Kissakkaat sukat

Miten vaikeaa, tai helppoa, voikaan olla symmetrisyyden toteuttaminen??  Tässä sukkaparissa olin jo näin pitkällä, kun huomasin niin monta virhettä, että  piti purkaa pitkät pätkät. Eipä nuo virheet ehkä olisi muita haitanneet, mutta itseäni haittasi yhä enemmän, joten purkuun meni.   Tuolta vasemmalta puuttuu pisteet noiden punaisten kiemuroiden päältä. Ylärinkulat taas ovat samoin päin, kuin toisessakin sukassa, vaikka piti olla peilikuva. Tätä ihmetellessä tajusin, että eivät nuo kissatkaan ole peilikuvana!!  

Virheiden tekemisessä on erityisen ärsyttävä se hetki, kun tajuat, että nyt on jotain pielessä ja se, kun sitten mietit, miten ihmeessä oikein olet saanut sen aikaiseksi!  Oliko mielessä sittenkin se Gimlin ja Legolasin välinen nahistelu, vai kenties Harry Potterin kaverin, Ron Weasleyn rikkoutunut taikasauva??  Vai vielä pahempaa: ei yhtään mitään!  

No. Oppia ikä kaikki. Purkaminen rentouttaa.....ehkä....

Ja sitten päästiinkin jo teräosiin. Toinen terä meni tietenkin purkuun, kun silakanruodot osoittivat samaan suuntaan.... 

Uskomatonta miten järki ei juokse, kuten toivoisi.  Ymmärrän kyllä, että nämä eivät ole mitään isoja juttuja, mutta kun itseä alkaa ärsyttää, niin on pakko tehdä jotain korjaavaa. 

Malli on ostettu Jorid Linvikiltä joskus aiemmin.  Olen muokannut sitä reilusti, mutta kuviot ovat pääasiassa ohjeen mukaisia.  Olen käyttänyt mallia aiemminkin mm. täällä ja täällä.

Itselle muistiksi, että tein alun kolmosen puikoilla ja jatkoin 3½ -puikoilla. Aluksi 17s/puikko, resorin jälkeen lisäys 1s/puikko. Nilkkaa kohti kavensin niin, että oli 14s/puikko. Terässä päällä 13+13 ja pohjassa 14+14.  Varressa valmiina nauhakuja.  Sukan koko on 38-39. Lanka 7-veljestä, kulutus 225g. 

Kissasukkien aitoutta korostaa myös se, että niissä on kissankarvojakin jo valmiina! 

Huomaan, että kirjoneulekäsialani on parantunut paljon siitä, mikä se oli aluksi.  Muistan, miten tuskallista oli pyöritellä lankoja työn takana ja aina neule oli liian kireää. Sain neuvon tehdä astetta isommilla puikoilla, jolloin työstä tulee löysempää, eikä enää kiristä. Neuvo oli hyvä. Nyt olen neulonut niin paljon, että olen voinut taas palata ohuempiin puikkoihin, eikä työ enää kiristä.  Näköjään sitä elämässä oppii asioita, kun tarpeeksi on toistoa . Ja nyt en puhu ollenkaan siitä, että kuviot eivät täsmäisi keskenään. 😂

Kyllä kai meillä kaikilla voi ajatus joskus käydä vähän hitaalla?