Karkkikeppi -sukat

 Edelleen aiemman joululehden tunnelmissa ollaan. 

Mia Sumellin Karkkikeppi -sukat, joita piparmintunraikkaiksikin lehdessä mainostetaan.  Lanka on 7 Veikkaa, puikot kokoa 3,5, kulutus 242 grammaa.   Kaikki löytyivät jo valmiiksi.  Ensin luulin tuota vihreää mustaksi, kun lehden kuvasta muka niin katsoin.  Aloin ihmetellä, miksi joulusukissa on mustaa, kunnes tajusin, että arviointivirhe meikäläiseltä ;)  

Nämä sukat ovat paksummasta langasta, kuin ne edellilset ja valmistuivat siksi paljon nopeammin. Tosin tuo poikkiraita oli aika puuduttavaa neuloa.  Sukat ovat kokoa 38-39. 

Takaosan pystyraitainen kiilaosa on hauska yksityiskohta muuten vinoraitaisissa sukissa. 

Kävin kiertelemässä kirpputoreilla. Yht´äkkiä näin hyllyssä tutun nallen!  Lapsena meillä oli ilmeisesti äidin lapsuudesta jääneet nallet, iso musta ja ruskea vähän pienempi.  Ne oli täytetty sahajauhoilla. Niitä piti käsitellä varovasti, että ei tulisi reikiä. Kädet ja jalat pyörivät nivelissään ympäri.  Pinta tuntui jännän kovalta täytteen takia.  Lopulta nallet säilytettiin ullakolla, enkä tiedä, mihin ne viimeiseksi päätyivät, varmaan hävitykseen. 

Hämmästyin todella, kun näin samanlaisen nallen kirpparilla. Onko näitä vielä olemassa muualla kuin museoissa??!!  Jäi hintakin katsomatta muulta hämmästykseltä. Piti napata kuva muistoksi. 

Netissä kerrotaan kyseisten lelujen olevan peräisin jostain 1900 -luvun alulta.  No ei meidän äitikään silloin ole syntynyt, eli jostain saanut varmaan perintönallen hänkin.  Sahajauhonallen sanotaan olevan esikuva itselleen Nalle Puhille!   Tuo nallehan on tosiaan saman mallinen, kuin sahajauhonalle.  

Eipä tule nyt kissankuvia!  Hämmästyitkö?  ;D    Seuraavaksi sitten synttäripäivitys. En kerro kenen. 

Hyvää viikonlopun keskimmäistä päivää! 

Joulukukka Amaryllis

 Syksy etenee, säät viilenevät ja syysväsymys iskee itse kullekin.  Merri nauttii ulkoilusta, mutta vetäytyy mielellään myös päivälevoille.  Takajalan venytys tässä meneillään.

Kannen sukkamalli houkutteli ostamaan lehden, vaikka omat hyllyt jo notkuvat lehtiä ennestään. 

Sukkien nimi käy ilmi ulkoasusta, vaikka ei lehdestä sitä lukisikaan. Selkeä Amarylliksen kuva muotoutuu varren etuosaan neuleen edetessä.  Mallin on suunnitellut Sonja Nykänen. Lankaohjeistus koski Kaupunkilankaa, mutta minä painelin yläkertaan ja kaivelin lankalaatikoitani.  Löysin oikeat väriyhdistelmät Nallesta, joka vastasi ohjeen puikkosuositusta. Sukista tuli kokoa 38-39.  Lankaa kului 157 grammaa puikoilla nro 3. 

Resori on tosi nätti ja kuviot myös takana  jouluisen kauniit. 

Kantapäässä oli vähän erikoinen pintakuviointi. Huomasin jossain vaiheessa, että pieleen meni sittenkin.....   purin koko kantalapun ja aloitin alusta. 

Kantapäät ovat minun mielestäni muutenkin neuleen "heikko kohta", jos näin voi sanoa.   Jos tekisin toiset, neuloisin jotain muuta pintaneuletta. 

Malli on tosi kaunis!  Kyllä näiden takia kannatti lehti ostaa.  Sitten vaan käänsin sivua ja jatkoin seuraavaan malliin.... :) 

Frodolla on meneillään etutassun venytys. Kissat ovatkin paljon notkeampia, kuin neuloja itse, mikä ei liene kenellekään yllätys. 

Tuttava lähetti vanhan kuvan jostain 90 -luvun alkupuolelta.  Siinä meidän Misu -kissa seikkailee pihalla.  Tähän liittyy myös sellainen tarina, että tämä tuttavapariskunta oli lähtenyt keski-Suomesta kesälomareissulle ja päätyi meille keskellä yötä. He eivät raaskineet meitä herättää (tai sitten emme heränneet ovikelloon), vaan pistivät teltan  pystyyn meidän pihalle.  Misu oli tietenkin ollut hommassa mukana, halusi tutustua telttaan ja tikkasi siihen muutaman puumerkin, kun ovi ei auennutkaan heti.  Jotain ääniä kuitenkin kuului sisälle ja menimme ovelle ihmettelemään, mitä meidän pihalla oikein tapahtuu. Kyllähän siinä jo auto tunnistettiin, mutta mieheni ehti lohkaista, että ei tämä mikään leirintäalue ole!  Kyllähän siitä riitti naurua pitkäksi aikaa 😂

Misua on kyllä ikävä. Se oli vahva ja itsenäinen kissaneiti.  Teki selväksi tiellä kulkeville isoille koirillekin, että tämä on minun tieni.  Surullista kyllä, jouduimme etsimään Misulle uuden kodin, kun kumpikin lapsistamme oli pahasti allerginen, eikä selkeää syytä tuntunut löytyvän.  

Aivan  uskomatonta, miten aika rientää! Nyt aletaan taas olla viikonlopussa, vaikka edellinen vasta oli.  Ei sen puoleen, että sillä olisi mitään vaikutusta muihinkaan päiviin, tai arkeen, mutta siitä näkee ajan kulumisen helposti. Väsymys on sitä luokkaa, että päiväunet on otettava joka päivä.  Näinkin hauskan meemin, jossa pohdittiin, montako minuuttia aamuheräämisen jälkeen voi alkaa suunnitella päiväunia.   Se on myönnettävä, vaikka en syksystä oikein pidäkään, että ilma on mukavan raikas hengitellä näin viileänä. 

Toivottelen taas hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Tapaamisia

 Meillä oli pojan kissat hoidossa muutamia päiviä.   Malla ja Kiri eivät aiemmin ole olleet meillä hoidossa.  Kaikki kissat näyttivät olevan hämillään tilanteesta.  Merri olisi ollut kaikkein sopeutuvaisin, mutta sekin hämmentyi jatkuvasta sähinästä ja jonkun vastaantulijan uhittelusta.  Yöt olivat hankalimpia.  Hoitokissat liikkuivat pimeässä, vaikka eivät päivällä niinkään liikkuneet, etenkään Kiri.  Frodokin on usein öisin liikkeellä ja pimeästä kuului vähän väliä murinaa ja rähinää ja sähinää.  Täytyy sanoa, että kukaan ei nukkunut kunnolla.  Merri olisi ehkä nukkunut, mutta sekin oli jatkuvasti pää pystyssä sängyllä, kun  oli varuillaan yllättävän hypyn varalta.   Suoranaisia tappeluita ei kuitenkaan onneksi tullut. 

Malla lähti aika nopeasti liikuskelemaan  ympäriinsä.  Kävi ilmi, että se on jopa Merriäkin nälkäisempi kissa.  Pienikin rapina keittiön suunnalta sai sen luulemaan, että ruokaa on tarjolla. Mikä pettymys, kun ei ollutkaan. Se torkkui varmuuden vuoksi usein keittiössä.   

Kumpikin kissa on kotiutunut eläinsuojeluyhdistykseltä.  Mallalla oli aluksi veli, mutta sen terveys petti  reilu vuosi sitten.   Nämä kissat olivat aluksi todella arkoja. Vieläkään Malla ei oikein tykkää silittelystä, vaan väistelee. 

Välillä piti leikkiä Tyttösenkin kanssa. Kissojen raapimistelevisio löysi uutta käyttötarkoitusta.  TV:n päällä on 2 hamsteria; Hamtaro ja Hantaro. Lisäksi leikeissä mukana poneja ja pupuja. 

Kiri, joka  tykkää kovasti sylittelystä ja silittelystä, osoittautuikin sitten aremmaksi kissaksi.  Sen pääasiallisin ajanviettopaikka oli alakerran sohvan alla. Välillä kävin kaivamassa sen sieltä ja se asettui sohvan päälle.  Yöllä se jostain syystä lähti aina liikenteeseen.   Viimeisenä hoitopäivänä se liikkui päivälläkin, joskin aika arasti. Puolitoista päivää se oli täysin syömättä, mutta sitten alkoi nälkä antaa periksi. 

Kiri on ihan mahdottoman elastinen ja rento, kun kokee olonsa turvalliseksi. Sylissäkin se melkein roikkuu ja painautuu parempaan asentoon. 

Kirikin on tosi söpönen kisu.  Se oli porukan nuorin, vasta vuoden ikäinen.    Omassa kotona kumpikin kissa tykkää koirakavereistaan, joiden kanssa voi vaikka painia.     

Varsinaiset pitkän linjan sukat valmistuivat kesän kuluessa.  Sukat kuuluvat Varjelumneuleisiin, joita suunnittelee Henna Haapaniemi.  Kettunen -sukat syntyivät Nalle -langasta, jota kului 62 grammaa kolmosen puikoilla.  Sukat ovat kokoa n.36. 

Lisää materiaalia käsitöihin tarjosi Vanha Rouva Zakuska -blogista.  Kävimme hakemassa sisätyynyjä, joita Merri ja Frodo tässä nyt tarkistavat. Ihan on laatutavaraa!  

 Hakureissu olikin miellyttävä vierailu kahveineen ja talo- sekä pihakierroksineen 💖 Olen pikkuisen kateellinen  noin selkeästä järjestyksestä ja  kätten töiden tuloksista.    Toisaalta on ehkä vain katsottava peiliin ja lopetettava kadehtiminen 😄

Sekin on todettava, että Vanha Rouva ei ole nimimerkistään huolimatta ollenkaan vanha!  

Kiitos vastaanotosta ja tyynyistä!  Pidetään vaihtoehdotus voimassa. 

Olin tyytyväinen, kun pääsin vihdoinkin ajan tasalle blogien lukemisessa, kunnes tajusin, että tuo blogilistani ei päivity lainkaan...    ehkäpä se siitä taas heräilee henkiin.  

Kerätään vielä voimia uuteen viikkoon, joka vaanii jo nurkan takana! 

Hemmo hei

 Mökillä oli tosi kova tuuli. Yöllä taas hirvitti, kaatuuko puita päälle...    

Merriä ei tuuli haitannut. Vähän veti  vaan korvia vinoon.  Merri tässä vartioi peräkärriä, jossa on vanha kiuas.... että kukaan ei vaan sitä veisi mukanaan. 

Laitetaan nyt sitten kuva siitä uudestakin kiukaasta. Siihen on ehkä tulossa vielä sellainen kivihäkki päälle.  Minä olen niin huono saunoja, että olen kokeillut nämä löylyt vasta kertaalleen. 

Useammalla mökkikerralla olen näperrellyt sukkia näistä langoista.  Minikerät, eli 10 x 10 grammaa. Pussissa langat Hemmo -amigurumia varten.  Pussi on tainnut jäädä muhimaan juuri siksi, että en oikein jaksa väkertää näitä amigurumeja.  Langankulutus varastoista pois on aina hieno juttu ja nyt oli vuorossa Hemmon ainesosat.  Ajattelin kerien kuluvan yksiin sukkiin ja otin vielä varmuudeksi mukaan vähän yhteensopivaa Nallea.  Hemmon keho on akryyliä, mutta kai sekin sukkina menee oman aikansa. 

Muistin väärin, että Hemmo on laulussakin, mutta siinä  olikin Heppu. 

"Mä olen Heppu hei, ja sinuun heti vaikutuksen tein..."  Heikki Kinnusen versiona. 

Eri väreissä on aina jännittävintä nähdä, miten värit sopivat yhteen raitoina.  Tykkään väreistä!  Lankaa kului kuitenkin vähemmän, kuin luulin.  Sukat ovat kokoa 38.  Langankulutus 60 grammaa. 

2 kissahemmoa  ikkunan kahta puolta. 

Vaihto ei suju kovin hyvin, kun kumpikaan ei väistä. 

Mukava yllätys kissoille, kun Sam ja Maia tulivat yökylään Nekun kanssa.  Nämä kissat tulevat niin hyvin toimeen keskenään. 

Maialla on tietenkin ihan oma todellisuutensa, joka silloin tällöin risteää muidenkin kanssa.  Yhteistä sille on jatkuva nälkä, kuten Merrilläkin. 

Hemmolla oli lankaa aika reilusti jemmassa, joten siitä syntyi vielä toisetkin sukat. Ne ovat ehkä kokoa noin 30. Päättelemistä oli molemmissa sukissa ihan kivasti. Lankaa kului 45 grammaa.

Vieläkään lanka ei loppunut! Pientä jatketta sinisestä ja valkoisesta Nallesta. Sukat ovat kokoa n.21.Lankaa kului 25 grammaa.  Muita, kuin Hemmon tarjoamia lankoja kului siis 30 grammaa. 

Ostin mökillekin uuden  kangasvahakankaan. Halusin sinisävyistä, jota on muutenkin mökin sisustuksessa, vaikka se onkin aika ripokirjavaa kaiken kaikkiaan. 

Hemmosta riitti lankaa kolmeen pariin sukkia!  Tässä on niin kiva väririvistökin. 

Yksi päivä oli melkein kokonaan sateinen. Tuuli oli kova useampana päivänä. Se viskoi  neulasia ja oksia joka puolelle.  Katon alla ollut terassikin oli kokonaan märkä.  Samoin lipan alla oleva ulko-oven edusta. Aamusta oli kiva vetäistä äkkiä crocksit jalkaan vessaan mennessä.  Kengät olivat täynnä vettä. 

Tämäkin kukkateline oli kaatunut tuulessa! 

Viimeinen mökkipäivä oli tuulinen, mutta sateeton. Maa kuivui hyvin ja sain kerättyä jonkin verran puolukoita.    Illat ovat  niin pimeitä, että saivat minutkin hinkumaan jo kotiin. 

Nyt tuntuu siltä, että päiväunet kutsuu... joten kauniita unia sinullekin! 

Viidakon lait

 Mökille viedyissä jämälankakerissä oli mukana yksi aloitettu sukanvarsi. Vuosia sitten aloitettu varsi ei kai tuolloin miellyttänyt silmää ja on jäänyt kesken.   Ei se nytkään hurraa -huutoja saanut aikaan, mutta ajattelin muokata värimaailmaa tekemällä joka 7. kerroksen pelkällä mustalla.  Purin siis tuon aiemman aloituksen ja aloitin uudet sukat.  Lanka oli aika kiharaista purkamisen jälkeen.  

Aloitin 16 silmukalla/ puikko. Kuvittelin  neulovani niin isot sukat, että lanka kuluisi kokonaan.  Tämä taisi olla 150 gramman kerä, toisin, kuin nykyiset, jotka ovat 100 grammaa. En siis saanut koko kerää kulumaan, kun teräosa alkoi venyä loputtoman pitkäksi.  Lankaa kului 165 grammaa yhteensä. Puikot kokoa 3,5.  Aloitin sukat jo heinäkuun alussa, mutta sienestys ja mustikoiden kerääminen ovat vieneet suurimman osan mökkeilyajasta. Sukat valmistuivat vasta viime mökkireisulla.  

Lankaa jäi edelleen.   Se on muuten nimeltään jotain Novitan viidakko -lankaa,  luultavasti leopardi. Tuo yksi musta kerros  tuolla väleissä jotenkin tasaa tuota värimaailmaa. Samoin mustat resorit, terät ja kantapäät. 

Mökillä kun olin, eikä ollut muuta hupia, niin piti taas kierrellä pitkin pihaa ihmettelemässä oikeita kuvakulmia.   Kanttarellisaalis jäi viimeisimmällä kerralla tosi pieneksi ja mustikoiden kerääminen ei huvittanut.  

Sieniä olisi kyllä vähän jykevämmässä muodossa, eli betonista. Ampparikivet näyttävätkin hyvin sopivan viidakkotunnelman väreihin.  

Kuva sieniämpärin vieressä. Ämpäri on keltainen, niin kanttarellisaaliskin näyttää  runsaammalta. 

Kuva rantakivellä.  Sukat taitavat olla värimaailmaltaan yhtenevät, vaikka toinen on aloitettu kerän päältä ja toinen sisältä.  En ole varma näiden koosta, mutta veikkaisin jotain 43-45. 

Vesi oli matalalla ja tuuli väreili vain vähän veden pinnalla. Auringonvalo näyttää pohjankin selkeästi. 

Sain alkukesästä lahjaksi paidan.   Aika kivat värit noissa kerissä. Mitähän sellaisista tekisi, jos olisivat oikeita..? 

Merri ja Frodo kotona jonottamassa sisälle syömään.   Merri joutui vähän kouluttamaan Frodoa muutamalla tassun läpäytyksellä, kun toinen oli liian rauhaton. 

Tämä kuva on otettu ennen Merrin eläinlääkärireissua.  Hammassyöpymän takia Merriltä poistettiin nyt 4 hammasta lisää. 11 on jo poistettu. Piti oikein kuukkeloida, jäikö enää mitään, eli montako hammasta kissalla mahtaa  olla; kolmisenkymmentä.  Hyvä! Vielä jäi siis 19 😊😻  Merri on aiemmin käytetty julkisella puolella eläinlääkärillä. Siellä on ollut yksi hampaisiin erikoistunut lääkäri. Julkinen puoli lopetti isommat hammashoidot nyt kokonaan. Tämä suosittu lääkäri päätti perustaa yksityisen vastaanoton.   Tuo hinta mietitytti, mutta selvittiin silti halvemmalla, kuin pelkäsin, 610e. Hinta sisältää myös lääkkeet ja silmien katsomisen yms.   Merrillä on nimittäin silmissä naarmuja 😒, jotka ovat tulleet ehkä Frodon kynsistä painin aikana, tai sitten jostain risukoista, kun Merri on ollut ulkona.   Silmiin täytyy nyt tiputtaa antibiootti (tai antilooppi, kuten yksi asiakas töissä sanoo)tippoja kolmesti päivässä.  Jälkitarkastus on 2 viikon kuluttua ja sen hinnasta en osaa sanoa. 

Ja sitten se älyttömin asia, eli minun huolimattomuuteni.  Tuntuu aika pösilöltä kertoa tämä näin terveydenhuollon ammattilaisena, mutta mokasin heti seuraavana aamuna lääkkeiden kanssa.   Antibioottikuuri suun kautta on 5 päivää. Kipulääkkeitä n. viikon ajan.   Ne olivat liuskoissa. Annoin aamulla ennen töihin lähtöä kipulääkkeen ja puolikkaan antibiootin (jotka muuten menivät murskattuina ja herkkutahnaan sekoitettuina erittäin hyvin).  Jätin keittiön sivupöydälle (jossa en yleensä kissoja ole nähnyt pyörivän...)  nuo liuskat.  Töistä palattua mies oli löytänyt molemmat liuskat lattialta 🫣 Kipulääkkeitä ei onneksi ollut kukaan syönyt, mutta antibiooteista puuttui 1,5 ja muitakin oli yritetty pureskella, tuloksetta.   Hölmöintä tässä on se, että en tiedä, kumpi kissa ne on syönyt. Merriä kuitenkin epäilen. Sillä on ollut jo pitkään kova ruokahalu. Nyt, kun se oli nukutuksen jälkeen aika pöhnässä, eikä syönyt mitään, niin  se yrittää kai ottaa kaiken takaisin jonottamalla ruokaa koko ajan.   Näkkileipäpakettikin oli lattialla, eli nälkä on ollut.   

Onneksi kaikki antibiootit eivät olleet menneet.   

Merrillä on ollut nyt erityisen hyvä mieli ja se nyhjää kehräämässä vähän väliä.  Varmaan ne syöpyneet hampaat ovat olleet tosi kipeitä jo pitempään.  Nyt suu hiljalleen taas parantuu, vaikka kulmahampaitakaan ei ole enää kuin 1. Kai silläkin hiiren saa joskus hengiltä, jos se osuu kohdakkain. 

Ollaan Merrin kanssa nyt kumpikin vähän "toipilaina". Minultakin tyssäsi taas työt vähäksi aikaa. Meno on ollut jo pitempään sen mukaista töissä, että  taisi olla vaan ajan kysymys, kun veto loppuu.  Harmittaa, mutta pysähdys on paikallaan. Toivottavasti ei veny pitkäksi.  Pitkän poissaolon jälkeen on myös hankala palata töihin. Kesäloman loppuosaankaan ei olisi enää pitkälti.  Mitäpä tässä mietiskelemään syntyjä synkkiä.  Parempi mennä taas päivä kerrallaan.  

Mukavia kesäpäiviä toivotellaan täältä koko porukalta!  

Anelmaiset

 Kaikenlaisia jemmoja sitä onkin! Nämäkin mökillä pöydän alla piilossa! 

Näistä pitäisi kuulemma valita oikeita värejä polvisukkiin....  katsotaanpas...... kaikki taitavat olla tämän vyötteenkin perusteella sitä 7-veikkaa.  

Ihan tähän välihuomautuksena sanon, että minullakin on veikka, Frodo. Onneksi niitä ei ole seitsemää!  Tuon yhden vielä jotenkin kestää. 

Jep! Merri valitsi hiljalleen värejä ja minä neuloin niistä Anelma Kervisen suunnittelemat Anelmaiset.    Jämälankojen hävitys sai ihan uutta potkua, kun älysin käyttää ohjeita, enkä tee enää pelkästään raitasukkia. Eihän niissäkään mitään vikaa ole, mutta aika monet tuli jo tehtyä. Otin muutaman mallilehden mukaan mökille. Yksi oli Novitan Sukkalehti vuodelta 2015. Luulen kyllä nähneeni tämän ohjeen jossain toisessakin lehdessä.    Olen muutamat Anelmaiset vuosia sitten tehnyt.  Nyt tuli yht´äkkiä ahaa -elämys: jämälankoja voi käyttää näinkin!  

Ensin käytin kaikkea, mikä näytti sopivan parhaiten yhteen.  Kompromisseja piti tehdä sekä lankojen, että kuvioiden suhteen, jos jotain lankaa ei ollutkaan tarpeeksi.  Kärjenkin taisin päätellä omaan tyyliin.  Sukkiin kului jämälankoja 210 grammaa (päätelty versio). Puikot kokoa 3½.  Sukat ovat kokoa 38. Tuo kukkaraita nilkassa on vaan edelleen niin kaunis ❤️

Lankoja jäi vielä, mutta värimaailma oli aika sekava.  Päätin silti aloittaa toiset sukat.  Näihin oli todella mukava upottaa näitä jämiä. Mielenkiintoisempaa, kuin raita.  Nämä ovat oikein sirkussukat kaikissa väreissään.  Yritin säästellä samoja värejä vähän useampaan paikkaan sukassa, mikä näköjään vähän  selkiyttää kokonaisuutta.  Sukkien langankulutus ja muutkin tiedot ovat aivan samat, kuin edellä.  Yläkuva on otettu auringonpaisteessa ja alakuva sateessa! Ei uskoisi! 

Vähiin kävi tuokin lankamäärä!   

Kaurapuurolautanenkin on näköjään päässyt kuvaan 😂 Meikäläisen perusruokaa nykyään, kun lääkäri uhkasi kolesterolilääkkeellä.   En ole vielä käynyt uusintaverikokeessa.  Kesäloma tuntuu vähän väärältä ajankohdalta.   Katsotaan sitten uudelleen, kun olen taas aloittanut töissä juoksemisen. 

En minä pelkästään neulonut ole mökillä. Sukat on tehty useamman mökkireissun aikana.  Äskettäin mm. putsasin mökin huopakaton sammalista.   Puolet oli siistiä, ei sammalia, mutta puolessa oli pientä kasvustoa.    Taisin juuri sanoa, että  minusta on nykyään kamalaa olla korkealla ja nyt kipusin katolle!   Jos joku homma on tehtävä, on se tehtävä, vaikka pää kainalossa.  Suomalaisella sisulla tämäkin homma tuli tehtyä. Voin silti sanoa, että äiti otti alakuvan todisteeksi siitä, että en meinannut millään päästä alas.  Reuna tuntui liian hankalalta ylittää.  Myöhemmin tajusin, että tikkaat täytyy laittaa paljon loivempaan kulmaan, niin laskeutuminen helpottuu.  

Minulle sanottiin, että millään terävällä ei saa raaputtaa, koska katosta menee pinta...  naisten logiikka käyttöön ja keittiöön kaivelemaan paistinlastoja 😂 Pari lastaa sain aika typistettyyn kuntoon. 

Seuraavaksi katolle on tarkoitus levittää sammalsyöppöä, eli jotain ainetta, joka estää sammalia kasvamasta katolle.   Piimäkin kuulemma kävisi. Toivon, että  sitä ei kuitenkaan päädy katolle haisemaan 🫣 

Seuraavalla mökkireisulla pääsee taas kaivelemaan pöydän alta löytyviä jämälankoja ja suunnittelemaan uutta projektia.  Ehkä kotoakin voisi pussittaa lisää jämiä mukaan...    Parasta olisi, jos keksisin sellaisille ei- sukkalangoille jotain käyttöä.  Ne tuppaavat aina hautumaan vuodesta toiseen. 

Lähdin mökiltä kissojen kanssa. Taakse jäi sateinen maisema.  

Selkä alkoi tuon kattohomman jälkeen nikotella oikein kunnolla. Pitäisikö könytä uudelleen katolle? Sitähän sanotaan, että vaivat lähtevät sillä, millä ovat tulleetkin. 

Ehkä syynä on vain uusi vuosirengas, jonka sain tänään.  Nykyisin ajattelen niin, että jälleen vuosi lähempänä eläkettä 😂

Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!