Eläinpussukat

 Joulupaketteihin sujahti vielä tällaisia pussukoita.  Näitä tein jo aiemmin TÄÄLLÄ. (linkissä myös kuvalliset ompeluohjeet). 

Valokuvista tehdyt vetoketjupussukat kiinnostivat edelleen. Lisäksi noita vetoketjuja on joka lähtöön. Näitä pitkiä sain aikanaan mummoltani. Hän oli käynyt jonkun tehtaan lopputyhjennyksessä ja haalinut kaikenlaista. Nämä ovat kai jotain mekkovetoketjuja.  Niitä ei ole ikinä voinut käyttää mihinkään, kun ovat niin pitkiä.  Noihin aiempiin pussukoihin minua innosti you tuben puolella näkemäni video vetoketjun ompelusta.  Senhän voi tosiaan katkaista haluamansa pituiseksi ompelun yhteydessä. Ompelun asiantuntijoille varmaan ihan selvää pässinlihaa, mutta minulle se oli uusi juttu. 

Tulostin siis näitä kuvia ja päälystin ne molemmin puolin tavallisella kontaktimuovilla (ei sitä kaikkein pehmeintä). Sitten vaan ompelemaan vetoketjua.  Pusseissa on vuorikangas.  Kuva on aina toisenlainen toiselta puolelta, eli samoja pussukoita olen tässä kuvaillut molemmin päin. 

Alla ylävasemmalla Arttu ja Merri, oikealla Maia.  Alempana vasemmalla Maisa ja oikealla Ruut. 

Kuvia oli kiiltelyn takia vaikea ottaa, joten pahoittelut kuvien laadusta. 

Vasen yläkuva on Arttu ja oikealla Sam. Alakuvissa vasemmalla Maisa ja Merri, oikealla Ruut. 

Pussit ovat ryppyisiä, koska ompelun aikana niitä on käännettävä nurin ja oikein. Tai oikeastaan vaan oikein päin ompelun jälkeen.  Ryppyisyys kuuluu tämän pussukan ulkonäköön. 

Merri -aiheisia pussukoita syntyi useampi. 

Tuossa oikealla  alhaalla Merri on ihan pienenä. 

Näihin oli kiva sujauttaa jotain pientä sisällekin. 

Jokohan näiden pussien myötä pussukoiden ompeluinnostus laantui 😁

Meillä on vielä kaikki joulukoristeet paikoillaan ja kuusikin imee vielä vettä. Hieman on karistellut, mutta ei mitään suuria määriä neulasia.  Oli hyvä ostos ja samalla kannatettiin läheisen pienyrittäjän toimintaa.  

Pommeja ja ilotulitteita kuuluu joku/ jotkut jo paukuttelevan. Aikataulusäännökset eivät koske kaikkia. Yleiset ilotulitukset taitavat olla ainakin täällä peruttu. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin ostavat ilotulitteita omaan käyttöön runsaasti, ainakin lehtitiedon mukaan. 

Täällä  sote -alueella on todettu jo yksi brittimuunteinen korona.  Toisaalta rokotuksetkin ovat jo lähteneet käyntiin. Oman työpaikan rokotuksista en ole vielä kuullut aikatauluja tarkemmin. 

Tällä hetkellä tarvisin  rokotuksen selkäkipuja vastaan.  Selkä äityi niin ikäväksi, että piti jäädä töistäkin vähäksi aikaa pois. Arvatkaa onko aika pitkää...  

Näillä mennään mitä on ja toivotaan parempaa tulevalle vuodelle. 

Keskiviikkoterveisin, Sartsa

Joulun jälkeen

 Lokakuun lopulla kävin kaupoilla ja näin tätä nauhalankaa (täällä).  Sitä piti silloin ostaa pari kerää, koska se vaan tuntui niin ihanalta. Ei ollut mitään käryä, mitä siitä tekisi. Vaan käryäpä lähti nousemaan ja lankaa piti käydä hakemassa lisääkin.  Jos lankaa piti silitellä, niin arvatkaapa, pitikö neuloessa silitellä valmistuvia sukkia 😊 . Tuntuu samalta kuin Merrin silkkiturkki . Samat väritkin. Oikeastaan muita värejä ei ollut edes tarjolla, joten valinta oli luonnollinen.  Jokaiseen pariin kului 2 paria  lankaa. Lanka on oikeastaan väärä sana, koska se on enemmän juuri nauhamaista.  4 paria vei siis tuota nauhalankaa 8x100g, eli langankulutus  sen mukaan.  Puikot olivat kokoa 5. Silmukkamäärä taisi olla 11 ja 12 silmukan luokkaa puikollaan.  Kantapäähän tein ihan sileää neuletta. Eihän näillä varmasti kulutuksen kestoa taida olla mutta ihanat jalassa ihan muuten vaan, tai sitten unisukkina. 

Mies sai formulasukat. Pinterestistä löytyi formula-auton kuvio ja siitä se ajatus sitten lähti. Tein  joskus aiemmin tuota ruudukkoa eri väreissä ja joku silloin sanoi, että mustavalkoisena näyttäisi ihan ruutulipulta... se jäi mieleen, joten kiitos vinkistä!  Varsi on tehty mustavalkoisena ja punaiset päälipistoina. Näytti ensin aika valjulta, mutta sitten pistelin vielä nuo ääriviivat mustalla, jolloin tuli enemmän oikean näköiset.  Langankulutusta tässä 130g ja lankana Nalle. 

Toiveena oli saada peurasukat.  Näissä oli tämä sama pohdinta, kuin hirvisukissa, että mikä kuvio näyttää hirveltä ja mikä porolta, entä peuralta? Päädyin näihin kuvioihin. Välikuviot on omasta päästä, kuten sukka muutenkin. Pituus puolipohkeeseen.  Langankulutus 135g, lanka Nallea. 

Olen näköjään mainosten orja, kuten alemmista kuvista voi todeta.....  

Yleensä ohitan facen ja instan mainokset samantien, mutta joskus ne vaan tarttuvat verkkokalvoille tiukemmin, kuten näissäkin kävi. Sehän niiden mainosten tarkoitus tietysti onkin,  napata satunnainen (varmaan juuri tälle katselijalle räätälöity) katselija tilaamaan tuote. 

Tämä kuva herätti mielenkiinnon ja kun päätin tilata paidan, kävi ilmi, että tekstinkin sai vielä valita!  

Eihän tälläistä Arttu -taulua voi vastustaa, vai voiko?  Ensin lähetettiin Artun kuva valmistajalle. Lisäksi piti valita valtavasta määrästä vaihtoehtoja, mitä vaatteita Artulla kuvassa olisi; hoviherra, ritari, kuningas, herttua..... vai tämä muskettikoira Arttu!

Merri täytti 3 vuotta eilen!  

Tämän talon rakastettavin (ja ainoa) kissapoika 💖

Tein viime vuonna postauksen sen pentukuvista yms.  Ne löytyvät TÄÄLTÄ. 

Näin toivotamme mukavaa, uutta päivää ja viikkoa! 

Tervetuloa myös sinulle, uusi lukija 💖

Merrin jouluaatto

 Merri oli jo pari päivää aavistanut, että jotain outoa on tekeillä Se tuijotteli epäluuloisesti palvelusväen touhuja, niitä kun tuntui riittävän! Yleensä ne istuvat sohvalla ja tuijottavat mölytoosaa ja nyt kolusivat patojen ja kattiloiden kanssa keittiössä.  Välillä kahistelliin papereiden kanssa ja välillä huidottiin imurilla nurkkia. 

Sitten ilmestyi tälläinen läpsytin kaulaan! Merrin ihmissisko kävi yhtenä päivänä ompelemassa Merrille oman kravatin.  Sam ja Maia saivat rusetit. Vähän huolestuttavaa tämä oli, koska Merri oli myös ohimennen nähnyt palvelijan katsovan kuvia kissoista joilla oli päässä hattu! Voitteko kuvitella?? Siis hattu! Pelottaa, että sellainen jostain kohta tänne ilmestyy. 

 

Kaikkein jännittävimpinä hetkinä Merri meni piiloon. Sieltä se tirkisteli toisella silmällä talon tapahtumia.  

Tämä paketti on varmasti minulle. Jään tähän viereen makaamaan ja vahtimaan. 

Sam tuli kylään ja ihmetteli Merrin liikkumattomuutta. Se mietti, eikö Merri aio tulla leikkimään ollenkaan. Makaa vaan tuossa paketin vieressä kuin patsas. 

Tulisit jo leikkimään!

Sisään oli kannettu puu! Siis puu! Ulkoa! 

Merri oli kuullut, että jotkut kissat kiipeävät joulukuuseen. Sehän on täynnä piikkejä! Ei kai sinne kukaan voi kiivetä? 

Palvelijat olivat ripustaneet sinne kaikenlaisia killuttimia. Ärsyttävän korkealle. 

Sam sai Merrin mukaansa katsastamaan talon parhaita ruokamestoja. Ei mitään!  Merri on pahoillaan talon huonosta tarjonnasta.  Sam on pukeutunut iltaan herrasmiesmäisesti, eikä näytä olevansa nälissään. 

Merri on hieman hämmentynyt, kun Maiaa ei näy missään. Minne se pitkäkarvainen kaunotar on kadonnut?

Maia on päättänyt mennä ulkoilemaan. Se ei nyt osaakaan päättää, ollako ulkona, vai tullako sisään. Sitä pitää miettiä pitkä tovi. 

Kaiken lisäksi se huomasi, että sisään oli tullut jotain pelottavaa!

Ei Ruut ole pelottava! Se on vaan kovin innokas leikkimään.  Sekin on sonnustautunut jouluasuun. 

Merri miettii parhainta väijymispaikkaa. Kyllähän sekin leikkiä osaa! Juostaan kohti, hilkulla ohi ja huitaistaan ilmaa matkalla. 

Merri meni ilosta sekaisin, kun Ruut oli tuonut sille joululahjan! 

Myös Arttu oli muistanut Merriä näin kauniilla kortilla...

...ja lahjalla!  Kaukoterveiset Artulle! Ehkä ensi vierailulla voin jo hetkeksi tulla kuljetusrepustani uloskin...siis EHKÄ...jätetään vähän pelivaraa siihenkin tilanteeseen. 

Mikä se sitten tämä on?? Melkein Merrin kokoinen kala, joka sätkii ja pitää ärsyttävää ääntä! 

Se on kuulemma roiskuva kala. Ei se kyllä kalalta haise yhtään!  

Maia ja Samkin saivat lahjoja ja Ruut myös. 

Aika rankka oli jouluaatto. Piti jatkuvasti vahtia muiden tekemisiä silmä kovana! Päiväunetkin jäivät väliin. 

Onneksi on mamman tekemä joulupesä, joka on alkanut tuntua jo omalta. Kiitos mamma...rapsuta vielä vähän siitä korvan takaa, kiitos! 

Ihmiset ovat outoja, mutta yritetään me kissat ja koirat ja muutkin eläimet pitää tätä maailmaa kasassa! 

Tunnelmallista joulun aikaa!

 Haluan kirjoittaa teille kaikki joulukalenterini ihanat mietelauseet ja lausahdukset. Joulukalenteri, jollaista minulla ei ollut, ja jonka posti toi minulle blogiystävältä ennen joulukuun alkua. On ollut mukavaa avata päivittäin luukku aamukahvin ääressä ja lukea sen alle kirjattu teksti.

 Positiivareiden joulukalenteri. 

Tee suurista ongelmista pieniä ja pienistä ongelmista tyhjää ilmaa.

Hyvä teko ei jää tänäänkään ilman palkintoa.

Se on niin vaikeaa, kun on pakko ja niin helppoa kun haluaa.

Ihailemalla opimme enemmän kuin arvostelemalla.

Moni elämässään onnistunut on kasvatettu aamiaispuurolla.

Ei ihmeitä pidä hämmästellä, niitä pitää odottaa.

Elämässä pitää olla aina toivomisen varaa.

Nyrkin sisällä ei ole mitään, avattu kämmen kannattelee koko maailmaa.

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikku asioista, ohimennen siepatuista.

Miksi menisit etsimään, mene löytämään.

Kun ammennat tähtitarhasta, heitä sanko korkealle.

Olet aina tervetullut, kun jätät huolesi kotiin ja otat hymysi mukaan. 

Päivänvalo se osaa pilkistää pienestäkin raosta.

Onnellisen elämän salaisuutena ovat jatkuvat pienet ilot

Jos karkit olis vaikka terveellisiäkin, niin mä tykkäisin niistä kummiskin.

Pienten asioiden aamukasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy.

On olemassa ovi, josta onni voi käydä sisään. Sinulla on avain. 

Puhu onnesta. Mikään tie ei ole läpeensä kuoppainen.

Ole iloinen lahjoista elämän suomista, rohkein mielin, hymyillen, katso alkanutta päivää.

Tärkeintä ei ole pitkälle pääseminen, vaan lähelle tuleminen.

Enkeli osaa lentää ja lintu ja kuka vaan kunhan on siivet sydämessä ja tuuleen uskaltaa.

Usko aina parasta jokaisesta; se säästää niin paljolta huolelta.

Hyvä omatunto on kuin yhtämittainen joulu.

Kukaan ei niin köyhä, ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa. Kukaan ei niin rikas, ettei sitä tarvitsisi.

                                                💖Hyvää joulua rakkaat blogiystävät! 💖

                                                             Toivottavat Merri ja Sartsa

Minun joulusukkani

 

Päätin tehdä itselleni jouluiset sukat ja kerrankin  mitoitus ja väri olivat täydellisesti mieleisiäni. Vartta neuloessa vähän pelotti, että ovat liian kapeat, kun ei oikein päässyt sovittamaan.  Turha jännitys katosi, kun kantapään jälkeen vedin sukan jalkaan. Istuu kuin valettu! 

Mökkisukkakuvio 15s/puikko. Lanka Nallea, kulutus 95g. 

Jalkaterässä 2 x 15 ja 2 x 14s.

Olen säästänyt näitä ja aion käyttää ensimmäisen kerran vasta jouluaattona saunan jälkeen 💖

Mietin, mitä voisin viedä työkavereille jouluntoivotuksina.  Askarteluhuoneesta löytyi purkki, jossa oli pari helmienkeliä.  Vähän aikaa meni, että löysin nuo enkeliaihiot, että pääsin tekemään lisää.  Rannerenkaita olen ostanut ison määrän kirpputorilta.  

Eihän näitä näin paljoa olisi tarvinnut (34kpl), mutta en voinut lopettaa kesken, ennen kuin päät loppuivat. Mekko-osia jäi vielä.  Olen ostanut näitä pakkauksia joskus Käsityömessuilta Tampereelta.  Riittosia ovat olleet. 

Siitä tuntee joulun, kun kuumaliima poltti sormet taas... 😉

Enkeli kasaantui rautalangalla, mutta siivet on liimattu. 

Merrillä ei ole mitään joulukiireitä. Se osaa ottaa rennosti ja venyttää itsensä koko sohvan pituiseksi.  Se valaa rauhallisuutta koko perheeseen.  Ulkona on ollut taas parasta hupia vanha harrastus; vesipisaroiden ja sulavan lumen vahtiminen terassin katolta ja auton kupeita myöten.  Ylivoimaisesti paras harrastus! Ei haittaa yhtään, vaikka tassut, pehva ja turkki kastuvat.  Millään ei malttaisi tulla sisälle. 

Se on harkinnut, josko lähtisi joulupukin tontuksi. Tonttuhattu on kuitenkin liian pieni... 

Ajatus poroista tuntuu myös vähän vieraalta...että tottuuko niiden ominaishajuun vai ei?  Kissathan lentävät yleensä vain  pääsiäisenä, sillä luudanvarrella noitien kanssa. 

Mjaukasta joulunalusaikaa Teille! 

Kauhean kova joulukiire

Löytyihän se viimein! Se kovasti mainostettu joulukiire 😁 

Kaikkein omituisimmat inspiraatiot vaativat päästä heti testiin. 

Etsin jouluisia pöytäliinoja kodinhoitohuoneen kaapeista. Samalla päätin tyhjentää kaikki pöytäliinavarannot ja hävittää osan joko roskiin, kierrätykseen, tai uusiokäyttöön.  Yhden hyllyn takaosasta löytyi iso pussillinen näitä vaahtomuovipatukoita. Luultavasti ne on otettu talteen jonkun paketin täytteistä.  KAIKKEA voi tarvita, näköjään. 😂  Nämä ovat hautuneet tuolla kaapissa tosi kauan, ehkä vaihtaneet välillä paikkaakin, koska muistan, että niistä askarreltiin jo silloin, kun lapset olivat pieniä.  Nämä ovat olleet ilmeisesti valtavan tärkeitä askartelumateriaaleja, koska ne ovat säilyneet näin kauan! 

Mitään ei kannata siis heittää pois, mitä ei seuraavaan sataan vuoteen saata tarvia. Vanha sanonta kävi taas toteen.  Inspiraatio on hautunut jossain aivojen perukoilla ja kun näin nämä pötikät, oli homma aivan selvä: nyt tehdään joulukuuseen uusi koristenauha! 

Kankaista löytyi tälläinen kultaihanuus ja lankaa löytyy "joka lähtöön".  Etenkin näitä höpöhöpö -lankoja voi käyttää tälläiseen. 

Kieputin karkkien lailla pötikät kangassuikaleen sisään, pötkössään.  Käytin ainakin 3 kankaanmittaa suikaleita.  Pelkät kultapötikät näyttivät vähän aneemisilta.  Aika turhautunut sitä voi ihminen olla tähän kullankimallukseen, kun se ei näytä miltään! 😆

Tässä kohtaa tuli mieleen Vanhan Rouvan Zakuska -pöydän tarjonta. Jouluruusuja!  Tuo tyyli vaikutti vähän hitaalta minulle, joten päätin tehdä ympyröitä kahdesta eri materiaalista.  Kaapin ylähyllyltä löytyi kreppipaperia ja sen alta rullalta vielä tuollaista harsomaista paperia.  Jokaiseen ruusuun käytin molempia materiaaleja.  Vedin ne keskeltä suppuun ja ulkopuolelta juurestaan kiinnitin punaisella langalla. 

2 kultapötköä ja sitten taas jouluruusu. 

Pötköt näyttivät silti vähän valjuilta. Nauhalaatikkoa kaivellessa löytyi sopivia koristenauhoja.  Jokainen pötkylä sai ympärilleen nauhan, joka toiseen erilaisen. Kuumaliimalla tuli kuorrutettua sormetkin moneen kertaan. 

Merri tietysti tarkisti jokaisen pötkön erikseen ja antoi lopulta suostumuksensa niiden käyttöön. 

Kultakangas piti tarkistaa oikein kunnolla, että ei vaan olisi ollut ylimääräisiä reikiä missään. 

Lopputuloksena valmista pötköä 5,3 metriä,  45 jouluruusua ja 97 vaahtopötkylää. 

Pötköjä jäi vielä.....

Kyllä kiirettä piti, että sai tämän yhden päivän aikana valmiiksi!  Tässä nämä minun joulukiireeni sitten taisivat ollakin. 

Mies laittoi valot pihan tosi isoon tuijaan.  Aika juhlavan näköinen ilmestys. 

🎵🎶  4 yötä jouluun on, laskin aivan itse, äsken kun näin silmät tonttujen..... 

Toisinto valoliinasta

 Johan alkaa joululaatikko kelvata Merrillekin, kun se nostettiin sohvalle sen oman  sohvanurkkauksen viereen. Välillä se on nurkkauksessaan, välillä se siirtyy "viilentymään" laatikkoonsa.  Välillä se vain odottaa, että laatikko lähtisi liikkeelle. Lentävä laatikko on mukava!

Koska valokaapelia ei löytynyt, päätin kokeilla tuota valoliinaa vielä toisenlaisesta valonauhasta. 

Virkkasin ketjusilmukkalenkkejä ja kiinteitä kerroksia vuorotellen. Valopiuha oli mukana joka toisella kerroksella ja välikerrokset pelkällä langalla. 

Tämä toimii pattereilla ja siinä on ajastin. 

Lanka on Novitan Hohde -lankaa. Kulutus 30g.  Salamavalon kanssa se näyttää tältä. 

Kuvittelin sen hohtavan myös valojen sytyttämisen myötä, mutta lopputulos on tämän näköinen.  Tuota heijastavaa hohdetta ei näy lainkaan.  Huono lankavalinta. 

Liina valmistui askarteluhuoneessa istuen melko nopeasti. 

Merri löysi itselleen sopivan paikan odotteluun. Näköjään peruslaatikkokin käy, ei tarvitse olla joulusisustusta...

Arttuakin käytiin moikkaamassa tuossa yhtenä päivänä. Artulla nousee korvat pari senttiä juurestaan jo pelkästä Merrin nimen mainitsemisesta. Se tykkää kovasti Merristä.  Jopa niin kovasti, että meinaa pulpahtaa turkistaan, kun on niin innoissaan. 

Merri oli asiasta tätä mieltä.  Kuljetusreppuun meneminen ei ole Merrin mielestä parhaimpia asioita elämässä.  Sinne päästyä on tilanne aivan rauhallinen ja se harvoin edes maukuu matkalla.  Kun vetoketjun avaa, se yleensä poistuu heti omille teilleen. Nyt oli kuitenkin syytä jäädä reppuun kuuntelemaan ja katselemaan, mihin tuo Artun innokkuus lopulta johtaa.  Välillä, kun Arttu käänsi selkänsä, Merri pujahti sohvan alle pienestä rakosesta. Sielläkin oli sen mielestä erittäin viihtyisää. Jopa niin viihtyisää, että sitä oli vaikea saada sieltä pois kotiin lähtiessä.  Nyt reppuun asettuminen tapahtui kuitenkin hyvin mieluisasti.  Kotona oli taas rauha maassa ja Merrilläkin hyvä tahto. 

Arttu -parka joutui ihmettelemään koko vierailun ajan, miksi Merri ei tule leikkimään. 

Töissä kuuluu kummia. Kutsurahoja on nostettu ja ylityökorvauksia myös. Tämä siis vain joulukauden ajan, eli hieman yli vuoden vaihteen. Työnantajat ovat reagoineet ympäri maata näin, kun valmiuslakia ei ole määrätty (onneksi!).  Hyvä että asiaan on reagoitu näin.  

Toivottavasti ollaan silti kaikki terveitä ja päästään töihin silloin, kun aika on. Vajausta kun tuntuu olevan silloinkin.  Pahin skenaario on aina se, kun joutuu itse olemaan töissä  kun useampi on sairaslomalla.  Samat työt jakaantuvat silloin kuitenkin sille porukalle, joka on töissä. 

Olisi kiva antaa asiakkaillekin rauhallista joulunaikaa 💖

Pullavaa perjantaita kaikille!