KODIN VANHIN ESINE

 Olipa tässä pähkäilemistä koko kuukaudeksi ja vieläkin on lopputulos sen verran hämärän peitossa, että laitan nämä kaikki, joita silmäilin "siinä mielessä".  Kotini vanhin esine, eli Kristiina K:n haaste on ollut tämän kuukauden aiheena. Juuri ja juuri ehdin! 

Miehen isän tekemä tuoli 60 -luvulta.  Siinä on pehva kuluttanut maalia ihan mukavasti. Vieläkin tuoli on tukeva istua pienelle ja vähän isommallekin väelle. 

Nämä sokerileikkurit lienevät äidin-äidin-äitini jäämistöstä.  Eihän näissä tietenkään mitään  vuosilukua ole. Sokerileikkurithan toimivat hyvin myös tabletinpuolittajina (töissä testattua). 

Miehen isän huutokaupasta huutama pahkatuoli jostain 50 -luvulta ehkä. Valmistusvuotta ei tiedä. 

Samalta suunnalta ilmestynyt seinäkello. 

Emännänkaappi, tämän talon entiseltä asukkaalta jäänyt. 

Pianokin on 60 -luvulta. Jakkara on tuoreempi.

Vanhoja kirjoja  60 -luvulta. Isossa Raamatussa on vuosi 1938, mutta epäilen, että tuo vuosiluku koskee vain tämän suomennoksen hyväksymisvuotta kirjaan. 

Tässä kohtaa sain viimeisen ahaa -elämyksen. Takan päältä löytyy kunnon puukko!  Sen jälkeen muistin myös tämän päiväkirjan. 

Muistoja asevelvollisuuteni ajoilta. Kirja on mieheni isän. Mainittakoon, jos ihmettelette, että mieheni on ollut perheensä iltatähti. 

Tuolloin oli presidenttinä tämä herra. 

Alla oleva herra sitä vastoin oli vielä sotamarsalkkana. 

Kirjaan kirjoittelija suoritti asevelvollisuutensa  alla olevin päivämäärin. 

Kirja on täynnä laulujen sanoja, runoja, piirustuksia. 

Välistä pulpahti myös kuitti pakko-ottoviljan ostamisesta/luovuttamisesta.

Kirja on vanhempi, kuin puukko, mutta aikajärjestyksessä puukko on syntynyt vasta tuon kirjan kirjoittelun jälkeen. 

Meinasi jäädä viime tippaan tämä haaste, mutta parempi myöhään, kuin ei silloinkaan! 

Hyvää viikonloppua! 

Peputin nro 4

 Olen jo toista vuotta suunnitellut uuden peputtimen tekemistä. Nyt sain sen vihdoin tehtyä.  

Aivan ensimmäinen peputtimeni on ollut usein käytössä ja tykkään siitä.  Se on tehty Ruusu -unelmia -blogin ohjeella (TÄÄLLÄ).  Lankana oli tuolloinkin 7 -veljestä. Voisi kuvitella, että siitä langasta tulee aika paksu, mutta se on ollut talvikäytössä (ja vähän keväällä ja syksylläkin) oikein hyvä valinta.  Ainoa  huono puoli on ollut lievä venyminen.  Ajattelin sen johtuvan puikkovalinnastani, joka oli nro 5.  

Olen käyttänyt hamosta housujen päällä. 

Kakkonen ja Kolmonen löyttyvät TÄÄLTÄ JA TÄÄLTÄ.  Tuo Ykkönen on kuitenkin ollut se, jota olen käyttänyt, muut olen antanut pois.  Päätin toteuttaa tämän uusimman sen ensimmäisen peputtimen silmukkamäärillä ja ohjeilla. 

Tähän uuteen halusin kuitenkin jotain omaperäisempiä kuvioita. Niitähän löytyi toisen harrastuksen, eli musiikin maailmasta.   Helmasta aloitin pianon koskettimilla, siitä siirryin nuottiviivastoon ja G -avaimeen, josta suoraan kahdeksasosanuotteihin. Tuon violetinpunaisen värin valitsin hameeseen talvitakkini perusteella. 

Koska Ykkönen oli hieman venynyt, päätin tehdä tämän hieman pienemmillä pyöröpuikoilla ja päädyin nro 4 kokoon.  Lankaa kului 302 grammaa. 

Ette näe tätä päälläni, koska sisäinen minäni luuli olevansa saman kokoinen kuin tuon aiemman kuvan ottamishetkellä. Lisäksi tuo puikkokoon pienentäminen oli sittenkin tässä tilanteessa huono ajatus.  Aion kuitenkin käyttää tätä ja venyttää sen mittoihini.  Toinen vaihtoehto on tekeytyä hameen mittoihin, mikä on kyllä huomattavasti vaikeampaa. 

Sam kävi meillä muutaman päivän vierailulla. Se sopeutuu porukkaan aina niin hyvin.   Se mahtui Merrin kanssa jopa sänkyyn nukkumaan, mikä on Merrille aina vähän arka paikka. Tästä tuloksena minä nukuin useamman yön tosi huonosti. Oli hankala vaihtaa asentoa ja meinasi tulla makuuhaavoja, kuten Repolaisellekin.   Yleensä kääntyilen monta kertaa yön aikana.  

Tässä Merri ja Sam ovat kynttiläillallisella. Frodo joutuu syömään pöydän alla 😂. No ei se suorastaan JOUDU, sillä se ei oikein edes osaa syödä tuolla ikkunapöydällä, vaikka se sinne pääsisikin.  Kyllä se suvereenisti käy kuitenkin Merrin vesikupilla. 

Kyllä on silmälaseista ihmiselle harmia!  Välillä ne ovat niin kateissa, että ei ole mitään rajaa.  Ensin joutuu   juoksentelemaan ympäriinsä etsimässä niistä "varmoista" paikoista. Sitten täysi pysähdys, kun ei muista yhtään, milloin ne olivat viimeksi päässä. Onneksi se oivallus tulee aina jossain vaiheessa. Tässä oltiin lumitöissä aamupäivällä.... 

Tänään päästään 2 -vuotispäiville 💖.  Siitä voikin todeta, että kylläpä mummollakin aika kuluu nopeasti 😅. Aika on mennyt ihan vilahtamalla. 

 

Suloista sunnuntaita Sinullekin! 

Joskus vielä joogaan!

 Tulin kuntosalilta ja pysähdyin usein toistuvan huonon tapani mukaisesti postilaatikolle, hyppäsin autosta ulos, otin postin ja palasin autoon. Sen jälkeen ajoin tuolta portilta pihalle.  Näin sitä liikuntaa harrastetaan!  😅 No okei... kyllä minä välillä jaksan kävellä pihaltakin sinne postilaatikolle. 

Sisällä jaoin postin kahtia, sillä minullekin oli kirje! Yleensä kaikki menevät vain miehelleni. 

 Saukkis  lähetti minulle jo toistamiseen  Yoga kittens -kalenterin!    Viime vuonna jo Merrin kanssa sihtailtiin, mitkä liikkeet olisivat meille sopivia. Nyt on joukossa uusia liikkeitä!  

Maxie esittelee meille Soturiposeerauksen, jossa rinta ja vatsa venyvät, niska- ja hartialihakset rentoutuvat, keskittymiskyky paranee.    Tätä voisin kyllä kokeilla. Näyttää helpolta (vaikealta, sanoisi Jope Ruonansuu 😆).  Kokeilen heti tänään (ensi vuonna..😆). 

Tämän olen kyllä joskus osannut!  Nyt ei kyllä enää taida taipua, tai jalat katkeavat.  

Michi tässä Lotus -asennossa avaamassa lantiota, venyttämässä nilkkoja ja polvia, kirkastamassa mieltä. Hän valmistautuu syvään meditaatioon.   

Minäkin harrastan meditointia! (nukun päiväunet...😆).

Nyt menee jo vähän vaikeaksi!  Osuuko siellä pehva maahan, vai onko ilmassa??  

Bebe  Tulikärpäsasennossa vahvistamassa käsivarsia ja ranteita, sisäreisiä. Liike vaatii sinnikkyyttä, jota minullakin on (ei yhtään... 😆).   Pystyn nostamaan kaikki raajat ilmaan yhtäaikaa!(makuulla... 😆)

Merrillä meneillään Ylikävely -asento. Siinä kolme tassua on aina yhtä aikaa maassa ja yksi ilmassa. Vain yhtä tassua saa kerrallaan liikuttaa. Tämä lisää kärsivällisyyttä, kiihdyttää aivosolujen toimintaa ja lisää nälkää.   Minäkin pystyisin tähän muuten, mutta ei ole tassuja. 

Luulen, että seuraavaa liikettä ei voi tehdä kukaan... 

Socks Skorpioni -asennossa.  Siinä voimistetaan erityisesti eturaajojen voimaa, vahvistutaan henkisesti ja ruumiillisesti, vahvistetaan selkä- ja vatsalihaksia, sekä sisempiä kehon lihaksia.

 

En ole juuri tätä liikettä tehnyt, mutta harrastan päivittäin (en juuri koskaan... 😆) sisempien vatsa- ja lantiolihaksien kestokykyä.  

Tästä tulee mieleen isäni, joka osasi kävellä käsillään, vaikka olikin hieman pyöreä rakenteeltaan!  Muistan useammankin kerran, kun hän näytti meille lapsille, miten kävellään käsillään. 

Kronos  näyttää Käsilläseisonta -asennon.  Liike vahvistaa selkä- , vatsa- ja pakaralihaksia, venyttää vatsalihaksia, vähentää takaraajojen turvotuksia, edistää sisäistä valaistumista.

 Muistan, miten itsekin kävelin käsilläni lapsena (kaaduin aina selälleni... 😆). Nyt en uskalla edes yrittää, tai neulomisranteet napsahtavat!  Jää sisäinen valaistuminen tulematta. 

Tässä on niin monta tassua eri suuntiin, että menee hahmotuskyky heti alkuunsa.  Näyttää vähän siltä, kuin tässä mentäisiin sitä rocketirollia! 

Zinnia  Bharadvaja´n käänne -asennossa.  Liike tukee selkää ja sisäelimiä, tasapainottaa vartalonkannatusta, vahvistaa selän kiertolihaksia ja lisää hartioiden joustavuutta. 

Kaksi seuraavaa ovat kuin ovatkin tuttuja, vaikka minulla ei olekaan häntää. 

Santiago Superman -asennossa, jossa rintakehä, hartiat, käsivarret, jalat ja vatsa vahvistuvat, pakaralihakset kiinteytyvät, verenkierto vilkastuu, selkä ja häntä pysyvät joustavina. 

Tätä liikettä olen tehnyt selkälihaksia vahvistamaan (jumiuttamaan... 😆). Nyt jää kyllä epäselväksi, osuuko tällä kissalla vatsa maahan, vai onko kenties vatsakarvojensa varassa. Siihen minä en pysty, luulisin... 

Pati  Alaspäin osoittavassa koira -asennossa. (vaikea uskoa...).  Liike avaa selkää ja raajoja, vahvistaa käsivarsia, pidentää selkärankaa (ohhoh!),  lisää tietoisuutta hengitykseen. 

Jos minulla on selkä todella jumissa, teen juuri näin!   Tuosta hengityksestä tulee mieleen outo juttu.  Miten ihmiset hengittävät liikkuessaan? Tätä olen miettinyt kuntosalilla, jossa hengittäminen sisään ja ulos on erityisen tärkeää (😆 milloinpa ei...) . Olen huomannut, että hengitän paljolti samalla tavalla, kuin soittaisin huilua 😆, vain ääni puuttuu! Onko se siis outoa?  

Tämä oli niin kiva yllätys taas, kiitos Saukkis 💕  Erityisen mukava oli myös mukana seurannut kirje. Siis ihan oikea kirje!  Milloin viimeksi on tullut kirjeitä saatua tai kirjoiteltua?   Ennen se oli tärkeä juttu, kun oli monta kirjekaveria ja lähiystävillekin tuli kirjoitettua, vaikka nähtiin usein.   Koulusta sai ulkomaisten kirjekavereiden osoitetietoja. Minulla oli kirjekavereita useista maista, ainakin Filippiineiltä, Ruotsista, Norjasta, Turkista, muita en nyt muista.  Oli kirjepaperilehtiöitä ja muistan itsekin koristelleeni papereita jollain Käsityölehden silityskuvalla, jonka väritin.  Saukkiksen kirje on kuin tuulahdus menneisyydestä 😀 Miksipä ei voisi kirjoittaa taas kirjettä jollekulle  hänen tapaansa?  Haastan Sinutkin kirjoittamaan kirjeen haluamallesi henkilölle. Varmasti persoonallisempi, kuin tekstiviesti tai puhelu. Kirjettä voi pyöritellä käsissään vielä monta kertaa myöhemminkin. 

Vetreää ja kaunokirjallista päivää juuri Sinulle! 

Koiruuksia

 Jouluiset eläinkuvat ovat jääneet laittamatta!  Asia on korjattava, koska sain niin monta kivaa kuvaa tallennettua.  Samaan aikaan meillä oli omat 2 kissaa ja vierailevat 3 koiraa.  Frodo tietenkin livahti omiin oloihinsa, joissa se tosin kyllästyi lopulta olemaan ja lähti tulemaan rohkein elkein eteiseen ja siitä yläkerran rappusiin.   Koirat vain ilahtuivat tästä, koska olivat jo odotelleet Frodoa.  Niillä on kotonakin kaksi kissaa, joiden kanssa pelehtivät päivittäin.  Frodo kyllä näytti siltä, että jos et väistä, niin täältä pesee!  Sieltä se yläkerran rapuista sitten kurkisteli, riittävän etäisyyden päästä. 

Arttu oli saanut kaulaansa jouluisen rusetin.  Artullakin meinasi mennä pupu pöksyyn, kun se tuli intopinkeänä  ovesta sisään ja kaksi koiraa oli yhtä innoissaan vastaanottamassa. Arttu joutui hieman kokoamaan itseään, mutta lopulta kaikki sujui hyvin ja kaveruutta löytyi. 

Tässä Unna kuiskuttelee jotain Artun korvaan...

Merri oli tietysti homman päällikkö. Se tarkkaili koirien toimintaa kiinteästi, kunnes totesi, että homma on ihan ok, ja nukkui lopun aikaa. 

Unna tulee katsomaan, oliko Merrillä jotain hyvää syötävää kenties.  Tilanne oli kuin hidastetusta elokuvasta. Unna, joka on yleensä kovin innokas, oli aivan rauhallinen ja Merri lähti häntää pörhistelemättä takaisin nukkumapaikalleen, liikkuen, kuin hidastetussa elokuvassa. 

Ruut oli ainoa, joka oli kuvauksissa mukana heti, kun pyydettiin.  Se on porukan vanhin ja viisain. 

Unna toistaa saman asennon, kun Ruut ensin näytti, mitä tarkoitettiin. Ruut ei enää viitsi toistaa poseeraustaan. 

Mitäs nyt keksittäisiin?  Kierretäänkö kämppä ja etsitään niitä kissoja?  Vai käydäänkö välillä juomassa? 

Joulu on taas, joulu on taas, talo on täynnä porukkaa!  Joulutunnelmia kuusen edessä.  Ruut näyttää siltä, että se haluaisi keskustella illan kulusta hieman henkevämmin. Unna taas vain innoissaan hetken hurmasta. 

Arttu kävi vähän henkäisemässä touhujen välillä. Se valitsi lepopaikakseen kissojen peiton sohvan nurkkauksessa. Vähän hajuja ainakin on jätettävä, kun ette kerran viitsi meidän kanssa leikkiä! 

Frodoa eivät illan päätteeksi  hajut haitanneet. Se oli vain iloinen, kun oli rauhallista ja koirat kadonneet.  Se pääsi testaamaan joululahjaa, jolla kissankarvat lähtevät hyvin pois.   Hanska ei tainnut toimia, koska kissalle jäi vielä paljon karvoja paijaamisen jälkeen. 

KÄSITYÖT 2024

Ajattelin kokeilla, miten viime vuoden käsityösaldo taittuisi aakkosteluksi (otin malllia Rouva Kepposen vuosikoosteesta).  Ei se niin yksinkertaista ollutkaan!  Muutama kirjain oli aika haasteellinen, muttta hyvällä mielikuvituksella sain nekin kohdat täyttymään 😉 

Monet  käsityöt löysivät tiensä tälle listalle, osa ei.  Kaikki ovat kuitenkin sivupalkin Valmistuneet 2024 -sivulla.  Jouduin selaamaan muutenkin vuosipostauksiani, koska en laita ylös esim. askarteluja yms. kokeilujani.

Linkki johdattaa kyseisen käsityön alkuperäiseen postaukseen. 

A

Autosukat Honda tai Onda, miten nyt vaan 😅 

B

Beatles -sukat    Näitä pidän viime vuoden parhaana saavutuksenani. Lotta Lundinin malli on kerrassaan selkeä ja pikkutarkka. Silhuetit sukkien molemmin puolin kaikki erilaisia. 

C

Chantal Miyagishiman kaapelihuivi  Nyt mietin jo, että tuliko arvioitua se paras saavutus väärin, mutta olkoon se paras ja tämä toiseksi paras.  Sain kuvan ja haasteen tehdä tällaisen. Ohje oli ostettavissa Ravelryssä. Valitsemani lanka ja malli kohtasivat neuleessa hyvin. Selätin myös englanninkielisen ohjeistuksen. 

D

Dramaattinen alkuasetelma jämäilylle.  Mökillä olen keskittynyt pääasiassa jämälankailuun ja muihin kesäkäsitöihin langoista, jotka löytyvät mökiltä marinoitumasta.  Paras haaste on tällainen läjä. 

E

Ensihapsuliivi.     Mökin langoista syntyi tämäkin pikkuinen hapsukkaliivi.  Jokaisella on kai joskus ollut ensihapsuliivi?  Onhan? 

F

Fin -Suomisukat

G

Glitterittömät säärystimet jämälangoista. Mökkikäsitöiden parasta hupia oli kierrellä pihalla eri paikoissa kokeilemassa, missä saa käsityöstä parhaan kuvan.    Oi miten tästä kuvasta huokuukaan kesän lämpö ja valoisuus! 

H

Hirvi -sukat Hanne Piiraisen mallilla. 

I

Ilo irti hintalapuista  Kuten huomaatte, tämä kirjain oli erittäin hankala, mutta löytyi siihenkin jotain. 

J

Jaalasta jalkaan -sukat  Nämä sukat  suunnittelin Jaalan Kädentaitajien neulekilpailuun. Ensimmäinen itse suunnittelemani  ja ohjeistamani neuletyö.   Oli hienoa toteuttaa koko homma alusta loppuun omien mielikuvien mukaan.  Mitään kilpailuintohimoa ei tästä tullut. Toisaalta, jos tarpeeksi mielikuvituksekas aihe löytyy, saatan joskus kokeilla uudelleen.  

K

Kärpät -sukat  Minä en ymmärrä jääkiekosta mitään, mutta sen tiedän, että tämä ei ole meidän kaupungin jääkiekkoseuran logo 😅  Toisaalta en ole ihan varma, millainen se sitten olisi... 

Jälkipistely ei todellakaan ole minun juttuni ja välttelen sitä viimeiseen asti.  Mikäli neuloisin tällaiset uudelleen, yrittäisin kaikin keinoin saada kärppäparat neulottua, eikä pisteltyä. 

L

Lorupussi syntyi mummon murulle alkuvuoden syntymäpäivälahjaksi. Se on ilmeisesti ollut kovasti käytössä. Ilahduttaa nähdä, miten neiti on ottanut musiikin omakseen, vai pitäisikö sanoa, että hänessä elää musiikki 💖

M

My little pony -sukat olivat varsinainen haaste!   Puolet neulomisen ilosta (tai minkä tahansa käsityön tekemisestä)  syntyy suunnittelusta ja ideoinnista.  Pallottelen asiaa päässäni puolelta toiselle, kunnes se varsinainen idea lähtee käyntiin. Usein käy niinkin, että homma kehittyy vielä neulomisen aikanakin. 

N

Niina Laitisen Soiva metsä -sukat  Kaksi soittajaystävääni sai syntymäpäivälahjaksi Niina Laitisen Soiva metsä -sukat. 

O

Oksankäkkyrämobile oli kesän suuri mökkiprojekti!   Tätä oli kiva tehdä. Isän keräilemät oksankäkkyrät saivat uuden käyttötarkoituksen ja välttyivät saunanuunilta. 

P

päälliset keittiön tuoleihin   onnistuivat hyvin.  Jakkarat ovat vielä muita tuoleja hienommat, koska maalasin näiden jalat kalkkimaalilla valkoisiksi.  

Q

Queen & Kings -pipo   Ensimmäinen jämälankapipo oli aika pieni, joten tein toisen vähän isomman, majesteettisemmissa väreissä.  Tällä idealla voisi tehdä pannankin. 

R

Ranneke jämälangoista

S

Skräppikirja oli erittäin hauska kokonaisuus. Repolainen houkutteli minut mukaan facen Skräppiryhmään ja tähän haasteeseen.  Minä toteutin homman omaan tyyliini.  Jokaisesta kirjaimesta tein jonkin laulun -aiheisen askartelusivun. Tästä voi nyt sitten päätellä, mikä laulu kyseessä...  

T

Teide -reissulla tehdyt sukat Nyt kyllä vähän liioittelin.  Eihän näitä siellä Teide -reissulla ole tehty, mutta Kanarialla kuitenkin. Teide oli hienoin nähtävyys, joten nimesin sukat sen mukaan. 

U

Upeat Cheerleader -sukat olivat vuoden viimeiset valmistuneet.  Näissä oli todellakin  kuviointia joka lähtöön! Tykkäsin neuloa! Pia Karttunen on todella pistänyt parastaan ohjetta suunnitellessa. Ilman lajin harrastajan toivetta en olisi koskaan näitä sukkia lähtenyt neulomaan. 

V

Verhokapat Näistä todella tykkään! Tein kapan kahteen ikkunaan ilmaiseksi saamistani kahvisäkeistä. Säkit olivat niin hienot, että niistä oli suorastaan pakko tehdä jotain. Sitä mieluisaa aivoriihtä oli taas tarjolla monta päivää, ennen kuin homma lähti käyntiin. 

W

Wookie -sukat pääsivät pojalleni joululahjaksi. Tähtien sota -elokuvat ovat fantasiasta tykkäävien perusleffoja.  Sain tässä myös saatettua omistamani neulekirjan yhden mallin ihan puikoille asti. Ei tunnu enää ihan turhalta ostokselta. 

X

X=10, eli vuoden kymmenennet neulotut sukat! Pikku ponisukat. Jorid Linvikin kirjasta neuloin viime vuonna useammat sukat. Kaikki mallit ovat tosi kivoja. 

Y

Yllättävän toimivat kissojen matot     Mattoja pidettiin meillä sisällä eri paikoissa ja aina niihin eksyi joku kissa koisimaan. Syksyn kylmetessä nostin matot ulkoiluhäkin ylätasanteelle, jossa kissat enimmäkseen aikaa viettävät.  Matot virkkasin jämälangoista kaksinkertaisiksi, eli ovat aika painavat. Tämä onkin osoittautunut todella hyväksi ideaksi, sillä nämä matot eivät lentele tuulen mukana häkin lattialle, kuten aiemmat kevyemmät versiot. 

Z

Zupersöpö sydän. syntyi kirjasta Sydämellisiä lahjoja neuloen ja se roikkuu nyt anopin rollan sarvessa. 

Å

Årets fågel!      Lumi Karmitsan upeita malleja neuloin vuoden aikana useammat. Nämä taitavat olla sieltä näyttävimmästä päästä. Herrasmieskotkat!  Näyttävät tuumivan, että eipä aleta meille ryppyilemään! 

Ä

Ällistyttävän hämmästyttävä kuvaustausta ja jämälankasukat  Muistan elävästi tämän hetken. Olin mökillä yksin. Sain sukat valmiiksi ja mietin jälleen, missä ne voisi kuvata.  Istuskelin rantarapulla (laituri ei ole ollut pariin vuoteen paikoillaan) ja  katselin aurinkoiselle järvelle.  Keksin laittaa sukat jalkaan ja kuvata ne veden päällä. Järven pohja oli jotenkin hyvä tausta sukkien väritykselle.  

Ikimuistoisin hetki oli kuitenkin se, että kaikesta varovaisuudestani huolimatta näin yht´äkkiä, että puhelimeni solahti siihen jalkojeni juureen....    Melkoisin refleksein varustettuna sain luurin äkkiä taas käsiini ja hätäisesti puhaltelemaan ja kuivailemaan sitä. Selvisin tuosta episodista onneksi säikähdyksellä, vaikka vähäisemmästäkin kosteudesta on ihmisillä puhelimia hajonnut.  Lokerossa oli seteli, eli harrastin samalla myös rahanpesua ja kuivattelua. 

Ö

Överi lahjasumma. Muutamana syntymäpäivänä innostuin tekemään näitä suuria rahalahjoituksia. Rahalahja oli kiva antaa tässä muodossa 😂

Vuoden 2024 aikana tein monta sukkaparia, pientä ja isoa. Syntyi yksi huivi, mutta lapasia ei yhtään.  Säärystimiä, pipoja, mattoja yms.  Sain toteuttaa ihastuttavia kirjoneulesukkamalleja, kiitos siitä suunnittelijoille!   Jämälankaprojektini oli vahvassa nousussa mökkiolosuhteissa.  Osallistuin neulekilpailuun.   

Lankaa kulutin vuoden aikana 6 kiloa 290 grammaa. Tarkat lukemat mahdollistuivat uudella vaa´allani, joka antaa lukeman gramman tarkkuudella. Eihän tässä niin tarkkoja tarvitsisi olla. Punnitus on kuitenkin vain omaksi ilokseni.  Pienet työt, kuten sukkaparit eivät paljon lankaa kuluta. Muutama isompi työ, kuten pitkä huivi ja kissojen kaksinkertaiset matot ovat olleet painavimpia.  Eniten iloitsen niiden kaikkein marinointuneimpien lankojen päädyttyä käyttöön. 

Alkaneelle vuodelle ei ole mitään tavoitteita. Teen mitä huvittaa. Toivon törmääväni yhtä kiinnostaviin kirjoneulemalleihin, kuin menneenäkin vuonna.  Ne ovat minulle mieleisintä työtä. 

Toivotan luovaa ja inspiraatiomaista käsityövuotta juuri Sinulle!   Annetaan luovuuden kukkia ja löytää uusia uomia, tavalla tai toisella.