Tänään

 Viikon aikana ei ole tapahtunut arjessa oikein mitään.  Keltaiset lapaset valmistuvat vähän kerrallaan, hitaasti.   Työ vie kaikki mehut ja maailma on mullin mallin.  Sanat ja lauseetkin tuntuvat kadonneen.   Kamera on sentään räpsynyt silloin tällöin.

Frodo on ottanut paikkansa perheessämme.  Se elää täydellä nuoruuden innolla ja kasvaa päivä päivältä.

Yhteistä arkea vietetään näinkin leppoisissa merkeissä, lämpöpumpun alla. 

Terassin vieressä lumikasa kohoaa kohti taivasta. 

Arttu on vienyt minua vähän lenkillekin. Valkoista koiraa on vaikea erottaa hangesta 😂

Frodo Pitkätassu tunkee viereeni nojatuolissa, vaikka ei mahtuisikaan.  Asento voi olla hankalakin, mutta ei näytä haittaavan. 

Maia kävi kylässä. Alkutervehdys sujui hyvin, mutta tytöt on tyttöjä.  Kähinää ja sähinää riittää, jos reviiriä rikotaan. 

Sam alkaa jo hiljalleen luottamaan pikkukaveriin. Frodo sen sijaan on luottavainen kaikkia isompia kissoja kohtaan.  Ne ovat sen kavereita, jos ne ovat kerran Merrinkin kavereita. 

Opetus ja lopputulos

 FRODO: Merri, voitko nyt opettaa minulle tätä tarkastamisasiaa? 

MERRI: No aloitetaanpa sitten näistä kainaloista ja hihoista.  Onko niissä tarpeeksi väljyyttä, kun mamma ottaa meidät syliin ja asettaa kädet ympärille?

FRODO: On! Voidaan olla vaikka yhtä aikaa sylissä! 

MERRI: Nyt seuraa testi: tarkastapa sinä ensin se paidan helma, niin tulen sitten katsomaan, onnistuuko. Käännän selän, että en näe, mitä teet. 

FRODO: Tämä on minusta ihan hyvä. En näe mitään vikaa. 

MERRI: Katsopa Frodo vielä tarkkaan kaikki sauman kohdat.  

FRODO: Hyvät on!

MERRI: Kelpaa hyvinkin. Tästä taitavat kyllä puuttua taas taskut. 

FRODO: Älä jätä minua Merri! Minusta tässä hupussa on jotakin vikaa! 

MERRI:  Ei se oikein hyvältä näyttänyt, mutta kaikkea ei kannata ääneen sanoa, tai ei saada enää niin paljon herkkunaksuja.... 

Satu -paitakaavan huppari jälleen. Samanlainen, kuin aiemmin tekemäni tummanharmaa/ musta. Vähän paksuhan tästä tuli. En tiedä, olenko kovinkaan usein näin viluinen.  Ehkä kangas pehmenee ja ohenee pesuissa. 

Kauluksen kanssa oli tosiaan vähän ongelmaa. Saumasta ei tullut päällepäin kovin siisti. Ei sitä kyllä kovin paljon edes näy, kun huppu jää päälle.  

Tästä hupparista osasin tehdä hieman  väljemmän.  Helmaan tein kaitaleen samasta kankaasta, koska huomasin aiemmin ohuempien paitojen kanssa sen hyväksi. Hihat jätin suoriksi ja reilun pituisiksi. 

Ompeluinspiraatio alkaa hieman hiipua.  Jouduin oikein patistamaan itseni ompeluhommiin, että sain tämän ostamani kangaspalan käyttöön.  Enimmäkseen pitäisi oikeastaan tehdä sellaisia kolmeneljäsosahihaisia, hieman ohuempia paitoja. Tykkään kovasti siitä vihreäraidallisesta. Se on ollut eniten käytössäkin.  

Olen katsellut myös muita ohjeita. Ottobre -lehtiä on jonkin verran kerääntynyt, pääasiassa silloin, kun ompelin lapsille. Niissä on  myös joitain aikuisille tarkoitettuja malleja.  Ne vaikuttavat aika selkeiltä.   En oikein tiedä, mitä tekisin seuraavaksi.  Yksi kassimalli näytti kivalta ja olisin käyttänyt siihen "farkkujätettä", mutta juuri se kaava-arkki puuttui lehden välistä, enkä löytänyt sitä mistään.  

Tästä tämä homma taas etenee, tai sitten pysähtyy, kuka sen tietää. 

Vinkeää viinkoloppua kaikille!

Lähes vegaani juttu

 Tätä kuvaa katsellessa tulee ihan terveellinen olo. Vihreä sopii ruokavalioon ja ilahduttaa meitä kevään koittaessa.  Kevättä odotellessa voi lämmitellä käsiään vihreillä lapasilla tai kämmekkäillä.   Vihreä Myboshi -lanka on nyt selätetty.  Keltainen vielä odottaa neuloontumistaan. 😅 Kaikenlaisia höperöitä päätöksiä sitä pienessä mielessä tuleekin tehtyä.  

Kuviot ovat edelleen siitä samaisesta kirjasta, kuin aiemmatkin lapaset. Edelleen erilaisia versioita.  Saa nähdä, vieläkö keltaisiin riittää erilaisuuksia.  Jotkut kuvioista ovat epämääräisiä tai eivät houkuttele neulomaan. Osa ohjeistakin on epäselviä ja muutaman kaavion olen hylännyt sen takia, että en ole kerta kaikkiaan löytänyt käytetyille palmikkomerkeille ohjevastinetta. 

Vasemmassa ylälaidassa oleva  lapanen on hieman isompi, kuin muut. Siinä on 2 silmukkaa enemmän aloituksessa.  Kaikki muut on tehty 8 silmukkaa puikolla alusta loppuun.  Lapasissa sileä peukalo, kämmekkäissä joustinpeukalo. 

Osa lapasista on joko omassa käytössäni tai parilla muulla, joille olen ne antanut.  Loput vein ystävänpäivänä töihin. Työkaverit saavat valita omansa, jos käsineille löytyy käyttöä.  Kaikki eivät taida lapasia pitää. 

Laitetaanpa seuraavaksi kuva tästä kauniista pizzasta, jonka söin Olgan farmilla, Rehtori Pizzeriassa.  Leipuriakin  nauratti.  Pizza on valittu listalta, mutta pyysin jättämään pois pizzamausteet ja tomaattikastikkeen.  Minulta tultiin kysymään, saako pohjalle laittaa tuorejuustoa tilalle ja lupasin.   Punajuuri oli hauska osanen pizzassa, koska tein itsekin joulun jälkeen punajuuripizzaa, joka näytti epäilyttävältä, mutta maistui hyvältä. Ihan hyvää oli tämäkin; juustoja, punajuurta yms. Maistui ihan lämpimältä voileivältä 😂  Mikäli ihmettelette lopputulosta, voin kertoa, että en ole ollenkaan pizzan ystävä ja tämä lopputulos oli mielestäni hyvä vastine.  Halusin kuitenkin maistaa heidän tekemäänsä pizzaa, koska paikka on tunnettu aidosta pizzauunistaan.  Ehkäpä myös omistajistaan. 😀

Kahvilapuolen antimiakin voisi joskus kokeilla. 

Tässä vielä todiste siitä, että paikassa saa ihan oikeannäköisiä pizzoja, jos on pizzojen ystävä.

Ruuasta puhuttaessa  laitan vielä kuvan tästä tuotteesta, jota innostuin kokeilemaan  Emilien kokeilujen myötä.  Näitä myydään ilmeisesti vain Äs -kaupassa.  Makuina on kala, kana tai tofu. Kalaa en ole uskaltautunut maistamaan, mutta muita olen.  Parhaaksi on mielestäni osoittautunut tuo tofu.  Aiemman pizzajutun jälkeen ette ehkä hämmästy, jos sanon, että en käytä ollenkaan mukana olevaa soosia 😂 Ensimmäisellä maistelukerralla kokeilin sitä, enkä tykännyt.  Laitan yleensä vain suolaa tai aromisuolaa valmiiseen ruokaani.  Tämähän valmistetaan niin, että lisätään kiehuvaa vettä merkkiviivaan asti, annetaan hautua muutama minuutti, sekoitetaan, annetaan vielä hetki seisoa ja sitten syödään. Tykkään siitä, että kasvikset ovat vielä pureskeltavassa muodossa.  

Tämä ei ollut mainos mihinkään suuntaan, ainoastaan kiinnostava ilmiö mielestäni. Hinta voisi olla vähän pienempikin (5-6 euroa), mutta ilmeisesti kuppi ei ole saanut valtaisaa suosiota ostajien keskuudessa ja sen voi usein löytää "kanta-asiakkaan VIP -hinnalla", eli -30%. 

Keli on nollassa ja teiden kunto erityisen surkea.  Iltavuorossa ajellessa kävi monta kertaa mielessä, mihin auto tyssää ja mitä sitten teen.  Tiet olivat aiempien lumisateiden jäljiltä aivan kuhmuraiset ja lunta paljon risteysalueiden näkösuojina.  Suojasään ja räntäsateen myötä  tuo aiempi pohja petti ja muhkeat, sohjoiset urat aiheuttivat jännitystä.  

Meinasin vielä jatkaa töihin liittyvää valitusta, mutta ei se taida auttaa mitään.   Pysytään vaan nyt näissä keleissä.   

Tämä on testi muussakin mielessä, kuin vain uusien asioiden kokeiluissa.  Hoksaatko?

Ystävyyttä

 Ystävyyttä on, kun kaverit tulevat kylään. Vietetään yhdessä laatuaikaa ja muistellaan pentuajan höperyyksiä.  Maia on sittemmin muuttanut omaan kotiin ja saanut toisenkin kissaveljen.  Merri pääsee avautumaan isoveljenä olemisen hankaluuksista ja Maia ymmärtää ne täysin.  Se lohduttaa Merriä ja kertoo, että tilanne on vain tilapäinen ja pikkuveljet kasvavat nopeasti. 

Sam on edelleen vähän epäluuloinen Frodon suhteen ja Frodokin aistii sen, eikä tunge ihan iholle, vaikka mieli tekisi.  Se seurailee isokissakaveria kunnioittavasti ja miettii, voisiko tuon kanssa painia.  Se pistää merkille, että Merri on sekä Maian, että Samin kaveri, joten ne ovat silloin ihan ok. 

Isoveli huolehtii siitä, että pikkuinen oppii tyttökissojenkin olevan oikein mukavia, vaikka niillä olisikin vähän epäluuloinen ja vihainen katse silloin tällöin. Kannattaa antaa ajan vieriä siinäkin asiassa.  Maia tekee paljon ajatustyötä ja se on vähän omissa maailmoissaan ja saattaa silloin näyttää hieman poissaolevalta. 

Ystävyyttä on myös tehdä yhdessä käsitöitä.  Tyttäremme Nekku kävi kissoinensa kylässä ja päätyi virkkaamaan tämän hienon hiirulaisen. 

Ohje löytyi tästä kirjasta.  Itse en muista virkanneeni yhtään amigurumia koko käsityöhistoriani aikana. Minulla ei riitä kärsivällisyys millään.  Viime vuonna tilasin sen yhden paketin, jossa oli Yoda -amigurumi. Aloitin sitä, mutta se jäi kesken... 

Yhteiset käsityöt ovat ystävyyttä kaikkien mielestä.  Merri viihtyy askarteluhuoneen pöydällä, mutta niin näyttää viihtyvän Frodokin. 

Onnea ja suurta ystävyyttä, on kuulua samaan painiseuraan!

Hyvää ystävänpäivää teille kaikki vierailijat ja lukijat sekä tänään, että kaikkina muinakin päivinä! 

Pään hoitoa

 Täällä on edetty vauhdilla tähän pisteeseen, että Frodo on puskenut itsensä kissaluukusta häkkiin pari kertaa!  Ihmisten mielestä asia olisi saanut vielä odottaa kissan kasvamista, mutta Frodo päätti toisin. Sen verran tarkkana saa kuitenkin olla, että käy päästämässä kissnapojan takaisin sisälle, kun se näyttää olevan haastavampi operaatio.  Tässä sillä tuli hirveä tarve päästä ulos katsomaan, kun Merri oli minun kanssani ulkoilemassa pihalla.  Siinä se katsoi silmät suurina ja värjötteli kylmässä ilmassa 😻

Työviikko oli todella raskas kaikkine haasteineen ja päivittäisine ylityötunteineen.  Blogikin meinasi jäädä ihan hunningolle, kun ei jaksanut kirjoittaa yhtään mitään, eikä tuntunut olevan asiaakaan, käsitöiden valmistumisesta puhumattakaan.  Muutama kerros neulomista päivittäin.  Ompeluakin haaveilin harrastavani, mutta homma ei tuntunut lähtevän lentoon.  Tunti tuijottelua ja lopputuloksena sama tilanne, kuin alussa 😂 Muistin sentään yhden kivan kaavan, joka minulla on jäänyt jemmaan. Sitä voisi kokeilla ihan eri kankaasta, kuin aiemmin. 

Vapaiden alkaessa olivatkin sitten migreeniainekset jo kasassa.  Kolmas päivä menossa, joten toivoa päättymisestä alkaa taas olemaan, mikäli vanha 3 päivän kaava toteutuu.  Migreenilääkettä, ulkoilmaa, lepoa, kaikkea mahdollista. Yksi keino on yrittää olla huomioimatta taustalla jomottelevaa päätä.  Joskus se jopa tepsii.  Eilen päätin lähteä pitkästä aikaa kirpputorille.  Se sijaitsee Goodwill kierrätyskeskuksen lähellä ja tajusin napata mukaan sinne menossa olevat tavarat. Kerään yhteen kaappiin hiljalleen asioita, jotka saavat lähteä, mutta niiden vieminen tapahtuu aina hyvin hitaasti... 

Päätin samalla pyörähtää myös heidän kierrätysmyymälässään. Tavaraa oli ihan valtavasti.  Hyvä, että ihmiset  lahjoittavat tavaraa ja että on joku paikka mihin voi lahjoittaa. Silti mietin, että kulkeeko se tavara sieltä  poispäin siinä määrin, että hyötyäkin tulee. Käytössä on suuri halli, jossa on kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. 

Minun löytöni ovat alla. Minivispilä euron ja pitkät vetoketjut pari euroa kappale. 

Alkoi käydä selväksi, että ei tämä kiertely auta päänsärkyyn yhtään, päinvastoin. Silti lähdin vielä sinne kirpputorille, jonne olin suunnitellutkin meneväni. Haaveilin löytäväni lisää lukemista.  Muistan kyllä kehuneeni äänikirjapalvelua, mutta ei se silti oikeita kirjoja korvaa, toimii vain niiden lisänä. 

Nyt oli jotenkin huono tuuri, enkä löytänyt, kuin nämä kaksi.  Yksi Kingin kirja olisi ollut, jota en ole vielä lukenut. Luin kuitenkin äskettäin hänen kirjansa Uneton, joka oli mielestäni niin surkea, että epäluulo lukematontakin kohtaan oli liian suuri.  (Kingillä on kyllä  hyviäkin kirjoja). 

Äänikirjana olen kuunnellut Taru sormusten herrasta -kirjaa, joka on niiiiin pitkä, että! 😁 Tuntimäärä taisi alussa lähennellä 20 tuntia.  Haluaisin kuunnella äänikirjoina sellaisia kirjoja, jotka olen jo lukenut, ja joita ei enää itse viitsisi lukea uudelleen, mutta haluaisi kuitenkin kuunnella. Yksi tällainen on tietysti Harry Potter, jonka laitan kuuntelulistalle, kun edellinen kirja on kuultu. Siihen asti voi vaikka katsella elokuvia televisiosta.  Niissä riittää mielenkiintoa koko perheelle (miestä lukuunottamatta). Molemmat kissat hyytyivät katsomaan eilen, kun Hiinokkaa pelastettiin 😄

Löysin kirpputorilta  myös neulekirjan. Tämä on kirja, jota lainasin joskus kirjastosta useita kertoja ja meinasin ostaa omaksikin.  Nyt kun se tuli vastaan, niin olihan se ostettava. 

Tein aiemmin useita sydämiä kirjan ohjeilla. 

Nämä ovat enemmän jouluisia mutta kirjassa näitä on tehty monilla väreillä, jotka käyvät sisustukseen mihin aikaan vuodesta tahansa. 

Toisessa kuvassa on muutama erilainen mukana. Tuolla oikeassa ylänurkassa on pörrölangasta neulottu versio. 

Merrin ei tarvitse itse hoitaa päätään. Frodo pesee sen huolella Merrin nukkuessa.  Näin hyvin hoidettuun päähän ei varmasti migreenikään iske. 

Hei vaan kaikille tasapuolisesti!

Kenellä on päällä jotain punaista?

 Punainen Myboshi lanka on päätynyt käsineiksi. 

Testauksessa edelleen sen pienen neulekuviokirjan malleja. Itse tykkään eniten alakuvan keskimmäisistä ja oikean alalaidan kämmekkäistä. Taidan pitää ne itse.  Sinisistä yhdet lähtivät jo tyttärelle, toiset työpaikan opiskelijalle läksiäislahjaksi. 

Lankaa kului 460g, eli lähes koko puoli kiloa tuli käytettyä. Tällä hetkellä väri on vaihtunut puikoilla vihreään. On minulla suunnitelmakin näille, mutta sitä varten pitää tehdä lisää lapasia. 

Kämmekkäiden peukalot on tehty kokonaan  joustinneuleena.

Yhteiselo sujuu pääosin hyvin.  Näitä painihetkiä on vähän väliä. Aloittajana 110 prosentin varmuudella Frodo, joka käy Merrin kimppuun, joko häntään, tai sitten useimmiten päähän.  Hyvin usein näkee myös, että Frodo makaa selällään ja Merri nuuhaa naamallaan edestakaisin sen vatsalla. Se näyttää olevan molempien mielestä kivaa. 

Arttu kävi ensimmäisen kerran kylässä.  Frodo kuuli Artun innokkaan haukahtelun ja ryöpimisen eteisessä ja näkyi vain ruskeankirjava viiru, kun se vilisti alakertaan, eikä tullut pois, ennen kuin pitkän ajan päästä vieraiden jo lähdettyä. Se vapisi, mutta alkoi heti haistella Artun jättämiä hajujälkiä. Hännänruippanakin näköjään sai pörhökettä ja paksuutta. 

Pituutta on tullut lisää, sekä takajalat ovat selvästi vahvistuneet. Tässä lepäillään nautinnollisesti matolla takan edustalla.  Frodo osaa todellakin nauttia elämästä. 

Aluksi pelättiin Frodon menevän luukusta kissahäkkiin ja putoavan korkeuksista, kun se apinoi koko ajan Merrin tekemisiä. Pelko on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi. Frodo ainakin toistaiseksi pelkää ulkoilmaa. Kyllä se käy välillä tuossa luukulla haistelemassa, mutta ei pyri ulos.  Ehkä se jo kohta voisi mennäkin häkkiin, jos vain itse uskaltaa. Pitää vaan katsoa, että se pääsee sitten myös sisään, jos ei ymmärrä, miten luukku toimii. 

Toistaiseksi tyydytään viettämään aikaa lämpöpumpun alla. Merri näyttää juuri esimerkkiä, miten lihaksia voi venytellä rappua vasten. Frodo katsoo tarkasti ja kohta varmaan nähdään se samassa asennossa. 

Tässä on asia, jota Merri ei juuri koskaan tee.  Frodo hakeutuu  usein syliin. Aluksi se yrittää epätoivoisesti päästä lankaan käsiksi, mutta lopulta väsähtää. Eilen sitten tapahtui sellainen ihme, että Merri tuli viereeni katselemaan, kun neuloin. Laitoin työn pois käsistäni ja Merri hyppäsi syliin. Se asettui hyvään asentoon ja olisi varmaan ollut siinä vaikka kuinka kauan, ellei ulko-ovi olisi yllättäin auennut. 

Niin sitä voi oppia toinen toisiltaan tässä elämässä, ikään katsomatta. 

Mukavaa lepohetkeä lumitöiden välillä toivotellen, Merri, Frodo ja Sartsa.

Lukeminen kannattaa aina

(P.S. kissakiintiökuvat eivät liity millään tavalla aiheeseen 😂)

 Tämä lause nostaa varmaan aika monen verkkokalvoille nojatuolissa istuvan miehen mielipiteineen 😀

En minä ainakaan halua väittää vastaan tuohon kommenttiin.  Olen lukenut paljon siitä lähtien, kun opin lukemaan. Olen ollut oikein kirjojen suurkuluttaja. Aikuisiällä, tai oikeastaan lasten syntymän jälkeen tuli luettua paljon lastenkirjoja ja omat kirjakiinnostukset jäivät vähemmälle. Vuosien myötä määrä on hiljalleen vähentynyt ja vakiintunut. Enää ei ole aikaa lukea joka käänteessä. On tietokoneet ja puhelimet, joita luetaan. Työ vie yhä enemmän aikaa. Lukemiseen käyttämäni ajan joudun jakamaan käsitöiden ja muiden harrasteiden kanssa.  Lukeminen on jäänyt pääosin iltalukemistoon ja siinä vaiheessa ei enää hirveän pitkään jaksa lukea yhtäperää. 

TÄMÄN ARTIKKELIN mukaan lukemiseen on ainakin 5 hyvää syytä.

1. Lukeminen rentouttaa

Kirjan sisältöön uppoaminen vie ajatukset pois päivän rutiineista ja stressistä.  Lihasjännitys vähenee ja rentoutuminen voi alkaa.  Lukiessa voi päästä aivan uusiin maailmoihin, joita ei tiennyt olevankaan, tai joita ei edes oikeasti ole. Siis jotain aivan muuta, kuin se, missä nyt olet.  Lukeminen iltaisin rentouttaa  ja unettaa. Uni tulee helpommin. 

2. Lukeminen parantaa oppimistuloksia

Mitä enemmän lukee, sitä sujuvammin lukeminen sujuu. Tästä on hyötyä kaikilla elämän alueilla; opiskelussa, työelämässä, arjessa.  Luettua tekstiä on helpompi ja nopeampi hahmottaa ja eritellä, kun on harjaantunut lukija. 

3. Kirjat kasvattavat sanavarastoa

Eri tyyppiset tekstimuodot, murteet ja aihesanat kartuttavat lukijan omaa kieltä puheessa ja kirjoittmisessa.  Löytyy runsaammin kuvailevaa ja kertovaa kieltä, joka taas helpottaa asioiden selvittämisessä ja ymmärtämisessä. 

4.Aktivoi muistia

Lukeminen  harjoittaa aivojen osia, joita muistikin käyttää.  Aktiiviset aivot dementoituvat hitaammin, kuin passiiviset. 

5. Parantaa empatiakykyä

Lukija eläytyy lukemaansa ja kokee samoja tunteita, kuin kirjan henkilöt tuntevat.  Hän myös myötäelää henkilöiden elämän iloissa ja suruissa. 

Näihin kyllä lisäisin vielä mielikuvituksen kehittymisen.  Lukiessa voi pompata aivan eri maailmoihin, sellaisiinkin, joita ei ole olemassakaan muualla, kuin mielikuvituksessa. Mielikuvitus on luovuuden lähde.  

Kirjoitan tätä juttua, koska olen tehnyt jotain aiemmasta poikkeavaa: ladannut äänikirjasovelluksen. Olen aina ollut vannoutunut kirjojen lukija. Olen jopa kokeillut joskus äänikirjojen kuuntelua, mutta ei napannut.  Mikä sitten sai aikaan tämän kokeilun?  Oliko se ehkä halu kuunnella jotain samalla, kun teen jotain, missä ei pysty seuraamaan esim. televisiota?  Oliko se halu kokeilla jotain, mitä moni muu kehuu ja suosittelee?  Varmaan molempia.  Ommellessa tuli välillä sellainen tunne, että miksi minä tässä istun hiljaa itsekseni ja nyherrän.  Kyllähän minä tietysti juttelin kissoille ja muutenkin hiljaa itsekseni (mitä huomaan harrastavani nykyään aikalailla 😜)

Päädyin siis ottamaan itselleni kuukauden ilmaisen kokeilujakson nimeltä mainitsemattomasta firmasta. Ensimmäisenä piti valita, mitä kuuntelee.  Selailin pitkän aikaa, ennen kuin päädyin yhteen mielenkiintoiseen kirjaan. Siitäkin olen jossain vaiheessa lukenut esittelyjä. Kirja oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Nimi oli jotenkin huvittava ja mielikuvia herättävä. Uteliaisuuskin oli yksi syy, koska halusin tietää, kuka se idiootti oikein on 😅. Voiko ketään edes sanoa idiootiksi, edes leikillään?  Nimitys kaikuu aika negatiivisin sävyin.   Kirjassa oli mieslukija, rauhallinen  ja tasainen ääni, johon ei ehtinyt kyllästyä minkään pienen äänensävyasiankaan takia.  

Kuuntelin kirjan tosi nopeasti.  Huomasin, että kuunnellessa voi tehdä ties mitä ja lukija "seuraa mukana", vaikka menisin esim. suihkuun, tai tyhjentäisin tiskikonetta.  Työvuoron aikanakin kuuntelin pieniä pätkiä automatkojen aikana.  Kuuntelemisella oli selvästi stressitasoakin laskeva vaikutus.   Huomasin jääneeni koukkuun jo heti ensimmäisen kirjan aikana! 

Äsken mainittu kirja kertoi itse asiassa neljäntyyppisistä ihmisistä, jotka viestivät lähiympäristölleen eri tavoin.  Punaiset henkilöt ovat äkkipikaisia ja nopeita päätöksissään ja toimissaan, odottaen muilta samaa.  Keltaiset ovat hauskuuttajia, jotka keksivät ties mitä  uusia ideoita, mutta eivät välttämättä lähde itse niitä toteuttamaan.  Vihreät ovat hyviä kuuntelijoita ja jättäytyvät usein taka-alalle tarkkailijoiksi. Siniset ovat faktoihin perustavia henkilöitä, jotka eivät pysty ohittamaan yhtäkään virhettä tai epäoleellisuutta vastaamatta siihen perusteellisesti.  Tässä lyhennelmä aiheesta.  Lopputuloksena kukaan meistä ei ole pelkästään yksivärinen, vaan suurin osa ihmisistä on joko kaksi- tai kolmivärisiä.  Kirja ohjeisti ymmärtämään eri ihmisten viestintää ja toimimaan heidän kanssaan oikein, jotta asia etenisi. Vääränlaisella kommunikoinnilla lopputulos on useimmiten negatiivinen. 

Tämän kirjan jälkeen halusin jotain viihdyttävämpää.  Olen niin kiintynyt Taru sormusten herrasta -aiheeseen, että halusin kuulla, miten joku lukee kirjaa ääneen. Olen itse lukenut sen vuosia sitten ja elokuvat katson useamman kerran vuoden aikana.   Tätä kirjaa olen nyt kuuntelemassa edelleen. 

Yllättävää oli myös se, että sovelluksesta löytyi minulle suositeltu kirja ihan tuosta vaan!  Se oli kyllä lukumuodossa, eli ei ole äänikirjana.  

Mikäli olisin lukenut vaikkapa tuon Idiootit -kirjan, se olisi varmasti vielä aivan kesken, ja pitkään olisikin. Kuunnellessa kirja etenee ihan huomaamatta.  Olen aivan hämmästynyt, kun sain koko meidän alakerran siivottua samalla, kun hobitit vaelsivat pitkin metsää ja pelkäsivät mustien ratsastajien löytävän heidät!  Ihan uskomatonta!  En voi edelleenkään sanoa siivoamisen olleen mitenkään mieltä ylentävää hommaa, mutta nyt se ei ollut niin tahmeaa, kuin yleensä.  

Mietin aluksi, että voinko hyväksyä kuuntelemiani kirjoja luetut kirjat -listalleni, kun en ole itse niitä lukenut.  Kyllä ne sinne kuuluvat! Ehkä teen niille vain oman osion. 

Luulen, että "joudun" jatkamaan äänikirjasovelluksen käyttöä vielä ilmaisjakson jälkeenkin. 

Millaisia kokemuksia sinulla on äänikirjasovelluksista?  Haluaisin kuulla myös niistä huonoista kokemuksista.