Sisäinen suorittaja iski jälleen

Tälläisestä kaava-arkista saisi vaikka taulun? Kehykset vaan ympärille  😄

Ompeleminen tuntui mukavalta,  kun pääsi ompelemaan pieniä vaatteita.  Saimme kutsun ristiäisiin ja päätin hyödyntää ompeluintoani silläkin uhalla, että osa vaatteista taitaa olla sopivaa vasta rippipäivänä. 

Minulla oli vielä tallin yläkerrassa jemma, josta löytyi valmiiksi piirrettyjä kaavoja ajalta, jolloin omat lapsemme olivat pieniä.  Kannoin ne eteiseen, jossa Merri ja Frodo tekivät tarkistuksen. Hajut ovat ainakin kohdallaan tallin jäljiltä. 

Tässä taas esimerkki siitä, miten yhtään MITÄÄN ei kannata heittää pois 😂

Ylimmäinen paita (80cm) on ommeltu noilla  vanhoilla kaavoilla, alempaan (74cm) piirtelin uudet kaavat. Olen käyttänyt  Ottobren ja Parhaat kaavat lapsille -lehtien kaavoja. Kaikki lehdet ovat vanhoja, nyt en ole ostanut yhtään uutta. 

Ompelukoneeni on vain joitain vuosia vanha, mutta napinläpien ompelu on täyttä tuskaa.  Vanhassa oli sellaiset muovikotelot (useita eri kokoja) ja ne toimivat erittäin hyvin.  Nykyisessä koneessa on vain yksi muovikotelo, jossa on mahdollisuus säätää napin koon mukainen aukko.  Homma vaan ei oikein toimi. En ole saanut vielä yhtään kunnollista napinläpeä aikaiseksi! Vähänkö vimpaisee!!  

Näitä bodeja tein jo aiemmin, mutta en voinut välttyä tekemästä vielä yhtä (74cm), kun löysin niin kivan kankaan 😉 Hahmoista löytyy ainakin pteratosaurus, triceratops, tyrannosaurus rex ja diclodopus. En tarkistanut nimiä mistään, vaan kirjoittelin vanhasta muistista, että jos on virheellisiä nimiä, niin älkää hermostuko 😂 Meillä on aikoinaan luetttu dinosauruskirjoja yllin kyllin. 

Tein bodylle vielä kaveriksi housut, joihin piirsin uuden kaavan lehdestä (74cm).  Leveyttä riittää näköjään. Uusista kaavoista ei aina tiedä, mitä niistä syntyy.  Ei ainakaan kannata tehdä mitään sarjatuotantoa leikkaamalla saman tien useita osasia eri kankaista. 

Toiset housut ovat kapeampaa mallia (74cm). Kuvassa saumat vähän vinksottavat, mutta johtuu vain huonosta asettelusta.

Vietin  aikaa parina, kolmena viikkona yläkerrassa ompelemassa useita kertoja. Kissat tulivat usein mukaan viettämään laatuaikaa.  

Hamsteri-/ marsukangasta oli niin vähän jemmassa, että se ei riittänyt bodyksi, joten piirtelin kaavat pieneen paitaan (74cm). Suurensin vähän kaula-aukkoa, että pää varmasti menee läpi helposti. 

Myös dalmatiankoirakangasta  löytyi pieni pala. 

Halusin tehdä myös nk. juhlasetin, jos tätä nyt sellaiseksi voidaan sanoa...  

Liivi on kokoa 74cm. Se on ommeltu yksinkertaisena.  Löysin nauhavarastosta hieman joustavaa vinonauhaa (olikohan edes oikea nimike?), jonka ompelin reunuksiin. Tuli vähän sellainen retromeininki 😂  Vai johtuuko se värimaailmasta?   

Koska ne napinlävet on niin hankalia ommella koneellani, päädyin lyöntineppareihin. 

Housut (92cm) käsityöpuuvillasta. Vasen kuva housun etupuolelta, oikea takaa. Punttien käännöksissä sauma vähän vetää... 

Mikäli vaatteet miellyttävät tulevan käyttäjän vanhempia (koska lapsi tuskin itse vaatteitaan tässä vaiheessa valitsee), voi settiä käyttää vaikka näin. 

Onko tämä nyt taas sitä ylisuorittamista, josta luin? Taitaa se jollain lailla olla. En osannut lopettaa yhteen tai kahteen vaatteeseen, vaan ompelin niin kauan, kuin aikaa ennen ristiäisiä riitti.  Oli minulla omakin lehmä ojassa, koska ompeleminen nyt vaan sattui olemaan mukavaa. 

Ehkä tästä suorittamisvimmasta voisi löytää jotain hyvääkin?  Voiko suorittaminen olla vapaaehtoista tai pakonomaista? 

Onko suorittamista kuunnella äänikirjoja putkeen ties miten monta?  Neuloa sukkia tms. varastoon?  Tavoitella kävelykilometrejä? 

Miksi suorittaminen ei koskaan kohdistu esim. siivoamiseen tai pihanhoitoon?  Onko suorittaminen suorittamista vasta, kun se kohdistuu epämukaviin asioihin?    

Nyt on niin monta kysymystä ilmassa, että niitä on jäätävä miettimään ihan ajan kanssa...

Se on moikut, moikut ja viettäkäähän hyvä päivä!

Aurinkosäärystimet

 Aiempien raitasukkien jatkumona syntyivät nämä säärystimet.  Kaikki langat ovat ns. jämälankoja, mutta vain tumma keltainen loppui kokonaan. Itse asiassa jopa kesken työn.  

Näiden värisommiteltujen sukkien ja säärystiminen neulominen on ollut varsinaista väriterapiaa.  Niiden kuviottomuus on antanut mahdollisuuden vain neuloa, seurailematta mitään ohjetta.  Tuntea, kuinka silmukat ja lanka soljuvat sormien kautta puikolta puikolle...  Kaikki neulojat varmaan tunnistavat tämän neulomisen aiheuttaman ilon tunteen 😍

  Tällä kertaa en neulonut teriä, vaan tein pelkät varret. 

 Lanka on 7 veljestä, jota kului 175grammaa. Puikot kokoa 3½. Aloitus- ja lopetussilmukoita 16/ puikko.  Päättelemistä oli aika runsaasti... 

Pituutta säärystimelle tuli 48cm. 

Sohvatyynytkin saivat muutama vuosi sitten ompelemani kesäisemmät pääliset. Taitaa olla Pentikin kangasalikoimasta.

Merri on niin valtavan suloinen!  Minulla ei vieläkään ole nojatuolin vieressä varsinaista pöytää, vaan pidän tavaroitani tarvittaessa tuossa rahilla. Merri tulee usein iltaisin työntämään tavarat lattialle ja tulee itse tilalle. Se yrittää viestittää, että mentäisiinkö jo nukkumaan.

Vähemmästäkin väsyy, kun elämä Frodon kanssa on vähän väliä aivan PÄÄTÖNTÄ!

Tänään paistaa aurinko! Ainakin nyt .💖

Vapaudu ylikontrollista

 Kuuntelin äänikirjana :

Emilia Kujala: Suorittajan mieli, vapaudu ylikontrollista (kuva netistä)

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja aiheen kokemusasiantuntija. Kirjassa on käytetty myös muiden kokemuksia ylikontrollin aiheuttamista tuntemuksista. 

Kirjan mukaan ihminen oppii jo lapsuudessaan taipumuksen ylikontrollointiin. Hän oppii, että asiat on tehtävä loppuun asti, ja pyrittävä aina parhaimpaansa.  Koulussa  on pärjättävä, vain hyviin numeroihin voi olla tyytyväinen, mutta niissäkin voi aina olla parannettavaa. Voiko täysin tyytyväinen olla oikeastaan koskaan, vaikka pinnistelee  ja suorittaa minkä ehtii? 

Ylisuorittaja haluaa aina kaiken olevan seesteistä ja loppuun saakka suoritettua ja etukäteen suunnitelmallista.  Toisten näkemykset ja ajatukset tuovat epävarmuutta. Toisaalta toisten hyvinvointi tuo itsellekin hyvää oloa. Toisin sanoen suorittaja on aina itse viimeinen, joka hyötyy  pinnistelystä.  Jatkuva itsehillintä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja tunteiden piilottamista.  Tämä johtaa helposti myös vaikeuksiin sosiaalisissa tilanteissa.  Henkilö tuntee itsensä usein yksinäiseksi, vaikka on muiden seurassa.   

Ylisuorittaja tekee asiat täysillä ja ylittää voimavaransakin päästäkseen haluttuun lopputuloseen. Pieni kidutuksen tunne ei ole mitään, jos lopputulos häämöttää kaukaisuudessa.   Mikäli onnistumiseen ei ole mahdollisuutta, ei hän edes lähde yrittämään.  Olkoon homma sitten täysin tekemättä. 

Suorittaminen uupumukseen asti on helppoa, koska ylisuorittaja ei huomaa rajaa. Hän kontrolloi jatkuvasti toimiaan, eikä anna itselleen lupaa hellittää. 

Kirjoittaja antaa myös harjoitteita ja ohjeita, miten ylisuorittaja voisi  tunnistaa olotilojaan ja muuttaa niitä.  Tärkeintä on pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Luottaa itseensä. Nostaa oma minuus arvostetuksi yksilöksi, jonka eteen myös kannattaa panostaa. Heittäytyminen yllättäviin tilanteisiin tuo paitsi epävarmuutta, myös vapauttavan olotilan.   

Ylisuorittajan uupuessa ei parantuminen välttämättä tapahdu nopeasti, vaikka hän itse niin luuleekin.  Hän yrittää kaikkia mahdollisia tuntemiaan keinoja parantaakseen uupumuksen ja aloittaa vielä muutaman uudenkin harrastuksen mielialaa nostamaan. 

Ylisuoriutumista on vaikea karsia pois mielestä ja kehosta, mutta usein alkuun pääsemiseksi riittää jo se, että tunnistaa itsessään asuvan ylisuorittajan. 

Olen tunnistanut itsessäni suorittajan jo kauan sitten. Kirjassa oli riipaisevan tunnistettavia kohtia omasta elmästäni, mutta myös huvittavuutta tilanteissa, joissa itse luulee olevansa asiassa kiinni. Etsin tarkoituksella äänikirjojen tarjonnasta tämäntyyppistä kirjaa, koska olotila on tällä hetkellä uupunut.  Pitäisi kiireesti palautua "normaaleiden" kirjoihin. Olisin jo palannut töihin, mutta lääkäri totesi hetken minua kuunneltuaan, että laitetaanpa vielä muutama viikko lepoa...      En ollut osannut edes levätä, laskeutua laakereilleni.  Pääasiallisin ajatukseni oli jatkuvasti syyllisyys siitä, että kiireisessä kotihoidon työssä työkaverit joutuvat nyt tekemään minunkin työni, koska en vaan jaksanut enää.  Kroppa on jatkuvassa, lamaannuttavassa ylivireessä ja jännityksessä. On vaikea tehdä mukavia asioita. Tekisi vain mieli käpertyä omaan kotikoloon ja neuloa neulomasta päästyäänkin 😅

Aion jatkaa harjoittelua ja tehdä jotain mukavaa... pitää vaan ensin miettiä, mitä viitsii tehdä.  Aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Siinä välissä vähän jotain touhua.  Öisin alitajunta tekee työtään näyttäen mitä ihmeellisempiä unia. Usein ne liittyvät työhön, mutta usein myös esim. soittoharjoituksiin, perheeseen jne.   Maailman tilanne ahdistaa ilmiselvästi lisää, kuten moni muukin asia, joille ei voi mitään. 

Mikä on sinun voimavarasi silloin, kun uupumus väijyy nurkan takana?

Seinävaate

 Lopputuloksena seinävaate...

...joka alkoi taulunkehyksestä, jonka sain.  Naputtelin siihen näin upean ja suoran naularivistön 😊. 

Käytin pujottelulankoina (loimina?)  vaaleaa virkkauslankaa.  Kuteina käytin paksua lankaa, nauhoja, pitsejä. Tarkoitus ei ollut tehdä siistiä jälkeä, vaan mielikuvituksellista jälkeä. 

Aluksi oli haasteellista pujotella joka toisen langan alta ja päältä ja yritin käyttää virkkuukoukkuakin tässä hommassa.  Työn edetessä tajusin, että ei ole pakko edes mennä järjestelmällisesti lanka kerrallaan, vaan välillä jätin 2-3 lankaakin väliin, riippuen siitä, miten edellinen kerros oli mennyt. Pujottelin nimittäin kuteita myös pieninä pätkinä keskelle työtä, jolloin rytmi särkyi. Välillä jompikumpi puoli oli edellä tai jäljessä, jolloin laitoin sinne enemmän tavaraa. Tarkoitus ei ollut saadakaan tasaista jälkeä. 

Kampa on oiva väline kuteiden tiivistämiseen. 

Kuvittelin pujottelevani ylälaitaan puisen kepin ja mietin jo, että se on maalattava valkoiseksi.  Yläosan kuteet jäivät kuitenkin pahasti rempsalleen, joten päädyinkin sitten katkaisemaan loimet ylälaidasta ja solmimaan ne  viimeisten kuteiden reunaan. 

Kaikkea kannattaa säästää, kävi taas kerran oivalliseksi  lausahdukseksi!   Vuosia sitten keräilin mökillä oksankänkkäröitä ja maalasin ne hopean värisellä spray -maalilla.  Olen käyttänyt niitä joskus joissain asetelmissa. Yksi oksa sopi seinävaatteen kaveriksi hyvin. 

Liitin nauhanpätkiä lenkeiksi puunkänkkyrään. 

Näin valmistui graavi seinävaate.  Mukaan voisi upottaa mitä mielikuvituksellisimpia asioita, esim. jotain luonnosta löytyviä juttuja, kuten heiniä tms.

Alaosaan päädyin laittamaan tuuheat hapsut. 

Kokoa työlle jäi 30cm x 50cm hapsujen alalaitaan asti, ilman tuota oksaviritelmää. 

Kuvittelin liittäväni  työhön paksun letin, jonka tekemisessä avusti Frodo mielellään.

Letistä tuli muhkea. Siihen upposi koko kerä lankaa.  Letti ei kuitenkaan oikein sopinut seinävaatteeseen pitkällisen asettelunkaan jälkeen. Säästän sen johonkin toiseen juttuun. 

Edellisen jutun krookuskuva on sitäkin merkillisempi, kun katselee näitä Merrin esittelemiä lumivallikuvia. 

Jouluinen valopuu on vahvasti lumen sisällä.  

Lumi kantaa ainakin Merrin, joten ylipaino ei liene ongelma 😁 Minulla sitävastoin on ihan toinen juttu. 

Merrillä on vielä paksu turkki, mutta piakkoin päästäneen tilanteeseen, että karvaa on joka paikassa.  Onneksi Frodo on vielä niin pentu, että siltä ei lähde karvaa. 

Kylmä lumi ei haittaa yhtään tassun pohjassa, kun mielessä on aavistus keväästä ja lämmöstä. 

Odotellaan, odotellaan.....

Luonto heräilee

 Viherpiipertäjä -sukat, tai Green Day -sukat, tai Luonto -sukat, tai muuten vaan väriterapiaa ja jämälankojen käyttöä. 

Mitkään oikeat mallit eivät ole huvittaneet, joten olen pysytellyt näissä raidallisissa, joiden tekemisessä ei tarvitse ajatella  yhtään mitään. Lisäksi valmistumisen voi todeta lähenevän selkeästi raita raidalta. 

Nämä sukat ovat hieman pienemmät, kuin aiemmat.  Täsmälleen omaan jalkaani mukautuvat. Aloitus 16s, vaihtuen 13 silmukkaan nilkkaa kohti ja terässä 13/12.  Lanka edelleen 7 veljestä, puikot kokoa 3½. Langankulutus 190g.

Frodo on tullut lähinnä poseeraamaan. Tarkastus ei oikein innosta. 

Itse asiassa se on sitä mieltä, että se ei halua hoitaa velvollisuuksia enää ollenkaan! Pelkkiä huveja vain!  

Levitähän mamma se kangas taas lattialle, niin otan syöksyjä!  Tämä sukkahomma ei ole minun makuuni... 

Kevät on ilmeisesti nyt saapunut, koska ajoon ovat tallista kömpineet jälleen kesäautot! 

Miehen talviset "käsityöt", eli kunnostettu  ja maalattu Dodge Monaco vuosimallia 1968. Edellisen kerran katsastettu 13 vuotta sitten, eli aika kauan on seisonut tyhjän panttina ennen kunnostusta. Vuosikertakin on jo kunnioitettavissa lukemissa. 

Lumivallit vajoavat hitaasti auringonpaisteisina päivinä. Tiet ovat lenkkeilyä ajatellen jo hieman sulaneet, mutta liukkaitakin paikkoja löytyy runsaasti.  Arttu lenkitti minua eilen niin, että sillä jäi vatsanalunen ja tassut aivan mustiksi. Kotona sitä odotti pesu. Mielellään se näytti lämpimässä vesisuihkussa seisoskelevan. 

Lisään tähän vielä äsken ottamani kuvan, jossa krookukset nostavat jo päitään seinän vierustalla, vaikka lunta on vielä "metritolkulla"!

Lämpimiä ajatuksia päivääsi!  

Kiitän myös kaikista mukavista kommenteista, joita olen teiltä saanut! 💖 On mukava tietää, että ei pulise täällä ihan yksinään 😊

Aurinkoa ja sivistystä

 Ulkoilua auringonpaisteessa. Frodo tarkkailee Merriä, miten ulkona ollaan.  Ehkä se ei olekaan niin ikävä paikka, koska Merrikin pystyy siellä olemaan monta kertaa päivässä. 

Frodo ei jaksa keskittyä Merrin tassuhuoltoon loputtomaksi ajaksi... 

Se lähtee itse tutkimaan terassia. Uskaltautuu jopa lumen päälle pyörähtämään.  Ai että miten upea maailma sille vielä aukeaa, kun lumet sulaa 😻

Lopulta päädytään sisälle lämpimään. Välillä Frodo pystyy olemaan ihan siivostikin. Toissailtana  Merrin elämä muuttui aivan kärsimykseksi, kun Frodo ei saanut heti unta.   Aamulla Frodo nukkuu yhtä pitkään, kuin viimeisin nukkuja. Illan virkku ja aamun torkku.   

Miehen kanssa käytiin katsastamassa Poikilon näyttelyt. 

  Teatteriaiheinen museokierros on koonnut kaiken  esityksiin ja järjestämiseen liittyvät asiat yhteen.   Mikä valtava työ on näytelmän takana!  Kirjoittaminen, kirjoituksen kohdentaminen vuorosanoiksi, rekvisiitat, puvut, ohjaaminen,  lavastus ja tavaroiden siirtely ja ties mitä!  Lopputuloksena katsoja saa nähdä hienon näytelmän, joka on  näkyvin osa monivaiheisesta prosessista. 

Upeaa työtä ovat myös nämä karjalanpiirakat ja suklaakakku. Melkein voisi maistaa...

Puvustus olisi mielenkiintoista työtä.  Voisi suunnitella ja toteuttaa mitä mielikuvituksellisempia asuja.

Alla oleva juhlamekko on kerrassaan upea! Huomaatteko, mistä se on tehty?

Voin kuvitella miten upeaa on työstää jotain pukuaihetta, kunnes tulee se lopullinen idea.  Toteutus päälle ja voilá!

Tässä mennään askartelun ja ompelun yhdistelmällä, luulisin. Hieno idea tämäkin!  Ja silkkaa kierrätystä.

Museossa oli tällainen vanha tuulikone.  Sitä sai kokeillakin Yllätykseksi siitä ei tullut yhtään tuulta, mutta tuulen ääni kuitenkin 😅  Myöhemmin telkkua katsellessa ollaan muutama kerta jouduttu toteamaan, että taas joku käyttää tuulikonetta, äänestä päätellen. 

Toisella puolella oli taidenäyttely. 

Päästiin heti koivikkoon äänimaailman kera.  Valitettavasti tämän teoksen suunnittelija jäi minulta katsomatta. 

Metsää ja vesistöjä on Arto Kettusen jokiteoksissa.

Elsa Hulkkosen Pyhä paikka, Metsäpaviljongit on hurmaava. 

Teoksissa on käytetty niin monia eri materiaaleja ja näkökulmia metsään.  Yksi oli paperikassi, jossa oli pelkkiä kuivia havunneulasia ja teoksen nimi oli Joulukuusi 😅 Mainio idea näyttelyyn sekin. 

Alla oleva "hiljainen kansa" on Jouko Lempisen Metsikkö, jossa hahmot on veistetty joesta löytyneistä puomipuista, joita uiton aikana on käytetty. 

Langasta on saatu monenlaisia sammalmättäitä esittävä teos (tekijä jäi taas katsomatta...). 

Suosikkini  on alla oleva Jussi Nykäsen teos.

Museo- ja näyttelykierroksen jälkeen kävelimme vielä kauniissa autingonpaisteessa ja kävimme kahvilla. Kangaskauppa oli matkalla ja sieltä jäi käsiin tällainen otos. 

Rauhallista ja selkeää  päivää toivottelen teille kaikille! Tuokoon se mukanaan jokaiselle jonkin ilon aiheen, tai vaikka useampia.