maanantai 30. maaliskuuta 2020

Happimyrkytystä hankkimassa

Meilläkin on alettu karhunmetsästykseen, kuten niin monessa muussakin talossa ja ikkunassa. Tämä nalle on aika harvinainen näin Suomen oloissa, koala.  Merri on vähän epätietoinen, miksi sen tähystelypaikka on varattu...

Luin tästä nallejutusta ensin Johannan Omamaamansikka blogista. Silloin se oli vielä ihan vieras.  Heti sen jälkeen alkoi sosiaalisessa mediassa näkyä samanlaisia juttuja, sekä kuvia nalleista ikkunoissa.
Tarkoitus on siis näin karanteeniaikana tuottaa iloa lapsille, jotka ulkoilevat esim. vanhempiensa kanssa.  He voivat bongailla nalleja ikkunoista.  Enempää en ala asian tiimoilta tarkentamaan, kun en aihetta tunne.

En ole lukenut tuota kirjaa, josta idea on alkunsa saanut.  Ilmeisesti on kyse kirjasta We`re going on a bear hunt, Michael Rosen? En löydä tietoa, onko se suomennettu.  Tätä etsiessäni tuli vastaan vain kirjoja, joissa oikeasti oli kyse oikeiden karhujen metsästämisestä....että näin meillä Suomessa!  😂



Sain itseni kammettua ulos. Merri selvästi riemastui.
Se halusi tarkistaa puuvajan tilanteen. Puita ei paljon viime talvena mennyt ja tässä on vielä hyvä alku seuraavallekin talvelle.


Merrin naru on aina melko samoissa paikoissa kiinni. Nyt siirtelin sitä sen mukaan, missä itse olin ja se käytti heti tilanteen hyväkseen. Naapureiden pihoilla on vaan ruoho vihreämpää, ei voi mitään... 
Aidan päältä piti käydä tähyämässä, onko naapurin Gizmo - koira kotona. Ei ollut. 



Sain tyhjennettyä kompostit talven jäljiltä. Meillä on siis kaksi kompostia. Toinen on ollut toiminnassa koko talven, Biolan. Toinen on tavallinen, ei lämpöeristetty. Sinne tyhjennän toisen kompostin mullat ja keväisin levittelen mullat hedelmäpuiden alle, kukkapenkkeihin jne.
Toiseen kompostiin jäi vielä tavaraa, joka muhii, eli varsinaista uudelleen aloitusta ja käynnistystä ei tarvita. Aiemmin laitoin kompostiherätettä aika reilusti ja vaikutus näkyi heti; kasvoi niitä Hattivatteja 😝
Mullan kuljetus ei ollut helppoa, kun kottikärryn rengas oli aivan tyhjä...   Naapureiden iloksi kuitenkin työnsin kärryjä sisulla eteenpäin.  Lopuksi jätin ne tallin eteen odottamaan korjausta...

Meillä tämä kotona pysyttely on melko normaalia. Minä teen käsitöitä ja mies tekee omia käsitöitään autojen parissa.  No onhan meiltä rehellisyyden nimissä jäänyt monta asiaa pois, mitä muuten tulisi tehtyä; soittoharjoitukset, kahvittelut kahviloissa, kyläilyt....

Nyt on kuitenkin  taas kaikki kärryt otettu käyttöön talven jäljiltä!


Pupujen juhlasukkien ohjejatkoa odotellessa odottavan aika on ollut pitkää. On pitänyt aloittaa uutta projektia...



Nyt kaikki innokkaat kirjoittajat  herätys!  Stastalla on meneillään tosi kiva kirjoitushomma. Siihen ohjeet löytyvät Stanstan blogista. Siellä myös aloitustarina ja linkitettynä kaikki jatkotarinat. 3 pätkää on nyt siis jo luettavissa. 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne menevät kuitenkin niin, että käyt ilmaisemassa kirjoitushalusi viimeisimmän kirjoituksen kommentteihin (ensimmäiseksi ilmoittautunut pääsee jatkamaan). Viimeisin kirjoittaja on tällä hetkellä Zakuska-pöytä, sinne siis!

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Odottavaa ilmapiiriä

Toissavuonna istutin jonkinverran sipulikukkia pihalle.  Nämä kaunokaiset kukkivat siis jo toista kertaa. Tykkään etenkin tuon violetin sävystä ja kiillosta. Sen väritys ei jotenkin näytä kuuluvan kevään ulkokasveihin.  Keltaista näkee muutenkin pian kaikkialla....😁

Tarkoitus oli laittaa syksyllä lisää sipuleita, mutta jotenkin se innostus lopahti, eikä enää herännyt, kun oli aika istuttaa.  Oikeastaan en oikein keksinyt edes, mihin istuttaa, kun meillä asuu tuollainen karvainen "kaivinkone".  Olen muutenkin niin innoton pihanhoitaja, että pidän mieleisimmät kukka-asiat terassin läheisyydessä.  Kauempana pihalla olisi ollut tilaa vaikka kuinka. Jospa päättäisin laittaa sinne tänä syksynä jotain...


Toisaalta...bongasin pihalta Hattivatteja!  Jokin asia on siis kunnossa!  Toivottavasti ne eivät ukonilmalla sähköisty 😀


Merri pääsee heti aamusta ulkohäkkiinsä silloin kun huvittaa. Sillä on siellä monta tasoa pihan tarkkailuun.  Päivittäin se pääsee myös useita kertoja valjaissa ja narussa pihalle. Siellä se liikkuu narunkantaman päässä itsekseen. Välillä täytyy käydä päästämässä kiertynyt naru suoraksi.  Naru on ohut ja kevyt, joten se haittaa kulkemista mahdollisimman vähän.  Merriä se ei näytä häiritsevän, kuten eivät valjaatkaan. 

Aina ei valjastelu maita, vaikka sitä olisi  tarjolla. Liekö syynä kylmä ilma vai mikä.  Toisaalta ulkohäkissä on kyllä yhtä kylmä..
Jotain siellä naapurin pihalla taas muka näkyy.  Sehän se on suunta kesälläkin, kun on valjaissa. Merri makaa naapurin aidan vieressä ja tuijottaa sinnepäin. 


Eilen aamulla menin päästämään narua suoremmaksi, kun terassilta löytyi toinenkin kissa!  Se kulki siellä vapaana ja pelkästään turkkisillaan, mikä varmaan harmitti Merriä.  Vieras kissa piti aikamoista mourua, johon Merri nätisti naukaisi välillä takaisin.  Liekö ollut vastusta kaipaava poikakissa vai leikatun kissan lähelle epätoivoisena hakeutunut tyttökissa. 
Kumpikaan ei kuitenkaan hyökännnyt, vaan ihmettelivät toisiaan.  Merriä otti taas tunnetun väsytystekniikkansa käyttöön , eikä ollut huomaavinaan toista, jolloin toinenkin hiljeni ihmettelemään.  Merri ehti jo haistella kukat ja kaikki, kuin ohimennen.  Liikkeet olivat hitaita ja harkittuja.  
Lopulta kävi pikku kahaus, jonka jälkeen  Merri päätyi sisään ja vieras kissa sai lähtöpassit. 
Merri halusi kuitenkin vähän ajan päästä käydä tarkistamassa hajutilanteen pihalla. 


Käsityöpuolella tulossa on Pupujen juhlasukat, joka on Novitan yhteisneulontaprojekti. Ohje julkaistaan viikon välein maanantaisin Facebookissa ja NovitaKnits -sivulla.  En päässyt ihan heti alkuun, mutta nyt olen siinä vaiheessa, että odottelen maanantaita ja jatkoa ohjeeseen.
Täytyy varmaan aloittaa jotain muuta sillä välillä...


Eletään odottavia aikoja. Televisio tuuttaa lähes pelkkää koronaa. Töissä ohjeet päivittyvät tiuhaa tahtia. Silti on vielä melko rauhallista.  Kaikki kuitenkin tietävät, että kohta tapahtuu.  

Rajat on suljettu valtion ja osan maakuntienkin välillä. Rajoja valvotaan.  Päiväkodit, koulut ja valtava määrä muitakin työpaikkoja on suljettu.   Hoitohenkilökunta valmistautuu ruuhkaan, joka paikoitellen on jo alkanut.  Moni muukin ala on nyt välttämätön, vaikka hoitopuoli nostetaankin aina esiin ensimmäisenä.  Ilman siistijöitäkään ei tauti taltu. Ruoka pitää kulkea ja moni muukin asia on tarpeellinen.  Moni asia on näkymätön, kunnes se ei enää toimi ja muuttuu näkyväksi sitä kautta. 

Kaupassa on vaikea olla tekemättä isoja ostoksia, koska ei haluaisi käydä niin usein kaupassa.  Ihan silkkaan hamstraukseen en kuitenkaan ole sortunut.  Kuulin juuri asiakkaasta, jonka kärri oli täynnä säilykkeitä... 
Apteekissa on ostorajoituksia. Eilen näin taas käsidesihyllyssä tavaraa ja kävin katsomassa. Noin 300-400 millin pumppupulloja, joiden hinta 25euroa!  Päätin, että en tarvitse.  Autossa kotiin ajellessa oli sellainen tunne, että rattiin ei haluaisi liiemmin koskea, kun käsiä ei ollut päässyt pesemään. Siinä kohtaa se käsidesi olisi ollut ok. 

 Töissä hölvätään kuitenkin käsienpesun lisäksi käsidesiä  minkä ehditään.  Hanskoja käytän lisäksi vähän enemmän kuin ennen, eli joka paikassa.  Hengityssuojaimista kotihoidossa on ollut hieman eriäviä ohjeistuksia.  Toistaiseksi niihin on erityisohjeistus.  
Eihän tässä auta, kun mennä vähän kerrallaan eteenpäin.  Olisin perunut ensi viikon loman, mutta siihen ei vielä ollutkaan tarvetta, työntekijöitä on ollut riittävästi, ja poissaolot on saatu paikattua sijaisilla ja   ylitöillä vapaaehtoisesti.   Pidän siis ensi viikon lomaa, kunhan selviän tämän viikon töistä.  En pahastu yhtään lomastakaan!  😊

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Stanstan jatkotarina

Stansta on kehitellyt kivan jatkotarinaidean.

Hänen kirjoittamansa alkutarina löytyy  hänen blogistaan TÄÄLTÄ
Säännöt löytyvät TÄÄLTÄ
Sain olla ensimmäinen tarinan jatkaja.

Kannattaa käydä lukemassa tarinan alkuosa ennen tätä juttua.


... samalla sekunnilla kissankin karvat päälaelta hännänhuippuun asti pörhistyvät ja se hyppää sähähtäen kauemmas.  Tyttö, tai oikeastaan jo nuori nainen, nimeltään Maisa, pelästyy ja kirkaisee!
Mökissä seisoo mies, saappaat jalassa ja haalarit päällä. Hän on juuri sulkenut ikkunan, jonka Maisa oli jättänyt aiemmin auki.
" Minä olen tämän mökin omistaja ja tulin katsomaan, miten täällä sujuu", sanoi mies. "Nimeni on Paavo Lahtinen ja asun tuossa lähellä. "
Maisan säikähdys tasaantuu ja hän tervehtii vuokraisäntäänsä kohteliaasti, ihmetellen kuitenkin samalla, mitä mies oli tehnyt ikkunan kimpussa.
" Laitoin tuon ikkunan kiinni, kun on noita hyttysiä. Et saa yöllä nukuttua, jos tulevat sisään inisemään. Eihän minulla muuta.... hyvää päivänjatkoa", sanoo mies ja lähtee matkoihinsa.
Maisa ei ollut ehtinyt sanoa sanaakaan koko ajassa, nyökytellyt vain kohteliaasti.
Kissa palaa nurkan takaa katsomaan, onko vaara ohi.
"Olipa outo mies", sanoo Maisa kissalle.
Hän kiertää vielä varmuuden vuoksi mökin kaikki huoneet, katsoen, onko kaikki paikallaan.  Kaikki on kuten aamullakin.
  "Oli miten oli", hän ajattelee. " Nyt on aika kehitellä jotain syömistä. Mitä sinne jääkaappiin tulikaan varattua... ainakin perunoita ja makkaraa, taattua mökkiruokaa! " .
Maisa laittaa perunat kiehumaan ja miettii, mitä tekisi makkaran kanssa.  "Taidan laittaa sen vaan ihan pannulle" , hän sanoo ääneen,  ja ottaa paketin jääkaapista.  "Mitä ihmettä? Yksi makkara on poissa!  Söikö se vuokraisäntä minulta yhden makkaran? ".  Maisa ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Tuntematon mies tulee mökkiin, esittäytyy vuokraisännäksi ja sanoo vain sulkeneensa ikkunan. Hänen vatsassaan taisi poistua myös yksi makkara!  Aika oudot vaatteetkin sillä oli näin helteellä; saappaat ja haalarit.
 Maisa päättää syödä perunoita ja tehdä niiden kanssa vain salaattia. Makkaranhimo katosi sen sileän tien.
Kissa pyörii jaloissa, kun Maisa kantaa eväänsä mökin terassille, aikomuksenaan nauttia  kesästä ja ateriastaan.  Maisa opastaa sen menemään omalle ruokakupilleen, jonne oli ilmestynyt herkullista kissanruokaa.
Istuessaan lautanen sylissään Maisa alkaa muistella viimeisiä päiviään töissä, ennen kesäloman alkua. Se viimeisen päivän kiire oli saanut aikaan aikamoisen nolon tilanteen...



Minun pitäisi nyt määritellä tarinan jatkaja  tähän juttuun ensimmäisenä kommentoivasta kirjoitushaluisesta henkilöstä.  Laita siis kommentti, jos haluat jatkaa tarinaa. Palaan asiaan iltapäivällä, kun saan työt taputeltua....

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Hulahula!

Hulavanne, eli lannevanne on suuri vanne, jota pyöritetään lantion, kaulan tai raajojen ympärillä. Se on perinteisesti valmistettu pajusta, rottingista tai muusta luonnonmateriaalista, ja sellaisia tiedetään käytetyn jo antiikin Kreikassa. 


Nykyiset hulavanteet ovat yleensä muovia. On olemassa myös koottavia hulavanteita. Ontosta muoviputkesta taivutetun vanteen sisään laitetaan usein  kuulalaakerin kuulia, soraa tai muita pieniä esineitä pitämään ääntä vannetta pyöritettäessä.



Hulavanne on myös liikuntaväline. On olemassa sekä kevyitä hulavanteita, mutta myös lisäpainolla varustettuja hulavanteita, esimerkiksi 1,2-2kg, jotka soveltuvat erityisesti kuntoiluun. Lasten vanteiden läpimitta on noin 70cm ja aikuisten noin metri.



Hulavanteesta tuli suosittu muotivillitys ympäri maailmaa 1950 -luvun lopulla. Suomessakin siitä tuli niin suosittu, että Olavi Virta levytti vuonna 1958 siitä kertovat kappaleet Lannevannelaulu ja Hula Hula Hula Hula Hula Hoop. 
(tiedot napattu Wikipediasta)



Muovinen hulavanne perustui uudenlaisen muovimateriaalin, polypropeenin, keksimiseen. Se sopi mainiosti vanteiden valmistamiseen. Hulavanne oli ensimmäisiä muovituotteita, jotka nousivat suosioon ympäri maailmaa. 

Joitain saattaa täällä nyt naurattaa tämä juttu...mutta on tässä vähän todenperäkin!

Innostuin minäkin tästä vannejutusta jo joulukuussa ja hommasin sellaisen itselleni. Vihdoinkin kevyt urheilulaji, jolla on vaikutusta!   Vanne on nyt pyörinyt 8.12.2019 alkaen päivittäin (1 päivä jäi vahingossa väliin) kymmenen minuutin ajan. 5 minuuttia toiseen suuntaan ja 5 minuuttia toiseen suuntaan.  Aluksi vain pyöritin, sitten lisäsin musiikin kuuntelun, nykyään katson aina televisiota samanaikaisesti ja aika menee nopeasti.

Vyötärö on selvästi kaventunut, vaatteet eivät purista ja tämä on innostanut muutenkin katsomaan vähän mitä tulee suuhun laitettua. 

Alaselän jäykkyys ja kivut ovat vähentyneet. Tämän totesi myös hierojakin siellä käydessäni;  Ylävartalon lihakset ovat kuin rautaa, mutta alaselän lihakset ovatkin yllättäin paremmassa kunnossa.

Täytyy sanoa, että mahtava urheilulaji, joka sopii erityisen hyvin sohvaperunalle! Suosittelen!
'
Karanteenissa olijatkin voivat hyödyntää kotiaikaa pyörittelemällä vannetta!

Merriä tämä juttu nyt naurattaa, mutta sekin on oppinut kunnioittamaan pyörylää, joka kannetaan esille kerran päivässä. Ihan lähelle ei varmuuden vuoksi kannata mennä. 

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Joulu on taas, joulu on taas!


Eikö se niin ollut, että oispa joulu ainainen?  Täällä on tartuttu aiheeseen oikein huolella! 

Merri on jännittynyt, että tuleeko myös joulupukki! 

Se ei välitä edes siitä, että joku on litistänyt sen poskikarvat ihan pään myötäisiksi 😆


Varmaan se joulu tulee, kun täällä on tehty joulusukat.  Väreissä löytyy punaista, mustaa, keltaista, valkoista, 2 x eri vihreää, eli harvinaisen ripokirjavaa minun tekemäksi. 

Sukissa on tumma jouluyö, lunta sataa, kuuset kasvavat metsän laidassa...


Tontut ovat lähteneet joukolla liikkeelle... kukaan ei tiedä kuka on kukin.... silmät puuttuvat....

Ohjeessa ei ollut. Yritin tehdä jälkikäteen, mutta tontuista tuli pahan näköisiä agenttitonttuja, joten jätin laittamatta...

Kynttilät ovat syttyneet.... tähdet ovat syttyneet, etenkin se yksi suuri ja kirkkain....


Ohje sukkiin löytyy Novitan Joulu 2013 -lehdestä.  Silmukkamäärä oli aika iso ja lankana 7 -veikka, joten vaihdoin langan Nalleen ja koko on silti hyvä, 38. Muuten olisi tullut isot sukat miestenkoossa. 
Lankaa kului 105g ja puikot olivat kokoa 3.  Kantapään tein omalla tyylillä. Ohjeessa oli käytetty niihinkin kahta väriä. 



Merri on aloittanut jo paketoinnin. Sillä on mennyt koko homma vähän nurinkurin. 


Rauhallista ja KOTOISAA viikonloppua kaikille, joille se on mahdollista!


torstai 19. maaliskuuta 2020

Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan

Röyhkä Kauko: Ville Haapasalo, Junamatka Moskovaan
kuvat: Juha Metso
Docendo oy 2017



1990 -luvun alkupuolella Ville päättää hakea ulkomaille teatterikouluun, kun ei kotimaassa tärpännyt.  Hän on jo suunnitellut kaiken Englantiin lähtöä ajatellen, kun satunnainen kohtaaminen saa hänet muuttamaan mielensä.  Matka suuntautuukiin itään, Venäjälle.  Maa on vielä kuohumistilassa, Neuvostoliiton jälkimainingeissa.
Ville pääsee heti teatterikouluun, vaikka ei osaa kieltä juuri lainkaan.  Hän opiskelee muiden mukana ja pänttää kieltä sana sanalta omin avuin.  Uudet asiat vievät kaiken huomion, eikä hän kaipaa elämäänsä muuta. Rahat ovat vähissä ja ryöstelijät iskevät satunnaisesti.  Asuminen on jotenkin levällään ja vaihtuu paikasta toiseen. Ville oppii hiljalleen maan tapoja, joskin monet asiat jäävät  vaille ymmärrystä.
  Yht´äkkiä ilmaantuu mahdollisuus koekuvauksiin elokuvaa varten ja Ville tarttuu päättäväisesti tilaisuuteen.  Hän sopii ajan ja lähtee junalla paikalle.   Junassa tapahtuu merkillinen ryöstö, koko junanvaunu ohjataan samalla aivan väärään paikkaan.  Huumauksesta selvittyään Ville huomaa olevansa rahattomana ja passittomana jossain, missä ei näy muita ulkomaalaisia.   Jäljelle jäivät ainoastaan päällä olevat vaatteet, muutama kirja ja partakone.
  Virkavallalta ei heru apua. Ville  myy partakoneensa, jonka seurauksena joutuu taas ryöstetyksi ja rahattomaksi.  Lopulta poliisit laittavat Villen toiseen kaupunkiin, jossa oli heidän mielestään paremmat mahdollisuudet saada apua.
Rahattomana ja passittomana mielessä oli koko ajan joutuminen pidätetyksi.  Apua ei tullut mistään.  Ville keksii alkaa työskennellä läheisillä maatilkuilla, joskaan ei saa siitä mitään rahaa. Nälkä pysyy kuitenkin loitolla.  Hiljalleen alkaa selvitä , että hän on päätynyt Mustanmeren rannalle.   Hän asuu rannalla ja keksii mennä pariin ravintolaan esiintymään koomikkona.  Tästä alkaa vähä vähältä kerääntyä kolikoita, jotka lopulta avaavat tien junaan ja takaisin Leningradiin, Suomen konsulaattiin ja lopulta kotiin.  Ilman kommelluksia ei paluumatkakaan suju.

Kirjan luettua tulee tunne, että ei voi olla totta! Onko tämä oikeasti totta?  Niin siinä sanotaan ja netistä kävin vielä asiaan etsimässä vahvistusta.  Haapasalon ohjelmia on tullut televisiosta seurattua ja tämän lukemisen jälkeen näen hänet taas erilaisessa valossa.
Mikä ihme saa syömisongelmaisen  ja  mielipiteiltään noin vaihtuvaisen henkilön lähtemään kielitaidottomana naapurimaahan kouluun?  Tahdon lujuus, kärsivällisyys ja usko selviytymiseen?  Näillä eväillä hän toisaalta pääsi myös ahdingostaan pois.
Kirja oli paikoin jopa ahdistavaa luettavaa, joskin tieto henkilön nykyisestä tilanteesta helpottaa.

Oman tunnelmansa kerrontaan tuovat Metson taidekuvat, jotka syventävät tunnelmaa.
Vaikka Ville ei itse ole kertojana, kuuluu siinä silti hänen äänensä. Röyhkä on saanut kerronnan kuvastamaan päähenkilön ajatusmaailmaa.

Olen saanut kirjan lahjoituksena ja ajattelin lukevani sen välipalana. Se oli kuitenkin erittäin mieleenpainuva ja kiinnostava kaikin puolin. Suosittelen.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Miestensukat

Uusi viikko pyörähti käyntiin uusin kuvioin.  Kuka olisi uskonut, että Suomi ja koko maailma lähes pysähtyy tänä keväänä??  Kaikkien ohjeistuksien takana on kuitenkin paljon toimintaa ja mahdollisimman normaalia päivärutiinia.  Odotellaan, mitä seuraavaksi.  Mennään töihin,  käydään kaikilla asiakkailla ja palataan kotiin.  Työpäivä tuntui aivan normaalilta, säädöksistä huolimatta.  Vain henkistä ahdistusta kaikkien ohjeiden ja mahdollisuuksien puitteissa. 

Merri ei halunnut mennä vielä miespalvelijan kanssa nukkumaan, kun huomasi, että toinen palvelijoista tulee vasta kotiin, eikä luultavasti vähään aikaan edes aio käydä nukkumaan, vaikka kello on jo yli 10. 

Harrastetaan yhdessä 😁 Voidaan leikkiä vaikka muutaman tunnin "karanteenia" sohvan nurkassa, neuleet käsissä... 


 Ihanaa mamma kun tulit kotiin! En  halua olla yksin sohvan nurkassa, vaan lepäilen tässä ihan lähellä. Pidetäänkö tassuista kiinni?


Viimeiset päättelyt meneillään. 
Harvoin tulee tehtyä miestensukkia, jos ei ole juuri joku tietty mies mielessä.  Nämä sukat on tehty ihan muuten vaan. Menevät varastopussiin odottamaan sitä tiettyä miestä, jos vaikka ilmestyisi 😅

Ohje sukkiin löytyi vanhasta lehdestä, Novita 4/2017.  Aluksi sukista näytti tulevan aika tavanomaiset, mutta kuvio on sittenkin mukavan näköinen. Vaihdoin vähän värejä ohjeeseen verrattuna.  Sukat ovat kokoa 42, kuten ohjeessakin. 
Lanka on 7-veljestä, langankulutus 150g ja puikot kokoa 3½. 



En jaksa valvoa näin kauan.... otan pienet väliunet....


Krooh..... tassukaan ei liiku...näetkö..?  Kanna minut nukkumaaaaan......


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 
Pidetään Suomi pystyssä!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Enni Mustonen: Ruokarouva

Mustonen  Enni: Ruokarouva
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan 4. osa
Otavan kirjapaino 2016
muut osat:
Paimentyttö
Lapsenpiika
Emännöitsijä



Ensimmäisestä osasta kirjoitin jo TÄÄLLÄ.

Ida Erikssonin kertomushan alkoi 13 -vuotiaasta tytöstä, joka työskenteli kartanon lehmipaimenena, päätyen tästä navettapiiaksi ja siitä sattumusten kautta Topeliuksen pikkupiiaksi.
Sibeliuksen ja Edelfeltin kautta päästiin itseellisempään Idaan, joka palaa Ruotsista perinnön kera.  Hän päättää nostaa itsensä palvelijasta parempaan asemaan ja ostaa Albergasta keskeneräisen huvilan, josta hiljalleen kunnostuttaa täysihoitolan.
Ida on yksinhuoltaja ja saa pian huomata olevansa toisenkin tytön äiti.  Lasten kasvattaminen, täysihoitolavieraiden ruokkiminen ja talouden ylläpitäminen vievät kaiken ajan, rahan ja voimat.
Hän saa apua ystäviltä , joita  onneksi kertyy ympärille.  Kansalaissodan lähestyminen näyttää kuitenkin myös huonot puolensa ihmissuhteissa ja Idan luottavainen ja auttavainen mieli  pettyy useammankin kerran.
Täysihoitolan pitäjänä Ida pääsee mukaan kylän juhliin ja tapaamiseen siinä, kuin taiteilijat ja hienostokin. Hän pelkää kuitenkin joutuvansa hankalaan tilanteeseen, jos joku aiemmissa työpaikoissa tavatuista henkilöistä tunnistaa hänet piiaksi. Juhlissa ja kertomuksessa pyörii useita tunnetuiksi tulleita merkkihenkilöitä, kuten Leinon veljekset, Hertta Kuusinen, Ville Vallgren...

Tämän aikakauden ihmisen näkökulmasta vuosisatojen vaihteen  kansanryhmien eri tasot näyttävät todella mahdottomilta ylittää; piika on piika, hienosto on jo syntynyt hopealusikka suussa ja sinnittelee elämäntavassaan, vaikka ei rahaa olisikaan.  Ajatus siitä, että piika voisi nousta elämässään noinkin korkealle, täysihoitolan omistajaksi, tuntuu mahdottomalta.  Paheksunta ja hyväksyntä  käyvät rinnakkain.
Naapurin, ystävän, vieraankin apu on korvaamatonta ja itsestään selvää.  Ei ole vielä mitään tietoa siitä asenteesta, että asutaan vierekkäin, eikä edes tiedetä, kuka naapurissa asuu, kuten nykyään.
Omavaraisuus ruokavaroissa ja kädentaidoissa, sekä valtava kekseliäisyys ja luovuus asioiden järjestämisessä tuo helpotusta elämään.  Mitään ei heitetä pois.


Lukijalla on tiedossa jo historian kulku, mutta silti jännittää, miten sota tällä kertaa päättyy. Miten nämä henkilöt selviytyvät sodan jaloissa? Miten pieniltä vaikuttavilla  rahamäärillä mennään eteenpäin! Miten lapset selvisivät sodan vaikutuksista?
Huvilan osto ja sen kuntoon saattaminen, sekä vieraiden asuttaminen tuntuu kiinnostavalta. Sodan alkaminen enteineen jännittää.  Sodan aika, sotaväen vallituskaivaukset, tiedon kulku juuri tuolla Suomen osassa ovat yksityiskohtaisiakin.  Oliko Suomessa kiinalaisiakin töissä?? En tiennyt!
Jääkäriliike sai alkunsa salamyhkäisesti, kuten kirjassakin.  Tämä aikakausi kuitenkin vilahti ohi vähän liiankin nopeasti, kuin se olisi ollut kovin lyhyt aikakausi.  Siitä olisin kaivannut jotain enemmän.
Lukemisen aikana mietin näitä asioita silloinkin, kun en lukenut, eli kirja oli siinäkin mielessä selvästi hyvä. Kaivelin netistäkin tietoa Albergasta ja muista mainituista asioista.  Kirja pohjautuu todellisuuteen, mutta on kuitenkin mielikuvitusta. Vai onko?  Hämäävää.

Ensimmäinen osa oli jo kiinnostusta herättävä, mutta kaksi väliosaa olivat vähän tasapaksuja. Kolmannen osan loppu herätti kuitenkin jo halun jatkaa heti tähän neljänteen.  Seuraavat osat on varmaan etsittävä kirjastosta, että pääsee lukemaan tarinan jatkon. Miten Ida perheineen jatkaa kansalaissodan jälkeen?

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Rentoutumisen aakkoset

Elämä on välillä kovin rasittavaa.  Rentoutuminen on otettava tosissaan.  
Aloitetaan etsimällä sopiva asento....


...mikä on joskus aika vaikeaa...



....siis TODELLA vaikeaa....


Oikean asennon löydyttyä vajotaan syvään koomaan. Niin syvään, että ei havahduta, vaikka joku kutittaisi tassupohjasta. 


Ei havahduta televisiosta tuleviin ohjelmiinkaan.


Nähdään unia suloisista asioista....


Tai jos ei nukuta, niin köllötellään ihan muuten vaan rennosti!!



Osaatko sinä rentoutua  kyselee Merri. Näistä voi ihan vapaasti ottaa oppia ja kokeilla mikä tuntuu parhaimmalta tavalta.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Omituisen pyynnön omituinen toteutus

Sain kuvan ja pyynnön tehdä siitä sukat. No jaa. Minähän en tuollaisista kuvista mitään tiedä, mutta aivot alkoivat heti työstää, miten ne sukat voisi tästä aiheesta tehdä. 
Suunnitelma kehkeytyi lisää neuloessa. 



Lanka on Nallea, puikot nro 3. Langankulutus 125g. Sukan koko 43. 
Vain kirjaimet jäivät puuttumaan.... 



Tämähän tiesi taas sitä päälipistelyä.....
Luulin jo hetken, että nythän  sekin kävi sujumaan, kun tein noita keltaisia ristikkäisosuuksia. Sitten siirryin lehtiin. Arvatkaapa ensi alkuun, montako kertaa meni purkuun, kun en vaan osannut?? Aina oli jotain pielessä, jos ei muuta, niin sukka ja mallikuvio väärin päin toisiinsa verrattuina. 
Tätä katsellessa ei lopputulokseen voi olla oikein tyytyväinen, mutta kokonaisuus kattaa näkymän paremmin... luulisin 😓
Vähän hymyilyttää, kun pyynnössä vielä erikseen mainittiin, että lehti -kuviot saa sitten olla mukana. "Saa olla mukana"  oli kaikkein koskettavin osuus, koska se oli niin vaikeaa 😆



Leijona -kuvion löysin netistä,  kun keksin tiputtaa sen tuonne alas.  Olen kyllä jonkin verran muokannut sitä mieleisemmäksi. 



Meidän "leijona", nimeltään Merri, on ainoa oikea kissaeläin tässä jutussa!



Onko muille tullut viime aikoina häirintäviestejä lontoon kielellä? Minulle on tullut nyt useita ja olen ne aina poistanut.  Samannimisiä lukijoita on tullut samalla 2. Mietinkin nyt, voinko poistaa lukijan, vai onko se mahdottomuus?  Eihän se varsinaisesti haittaa, kun tiedän nämä 2, mutta joku muuhan voi klikata itsensä katsomaan, mitä löytyy?

Muuten ovat kaikki lukijat tietysti tervetulleet!

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Jyrsijöitä ja kissoja sekä 1 pipo

Yläkerrassa minulla on kaiken maailman askartelutarpeita. Vaan kun ei lähde käyntiin.  Olen istunut huoneessa ja odottanut inspiraatiota.  Ei ole näkynyt.  Odotellessa olen virkannut asioita. Aiemmin tein sen yhden liinan ja nyt syntyi pipo.
Samalla sain kulututettua pois lankaa, joka on muihin tarkoituksiin jotenkin epäsopivaa, tai sitä on liian vähän, tai erilaisissa värierissä.
Virkkasin pipon pylväillä, koukaten aina edellisen kerroksen pylvään ympäri takakautta.  Pinnasta tuli lopulta jotenkin neulotun näköinen! Aivan, kuin se olisi neulottu pipoksi poikittain yhdistäen.
 Pipo on minun päähäni sopiva (pitihän joku mallipää olla).  Suunnittelin ensin tupsua päälaelle, mutta se olisi näyttänyt ihan höperöltä, joten päädyin kukkaan. Reunukseen virkkasin  samalla keltaisella kierroksen.  Tämä jämälankakerä loppui myös tähän.
Lankaa pipoon kului 90g. Koukkuna minulla oli puinen 4½, joka oli ihan surkea esitys.  Sopivan kokoista muuta koukkua ei kuitenkaan ollut, joten tein kerros kerrallaan tällä surkimuksella ja sisulla.  Pipo on valmistunut pitkällä aikavälillä. Kun kävin yläkerrassa, virkkasin kerroksen tai pari.
Virkkaaminen käy käteen paljon enemmän, kuin neulominen.


Kukan keskelle ompelin napin. 


Tässä vielä pipo kulhon päälle viritettynä. 

Lämpöasteita riittää näillä kulmilla. 


Merri tietysti haluaa olla yläkerrassa ihmettelemässä. Muutenkin se viihtyy paljon  samassa huoneessa, ellei sitten ole aivan unessa sohvan nurkassa.

Yläkerrasta löytyi outo kyltti.....


...mitä viekkautta tässä taas esitellään. Ei se ainakaan haise millekään!


Merri ei tiedäkään, että samassa talossa on ennen sitä asunut jos jonkinlaista jyrsijää. 

Kerppu ja Kerppi, poikagerbiilit 💗


Tini alias Ukkeli, kääpiöhamsteri 💗


Pehmeä Poju -kääpiöhamsteri 💗


Sisarukset Leenu, Liinu ja Tiinu. Gerbiilit 💗


Veikeä Vili -hamsteri 💗



Suloinen Pörrö, pitkäkarvainen hamsteri 💗


Aikojen alussa on tässä talossa asunut myös neiti Misu 💗