Kirppistelyä ja taidetta

Pitkästä aikaa käytiin kirpputorilla. Usein sieltä ei löydy yhtään mitään ja toisinaan taas monta kivaa juttua. Kaverin kanssa kirpparin kiertäminen on myös hauskaa ajanvietettä, kun on toinen, kenelle oi kommentoida asioita. Voi vähän hullutellakin esittelemällä toiselle juttuja, joita tietää toisen inhoavan.  Joskus löytää ihania asioita, mutta hinta onkin ihan toinen, kuin kirpputorilla voisi odottaa. Jotenkin ei tee mieli maksaa tavallisenoloisesta asiasta niin paljoa, kun se on kuitenkin jollain lailla käytetty, kun on tuotu myyntiin.  Merkkituotteet ovat sitten asia erikseen. Niillä voi olla kovempikin hinta.
Lankapussit houkuttavat minua aina.... mutta harvoin tartun niihin kirpputorilla. Kirjat ovat myös kiinnostavia ja useimmiten löydän ainakin yhden luettavan kirjan. Olen siirtynyt ostamaan kirputorilta pokkareita, koska ne voi kivuttomammin laittaa uudelleen kiertoon maksusta tai ilmaiseksi.

Tällä kertaa löysin eurolla tällaisen mainion korutelineen. Se on juuri sopivaa kokoa mahtuakseen vessan kaapin hyllylle, jossa on kyllä jo yksi teline, mutta se ei ole oikein toimiva.  Irtonaiset korvakorut pysyvät näissä rei ´issä varmaan paremmin, kuin pelkässä tangossa.

Jos tietää minut pitemmältä ajalta, niin muistaa, että olen aika heikkona näihin puisiin juttuihin...

Yllä 2 ihanaa lipasta ja alla lasikantinen, vitriinimäinen laatikko. Ne kaipasivat selvästi jonkinlaista käsittelyä... esim. maalaamista . Näille kaikille puisille jutuille kertyi hintaa yhteensä noin 10 euroa.  Tuossa on muuten kuvanottoalustanakin yksi käsitelty leipälaatikko, joka sisältää nykyisin latausjohtoja yms. härpäkettä. 

Alla olevat 2 taulua ostin yhteensä eurolla, ajatuksena päälystää ne jollain muulla. Olen äskettäin kaivannut juuri tälläisiä 1-2cm paksuja taulupohjia, joiden päälle voisi laittaa jotain. 

Otin kuvan, kun kaihtimet olivat kiinni. Taulut jäivät  nojailemaan ikkunaa vasten. 

Aamulla avasin kaihtimet ja päästin auringonvalon sisään. Katsokaa mikä muutos!  Valo kuultaa hienosti kuvien läpi. Aloin jo perua päätöstäni käyttää tauluja uusien juttujen pohjana. Voihan näitä ensin katsella näinkin. Ne kannattaisi ehkä ripustaa johonkin ikkunan eteen esille. 

Taiteiden yössäkin tuli käytyä.  Täällä on hieno käsityö- yms. taitajien keskus Taideruukki. Se on muodostunut UPM:n lopettamalle tehdasalueelle, vanhaan tehdasrakennukseen. Sieltä löytyy mm. kirpputori, luomuleipomon kahvila, käsityö- ja taidepajoja, taidenäyttelyitä ja -lainaamo,. Lisäksi siellä toimii Pato -klubi, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja siellä on myös konsertteja. 

Tässä on kuva upeasta, minua koskettaneesta, taideteoksesta.  Tekijää en kyllä älynnyt ottaa ylös...

Jos liikut Taideruukin lähellä, niin suosittelen ilman muuta käyntiä. 

Kissan Silica -hiekka ja uudet valjaat

Ainakin vuoden olen säilytellyt Silica -kissanhiekkapussia askarteluhuoneessa. Tarkoitus oli tehdä autoon kosteudenkerääjäpusseja, mutta ei kukaan vaan ole tullut tehneeksi.  Nyt sain seuraa askarteluhuoneeseen, joten halusin tehdä jotain  muuta, kuin neuloa.  Jonkin aikaa meni  sommitellessa erilaisia asioita, mutta lopulta päädyin tekemään juurikin näitä kosteuspusseja.
Ensin ajattelin laittavani vaan kangaspussien sisään sitä Silicaa, mutta sitten tuli mieleen, että meneekö se pussi aina kerrasta pilalle, kun on kostunut?  Päädyin tekemään Silica -pusseille päälyspusseja, joissa on vetoketju. Pöllökangasta oli vielä pala. Ostin sen muistaakseni joskus Tampereen käsityömessuilta ja olen tehnyt siitä jo aiemmin muita juttuja.  Vetoketjut löytyivät omasta varastosta. Minulla on tapana irrotella poistettavista vaatteista osia, kuten vetoketjuja, nappeja, kivoja kangaskohtia jne. Etenkin, jos vaate on muuten käyttökelvottoman näköinen.
  Näissä pusseissa on mm. verkkahousun lahkeen vetoketjuja. 
Silican laitoin graavimmin ommeltuun pussukkaan, joka on tehty vanhan tyynyliinan kankaasta.

Kun tekee jotain kivaa, voi aina tehdä useamman! Pöllökangasta riitti neljään pussukkaan. Vanhoista farkuista  olen jo leikannut seuraavat. 

Nyt vaan testailemaan toimivatko.    Onko kellään käyttökokemuksia?

No mitähän se seuralainen sitten teki? Ehei! Tämä ei ole se seuralainen. 😊 Kovasti on juonessa mukana ja ennen tätä kuvaa ehti jo kerran hypätä "sekaan" tiputtaen kaiken lattialle. Toisella hypyllä osasi vähän kohdentaa paremmin. 

Nekku -tytär teki vanhoista nauhoista ja lukko- osista Merrille isommat valjaat! Kyllä oli taas luovuus huipussaan!  

Näitäkin osasia olen leikellyt vanhoista, käyttökelvottomista kasseista yms. jutuista. 

Merri näyttää tässä vähän surkealta, mutta ääniefektinä koko ajan kehräys. Se tykkää pitää valjaita ja viihtyy pihalla narun perässä. Se tietää heti, kun valjaita heilauttaa, että nyt pääsee ulos. Myöskin kommentit "lähteekö Merri ulos" tai "laitetaanko takki päälle" , saavat sen vilkkaasti ulko-ovelle odottelemaan. 😊

Kissan ulkoilutila käytössä

Aiemmin oli jo mainintaa tästä Merri -kissaa varten tehdystä ulkohäkistä.  Seinän vierustalle on tullut askellushyllyjä, joita pitkin pääsee ylös tai alas. Varsinainen  iso hyllytaso on korkealla ikkunan luona. Häkkiin pääsee tietysti myös alakautta häkin ovesta.
Kierrätyskeskuksesta löysin hienon ja ison liitutaulun, juuri oikeissa väreissäkin. Löytö oli niin hieno, että ostin sen jo, ennen kuin tiesin varmasti mihin sen laitan.
Aiemmin muokattu koriviritelmä pääsi paikalleen.
Kukkapenkin reunukseen tarkoitettu puinen, pitkä "nauha" saa toimia kävelysiltana.

Alhaalla on lattia-alaa, jossa on kirppikseltä löydetty retrojakkara ja putki, sekä kaupasta löytynyt kissan teltta.  Lattiatasoon olisi tulossa vielä joku kiipeilypuun tyyppinen juttu, sekä raapimispaikka. 

Tässä häkkiä vielä ulkoapäin.  Mieshän tämän komeuden on tehnyt kiipeilytasoineen. 

Häkkiä ovat testanneet Merrin lisäksi myös hoitokissat. Ne eivät olleet niin rohkeita, kuin Merri, mutta nauttivat selvästi ulkoilmasta ja pienestä tuulenvireestä, ulkoäänistä ja pörriäisistä. 

Tässä isäntä itse ja vieraileva kissa ylätasanteella makoilemassa. Sinne pääsee siis tuosta ikkunasta. Siihen on tulossa vielä hieman toisenlainen kissanluukku. 

Merri on tottunut olemaan valjaissa ja pitkähkössä narussa pihalla, joten sen on vähän vaikea sopeutua olemaan vain häkissä. 

Tämä tilapäisasukas ei vielä ulkohäkkiin pääse turvallisuussyistä. 

Verlaa kuivalla maalla

Verlassa tulee kuljettua aina silloin tällöin, joten päätin tehdä siitä pienen jutun. Aiemmin kirjoitin jo aiheesta, kun olimme veneilemässä ja lähestyimme Verlaa vesitse. Laitoin siitä videonkin Facebookin puolelle (pääset sinne klikkaamalla blogin oikeassa yläkulmassa olevaa Facebook -nappia).

Verlahan on siis Unescon mailmanperintökohde vanhoine puuhiomo ja pahvitehdasmiljöineen. Tehtaassa järjestetään  opastettuja kierroksia.

Nyt kuljin amatöörikuvaajana  kuivalla maalla.  Laitan siitäkin pienen videopätkän.  Se alkaa työväen asuntoesittelyllä. Kyltissä kerrotaan, että talo on alueen vanhimpia rakennuksia, joskaan sen historiaa ei varmuudella ole pystytty selvittämään.  Perimätiedon mukaan torppa olisi venäläisen rajavartijan tupa 1700 -luvulta. Venäjän ja Suomen raja kulki Verlassa kosken kohdalla.  Toisen arvion mukaan se voi olla yksi Valkealan ruotusotilaan torppa.
Viimeisen tutkimuksen mukaan torppa olisikin siirretty paikalle 1870 -luvun alussa.  Se on yhden huoneen asunto, noin 12 neliötä.  Mökkiä on myöhemmin kunnostettu museokäyttöön.

LISÄYS: Kommenteista tajusinkin, että tämä video ei toimi. Laitoin sen uudelleen Facen puolelle, jos haluat käydä katsomassa.

 Näitä kuvia kun katsoo, niin torppa näyttää ihan viihtyisältä. Tuskin sisustus on kuitenkaan ihan autenttinen. Pieniäkin olivat varmaan tämän ajan torpat isoille perheille.

Videolla näkyy myös Verlan kosken ylittävä silta, jossa on muutama rakkauslukkokin näköjään kiinnitettynä. 

Iso rakennus on Patruunan pytinki, eli tehtaan isännöitsijän asunto ja konttori vuodelta 1885. Sitä on restauroitu lähivuosina.  Pytingin puutarhassa on upeaa väriloistoa.  Puistossa kasvaa edelleen 1900 -luvun alkupuolella istutetut jalopähkinä, okakuuset, kanadantuijat ja lehmukset, sekä pytingin seinustalla villiviini. Lisäksi paljon erilaisia perennoja. 

Alueen ympäristö on upea vesistömaisemineen. Järveltä nousee vieläkin junanraiteet, joita pitkin tavaraa on kulkenut tehtaan tarpeisiin, ainakin osittain ihmisvoimin pieniä kuljetusvaunuja työntämällä.  Paikalliset ovat saaneet pitää kasvimaata alueella. Samalta paikalta löytyy nykyäänkin kasvimaa, vaikkakaan en tiedä, kuka sitä hoitaa.  Veikkaisin, että samat henkilöt, jotka hoitavat puistoakin. 

Museoalueella on lisäksi taidemuseo, Viiniverlan myymälä (ensimmäiset kotimaiset luomuviinit...), kahvila/ravintola, sekä paikallisten yhdistysten ja taiteilijoiden ylläpitämiä käsityömyymälöitä. 

Bongasin myymälöiden tarjonnasta ainakin nämä suksista tehdyt puunkantokorit...

...paljon paperista, sekä keramiikasta tehtyjä juttuja...

...tulevan vuoden asuntomessuja komppaavan yritysmainonnan...

Voi että! Tämä kuva piti ottaa ihan nostalgiamielessä! Meillä oli lapsena aina korkeushyppytelineet, joka kaverilla omat. Ne eivät kyllä olleet näin viimeistellyt, mutta periaate sama. Rima oli joskus hieman kiero, kun se oli luonnonrimaa. 😊 Saattoi siis olla eri korkeudella, riippuen siitä, kummasta reunasta pomppasi yli.  Myöhemmin kävin jopa koulujenvälisissä urheilukilpailuissa hyppäämässä korkeutta, kun oli tullut lapsena niin kovasti harjoiteltua. Eihän meillä lapsena mitään pehmusteita ollut, joten tekniikka oli hieman omantyylinen. Tulin kuitenkin kolmanneksi!  Hauskinta oli, kun luulin epäonnistuneeni kilpailussa ja painelin kaverin kanssa kentän laidalle ruusupusikkoon syömään ruusunmarjoja. Siellä sitten aloin kuuntelemaan, kun voittajia pyydettiin palkintojakkaroille! Vähän tuli kiire sen epäuskon jälkeen. 😃

Myytävänä oli myös aivan oivallisia kapineita! Käden jatkeita, joissa oli vaihdettava/ pestävä pääliosa.  Töissä on monesti harmiteltu eri ikäihmisten kanssa, kun omien varpaanvälien kuivaaminen ei enää suju, kun ei taivu. Tässä siihen apu! Hieno keksintö!

Alueella pidetään kesäisin myös kyläyhdistyksen ylläpitämää kesätoria, jossa on käytössä näin hienot myyntitelineet. 

Sattumoisin tuli Aamu TV:stäkin juttua aiheesta!  Yle Areenassa. 

Ketuttaa

Tässä oli mukava haaste ; tee sukat, joissa on kettuja.

Lähdin toteuttamaan sukkia vähän liian vaikealla tavalla. Nyt tekisin vähän toisin. Aloitin korvista ja loin lisää silmukoita niiden jälkeen. Välillä laskin ihan väärin ja purkasin etenkin toista sukkaa useampaan kertaan. Luulen, että korvat kannattaisi tehdä jotenkin vasta jälkikäteen. En saa niitä pysymään edes pystyssä, niin kuin haluaisin, mutta ehkäpä ne menevät näinkin.

Silmukoita on 14/puikko ja lankaa kului 140g. Lanka on 7-veikkaa, puikot 3½.  38-39 jalkaan. 

Silmät, hännänpäät, vatsat, jalat, kuonot, pistelin jälkikäteen. Viiksetkin tuntuivat sopivan ison ketun ulkonäköön. 

Netistä löysin kettukuvioita, joista muokkasin nuo isot ketut, pikkuketut ovat aikalailla mallinmukaiset.  Ketut elävät yleensä metsässä, joten kuusipuutkin sopivat mukaan. 

Ketun poikaset leikkii kunnes nukkuu.

Päivän huolet ne tuulehen hukkuu

Äitikettu hiljaa tuudittaa,

ketunpoikaa, pientä, nukkuvaa.

Isäkettu pienten unta valvoo

Keskiyöllä kuuta kunnioittaa, palvoo.

Uudet leikit aamusella pesueelle koittaa.

Lintuin laulu kepeästi korvissansa soittaa.

Parijonoon asettuvat pienoiset

Kas, vanhemmilta oppineet ovat temput moiset.

                                                              -Sartsa  2018 -

Diamond painting

Pidän kovasti ristipistotöistä ja niiden vaiheittaisesta etenemisestä. Vaihekuvat ovat kivoja.  Nämä helmityöt ovat vähän samantyyppisiä malleiltaan ja värimerkinnöiltään. Ristipiston tilalle tulee helmi. Aiemmassa jutussa näytin vähän tarkemmin miten, joten ei siitä sen enempää.  Kokeilin nyt, miten näistä saa vaihekuvia työn edetessä ja värien lisääntyessä.

Viimeinen kuva on otettu pystyasennossa ja värit näkyvät erilaisina. Siitä saa kuitenkin paremman kokonaiskuvan, jos työtä pitäisi seinällä.  

Nyt en kyllä keksi mitä tälle tekisin. Aika glitterimäinenhän tuo on, ja vähän turhan  sininenkin, sopiakseen seinälle. Sommittelin sitä nk kirjanpäälysteeksikin, mutta ei oikein istu siihenkään.  Keksiikö kukaan, mihin tätä voisi käyttää? 

Ei näistä nyt saa läheskään niin hienoja vaihekuvia, kuin ristipistoista, mutta tulihan kokeiltua. Yli vuoden tämä ehti hautua kaapissakin. 😊 Tausta on tämän takia epätasainen, kun on ollut rullalla. 

Työ oli paljon hitaampi tehdä, kuin luulin. Tästä tuli jotenkin mieleen sanaristikot; niitä pitää miettiä ja täytellä ja sitten ne ovat vain täynnä. 

Nauratti Merrin kanssa monta kertaa, miten se suhtautui koko hommaan.  Nyhjäsi koko ajan lähellä. Helmet tietysti kiinnostivat ja rapiseva päälysmuovi. Ei kuitenkaan erityisemmin onnistunut niitä tuhoamaan. Enemmänkin sitä näytti häiritsevän, kun se ei saanut huomiota. Mamma se vaan nyhjäsi jonkun helmityön kanssa!  Välillä Merri nukkui vieressä, välillä änki syliin tai kiipesi hartioille. Voi olla, että Merri onkin vain taiteen ystävä. 😉

Kissanväsytyskäsityö

Saatiin uutisia pienestä tyttövauvasta.  On kuulemma kovin pieni, joten jalatkin on pienet. 😊 Löysin onnittelukortin käsityömyymälästä ja  siihen yhdistin pienet junasukat.
Sukat on neulottu Ilves konelangasta, jota löytyi omasta varastosta. Sitä kului ruhtinaalliset 15g. Puikot olivat kokoa 2½.  Jalan koko on ??? öööö,  pieni. 😊

Eilen mietin, että olisi kiva tehdä välillä jotain muutakin, kuin neuloa.  Silmiin osui tämä! Tässä on nyt suurennettu kuva, eli aikamoista sihtaamista oli numeroiden kanssa. 😅 Muutenkin kuvittelin, että tämä ristipistoja helmien kanssa matkiva työ olisi jotenkin nopeampi. No ei ollut, ei ! Vaan imaisi mukaansa ja sen parissa kului useita tunteja.

Helmet ovat pieniä, littanoita, jotkut hieman koholla. Etenkin kullanvärisistä oli vaikea hahmottaa, oliko helmi oikeinpäin, vai ylösalaisin tuossa vihreässä kotelossa. Niitä otetaan nk kynännäköisellä jutulla (näkyy hieman tuossa kotelon alalaidan reunalla). En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, miten se helmi pitäisi siihen tarttua. Tökin ja tökin ja satunnaisesti helmi tarttui, tai sitten ei. Veikkaan, että tökkiminen vei puolet ajasta!! Loppua kohti taktiikka kuitenkin hieman kehittyi. Mukana on myös tuollainen punainen pehmoläpyskä. Senkään virkaa en tajua. Ajattelin, että sen päältä olisi jotenkin helpompi poimia helmet, mutta sehän menikin ihan riekaleiksi. 😖  Helmet, tai paljetit, tai miten noita nyt nimittäisi, ovat pusseissa, joissa on himmeällä kunkin värin numero. Kun pussin kerran avaa, sitä ei enää saa kiinni. Mukana oli pikkuruisia minigrip -pusseja, joihin laitoin ylijäämähelmet väreittäin. 

Tässä vaiheessa olen laittanut vain 3 väriä paikoilleen, eli hidasta on. 

Taulupohjaan on laitettu numeroin helmien paikat ja niissä on jonkinnäköinen liima, johon tasapohjaiset helmet tarttuvat. Aika tarkasti se on laitettu. Jos yrittää laittaa helmeä väärään kohtaan, jossa ei ole merkkiä, ei siinä ole myöskään liimaa!  Kaiken päällä on läpinäkyvä kalvo, jota ei kannata täysin ottaa pois, ennenkuin  työ on valmis. 

Merri  oli erittäin kiinnostunut tapahtumista. Se tuli viereen makaamaan ja toivonkin, että liimaan ei ole tarttunut kovin montaa kissankarvaa. 😀 Kissa oli näennäisesti rauhallinen, mutta pikkutassun äkkinäpäytys yllätti monta kertaa.  Onneksi se ei onnistunut läppäisemään vihreän kotelon päälle, jossa oli irtohelmiä!  Välillä se lähti pois, kun tönin sitä. Se tiputti pöydältä ylimääräiset lankapussit ja teki piiloutumishyppyjä pöydällä vielä olevien kahden lankakerän väliin.  Joka kerta samaan paikkaan ja maastoutui siihen. 😊

Viihdyin työn parissa niin kauan, että kissakin väsähti. Se kävi monta kertaa kerjäämässä huomiota, kiipesi jopa minun niskaan. Viimein se kellahti pöydälle, eikä enää jaksanut vahtia, mitä tapahtuu. 😄

Onko joku tehnyt näitä Diamond Paintingejä?  Millaisia on syntynyt? Laita linkki kommenttiin, niin käyn katsomassa.

Kulttuuria ja käsityötä

Uskomatonta, mutta täällä todellakin vielä näytetään myös käsityökuvia!!  Neulottu on, mutta mitään ei oikein ole tullut valmiiksi, ennen kuin nyt.
  Merenkulkijat.
Olen tehnyt tätä sukkamallia aiemminkin. Se  on mielestäni klassisen kaunis. Sopii hyvin miehenkin jalkaan. Palmikkokuvio halkeaa kivasti kantapään kohdalla. Kuviota on vain sukkien ulkosivuissa. Sisäsivu on sileä.  Käytin näihin sukkiin 7-veljestä -lankaa, jota merkitsen langankulutukseen 140g. Puikot olivat kokoa 3½. Venytin sukkiin lisäkerroksia ja nämä sopivat jalkaan kokoa 40-41.
Kuten aiemmin sanoin, minulla on monta sukkaa kesken. Tämä pari oli niistä se "reissukäsityö". Näitä on tehty monenmoisissa paikoissa. 😊 Ei kuitenkaan vielä merellä.
  Hattu on vain rekvisiittana. Tänään yritin pitää sitä, että pää ei paahtuisi, mutta olikin niin tuulisia puuskia, että piti tunkea hattu äkkiä kassiin. Onneksi oli pehmoista tekoa. 😊

Lomaa on mennyt pian viikko ja olen ehtinyt tehdä jo paljon asioita. En ehkä mitään niin kovin hyödyllistä, mutta asioita kuitenkin.

Olen käynyt kylässä. Oli mukava pitkästä aikaa tavata ystävä. Vanhempiakin olen tavannut. Mökillä tuli vietettyä heidän kanssaan pari yötä. Olivat niin aamuvirkkuja, että minunkin, yökyöpelin, kello kääntyi. Heräsin vielä tänäänkin 7.30 vaikka en ole osannut yhtenäkään iltana mennä kovin aikaisin nukkumaan.

Eilen illalla pääsin toisen ystävän kanssa nauttimaan Puolustusvoimien Kesäkiertueesta.  Se on viihdyttävä tapahtuma kesästä toiseen. Ensin vähän vakaampaa musiikkia (ei kuitenkaan vakavampaa) Glenn Millerin tyyliin, sitten Dianran kanssa ja lopuksi nuorisovoimaa Puolustusvoimien Showbandin tyyliin.

Tänään olen minäkin osallistunut Kymijoki -päivän viettoon. Kävin Susikosken kahvilassa kuuntelemassa Torvisoittokunnan kesäkonsertin. Olipa mukava kuunnella ja neuloa. Kappaleet oli valittu ei-niin-tavalliseen tapaan. Kuultiin mm. Persialaisella torilla, Second life jne. Neulominen saattoi herättää pientä hilpeyttä, kun toiset valittelivat  hellettä. Eihän me käsityönystävät sellaisesta naureskelusta välitetä, eihän? 😏

Kun kerran pääsin kulttuurin makuun kävin myös täällä.

Olikin ihan mielenkiintoinen esitys. En ole koskaan käynyt kansanoopperassa. Oikean oopperatalon esityksessäkin vain kerran. 

Tässä oli juonena tapahtumat ja uudistukset Aleksanteri II aikaan 1853-1870. Suomihan kuului Venäjään ja Suomestakin lähti nuoria miehiä Venäjän sotajoukkoihin.  Paikkakunnalle keisari rakennutti lennättimen ja rautatien, sekä sillan joen yli. Hän sai aikaan myös Suomeen oman rahan, Markan.  Kansaa koettelivat nälkävuodet ja kansakoulujärjestelmä syntyi. Mielenkiintoista oman paikkakunnan historiaa hieman eri tavalla esitettynä. 

Väliajalla ehdin hieman tutustua myös museoon, jonka alueella näytös oli. 

Sisätiloissa ei saanut kuvata. En ole ikinä käynyt tässä kotiseutumuseossa, vaikka olen ajanut ohi ainakin 100 kertaa! Aina pitää lähteä merta edemmäs kalaan, eikä näe sitä, mikä on nenän edessä.

Leppoisaa lomaa syystä tai toisesta lomaileville ja reipasta menoa niille, joilla jo työt ja opiskelut painavat päälle. Muistakaa tekin ottaa välillä rennosti. 😊

P.S. Arvonta Touhoosin blogissa. 

Vanhaan malliin

Viimeisiä työpäiviä ennen lomaa viedään!!
Vaan siltipä ehdittiin Nekun kanssa työpäivän jälkeen katsastamaan Wiipurintien markkinat. Siellä oli jos jonkinlaista kojua, joissa myytiin ja tehtiin käsitöitä raudasta lanka-ja keramiikkatuotteisiin jne.

Lapsille oli tarjolla kaikenlaisia huvituksia; jousiammuntaa, voima- ja tarkkuuslajeja ja vaikkapa tälläinen leipäkäyttöinen karuselli. Ennen kuvan ottoa korit olivat täynnä, mutta nyt hiljainen hetki.

Lankaakin oli myytävänä upeissa väreissä! Nyt en muistanut ottaa ylös, kuka näitä möi. 

Esiintyjiä näytti viikonlopun ajalle riittävän. Nytkin oli kahdessa eri paikassa musiikkiesitys meneillään. Tässä pätkä  Kings & Beggars yhtyeen esityksestä. Esitteen mukaan he esittävät eurooppalaista vanhaa musiikkia ja kansanmusiikkia, josta nauttivat sekä aateliset hoveissaan ja yksinkertaiset ihmiset kaupungeissa ja kylissä. 

En tiedä mitä kieltä laulu oli. Mielikuvituskielikin olisi mennyt ihan täydestä, jos oli sitä. 😄

Yhdessä kojussa myytiin koruja. Otin pari kuvaa näistä soljista. Sain esitteenkin, jossa kerrotaan, että kyseessä on verkkokaupanakin tunnettu Kelttikorut. 

Tykkäsin erityisestä näistä. Niitä voisi käyttää vaikka huivisolkina tai koristeena.  En uskaltanut ostaa, kun olen niin huono käyttämään koruja. Toisin sanoen osasin kerrankin hillitä itseni. ..

...ainakin seuraavalle kojulle asti. 😅 Sieltä tarttui mukaan tämä nahkainen rannekoru, jossa on magneettilukko. Tykkäsin väreistä, vaikka ne eivät nyt tähän tilanteeseen oikein sopineetkaan. Minulla on silmälasinsangoissakin tuota punaista. Sormessa keikkuu aiemmin ostettu sormus. Ei vihkisormus, vaikka nimettömässä onkin. 😆

Illalla esiintyi vielä Rohan tallit, joilla on aina jokin tarina esityksessä, jossa pääosassa ovat tietysti hevoset ja niiden taidot. Nyt oli kyseessä Juhana III:n turnajaiset 1500 -luvulta. Vietetään Helavalkeiden turnajaisia, joissa veri kohisee kuumana ritareiden kesken, päätyen lopulta lähes yhden ritarin surmaan. Erimielisyydet saavat lopulta ratkaisun ja rakkauskin kukoistaa. 

Hevoset osasivat paljon temppuja, olivat rohkeita, eivätkä välittäneet tulesta, yleisöstä ja kaiuttimien kovasta äänestä. Ne pysyivät hyvin hallinnassa. Ritareilla oli upeat asusteet ja haarniskat. Hevosetkin olivat saaneet turnajaiskoristelun.

Nyt on vain 1 päivä enää töitä ja sitten 4 viikkoa lomaa!!

Uunissa paistuu vielä kakku työkavereita varten. 

Kaikenlisäksi ulkona tulee vihdoinkin vettä!!!