Laitan kuvia äidin suurprojektista. Hän virkkasi punaisesta langasta verhokapan, pylväitä käyttäen. Tarkemmin kuvaa katsoen näyttää, että siellä taitaa olla ainakin yksi ketjusilmukka välissä? En muistanut äidiltä kysyä tarkempia faktoja.
Olen aiemminkin näyttänyt äidin ristipisto- yms. kirjontatöitä. Tämä tonttumalli on versioitu yhdestä kirjontatyöstä ja siirretty virkatulle pohjalle. Tonttupari on kappaverhossa 4 kertaa, eli täysikokoiseen ikkunaan riittävä kappa! Tuo hius- ja partatyyli on minusta mainiosti keksitty! Jouluna tällainen verho on ikkunassa upea ❤️
Äiti antoi aiemmin kaikki neulelankansa minulle, kun ei enää jaksa neuloa. Virkkaus ja kirjonta kuitenkin edelleen luistavat. Äiti myös harrastaa posliininmaalausta. Aiemmin on syntynyt useita taulujakin (ei posliini).
Samaan syssyyn laitan kuvan Nekku -tyttären virkkaamasta avaimenperä-amigurumista, jonka sain synttärilahjaksi. Kuvakulmaa on vaikea saada hyväksi. Pöllöllä on myös siivet, jotka eivät kuvassa oikein näy.
Tähän sopivat terveiset Maialta ja Samilta, jotka nyt asuvat uudessa kodissaan.
Merriltä ja Frodolta "perinnöksi" saatu kuivaruoka-automaatti on käytössä. Maialla on intohimo väkertää nappulat pienistäkin koloista. Sen hajuaisti on todella hyvä. Voi olla, että se vain jakaa intohimon nappuloihin, kuten Merrikin. Meiltähän tämä laitos piti kadottaa, kun Merrillä on aina nälkä, etenkin nappulanälkä. Laitteen tarkoitus on, että voi käydä syömässä silloin tällöin. Merrikään ei lopettanut, ennen kuin torni oli tyhjä. Sam katselee vierestä ja syö Maian tiputtamia nappuloita. Antaa toisen tehdä työt!
Maialla ja Samilla on uusi, hieno kiipeilypuu! Tämähän on kuin taideteos, mukaan lukien kuvaan asettautunut Maia. Sillä oli (ja on kai edelleen) vaikeuksia päästä puuhun. Yritys on kuitenkin kova ja onnistumisiakin on ollut.
Parvekekin on nyt kissojen käytössä, kun uudessa kodissa on parvekelasit. Vanha kiipeilypuu on parvekkeella. Puu oli hetken meillä vielä muutama kuukausi sitten. Frodo ihastui siihen ikihyviksi ja käveli aluksi tyhjäksi jääneessä paikassa haikean näköisenä. Ainakin se jätti Maialle ja Samille kunnolla omia hajujaan 😻
Suunnitelmissani oli lähteä mökille keräämään mustikoita, tai kanttarelleja, mutta vettä sataa. Ei huvita märkä metsikkö. Ehkä se vielä iltapäivään mennessä kuivahtaa...
Merriä ei vesisade kotona haitannut. Se halusi ulos heti syötyään aamupalansa. Se paineli tuhatta ja sataa juosten lehtimajaansa ja vietti siellä yli tunnin. Lopulta se tuli sisään turkki aivan märkänä. Huvinsa kullakin 😊 Alakuva on otettu toukokuussa, kun riipparaita ei ollut vielä ihan täysin lehdissään.
Netti kertoo, että jouluun on vielä/ enää 170 päivää ja noin 7 tuntia 😂 Pitäisikö alkaa valmistautumaan ja miten??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!