Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. heinäkuuta 2026

Jotain outoa jälleen

 Lankalajittelun jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloin siivota tämän vaatehuonekomeron muita tavaroita hylly kerrallaan. Paljon lähti tavaraa roskiin. Osa päätyy kierrätyskeskukseen. Osa jää jemmaan... 😁


En ole tosiaan vuosiin pengannut hyllyjä pohjia myöten, joten nyt oli yllätys itsellenikin, mitä kaikkea siellä olikaan.  
Kukapa ei esimerkiksi olisi kiinnostunut näiden kaveruksien julisteesta seinällään??  


Hyllyllä oli vino pino vanhojen Suosikkien, V8 -lehtien ja Lemmikki -lehtien keskiaukeamajulisteita.   Näistä kahdesta olisin valinnut tuon alemman.   Suurin osa lähti lehtikeräykseen. Osa oli sellaisia, että oli kivaa paperia johonkin askarteluun, taustakuvaksi.  En nyt tarkoita Teemu Selänteen kasvoja, tai mitään sellaista. 


Ennen kirjoiteltiin kirjeitä!   Ehkä olen luullut sen jatkuvan ikuisesti, kun katsoo tätä paperikkokokoelmaa.  Täytyy sanoa, että osa näistä on kyllä tyttäreltä jääneitä. 


Nuo yläkuvan paperit ovat vielä ihan kivoja, mutta pakkauspaperi ja vanha jauhopussi...   ettepä arvaakaan mitä muuta löytyi 😂  
Olin jossain vaiheessa kirjansidontakurssilla. Siitä jäi ajatus kerätä kaikenlaista paperimateriaalia  kotona tehtäviin kirjoihin. Teinkin aika monta, mutta sitten innostus lopahti.  Lopahti myös näiden säästely tämän siivouksen yhteydessä. 


Mitenkäs se hätävaravarasto ruokaa kriisitilanteita ajatellen?  Eikö hedelmätkin ole tärkeitä?   Nämä löytyivät joskus kirpputorilta. Osan olen itse asiassa käyttänyt johonkin, mutta suurin osa on edelleen jemmassa. 


Merri on tykännyt olla kanssani yläkerrassa. Se ei kuitenkaan ole jaksanut keskittyä samalla apinan raivolla siivoukseen ja järjestelyyn. 


Lyhty, josta on yrittänyt muotoutua jouluseimi. Jälleen yksi epäonnistunut viritelmä.  Vähän näyttäisi, kuin tästä puuttuisi jotain oleellista joulua ajatellen.  Ehkä tilaa oli Hänelle liian vähän. 


Tämä tupsujemma oli unohtunut kokonaan!  Nyt puuttuu enää ne pipot, joihin olin näitä ajatellut.  Taisin ostaa vain, koska halvalla sain. 


Kuka olikaan heittämässä mosaiikkikokoelmaansa pois ja sattui kysymään minulta, onko tarvetta 🤔 Oli näköjään tarvetta ottaa nämä säilytykseen.  Johonkin nukkekotiin taisin laittaa lattialaatat ja siihen se sitten jäikin.   


No mutta nämä!  Kananmunankuoria muovirasiassa!   Olen tainnut vilauttaa näitä aiemminkin. Edelleen ovat tallessa. Oli tarkoitus tehdä kananmunankuori-mosaiikkia. 


Tässä on todellista ideointia ja tuotekehittelyä!  Vanha kakkulapio on kiinnitetty rautalangalla hautakynttilän metalliseen kanteen ja maalattu ruskeaksi. Valitettavasti alle kiinnitetty  lamppu ei oikein ollut toimiva ratkaisu sekään.   Pois ei kuitenkaan ole heitetty. Saattaa tulla uusia innovaatioita homman loppuun saattamiseksi.  Nyt lähti aika vikkelään. 😂


Minulla on kaikenlaisia laatikoita täynnä kaikenlaista hilpetööriä.  Olen saanut niitä monesta paikasta.  En ole kuitenkaan ehtinyt käydä läpi kaikkea sisältöä.   Nyt sain yhdisteltyä asioita ja laitettua järjestykseen.
Homma on hiljalleen edennyt, vähän kerrallaan.  Viime aikoina on tuntunut siltä, että olen töissä koko ajan.   En ole ehtinyt/ jaksanut neuloakaan päiväkausiin. Alkaa tulla vieroitusoireita 😜 

Kässähuoneen siivous ja järjestely jatkuu vielä pitkään, joten saattaa tulla muitakin outoja juttuja vastaan muidenkin  nauruhermoja kutkuttelemaan 😁

Moikut moikut jälleen täältä Tavaranperältä! t: Sartsa ja Merri, tehosiivoojat

lauantai 28. helmikuuta 2026

Kässähuone

 Jotain outoa tapahtui. Frodo pyörii käsityöhuoneessani hämmentyneenä. 


Sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa huoneen siivouksen.  Nämä kaksi vanhaa lipastoa ovat olleet rikki iät ja ajat. Päätin vaihtaa ne käytännöllisempään.  Huone on viime aikoina ollut kuin se kuuluisa Turusen pyssy, eli kävelykin on tuottanut hankaluuksia, pöytäpinnoista puhumattakaan Ei ole oikein mielekästä tehdäkään huoneessa mitään, kun kaikki tavarat ovat siellä, missä vain mahtuvat olemaan, loput viimein pitkin lattiaa.  
Ostin uuden lipaston, tilavamman.   Sen kasaaminen piti aloittaa  siitä, että tein tilaa seinän viereen, johon huonekalu oli tulossa.  Samalla siivosin lattian siltä osin.  Ei puhettakaan, että huonetta pystyisi siivoamaan yhdellä kertaa koko lattian pesulla. 


Merri viettää paljon aikaa kässähuoneessa kanssani. Sekin oli vähän ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu. 


Nykyään kaikki huonekalut ovat pilipalipalasina, kun ne ostetaan.   Kasaaja löytyy onneksi omasta takaa.  Itselläni tuskin edes kärsivällisyys riittäisi kasaamiseen, enkä kyllä taitaisi osatakaan.  


Hämmästely jatkuu. Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, joka odottaa pääsyä jonkinlaiseen järjestykseen. 


Yksi paikka alkoi olla valmis, ainakin toistaiseksi.  Päätin jättää vanhat lipastot, vaikkakin puolikuntoisina, vielä säilytystilaksi.  Huoneessa on käsityöasioiden lisäksi paaaaljon myös kaikkea varastoitua. Niin paljon tavaraa, että niiden läpi käyminen on jo pitkään tuntunut mahdottomalta.   Tämän projektin aikana kävin läpi melkein kaiken.  Kaatopaikalle, kierrätykseen ja lahjoituksiin meni paljon tavaraa. Aion vielä myöhemmin käydä tiettyjä asioita uudelleen ja kasata lapsille heidän tavaransa, kuten valokuvia, papereita, tavaroita yms.  Saavat sitten itse heittää pois, jos eivät koe tarvitsevansa.  Joutuvathan he kuitenkin tyhjentämään tavarat pois siinä vaiheessa, kun meistä aika jättää.  Parempi aloittaa heti 😜


Alla uusi lipasto. Isompikin olisi mahtunut, mutta en löytänyt kohtuuhintaista.   Huone on piilossa vieraiden katseilta, eikä siellä ole sisustus mitenkään yhteneväinen.  Sivuilla on kaapit, keskellä reilut laatikot.  Lootiin olen jo kasannut esim. kaavoja, joita löytyi vähän joka puolelta.  Niiden säilyttäminen on pienissä tiloissa aika haastavaa.   Vieläkin on paljon järjesteltävää, mutta ainakin huone on siivottu. Jatkuvasti kasaan lähteviä tavaroita pois.   Aivan varmasti jää vielä paljon ihan turhaa tavaraa. Ehkä seuraavalla siivouskierroksella sitten lisää poistuvia?


Kankaita on ihan älyttömästi, kuin myös lankoja.   Langoista en edes yritä luopua.  Kankaat pitäisi käydä läpi ja hävittää oudoimmat.  Pöytä on tyhjentynyt ja siivouksen ajan tauolla ollut farkkuprojekti pääsee jatkumaan.  Tuolla takana näkyy ovi nk vaatehuoneeseen, tilaan, johon en ole uskaltautunut koskemaan...   Se on sitten seuraava homma.  
Yläkerrassa on  2 huonetta vierekkäin. Ne ovat olleet makuuhuoneina. Nykyään nukutaan kellarikerroksessa. Ei kellarissa kuitenkaan, vaan entisessä saunassa 😁 Nämä kuvat ovat vain siitä toisesta makuuhuoneesta. Toinenkin huone on siivottu ja olen kyllä levittäytynyt sinnekin...   
Huoneet ovat hieman haasteellisia  muodoltaan.  Sivuseinät ovat matalia, keskiosa korkeampaa.  


Ompelupöytä on siivottu laatikoita myöten! Hieno tunne käydä jatkamaan ompelua. 


Uusia koloja löytyy kissoillekin järjestelyn jälkeen.  Merri löysi heti hyvän hyllykön. 


Varmaan mietitte, että huone on edelleen kuin Turusen pyssy.  Vakuutan, että pois on kannettu valtavasti tavaraa.  En tiedä mistä tämä tarmonpuuska tuli. Kuukausi sitten en olisi uskonut näkeväni huoneitä siivottuina. Inhoan siivoamista, mutta siivotun huoneen näkeminen ja siellä oleminen on todella palkitsevaa. 

Kohti uusia haasteita!   

Hei, mutta tämän päivän juttuhan pitäisi olla UMK!!   Sitä tietysti aion katsoa.  Takatukka on suosikkini, vaikka luulen toisen kappaleen voiton olevan jo aika selkeä.  Peiliin katsoen tunnen heti samanmielisyyttä suosikkikappalettani kohden. "Mennääs laittaan kuontalo kuntoon..." 😂

Toivotan kaikille hauskaa haitarimarinadia! 


maanantai 8. syyskuuta 2025

Aiheena metsä

Laitan muutaman tunnelmakuvan viikon takaisista häistä. 



Esikoisemme häät pidettiin Rosavilla  nimisessä paikassa, joka oli tunnelmallinen hääpaikka.  Ensimmäinen hääpaikka ehti palaa  maan tasalle tuolla taannoin, mutta tämä oli ollut jo aiemmin hääparin  tutustumiskohteena. Onneksi oli vielä tilaa, kun toinen paikka paloi. 
Häiden aihe oli metsäinen.  Ruokapöydän ja vieraspöytien koristeet olivat metsäiset.  Lautasliinat olivat myös vihreitä. Morsiamen kiinnostus metsäaiheeseen on myös osa hänen opintojaan. 


Varsinainen vihkiminen tapahtui maistraatissa, kuten aiemmin kerroin.  Hääjuhlassa oli kuitenkin  ns. nauhansolmimisseremonia, jota ohjaili bestman. Seremonia oli kuuleman mukaan muinaisesta historiasta.   Kuten näette, seremonia pidettiin ulkona, metsäisessä maisemassa. 
Morsiamen hääpuku oli pitsinen ja siinä oli pitkä laahus, jota kaaso kävi aina välillä oikomassa. 


Palataan taas pöydän ääreen 😀 Juttu näköjään vähän poukkoilee.  


Ruoka oli todella hyvää!  (kuulemma joku lappeenrantalainen pitopalvelu).   Jokaisen tarjotinlautasella oli kerrottu ruokalajit.  Ruoat olivat kasvis- ja kalapainotteisia. 
Paikkalaput olivatkin erikoisia:  niihin oli upotettu siemeniä!   Lapun voi istuttaa ja siitä kasvaa.... jotain.. en muista mitä. Epäilen, että omastani kasvaa palmupuu!  Ei vaan, jotain yrttejä taidettiin mainita, laventelia tms. 


Tätä jaksan hämmästellä vieläkin.  Harppu on oman näkemykseni mukaan todella harvinainen soitin muissa, kuin isojen orkestereiden kokoonpanoissa. 


Taustamusiikkia soitti duo Käk Tampereelta.  Olin saanut silmien vesihanat pidettyä kohtalaisen hyvin suljettuina, pientä tiputtelua lukuun ottamatta, kunnes duo alkoi kesken ruokailun soittaa Leinon Nocturnea...   


Hääpaikan valaistus oli hieman hämärä, joten kuvatkin ovat sellaisia.  Kahvipöytä on vihreäsävytteinen.  Kakku oli todella hyvää, mustikkaista. 


Hääpöydän takana oli upea makrameekoriste. 


Tyttö sai kunnian olla ainoa lapsi setänsä häissä.  Suuri ihmismäärä alkoi vähän jännittää, mutta onneksi Ui -sammakko oli kainalossa.  Myöhemmin äitinsä vei Tytön mummilaan yöksi. 


Haaveilin virkkaavani mekon häihin. Aloitin sen tekemisen jo alkukesästä.  Värikin olisi ollut (sattumalta) enemmän häiden aiheeseen sopiva, mutta homma meni puihin....   Kyllä siitä mekko tulee (on edelleen kesken), mutta ei häihin. 
Sen sijaan ostin kaupasta punaisen mekon, ja virkkasin siihen sopivat korvakorut.  Liotin kukat vesi-liima -seoksessa ja laitoin kovettumisen jälkeen koukut.  En millään ollut löytää oikean väristä lankaa, kunnes löysin nipun ristipistolankaa, joka riitti hyvin ja jäikin vielä. 

Upean hääkortin (josta en valitettavasti voi näyttää kuvaa) oli mestaroinut Repolainen, kiitos!  Ei ollut todellakaan toista samanlaista! 


Laitan vielä kuvan omista hiuksistani, vaikka en mikään päähenkilö ollutkaan 😅, tai päähän tuossa kuvassa nyt justiinsa on.  Olen kaksi kertaa elämässäni käynyt kampaajalla laitattamassa kampauksen, molemmat poikiemme hääpäivinä.  Kampaaja tietää, että en halua mitään megalomaanista kampausta. Juuri ennen lähtöä keksin, että kiinnitän helmiä tavallisiin pinneihin ja ne laitettiin kampauksen sekaan.  Sää oli koko ajan kostea ja osa kiharoista häipyi runsaista lakkakerroksista huolimatta. 


Nyt on kaksi lapsistamme onnellisesti avioliitossa.  😍
Häät olivat kauniit ja hääparin näköiset. Toivotan heille pitkää elämää ja onnea yhteisiin vuosiin. 

perjantai 22. elokuuta 2025

Sekametelipostaus

 Hoi siellä! Nyt pian astia kantoon!  Huutelee Frodo. 


Minun piti tehdä muutama päivä sitten uniapneatesti.  Sen toteutus ei ollut minulle tuttu ennestään. Onneksi homma alkoi sillä, että tapasin sairaanhoitajan, joka kertoi, miten homma toimii. 


Hän latasi tietokoneen kautta testilaitteeseen kellonajan, jolloin olisin asettautunut levolle ja millä aikaa aion herätä.  Tietoihin lisättiin myös paino ja pituus. 


Puuoli tuntia ennen laitteen aktivoitumista aloin ripustella johtoja ja laitteita kehooni. Paitaan kiinnitettiin keskuslaite, johon kiinnitettiin johdot sieraimiin tulevista "viiksistä", sekä jalkoihin ja lonkkaan kiinnitettävistä johdoista. Rintakehän ja vatsan ympärille tuli nauha, joka kiinnitettiin tuohon keskuslaitteeseen neppareilla.  Ranteeseen tuli laite, josta lähti johto sormeen kiinnitettävään happisaturaatiolaitteeseen.  Nämä piti sitten teipata sieltä sun täältä kiinni vartaloon, että pysyisivät koko yön paikoillaan.  Näytin viritelmää miehelleni, joka totesi minun näyttävän siltä, kuin olisin karannut teho-osastolta 😂 Mies itse valitsi nukkumapaikakseen sohvan.  Tuossa laitteessa on lisäksi mikrofoni kuuntelemassa kuorsausta. Olisihan se ollut kiva,  kun kaksi ihmistä olisi kuorsannut oikein kilpaa!   No ei kuulemma olisi mittausta haitannut, mutta silti. 


Oli näissä aikamoinen virittäminen, vaikka olin kertaalleen jo saanut opastuksenkin.  Kannatti aloittaa ajoissa niiden laittaminen. 


Lopputulos oli se, että olin saanut laitteen asennettua niin hyvin, että se oli pysynyt koko yön paikoillaan.  CPAP -laitetta ei tarvitse ottaa käyttöön, mutta lievä uniapnea on kuitenkin.  Ohjeistuksena oli pudottaa painoa ja käyttää uniapneavyötä, jotta selällään  nukkuminen hankaloituisi. Siinä laitetaan jonkinlainen vyö keskivartalon ympärille ja selän taakse esim. tennispallo.  
Tämä kaikki lähti siitä, että olen ollut valtavan väsynyt kaikin puolin viime viikkoina. 
Merri nukkui jaloissani koko yön. Sen läsnäolo ei enää lisännyt muutenkin hankalaa oloa piuhoineen kaikkineen. Päin vastoin: se selvästi kannusti minua kestämään koko yön.  

Tässä me olemme aamupalan yhteydessä. Merri on oikea sylikissa, etenkin, jos se haluaa jotain.  Näin käy usein silloinkin, kun yritän lukea ja kommentoida blogejanne 😄 Tätä juttua kirjoittaessa se on käynyt jo 4 kertaa.


Riippukeinuasia jäi kaivelemaan mieltä.  Vihdoinkin, kun olisin saanut sen käyttöön, niin se mokoma repesi täysin.  Ostin Biltemasta alla olevan kuvan mukaisen, uuden riippukeinun. En ole vielä testannut. Olisin saattanut levittää sen olohuoneeseen, mutta paketti jäi miehen autoon ja siellä se on edelleen, ties missä. Ehkä hän salaa käytti tätä tänään työpäivän aikana??


Kävin muutenkin ostoksilla. Tarkoitus oli ostaa nuo kenkälusikkakengät. Olen haikaillut näitä siitä lähtien, kun näin työkaverin vain suikkaavan kengät jalkoihin, kun minä hamuilin kenkälusikkaa jokaisen asiakkaan luona.  Aika näyttää, miten näillä töissä kulkee, jos siellä nyt ylipäänsäkään kulkee yhtään mitenkään. 
Askartelukaupasta löysin kynän, jolla voi kirjoittaa kiviin.  Kaipasin ohutkärkistä  maalia/ kynää.  Löysin nimittäin aiemmin kirpputorilta valkoisia, litteitä kiviä.  Alennuksessa ollut iloisen värinen makramee -lanka lähti myös matkaan. Ehkä iloisemman veskinmaton voisi virkata joskus. 


Pakko vielä esitellä markkinoilta löytynyt tosi kiva vyölaukku. Se on Mithu -merkkinen.  Tänään olen ensimmäisen kerran testannut tätä ja totesin sen oikeasti hyväksi! 


Vyöosa on niin leveä ja tukeva, että se on kuin joku tukivyö vyötäröllä 😂. Neppareilla voi säädellä pituutta.  Tätä voi myös pitää poikittain olan yli pujotettuna. 


Seuraavaksi tähän sekametelipostaukseen vielä kuva Kausalan Aseman Kahvilasta, jossa tänään äidin kanssa käytiin.  Kahvila saa hyvät suositukset! Oli kaunista kaikin puolin ja kakkukin oli hyvää.  Matkaakin kotoa tuli vain puoli tuntia.  En tiedä, onko paikka auki talvella. 


Merrin voi pitää ulkona ihan huoletta valjaissa ja pitkässä narussa ilman jatkuvaa seurantaa.  Frodo ottaa hatkat helposti, jos sitä ei vähän väliä käy katsomassa.   Tässä se vain marristelee minulle, kun kävin tuijan takana kurkistamassa, mitä se oikein taas touhuaa 😼 Edellisenä  päivänä sain etsiä sitä  pitkin pihaa ja kurkistella naapureidenkin pihoille. Sitten se yht´äkkiä ilmestyi ulko-ovelle ihmettelemään, että miksi ei mentäisi sisälle välillä?


Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

torstai 10. heinäkuuta 2025

Yhtä pitkää, kuin leveääkin

 Täällä ollaan, vaikka mitään ei kuulu, ei näy.   Loma tuntuu vielä olevan valtavan kaukana, yli kuukausi odotusta edelleen.   Välillä on ollut vieraita, välillä olen jumiutunut sohvan, tai keinun pohjalle päiväunille töiden jälkeen. 



Kissat pyörivät välillä ulkona, välillä sisällä.  Vesisadekaan ei näytä niitä estävän ulkoilemasta. 


Ei ole paljon kuviakaan räpsitty. Alemmat kuvat olen käynyt kaivelemassa menneiden vuosien heinäkuu -kansioista.  Alla Merri vuonna 2020. 


Vuonna 2021 on näköjään oltu myös mökillä.  Arttu syynäilee rannalle päin, näkyykö mitään epäilyttävää. 


Vuonna 2022 meikäläinen on näköjään seikkaillut Hamina Tattoossa 😂


Sain eilen käytyä vihdoinkin silmälääkärissä (tuli mieleen tuosta äskeisestä kuvasta).  Tuttu optikkoliike ja silmälääkäri  lopettivat ja katosivat aivan yht´äkkiä.  Minulta meni pitkään löytää uusi.  Tutkimus oli mielestäni perinpohjainen ja uutisetkin ihan hyviä.  Olen jo useita vuosia pelännyt, että silmänpaineeni nousee lääketippojen tasolle, mutta nyt sainkin kuulla, että ihan normissa ollaan edelleen.  Näköjään tekee ihan hyvää vaihtaakin lääkäriä välillä.  
Silmälasini ovat aika vanhat, kun olen niin tykästynyt niihin, eikä niitä ole ollut pakko vaihtaa. Nyt on kuitenkin näkö vähän muuttunut ja päätin ostaa uudet (onko vielä samanlaisia??! 😂). Melkein samanlaiset löysin.  Tuo hintapolitiikka on ihan käsittämätön.  Yhdet lasit olivat alennuksessa -30%. Kaksien lasien ostajalle molemmat -50%!   Lopulta kahdet lasit tulivat maksamaan vähemmän, kuin pelkät yhdet!  Ajattelin, että nyt on  kyllä koira haudattuna tähän kauppaan, mutta en keksinyt, mikä se voisi olla.  Ei kyllä mene jakeluun, miten tuollainen kaupustelu on mahdollista.   Jään vielä odottelemaan, koska uudet lasit ja aurinkolasit vahvuudella valmistuvat.   Tykkään lasien päälle laitettavista aurinkolaseista, mutta nyt päädyin ottamaan nuo "oikeat" aurinkolasit, kun kerran saan ne "ilmaiseksi" 😉


Käsityöt ovat niin isoja, tai niin hitaita, että mitään ei tunnu valmistuvan.  Kesä ilman lomaa on aika lamaannuttavaa.  Jospa loppukesästä olisi sitten jo ihan kesäisiä ilmoja ilman jatkuvia vesisateita. Näillä keleillä ei haittaa olla töissä, kun ei tule liian hikinen olo. 

Ei minulla tunnu olevan mitään järkevää asiaakaan. Kunhan tulin ilmoittautumaan, että hengissä ollaan.