tiistai 30. maaliskuuta 2021

Päiväunelmointia

 Arvatkaapas mitä täällä on tapahtunut?! 

Minä vetelin kaikessa rauhassa päiväsiestaani sohvan päällä, kun kuului kamala kiljaisu! Niskavillat ihan nousivat pystyyn, kun kesken unien herätettiin tuolla tavalla. 



Syykin selvisi nopeasti: meille oli pesiytynyt valtava rotta!  Se oli varmaan haistanut tuon leluni, jonka sisään mamma oli laittanut kissanminttua. Siinä on aika vetävä haju, vai mitä? 


Rotta osasi piilotella ties missä. Aina kun olin pääsemässä sen kimppuun, se luikahti piiloon. 


Tässä kohtaa olisin kyllä saanut sen, mutta päätin teroittaa kynteni ennen käyttöä. 


Sillä aikaa rotta oli livahtanut taas piiloon.  Kyllähän minä sen näin. Annoin sen luulla, että se on turvassa....


Nyt se onneton rotanhännäkäs yritti ryöstää ruokani!  Minäpäs olinkin jo ehtinyt syödä sen itse! 
Sanoin rotalle, että odotetaan vähän aikaa, niin mamma tulee antamaan lisää ruokaa. Minulla oli tietysti ajatuksena lihottaa tuota rottaa ....


Kiinni jäit! 



Herkkänahkaisille lukijoille tiedoksi, että eihän tämä ollut mikään oikea rotta.  En tehnyt siitä myöskään paistia.  Minulla sattuu olemaan vilkas mielikuvitus. Se on kissan paras huvitus. Lisäksi tietysti tuo ihastuttavan hajuinen rotanhäntä, jonka mamma oli kastanut kuivaan kissanminttujauheeseen. 

Hei Kamut! Laittakaahan viikset väpättämään! Terveisin Merri

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Ilta Saimaalla & Dahlia

 Mitä seuraavaksi neulottaisiin? Voinko minä valita langat? Tykkäisin näistä sävyistä. Ne tuntuvat pehmeiltä myös vatsan alla. Minä en pidä tapanani leikkiä langoilla, mutta makuualustana ne toimivat moitteettomasti. Otetaanko mamma tämä, vai etsitäänkö vielä toisenlaisia? Et varmaan taas tiedä, mitä edes tekisit.....


Alkaa tuntua hieman ahdistavalta tuo aiempi "päätös", joka pulpahti mieleeni ihan puun takaa, kun otin käteeni tuon Novitan sukkalehden 2020. Heitin ilmoille vitsinä, että neuloisin koko lehdellisen.  Olisiko jo aika järkiintyä?  Oikeastaan se oli leikkimielinen päätös, mutta huomaan edelleen miettiväni, minkä mallin neulon seuraavaksi lehdestä. Olen selaillut sen läpi ainakin 50 kertaa 😅
Muutama potentiaalinen siellä vielä olisi, mutta nyt alkaa enemmän nousta mieleen, että  mitä ei ainakaan haluaisi noista sukkamalleista neuloa.  Ehkä kyseessä onkin laiskuus etsiä muita malleja, kun sukkalehti on lojunut olohuoneen pöydällä jo niin kauan. 

Olen valinnut malleja ja kokoja ihan umpimähkäisesti, ajattelematta suuremmin, kenelle sukat tulevat.  Tärkeintä on ollut se, että malli on ollut kiehtova ja mukava toteuttaa ja sillä on pystynyt ruokkimaan kokeilunhaluani. 


Dahlia -sukat ovat  Sari Nordlundin suunnittelemat. 
Kokoa 38-39 (sama kuin lehdessä)
Lanka Venlaa, jota kului 55g. 
Puikot kokoa 2½. 

Muistin yht´äkkiä, että minullahan on tuollaiset rautalankavirittimet!  Ne ovat löytyneet kirpputorilta, tai sitten joku tuttu on ollut heittämässä niitä pois ja minä olen ne pelastanut. En muista enää.  
Venyttäessä kuvio näkyy paremmin. 


Sitten nämä naurettavan kokoiset Ilta Saimaalla -sukat 😆
Suunnittelijana Niina Laitinen
tehty lehden koon mukaan 0-3kk
lanka Baby merinoa
langankulus15g
puikot 2½

Valitsin koon niin, että sukat voivat olla tuliaissukat jollekin vastasyntyneelle.  Aika kauan on noin pienten lasten näkemisestä, mutta voisin vaikka vannoa, että eivät mahdu millään. Taitavat mennä jonkun nuken jalkoihin.  Tärkeäthän nekin jalat ovat!



Aurinko on paistanut joinain päivinä ihan kunnolla ja lämpötila on ollut nollan paremmalla puolella.  Merri viihtyy yhä pitempään ulkona ihmettelemässä kevään tuloa. Terassin toinen puoli on ollut vielä kovin luminen. Pari päivää sitten tarkistettiin kuitenkin Merrin kanssa tilanne silläkin puolella. Etelänpuolelta talon seinusta olikin jo sulanut kapealta alueelta.  Blogeissa on noita nousevien piippojen kuvia näkynyt jo pitkään. Tuli mieleen, josko meilläkin krookuksia jo mahtaisi näkyä.  Näkyihän siellä! Uskomatonta, miten aikaisin ne nousevat pintaan.  Viereen oli kyllä jätetty jäniksen terveiset. Merri ei niitä päässyt haistelemaan. Se olisi varmaan haistattanut ne niillä itsellään, kun tunkevat sen reviirille.  😅


Siinä se on! Taas yksi varma kevään merkki 💟

torstai 25. maaliskuuta 2021

Lehtikatsaus

 Tämä ei ole mainos sen enempää kuin mikään muukaan. Ompahan vaan minun omien tykkäysteni summa tästä kyseisestä lehdestä. 

 
Ensimmäisenä silmään osuivat nämä sukat, ehkä pääasiassa tuon värityksensä ansiosta. Karamellinen väritys syntyy Louhetar -langasta.  Ohjesivulta kurkattuna puikkokooksi suositellaan kolmosta, joten vastannee Nallen vahvuutta. 
Kesään sopivat villasukat, jos näin voi sanoa. 😉 Itse käytän villasukkia,  (neulottuja sukkia) kesälläkin silloin tällöin. 


Jostain syystä tuollainen liehuhelmainen, pitkä villatakki kiehtoo minua tässäkin lehdessä. Tämäkään ei ole kovin ohut. Voisin kuvitella tuollaista pitäväni, mutta en varmaankaan jaksaisi sitä neuloa. 
Oikealla oleva kuva on vain siksi, että villatakki on niin upea! Eläköön kaikki silmukoijat! Tässä sitä olisi haastetta.  Muuten tuo on vähän aamutakkimainen. Ehkä se on sellaiseksi tarkoitettukin?  Itse en käytä aamutakkia. Käytätkö sinä?


Lehdessä oli viime syksynä sukkien suunnittelukilpailu. Tarkoituksena oli käyttää raitalankoja uudella tavalla.  Vasemmalla A-K Nissin kauniit kirjoneulesukat.  Oikealla  M Rinteen palmikkosukat.  Kolmikossa oli vielä yhdet, jotka puuttuvat kuvasta.  Etenkin nuo vasemmanpuoleiset näyttävät siltä, että haluaisin neuloa tuollaiset. 


Erikoismaininnan saaneet K Mäkelän joogasukat ovat jännittävät! 
 
Nyt on suunnittelukilpailu kaarrokeneuleesta avoimena, joten mars osallistumaan suunnittelijat! 


Nämä kämmekkäät ovat jotenkin viehkot. Voisin kuvitella jopa tekeväni tälläiset joskus. Lanka on Venlaa, joten tuntumakin on varmaan ohkaisuudessaan mukava. 


Paitsi että tämä nassikka on veikeän näköinen, on hänellä päällään kivan näköinen neule. Olen monesti suunnitellut neulovani jotain vauvaneuleita varastoon. Sieltä voisi sitten valita lahjan, jos joku tuttava saa perheenlisäystä.  Ehkä tämä on silti vähän tyttömäinen. Poikavauvalle pitäisi keksiä sitten jotain muuta. 


Tässäpä aivan hurmaava huivi! Kyseessä on sama lanka, josta tein aiemmin sen villatakin. Tuntuma on siis erityisen miellyttävä ihoa vasten. Minulle jäi vielä lankoja. Pitänee punnita ne ja katsoa, saisiko tällaisen aikaiseksi.  Pitäisi kyllä tehdä huivien inventaario ja laittaa osa taas pois.  Hirveän harvoin tulee mitään huivia pidettyä, jos ei ota lukuun sitä jokapäiväistä mustaa huiviani 😅


Lehti kertoo, että Novitalla on kesän aikana kampanja, #kokokansaneuloo. Tarkoituksena on innostaa kaikki neulomaan ihan mitä vaan ja julkaisemaan kuvansa tai työnsä somekanavalla. 
Lehdessä on myös koko aukeamallinen kysymyksiä ja vastauksia usein kysytyistä laatuun yms. liittyvistä aiheista. Vastaus löytyy mm. solmuihin, kerän painoon, hajuun, langan paksuuteen.  

Emäntä katselee vaan neulelehteä, eikä jatka siivousta! Merrin täytyy vahtia imuria, että se ei lähde yksin liikkeelle. Emäntä kyllä tietää, että ei se yksin liiku, ei sitten millään... 


Torstai on toivoa täynnä! Sitä toivottelen teille kaikille !

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Sudenkorento

 Sudenkorennot ovat yksi vanhimmista hyönteisryhmistä. Niitä on tavattu jopa 325 miljoonaa vuotta sitten, fossiililöydösten perusteella.  Korennot jakautuvat pieniin hentosudenkorentoihin ja  suuriin aitosudenkorentoihin. Korentojen elinkaari on korentovaiheessa muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, lajista riippuen. 

Korennot pystyvät lentämään 10-40 kilometrin tuntinopeudella. Osa lajeista on rauhoitettu jopa EU -direktiivillä. Sudenkorentoja suojellaan pitämällä huolta niiden elinalueista, joita ovat mm.purot, joet ja suolammet. 

Nyt ihan kamalin fakta: eurooppalaisessa ja suomalaisessa  kansanperinteessä sudenkorentojen on kerrottu tuovan huonoa onnea. Niiden on kerrottu esim. ompelevan ulkona nukkuvan henkilön silmäluomet kiinni... 

(Wikipedia)


Onneksi uusia lajeja löytyy jatkuvasti, uhanalaisuudesta huolimatta. Minäkin löysin  muutaman.  Osa on selvästi niitä isompia ja osa pienempiä.  Ne olivat kuulleet, että meillä on hyvät elinolosuhteet niille.  Ne ovat nyt ensialkuun sisällä, kun ulkona on vielä vähän viileää. 


Pinterestissä olen nähnyt rautalangasta väännettyjä asioita, joihin on "upotettu" lehden tai kirjan sivuja siipiin tai muihin osiin, jos eivät ole sudenkorentoja.  
Minä tein nämä askartelukaupan taipuisammasta koristerautalangasta, mutta yhtälailla nämä syntyisivät ihan tavallisesta rautalangasta.  Ensin vääntelin kehon ja siivet, sitten laitoin paikalleen pään.  Kaikkea voi aina tarvita, kuten diskopallomaista joulukuusen palloa! Se voi toimia joskus vaikka sudenkorennon päänä! 
Siipiin voi sitten jokainen valita mieleistään paperia, tekstillä tai ilman.  Parempiakin valintoja voisi tietysti olla, kuin tämä vaarin vanha sota-aiheinen kirja, jota itse käytin 😅
Siipien takapuolelle laitoin kuumaliimaa, johon kiinnitin paperin.  Sen kuivuttua, leikkasin yli tulevat osat pois. 

Oli tarkoitus ensin vain vähän kokeilla..ehkä yksi.. kun ei ole tuo askartelu  oikein viehättänyt viime aikoina. Sitten tuli puhelu.  Satu  Kukkkapilli -blogista mietiskeli puheluiden syntyjä syviä ja puhelutottumuksia tuossa taannoin.  Tässä sitä nyt tehtiin sudenkorentoja samalla, kun puhuttiin kaiutinpuhelua!  Ei se nyt niin järisyttävän pitkä puhelu ollut, mutta lähes kaikki näistä on ainakin väännelty sen aikana. 



Mihin nämä nyt sitten asettuisivat? Useampaankin paikkaan mallailin, kunnes hoksasin, että olohuoneen peilin kehykseen lentelemään! 


Sudenkorentoja saalistavat mm. erilaiset vedeneläjät, sammakot ja linnut. 



Minä en kyllä saalista, mutta jos joku niistä sattuisi tippumaan, voin kyllä käydä sen poimimassa.... jään seurailemaan tilannetta tiiviisti. 


                    Mä sudenkorentoja ennen pelkäsin,
                    nyt sain yhdestä niistä kaverin
                    se järveltä jostain lensi polvelleni
                    kun auringossa makailin
                                                     (J.Karjalainen)

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Tehdään yhdessä kevätruno!

Kevään korvilla mieli kohenee ja vaatetus kevenee. Talven kylmyys, lumityöt ja pimeys väistyvät.  Ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet kutsuvat ulkoilemaan. Milloin pääsee ensimmäisille päiväkahveille terassille? Rohkelikot ovat senkin jo tehneet. 😀
Kevään juhlat pääsiäinen ja vappu lähenevät päivä päivältä. 
Olisiko aika pienen kevätarvonnan? 
Alla olevan kuvan asiat päätyvät pakettiin arvonnan voittajalle. 
Osallistuaksesi sinun täytyy kirjoittaa kommenttiin pätkä, jonka haluat kevätrunoon sisällyttää. 
Runo alkaa näin: 

Hiiohoi! Maata näkyvissä! 
Lumi on joutunut väistymään.
Sulaneita laikkuja näkyy pihalla ja kävelyreiteillä. 

TÄSTÄ JATKAT SINÄ KOMMENTISSA.
(Kommenttien tarkistus hidastaa loogista jatkumoa, mutta yhdistelen sitten kommentit yhtenäiseksi runoksi). 


Merri haluaa muistuttaa, että oma yhteystieto blogiosoitteen tai sähköpostin muodossa olisi tarpeellinen jotta voittajalle voidaan ilmoittaa voitosta. 
Tässä tapahtuu vielä lopullinen tarkastus tuohon Merri -aiheiseen pussukkaan liittyen.  Ei kuulemma ole feikkikuva, vaan kyseessä on tarkastaja itse kuvassa pussin molemmin puolin. 



Lukijat ja  kaikki muutkin blogivierailijat voivat osallistua yhtälailla, kunhan tuo yhteystieto vaan löytyy. Viimeinen osallistumispäivä on 31.3.2021.

       ONNEA ARVONTAAN!  Toivotaan, että saadaan yhdessä tehtyä oiva kevätruno 😀
 

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Noitarumpu -sukat

 Noitarumpu on shamaanin rumpu, jota käytetään arpomiseen (nk. ennustaminen) tai transsin ( nk.hurmos) aikaansaamiseen.  (Wikipedia)

Näin maallikkona kuvailisin tätä "aitoa" noitarumpuani vapaamuotoisesti näin: ylhäällä aurinko kuvaamassa aurinkokeskeistä maailmankuvaa, vasemmalla sen alla niliaitta (ruoan säilytykseen), sen vieressä kota, ihminen metsästämässä poroa, 2 lintua, poro ja ahkio, aitta (tai kirkko tai vene), 2 kotaa.

(Thuleian tupa/ rumpumerkit)

Tähän asti tämä esine on ollut minulle vain matkamuisto Lapista, mutta nyt alkoi tuntua, että minullahan on mahtava noitumisväline hallussani 😳


Sattuipa sopivasti, että myös uusimmat valmistuneet villasukkani ovat nimeltään Noitarumpu! Ken olisikaan arvannut moista??
Näistä tuli uusimmat suosikkisukkani 💝 
Näitä voisin tehdä useammatkin, eri väreissä. Teenko? No se jää nähtäväksi. 
Nämä ovat, yllätys tämäkin, siitä samaisesta Novitan sukkalehdestä 😅


Noitarumpu
suunnittelija: Lea Petäjä
Lanka: 7 veljestä
langankulutus: 155
puikkokoko: 3½
jalan koko: 38-39

Joustinneule pitää sukan kivasti kasassa. 



Sukkien tarkastaja hyväksyi sukat ihan ohimennen, koska sen huomio kiinnittyi lähinnä noitarumpuun ja siinäkin vain tuohon poronluiseen kapulaan. 




Nyt teen tunnustuksen, kun on niin syyllinen olo... 
....ei sitä pää tiedä, mihin käsi kykenee!  Pää sanoo, ei osteta!  Käsi ottaa sen kummempia miettimättä suklaan hyllystä. 
Ostin 2 suklaalevyä 😋
Toinen ei kyllä ole minulle. Silti näivettää katsella vierestä, kun toinen osaa syödä omansa säästellen. 
(laitan kuvan pieneksi, niin ei tule niin paha mieli katsellessa...)


Toivotan teille taianomaista keskiviikkoa ja toivon, että teillä kehon osien yhteistyö toimii paremmin, kuin minulla. 



sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Selvä kevään merkki

Lämpötila on kivunnut nollan yläpuolelle ja ulkona tarkenee taas olla.  Pitkä istuminen jäykistää lihaksia, joita pitää välillä venytellä. Olen nähnyt, että mammakin tekee usein näin.  Tätä liikettä minun on salaa harjoiteltava, että pääsen kesäkuntoon. Noin! Vatsa sisään, rinta ulos!
Jos luulette, että minulla ei ole enää häntää (ei näy kuvassa), niin olette väärässä. Se on tällä hetkellä käännetty takavasemmalle. Näitä toistoja kannattaa tehdä aina 10 peräkkäin. 


Jokohan tässä malttaisi mennä sisälle... johan tässä on kytättykin valuvia vesiä ja lumia.  Se onkin kuulkaas ihan maagista katsottavaa! Selvä kevään merkki!  Autojen päältä lumet ovat jo tippuneet, niiden tuijottelussa ei ole enää mitään hupia, mutta terassin katolta vielä valuu!

 

Ja taas! Nyt en nähnyt, kun katsoin väärään suuntaan! Pahus!


Ei tässä mihinkään sisään vielä malta mennä. Hieman venyttelyä ja takaisin päivystysasemiin. 
Minulta ei vielä ole alkanut tämä talviturkki ohentua, vaikka mamma onkin minua jo kammannut.  Kampaajalla oleminen on ihanaa. Kyllä se sopii meille pojillekin! 



Eihän minulla tässä muuta ihmeempää. Tulin vaan ilmoittamaan, että kevät on tulossa! 

Tarkkailkaahan räystäitä! 

Terveisin ystävänne Merri


torstai 11. maaliskuuta 2021

Voikkaan silta

Tätä siltaa kulkiessa tulee aina paljon muistoja mieleen.  Tässä kulki ennen kaksikaistainen tie ja sivuilla kevytliikenne. Ajokaista oli niin kapea, että isommat autot joutuivat joskus kulkemaan yksi kerrallaan ja muutkin aina hyvin hiljaa toistensa ohitse. 
Pyöräreitin puolella ohittaminen oli erittäin hankalaa ja tarkoitus olikin, että tästä katsoen oikeaa puolta mentiin poispäin, ja vasenta puolta tultiin tähän suuntaan.  Vasemman reunan kohtaloksi jäi ylittää tuo autotie ainakin sillan tässä päässä, joskus myös toisessa päässä, riippuen, mihin suuntaan oli menossa sillan toisella puolella. 

Silta on valmistunut sotatarkoituksiin vuonna 1939. Tarkoitus oli kulkea junalla alaosassa ja autoilla ylhäällä (tästä löytyi myös päinvastainen järjestys commons wikipediassa).   Se toimi kuitenkin vain rautatiesiltana ja myöhemmin maantiesiltana. Rataa käytettiin sotilas- ambulanssi-, hiekka-, tukki- yms. tavarakäytössä. Sodan aikana se ei vaurioitunut juuri ollenkaan. Rataosuus purettiin tarpeettomana vuosina 1945-1946 ja toimitettiin Murmanskiin, jossa oli kova pula tavarasta. Tämä liittynee osana rauhanehtoihin. 
Tästä eteenpäin siltaa käytettiin autoliikenteellä. 
(Wikipedia)

 

Silta muuttui 1986 kevyen liikenteen väyläksi.  Samalla pyöräilyreunukset purettiin ja tilalle tuli noita putkia (ilmeisesti kaukolämpöä yms.). 
Kymijoki virtaa alapuolella. 
Tuolla sillan molemmin puolin oli joskus matonpesulaiturit. Niissä oli upotettuna tynnyrit, joissa seisottiin ja pestiin mattoja. Piti olla tarkkana, että virta ei vienyt mattoa mennessään, eikä kukaan tipahtanut veteen. Tynnyrissä seisominen oli jännittävää. 

Tuossa putkien paikalla oli siis pyöräily- ja kävelypuoli. Siinä oli tietysti kaide ulkoreunalla 😅
Muistan kerran, kun ajoin kaverin kanssa koulusta kotiin pyörillä. Kaverilla oli minun jämälangoista virkkaama, päältä avoin kassi koululaukkuna. Se putosi häneltä tarakasta. Kaiteen alla oli noin 30cm rakonen. Kassi jäi roikkumaan puoliksi sillan puolelle ja puoliksi tyhjän ilman päälle tietysti avoin puoli jokeen päin. Mitään ei tippunut kassista!  

Olen muistavinani myös, että ajokortin saatuani ajoin vielä tuota vanhaa siltaa pitkin hetken aikaa, ennen sen sulkemista autoliikenteeltä.  Mikäli muistan väärin, niin ainakin olen ollut tuhannesti auton kyydissä, kun tuota reittiä kuljettiin. 

Ihan lapsena muistan, että tukkilauttojakin uitettiin vielä. Varmaan jo aivan viimeisiä, koska tukinuitto loppui jo aikapäivää sitten. 
Sekä ylä- että alajuoksulta löytyy tehdas. 



Uusi silta autojen käyttöön on rakennettu vanhan viereen.  


Kävelen tästä uuden sillan alta, päästäkseni vanhalle sillalle. 

Lunta täällä on vieläkin reilusti.
 Aamun pakkaslukemat näyttivät  9,5.  Eilen oli -17,5.


Merrikin  harrastaa liikuntaa. Tosin makuuasennossa, mikä onkin paljon järkevämpää. 

Huiskutukset ja hännänheilutukset meiltä molemmilta!  Mukavaa päivää!

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Raakel -sukat

   Onko tässä nyt Raakel, vai Raakelit vai Raakkelit, ota tästä nyt selvä.   Sukkien nimi on Raakel, mutta jos on kaksi sukkaa, niin miten siinä tapauksessa?    Raakelit kuulostaa ja näyttää aika höperölle sanalle 😁

Nämä ovat nyt siitä samaisesta sukkalehdestä, kuin aiemmat Hannat.  Minullahan olikin salainen suunnitelma, että tekisin ihan vaan huvikseni lehden kaikki mallit...    No nyt on kuitenkin vasta toiset, joten ei mitään hätää vielä. Ei minulla iso ratas lyö hutaa vielä näiden kanssa.  Eikö yhdet kuitenkin vielä? 


Mia Sumellin malli (kuten Hannatkin)
lanka 7 -veljestä (vaihdoin valkoisen vaaleanpunaiseen varren yläosassa, myöskään toiset värit eivä tole täysin samat, näissä on tuota Lapin taikaa, eli kimalletta mukana).
langankulutus 170g
puikot kokoa 3½
jalalle kokoa 38-39
varresta varpaisiin

Yleensä en höyrytä tai kostuta sukkia. Nyt kostutin tuon yläreunan takia. Siinä ei ole ollenkaan resoria ja se yrittää vähän käprähtää alaspäin. Ehkä kostutus hieman auttoi. Jalassa ei niinkään huomaa. 


Merri nukahti moneen kertaan neulomisen aikana, joten neulojan ei tarvinnut olla niin jännittynyt tarkastajan pikkutarkkuudesta. 
Tuossa näkyy muuten minun paras puikkomittani.  Käytän sitä usein myös nk. viivottimena ruutukuvion rivillä. 


Ei Merri  joutanut koko aikaa tarkkailemaan muutenkaan, vaan sen piti päästä vähän kiipeilemään ja oikomaan lihaksiaan.  

Tiedäthän ihminen, että tuo ei ole oikea lintu. Siinä ei ole siipiveikon hajua ollenkaan!  Turha yrittää älyyttää minua. 



Joskus muinoin on tullut kuningasidea ja olen tilannut tämän pöllökäsilaukun. Hirveän paljon ei ole käyttöä ollut...  En raaski hävittääkään, kun on niin veikeän näköinen. Taas päästään tähän asioiden hamstraamiseen! 

Uutta viikkoa kehiin vaan! Pian ollaan kevään korvilla! 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Tarpeettoman hävitystä

 Olen hiljalleen hävittänyt vanhoja opiskelupapereita kouluajoilta.  Tässä talossa on ollut merkillinen tapa säästää kaikkea... 

Lasten jäljiltäkin on kaiken maailman koulukirjoja ja vihkoja vielä tallessa (niitäkin olen hiljakseen hävittänyt tallin ullakolta). 

Ajattelin, että jälkikasvulle jäisi vähemmän hävitettävää tulevaisuudessa...   Miettiköön nyt sitten vaikka noita lankoja ja muita romppeita käsityöhuoneestani ja miehen jäljiltä autotallitavaroita 😉

Osan papereista olen käyttänyt takan sytykkeinä, mutta suurimman osan laittanut paperinkeräykseen. Kaikki on tietysti ensin pitänyt käydä läpi (en kyllä tiedä miksi...). 

Viimeksi on mennyt useampi kansiollinen lähihoitajakouluun liittyvää materiaalia.  Nyt vastaan tuli perushoidon kurssista tehty portfolio. En ole varma oliko kurssi perushoito, vai joku muu, mutta portfolio oli ainakin nimetty perushoidoksi. 


Opiskelutehtävät ovat yleensä kovin tietopuolisia ja täynnä "uuvuttavaa" tekstiä asiasisältöineen. Tässä oli ilmeisesti lupa käyttää myös kuvitusta, koska olen heti ottanut homman haltuun.  Nämä välilehdet olivat niin hassuja, että otin niistä kuvat muistoksi ennen hävittämistä. Mitään askartelun ihmeteoksia nämä eivät kuitenkaan ole. 

Anatomia oli lempiaiheeni, vaikka se ei nyt tämän tehtävän aihe ollutkaan. Tykkäsin siitä, että elimistön toiminnasta saattoi päätellä sairauksien syitä ja perustella hoitojen merkitystä. Opin helposti kaikki latinankieliset nimet asioille ja muistan aika paljon vieläkin.  Lääkärit kirjoittavat edelleen paljon latinaa, vaikka teksti onkin selkeämpää luettavaa, kuin aiemmin. 
Onhan se tietysti mukavampi lukea lääkärin kirjoituksesta, että obeesi rouva, kun ei tiedä että se tarkoittaa ylipainoista. Monelle lääkärin kirjoitukset ovat edelleen täyttä mysteeriä. 


 Tuosta anatomiasta tuli siis mieleen, että opiskelukaveri palautti anatomian tehtävän, johon oli kirjoittanut 5 sivua tekstiä. Opettaja antoi huonon numeron ja kirjoitti perään, että oli liian suppea.  Minä tästä tietysti "otin onkeeni" ja tein omastani 25 sivuisen, tiiviin kirjoitelman.  Kiitettävä tuli, mutta säälin kyllä opettajaa, joka joutui sen kaiken lukemaan. 😅


Tässä tehtävässä piti käsitellä kaikkea perushoidollista, suuntautuen eri ikäluokkiin ja erityispiirteisiin. 
Aiheina oli ainakin ihonhoito, sairaudet ja niiden hoito, mielenterveys, päihteet, uni, ravitsemus, hygienia, hengitys, erittäminen. Ehdin hävittää  tekstipaperit, mutta nämä nyt ainakin tulevat näin äkkiä mieleen.  Monesta oli vielä ihan omakin kurssinsa, mutta kaikki nämä kuitenkin ovat osa myös perushoitoa. 



Hilja Sainialan runo on vaikuttava edelleen. 



Hoitajien pitää muistaa myös oma hyvinvointinsa ja terveytensä. Päivittäin rasvaillaan asiakkaiden jalkoja, mutta tuleeko omat jalat rasvattua? 
Liike on lääke, monelle tuttu sanonta, mutta tuleeko itse työpäivän jälkeen liikuttua? 
Syötkö terveellisesti?  Tarpeeksi kuitua?
Itselleni ainakin ikuinen ongelma: juotko riittävästi? 
Tunnistatko stressioireet ja tunnetko keinot niiden lievittämiseen?
Nukutko hyvin ja riittävästi?
Miten on päihteiden laita? Pysyykö kohtuudessa? 
Muistatko huumorin ja sosiaalisten suhteiden tärkeän merkityksen?


Internetin syövereistä löytyy kaikenlaisia vaivoja oireiden perusteella.  Hyvin äkkiä voi diagnosoida itselleen  muistisairauden, selkärankareuman tai vatsakatarrin.  Tieto lisää tuskaa vähän turhankin paljon. Onneksi tietoa löytyy myös moniin jo diagnosoituihin sairauksiin. Monesta sairaudesta tai sairausryhmästä on olemassa Käypä hoito -suosituksia ja on monia yhdistyksiä jotka jakavat tietoa ja antavat vertaistukea.  
Mitä enemmän osataan tutkia, sitä enemmän löytyy sairauksia, joista ei ennen ole tiedetty. Uusimpiin "löydöksiin" on varmaan vaikea löytää vertaistukea ja ohjeita. 


Pitkä työura hoitotyön saralla on antanut minulle paljon. Olen nähnyt valtavasti ihmisiä elämänsä eri tilanteissa ja kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoita ja kaikentyyppisiä elinympäristöjä.  Kotihoidossa näkee ihmisen aivan omimmillaan, omassa ympäristössään.  Itsemääräämisoikeus on ihan toisella tasolla kuin sairaalassa tai laitoksessa.  Mikäli ei lähdetä suihkuun, niin väkisin ei voi ketään viedä. Mikäli halutaan pitää parta ajamattomana, kasvakoon se vaikka 2 metriseksi. Mikäli halutaan syödä vain  riisipuuroa ja porkkanalaatikkoa, ei sillekään aina mitään voi. Jos viinan pirulainen pitää ihmistä hallussaan vaikeuttaen normaalia elämää muiden mielestä, mutta ei ihmisen itsensä, ei sitäkään voi väkisin lopettaa.  
Moniin asioihin voi silti vaikuttaa ja sinnikkäästi suostutella.  Monesti lopputulos onkin yllättävä ja hoitajan näkökulmasta erittäin palkitseva.  Tuuletuksen paikka jopa!  Sainpas Erkin suihkuun!  Sainpas Maijan maistamaan makaroonilaatikkoa!  Tauno suostui ajamaan partansa!  Wau!  


Tuntui vähän haikealta hävittää näitä papereita, mutta totuus on, että eihän näitä enää kukaan lue.  Jos itse tarvitsen töissä jotain tietoa erilaisista asioista, niin kyllä se etsitään ihan jostain muualta paljon nopeammin.  
Oli silti mukava selata ja muistella aikaa, jolloin näitäkin tuli rustattua. 

Työ kotihoidossa on nykyään todella rankkaa, siitä en enempää nyt edes viitsi puhua. 
Silti se on ollut ja on edelleen minulle se paikka, joka tuntuu omalta työmaalta. Ihmisten kohtaaminen ja auttaminen on juuri sitä, mitä haluankin tehdä.