sunnuntai 25. helmikuuta 2018

LumiPyryä

Halusin kokeilla ihan välityönä jotain sattumanvaraista mallia. Nää Suomeen saapuneet meikkisilmäkarhut innoitti tekemään sen kunniaksi sukat. Kuva löyty netistä ja muu osa on "hatusta".

Nalle lankaa kulu 95g, puikot nro 3. Alussa silmukoita 14/puikko, resorin jälkeen lisätty 2s, nilkassa 14/puikko (vastaisuudessa ei näin vähän).  Jalan koko on 38.
 Jalkaterä olis siis voinu olla hiukan leveämpikin. Minul on nyt useissa sukissa ollu liian leveä teräosa, niin päädyin näihin silmukkamäärin. En kuitenkaan huomioinu, että kirjoneule ei jousta ihan niin paljo. 

Minusta facebookissa oli hauska vitsi noista pandoista. Oli ehkä vähän roisimmin sanoin, mutta juttu meni niin, että 2 suomalaista karhua katteli, kun nää ulkolaiset karhut saapui. Ne jutteli keskenään, että sieltähän ne meikkisilmät nyt tulee! Ovat niin söpöjä, että niiden nimissä on  on tehty jopa suklaata! Ja mitä meistä on tehty?? Kaljaa! 😊

Arvatkaa onko kiva huomata ulkona kävelevänsä ne siniset kenkäpussit jaloissa... Nyt olen tehny jo 2 kertaa sen lähiaikoina. Ekalla kerralla huomasin, kun alko kuulumaan joku suhiseva ääni askeltaessa.  Tokalla kerralla ihan säkällä ja tietysti yleisöä oli paikalla.  
Viikonlopun työt on nyt taputeltu kasaan ja huomenna on vapaapäivä. Puikoille hyppää varmaan seuraavaksi sinisävyiset polvisukat.  Malli on vielä vähän hakusessa. 

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Unisukkailua

Nukahtaminen iltaisin on ihan toivotonta, jos jalat on ihan jääkylmät. Lämpeneminen kestää peiton allakin vaikka kuinka ja kauan. Villasukka jalassa tuntuu vähän karhealta ja tavallinen sukka vähän ohuelta. Siksipä päätin tehä itelleni unisukat. Langaksi valitsin oitis Puro batikin, jota varastossani on vielä vähän. Harmi, kun sitä ei enää saa. Siinä on tuntuma ja värisävyt minulle mieleisiä.
Silmukoita laitoin 13/ puikko, jalan päällä kahella puikolla 12.


Miehelle selvis mitä olin tekemässä ja hänkin toivo itelleen unisukkia, kun kerran minullekin oli tulossa.  No tein sitten nuo vasemmanpuoleiset hänelle.  Sinisävyiset on minun. Ne meinas lähteä jo salakähmäisesti käyttöön, kun tytär  näki ne. Joutu oikein kovistelemaan, että niihin ei kosketa. Tein sitte vielä yhet, niin nyt on kaikilla omat. 
Miehen sukissa on silmukoita 14 ja koko 41. Langankulutus 135g. Pienemmät kokoa 38 ja langankulutus 110g. 
Minulle on tullu sellanen vaiva, että en pysty tekemään erivärisiä, jos värit on vaan mahollista kohistaa. Siksipä rassasin näidenkin kanssa värejä. Kaksissa ekoissa meni aika hyvin, vaikka langan värijuoksut on aika pitkiä. Viimesissä jouduin käyttämään kahta eri sävyä muutenkin; varsiin eri, kuin teriin. Lisäksi terien kärjistä tuli vähän erilaiset.   Ihan niin kun väreillä olis jotain väliä, kun nää  on unisukkia. 

Miäpä sain vietyä itteni eilen hiihtämään!!  Hiihin 5,6 kilsaa läheisellä pellolla, pieniä lenkkejä. Puhelimen sportti -sovellus kerto minulle, että palautumisaika on sitten seuraavat 23 tuntia!! 😁😁😂 Sillä on vissiin yhtä suuri luottamus min kuntoon, kun minul itellänikin.  Eka pikkukieppi tuntukin käsivarsissa ihan kamalalta. Ne tuntu ihan hervottomilta, mut tottuivat sit kuitenkin siihenkin kuritukseen.
Sovellus on muutenkin tosi kiva, kun miähän tietysti tykkään mitata kaikkea tekemistä kilsoina tai kertoina. Se on se kannustin, jolla jaksan tehä.  Pyörässä minul on kilsamittari ja se riittää siihen.   Hiihtäessä huomas kyllä, että ei oo pariin vuoteen hiihtäny. Tasapainokaan ei ollu kovin hääppönen. En nyt sentään nurin menny tasasella pellolla, mut taaksepäin ei kannattanu kesken vauhin paljo katella.

Vaan nytpä viettämään vapaapäivää! Mukavaa päivää kaikille!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kevättä kohti

Eikö oo ihanaa, että mennään kevättä kohti näin vauhilla!??  Tätä kuuta ei oo enää kun puoltoista viikkoa ja sit ollaankin jo maaliskuulla. 😊

Toistaiseksi vielä kuitenkin pakkaslunta ja mieli tekis jopa hiihtämään parin vuoden tauon jälkeen. Eilen kannoin jo sukset tallin yläkerrasta pois, joten voin sanoa jo ees koskeneeni niihin.  Lähteminen tuntuu nyt tosi vaikeelta. Saa nähä ehinkö ennen kun lumet sulaa. 

Migreenijaksoa on ollu ja selkä kuin rautakangesta. Kävin pitkästä aikaa hierojallakin ja sitten tietysti taas vähän aikaa vieläkin kipeempi olo.  En ollu käyny hierojalla kertaakaan sen syksyisen asentohuimauksen jälkeen.  Jossain mielen sopukoissa istuu pelko siitä, että koskahan se huimaus tulee taas. Sehän on kai toistuva vaiva. Voi mennä vähän aikaa tai muutama vuosi. Yritän nyt kuitenkin nauttia niistä ajoista, kun sitä ei oo. Näköjään ihminen ei sitte kuitenkaan opi olemaan itelleen hyödyksi ennakoimalla näitä hirveitä  jumituksia esim. liikkumalla tai venyttelemällä...  Tän vuoden lenkkeilytkin on jääny tosi vähiin.  
Yritän pistää osan saamattomuudesta työkiireiden ja paineiden piikkiin, mut eihän se niinkään pitäis olla. Sillonhan sitä just pitäiskin pitää huolta itestään.  Helpompi on kuitenkin vajota sohvan nurkkaan neuleiden kera ja ottaa iisisti.  Kuvittelen olevani kuitenkin asian paremmalla puolella, kun ees tiedostan tän. 
Töissä on kyllä oikeesti koko ajan paineita olla nopeampi ja tehokkaampi. Jatkuvasti  nousee asioita, joille pitää tehä jotain ja ne jutut joita olen yrittäny priorisoida  tehtäväksi niinä pieninä hetkinä, kun ei ole muuta, jää tekemättä ja siirtyy tulevaisuuteen. Tää on pitemmän päälle aika stressaavaa. 
Lisäksi pitäis pystyä olemaan hetkessä mukana, kun tapaa ne kaikki vanhusasiakkaat , jotka ei useinkaan nää koko päivän aikana muita, kuin hoitajansa.  Kotihoito on aika haastava ja usein yksinäinenkin työ, vaikka työkaveri löytyiskin puhelimen päästä tarpeen tullen.  Aikataulut tekee sen, että parastaan ei pysty antamaan, mut haluun antaa kuitenkin sen, mikä on mahollista ja kohdata sen asiakkaan ihmisenä.  Parhaita hetkiä on ne, kun näkee toisen ilahtuvan tapaamisesta ja avusta ja ehkä kunnon naurutkin vielä päälle. Tykkään erityisesti sellasista vähän haastavista (vaikka tätä sanaa ei pitäiskään käyttää) asiakkaista, kun he alkaa hiljalleen avautumaan.  Tuntosarvet pitää olla tosi herkällä, että tietää mihin suuntaan pitää keskustelun kulkea.  
Kaiken tän nähneenä tiedän oikein hyvin, millanen vanhus minusta tulee.😉 Tiedän kaikki jutut, mitä kannattaa kokeilla jos haluu ärsyttää tai ilahuttaa tai saada jotain erityistä. 😋😊😊😊

On minul kuitenkii mukava työ ja sen vastapainona  luovaa ittensä toteuttamista käsitöiden, musiikin ja hhhmmmm. ehkä liikunnankin puitteissa.   Olen tehny koko perheelle unisukkia, jotka on pian jo valmiina. Näin ollen päätin alottaa jotain ihan muuta. Se on jotain sellasta, että en vielä oikein itekään oo varma, mitä siitä seuraa.  Ois myös mukava, jos sais käytettyä noita varastoissa seisovia lankoja pois. Minul on muutama vyyhti vironvillaa, joista valkkasin eniten silmää miellyttävän. Kerin sen äipältä saamallani kerimälaitteella. Minul on myös vyyhtilaite, jonka oon löytäny kirpparilta. Yritin aiemmin nuorimmaiselle tyrkyttää jopa paria euroa per vyyhti, jos suostuis kerimään nää mulle valmiiksi. Ei innostanu. Ei tää minustakaan mukavaa puuhaa oo. 

Tästä lähti tulemaan afrikankukkia.  Koko ajan mietin, että mihin ihmeeseen miä näitä oikein teen. Ja mitä järkeä on tehä afrikankukkia yhestä väristä. Langan värikin vaihtuu niin hitaasti, että yks lappu on aina vain yhtä väriä kokonaan.  En silti vielä oo luovuttanu, vaan jatkan hissukseen virkkaamista.  Saapas näkee mitä tallukka tekee. Elikkäs mitä näistä oikein tulee. 


Meiän söpöläinen, Pörrö -hamsteri kuoli silloin muutama viikko sitte, mutta onneks meitä on ilahuttanu lastemme kissat, jotka pääsee välillä meille hoitoon.  Tässä toinen kissasisaruksista, neiti sukkela. Veljensä seurailee usein vain vierestä, että mitä tuo sisko oikein taas touhuaa.  Nää kisut tulee tosi mielellään syliin ja kaipaa seuraa. 


Sitten on tämä arvonsa tunteva kissaneiti, jota ei vähimmässäkään määrin kiinnosta, mitä sen ympärillä tapahtuu. Se tykkää korkeista paikoista ja pääseekin tosi korkeelle vahvoilla jaloillaan. Tässä vähän entisaikaista tyyliä  nk. uuninpankolla oleilua. Tämä kissa ei oikein tykkää silittämisestäkään, vaikka pyörii välillä jaloissa. Luulen sen johtuvan osittain myös pitkästä turkista, joka on tosi sähkönen. Ei varmaan tunnu kivalta saada sähköiskuja.


Tulipa pitkä vuodatus. 
Vaan eipä tässä muuta, kun pitänee rientää siihen palkkatyöhön taas iltaa viettämään.  Illat on kyllä kivempia, kun olen niin iltaihminen. Huomenna kuitenkin jo aamuvuoro, niin alkaa väsyttää jo etukäteen pelkkä ajatus.  Ei jää montaa tuntia nukkumisaikaa klo 22 ja 7 välillä. 
Piakkoin kuitenkin lomaa tiedossa. 😊

lauantai 10. helmikuuta 2018

Toiset moiset

Nyt valmistu samanmoiset, mut isommat. silmukoita tuli 12 sijasta 14, eli muokkasin vähän kuviota. Onhan noilla nyt vähän tota kokoeroa. 😃 Vanhat on 38 sirot ja uuet koko 40 ei-niin-sirot. Lanka edelleen 7 -veikkaa, kulutus 125g. Tosta ihanaisesta Puro batikista teen seuraavaksi itelleni unisukat....


Tein myös jälkijunassa, tai sitten reilusti etukäteen, näitä Runebergin torttuja.  Olin muistavinani, että minul on muffinssipelti, jossa on syvemmät kolot, mutt eipä sitä tähän hätään löytyny. Marmeladin laitoin vasta paiston jälkeen ja senkin sitte pohjapuolelle, jolloin tortun pohjasta jäi kupera.  Onneks nää oli vaan kotikäyttöön. 😏 Ohje löytyy tietysti täältä. Kostutuksen tein kuitenkin maidolla. 


Samalla uuninlämmityksellä synty myös tää "mitähän sieltä kaapista tänään löytyy" -piirakka. Tykkään leipoa ja tehä ruokaa jutuista joita sattuu löytymään. On kiva, kun kaapista saa pois asioita, jotka on jääny sinne roikkumaan syystä tai toisesta. Ois kiva saada myös pakastinta  tyhjennettyä taas kevättä kohti.   Pohjan ohjeen otin ihan randomisti haulla muropohja, eli tein pohjan ite (usein teen myös valmiista pakastetaikinoista, vaan en nyt). 
Täytteenä on mustikoita ja puolukoita, sekä purkin pohjalle jääneet omenakanelitorttutäytteet. Päälle kaadoin vähän vaahterasiirappia ja  seoksen, jossa turkkilaista jukurttia, maitoa, kananmunia.


Toivottavasti nautitte näistä "hehkeistä" leivonnaiskuvistakin. 😊

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Uusi pöytä

Eilen viimein saatiin ilmoitus, että "tilaamanne tuotteet ovat saapuneet ja ovat noudettavissa".  No me ostettiin reilu 3 viikkoa sitte olkkariin pöytä ja TV -taso.  Tää pöytä on ilmeisesti niin moninainen, että siitä voi puhua monikossa. Haettavissa oli sittenkin vain toinen tuotteista. Hmmm. Hieman virheellinen viesti siis, mutta ilmeisesti käytössä ostajalle vakituisesti lähetettävä ilmoitustekstifraasi. Ymmärrän kyllä tietotekniikan vajavaisuuden.  Silti hieman petyttiin. Onneksi meillä ei oo kiire. 😊

Pöytä on melko matala, jopa hieman matalampi, kuin sohvan istumataso. Kun me nähtiin tää kaupassa, niin oltiin kaikki yhtä mieltä siitä, että tässä se on.


Ylätason molemmissa päissä on reilut laatikot, johon voi piilottaa esim sohvalla normaalisti pyörivät kaukosäätimet. 


Tai sitte pöytätasolla normaalisti pyörivät iänikuiset kutimet.


Entäs tää sitte!  Pöytä pyörii epäsymmetrisen keskiön ympäri! Löytyy lisää pöytätasoja. Tosin vannotin, että tuolle alemmalle tasolle ei sitte kanneta mitään, mikä menee rikki, tai mitään tippuessaan sotkevaa asiaa. 


Uutta pintaa testailemassa uuet sukat. Ohje löytyy Novitan 2015 -sukkalahestä. Lanka on 7 -veikkaa (95g), puikot nro 3,5. Olivat nopeat ja helpot tehä.  Alussa ihmettelin vähän pientä silmukkamäärää, mut jostain syystä se ihmetys jäi taka-alalle. Lopuksi selviskin syy: sukat ois pitäny tehä Isoveljestä. Voi hyvän tähen sentään! Mihin minulta on huomiokyky karannu!?  Alan tosissaan huolestua.  Ei tästä oo montaa päivää, kun pesin pyykkiä ja pesupallo kökötti pesuaineineen nätisti koneen päällä.  Aika masentava hetki, kun huomaa itekin , mitä tuli tehtyä. 
Nää sukat nyt kuitenkin just ja just mahtuu minunkokoseen jalkaan, eli 38. Pistetään nää nyt sitte  varastopussiin oottelemaan sirompaa jalkaterää ja alotetaan toiset hieman isommat. 😏


Vielä ootellaan sitä TV -tasoa....

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hilpeät hahattajat

Sain joululahjaksi Lumi Karmitsan molemmat Villit vanttuut  & vallattomat villasukat -kirjat.
 Ekasta olen tehny muutamat sukat jo aiemmin, kun lainasin kirjaa kirjastosta.  Nää sukat on kakkoskirjasta.  Sukkien nimi on Hohottajat. Malli on kuitenkin tehty myös haha- ja hehe -kuvioilla.  Tein lyhyemmän mallin haha -kuviolla. Eli onko nää siis Hahattajat?

Tarina kertoo Pihtiputaan Finlandia -hiihtoporukasta, joka lopultakin pääsi maaliin, ilmeisesti luurangoiksi muuttuneina. " Ei sitten voitettukaan" - teemalla. 😁 Ei siinä joukkueen miehillä, tai naisilla ainakaan usko omaan suoritukseen loppunut.


Lankana käytin Nallea 120g, puikot nro 3.  Ohuempi lanka ois ollu paikallaan, mut eipä sitä ollut, enkä ostamaankaan lähteny. Sukasta tuli nyt vähän reilumpi, kokoa 39-40.  Ohjeet oli selkeät. 

Nää menee varastoon oottelemaan oikeaa kohdetta. 

Vähän ikävämpiä aatoksia on aiheuttanu meiän söpöliinihamsterin kuolema. Pörrö olikin jo tosin 2 vuotta, mikä on korkein ikä, johon meillä asuneet hamsterit on yltäneet. Gerbiilit oli pitkäikäsempiä.
Pörrölle pidettiin tietysti hautajaiset. Nyt meillä on täysin eläimetön talo.