Syksy painaa päälle

Aika kuluu, viikot vierii, piirrän merkin almanakkaan....🎵🎵🎵

Nyt voin jo hiljalleen taipua ajatukseen, että syksy tulee. Aamuisin on viileää ja kosteaa, auton ikkunat aivan huurussa.  Koska tulee se ensimmäinen aamu, kun auton ikkunat ovat jäässä....

Päivisin ja iltaisin on vielä sen verran lämmintä, että voi istuskella avoterassilla neulomassa (jos on aikaa..). Pitää kuitenkin pukeutua jo lämpimämmin. Villasukat ovat pakolliset ympäri vuoden. 

Merrin tämän kesän lempiharrastus on viettää aikaa kiikussa ja pihatuolissa, etenkin, jos joku on sen seurana.  Silloin tassutellaan aivan syliin saakka.  

Neulomuksia on jos jonkinlaisia, kaikki keskeneräistä. Mietinkin tässä, että mikä uusi aloitus mahtaa lähiaikoina taas hypätä puun takaa puikoille.  On pienempää sukkaa ja isompaa sukkaa. Alulle on päässyt jo vuoden haikailemani isompikin neule.  Olen edelleen melko vakuuttunut, että en tule sitä käyttämään, mutta mieli on kovasti tehnyt neuloa jotain isompaa. Siitä se nyt lähtee.  

Hellyyttävää yhteiseloa💕

(Huomatkaa kissankarvoilla kaltatut housuni). 😅

Työkaveri lähti pois ja siirtyy toisen kaupungin hoitotöihin.  Epäilin työn olevan sielläkin suojavarusteita vaativaa, joten tein hänelle varuiksi keinonahkaisen suusuojaimen.  Tästä ei puske viruksia sisään, eikä ulos. 

Pientä syysapeutta on ilmassa...seuraavaan lomaankin on pitkä aika...

Onneksi syksy tuo tullessaan suuren määrän televisio-ohjelmia. On tulossa Vain elämää, Putousta, Tanssia tähtien kanssa, Tähtiä, tähtiä ja ilmeisesti alkuvuodesta kesken jäänyt Voice of Finlandkin saa jatkoa.  Kaikki ohjelmia, joiden parissa voi viettää laatuaikaa neulomalla 😅

Viihtyisää viikonloppua juuri Sinulle, joka piipahdit katsomaan kuulumisiamme. 💗

Ruokaa kaikille

 

Kovin usein ei nykyään tule testailtua uusia ruokia.  Kun on vain 2 syöjää, jotka molemmat ovat vuorotöissä, on ruoka mitä sattuu. Lähinnä sellaista, jota voi ottaa evääksikin. 

Kesäkurpitsaan olen ihastunut jo monta kuukautta sitten, enkä syö leivän päällä enää kurkkua ollenkaan. Aina kesäkurpitsasiivuja vaan. 

Kaupassa sain ahaa-elämyksen, että haluan täytettyjä kesäkurpitsoita. ostin useamman ja googlettelin vielä, että mitä niihin suunnilleen tulisi.  Sinä päivänä olikin ohjelmanmuutos, enkä ehtinyt lopulta tehdä mitään ruokaa.  Muutaman päivän viiveellä tuli kuitenkin vietyä homma loppuun. 

Erittäin hyviä, kuten uumoilinkin (vaikka itse sanon). 

Kaikenlaisia ohjeita löytyy netistä. Tein kuitenkin soveltaen omalla tyylillä, päälisin puolin tekotapaa syynäillen. 

Halkaisin ja koversin kurpitsat. Paistoin kananjauhelihaa, jonka sekaan laitoin sipulia ja lopuksi vielä koverretut sisukset palasina.  Jonkin aikaa paistettuani lisäsin joukkoon valkosipulituorejuuston. Nostelin mössön kurpitsakuppeihin, meni yllättäin kaikki. Päälle ripottelin Mozzarella juustoa. Uunissa reilu 15minuuttia. Lisäksi keitin riisiä. 

Vettä satoi muutamana päivänä, joten lähdin taas kerran metsään.  Vastaan tuli ruokintapaikka. Tuli tunne, että pitää lähteä pois, kun paikalle voi eksyä joku, joka luulee ruuan kävelleen paikalle 😅

Tällä kertaa tutustuin jo hirvikärpäsiinkin itikoiden lisäksi. 3 rohkelikkoa päätti lähteä mukaani, mutta huonostihan niille kävi. Eivät pärjänneet minulle. 

Neulottukin on.  Ystävän kanssa istuttiin tutussa kahvilassa ja vaihdettiin kuulumisia, jonka lisäksi tietysti neulottiin. 

Olin ostanut aiemmin tuon lehden (ihan kuin malleja ei olisi jo tarpeeksi...) ja vasta kahvilassa sitä selailtiin. Jotkut mallit olivat mielestäni vähän epäselviä neuloksessa, vaikka näyttivät pikaselauksella hyviltä.  Löytyy varmasti neulottaviakin malleja, kun vaan ehtisi neuloa. 

Kesän loppu on aina jotenkin seisahtunutta aikaa. Tekisi mieli vielä viettää kesää, kun lämpöäkin riittää. Toisaalta syksy kutsuu touhuineen ja "uusine alkuineen". Kansalaisopiston lehti pumpsahtaa laatikkoon kurssiehdotelmineen. Ei tässä mitään uusia alkuja minulla ole, luultavasti. Kursseille on lähes mahdoton osallistua epäsäännöllisen vuorotyön takia. Soittoharjoitukset kuitenkin pyörähtävät taas käyntiin.  Illat ja aamut selkeästi ovat jo hämärtyneet. Sen huomaa parhaiten aamuvuoron alussa ja iltavuoron lopussa. 

Uutta on tullut kissoillekin. Merri tässä näyttää esimerkkiä, miten toimitaan, tai sitten se vaan isännän oikeudella tutustuu lähetykseen ennen Maiaa ja Samia, jotka seuraavat kiltisti vierestä. 

Pidetään vielä kesää vähän aikaa, jookos? 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Kissamaisuuksia

 Nämä sulostuttajat tulivat meille taas lomailemaan.  Maia ja Sam.

Merrin elämä näiden "sisarusten" kanssa on huomattavasti rauhallisempaa, kuin aiemman Maisan.  Ei ole vaaran tuntua 😉

Maisan vierailun aikana Merri kehräsi tavalliseen tapaansa siliteltäessä. Maian ja Samin aikana ei voi kehrätä. Mikähän ihme siinä on? Merri jatkaa normaalia sisäilyä ja ulkoiluaan. Toiset eivät nyt ole päässeet ulos, vaan katselevat ulkohäkistä. Sam ei oikein paljon vietä aikaa sielläkään. Se on vähän arka. 

Sam tykkää rauhallisuudesta, mitä nyt vähän kilpajuoksua ja painia välillä. 

Käsityöt valmistuvat nyt hitaanlaiset ja askarteluinnostus on tällä hetkellä täysin kateissa.  Sitä vastoin on harrastettu taas mattojen pesua, sienestystä, töissäkäyntiä (jopa aamusta-iltaan-meininkiä). 

Viime päivinä en ole ehtinyt metsään. Tosin kelitkin ovat nyt niin kuivia ja lämpimiä, että sienetkin ovat vähän kuivakoita, mikäli niitä on.  Hyttysten määrä on lämpimälläkin ilmalla vakio, eli MILJOONA. Toisin sanoen pipo ja tuulitakki huppuineen on pidettävä päässä. Hiki valuu ja itikat kuppaavat otsan ja posket 😖 . Aika ikävää touhua siis.  Vaan kun niitä sieniä tekee mieli kerätä...hetken voi kituakin.  Se tunne, kun löytyy kantarelli ja muutama lisää 😍 

Toivoisin silti vielä näkeväni ennen kuolemaa sen paikan, josta voi kerätä ämpärin täyteen kantarelleja, kuten olen kuullut puhuttavan.

Mainitsenpa vielä erään ihastukseni, eli vinyyliset kertakäyttöhanskat. Siinäpä oiva apuri kaikkeen!  Sienestys ja marjastuskin sujuvat ja kädet pysyvät siisteinä. Marjoihinkin on ihan sama tuntuma, kuin paljain käsin.  Itikat eivät pääse pistelemään käsiä 😂 Osittain tämä juontuu siitäkin, että en halua mennä töihin hoitamaan ihmisiä, kun kädet ovat "rannetta myöten" mustikassa. Sienistäkin jää mustia jälkiä käsiin tai ainakin kynsivalleihin.  Hanskat tietysti töissäkin....en ole yhtään fiksoitunut niihin 😂

(Hanskat ovat tosi hyvät myös taikinaa vääntäessä. Ei tartu taikina käteen .)

Metsässä kulkeminen on myös rauhoittavaa. 

Joku on ottanut pienet lääkinnälliset kesken marjareisun. 

Merrin elämä on usein tätä. 

Se yrittää ennätykseen asti kietoa ulkoilunaruaan jonkin asian ympärille. Yllättäin pihalle on kasvanut pyykkiteline! Miten häiritsevää! Toisaalta, kun naru loppuu, Merri jää istumaan tai makaamaan siihen viereen. Kyllä sieltä joku tulee kohta päästämään.....

Veijarivakoilija Merri vaanimassa keinussaistujaa 😍

Meinasin toivottaa mukavaa keskiviikkoa, mutta sehä tosiaan menikin jo 😏  Toivotellaan sitten kissakamujen kanssa mukavaa torstaita kaikille!

Kesämökki lepikossa

 Tervetuloa Synkeänmetsän mökkikylään!  Tarjoamme teille rauhallista mökkeilyä suositussa hyttysystävällisessä kylässämme. Mökeissä täysvarustus, valo tulee ikkunasta.  Katot juuri uusittu.  Otamme vastaan myös ryhmiä etukäteisvarauksella.  Mökkejä 26kpl. Nurmipiha.  Grillausmahdollisuus (ellei ole metsäpalovaroitus)

Delux Superior mökki kahdelle (tarvittaessa lisävuode, sekä makuupussivarausmahdollisuus)

Tähtiluokitus *****

Aamupala tilauksesta

Yhteisgrilli

(ei nettiyhteyttä)

uimaranta suoraan mökin edessä (ei laituria)

aktiviiteetteja: kaarnaveneristeilyt

nähtävyydet 19km (peikkokivi á la Stonehenge)

kulkuyhteydet olemattomattomat

pysäköinti 2km päässä, josta patikointi mökille

Sukkaneuvokselta tilaamallani ohjeella päädyin tekemään Kesämökki -sukkia hieman oudoin värivalinnoin.  Halusin käyttää kotona olevia lankoja, eikä vaaleampaa vihreää löytynyt... siksi tämä tumma vihreä (jota lähipiiri on ruskeaksikin väittänyt).  On kyllä oikeasti vihreä!  Tästä minun "värisokeudesta" on tehty hupia jo vuosia.  Pysyn silti kannassani! Tosin metsä ei nyt ole kovin raikkaan vihreä, vaan tämä metsä onkin Synkeämetsä. 

Edelliset ko. suunnittelijan sukat olivat aika sirot, joten vaihdoin langan Nallesta 7 -veikkaan.  Nyt on sukilla kokoa! Pituutta kertyi yli polven. Muuten on ihan käyttökokoiset sukat, joten eihän tuo pituuskaan haitanne. Kärkeä venytin hieman ja sukat ovat nyt kokoa 39. 

Mali siis Sukkaneuvoksen. 

7 -veljestä lankaa kului 295g. Mielenkiinnosta punnitsin sukat päälipistelyjen välilläkin, pistelty sukka painoi 10g enemmän kuin toinen. 

Puikot kokoa 3½.

Värit tummavihreä, sininen, punainen, valkoinen, musta.

Tässä mökit ovat vielä rakennusvaiheessa. Ikkunanpuitteita maalataan. Katot ovat vielä tekemättä. 

Alakuvassa vasen sukka valmis ja oikeassa vielä päälipistelyt tekemättä. Arvatkaa oliko hidasta touhua...

Mustalla koivujen runkotäplät, kattojen yläreunat

Valkoisella mökkien ikkunat (paitsi teräosassa)

Punaisella teräosan mökki

Metsässä on muutenkin syytä liikkua varovasti, koska siellä liikkuu vaarallisia ja arvaamattomia villieläimiä. Liikkuminen siis omalla vastuulla. 

Rakas ja viihtyisä viikonlopputapahtuma

 Sinnikäs ja hieman omapäinen Maisa kotiutui meille muutamaksi päiväksi, kun sen palvelijat päättivät mennä johonkin naimiaisiin.  Maisa ei tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on päättänyt, että tästä vielä mourutaan!  

Merrin kanssa se on tehnyt tuttavuutta aikaisemminkin. Maisa on hieman hitaasti lämpiävää sorttia, mutta tällä vierailulla se viihtyi vain muutamia tunteja yksin kököttämässä, ompelukoneen takana.  Viimeksi alkutotuttelu vaati vuorokauden takan päällä.  Merri tietysti kävi katsomassa,  mikä tyttöstä vaivaa, mutta asia tuli erittäin nopeasti selväksi myös Merrille. Se ei silti estä pitämästä seuraa, kunhan muistaa turvavälit! 

Muutama läheltäpititilannekin on ollut, ainakin metelin perusteella.  Merri on halunnut kesken yötä tarkistaa, onko Maisalla kaikki hyvin siellä sängyn alla...     Merri halusi myös kokeilla, onko Maisan vessa kunnossa.  Maisa huomasi tilanteen ennen aikojaan ja katastrofin ainekset olivat kasassa.  Se kuitenkin tyytyi tuijottamaan vieressä, kun Merri poistui hidastetun elokuvan tyyliin hiekkalaatikolta. 

Maisa on sitkeä muutenkin. Tuijottelu on sen ominta lajia.  Tässä nurkkauksessa se viihtyy erittäin hyvin. Merrikin sen huomasi ja päätti nostaa vähän omaa imagoaan tyttökissan silmissä.  Kovasta kulkusen kilinästään huolimatta se onnistui tuossa Maisan silmien edessä saamaan varomattoman lintusen tajuttomaksi.  Tämä oli ensimmäinen pitkään aikaan. Kulkunen on toiminut erittäin hyvin.  Maisa varmasti nyt arvostaa saalistavaa poikakaveriaan paljon enemmän... 

Niska puutuu, kun tuijottaa vain yhteen suuntaan....Korkeammalta näkee paremmin...  Yksi yö piti viettää ulkona, kun ei neiti tullut sisään. Se mahdollisuus kelpasi Merrillekin. 

Tämä on myös erittäin tuttu asento ja kiinnostavakin varmaan tuijottajan mielestä, koska se tekee tätä monta kertaa päivässä.  Kyse ei ole siitä, että se ei pääsisi heiluriluukusta sisään. Se vain haluaa tuijottaa. 

Ja tältä se näyttää sisältäpäin.  Luulisi, että ulkona istuessa olisi kiva katsella  ulkotapahtumia, eikä tuijottaa sisään. 

Merri ehdotti hääautoksi tätä autoa, jota se on miespalvelijansa kanssa korjaillut läpi talven. 

Ei se ollut vielä niin hienossa kunnossa.  Lisää työtä vielä Merrin vahdittavaksi. 

Sitä paitsi Merrin ihmisveli valitsi hääautokseen tämän vanhan mustan.  Siihen vaan koristeet roikkumaan ja menoksi. 

Maisa on viihtynyt omalla erikoisella tavallaan kyläilyllä, mutta odottanee jo kotiinmenoa innokkaasti. Sen palvelijat ovat päättäneet lähteä vielä häämatkalle, eikä Maisaa kiinnosta sellainen reissailu.  Mieluummin se kuitenkin viettää aikaa tuijottamalla pihalle ja vahtimalla Merriä.  Merrillä on sitäpaitsi aika kivoja lelujakin...

Ihmiset kertoivat, että oli hienot naimiaiset. Hääpari oli upea ja he olivat järjestäneet kaiken upeasti.  Tunteet olivat vanhemmilla pinnassa, tässä ilon ja rakkauden tapahtumassa. 

Morsiamen isä saattoi tyttärensä alttarille, sulhanen oli vastassa, pappi puhui kauniisti, sormus pujotettiin sormeen  ja suudelmakin nähtiin. 

Hääjuhlassa vieraat saivat ruokaa ja juomaa. Tanssia seurattiin  ja eräiden kertoman mukaan myös jännitettiin.  Kuvia otettiin paljon, myös pikakameralla muistokirjaan.  Oli ohjelmaa ja leikitystä. 

Lopulta hääpari poistui paikalta ja vanhemmat olivatkin kätevästi viimeisiä paikalla. Hääpaikan työntekijätkin poistuivat paikalta ennen heitä ...  

Päivä oli kaunis ja lämmin. 

Paljon onnea tuoreelle hääparille Maisalta ja Merriltä! 

Kimolan kanava

 Aloitetaan Merrin kiintiökuvalla... 😀 Kesä on tullut takaisin ja kissan lempipuuhaa on terassilla makaaminen, välillä auringossa, välillä varjossa. 

Kouvolaan on vihdoin valmistunut ja avautunut  Kimolan kanava sulkuineen.  Se yhdistää Pyhäjärven veneväylän Päijänteeseen. 

Veneilijöille on rakennettu/ ehostettu 2 uutta venesatamaa palveluineen, joita kehitetään pikkuhiljaa edelleen. 

Virtakiven satamassa on kesäkahvila monipuolisine palveluineen, sisältäen mm. ohjelmatarjontaa, juhlapaikkamahdollisuuden, saunan.  Läheiselle Pakanavuorelle on lisäksi rakenteilla näköalatasanne, josta voi katsella muinaismuistorekisterissä olevaa Pakanavuoren kalliomaalausta (minulta vielä näkemättä).  Kahvilasta olen kirjoittanut pieniä otoksia aiemminkin, tosin niin vähäisin kuvin ja tekstein, että ei pääse oikein edes linkittämään. ( Korjaan tilanteen joskus toiste..)

Paikan kotisivu löytyy TÄÄLTÄ. 

Kanavasta löytyy lisää tietoa TÄÄLTÄ. 

Kimolan kanava on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen, peräti 70m pitkä kalliotunneli, sekä poikkeuksellisen korkea, 12m sulutuskorkeus. Kanavan pituus on 5.5km. 

Sieltä sitä tullaan ja päädytään sivulaituriin parkkiin odottelemaan sulkuun pääsyä. 

Tästä "sukelletaan" sisään. Sivussa näkyy vähän tuota sivulaituriakin. 

Täältä päädytään sulun puolelle. 

Sulkuun mahtuu muutama vene kerrallaan. 

Pinta nousee tulevan uoman vedenpinnan tasolle, jonka jälkeen toinen sulkuportti aukeaa ja vene pääsee jatkamaan sulkua toiseen suuntaan. 

Ohi kallioisen seinämän.

Tästä lähdetään nyt Päijänteen suuntaan. 

Kanava-alueella toimii konttikahvila. Muitakin palveluita ilmeisesti on suunnitteilla. 

Uusia reittejä veneilijöille. Kaikenlaisia veneitä näytti nytkin olevan jonossa, oli kalastusveneitä, isompia paatteja ja pienempiä veneitä. Huomaatte varmaan, että en tiedä veneilystä ja veneiden nimistä mitään 😅  

Paikka on kuitenkin hieno. Kannattaa ajella katsomaan, jos on kohtuullisen ajomatkan päässä. 

Tulipahan välillä jotain omastakin kaupungista kirjoitettua, eikä vaan naapurikaupungeista 😊

Sitkeys palkitaan

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Olin kahden vaiheilla, että keräänkö mustikoita, vai en. Selkä on ollut pitkään jo ikävän tuntuinen ja köykkiminen ei oikein ilahduttanut mieltä.  Päätin kuitenkin kokeilla, kuinka käy.  Vanhempieni mökin tontilla on hyvät marjamaat ja sieltä oli helppo aloittaa.  Helppo, ja helppo....  Pääsi ainakin välillä huilaamaan ja evästelemään. 

 Ensimmäiset 3 litraa olivat kamalia. Mustikoita oli kuitenkin niin paljon, että ei voinut lopettaakaan, kun ne oli nähnyt. Ihan kuin ne pitäisi kaikki saada kerättyä...😂

Sieltä se suomalainen sisu taas nousi pintaan. Sain lopulta kerättyä 10 litraa!! Se oli varmaan oma ennätys yhdellä kertaa.  7 litran kohdalla alkoi tuntumaan, että eihän sitä hommaa voi kesken jättää, kun ämpäri ei ole vielä täysi.. 

Aika kuollut olo oli sen jälkeen. En jaksanut mennä edes uimaan, vaikka olin aluksi näin suunnitellut. 

Lisättäköön vielä, että koko keräyssessioon pienine ruokailu- ja vessataukoineen meni kaikkiaan 8 tuntia.  Älkää hyvät ihmiset tulko sanomaan, että keräätte puolessa tunnissa ämpärin täyteen.  

Tämä oli minulle erävoitto, vaikka aikaa kuluikin suhteettoman paljon.  Lopputulos ratkaisi. 

Onneksi osui tuulinen päivä, niin ei tarvinnut hyttysiä harmitella.  Tuuli oli puuskittain niin kovaa, että takki päällä ja huppu päässäkin tuli vähän vilu. Jaksamisen lisäksi ei vesi houkutellut muutenkaan, vaikka tuuli tyyntyikin jonkin verran iltaa kohti. 

Harmaa päivä. Lintukaan ei ollut kotona. 

 Omalta pihalta on nyt myös punaiset viinimarjat kerätty. Ensimmäinen puska meni osittain sisulla, kun puolessa välissä alkoi sataa. En halunnut tietenkään jättää kesken, kuten ei Merrikään. Se kökötti lähistöllä sitkeästi. Lopuksi se oli kyllä erityisen iloinen, kun pääsi sisään. 

Punaisista viinimarjoista en oikein tiedä mitä tehdä. Mehua meillä ei mene, niin tuntuu turhalta keittää. Puurot ja kiisselit menee melko lailla yksinsyömiseksi, jolloin sekään ei oikein innosta.  Putsattiin nämä sitten pakastimeen. Voihan niitä syödä sellaisenaan jäätelön tai puuron kanssa ja juustokakkuunkin voi upottaa. 

Tämän jälkeen alkoi sienestys.  Facessa näkyi jatkuvasti mitä mahtavampia kantarellisaaliita.  Niitä minä harvoin löydän... mutta jos kerran on hyvä sienivuosi, niin nyt olisi korkea aika. 

En muista koskaan käyneeni sienimetsällä näin aikaisin (paitsi olen niitä kantarelleja joskus satunnaisesti etsinyt tuloksetta...).  Hämmästyin, kun rouskujakin oli jo jonkin verran. 

Mitään isoja saaliita en ole saanut, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen käynyt jo useamman kerran metsällä. 

Merri hämmästelee lähinnä hajuja...

Joka kerralla olen kerännyt myös vähän mustikoita.  Nyt on keräyssaldo jo 15.7 litraa. En ole yhtään suorituspainotteinen, en...😬 hampaat irvessä pitää kerätä vaikka ei enää jaksakaan. 

Puolukkaakin on tulossa tosi paljon! Löysin näin upean puolukkapaikan yhdessä rinteessä. Tässä on vain murto-osa rinteestä.  Puolukoita en ole vielä kerännyt, vaikka näyttävätkin jo hyvin punoittavan. Seassa on kuitenkin vielä myös raakoja.   

Eilen iski muistamattomuus jo heti aamusta... voi murhe ja voivotus sentään.  Keräsin sienestystavarat ja vaatteet autoon ja ajoin metsään (tai siis metsän viereen).  Aloin hamuilla vaatetta päälle, niin ei ollut saappaita mukana!! Voi itku!  Arvatkaa mitä oli jalassa?? No crocksit!  Ei paljon naurattanut.  Matkaa oli sen verran, että hakemaankaan ei viitsinyt lähteä. Hetken asiaa harmiteltuani hiippailin metsään niillä mitä oli.  Aika pitkän lenkin siellä metsässä heitin ja koko ajan oli sellainen tunne, että puntista nousee punkkeja koko suvun voimin. 

Sieniä sain jonkin verran, vaikka en niin kovin kauaa metsässä viihtynyt.  Pelkäsin, että jos joku muu sattuu tulemaan metsään, niin voi katsoa vähän vinoon.  Juuri, kun olin melkein autolla takaisin, niin se tapahtui! Toinen auto tuli siihen viereen.  Jouduin kerätä muina naisina mustikoita siitä läheltä, kunnes se marjastaja häipyi kauemmas metsään 😂

Luulisin, että muistuu toisen kerran hyvin nuo saappaat mieleen, että ei toista kertaa unohtuisi...? 

Lämpimiä ilmoja taas luvassa. Yritän pitää lomafiilistä yllä vielä muutaman päivän...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kotka

Jälleen retki lähikaupunkiin ..l.

Tässä näkyy aiemmin arvonta -postauksessakin ehdoteltu meri.  Tarkemmin sanottuna Kotkan edustalla.  Meri tuo tullessaan omanlaisiaan tuoksuja ja näkymiä.  Kyseessä on entinen Ruotsinsalmen linnoituksesta nestesäilytyssatamaksi ja lopulta virkistysalueeksi muokattu Katariinan meripuisto.  (linkistä näkyy parempia kokonaiskuvia alueesta). Alue on täysin ilmaiseksi käytettävissä. 

Alueella sijaitsee myös suojeltu tervaleppälehto.  Lisäksi löytyy runsaasti erilaisia kukka- yms. istutuksia kauniissa muodoissa ja paikoissa.  

Meren läheisyys ja kaunis,aurinkoinen päivä ovat omiaan luomaan tunnelmaa.  Puistoon on tehty hyvät ja runsaat kävelyreitit, osittain kivetyt ja osittain hiekkaiset. 

Linnoitusten ajalta on  mm. tykki. Patsaat kuvaavat kypäräpäisiä sotilaita. 

Koko puisto on täynnä levähdyspaikkoja ja mahdollisuuksia esim. eväiden syöntiin ja grillaukseen. Kaikki on siistiä ja käytännöllistä. 

Alueella on ruoho-alueita, kallioita, rantoja. Kaikki paikat on käytetty hyväksi ja tehty oleskelu- ja istuskelupaikkoja. Kalliolammen rantaan on tehty nk.laituri, jossa pikkulapset vanhempineen kävivät istuskelemassa ja uittamassa varpaitaan. 

Lapsille puistossa on myös runsaasti tarjontaa.  On labyrinttiä, rumpusettiä, erilaisia jumppailu- ja roikkumistelineitä, jopa taustalla näkyvä Muumi-talo, joka olikin suuressa suosiossa. 

Telineet ja laitteet ovat tukevia ja sopivat osittain myös aikuiselle, kuten tuo soutulaite, jolla voi kuvitella soutavansa merelle...

Pienoiskoossa olevat majakat ovat kopioita Suomen majakoista. 

Skeittaajillekin on tehty hieno  alue sivummalle. 

Uimaankin voi mennä....tosin uimakoppeja vaatteiden vaihtoon en nähnyt. 

Maahan maalatusta kartasta voi katsoa vaikka seuraavan kohteen Kotkaan tutustumisessa. 

Meille se oli Sapokan puisto ja satama. 

Välikahvi pehmisjäätelöineen on aina hyväksi ihmiselle.  Samalla voi ihailla pienvenesataman elämää.

Auringossa onnistuin hankkimaan itselleni  ns. junttirusketuksen käsivarsiin. 😂 Muuten sillä ei olisi mitään väliä, mutta ostin samalla reisulla tuleviin hääjuhliin hihattoman mekon. Kyllä on taas hupaisan näköistä..  

Kotkassa asui tunnettu laulaja-sanoittaja Juha Vainio. Hänelle on suotu kunnia olla läheisen merenrannan pääesiintyjä sanoitusten muodossa.  Kiviin on painettu koko tien matkalta hänen laulujensa sanoituksia.  Merenrantatien sivussa kulkee kävelyreitti, jonka varrella on merelle päin antavia istuskelupaikkoja. 

Alemmassa kivessä näkyy kuvaajan taidonnäyte omine kuvajaisineen....

Sapokan vesipuistossa asuu pulskia karppeja. 

Kävelytie kiertää nk. lammen. Ympärillä on istuskelupaikkoja ja siltoja. Haikarapatsas katselee ohikulkijoita korkealta pesästään.  Patsaat ovat Hannele Kylänpään veistoksia, kuten tuo sorsakin. 

Lammen keskellä, veden ympäröimänä on esiintymislava. Esityksistä ei ole tietoa ainakaan tämän kesän osalta. Viime kesänä siinä taisi ainakin olla jotain tapahtumia.  Voin kuvitella, että hieno paikka kuunnella/ katsella esim. musiikkiesityksiä. 

Puisto on täynnä erilaista kasvustoa, joka mukaelee luonnon omaa puukantaa. Kaikki on hyvinhoidettua ja siistiä. Valaistus on varmaan hämärän aikaan upea.  Näin aurinkoisena päivänä siitä ei päässyt nauttimaan. 

N.20 metriä korkea vesiputous on hieno näky lammen toisella rannalla. Reitti kulkee senkin editse ja putouksen yläpuolellekin pääsee nousemaan rappuja pitkin.  Putouksen ympäristössä on useita eri kivilajeja esiteltävänä. 

Kaappasin Merrin paikan tässä kiintiökuvassa, kun kerrankin on meikäläisestä niin "edustavan" näköinen kuva 😀

On kuin olisi jossain etelänreissulla otettu. 

Sapokan alue ulottuu laajemmallekin, kuin tässä nähdyille osioille.  Maretarium  ja Merikeskus Wellamo jäivät tällä kertaa katselematta.  Kauempana Kotkansaarella on myös isompien laivojen satama. 

Alueella järjestetään myös vene/laivakuljetuksia lähialueille ja -vesille. 

 Monipuolista on siis tarjonta näinkin pienellä alueella.  Molemmat puistot ovat lisäksi aika lähellä toisiaan. 

(Jos nyt tuli jotain asiavirhettä tässä jutussa, niin korjailen).

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!