perjantai 29. toukokuuta 2020

Pannumyssy (farkku osa 14)

Tähän työhön oli selkeä tarve. Olen jo pari vuotta haaveillut tekeväni pannumyssyn.  Ulkona terassilla kahvia juotaessa ei kukaan viitsi juosta kuuman kahvipannun kanssa edestakaisin, vaan pannu on pöydässä koko ajan, sillä seurauksella, että kahvi tietysti jäähtyy.  
Muistan, että pannumyssyjä oli enemmänkin, kun olin lapsi. Nykyään niitä näkee aika harvoin. 


Otin kahvipannun "mitaksi" ja leikkasin  niistä keskeneräisiksi jääneistä farkkuhousuista palasen.  En halunnut sivuista pelkistetyn näköisiä, vaan jotain koristeeksikin.  Irrottelin yksistä farkuista taskut. 
sommittelin paperille nk.kahvikupin ja asetin (suunnitelma oli vasta kehkeytymässä). 


Pannumyssyssä täytyy tietysti olla paksuutta, että kahvi oikeasti pysyy lämpimänä. 
Tätä tarkoitusta varten  huuteli eräs tietty, pitkä, keskeneräiseksi jäänyt takki(jota aiemmin näytin), että täällä on pehmustettua vuorikangasta ja vielä oikeassa värissäkin. Leikkasin vuorin kaksinkertaisena ja ompelin pussiksi. 


Nuo irtonaiset taskut piti ensin ommella farkkuun kiinni ja sitten asetella molemmat pussit sisäkkäin. Farkkupussukka oli tarkoituksella vähän isompi, niin sain käännettyä siitä sauman sisään ja ommeltua reunan siistiksi.  Pussi on nyt siis 3 - kertainen  kangaspaksuudeltaan. 


Tummemmista farkuista leikkasin tuon paperimallin mukaisen kahvikupposen, jonka kiinnitin kuumaliimalla kankaaseen. 


Kahvikupissahan pitäisi olla aina jotain koristekuviointia..... 
Pitkään pähkäilin, mitä voisin laittaa. Etenkin asetin muoto oli haasteellinen.  Olisin halunnut rajata kupin ja asetin jotenkin toisistaan. Testailin kaikenlaista; helmiä, nauhoja, ties mitä käteen sattuvaa. Ei toiminua. 
Kupin yläreuna oli selkeä. Siihen laitoin pitsinauhaa. 
Käytätkö muuten sanaa tassi vai asetti? Itse käytän molempia. 


Halusin silti vielä lisää jotain. Yht´äkkiä lankakeriä pyöritellessäni tajusin, että tästähän minä teenkin koristepistoilla lisää kuviointia.  En  oikein osaa mitään oikeita pistoja. Googlettelin kaikenlaisia pistoja ja lopulta päädyin tähän mututuntumalta tehtyyn ratkaisuun. 
kuppi olisi ehkä kaivannut vielä korvaa, mutta sen jätin suosiolla tekemättä, kun ei oikein lähtenyt käyntiin sen muotoilu. 
Alakuvassa näkyy tuo alareunan saumakin. 
Keskelle  pannumyssyä  jäi  myös nk. sauma, koska farkku on leikattu puntista, sivusauman kohdalta. 


Uskollinen askarteluystäväni Merri. Haluaa olla lähellä, vaikka nukkuukin. Tämä on yksi sen lempipaikoista. 


Tältä näyttää toinen puoli.... 


....ja tältä toinen puoli. Taskuissa voi säilyttää mitä mieleen juolahtaa, esim. makeutusainetta, servettejä, tai tarvittavia ruokailuvälineitä. 
Tällä kertaa kuvat on otettu rekvisiitan kera, mutta pannumyssy toimii ihan oikeassakin tilanteessa. 



Kaikenlaista hömppää tulee tehtyä ihan tekemisen ilosta, mutta tällä kertaa valmistunut työ oli tosiaan tarpeellinen! 

Uskokaa tai älkää, sain itseni suomittua toimintaan vapaapävinä. Siivosin lähes kaikki huoneet. Kävin ostamassa kesäkukkia ja jopa istutinkin ne!  
Se huilu on vielä kaapissa koskemattomana....mutta vielä taitaa olla sitä luvattua viikkoa jäljellä  joitain päiviä... ehkä vielä soi  lähipäivinä :)

Kysyin tsemppauskeinoja aiemmin.  Yksi paras tsemppari on tietysti se, että vihdoin saa itseään sen verran liikkeelle, että tulee jotain valmistakin näkyviin.  Nyt on kyllä tosi ihana, kun on siivottu! 
En tykkää siivoamisesta, mutta en tykkää kyllä ylenmääräisestä siivottomuudestakaan.  

Tänään sitten taas riennetään jatkamaan maskitalkoita töihin ;D  

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Ruususukat

Nyt on yhteisneulottu niin maan perusteellisen kauan näitä sukkia. Kanssaneulojat lienevät päässeet loppuun jo viikkokausia sitten. 


Bongasin Novitan sivuilta Ruusujen aika -äitienpäivän Knit along villasukat. Ajattelin, että voisihan nuokin tehdä.  Lanka on Venlaa, jota löytyi kotoa tietyissä väreissä, ei ohjeenmukaisissa.  Vihreä on itse asiassa jotain aivan muuta, jossa oli sama paksuus.  Sitä oli todella vähän, mutta lähdin rohkeasti sen kanssa liikkeelle. Vähitellen aukeavasta ohjeesta ei koskaan tiedä, mitä kaikkia osioita milläkin värillä tullaan neulomaan.  Tummemman vihreä olisi ollut kivempi, mutta sitä ei ollut. 
 Lankaa kului kaiken kaikkiaan 85g. sukat ovat kokoa 38, siro. Puikot kokoa 2½.
Kuvio loppui omaan neulontakäsialaani nähden liian aikaisin ja huhuilin, josko sitä olisi voinut jatkaa joltain muulta aiemmalta kerrokselta, mutta en ikinä saanut vastausta. Niinpä päätin, että olen omatoiminen nainen ja teen itse omat kuvioni! Jatkoin ruusukuviota vielä muutaman kerroksen ja venytin kärkeäkin vähän. Vihreän kanssa jouduin tekemään vähittäisen kompromissin, kun se ei muuten olisi riittänyt.  Valmiiksi ne nyt kuitenkin tulivat. 



Kuvio on mielestäni vähän sekava, mutta kaunein osio onkin sukan takana ja pohjassa kulkeva raita. 


Jouduin hankkimaan kiikkuun uuden pehmusteen, kun talitiaiset tykkäsivät siitä edellisestä liikaa.  Kaupassa oli tasan 2 vaihtoehtoa, joista valitsin tämän mustavalkoisen.  Nyt se näyttää kiikussa vähän omituiselta. Onneksi se ei vaikuta istumamukavuuteen. 

Merrikin on löytänyt tiensä kiikuttelemaan. Se on muutenkin onnellinen lämmenneistä säistä. 



Kaksi vapaapäivää ilman maskia ja hiilidioksidiannosta.  Epäilen väsymyksen johtuvan ainakin osittain tästä useiden tuntien maskihengittelystä.  Töissä käytettävät kangasmaskit eivät läpäise ilmaa samoin, kuin kirurgiset maskit (virustorjunnansta en nyt enää niiden suhteen sano yhtään mitään).
Olen huomannut myös kasvojen ja poskien lihasten olevan tosi kireät, kun yrittää saada paremmin happea suun kautta. Varmaan tosi hupaisaa ilveilyä, jos maski yht´äkkiä katoaisi kasvojen edestä. 
Paikallaan oleminen ja hengittäminen olisi melko ok, mutta työn luonteen vuoksi se ei ole mahdollista; ponnistelua, kumartelua, kyykistelyä, pikaista liikkumista, kurottelua.  Auringonpaisteen myötä monen asuntokin alkaa olla jo aika lämmin. Asiakaskäyntien välillä happi "maistuu" ihanalta. 

Nyt maistuu kuitenkin vapaat ihanilta!  Aurinko paistaa ainakin tänään. Aloitin peittojen ja tyynyjen pesun. Teen sen joka kevät. Pesukoneen vahtiminen ja pyykkien kuivattaminen on kevyttä työtä ;D 

Mukavaa pikkulauantaita jälleen kaikille!

maanantai 25. toukokuuta 2020

Farkkuinen loota (farkku osa 13)

Ostin uudet työkengät. "Tingin" mukaan laatikon, jossa kengät olisivat kuuluneet olla. Pyysin niitä askarteluun. Sain kolme!  Sanoivat, että niitä menee koko ajan pahvinkeräykseen. 
Kenkälaatikko on säilytystilana jo aika kivan kokoinen 


Vähän siistimistä ja koristelua piti olla, joten päälystin lootan farkulla!  Nyt täytyy tunnustaa, että olen tehnyt muutaman jutun melkein käyttämättömästä farkusta.  Olen aloittanut vuonna nakki ja muusi, tekemään tyttärelle farkkuhousuja. Hyvin edistyivät, kunnes tuli pysäys. Se pysäkki oli nähtävissä vieläkin. Housujen kangas, sekä ylijäämäfarkku on nyt päätynyt myös askarteluun.  
Laatikko tuli päälystettyä. Käytin kuumaliimaa. 


Päälystin myös laatikon sisäpuolen, sekä pohjan.  Kankaiden yhtymäkohdat kaipasivat vielä siistimistä, joten liimasin tuota vaaleaa nauhaa näihin kohtiin. Näyttää maalarinteipiltä, mutta ei siis ole!


Pääliosaan sentään löytyi ihan käytettyäkin farkkua, taskun ja vyölenkkien osalta.  Merkit liimasin päälle erikseen. 


Taskuunkin voi laittaa jotain. 


Laatikko on hyvän kokoinen ja sinne mahtuu jonkin verran tavaraa. 
Näin jälkikäteen arvioituna kangasta tuli kannen sulkemiskohtiin lähes liikaa. Laatikko oli etenkin aluksi vähän jäykkä avata ja sulkea.  On kuitenkin löystynyt vähän. 


Minulla on käytössä ennestäänkin monta kenkälaatikkoa, vaikka tämä onkin ensimmäinen, jonka olen päälystänyt.  
Säilytän niissä mm. kortteja, korttiaskartelun pienimpiä tarpeita, kirjontalankoja, kuminauhoja. 
Mitä sinä säilöt kenkälaatikoissa? Miten olet muokannut laatikoita? 

Neulottukin on, neulontakaverin kanssa tietysti. Sam otti oikein sydämen asiaksi olla lähellä, jos vaikka tarvisin ohjeen kanssa jotain apua. 


Viime aikoina on ollut jotenkin jatkuva väsymys päällä työpäivien jälkeen. Eilen meni kevyesti kahden tunnin päiväunet, eikä haitannut yöunia yhtään.  Etenkin aamuvuorot ovat minulle tällaisia, kun en ole mikään aamuihminen. Useamman päivän aamuherätykset ja täyden  höyryn työpäivät vievät mehut kropasta.  Kotona ei jaksa tehdä enää mitään.  Pakollisten ruokakuvioiden lisäksi alkaa puikkojen heilutus olla ainoaa liikehdintää. Onneksi sitä voi nyt tehdä myös ulkona, joten tulee samalla raitista ilmaa...
Samalla ihmetyttää, että ei ole tullut soitettua yhtään.  En edes muista, milloin olen viimeksi kaivanut huilun esiin.  Korona kielsi orkesteriharjoitukset. Tuntuu, kuin soittaminenkin olisi samalla kielletty.  Voisihan sitä soittaa kotona ja harjoitus olisi aina hyvästä. Vaan miksi harjoitella?  Minulla pitää olla aina jokin tavoite ja nyt sitä ei ole. Miten selvitä soittolamaannuksesta? 
Ehkä tässä kaivataan nyt vain ryhdistäytymistä. Taidan antaa itselleni lupauksen, että kaivan tänään....ööö ehkä sittenkin tulevan viikon aikana huilun esiin, "ilahdutan" Merriä ja luikautan muutaman äänen. 
Pitäisi varmaan luvata myös muitakin asioita, kuten ruohon leikkaaminen ja siivoaminen... vaan sellaista en lupaa. Silti toivon, että jokin osa niistä toteutuisi "kuin itsestään". 
Tänään ja huomenna on iltavuoro, klo 14.21-22. (meillä on hassuja kellonaikoja).  Ajan ollessa rajallinen, ei hommat lähde käyntiin.  Toisaalta, jos saa jotain tehtyä, niin hämmästyy, miten pienessä ajassa se lopulta tapahtui. 

Olisiko heittää jotain tsemppaus- ja ryhdistäytymisneuvoa? 

lauantai 23. toukokuuta 2020

Verhot keittiöön

 Kirpputorilla vanhat verhot vaativat päästä meille.  Lievän marinointivaiheen jälkeen ne pääsivät vihdoin käsittelyyn.  Kyseessä olivat sivuverhot, joissa oli tällainen ihastuttava kuviointi yläosissaan.  Eihän niistä sellaisinaan olisi meidän ikkunoihin ollut.  Keittiö on ainoa huone, jossa on vain kaksi ikkunaa, eli vaativat samanlaiset verhot.  Olohuoneen kolmeen ikkunaan näistä ei olisi riittänytkään. 
Toisaalta keittiössä ei voi olla sivuverhoja, kun toisen ikkunan alla on taso. Muutenkin olisi pitänyt laittaa yksi sivuverho toiseen, yksi toiseen ikkunaan. 
Vaihe 2: Otetaan sakset ja louskutetaan verhot palasiksi.  Leikkasin kapan korkuisen osion, joka käsitti kuvio-osuuden. Se ei kuitenkaan riittänyt leveydestään, joten leikkasin toisen  saman korkuisen, valkoisen kangaspalan, jonka leikkasin kahtia.  Kuviokankaan molempiin päihin tuli siis ommeltua jatkopalat.
Omasta verhokätkölaatikostani kaivoin nämä vihreät pitsikapat. Yhdistin nämä kaksi verhokappaversiota toisiinsa. 


Vihdoinkin tiedän, miksi luin 2 vuotta ranskaa lukiossa! (ahaa-elämys!). Tiedän, mitä tässä sanotaan! 
Ranskalaisen kodin kangastuote
Valmistettu kankaaksi ranskalaiseen kotiin.
No joo. Ei se niin helposti näköjään puhekieliseksi taitukaan ;D 
Joku selkeästi ranskantaitoisempi voi tämän kommentissa kääntää  ;D 

Joka tapauksessa tykkään näistä verhoista kovasti! Kannatti uskoa sitä hetkellistä tuntumaa siellä kirpputorikierroksella. 


Tästäpä päästäänkin aasinsiltana keittiön muihin tekeleisiin. 

Pink Lady -piirakka
Tavallinen omenapiirakka, jossa tuon merkkisiä omenoita lohkoina.  Omenapiirakkaa tulee yleensä tehtyä kotimaisista omenoista syksyaikaan.  Hetkellinen omenapiirakkaherätys koitti nyt ulkomaisten omenoiden kautta. Valmista tuli pikaisesti ja kotona olevista aineksista. 


Paikallislehdessä oli kerran ohje, jossa oli tavoiteltu Belem -leivoksia, joita söimme Lissabonin matkalla viime vuonna.  Ne olivat kerrassaan ihania! 
Tämän muiston takia en voinut välttyä kokeilemasta tätä ohjetta. 

Vaniljapiirakka
pohja: paketti murotaikinaa (pakaste)
täyte:
2dl kuohukermaa
1dl kevytmaitoa
2 rkl maizenaa (käytin perunajauhoja)
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 keltuaista (huoneenlämpöistä)
1 sitruunankuori raastettuna (käytin sitruunamehua)
1 rkl sitruunamehua
kanelia ja tomusokeria

Laita kerma,maito, maizena ja sokerit kattilaan. sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Pienennä liesi keskilämmölle ja lisää rikotut keltuaiset vatkaten kermaseokseen. Keitä sekoitellen noin 5min., kunnes täyte paksuuntuu. Älä anna kiehua. Mausta täyte sitruunalla. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Painele sulanut murotaikina piiirakkavuokan pohjalle Lisää vaniljatäyte ja paista 200 asteessa n30min. Siivilöi jäähtyneen piirakan päälle kanelia ja tomusokeria

Kyllä tällä makumuisteloihin  pääsi! Matkatarinaa löytyy TÄÄLTÄ


Meikäläinen taitaa olla nopeiden (ja laiskojen) leipomusten "mestari".  Tässä pyöräytettiin vieraita varten suolaista piirakkaa.  
Pohjana on nk.rahka-voitaikina (taisi löytyä Valio -ohjesivuilta)
täytteenä kinkkua
omenaa (tässä kokeiltu Stanstan oppeja)
kesäkurpitsaa (joka vielä lopuksi muistui mieleen jääkaapista)
juustoraastetta

Tässäkin lopputulos oikein hyvä! Kokeilen uudelleenkin omenaa ja kesäkurpitsaa täytteissä. 




"Lopetahan nyt mamma se leipominen! Meiltä jäi askartelut kesken!"


On ollut ihanaa, kun televisio on suoltanut jos jonkinlaista Euroviisu -ohjelmaa viime viikon, vaikka korona pilasikin tämän vuoden kisat.  Jännitin uudelleen Suomen voiton. Mies totesi riemunkiljahduksistani, että ihan kun näkisit tuon ensimmäistä kertaa. Kukahan mahtaa voittaa? 
Sitten  pääsi seuraamaan Suomessa järjestetyt kisat taas kertaalleen. 
Vielä tämän vuoden varjoviisuilua Shine a Light -teemalla.  Lisäksi Ylen omat viisuohjelmat Olohuone ja Euroviisaat. Mahtavaa! Kyllä näillä sai viisunälän taas vuodella siirrettyä! 

Mahtavaa päivänjatkoa teille kaikille blogiystäville! 

torstai 21. toukokuuta 2020

Arvonnan voittaja



                                                  Hus siitä imureinesi, minä                                        lepään nyt!




Arvonnan voitti Hensku. Onnea!


Laita minulle yhteystietosi sähköpostiin sartsa.piccolo@gmail.com
niin laitan sinulle palkintosi. En vieläkään paljasta mikä se on. Laitan kuvan tänne myöhemmin. 

Lisätty jälkikäteen kuva voitosta:



Merri kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita hienoista kommenteista.  Sen mielestä kaikki olisivat voineet osua kohdilleen. 

Osa koski äitienpäivää....

Kakku, mikä kakku? Ai, äitienpäiväkakku, minunko se olisi pitänyt tehdä?

Osassa se oli huolissaan ja hätääntynytkin ihmisten toimista.

"Ihminen, menitkö sinä tekemään lempi-lankakerästäni villapaidan?!" 
tämän parhaan köllötely matonko ,meinaat hävittää??
Kuka täällä on siivonnut, missä kaikki leluni ovat?
Vahdin tässä, ettei palvelusväki silppua mattoakin askartelutarpeiksi

Osassa se ihmetteli ihmisten outoutta.

"Oh no, mamma! Sä et voi olla tosissasi! Miespalvelija apuun!!! Mammalta on ruuvit irronneet."
"Etkä oikeesti etsinyt lisää farkkuja ja kuumaliimaa, ethän???
Voisitko nyt leikkiä minun kanssa,ei ne karvat minusta ole lähteneet.

Puolustuskannallakin...

Ei, en se minä ollut!! Minä olin aivan muualla

Ruoka on aina tärkeä asia!

Mitä!? Mainitsiko, että täällä olisi ruokaa tarjolla?
Et voi olla tosissasi, oliko paras ruokani loppunut kaupasta!
Ok, saahan täällä palvelua. Nyt tekisin tilaukseni!
Onko ruoka-aika vai?

Rakastava Merrikin sai sanottua asiansa...

Olet ollut mulle kuin oikea äiti, tykkään susta varsinkin, kun annat herkkumuonaa..

Hätääntynyt ja rakkauden kipeä kissa sai puheenvuoron...

Mitä oikein sanoitkaan, eikö tänään pääse ulos pikkulintujen elämää seuraamaan?
"Miksi kukaan ei silitä minua!

Siis mitä? Varasitte matkan?! Mihin minä menen hoitoon??Huijaat, korona-aika. Ai et huijaa? Mikä kesäloma?


    Eniten kuitenkin jupottaja ja ihmisten touhusta ja jatkuvasta kuvaamisesta ärsyyntynyt Merri...


                                                Mitä sinä siinä toljotat, eikö missään saa olla rauhassa.

                            Voisitko mennä ottamaan kuvia jostakin muualta minä haluan vaan levätä

Voi ei, onko pakko lähteä ulos lenkille. Juuri kun alkoi niin kovasti nukuttamaan
Mitä nyt taas juuri kun minä kerkesin pyöräyttää itseni tähän matolle?
Hus siitä imureinesi, minä lepään nyt!
"Miaauu, et oo tosissas!"
Saako täällä rauhassa levätä vai ei?
Ai mitä, pitäisikö minun väistyä tästä?"
Taas siinä kuvaamassa -mokoma
Et todellakaan tarkoita, että lähtisin ulos tällä koiranilmalla!
Just! Sä sitten koitat taas lähestyä kameralla. Ei oo totta! Noooo en hymyile! En en en!"
Ei kai nyt JUST? Vastahan mä pääsin tähän lepäämään!"

Vaan se lentävä matto! Merrille tuli heti lapsuus mieleen! 

"Eikö tämä olekaan lentävä matto? Virtuaalireissu olisi nyt maistunut."
"Odottelen yhä, tämähän on juurikin se lentävä matto!
Ihanasti lämmittää tämä matto - milloin lennetään?


Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja Merrin kanssa toivotamme tervetulleiksi myös uudet lukijamme! 

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Pingviinisukat

Pingviinit eivät osaa lentää, mutta niillä on silti hyvin monta tapaa liikkua. Vedessä ne voivat meloa, hyppiä ja polskia, ja maalla taapertaa, juosta, pomppia, harppoa tai liukua kelkan tavoin. Jotkin pingviinilajit viettävät kolme neljäsosaa elämästään meressä. Pingviini ui 1–2 metrin syvyydessä kuin torpedo.  Kuningas- ja keisaripingviini uivat tavallisesti 11 kilometrin tuntinopeudella. 

Pingviini kuluttaa kävellessään enemmän energiaa kuin linnut yleensä. Sen voi olla vaikea kävellä lyhyttäkään matkaa. Paetessaan pingviini saattaa juoksun jälkeen heittäytyä vatsalleen ja viuhtoa vauhtia jaloillaan ja siivillään. Jotkin lajit myös hyppelevät

                                                                     (Wikipedia) 



Vihdoinkin jotain erilaista! Toiveena pingviini -sukat. 
Ylin pinkku löytyi Pinterestistä, muut kaksi olen ottanut mallista, jonka olen ostanut vuosia sitten.  Kyseessä oli Jorid Linvikin South Pole fingerless mittens.  Tuota kyseistä mallia en hankkimisesta huolimatta ole koskaan neulonut. Pingviinikuviot päätyivät nyt kuitenkin näihin sukkiin. 
Sukat on tehty Nalle -langasta, kulutus 105g, puikot kokoa 3. 
Aloituksessa silmukoita 15, jonka jälkeen lisäsin  2 silmukkaa kahdelle puikolle, jotka taas kavensin kantapään tienoilla. Terässä silmukoita 15 päällä, 14 alla. 
Sukat ovat kokoa 41. 


Nämä pingviinit eivät ole kuulleet mitään kokoontumiskiellosta tai metrin turvavälistä. 



En tiedä mikä tämä jäppäniska kokee olevansa. Näkee varmaan unta pingviineistä...



Heitelkääpä jotain vinkkejä, miten voisin näitä kahta patjanjousta käyttää. Muuten heitän ne kaatopaikalle, mikä olisi harmi, koska olen omin käsin purkanut niistä patjat päältä ;D 
Käytin toista avoterassin seinämässä pystyssä ja siinä kasvoi köynnöstäviä kukkia. Jouluna oli jouluvalot.  Nyt on terassin remontti, eikä näitä voi enää siinä käyttää.  Omakotitalon piha on rajallinen, eikä sinne ihan mahdottomia hökötyksiä voi rakennella. 
Viimeisenä kortena kysyn vielä, jos jollakulla olisi jokin kätevä idea. 


TÄNÄÄN ON VIIMEINEN PÄIVÄ OSALLISTUA ARVONTAAN!

 Koska palkintoa ei ole vielä määritelty, alan harkita, josko näistä voisi edes toisen lähettää voittajalle.....  ;D 



maanantai 18. toukokuuta 2020

Orvokkiamppelin korvike, farkku osa 12



Vielä on turhan kylmää kukka-amppeleille ulkosalla, vaikka orvokit sietävätkin kylmää melko hyvin. 
Toinen vaihtoehto on tehdä säänkestävä orvokkiamppelimobile. 
Sitä varten tarvitaan  tummia orvokkeja ja haaleansinisisiä orvokkeja 18 kappaletta kumpaakin. Vaaleansinisiä tein 36. Tämä  kangas ei ole farkkua, koska halusin mukaan jotain värillisempää, kuin olemassaolevat farkkukangasvalikoimani.  Se on puuvillakangasta, jonka voin ilokseni sanoa kuluneen loppuun tässä hommassa ! Näköjään ne hurrrjat kangasmäärät hupenevat..ainakin hiukan ;D 

Orvokit on tehty samalla tavalla, kuin aiemman orvokkipallon kukat TÄÄLLÄ
Ommeltu siis käsin. 

Lisäksi käytin vihreästä puuvillaverhopalasta leikattuja suikaleita. Niillä  on päälystetty kaksi rengasta, toinen vähän isompi, kuin toinen. Kiinnitys kuumaliimalla.  
Farkuista jääneitä kangasjämiä minulla on tosi vähän. Osan pyörylöistä leikkasin puolikkaina, joka oli ainoa keino saada kangas riittämään. 



Päälystetyt renkaat kiinnitin neljästä kohtaa toisiinsa noilla samaisilla, vihreillä suikaleilla. 
Ylärenkaaseen kiinnitin liimalla 10 suikaletta. Alempaan renkaaseen päätyi 8 suikaletta. 
2 suikaletta päätyi lenkeiksi koko hökötyksen yläosaan, kiinnityslenkeiksi tulevaan koukkuun. 
Vaaterekki toimi hienosti tulevan mobilen roikottamisessa, että sain kaiken liimattua paikoilleen kuumaliimalla. 
Aloitin kukkien liimaamisen ylhäältä. 


Tämä kaikki tapahtui hyvässä seurassa. 
Aiemmat Sinikan sydänsukat toimivat näköjään myös tyynynä. 


Jokaiseen suikaleeseen päätyi 4 kukkaa.   Jokaisen keskiöön liimasin punertavan akryylihelmen. Pikkulokeroistani löytyi runsaasti myös tuollaisia leppäkerttufiguureita. Niitä upotin sekaan. 


Tuuli hiljaa henkäilee...




ARVONTAMUISTUTUS:  20.5. asti   TÄÄLLÄ



lauantai 16. toukokuuta 2020

Korona tuli puun takaa!

Useiden hylättyjen pyyntöjen jälkeen päädyin omaksikin yllätyksekseni virkkaamaan koronapalloja.  Ajattelin sittenkin yllättää pyytäjän. 
Langaksi etsin jotain, jolla ei muissa käsitöissä ole mitään virkaa. Löytyi Soft -lankaa, josta virkkasin kolmosen koukulla ja pylväillä pallot. Täytteeksi laitoin vanua. 
Jokainen sarvi on virkattu erikseen kahden kerroksen nousevina  pylväinä, 3/kerros.  Jokaiseen sarveen ompelin punaisella langalla päät.  
Langankulutusta 40grammaa. 



Kaksi palloa, virkatulla ketjusilmukkanarulla kiinni toisissaan.  Epämääräisiä pinnoiltaan, kuten viruskin. 


Sieltä löysivät uudet "karvanopat" paikkansa.  
Virukset ovat aina minimaalisen kokoisia, kuten kuvassa näkyy... 
Nämä eivät kuitenkaan taatusti mene hengitysteitse kenenkään elimistöä sairastuttamaan. Kosketustartunnasta en sitten tiedä..


Toivottavasti tämä kaveri ei ole saanut valmistusvaiheessa tartuntaa, pienistä mikrohiukkasista. Näyttää näin vetämättömälle...
Täytyy varmaan laittaa sille maski, että ei tartuta meitä muita!


Suomen covid -19 -tilanne on seuraavanlainen
testein todetut sairastuneet 6228
kuolemat, joihin korona liittynyt 293
uusia tartuntoja eilen 83
parantuneita ainakin 5000

testein todetut maailmalla 4,3 miljoonaa
kuolleet yli 290 000

Nämä tiedot THL :n sivuilta

Oma olo viruksen suhteen on ristiriitainen. Töissä käytämme maskia ja hanskoja jokaisen asiakkaan luona. Jatkuva suojautuminen tuo mielikuvan jatkuvan suojautumisen tarpeesta kaikkialla. 
Lomalla oli todella outoa, kun tuli vähän enemmän liikuttua esim. kaupoilla. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Osa käytti käsidesiä, osa ei.  Kaupat, ruuan ulosmyynti, yms. jatkuu "normaalisti".  Missä siis virus? Onko pelko suurempi, kuin tartuntavaara, vai onko ihmisistä tullut välinpitämättömämpiä viruksen suhteen? Aluksi tuli katsottua uutisia tiheään, nyt ei juuri koskaan. Monelle on ehkä käynyt samoin? 
Paluu loman jälkeen töihin ja maskeihin muutti jälleen käsitystä korona -tilanteesta.  Silti en tiedä henkilökohtaisesti, enkä edes huhupuhein todistetusti, ketään tuntemaani sairastunutta.  Tällä alueella sairastuneita on hyvin vähän.  Pahin tilanne olisi se, että joku työyhteisössä sairastuisi ja se johtaisi asiakasaltistuksiin, useisiin karanteeneihin ja akuuttiin työvoimapulaan.  
Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen.  Suomessa sairastuneisuus on niin hillittyä, että tilanne jatkuu varmaan vielä pitkään? Sairastuneita ainakin tulee päivittäin jossain päin maata. Jokaisen kohdalla on mahdollisuus levittää sairaus laajallekin ihmismäärälle, riippuen liikkuvuudesta.

Elämä jatkuu tämän asian kanssa odottavassa ja epäilevässä ilmapiirissä. 
Siihen asti eletään pelotta ja rauhallisin mielin, noudattaen hallituksen ja THL:n antamia ohjeita. 

Turvallista päivän jatkoa kaikille!

torstai 14. toukokuuta 2020

Farkkuinen kissakassi, osa 11

Otetaan kangasta ja levitetään se lattialle, näin. 
Yritetään mitata tarvittavan kokoista palasta. 
Tavoitellaan saksia ja työnnetään kissaa kauemmas. Suoristetaan kangas. 
Otetaan taas sakset ja aloitetaan leikkaus, varoen häntää ja tassuja. 
Päädytään lopuksi laittamaan kissa pakettiin, kun se kerran oli niin mieluisa kangas. 


Kissan lopulta luovutettua, levitetään kangas uudelleen ja leikataan sopivan kokoiset 2 palaa kassin vuoriksi, sekä toiseen niistä 2 palaa, joista ommellaan koneella kassin sisätaskut (lähes suoraa saumaa). 


Alkuperäinen mittahan oli siis tässä. 2 farkkupaidan palaa, jotka oli jo muinaisuudessa leikattu kassin  muotoon (löytyivät kankaita pengatessa). Mitään kaavaa ei tässä ole, vain oma, paperille sommiteltu malli. 
Kassin vuori leikattiin näiden mukaisiksi.



Käydään välillä painamassa silitysraudalla silityskuvioita kassin farkkuosioihin. 
Mallaillaan, onko kuvio luonnollisen näköinen, verrattuna oikeaan kissaan. 
Varotaan, että oikea kissa ei tee ylimääräisiä tassunjälkiä maalattuihin osioihin...



Farkkupaidan etumuksessa ollut povitasku on käytetty kassin ulkotaskuna. 

Kuivatellaan maalit kunnolla. 
Silitetään kangasmaalit värien kiinnittämiseksi. Käytetään apuna leivinpareria. 
Silitetään myös kaapista löytyneet paksummat tukikangaspalat ulkokankaan sisäpintaan, ryhdittämään kassin ulkomuotoa.


Tässä vaiheessa jätetään ompeluvaihe selvittämättä (ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi siitä mitään...). 
Vetoketjun ompeluvaiheen voi käydä katsomassa esim. TÄÄLTÄ. 
Mikäli tiedät jossain selkeämmän vetoketjun ompeleuohjeen, niin  linkitän senkin tähän. 
Nyt ollaan sitten vaan innoissaan, kun vetoketjun ompelu onnistui ihan täydellisesti!  Se ei ole koskaan taattu juttu, itse asiassa aika harvinaista allekirjoittaneella. 


Olkahihna sukeutui vanhasta vyöstä näppärästi. 
Vyössä on hieno solki. Lisää kiinnityslenkkejä saatiin vanhan repun hihnoista, jotka taipuvat hyvin kiinnitykseen ja ompelukoneenkin alle. 


Lopuksi iloitaan siitä, että kassi on reilun kokoinen, tavallista käsilaukkua suurempi. Sinne saadaan mahtumaan esim. käsityöt kunnolla, kun lähdetään esim. neuletapaamiseen. 





Vielä muistutetaan, että arvonta on voimassa 20.5.asti TÄÄLLÄ
Lopuksi kiitetään uusia lukijoita kiinnostuksesta!  Ollaan tosi iloisia päätöksestänne!