Raparperista asiaa

Terassivalusta jäi sementtiä yli. Päätin tehdä pitkästä aikaa muutaman valetun raparperinlehden. 

Mökin pihassa oleva hiekkakasa loi oivalliset puitteet valuihin. 

Käytössä oli alla olevan kuvan mukaista tavaraa.  Tuote on melko graavia, sisältäen pieniä kiviä.  Olen joskus tehnyt vastaavia juttuja kuituvahvistelaastilla, joka on sileämpää. 

Sekoitin ämpärissä pienellä puutarhalapiolla sopivan massan. Kuivatuotteeseen lisätään varovasti pieniä määriä vettä, kunnes massa on sopivaa, ei liian vetelää. Tärkeää on muistaa myös hengistyssuoja, että pölyä ei mene hengitysteihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, niin oli helpompi sekoitella. 

Kotoa olin napannut muutaman lehdykkäisen oikein varsineen päivineen 😁 

Lehdet asetellaan ruotopuoli ylöspäin, jolloin valetun tuotoksen päälle jää lopulta ruotojen vaot. 

Lehdet suditaan ruokaöljyllä, jotta irtoavat helpommin 

En laittanut massaa aivan koko lehden alueelle.  Aiemmin olen huomannut, että valoksilla on taipumusta myös haljeta helposti, kun niissä ei ole mitään rautaverkkovahvisteita. Kyllä kai sellaisiakin voisi laittaa, jos haluaisi tukevamman laatan. Näiden päällä ei ole tarkoitus kävellä, vaan ne ovat koristeita. 

Kokeilin tehdä yhtä kuppimuotoon. Minulla oli suuria hahmotusvaikeuksia, että sain valun oikealle tolalle. Ensin kaivoin kuopan, mutta tajusin, että lehdiruodot jäävät tuolloin kupin alle, näkymättömiin.  Sitten tein kumpareen ja siirsin lehden sen päälle. Laitoin runsaasti massaa ja lisäsin vielä hetken päästä lisää. 

Vuorokauden jälkeen lehdet sai käännettyä toisin päin ja raparperinlehdet irrotettua.  Seuraavalla kerralla annan lehtien kuivaa lisää ennen kääntämistä ja irrotan kuivahtaneen raparperinlehdenkin vasta vähän myöhemmin, ainakin noiden uomien kohdilta.  Halkeaminen tapahtuu helposti juuri niistä kohdin. Etenkin tuon kuppimaisen lehden kanssa kävi sitten köpelösti juuri sen takia, että se ei ollut varmaankaan tarpeeksi kuivunut ja halkesi.  Tuollaisen päälle voisi ehkä lisätä vielä seuraavana päivänä lisää massaa vahvikkeeksi, ennen kuin betonilehden kääntää. 

Raparperinlehtien ruodot olivatkin todella korkeita ja jämäköitä suoristella. Sementtiä oli hankala saada aivan suoralle lehdelle. 

AIEMMAT BETONILEHDET ja MUUT kokeilut olen maalannut spraymaalilla. Ne ovat kestäneet jo vuosia meidän pihalla. Talveksi olen kantanut ne varastoon. 

Lisää rakennustavaraa haettuamme, ehdimme pyörähtää matkalla myös Verlan torilla. Riihessä oli tukinuitto -näyttely. 

Verlassahan on vanha pahvitehdas, mutta tukkeja on Verlan kautta uitettu jo 1700 -luvulla  Kymijokiväylän sahoille. LINKKI 

Sotien jälkeen koskella uittivat puita, 10 -tuntisina päivätöinä, noin parikymmentä miestä. Uittoa säädeltiin puomeilla, mutta tukkeja pääsi silti karkuun ja upposikin.  Uponneita tukkeja hakemaan oli palkattu sukeltajia. Mahtoi olla aikamoista hommaa!  Virtaavassa, varmaan kylmässäkin, vedessä sukellella isoja tukkeja pintaan.  Verlassa kerrotaan olevan muutama asuinrakennus, jotka on tehty uppopuista. 

Vanhoista kuvista tähyilin näkymiä Pytinkiin ja sen ympäristöön. Alla näkyy vähän erilainen näkymä alueelta, kuin nykyisin.  

Tukinkäsittelijöiden työkaluja. 

Uitossa apuna käytettiin myös veneitä. Osa veneistä oli pieniä laivoja ja osa soutuveneitä, tai moottoriveneitä. 

Tukinuitto on varmasti ollut raskasta työtä, eivätkä pitkät työpäivät olleet lastenleikkiä.  Rahan- ja etenkin leiväntarve tekee ihmisistä supersuorittajia. Perheelle on saatava ruokaa.  

Tonttu pääsi mökille ja kotiutui hyvin.

 

Vielä kuvia raparperinlehtien sijoittelusta.

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Kissat ja kärhöt

Alkuun ( ja loppuun...) taas muutama kissakuva 💓    Maia ja Sam olivat meillä yökyläilemässä.  Kaikki kissat viihtyvät niin hyvin yhdessä. Ainoa huonon käytöksen juttu on se, että Maia ainoana tyttökissana tapaa välillä sähistä pojille, jos se haluaa olla rauhassa. Frodo pieni, matkiva "apina" opetteli tietysti heti tuon uuden tavan.  Välillä se sähähteli Maialle ja Maia taas takaisin. Se ei näyttänyt kuitenkaan yhteiseloa haittaavan. 

Sam haluaa esittäytyä käsintehdyn tontun vierellä. Kumpikin on yhtä komea, omalla tavallaan.  

Tontun tarina on sellainen, että kävin anopin kanssa vuosia sitten käsityömarkkinoilla. Siellä näkyi tuollaisia tonttuja ja anoppi halusi ostaa itselleenkin sellaisen.  Yhtään ei ollut vapaana ja hän päätyi teettämään vastaavanlaisen.  

Tontun niskasta löytyikin lappu, jossa lukee tekijän nimi; Leena Sjöblom. 

Tonttu asustelee nykyisin meillä.  Ajattelin viedä sen mökille, jossa se on enemmän omassa ympäristössään. 

Varsinainen jutun ja pullistelun aiheeni on kuitenkin tämä uusi kukkapenkin laajennusosa! 

Kaikki alkoi siitä, kun kaivoin vuosia sitten tämän oikeanpuoleisen suoran kukkapenkiksi.  Piti saada siirrettyä tässä kuvan alaosassa aiemmin olleesta, "metsittyneestä" kukkapenkistä kärhöt ja liljat talteen, kun penkin keskiosassa ollut kirsikkapuu kuoli pystyyn.  

Viime vuonna jatkoin penkkiä tänne alas vasemmalle, koska halusin istuttaa lisää puistoatsaleoja, joita on suorassa linjassa peräkkäin 3 ja tässä alarivistössä 2.  

Viime vuonna tein myös suunnitelman, että haluaisin erillisen kärhöpenkin, teidän puutarhaihmisten  blogikuvien innoittamana.....   

Tästä syntyi idea jakaa laatoilla uusi ja vanha osio näin. 

Operaatio "ankkalampi" kesti noin kuukauden.  Aloitin kaivamalla savisen nurmikkomaan pois. Se kesti aika kauan, koska maa oli kivikovaa ja maata kasaantui kolmen peräkärrillisen verran. Välillä piti aina odotella, että kärrin tyhjentäjä tekee oman osuutensa. 

Naapuri ehti kysellä useampaankin otteeseen, mitä teen.  Ehdotelmina oli 

*nurmikon pienentäminen nurmikonleikkaamisen vähentämiseksi

*suihkulähde

*jonkinlainen ankkalampi

Alimmainen ehdotelma lähti siitä, kun kesken kaivuun tulivat ne rankat vesisateet. Maa ei imenyt tarpeeksi ja vettä kasaantui ihan kiitettävä määrä montun pohjalle. 

Mökille oli tilattu hiekkakuorma terassintekoa varten. Hiekka oli nyt väärässä paikassa kukkapenkin kannalta, joten täytin kaikki mökiltä löytyneet ämpärit, 13 kappaletta, ja siirsin ne kotiin. Montun pohjalla ne olivat, kuin pisara meressä, niin sanotusti. 

Tästä lähdin sitten tyhjentämään lukemattoman määrän multasäkkejä tulevaan kukkapenkkiin.  Jouduin käydä ostamassa alkupääoman lisäksi vielä pari autokuormallista (takapaksi ja takapenkit, yhteensä 15 säkkiä kerrallaan).   Joku nyt tietysti ihmettelee, miksi emme tilanneet multakuormaa pihaan. Siihen on kaksikin syytä. Mies kieltäytyi tilaamasta ja siihen liittyen toinen syy, että koskaan ei voi olla varma, että päähänpistoni oikeasti toteutuvat. 😅 Mikäli homma ei olisi toteutunut, mitä olisimme tehneet multakasalla pihaa koristamassa? 

Viimeistä työrupeamaa huhkiessani naapurikin jo oli hieman kunnioittavampi kommentoidessaan "hortonomin jatkaneen taas hommiaan".  

Siirsin kärhöt vanhasta penkistä uuteen. Kaksi on vuosia vanhoja, 3 ostin viime syksynä alesta, kun aloin haaveilla tästä penkistä. Nämä ylijäämäkärhöt olivat nyt sitten se lopullinen sysäys penkin tekemiseen, koska ne olivat väärässä paikassa tähän asti. 

2 telinettä minulla jo olikin, mutta 2 piti vielä ostaa lisää.  Vanhin kärhö oli projektin kuluessa ehtinyt jo niin suureksi, että sitä ei saa enää pujotettua yhtään mihinkään, joten jätin sen toistaiseksi köllöttelemään tuohon maan pinnalle.  Ehkä keksin viimeistään ensi kesäksi  jonkin ratkaisun myös sille. 

Kukat eivät malttaneet odotella penkin valmistumista. 

En osaa sanoa näiden kärhöjen oikeita nimiä. Alla on ehkä presidenttikärhö?  Tuo vanhin on kai samaa lajiketta. 

Yhdessä kärhössä oli vielä lappu tallella, se on viinikärhö. 

Ensi vuodelle ei ole vielä suunnitelmia.  Toivon, että jaksan myös hoitaa nämä kukkapenkit ja pitää hyvässä kunnossa.  Enemmän tämä homma oli minulle nimittäin jonkinlainen käsityöprojekti. 

Maia ja Sam pääsevät kotonaan vain parvekkeelle ulkoilemaan.  Meillä on tuo kissahäkki, jota kumpikin käytti ahkerasti. Pidin luukkua auki yötkin, kun en enää illalla myöhään saanut laskettua, montako kissaa on sisällä ja onko joku vielä ulkona.  Merri tuli siitä huolimatta meidän sänkyyn nukkumaan. Se on tottunut järjestykseen ja tapoihinsa 😊

Maia halusi ulos valjastelemaan, kuten Merri ja Frodokin.   Lopulta Samkin innostui tulemaan terassille. Se oli täysin tyytyväinen, kun sai lämmitellä terassilla auringossa. 

Maia osasi arvostaa myös rappujen viileää pintaa. Sillä onkin paksuin turkki, joten kuuma on varmasti.  Frodo kävi katsomassa, että Maialla on kaikki hyvin. 

Maia ja Sam ovat läheisiä toisilleen, samaa perhettä.

Merri oli aivan valtavan väsynyt kaikesta touhusta ja väen määrästä. Se jäi autuaasti nukkumaan sohvalle, kun Maia ja Sam lähtivät omaan kotiinsa. 

Hyvää viikonloppua!   Sadetta on tullut yllättävän vähän, vaikka on naistenviikko. 

Kissapainotteinen sukkajuttu

Merri ja Frodo saapuivat vihdoin mökkeilemään. Merrin mielestä homma ei mennyt ihan putkeen, etenkään automatka.  Se oli kuitenkin hyvä juttu, että sai oman kuljetuskopan, eikä Frodo päässyt kesken matkan nahistelemaan, kun muutenkin harmitti koko autoilu. 

Mökillä oli aluksi ihan tylsää, ainakin ilmeestä päätellen. 

Yh´äkkiä löytyi kuitenkin jotain mukavaa!  Kissa pääsi korkeuksiin!  Sekös vasta Frodoa ärsytti. Merri nauttii näkymistä ylhäältä käsin. Samaan aikaan ylös pääsee vain yksi kissa. 

Hyvinhän se aika alkoi mennä, kun oli niin paljon tuota luettavaakin. 

Frodo kiersi lattialla maukuen surkeasti. Merri on ylhäällä ja minä en!  

Merrin tultua alas, oli Frodollakin mahdollisuus päästä ylös. Ei se ollut enää yhtään hauskaa, kun Merri oli jo alhaalla.  Onneksi löytyi pahvilaatikko.  Frodon hupia on istua laatikossa, kun sitä kannetaan edestakaisin. Laatikko toimii myös hissinä korkeuksiin noustessa ja laskiessa. Frodo menee heti laatikkoon, se on se paras osuus.  

Merrikin tykkää kulkea laatikkohissillä, mutta luottaa myös täysin ihmisten käsiin, jotka ojentuvat ylöspäin. 

Ulkona oli niin paljon nähtävää, että välillä täytyi käydä makuulle ikkunan viereen. Kyllä siitäkin näki ulos. 

Frodo vietti ison osan ajasta sohvan alla puulaatikossa, mutta kokeili tuota ikkunasta katseluakin, kun kerran Merri teki niin. 

Ulkokna oli TODELLAKIN jotain katsottavaa! 

Kumpikin kissa kävi valjastelemassa pihalla. Frodolle riitti kuistilla hiippailu. Sitten se oli mielestään kaiken nähnyt ja halusi sisään.   Merri oli useampaan otteeseen pihalla, mutta sekin jännitti ihan selvästi, eikä viihtynyt pitkään ulkona.  

Luvattu ulkoiluhäkki antaa vielä odotuttaa itseään. 

Mökin lankavarastosta keräsin kaikki 7-veikka -jämät yhteen ja päätin tehdä pitkävartiset mökkisukat. Sen verran piti kuitenkin katsoa, että tulee kaksi samanlaista sukkaa 😃

Jaoin kaikki nöttöset kahtia ja tein sukkia yhtä aikaa. 

Lankaa kului 190 g ja sukat ovat kokoa 38, puikot 3½. 

Alkuasetelmahan oli tämä.  Alla oleva kirjava peitto vähän hämää. 

Lopputulos oli tämä. 

Lopuista syntyi miestensukat kokoa 41-42. Lankaa kului 160g. 

Värit on aika hurjat, mutta kokonaisuutena tykkään sukista, joissa on paljon myös kirkkaita värejä. 

Tällä kertaa lopputulos oli tämä. Näistä en lähtenyt enää neulomaan lisää 😂

Liian suuri juomakuppi aiheutti Frodolle liikaa hämmennystä. 

Näin sujuvasti kävi ruokailu!  Oikein hännät ristikkäin 💕

Lomailu jatkuu. Tällä kertaa näin tasaisissa merkeissä. 

Eilen kävi muuten hölmö juttu:   Lähdin mökiltä ja ajoin kierrätyspisteen kautta. Kyydissä oli kaikenlaista kierrätykseen menevää. Lopuksi tyhjensin metallirojun ämpärin ja kas kummaa!   Se mokoma roskispömpeli imaisi minun ämpärini sisuksiinsa! Täytyy sanoa, että olin aika hölmistynyt, kun jäin siihen tyhjin käsin ihmettelemään.  Ämpärissä oli niin paljon painoa, että sen kallistuessa se sujahti aukosta syvyyksiin.  Säiliö oli juuri tyhjennetty, joten ei ollut mitään keinoa alkaa edes koukkia ämpäriä takaisin....  jos olisin sellaiseen edes kehdannut ryhtyä. 

Todellisuudesta unikuviin.... viime yönä näin unta, että meille syntyi poikavauva, ja vielä kesken työpaikan koulutuspäivän. Mitähän se tuokin tarkoittaa??   

Kesäterveisin Merri, Frodo ja Sartsa

Ajatonta aikaa

 Loma alkoi ja kelit on aika kohdillaan.  Päätin lähteä mökille, vaikka olenkin nyt ainoa lomalainen meidän perheessä. Yhteistä lomaa on vain viikko.  

Kyllä mökillä kävi joka päivä joku, mutta pääosin olin itsekseni.  Oli aika outoa elellä ilman minkäänlaista aikataulua, kun työ on minuuttipeliä.  Aluksi oli suorastaan hermostuttavaa, kun ei oikein keksinyt mitään pakollista tekemistä.  Puikot tietysti suihkivat päivittäin 😀

Arttu kävi yhtenä päivänä. Luulin saaneeni siitä kuvan, kun se katsoo kameraan, mutta kaikissa kuvissa sillä olikin pää sivulle kääntyneenä. Oli ilmeisesti vähän mielenkiintoisempaa katsottavaa. 

Ajoittaista hommaa oli kuitenkin. Tämä hiekkakasa hupeni melko paljon päivien aikana.  Mökin kupeeseen on tulossa terassi, joka valmistuu luultavasti ennen ensimmäisiä lumisateita. 

Toisaalta, tarvitseeko tähän enää muuta laittaakaan?  Terassi ja tunnelma on jo kohdillaan.  

Pöydällä oleva juoma oli vain rekvisiittaa, ja päätyi takaisin jääkaappiin kuvauksen jälkeen 😉

Tälläisten juttujen  kuvaamiseen sai menemään jonkin verran aikaa. 

Terassia lakaistessa nostelin saappaita ja sormeen sattui yht´äkkiä kovasti. Eikös vaan amppariyhdyskunta ollut pesiytynyt saappaaseen!   Aikamoisen kotikolon ne olivatkin jo ehtineet vuorata ja saappaan poistuttua ne olivat täysin hukassa. Kyllähän sitä itsekin olisi, jos palaat kotiin kaupasta, eikä kotia enää olekaan, jääkaapista puhumattakaan. 

Sellaistakin ehdin miettimään, että mikähän kukka tämä mahtaa olla, vai onko ihan rikkaruoho?  

Pitkään ja hartaasti päädyin taas kuvaamaan tuota tervaleppä/ järvinäkymää. Siinä se nyt taas on. Näyttääkö yhtään erilaiselta?  

Suurinpiirtein sama näkymä lähempää vettä, ilman tervaleppää.  

Onneksi paikalla ei ollut piilokameraa. Olisi ollut jälkeenpäin vähän ihmettelemistä, että mitä se nyt yrittää tehdä 😂 

Yksin ollessa hupijututkaan eivät ole niin hauskoja, kuin jonkun kanssa. Ei sitä yksin viitsi kovin kauaa ääneen hörötellä. Järven pinta kantaa äänet kauas.....

Näkyi mustikoita olevan kivasti. Ihan kypsiä eivät vielä mielestäni ole, joten jätin keräämisen myöhemmäksi. Selkä oli sitä mieltä, että mustikat voi tarvittaessa ostaakin..

Ehkä minä kuitenkin menen jonain päivänä sen pienen, emalisen mukini kanssa keräämään mustikoita. Yritän siinä sitten olla ajattelematta niitä kerääjiä, jotka ottavat mukaan ämpärin, jos toisenkin. 

Päädyin tuijottelemaan mökiltä löytyvää tavaraa ja asettelemaan sitä hieman toisin.  Toteemipaalua en  tunnu saavan aikaiseksi, mutta onhan tämäkin jo jotain, vai mitä?  Tuohon alas kasasin vielä lisää kiviä ympärille. 

Kostoksi oikeille amppareille, sumputin kiviset ampiaiset ja laitoin ne varoitukseksi puun oksalle roikkumaan. 

Onneksi keksin jo ensimmäisenä päivänä, että lähden lenkille! Mökiltä löytyi vielä vanhat lenkkarini, jotka olivat vielä  käyttökelpoiset, vaikka eivät ihan ehjät olleetkaan. 

Ensimmäisenä aamuna kävelin noin 4 kilometriä, eli mökkitietä isommalle tielle ja takaisin. 

Toisena aamuna tallustelin Verlaan asti ostamaan pillimehun kahvilasta.  

Matkalla kuvasin taas kerran tuon Patruunan pytingin edustuspuolelta.....

...ja toiseltakin puolelta.  Aika kivan näköinen rakennus. Asuisin, jos joku siivoaisi.

 

"Vuonna 1885 rakennettu koristeellinen Patruunan pytinki on arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä ja samoihin aikoihin sen ympärille tehtiin värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. Pytinki rakennettiin tehtaan johtajan Gottlieb Kreidlin eli Verlan patruunan asunnoksi." linkki

Kolmantena päivänä kyllästytti jo tuo sama reitti ja päätin ajella "isolle kirkolle", eli Jaalaan.   Siellä päädyinkin kirjaimellisesti kirkon pihalle. (Kuva on takapuolelta). 

August Bomanin suunnittelema puukirkko on rakennettu 1878. 

Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa, jonne on haudattu monta kapteenskaa ja kapteenia.  Yhdessä osiossa oli sankarihautausmaa, jota kovin ahkeran näköinen työntekijä juuri oli hoitamassa. Taisi olla suora yhteys puhelimitse opaskirjaseen 😂

Hautausmaalla on muistokivi Karjalaan jääneiden muistolle, 1939-1945 -sotien muistolle ja vielä toinenkin muistokivi samaa aihetta, joskin kirkon aidan ulkopuolella. 

Poistuin toisesta portista ja näin, että mäkeä ylös nousi tie uudemmalle hautausmaalle.  Ei sekään aivan uusi ollut, koska joukossa oli hautoja ennen itsenäisyyttäkin.  Miten erilainen maailma olikaan tuolloin!   Vanhoja kiviä muistokirjoituksineen, koristeellisia rautaristejä. Tuo nuottiviivasto on hieno! 

Sitten vähän tepastelua peltojen keskellä menevää tietä pitkin.  Kuinka erilainen voikaan olla päivä, kun ei ole töissä, eikä ole kiire mihinkään!  Voi tehdä vaikka näinkin kummallisen kävelylenkin. 

Koko ajan oli ikävä kotona olevia karvaturreja!   Kissojen mökkeily on jotenkin hankalaa, eikä sille ollut pakottavaa tarvetta, toisen palvelijoista ollessa kotimiehenä. 

 Ihmeellistä kyllä tällainenkin mitääntekemättömyys on vienyt ajatukset töistä ihan muualle, mikä on kai loman oleellisin tarkoitus. 

Mitähän aktiviteettia tässä seuraavaksi keksisi?  Siirtelisikö kiviä, vai uittaisiko varpaita?

Mukavaa kesää!