Aurinkoa elämään!

Kevätsää on sallinut jo terassilla istuskeluakin.  Merrikin nauttii ulkoilusta ja haistelee kevättuoksuja (ja sen vieraan kissan hajuja 🙀).
Välillä pitää käydä kävelemässä jäällä tai lumessa. Sen jälkeen heilutellaan ja nostellaan tassuja. Viime kesän tähystelypaikka terassinkaiteellakin piti käydä kokeilemassa.

Ensimmäinen kevätneulontatuokio terassilla. Auringossa oli lämmin. Puutarhatuoli pehmusteineen tuntui jo selvältä kevääntulolta.  Nyt on sopiva hetki pitää loput talvilomat pois 😊

Se juttu vähän surettaa tuossa lämpimien ilmojen tulossa, että kohta pitää luopua näistä rakkaista talvikengistä, joita turvakengiksikin kutsutaan. Olen lompsotellut näissä kaiken talvea. Ainoastaan töissä olen pitänyt vähän sirompia talvikenkiä. Noihin turvakenkiin ei varmaan mahdu edes kenkäsuojia päälle! 😏

Kompostissakin on jo eloa. Pinta on vajentunut ja lämpötila noussut lähemmä kymmentä astetta.  Olen vieläkin sitä mieltä, että se oli viime kevään paras ostos!  Välillä pitää käydä vähän möyhimässä pintaa. Joku oli lainannut lapiotani kompostin vierestä. Sitä etsiessä päädyin talliin, josta löytyi tällainen kaunokainen. Opel GT vuosimallia 1970. Miehen "romusta -autoksi "-projekti.  Ollaan molemmat käsityöihmisiä. 😀

Vielä maaliskuun langankulutussaldoa suurentamaan syntyivät miesten kokoa kynsikkäät.  Minulla ei ole mitään mieltäylentäviä kokemuksia sormikkaiden neulomisesta, mutta nyt olivat pahimmat muistot taas laantuneet ja päädyin neulomaan.  Sormiin päästyäni muistin taas koko härdellin, kun ei ole kuin pitkät sukkapuikot. Täytyy varmaan laittaa hankintalistalle lyhyet sormikaspuikot, jos vielä aikoo sormikkaita neuloa. Nämä sentään syntyivät melko kivuttomasti. Viimeksi huomasin siinä kaikessa sormien neulonnan hässäkässä, että nyt on tulossa jo kuudes sormi! Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun piti purkaa. 

Nämä nyt kuitenkin valmistuivat. Nalle lankana, kulutus 55g. Puikot kokoa 3. Ohjeen nappasin niinkin tuoreesta lehdestä, kuin Novita 2003/4. 

Nämä ovat siis sellaisen miehen kokoa, jolla on oikean käden keskisormi pitempi kuin muut (ainakin jos tätä kuvaa on uskominen). 

Ensimmäinen lomapäivä ja minä heräsin jo kello 7. Hoh hoh. Mihin tämä vielä johtaa.  Mukavaa viikonloppua kaikille!

Silkkaa säästöä

Aurinkoisessa säässä siilikin odottaa jo malttamattomasti pääsyä terassilta rapun pieleen.  Äsken kuului ihan kamala ääni ulkoa. Ihan pelotti mennä ovelta kurkistamaan mikä päästi tuollaisen äänen. Tiesin, että Merri on ulkoiluhäkissään ja epäilin, että sinne on päässyt lintu. Ovesta varovasti kurkistettuani totesin, että Merri se siellä seisoskelee häntä muhkeimmillaan ja tuijottaa kauemmas pihalle. Mikä siellä oli? No siellä oli kissa!  Se oli varmaan käynyt haistelemassa terassilla ja pelästynyt, kun olikin toinen kissa noin lähellä.  Varmaan turhauttavaa Merristä olla häkissä, kun toinen tulee omalle reviirille muina kissoina haistelemaan.  Ääni lähti luullakseni vieraasta kissasta, koska Merri on yleensä tosi hiljainen. En osaa edes kuvitella, että siitä lähtisi tuollainen ääni. Toisaalta, jos pitää vakuuttaa vieras terassin herruudesta...

Tuunauspajassani aiheeksi pääsi vanha mekko, jota en ole käyttänyt. Siinä on kiva etumus, mutta muuten se ei ole oikein ollut mieleinen. 

Leikkasin helmasta palan pois. Tein helmaan nauhakujan, johon pujottelin kuminauhan. Helma jää nyt vähän pussille. 

Jätin mekon etuliepukkeet paikalleen. Ne voi nyt solmia paidan edestä. 

Tämä paita sopiikin taas tosi hyvin näiden verkkareiden kanssa 😂😂

Tässä vielä kokonaisuus. Paita on ohuehkoa, rypytettyä, laskeutuvaa kangasta. 

Näin tuunaamalla vaatteita uuteen uskoon säästyy silkkaa rahaa!!

Ostin uuden rahapussin ja yht´äkkiä huomasin, että siellähän on rahaa!  Epäilin heti, että mies on laittanut ne sinne juksatakseen.  Aikani ihmettelin, kunnes huomasin, että melko tyhjännäköisiä ovatkin. 😂 Ei näiden kanssa kannata mennä ruokaostoksille. 

Merri ei  pääse mihinkään korkealle hyppäämään, vaikka sitä kiinnostaakin aina katsoa uusia paikkoja. Nostin sen kaapin päälle ja nappasin kuvia.  Nyt kun katsoin noita kuvia, niin yksi oli vähän hassu, kun se näyttää siltä, että toisella on oikein hätätila. Iso ihmetys, että miten täältä nyt oikein pääsee pois.  Onneksi tuossa vieressä oli tuo korihissi. Merri hyppäsi koriin ja hissi laskeutui. 😹

Kevät kukkii jo

Ainakin näissä sukissa 😊
Erikoisinta näissä oli tuo pitsireunus, jota en ole ennen tehnyt sukan varteen. Se oli ohjeen mukaan ihan helppo, mutta silmukat luotiin neulomalla niin, että jokaiseen silmukkaan kiinnittyi nyppy.  Siitäkin kohtaa ohje oli selkeä.

Valmista tuli, vaikka kantapää tuottikin vaikeuksia. Niiden takia meni koko neulomisinnostus vähän penkin alle. Lopulta purin  koko kantapääviritelmäni ja tein uuden oman mielen mukaan. Takaosassa käytin tuota palmikkokuviota, kuten oikeassakin mallissa olisi ollut, mutta muoto on perus. Pohjan tein sileänä, kuten ohjeessakin olisi ollut.   Kärjessä en katsonut enää kuvion jälkeen ohjetta ollenkaan, vain tein oman kavennuksen, eli reunasta neulotaan aina 1 silmukka, jonka jälkeen/ennen tulee aina kavennus, joka kerroksella. 

Mallihan on Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 1. 

Sukat on neulottu Venlasta, jota kului 70g. Puikot kokoa 2½. 

Varsi näyttää vähän hassulta, kun se kuristuu kokoon palmikon kohdalta.  Se on joustinneulemaista ja leviää kyllä jalkaan laitettaessa. 

Aluksi halusin vain kokeilla mallia, mutta aika alkuvaiheessa kävi selväksi, kenelle sukat lopulta tulevat päätymään. 😊 Lahjansaaja odottakoon syntymäpäiväänsä. 

Ihana sää on houkutellut Merrin viihtymään yhä enemmän ulkona. Pääasiassa se on ulkoiluhäkissään, mutta välillä valjaissa ulkona. Onneksi se ei edelleenkään inhoa valjaita. En usko, että kukaan kissa pitää niitä mielellään, kun ei pääse sinne, minne itse haluaisi. Merrillä on aika pitkä, ohut naru, jonka kanssa se pääsee melko kauas. Meillä on muutamia koukkuja terassilla ja välillä voi kietoa narun johonkn kiinni.  Narun toisessa päässä on flexi taluttajalle, jos liikutaan kauemmas. Pitää seurailla tilannetta, kun kissoilla on tapana kietoutua aika lahjakkaasti. Ihan heti tulee mieleen nuo pensasmustikkani, jotka kokivat viime kesänä vähän kovia narun takia. 

Ulkoileva Coronetkin on jo vähän kevättunnelmissa. Saa nähdä, millaiselta se näyttää kesän kuluessa. 

Merri löytää ihania tuoksuja, kun nurmikko näkyy jo seinän vierillä. 

Vihdoinkin pääsee katsomaan paikan päältä, miltä se lintujen hyppelypensas näyttää. Talvella sitä on päässyt katselemaan vain ikkunasta.  Mihin mahtavat linnut olla häipyneet?? 

Pupujussi

Mitähän se tämä nyt mahtaa olla? Jään seurailemaan...

Hah! MIKÄ tuo on olevinaan? Et taidakaan tietää, miltä pupu näyttää... no tarkalleen ottaen en ole kyllä itsekään nähnyt niitä, mutta epäilen silti tuotakin...

Ja Sartsa jatkaa seurannasta huolimatta...

Näin Liisan kotona -blogissa tämän tyylisen pupun ja innostuin kokeilemaan. Ensin väänsin rautalangasta aihion, jonka päälystin sanomalehtisuikaleilla. Ne kiinnitin maalarinteipillä.

Kaapista löytyi kipsinauhaa, jota olen joskus haalinut, mutta ei ole tullut käytettyä.

Oli kyllä aikamoista suttaamista, kun kostuttelin kipsiä.  

Ja näin alkaa neiti Paula Pupuliinin elämä käynnistyä.

Silmämeikki on hyvä laittaa valmiiksi, ennen kuin silmät ovat paikoillaan, vai mitä?

Silmien väriin sopiva mekko on täydellinen väriosuma. Psst...voin antaa vinkin, että kuumaliima on ompelukoneen ohella hyvä pukeutumisapu. 

Neiti on taiteilija. Tässä hän esittelee ateljeessaan upeaa kissatauluaan.  Taulu on kyllä jo aika vanha...

Neiti Pupuliini on pääsiäisen ystävä ja rakastaakin tipujen kasvatusta. Tällä hetkellä on jo 3 pientä tipua kuoriutunut. Olivat kaikki tässä samassa jättimunassa. 

Pääsiäishenkeä löytyi myös kellarista. Pääsiäiskranssi ulko-oveen.

Jälkikäteen jäin miettimään, että oliko rautalanka edes tarpeellinen. Minun pupuni on ainakin niin jäykkää laatua jo pelkän kipsin ansiosta, että siinä ei paljon polvia notkautella. Vedinkö ehkä liikaa sitä teippiäkin?  No tällä kertaa tämän näköinen ja oli ihan kiva kokeilu. Pukeutuminen oli sitten vähän hitaampaa. Kankaat olivat jo pitkään valittuina, mutta ompelija oli ilmeisesti liian kiireinen...

Käykää ihmeessä Liisan kotona katsomassa hänen hienoa pupuaan.

Loppuhuomio: Jäin vielä julkaisun jälkeen miettimään, että miten ihmeessä neiti Paula Pupuliini voi olla pupuJUSSI, kun se on tyttö??  Kuuluuko tämä  siihen sarjaan kuten puhemies, palomies,  jne?

Itke, tyttö pieni

 Aliza Barak-Ressler: Itke, tyttö pieni (Cry Little Girl
alkuteos hepreankielisenä vuonna 2000
suomennettu versio Päivä Osakeyhtiö vuonna 2017
kovakantinen, sivuja 253

arvontavoittoni Tassulinnan arvonnassa 💝

Kirja kertoo oman,  ja perheensä selviytymistarinan vuosilta 1936-1945, eli toisen mailmansodan ajalta. Perhe asui Slovakiassa, jonne juutalaisvainokin  pian levittäytyi. Entinen elämä 6-vuotiaasta, koulua käyvästä pikkutytöstä muuttui järkyttävällä tavalla vainotuksi, hyljeksityksi ja tuomituksi henkilöksi, jolla ei ollut enää  mitään oikeuksia, eikä edes ihmisarvoa. 

Perheessä oli isä ja äiti, sekä 3 lasta, joista kirjoittaja oli vanhin. Muut olivat 4-vuotias ja vauva. 

Juutalaisia koskevat kiellot lisääntyivät vähitellen ja lopulta koditkin sinetöitiin, että kaikki olisivat lähteneet järjestettyihin kuljetuksiin.  Perhe yritti pariin otteeseen lähettää osan lapsista turvaan Unkariin, mutta tilanne kiristyi sielläkin ja lapset joutuivat palaamaan.  Perhe piilotteli , mutta päätyi lopulta kuitenkin kiinni. Tilanteen pelasti kirjoittajan vatsakivut, joiden ansiosta hän pääsi sairaalahoitoon. Muu perhe pääsi katsomaan ja joutui hoidon ajan piilottelemaan ulkosalla, mutta heitä ei kuitenkaan karkotettu. Ystävällinen lääkäri suostui hoitamaan jo ohimenneitä vatsakipuja umpisuolileikkauksella. Tämä turha operaatio vaati tietysti veronsa, mutta perhe pysyi kasassa.  

Pakosalle päädyttiin taas tervehtymisen jälkeen ja päästiinkin vaarallisten tilanteiden saattamana.  Metsässä asuminen ja jatkuva pelko uuvuttivat, ruokaa piti hankkia. Muutama ystävällinen auttajaperhekin löytyi. 

Lopulta perhe pääsi eräällä pellolla olevaan vanhaan kellarimonttuun, jossa he viettivätkin  hyvin pitkiä aikoja useaan otteeseen. Tutun auttajaperheen ilmiannon jälkeen perhe joutui  vankilaan, josta oli tarkoitus kuljettaa keskitysleirille. Sieltä he vielä ihmeen kaupalla onnistuivat pakenemaan ja palasivat takaisin kellarimonttuun. Siellä kirjoittaja sairastui kehkokuumeeseen ja selviytyi siitäkin pitkällisen taistelun jälkeen. 

Lopulta saapuivat venäläiset sotilaat ja perhe pelastui.  He pääsivät takaisin vanhaan asuntoonsa ja muuttivat parin vuoden päästä Israeliin. 

Kirja on hämmästyttää tositarina selviytymisestä kaikkien niiden huonosti päättyneiden kertomusten rinnalla. Kertomus ihmisten auttamishalusta ja välinpitämättömyydestä. Kertomus sitkeydestä ja elämisenhalusta, vanhempien taistelusta lastensa puolesta. Kertomus lasten sitkeydestä ja nopeasta aikuistumisesta, lapsuuden menettämisestä.
Vielä tänä päivänäkin tapahtuu asioita, joita ei pitäisi tapahtua. Ihmisen tunnemuisti on joissain asioissa aivan liian lyhyt.
Luin kirjan hämmästyttävän nopeasti siihen nähden, mikä on viime aikoina ollut lukutahtini.

Tuunausjuttuja

On yksi asia, josta ajoittain innostun, nimittäin vaatteiden tuunaaminen. Keksin kyllä kaikenlaisia yhdistelmiä vanhoista vaatteista, mutta toteutuspuoli usein ontuu ja kyllästyn. Joskus on syntynyt ihan käyttökelpoisiakin yhdistelmiä.  Toisaalta on myös romukoppaan joutaneita.

Minulla on jemmassa jo ennestään vanhoja käytöstä poistamiani vaatteita ja nyt kävin taas vaatekaappini läpi, poistaen vaatteet, joita ei ole tullut pidettyä  ja epämukavalta tuntuvat vaatteet.  Jotkut suosikkivaatteet ovat jääneet pieniksikin ja niistä etenkin tekisi mieli vielä herätellä eloon uutta aikakautta.

Yksi suosikkivaatteeni on ollut tämä ammoin kirpputorilta löytynyt farkkuhame.

Se on ihan liian lyhyt, jotta siinä viitsisi lähteä ihmisten ilmoille. 

Ahaa! Me siis tehdään taas jotain yhdessä, tuumaa Merri. 😁

Sitten on tyttäreltä jäänyt, yläosastaan hieman rikki oleva mekko. 

Joku ehti taas ensin! Pitää vaan olla nopeampi 😓

Helma on kevyttä sifonkia, tai mitä lie onkaan. En oikein tunne kaikkia kangaslaatuja. 

Leikkasin mekon helmasta 20cm, rypytin sitä vähän ja ompelin hameen helmaan. 

Pikkuisen bling blingiä mukaan. Kotoa löytyi tuota nauhaa ja se sopiikin minusta hyvin tuohon sauman päälle. Ei näytä siltikään liian hienolta tähän farkkutyyliin. 

Sitten löytyi tämä paita. Pidän tosi harvoin nappipaitaa, koska ne ovat harvemmin mukavan tuntuisia. Mekein aina kiristävät hartioista, tai ovat muuten epämukavia. Tämä paita olisi muuten mukava, mutta tässäkin tuo hartiaosa on kireä. Tuntuu omituiselta, kun jostain kiristää, vaikka paita on muuten väljä. Leikkasin hihat kokonaan pois. 

Tämä paita on päätynyt minulle ilmaiseksi. Aluksi se oli ihan jees, mutta huomasin, että en ole pitänyt sitä yhtään kertaa.  

Hihat irti vaan siitäkin. Materiaali on ihanan silkkimäistä trikoota. 

Hihat vaihtoivat paitaa. 

Yllätyin, miten helppoa vaihto oli. Epäilin, että ei tule varmaan riittävän siistiä, mutta kyllä tämä minulle kelpaa. 

Ylimääräiseksi jääneitä osia voi ehkä käyttää vielä johonkin muuhun projektiin. 

Lainatakseni töissä käyttämääni asteikkoa:

Miten vaikeaa oli näiden tuunausten tekeminen:

1)helppoa

2)hiukan vaikeaa

3)erittäin vaikeaa

Valitsen kohdan 2) hiukan vaikeaa

Kohti seuraavaa tuunauskohdetta.....

Nilkkikset

Kevätnilkkikset valmistuivat MINULLE.😋 Nämä ovat olleet mukanakulkevana käsityönä jo jonkin aikaa. Näitä on tehty mm. palvelutalovierailuilla ja kyläreisuilla. Ihan loppuosan tein kotona, kun tympäännyin pitsireunasukkien kantapääohjeeseen, joka ei suju.
 Mukavaa keskustelunaihetta saa palvelutalossa, kun istuu toisten joukkoon neulomaan. Joku katsoo omia sukkiaan ja muistelee tehneensä ne, sekä monta muutakin sukkaparia. Yksi toteaa, että nyt tuli neulekone. Kysytään, kenelle sukat tulevat.  Kirkas väri on saanut hymyjä irtoamaan.

Sukat on tehty Nallesta ja mukaan on saatu ujutettua tuota Nalle Lakka -väriäkin. Nämä sukat olen aloittanut jo ennen, kuin käytin tuota nostettujen silmukoiden kuviota niissä hyväntekeväisyyssukissa. Lankaa kului kolmosen puikoilla 65g. Aluksi 13s/puikko, resorin jälkeen lisätty 1s/puikko. Jalkaterässä alla 14 +14 ja päällä 13+13. 

Kaikki omat sukat ovat niin kuluneita, että päätin uudistaa  villasukkakorini sisältöä. 

Siinähän vilahteli myös minun UPEAT tomaatintaimeni! 😃😃 Tähän saakka kaikki hyvin, eli Merri ei ole niitä vielä kaivanut ylös. 

Merri on ollut nätisti taas mummoa katsomassa. Kaikki kulmat pitää tutkia. Piirongin alla pitää käydä levähtämässä. Ikkunoista pitää kurkistella. Silmiin pitää tuijotella, että tässäkö sitä nyt ollaan porukalla??  Mummon ohi voi käydä kävelemässä, mutta pitempää silittelyä ei malta jäädä odottelemaan. Vielä kun pääsisi sinne parvekkeelle haistelemaan talvisia hiirenhajuja. 

Yksi asia on Merrille vähän epävarma ja pelottava. Nimittäin lasten vierailut. Niitä on niin harvoin, että järkytyksestä on vaikea selviytyä hetimmiten. Pitää olla niin lähellä, että voi seurailla tilannetta, mutta hyvin herkästi pitää myös juosta karkuun. Merrihän on tullut meille perheestä, jossa oli sekä lapsia, että koiria.  Huudot ja vilinä ovat ilmeisesti unohtuneet meidän kahden huuhkajan kanssa haukotellessa. 

Ihmeellisiä tavaroitakin ilmestyi yht´äkkiä pitkin lattioita. 

Räystäiltä tippuu vesi ja tiet ovat yhtä loskaa. Kevättä kohti siis mennään! 😊

Saksanhirvet

Pitkän tauon jälkeen törmäsin keskeneräiseen ristipistotyöhöni. Päätin jatkaa sitä hiljalleen, mutta kas! Olenkin tullut vähänäköiseksi!
Tämän verran oli siis jo tehtynä. Tämä on varsinainen  pitkän linjan käsityö. Piti oikein vanhasta blogistani kaivella, että milloin oikein aloitin tämän, ja löytyihän se ensimmäinen ajankohta; 11.4.2014! Ja tätäkin ennen työ seisoi pitkän ajan, kun en rohjennut sitä aloittaa.
Olen aina ihaillut ristipistotöitä ja selaillut myyntiluettelon ihania kuvia. Mieli tekisi tehdä, mutta todellisuus onkin sitten minun kohdallani aina toinen. Joitain pienempiä töitä olen saanut valmiiksi asti, mutta mikä hullutus sai minut hankkimaan näin suuritöisen pistelyn??
Kohta A) en näe kunnolla pientä malliruudukkoa
Kohta B) en näe kankaan ruutuja kunnolla
Olen silti yrittänyt jatkaa työtä, meni syteen tai saveen. Luultavasti noihin molempiin 😉

Huvittavin hetki koitti, kun Merri halusi auttaa!  Meillä on sellainen huone, jossa säilytän kaiken käsitöihin liittyvän ja siinä on keskellä huonetta pöytä, jossa on milloin mitäkin keskeneräistä juttua. Merri haluaa aina olla mukana tekemässä asioita ja on erityisen kiinnostunut, miksi menen yläkertaan, ja mitä nyt tehdään. 

Se on ainakin varmaa, että tehdään yhdessä! Kumpi saa käyttää  kynää, on ensimmäinen kysymys.

Merkkaan ruutupiirrokseen lyijykynällä kohdat, jotka olen jo tehnyt,eli tarvitsen kynää vähän väliä.  Kynän ottaminen ja pöydälle laittaminen on Merrin mielestä erityisen viihdyttävää ja se haluaa kilpailla, kumpi sen kynän oikeastaan saa. 

Ettei vaan olisi mennyt kynä tuonne alle! Pienet kaivaukset on aina paikallaan!

No nyt ollaan sulassa sovussa ja kynäkin on näköpiirissä. Toinen saa tehtyä käsityötä ja toinen saa olla lähellä. 

Jotainhan siellä paperissa nyt on, kun pitää kynän kanssa aina siihen töhöttää.

Onko tämä nyt edes nyt oikein tehty, kysyn vaan??  

Ollaan lähekkäin. Eikös olekin mukavaa? 

Käsi ei kyllä nyt oikein toimi. ..

Saanko minäkin tehdä jotain? Olen tässä ihan tyhjin tassuin. 

Ai en vai? No et tee sitten sinäkään! Nyt on sitäpaitsi tauon paikka!

Olen tehnyt jo monta langallista, mutta kaikki ovat olleet niin vähävärisiä ja osittain vain puolipistoja,  että ei kunnolla näe, onko tehty vai ei. 

Parasta minusta on näissä ristipistelyissä aina se, että näkee vaihe vaiheelta, miten työ etenee. 

Sanokaa nyt, että näette, että työ on edennyt...😓