Halloween vitriinissä

Halloween -henkeä herätelty.  Lasivitriini pihalla kaipasi päivitystä, ja siitä lähti tämä idea...

Joku saattaa muistaa kesäisen koristeluni, joka muodostui kirpputorilta löydetyistä hedelmistä, sekä peräkärrin kaatopaikkakuormasta noukituista moottoripyörän-mistä-lie-rattaista. 

Omenat alkoivat ulkona roikkuessaan haalistumaan ja vempele kaipasi muutenkin päivitystä. Maalasin omenat kurpitsoiksi. 

Tässä koko vempele, vaikka vihreä naulakko ei sovikaan kuvan henkeen.

Vuosia sitten tuli virkattua myös tämä siepparihenkinen rinkula. Tytär teki siihen silloin tuon helmihämähäkin niistä joulutähtiaihioista, joita myydään valmiina.  Minä tein tähtiä, mutta tyttärellä oli vilkkaampi mielikuvitus. Saanko esitellä; kultainen hämähäkki!

Merriä ei ainakaan tämä koristelu pelottanut tippaakaan, liekö edes kiinnostanut.... kauempana näkyy selkeästi jotain mielenkiintoisempaa. 

Sipulipurkkikin päätyi pihalle!

(Arvatkaa, oliko hankalaa keksiä sipuleille uutta väliaikaista paikkaa sisällä?)

Tässä vielä koko komistus.

Enkeli siellä takana yrittää pitää tasapainoa yllä. 

Halloween ei oikeastaan ole mitenkään tärkeä minulle. Koristeet ovat kuitenkin kivan värikkäitä. 

Itse pidän päivää ihan suomalaisittain pyhäinpäivänä ja vien tänäkin vuonna kynttilän haudalle. 

Samalla ajatuksenjuoksulla tuli mieleen vuosien myötä tehtyjä Halloweeniinkin osuvia käsitöitä. 

Lumi Karmitsan malleista on näköjään usempikin karmivampi malli päätynyt puikoille

Kallosukat....

Hilpeät hahattajat...

Karmivat joulusukat....

Vieläkin kauemmas historiaan mennään näillä itselleni päätyneillä pääkallolapasilla. Karmivinta näissä näyttää olevan tuo samaan suutaan osoittava peukalo!! 

Vieläkin kauemmas mennään näillä lasten pipoilla.  Mikähän idea sekin on ollut, että tehdään lasten päähän pääkallopipoja?  Ehkä ne kuitenkin viittaavat enemmän leikkeihin ja merirosvojuttuihin yms. 

Eihän tässä tiedä irvistäisikö vai nauraisiko, tuumaa Merri. 

Vähän tuoreemmassa muistissa on tämä pääkallohuivi.

No entäs irtokäsi sitten??

Tai aivopipo??  Tätä voi käyttää myös vara-aivoina, jos omat on lomalla. 

No nyt meni hurjaksi!!! 

Merri on tässä vielä aika pikkuinen. 

Tupla-arvonta vielä voimassa! 

Tupla -arvonta

Arvon   kaikkien tähän juttuun kommentoineiden kesken nämä:

2 kerää Nalle Taika -lankaa

pupujussiservetit

Villiä vispausta -keittiö-/leivontapyyhkeen

Aiheena on kertoa, mitä kaikkea kierrätät. Listaan vinkkinne myöhemmin muillekin iloksi/ hyödyksi.
Itse kierrätän ainakin lehdet, lasit, metallit, muovit, biojätteet, kartongit/pahvit, osan vaatteista kankaina, osan roskista askarteluun jne.

Viimeinen osallistumispäivä on 5.11.


LISÄARVONTA  kommentoineiden kesken vielä myöhemmin.
Tämä arvonta on voimassa, kunnes blogin lukijamäärä ylittää 50 rajapyykin.
Palkintona nämä sukat. Omenat eivät lähde mukaan 😉

Lukijaseurantaa pitää yllä Merri

 Kyllä se kohta herää......

Kirpputori -juttu

Yritin mennä kierrätyskeskukseen, mutta se olikin suljettu. Siispä suuntasin lähimmälle kirpputorille.
Kirpputorilla kiertely on merkillisen viihdyttävää puuhaa.  Silmä hakee mielenkiintoista tavaraa  ja vaatetta vaihtelevalla kiinnostuksella. Välillä vaatteet eivät kiinnosta yhtään ja välillä pitää pysähtyä pitkäksi aikaa pyörittelemään jotain kirjaa tai esinettä.  Kommentteja voi jakaa ihan vieraidenkin ihmisten kanssa, kuten nyt, kun vastaan tuli luistimia, joista oli terät poistettu  😮.

Olen yrittänyt hillitä ostojani niin, että ostan  jotain esim. askarteluun ajattelemiani juttuja vain, jos tiedän, mitä oikeasti niistä teen (no ihan aina ei toimi tämäkään 😊). Toinen tapa on jättää himottu asia pöydälle ja lähteä jatkamaan kierrosta. Mikäli se jää vielä pyörimään päässä, niin haen sen lopuksi.

Valoenkelisarja lähti mukaan jouluista asetelmaa ajatellen. Olen muutenkin vähän heikkona noihin enkeleihin...

Tällaista "keittokirjatelinettä" , tai kuten mies sanoi; "nuottitelinettä" , olen halunnut jo pitkään ja nyt kun se löytyi kirpputorilta, niin nappasin matkaan. Siinä voi pitää vaikka valokuvia tms. Mitään keittokirjaa en ajatellut, mutta nuottiajatus oli kyllä ihan kiinnostava. 

Aiemmin lukemani Sibeliuksen elämänkerta velvoitti minut ostamaan tämän CD -levyn automusiikiksi.  Klassinen musiikki on ihmeen rauhoittavaa kuunneltavaa silloin tällöin. 

Minulla alkaa olla jo vähän liikaa luettavia kirjoja jonossa, mutta lähtihän tältäkin reisulta taas jotain matkaan...

Katselin usealla pöydällä kirjoja ja totesin, että kirjakanta alkaa hiljalleen uusiutua, vaikka vanhojakin tuttuja pyörii edelleen joukossa. Tätä Syrjästäkatsojan sarjaa oli useammalla pöydällä ja kun tajusin, että löysin kaikki osat, kävin keräilemässä ne koriin.  3 näistä on pokkareita ja tuo yksi kovakantinen. 

Kranssi, tai ehkä vasta aihio... jotain voisi lisäillä. 

Muutama päivä myöhemmin isännän alkoi tehdä mieli kirpputorille. No mikäs siinä!  Mennään vaan!

Sieltäkin löytyi kotiin raahattavaa tavaraa 😊

Uskokaa tai älkää, mutta näille kaikille on tarkoitus. Merriä kiinnostaa eniten tuo lintu, joka ei kyllä yhtään haise linnulta. 

Näistä piti ottaa kuva vaan ihan nostalgiamielessä.

Tuo pyörä muistuttaa tosi paljon sitä pyörää, joka minulla oli pienenä.

Tuosta vessapaperista on ollut puhetta useammankin ikäihmisen kanssa viime aikoina.

 Sitähän oli ulkohuusseissa ja se oli niin kovaa, että sitä piti ensin vähän hioa käsissään ryttyyn, että pehmenisi. 😏

Myös piirustuspaperinakin sitä käytettiin. Sillä sai mainiosti piirrettyä esim.  alla olevan kuvan paperille, kun siitä näkyi läpi. Tehtiin myös lumitähtiä ikkunaan. 

Merrin ulkohäkkiin löytyi kiva kyltti.  En tiedä, osaako se itse arvostaa sitä kuinka hyvin 😊

Punaista ja valkeaa

Kertaus on opintojen äiti.  Ei yhtä ilman paria, eikä kahta ilman kolmatta.

Päätin aiemmin, että toista Villapesusiskot -huivia ei tule....

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. 

Tähän huiviin tuli vähän jouluisampi twisti, kun punaisessa langassa oli tuota bling blingiä. 

Kyllä se siellä kiiltelee, vaikka ei kuvassa oikein kunnolla näykään. 

Vaalea lanka on Novitan Venlaa.  

Mitään en kuitenkaan ole oppinut edellisestä...briossia ei ole edelleenkään!  Minulla meni herne vähän nenään sen briossin kanssa viime kerralla, joten nyt en lähtenyt edes yrittämään. 😂

Samaisilla nostetuilla silmukoilla neuloutui briossiosuus. Kaksi kerrosta samalla värillä ja molemmilla väreillä nostettu silmukka ristiin toisen noston kanssa. 

Vaakapunokset ovat edelleen kivan näköisiä. 

Huivi painaa 195g.

Punaista lankaa kului n.70g 

Vaaleaa lankaa kului siis 125g

Pyöröpuikot kokoa 3½

Huivin "siipiväli" on 184cm ja korkeus 60cm. Venytin vain kohtuudella, olisi voinut ehkä isommaksikin muuttua, jos olisin enemmän venyttänyt. 

Olen löytänyt sopivan venytyspaikan saunan pesupuolelta, jossa on lattialämmitys. Laitan useita kerroksia pyyhkeitä lattialle, kastelen huivin ja laitan aavistuksen tuoksutonta huuhteluainetta, puristelen kuivaksi. Neulailen sitten huivin pyyhkeiden päälle.  Joskus olen laittanut pyyhkeet paksun maton päälle, mutta kissa aiheuttaa pieniä esteitä. Turvallisin paikka on siis oven takana pesuhuoneessa, jossa se kuivuukin melko nopeasti. 

Merri:

Sorry, en jaksa nyt tulla sinne lattialle katsomaan. Katselen täältä sohvalta. Taidan olla sairas....joku lorvikatarri ehkä??  Anna minun vaan ollaaaaa......................

Toiveita

Yksinäinen arovuokko luulee , että on kevät...

Merri sitä vastoin ei luule mitään. Se TIETÄÄ että pihalla on käynyt joku. Hajut ovat vieraita ja niitä on PALJON.  Niin paljon, että pitää haistellessakin pörröttää häntää. 

Etenkin projektiauton päällä löyhöttävä pressu vaikuttaa erityisen epäilyttävältä. 

Hassua, miten maatiaiskissan häntä voi muuttua lamppupuuhkaksi 😀

Minä  luulen omasta puolestani, että karhusukkia ei ole vielä tarpeeksi! Niillä voi vielä kartuttaa langankulutusta 105g grammalla, jos ne ovat kokoa 38.
Viime yönä näin unta susista Pitäisikö vaihtaa aihetta?

Tänään on varmaan tehtävä jotain ikkunoiden tai haravoinnin merkeissä, kun kerran kukaan ei ole tullut niitä hoitelemaan, vaikka olen kuinka odottanut. 

Ulkona ilma on harmaa ja märkä. En tykkää yhtään.  Tällaisina päivinä varmistun siitä, että en ole yhtään syksyihminen. 

Pidetään kuitenkin häntä pystyssä ja suunnataan kohti seuraavaa kevättä. 😺 ☂ 👀

Tapaamisia

Aika usein tulee piipahdettua palvelutalovierailulla.  Ujuttaudun oleskelutilassa joukkoon ja kaivan neuleen esiin. Harvemmin on aivan hiljaista. Aina joku keksii jotain juttua, johon voi ottaa osaa.
Monet tunnistavat minut jo ennestään, vaikka en olekaan heidän omaisensa.
Aika kuluu myös lehteä lukien, televisiota katsellen, tai pienellä kävelypyörähdyksellä. Hyvällä ilmalla voi mennä ulos, jos seuralainen suostuu.

Vein viimeksi ison lankavyyhden mukanani ja toivoin saavani sen muutettua keräksi.  Tämä sujuikin hyvin. Pitelin vyyhteä ja ensimmäinen pyörittäjä pääsi vauhtiin. Käsien väsyessä sain houkuteltua kerän pyörittäjäksi toisen henkilön. Hänen pyöritysintonsa hiivuttua vaihdoimme rooleja ja minä olin kerän pyörittäjä. Toiminta kirvoitti kaikenlaisia jutunjuuria mieleen. 

Palkkioksi sain yllättäen kahvia ja munkin, kun sain pyörittelijät viihtymään ja pysymään rauhallisesti läsnä. 😊

Tässä kuvatunnelmaa viikon takaa, jolloin oli taas palokunnan soihtumarssi. Me soittajat istuimme lämpimästi pukeutuneina kuorma-auton lavalla soittaen marsseja tai pelkkää rummutusta.  Tällaisissa soitoissa minun soittimeni on piccolohuilu, jonka kimeä ääni kantaa ulkona paremmin, kuin huilun. Palomiehet kantoivat soihtuja ja kävelivät perässä. Letkassa oli myös moottorikalustoa mukana. Valaistuksena soittajilla pienet telinevalot. Marssi on nimittäin ilta-aikaan, jolloin soihdut ovat näyttävimmillään.  Vettäkin saatiin jonkin verran, onneksi ei kaatosadetta. Nuotit joka tapauksessa saivat lisämaustetta runsaista pisaroista muovipinnalla 😁

Tällä kerralla ei ollut kovinkaan kylmä, monien vaatekerrosten ansiosta. Lämmin sauna kotona kuitenkin oli ihan mukava päätös illalle. 

 Palokunnan soihtumarssiperinne on jatkunut pitkään, mutta selvästi näkee sen hiipuvan hiljalleen mm. marssivien palomiesten määränä, soittajien motorisoitumisena ja katselijoiden määrän vähentymisenä. 

Merri rentoutuu sohvalla, kun sitä rapsutetaan. Ilme on taas paras 😻

Värit ratkaisevat

Isoäidinneliöitä toivottu ja niitä myös tehty.  Kolmella pylväällä ja kahdella ketjusilmukalla, kulmissa neljällä ketjusilmukalla.
Nämä pylväsmäärät kai vaihtelevat? Välillä ainakin näkee neljällä pylväällä tehtyjä neliöitä.
 Itse en noista isoäidin neliöistä oikein ole innostunut, mutta nyt täytyy myöntää, että nämä värit olivatkin se ratkaiseva tekijä.  Heräsin jopa miettimään, pitäisikö tehdä olohuoneeseen joku torkkupeitto... joskus... kun ei ole MITÄÄN muuta tekemistä.

Miksi aina on enemmän ideoita, kuin niihin käytettävää aikaa?????

Lankoja en osannut siististi päätellä virkkaamisen yhteydessä, joten se jäi lopputyöksi. Hirmuinen homma olikin! Melkein isompi työ päätellä ja ommella, kuin virkata.  Viimeisen kerroksen langat jätin vähän pitemmiksi ja käytin niitä ommellessani neliöitä yhteen työn nurjalta puolelta. En onnistunut ompelemaan yhtään neliötä väärin päin joukkoon ja se on jo jotain!  

Vain karvaamattomat kissat pääsivät rekvisiitaksi.  Peiton mitat ovat 60cm x 72cm. En ole yhtään venyttänyt tai painanut raudalla.  

Lanka on kaksinkertaista Baby woolia, jota kului 455g (+ päättelylangat ja yhteenompelu). Pariin otteeseen jouduin ostamaan lisää, kun en osannut arvioida menekkiä niin suureksi. Lopulta minulle jäi vähän yli, joten virkkasin reunat yksinkertaisella langalla, pylväitä ja ketjusilmukoita.  Koukku oli numeroa 5.

Virkatessa kuluu yllättävän paljon lankaa. Ylijäämälangasta sain vielä neulottua pienet tossut Novitaknits -sivulta löytyvällä langanmukaisella ohjeella, sekä omasta päästä peukalottomat lapaset.  Nämä painoivat yhteensä 50g. Vaaleanpunainen meni kokonaan, harmaata ja valkoista jäi vieläkin!  

Neulominen kuluttaa lankaa jotenkin vähemmän? 

Tässä vielä koko setti. 

Tässä sitten toisenlainen setti....

Merri makaa usein sohvan selkänojalla katselemassa ikkunasta ulos ja miettimässä syntyjä syviä.  Ilme ainakin näyttää siltä, että omissa maailmoissa ollaan.  😀

Tuoleihin uudet kankaat

Kankaita on täällä ihan turha yrittää salaa levitellä! Ihan varmasti tulee työn esimieskissa paikalle saman tien!  Se suorastaan hullaantuu.
Ostin Karnaluksissa käydessä tämän kankaan, jota taisin jo aiemmin vilauttaa. Tarkoitus oli tehdä keittiön tuoleihin uudet pääliset.  Löytyi 1 kangas, joka oli paksuudeltaan, väriltään ja hinnaltaan sopivin. Bonuksena on kissojen kuvia 😻

Mittaaminen on Merrin mielestä myös suurta hupia, sekä tietysti varsin tärkeä osio kankaan leikkaamisessa. 

Tuolit olivat keinonahkaa, joten kissatalous ei ole niille sopivin vaihtoehto. Kynsiminen alkoi jo ennen Merrin aikakautta, hoitokissojen aikana.  Merrillä oli pienenä tapana kiivetä tuon metalliputken päälle voimistelemaan. Nykyisin se on ottanut uudelleen vanhan harrastuksensa käyttöön. Leikkii kai lintua. 

Jätin keinonahan alle sellaisenaan.  Pitkällisten mittailujen tuloksena leikkasin tietysti liian kapean ensiversion....  sunnuntaiompelijan tuotoksia taas!   

Toisella kerralla onnisti paremmin, kun kantapään kautta piti oppia. Tarkoitus oli tehdä pussi taittaen kangas kahtia ja ommella sivut. Näin ollen tuolin taakse olisi jäänyt kissoja päät alaspäin.... kaikenlaisia yksityiskohtia sitä tulikin vastaan.  Kangas pitikin leikata puoliksi ja kääntää kissat ylöspäin. Ompelin saumat tuplatikkauksella. Selkänoja on siis pussimainen. 

Tuota metallitankoa en osannut mitenkään päin tuoda esille, joten jätin sen kankaan alle piiloon. Kuvassa vielä alhaalta päin kiristämättä. 

Ajatuksena oli ensin, että teen sellaiset irrotettavat tuolinpääliset, jotka olisin kiinnittänyt alapuolelta esim. nauhoilla. 

 Keksinkin että istuinosahan lähtee irti, joten voinkin tehdä sen irtonaisena ja käyttää niittipyssyä.
Aiempikin istuinosa oli näköjään niiteillä kiinnitetty.

Kulmat tuottivat tietysti hieman ongelmia, mutta sain ne lopulta aika nätisti asettumaan. 

Selkänojan alaosan niittasin myös  tiukasti kiinni tuolin alle. 

Ruuvaus ei ollut mitenkään kevyttä hommaa. Pääsin taas oikein suorittamisen makuun, kun alkoi näyttää siltä, että hommahan on saatava heti pakettiin.  Älähän jätä huomiselle sitä, minä voit tehdä tänään!  😏

Neljä tuolia näyttää nyt tältä. 

Omasta mielestäni onnistui oikein hyvin.  Yhtään osiota ei edes mennyt väärin päin!

Keinonahka oli materiaalina vähän liukas ja takapuoli oli siihen hyvin tottunut.  Nyt kun tuolille käy istumaan ja yrittää hilautua kohdilleen, niin kangas ei luista yhtään! 

Siellä sitä jo  testaillaan heti, kun silmä välttää!  Ilme on sellainen vähän kysyvä, että saakohan tässä nyt olla??