Muovitetut pussukat

Tekee mieli suklaata. Vaan kun en osta, olen suklaalakossa...

Nyt täytyy ainakin hiplailla suklaapapereita. Olen joskus nähnyt hienoja pussukoita ja kerännyt karkkipaperiakin valmiiksi. Tässä taas yksi syy, miksi minulla on niin paljon tavaraa, kun karkkipaperitkin pitää säästää ;D 

Näiden kanssa käy kaveriksi tuo kontaktimuovi. Tämä ei ole sitä kaikkein ohuinta. Hieman tukevampi on ehkä helpompi laittaa? Onko muilla kokemusta?

Tätä nyt kuitenkin sattui olemaan kotona. 

Opin netistä myös sen, että vetoketju ei tarvitsekaan olla juuri käyttötarkoituksen mittainen, vaan se voidaan katkaista sopivaksi, kun toisen pään päältä on tikattu kunnolla ompelukoneella. 

Minulle on kauan sitten jostain siunaantunut hirrrrrveän pitkiä vetoketjuja, joilla ei ole ollut mitään käyttöä. Ovat ehkä jotain leninkiketjuja?  Nyt pääsin käyttämään näitä pois varastosta, kun opin tämän "uuden" kikan. Tähän asti olen aina uskollisesti mitannut kohteen ja ostanut sopivan pituisen vetoketjun. 

Liimasin siis karkkipaperit kontaktimuoville ja sen päälle toisen muovin vastakkain. Leikkasin ylijäämämuovit pois sivuista. Vaikka kuinka yritin saada kaikki paperit samoin päin, niin ne tekivät minulle kepposen; osa on eri päin. 

Koska ensimmäinen pussukka onnistui hyvin, tein samoilla lämpöisillä myös toisen pussukan. Se syntyi nuotttipaperista, vuorikangas ruusuinen. 

Ompelin vetoketjun ensin muovitettuun osaan. Ompelukone ei kenkkuillut yhtään.  Kovan tuntuinen osio taittuu hyvin saumalle. 

Vetoketjun toiseen puoleen ompelin vuoriosan, katsottuani, että oikea puoli jää varmasti ulospäin molemmista osista. Saumat jäävät pussin sisään. 

Nyt oli aika ommella muovitetun osan pohja ja sivusaumat.  Vuorikankaan pohjaosa jätetään vielä auki.

Ennen tätä vaihetta on varmistettava, että vetoketju on avoin. Tässä sivusaumassa myös vedettiin se tikki siihen vetoketjun katkaistavan osan lukitukseksi. 

Ylimääräiset kangasosuudet leikkasin hieman kapeammiksi. 

Muovitettu pussiosuus on vähän jäykkä ja rypistyykin, mutta sen saa kyllä vedettyä oikein päin vetoketjuaukosta. 

Sen jälkeen vuoriosuuden pohja käännetään siististi ja ommellaan aivan reunan läheltä umpeen. Käännetään vuoripussi  muovitetun pussin sisään. 

Tässä nyt molemmat pussit käyttövalmiina. Olen todella tyytyväinen vetoketjujen ompeluun. Se ei todellakaan ole aina ihan selviö, että onnistuu. 

Tällaisia pusseja voi tehdä ihan mistä vaan, vaikka makkarapaketista ;D 

Pitää varmaan jossain vaiheessa tehdä uusia, kun nämä päätyivät jo maailmalle. 

Ihan yksin jouduin pusseja väsäilemään. Merri oli ulkona ja nämä kaverukset vetelivät hirsiä. 

Se on ihmiset pikkulauantai jälleen!  Ennen oli tarkat saunapäivät, nykyään käydään milloin huvittaa, jos edes huvittaa ;D 

Hauskaa päivää Sinulle!