Kivien päällä

Lankaa voi olla vaikka kuinka, mutta mikä on juuri se oikea? Se, joka kulloinkin herättää neulomisinnon. Välillä on selattava kaikki langat läpi, ennen kuin se yksi kutsuu sieltä ottamaan.
Mökillä on tietysti oma lankavarastonsa, jämälankoja monella tapaa.  Olisi pätkävärjättyä, mutta ei, nyt ei tee mieli neuloa kirjavaa. Yksiväristäkin, mutta langan paksuus ei käy yksiin puikkojen kanssa. Yksi olisi hyvä, mutta sitä on liian vähän. Langan valintaan vaikuttaa sekin, mitä siitä oikeastaan on tulossa. Onko sekään tiedossa? Ei, mutta yksinkertaisin valinta on sukat.  Ne ainakin löytävät aina omistajan.
Lopulta löytyy se oikea yhdistelmä, oikeanlaista lankaa, sitä, jota puikot kutsuvat.

Langat ovat sekoitus bambua ja puuvillaa, vyötteistä ei tietoakaan. Muistan kuitenkin, että tuota keltaista ja vihreää olen käyttänyt ainakin kesähatun ja huivin virkkaamiseen ja olen ostanut ne Siuntion käsityökaupasta. 

Harmaanbeige on jäänyt tunikasta, jonka kauan sitten neuloin.  Vaaleanpunainen lienee mökille kulkeutunut jonkun muun lankavarastoista. 

Lankaa kului kaikkiaan 75g , puikoilla numero 3. Sukkien koko on 38, eli juuri omaan jalkaan sopivat. 13 silmukkaa puikollaan resorin ajan, sitten lisätty 4 silmukkaa kerrokselle, jalkaterän päälipuikoilla 13s, pohjassa 14s. 

Kivillä oli ruuhkaa. Eräät muutkin halusivat olla kivien päällä. Välillä tähyten ylös ja välillä alas. 

Mustikanvarvuissa ei paljon mustikoita näy. Tänä vuonna onkin kuulemma tulossa huono mustikkasato. 

Keskikesän rauhaisat toivotukset kaikille! 

Rattaat pyörimään

Muistatteko nämä?

Moottoripyörän takarattaat, jotka pelastin miehen kaatopaikkakuormauksesta.

Ajatusrattaat pyörimään ja tuumasta toimeen. Tulos on tämä.
Tarvikkeina lisäksi rautalankaa ja keväällä kirpputorilta löytyneitä muovihedelmiä ja -marjoja.

Rattaat löysivät paikkansa tästä vitriinikaapista, tai mikä lasikaappi/lyhty tämä nyt onkaan.
Olen pitänyt tässä alkukesän kukkia tuolla pohjalla, mutta aina ne kuolevat vedenpuutteeseen. Tila on muutenkin kuiva, kun ei mikään sadepisara osu, ja lisäksi kastelijalla on huono muisti...
Yksi raato nytkin tuossa vasemmassa alakulmassa. .
 Oven yläpuolella on ennen pääsiäistä syntynyt kranssi. Alaosassa iso enkelipatsas ja vanha öljylyhty.  Itse lasikaappi on tuttavan tekemä.
Mies teki toisen, mutta se on mökillä.

3 viikon loman jälkeen töihin palaaminen oli tosi väsyttävää. Pääkoppa tietysti kuormittuu ylen määrin, mutta enemmän ihmettelin jalkoja, joita särki juuresta lähtien alas asti. Olen näköjään lomalla vain maannut ja istunut... Heti kun joutuu enemmän kävelemään, niin kroppa protestoi! 😂

Merrin tärkein paikka mökiltäpaluun jälkeen on ollut tämä naapurin aidan alusen tutkiminen.  Jos siellä oli yhden kerran hiiri, niin niitä voi juosta syliin toisenkin kerran! Pitää vaan vahtia silmää räpäyttämättä ja hiljaa, useamman tunnin ajan putkeensa.

Merrin juhannus

Merri täällä taas tervehdys! Minut vietiin autokyydillä mökille. Autoon oli laitettu tällainen kori, jossa voin maata tai istua, ja näen sieltä hyvin ulos.  Minun pääni mahtuu tuolta välistä... eivät tajua, että sieltä mistää mahtuu pää, mahtuu muukin kissa....
Muutaman kerran täytyy maukumalla muistuttaa, että olen kyydissä ja haluan nopeasti perille.

No entäs se mökki sitten?? Pihalla oli niin erikoiset hajut, että päätin mennä takaisin autoon. En  tullut ulos, ennen kuin minut sieltä kannettiin. Menin heti sisään ja tuijotin ovea, tuleeko se hajustaja sieltä perässä. Äänetkin ovat ihan erilaisia kuin kotona! 

Kyllä tässä mökkeilyssä aina tietty jännitys on, vaikka olin täällä jo viime kesänäkin. Ei siis ole uusi paikka. Täällä pitää olla koko ajan tarkkana, missä palvelijat ovat ja onko mökin ovi kiinni vai auki. 

Tämä sohva onkin sitten minun! Et kyllä kanna minua ulos! Pidän tiukasti kiinni tästä peitosta! 

Hei  haloo! Et tosiaan vie minua ulos! Haluan ottaa päiväunet. Et tajua vai?? 

No mennään sitten, mutta ei olla kauaa. Mitä ääniä täältä kuuluu?  Kukkuu ja krääk. Hiiret ja muut ötökät ripisevät pusikoissa. Itikat ujeltavat. Ihmisetkään eivät osaa olla paikallaan, vaan kolistelevat kuka missäkin! Koko ajan pitää kuunnella ja seurata tilannetta. Tarvittaessa maastoutua litteäksi. 

No laiturille voin tulla. Sieltä voi katsella kauas. Kalat hyppivät, linnut rääkyvät. Vettäkin voi vähän ihmetellä. 

Eiköhän tämä nyt ollut tässä?? Mennään sisään, jooko? 

Olipa rankkaa! Nyt vedän muutaman tunnin päiväunet. Ei saa häiritä! 

Todella tarkoitin mitä sanoin! Ei saa häiritä! Mene muualle sen kamerasi kanssa!

Hoh hoh. Taas täällä. Masentavaa. Onko varma, että sieltä ei kukaan tule yllättämään?

Haistellaan nyt sitten vaikka näitä kukkia...eivät haisemillekään, mutta tässä hiekassa taitaa olla joku haju....

Hei mutta tämähän olikin se hauska juttu! En muistanutkaan, kun kotona ei ole näitä puita!  Ylös vauhdilla, pieni ihmettely ja hyppy alas. Seuraavaan puuhun ja sama uudelleen! 

Älä valita niistä itikoista. Itsehän halusit ulos. Anna minun nyt vaan kiipeillä rauhassa! 

Ai vielä asuntovaunukin! Aika pieni koppi. Huojuu ja kitisee. Ulkoakin kuulu ääniä ihan läheltä. Toivottavasti ei kissansyöjähirviöitä! Voin tästä jalkojesi päältä pitää ovea silmällä. Nuku sinä vaan, minä vahdin. 

Aamulla päästiin taas mökin puolelle. Sain olla sisällä ihan rauhassa...ainakin vähän aikaa. Ikkunasta näin, että Arttukin on tullut mökille! Onneksi on lasi välissä. 

Siellä se vaan kuuntelee ja juoksentelee. Ei varmaan ole tajunnut, että täällä voi olla jotain vaarallista. Ei varmaan ole oikein hyvä hajuaisti sillä. 

Arttukin kävi laiturilla, vaan minäpoika se kävin siellä jo eilispäivänä! Hahaa! Olin ensin! 

Arttu käy välillä uimassakin...outoa. Siinähän kastuu! 

Olen aluksi täällä ylhäällä, niin Arttu ei pääse liian lähelle. 

Ihme tyyppi! Vuovaa itseään ihan liki! Minun pitää vielä miettiä tätä kaveruutta vähän syvällisemmin.  Ihmiset pelkäsivät, että täppäisin kynsillä Arttua nenään. Minä en kuitenkaan ole sellainen, pitäisihän se jo tietää! 

Ulkona  saattaa sittenkin olla mukavaa. Täällä on selvästi jotain hiiriä!  Ääni kuuluu ainakin. Tähyilen niitä tästä kiveltä. Ihmiset puhuvat jostain käärmeistäkin. En ole koskaan nähnyt niitä. Se on kuulemma hyvä juttu. 

Väsyin tosi paljon, kun piti ystävystyä ja seurailla tilannetta. Arttu olisi halunnut leikkiä siltikin. 

Kun ei jaksa, niin ei jaksa! Usko jo! 

Saatan hieman pitää tästä mökkielämästä. Pitää vaan löytää oma paikkansa täällä. 

Parasta on, kun saa rauhassa huoltaa kynnet!  Viettäköön muut sitä juhannusta, mikä se sitten lieneekään!

Kallottaako?

Löytyipä välillä virkkuukoukkukin käpälään!

Olen kauan sitten tallentanut tämän huivin ohjeen ja muistan sitä joskus aloittaneenikin. En kuitenkaan osannut lukea ohjetta oikein.  Nyt se sitten aukeni! Ja vain, koska en ymmärtänyt, että III -pylväs voi olla kolmoispylväskin, eikä vain 3 pylvästä! Ja vain, koska en osannut lukea merkkien selityksiä. Tiedättehän tunteen? Ohjeet luetaan vasta sitten kunnolla, kun ei muu auta. Tällöin voi olla kuitenkin jo myöhäistä (koskee myös ruuanlaittoa ja leipomista).

Ohje löytyy siis TÄÄLTÄ. (nyt en ole ihan varma, onko tämä huivin alkuperäinen ohje, jos jollain on varmempaa tietoa, niin kertokaa). 

Suomenkielinen ohje löytyy joka tapauksessa TÄÄLTÄ

Valitsin automaattisesti väriksi mustan. Nyt mietin, että miksi? En ole kyllä koskaan nähnyt mustia pääkalloja!  Toisaalta huivina tämä väri Kotiväki -langasta oli kuitenkin sopiva valinta? 

Lankaa kului 205g. Koukku 1,75.  Hyvä, että sain välillä kulutettua noita virkkauslankojakin vähemmäksi. 

Tein 8 kallorivistöä. Kallojen määrä on itse valittavissa. Huivin voi lopettaa mihin kohtaan tahansa. 

Tämä oli ihan mukava huivivirkkaus. Muutenkin oli mukava vaihteeksi virkata. Tämän jälkeen on taas kotoisaa tarttua puikkoihin. 😏

Arvaa, kuka on kuvassa.....?  Ei kallota, ei!

Kesäkuulumisia

Kesäloma on mennyt vauhdilla eteenpäin. Työasiat ovat kivasti unohtuneet. Unirytmi on taas "vaarallisesti" kääntynyt tavallistakin iltapainotteisemmaksi.
Ilma on suosinut lomailijoita, joskin välillä on ollut koleaa.  Vaihtelu virkistää. 😊

Pihalla olen touhuillut maltillisesti (luetaan: laiskasti). Kaikki on kuitenkin suurin piirtein kohdillaan ja nurmikon leikkuun voi ottaa liikuntasuorituksesta. 😏
Kasvilavoissa kasvaa herneitä, retiisiä, porkkanaa ja punajuurta. Ehkä pitäisi sanoa, että niihin on istutettu noita siemeniä. Jotain sieltä kyllä jo kasvaakin.
Komposti toimii upeasti! Olen joka kerta ylpeä viime vuotisesta hankinnastani, kun laitan sinne jotain. Ainoa harmi on, että sinne ei voi laittaa esim. kitkemisjätettä reiluja määriä, kun ne eivät mahdu sinne, eivätkä ehdi maatua niin nopeasti. Pitääkin täyttää vain hillitysti, enemmän kerroksittain ja vähän kerrrallaan.         Rikkaruohojen kiskojan on vähän vaikea saada itseään käyntiin niin montaa kertaa kesän aikana 😓

Jättiläiskokoisesta laukkakasvista tuli sittenkin hieno pallero! Aluksi se oli aika harva ja ajattelin, että ei ole kummoinen kasvi tuo.  Pikkuiset kukat kuitenkin avautuivat vähitellen ja pallo tuuheutui sen mukana.  Nyt voi sanoa, että kannatti tuokin sipuli istuttaa. Olisivat varmaan aika näyttäviä, jos olisi useampi, mutta tuohon penkkiin ei kyllä enempää mahdu.

Lomalla olen tehnyt paljon asioita, toisaalta jättänyt myös tekemättä paljon asioita. Parasta on se, kun ei kalenteri ja kello määräile päivän tekemisiä. 

Olen käynyt mm. taidenäyttelyssä. 

Soittokeikalla GP -raveissa. Silloin oli tosi kylmä päivä. Joutui kaivamaan kynsikkäätkin kassista, että tarkeni. 

Hevosille (vai kuunteleville ihmisille? ) piti soittaa esittelymarssia aina ennen  kilpalähtöjä. Lopuksi kansallislaulu voittaneelle hevoselle, joka tällä kertaa oli ruotsalainen. 

Kaikenlaistahan tuossa odotellessa ehti miettimään. Ainakin on tullut vuosien varrella soitettua tosi monessa erilaisessa paikassa. Mieleen tulee ainakin teltta tehtaan pihalla, kuorma-auton lavalla, esiripun takana, painikisoissa,  hautausmaalla, kirkoissa, pihoilla, avaamassa jos jonkinlaisia tilaisuuksia, torilla, TI-TI -nallen kanssa, jäähallissa, uudenvuodenavajaisissa, palvelutaloissa....... 

Täytyy sanoa, että kaikki ovat olleet kokemuksen arvoisia, enkä olisi läheskään kaikkiin paikkoihin päätynyt ilman soittoaikeita. 

Vielä on kesää jäljellä, vielä myöskin joitain lomapäiviä.....

Merrillä oli tänään jännittävä päivä. Kertokoon itse......

Tässä olen jo taas kotona. Istun tuolla kuljetusrepussa ja kehrään. Automatkasta en tykännyt, mutta kestin sen kuin kissa konsanaan!  Minut vietiin eläinlääkäriin. En ole ihan varma, mutta muistaakseni olen käynyt siellä ennenkin. Istuin repussani mamin sylissä . Olin vähän hermostunut, kun en tiennyt mitä tapahtuu. 2 isoa koiraakin siellä oli! Minä maastouduin ihan alas, niin ne eivät nähneet minua ollenkaan. 

Päädyin eläinlääkärin pöydälle. Lääkäri oli nainen ja puhui tosi nätisti. Se pyysi mamia rapsuttelemaan minua korvien takaa! Osaahan se itsekin!  Joka tapauksessa ne luulivat, että en huomaisi sitä rokotuspiikkiä. Olen kuitenkin jo niin iso kissapoika, että en ihan vähästä hätkähdä.  

Vaakassa minut punnittiin; 4,3kg. Ihan sopivan kokoinen siis, kuten se aika mukavaltakin kuulostanut lääkäri sanoi!  Alkoi olla minun suosikkini 😻

En ollut kuulevinaan, kun ihmiset puhuivat hampaidenpesusta. Minulle ostettiin harja ja tahnaa! Höh. Onneksi edes kananmakuista. Ovatkohan ne itse  maistaneet sitä?

Mami osti myös uusia ruokanappuloita!  Tykkään nappuloista.  Viljaakin saa kuulemma kissanruuassa olla, jos kissalla ei ole mitään erityisruokavalion tarvetta. Minä en ole mikään nirso nappuloiden suhteen!

Kotona piti vielä haistella reppua, kun siihen oli tarttunut jotain hajuja sieltä lääkäristä. Toivottavasti ei haise niille koirille!

Nyt minua ei tarvitse rokottaa 3 vuoteen! Sain punkkiliuosreseptinkin. 

Minulla on nytkin punkkisuoja, kun pyörin pihalla ruohikossa. Yhtään punkkia en ole vielä nähnyt!! Jos näen, niin otan siltä nirrin pois!

Teille KissaKamut tahdon sanoa, että ei se lääkäri mikään paha paikka ollut. Minä ainakin haluan nähdä sen rapsuttavan naisen vielä uudestaankin. Kehui turkkianikin ihanan sileäksi ja pehmeäksi!

Ei muuta kun hellurei ja hellät tunteet! 

t: Merri ja Sartsa

Naapurissa koivuvarkaissa

Naapurissa kaadettiin iso koivu. Hiippailimme sinne Merrin kanssa risuvarkaisiin. Merrikin rohkeana matkaan, vaikka naapurissa on Gizmo -koira.  Kauaa emme ehtineet kahden ollakaan, kun jäimme kiinni!
Gizmo sieltä juoksi heti katsomaan. Merri täydessä pörhöasusteessaan odottelemassa. Gizmo hieman hidasti, mutta juoksi ohi. Merri oli vähän ihmeissään.

Naapurin pihalla on aina ruoho vihreämpää, kuten kuusetkin. Hajut ovat mielenkiintoisempia. Valjaat ovat tosi löysällä ja ohut naru seuraa perässä flexiin asti. Halutessaan Merri pääsee niistä irti, mutta ei se juurikan ole edes yrittänyt. Muutaman kerran jälkeen se on jäänyt siihen viereen odottelemaan, että laitetaan "takki" takaisin. 😊

Risuista halusin kokeilla askartelua.  Keräsin tarvitsemani määrän ja lopuksi autoin naapurin rouvaa karsimaan  koko koivun oksaleikkurin kanssa. 

Moottorisahamies viimeisteli rungon myöhemmin. 

Sain jonkinlaiset askartelut aikaiseksi, vaikka risut olisi pitänyt varmaankin ottaa riippakoivusta?  

Käytin sitomiseen rautalankaa ja nauhoja. 

Vähän alkeellisiahan näistä tuli, mutta sainpahan risuaskarteluhalut taltutettua. 😅

Roikkukoot nyt tämän kesän tuossa terassin kaiteessa kiinni. 

Merrillä koitti myös suuri päivä, kun se sai pienen hiiren saalistettua siitä naapurin pensasaidan alta. Se sama paikka,  missä se aina istuu ja tuijottaa tuntikausia. Selvisihän sekin, että mitä pitää vahtia, kun piha oli kuitenkin aina tyhjä. 😏

Ylpeä saalistaja viimeisteli saaliinsa pistelemällä sen poskeensa 😒😕😖

Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun itse olin sisällä soittamassa eläinlääkäriin, että saisin Merrille rokotusajan. Hoitaja kyseli, että syökö kissa raakaa kalaa ja hiiriä, ja jos syö, niin pitää antaa matokuuri ensin. Minä sanoin että ei syö!  

Matokuurihan se oli sitten kuitenkin haettava..... 

Verla

Pyörähdys Verlassa, UNESCOn maailmanperintökohteessa.

Kirjoittelin aiheesta enemmänkin TÄÄLLÄ. 

Seuraava kuva on tosi huono, mutta laitan sen silti, kun siinä näkyy käsityöpuotien avointa ovea. 

Puodeista löytyy jos jonkinlaista ostettavaa; on puu- ja metallitöitä, karamellia, vaatteita, pipoja, vintagea, kaikensorttista käsityötä, leipää, viiniä jne. 

Alueella on myös kahvila/ ravintola, josta voi ostaa pienempää tai isompaa syömistä. 

Meille maistui lohikeitto. 

Ei voi olla huomaamatta, miten paikan yleisilme on muuttunut hieman tasokkaammaksi.  

Ennen alueella järjestettiin mm. tansseja, keskiaikapäiviä yms. toimintaa, mutta ne on nyt ymmärtääkseni kielletty paikan luonteen takia. 

Tehdasesittely on nähty jo useampaan kertaan, joten tyydyimme vain pihakierrokseen. 

Riiheen on tehty näyttely bio- / uusiutuvasta energiasta. 

Pihalle on rakennettu puinen rakennelma kertomaan samasta aiheesta. 

Toritoimintaa täällä silti vielä on silloin tällöin.

 Nuo myyntikojut ovat jotenkin vanhanaikaisen  tyylikkäitä, vai kuinka? 

Järvinäkymäkin tietysti löytyy, tässä vain ikkunan läpi 😊

Merri jäi suosiolla kotiin. Sillä meni kaikki energia vahtiessa, mitä terassilla tapahtuu, kun öljysin lankkuja.  Ilme kertoo, että se ei ole kauhean iloinen, kun sitä ei päästetty mukaan talkoisiin.