Hamat velhoilee

 Eiväthän ne aiemmat hamahelmi -kokeilut siihen jääneet. Aihe oli niin koukuttava, että päädyin kokeilemaan useampaa eri kuviota. Helmieni värit olivat vähän mitä sattuu, mutta jonkinlainen lopputulos kuitenkin. 

Tässä Harry Potter -logo vielä silittämättömänä.  Oikealla tylypahkan tupien nk. vaakuna ja sen värit (jotka ovat minulla vähän omalaatuiset 😀).

Alla samat silitettyinä. Yllättävän kauan saa raudalla painaa, että sulavat, ja silti tuntuu jäävän vielä noita vähemmän sulaneita joukkoon.  Ensin silitin leivinpaperin välillä tuon piikkitelineen päältä. Kun päälipinta oli sopivan sulanut, jotta sain irrotettua kuvat, silitin vielä molemmin puolin leivinpaperin välissä uudelleen. 

Koukutuin niin tuohon värien välppäämiseen, että tein useana päivänä aina 2 uutta kuviota. Noita isompia piikkipohjia oli minulla vain 2 ja muissa olikin sitten piikit ihan oudoissa järjestyksissä, jos oli kuviopohja. 

Eihän näitä nyt koko ajan yksin tarvinnut tehdä. Aluksi pelkäsin Merrin hyppäävän salaa pöydälle katsomaan, mitä on tekeillä. Sitä ei kuitenkaan kiinnostanut tuon taivaallista, vaikka kuului tippuvan helmen rapsahduskin lattialta. Se linnoittautui puoleen väliin yläkerran rappuja, ulkoiluikkunansa viereen, lämpöpumpun puhaltimen alle.  Saattoi se vähän käydä katsomassa mitä tapahtuu. 

Turhaan pelkäsin räjähdysmäistä ylläriä kissan muodossa.  Merriähän kiinnosti vain helmien asettelu  ja lajittelu. Kyllä se vähän yritti tassulla varovasti täppäistä, ei kai se muuten mikään kissa edes olisi 🙀

Hetkellisen kiinnostuksen jälkeen takaisin lämpöpuhaltimen alle nukkumaan. 

Lopulta minulla oli useita H.P. -aiheisia kuvioita, enkä tiennyt, mitä niillä tekisin.  Kuten sanoin jo aiemmin, hamailu on kuin ristisanojen täyttämistä tai palapelin tekemistä. Niihinkin koukuttuu ajoittain.

Askarteluhuoneesta löysin tuon pienen bambumaton. Olisiko tämä sellainen, jota käytetään susheja tehdessä?  En ole niitä koskaan tehnyt, mutta televisiossa olen nähnyt. 

Ylhäältä vasemmalta löytyy siis Hedwig. Sen vieressä on aika oudon värinen Dobby.  Sen alla on kultainen sieppi Huispaus -pelistä.  Sen alla nuo alussa näytetyt kuviot. 

Keskellä alla lentävä avain Viisasten kiven kätköpaikalta. 

Alhaalla Tylypahkan pikajunan raide. Sen vieressä tuo kakkaemojiltakin näyttävä lajitteluhattu. 

Tämä oli niin mielenkiintoinen aihe, että en meinannut osata lopettaa 😉 Viimein kaikki vähänkään järkevän väriset hamat alkoivat käydä liian vähiin.  Samassa yhteydessä käytin tietysti tuntikausia väreittäin lajitteluun 😂

Harry Potter -kirjat ovat yksi lempikirjasarjoistani. Olen lukenut ne moneen kertaan. Kolme ensimmäistä englanniksikin. 

Iltaisin nukahdan usein helposti laskemalla montako H.P. hahmoa muistan nimeltä (huvinsa kullakin). Joku voi laskea lampaita, minulla on muita laskettavia. 

Taianomaista alkavaa viikkoa Teille Kaikille! 

Villapaita valmistui

 Viime vuodelle laitoin tavoitteeksi neuloa jonkin isomman työn vaihteluna jatkuville sukkaneuleille.  Syksyllä vihdoin sain aloitettua villapaidan. Ohjetta etsin tosi pitkään, kun mikään ei tuntunut nappaavan. Halusin tehdä villapaidan, johon tulee jokin kaarrokekuvio. Lisäksi halusin käyttää kotona olevia lankoja. Tämä yhtälö ei oikein meinannut ratketa, kunnes päädyin tähän malliin. 

Neule eteni kaarrokkeen verran. Senhän vain halusinkin tehdä 😁 Ei minulla ollut villapaidalle mitään tarvetta. Nykyisin tulee harvoin pidettyä mitään paksumpaa neuletta, tai yleensäkään villapaitaa. Ei juuri koskaan.   Välissä neuloin taas sukkia. Joulun jälkeen paita eteni niin pitkälle, että toinen hiha enää puuttui.  Se syntyi sitten tuossa äskettäin. 

Yläkuva on otettu sisällä ja alempana on ulkona otettu kuva. Sekin vielä varjopaikassa.  Tietenkin villapaidasta tuli kerrankin ihan sopiva, kun en sitä oikeastaan tarvi.  Tein joskus lukioaikana tosi paljon näitä paitoja, ehkä parikymmentä vuodessa. Sitten se vaan loppui, kun tarvekin loppui.  Tämän tekeminen oli pitkästä aikaa mukavaa (etenkin kaarroke).  Jopa niin mukavaa, että aloitin tämän jälkeen uuden työn. 

Tässä näkyvät värit ihan oikein.  Naapureiden iloksi käytiin ulkona kuvailemassa 😊 Varmaan ne taas ihmettelivät, mitä meidän pihalla tapahtuu. Rouva seisoo kukkapenkissä ja isäntä kuvaa.  Liekö paikallislehteen vai perheen albumiin... 

Paita neulottiin ylhäältä alaspäin pyöröpuikoilla, kokoa 3½-4 ( en ole ihan varma). Hihat tein sukkapuikoilla, kokoa 3½.  Valkoinen lanka on Muumi -lankaa ja sininen on 7-veikkaa.  Aluksi pyörittelin vaaleanpunaista lankaa kuviolangaksi, mutta  viime tingassa vaihdoin tähän vaaleansiniseen.

 Minulla on niin herkkä hipiä, että tietysti tämä on karhea. Alla on pakko pitää toista paitaa, jos aikoo itse pitää tämän paidan. 

Lankaa kului yllättävän vähän painollisesti, vain 525g. Odotin isompaa painoa, siksi lankojen valintakin oli aluksi vaikeaa, kun ei ollut varma, riittääkö joku lanka vai ei.  Ohjeessa on käytetty Muumi -lankaa, jota sanottiin kuluvan 600g + 100g.  En minä kyllä noihin ohjeiden kulutuksiin edes luota. Aina tuntuu, että pitää olla varmuuden vuoksi enemmän, ettei vaan loppuisi kesken 😉 Tämä paita on kokoa M. 

Ohje löytyy Novita 4/2020 -lehdestä. Ilmankos ei "oikeaa" ohjetta löytynytkään viime vuoden alkupuolella 😁

Tältä se näyttää lehden ohjekuvassa.

     

Sovittaminen ei oikein sujunut, kun pyöröpuikot olivat vielä kiinni työssä. Onneksi tähänkin löytyi ratkaisu. 

Pään aukko on ainakin sopiva. 

Ehkä tuolta niskan ja selän kohdalta voisi vielä vähän ottaa sisään?

Nyt on tekeillä villatakki vähän mukavammasta langasta.  Sanoin miehelle, että saa pitää tämän villapaidan. Oli vähän epäilevän näköinen, mutta ei uskaltanut kommentoida 😂

Neulomisiin! 

Ystävänpäivä lähestyy

 Tammikuu alkaa olla loppusuoralla ja helmikuu häämöttää.  Ystävänpäiväkin siellä ensi kuussa ja sen vuoksi päätettiin Merrin kanssa pitää vuoden ensimmäinen arvonta. 

Osallistua voit kommentoimalla tämän jutun alle ja kertomalla mitä haluaisit tehdä ensi kesänä. Onko virus höllentänyt otettaan, tai ehkä kadonnut?  Kotona kökötetyn vuoden jälkeen olisi ihana päästä nauttimaan normaalista kesästä.  Mikä olisi sinun haaveesi ensi kesälle?  Minne haluaisit matkustaa, mitä haluaisit tehdä, minkä takia juuri se?

Arvontaan osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla lukija. Mikäli kuitenkin  haluat alkaa lukijaksi, ilahdumme siitä Merrin kanssa.  Etenkin juuri Merri ilahtuu 😹😍

Arvonnassa voittona on tämä salomonsolmuillen tehty huivi.  Olen tehnyt sen TÄÄLLÄ, mutta se on jäänyt minulta käyttämättä ja seisonut valmiiden käsitöiden pussissa.  Nyt etsitään sille oikea koti. 

Merri sanoi heräävänsä siihen mennessä, kun arvonnan aika on, eli vastausaika päättyy 14.2. ja arvonta sen  jälkeen. 

Onnea arvontaan!

Keittiöasioita ja ylläri

 Meillä on keittiössä tällainen perinteinen pyyheliinateline. Se oli alun alkaen tumman ruskea, mutta maalasin sen jossain vaiheessa kalkkimaalilla valkoiseksi. 

Yritin hakea hakukoneella tällaisen naulakon historiaa, mutta en löytänyt oikein mitään.  Olisi mielenkiintoista tietää, milloin näitä on alettu tehdä. 

Vaihtelen aina silloin tällöin pyyheliinapeitettä, koska minulla on niitä useampia. 

Itse asiassa löysin niin monta pyyheliinapeitettä kaappeja kaivellessa, että päätin oikein tehdä niistä kuvakavalkadin (piti tuokin hieno sana googlettaa, että varmistin tuleeko 1 vai 2 a-kirjainta 😀).

Silitin kaikki liinat mielestäni näteiksi, mutta kuvissa ei olekaan niin sileitä liinoja 😟.Eihän ne tietysti tuossa telineessäkään koskaan suorassa ole, mutta, mutta...

Minulla on monta äidin tekemää ristipisteltyä tai kirjottua peitettä.  Äiti on oikein haka noissa käsitöissä. Minulla homma ei kulje, ei sitten millään. 

Iso työ näissä on. Paljon laskemista ja värisävyjen vaihtelua.  Tässä hempeä ruusuinen malli. Käytän tätä enempi keväällä tai kesällä. 

Tämäkin on äidin tekemä. Se on mielestäni syksyyn sopiva, kun on noita omenoita ja muutakin satoa.  Onkohan kannussa mehua? Mitä mahtaa olla kulhossa?? Riisipuuroa? 

Tämä on tehty erilaisilla pistoilla. Ääriviivat on pistelty eri värein. Ylhäällä ja alhaalla olevaan liehukkeeseen on ommeltu pitsiä. 

Tyttö on ehkä hollantilainen, hatusta päätellen?  Mitä lie nyt kanniskelee ämpäreissään. Tämäkin on enemmän tällainen kesäinen malli. 

Seuraava peite on miehen äidin tekemä. Se on maalattu kangasväreillä.  Vaikka tässä on runsaasti kukkia, olen mieltänyt sen kuitenkin enemmän jouluiseksi, kuten viime joulunakin,  jolloin se oli esillä. 

Minulle  tulee tästä aina mieleen  Maria ja Jeesus -lapsi. En tiedä mikä oli alkuperäinen malli tekijän mielestä. Tässä kangas on tuollaista nk. puuvillasilkkimäistä, ohutta. 

Seuraavana minun kömpelö yritykseni. Olen tehnyt jouluisen peitteen neliskanttisesta pöytäliinasta. Yläosaan olen ommellut kujan tankoa varten.  Tämä on värinsä puolesta kaunis.  En muista yhtään, mistä tämä pöytäliina on alunperin meille tullut. 

Seuraavassa on eniten taustatarinaa.  Kyseessä on alun perin ollut parvekkeen oveen virkattu verho. Siksi siinä on nuo reunatkin vähän kimurantit, kun se oli vaijereilla viritettynä ikkunan pieliin. 

 Tein sen mummolleni, joka on jo vuosia sitten nukkunut pois. 

Verhoa virkkasin, ja varmaan siksi tuon mallinkin valitsin aikana, jolloin kolmas lapsemme oli nukkunut pois.  Tätä katsellessa nuo  molemmat asiat tulevat aina mieleen. 

Meillä ei ole tälle sopivaa ikkunaa, mutta halusin jatkaa verhon elämää ompelemalla sen lyhyemmäksi ylä- ja alaosastaan, samalla syntyi ylälaitaan taas tuo kuja tangolle. 

Tällä kertaa valitsin talviajaksi tämän pyyheliinapeitteen, joka on, yllätys, yllätys, jälleen äitini tekemä. Tässä nyt on tällaisia ruoka-aineksia ja soppakattilaa, joita voi kuvitella talvellakin käyttävänsä. 

Nämä ovat kyllä niin upeita, että pysähdyn edelleen ajoittain ihmettelemään, miten joku on tällaisenkin osannut tehdä! Nämä 3 ovat kaikki sellaisia, että paperilla olevasta ohjekaaviosta siirretään pistelemällä kuvio aida -kankaaseen, lankoja ja ruutuja laskien.  Minulla menee silmät ristiin joka kerta, kun kaivan oman, yli 10 vuotta vanhan pistelyni esiin. Siksipä en kai ole sitä loppuun saanutkaan...

Keittiössä kun ollaan, laitetaan tähän väliin kuva taas näistä täytetyistä kesäkurpitsoista, joita muistin pienen tauon jälkeen tehdä. Voi että nämä oli hyviä! 

Täytteenä oli jauhelihaa, sipulia, Koskenlaskijaa, kesäkurpitsoiden täytteet silppuina, riisiä, mausteita, sekä päällä juustoraastetta. 

Ruuanlaittokuvasta on hyvä siirtyä Stanstaan, nokkelaan keittiöemäntään, joka pääsi yllättämään minut ihan tyystin.  Menin postilaatikolle, kun näin postiauton pysähtyneen meidän kohdalla aiemmin.  Laatikossa oli niitä perinteisiä mainoksia, ja pari kirjettä.  Luulin, että mies on taas tilannut jotain autoon liittyvää... mutta, minulle tuli postia! 

Kirjepaketista löytyi servettejä, joihin ei voi ainakaan suuta pyyhkiä, kun pitää seurata nuotteja ja laulaa mukana. Kissaheijastin on kissaihmiselle täydellinen 💖. 

Heijastinpötkylöistä sovittelin jo pimeässä välkkyviä tähtiä, mutta ne jäävät ehkä odottamaan lähemmin tulevaa talvea ja joulunaikaa.  Pussillinen papukaijalukkoja (?).  Näillekin löytyy varmasti käyttöä. 

Kortissa ystävätoivotukset. Tämä oli kyllä varsinainen yllätys! Kiitos Stansta 💗

Läikkyvää ja liehuvaa lauantaita kaikille!

Huurteiset Sullavikat

 Aiempi neuleiden katselu kai auttoi, kun omatkin neuleet alkoivat valmistua.  Ennen joulua oli niin selvät sävelet, mitä neuloo. Lisäksi oli jonkinlainen aikataulu, vaikka se ei mitenkään kireäksi käynytkään.  Näin joulun jälkeen voi neuloa kaikessa rauhassa, harvakseltaankin. Välillä huomaan illalla, että en ole neulonut yhtään silmukkaa (voi kauhea, ajattelee joku 😉).  

Omien juttujen neulominen on kivaa sekin, mutta aina mukavampaa on, jos joku pyytää  tehdä jotain erityistä, kuten tässä.  Sukat, joita en ole ennen tehnyt. Kokeileminen on mukava haaste.  

Aika jähmeästi lähti käyntiin. En osannut laskea silmukoita millään oikein, kerrassaan typeriä laskuvirheitä. Aloitin sukan moneen kertaan.  Palmikkoisesta resorista tuli aika napakkaa, vaikka tein sen ohjeesta poiketen 3½ -puikoilla. Ohjeessa oli neuvottu käyttämään 3 numeroisia puikkoja.  Lanka on kuitenkin 7-veljestä, joten epäilin tuota puikkokokoa (oman käsialankin tuntien). Valintani osoittautui oikeaksi loppuun asti. 

Ohje on tästä lehdestä. Malli on Mia Sumellin ja nimi otsikon mukainen.  Koska olen niitä ihmisiä, jotka katsovat ohjeet vasta, jos on aihetta (myös kokkauksessa), meni lankavalinta aavistuksen vierestä.  Jossain vaiheessa neuleohjeessa luki, että ota hiekanvärinen lanka. Oliko minulla sellaista? No ei ollut. Olin valinnut jostain syystä harmaan, vain kuvaa katsoen.  Siitä aloin epäillä muitakin valintojani, kun mieleen välähti, että minua on myös värisokeudesta osoiteltu...   Kävi ilmi, että tuo vaaleanpunainen olisi pitänyt olla Lapintaikaa...  No eipä ole. Jäi sitten se pieni kimallus pois... Värisävyt ovat kuitenkin hyvin lähellä oikeaa.  Harvoin tulee tehtyä muutenkaan täysin samoilla väreillä, kuin ohje.  Nyt kuitenkin opin, että jos jotain samoja värejä yritän tehdä, voisi ne langan sävytkin tarkistaa.

Lanka siis 7 -veljestä ja langankulutus 215g. 

Arvatkaa menikö kärkikavennus kerralla maaliinsa? No ei mennyt 😂 Vasta kolmannella kerralla alkoi löytyä koko 39. 

Kuva ei valehtele ja siitä näkyykin, että se on otettu ennen kuin oikeanpuoleinen sukka on päätelty.  Pääteltäviä lankoja oli yllättävän paljon, kun värit vaihtuivat niin pitkällä syklillä. 

Lehden vinkin mukaan nämä olisi nyt sitten laitettava jalkaan talvisen luistelupäivän jälkeen. Ei muuta kuin luistimille! 

Lehdestä löytyi kerrassaan oiva liikuntavinkki! 

Eihän minun yksin tarvinnut neuloa.  Neulekaveri Sam oli uskollisesti mukana useamman kerran.  Sillä on selkeä näkenmys siitä, että neulominen on tärkeää ja kiinnostavaa.  Merri ei oikein jaksa enää kiinnostua moisesta.  

Pitkittynyttä lomaa on vielä muutamia päiviä jäljellä.  Selkä on sellainen, kuin on. Ei se siitä enää 20 -vuotiaan seläksi muutu. Olen uskollisesti venytellyt ja jumpannut sitä päivittäin.  Olen liikkunut enemmän (paitsi en töissä) ja  tehnyt mielikuvaharjoituksia terveestä selästä.  Voiton puolella siis ollaan, luulisin. 

Eilen sain tuon paljon puhutun koronavirusrokotteen. Nimeltään se on Comirnaty ja valitsin sille paikaksi vasemman olkavarren, kun olen oikeakätinen.  Pistos tietysti vähän tuntui, mutta sen jälkeen ei mitään tuntemuksia, ei edes kosketuskipua.  Iltaa kohti käsi alkoi tuntua siltä, kuin olisin nostellut liian isoja painoja (mitähän minä niistäkään tiedän..) tai heiluttanut haravaa vain toisella kädellä. Lihaskipua siis paikallisesti.  Nyt aamullakin tuntuu vielä kosketuskipua.  Päänsärkyä vähän tuntuu, mutta sitä oli jo ennen rokotusta, joten en laita sitä rokotteen piikkiin.  

Rokotteen jälkeen piti istua 15 minuuttia, ennen kuin sai lähteä kotiin. Kaikkia rokotteita annettaessa on aina vaarana harvinainen anafylaktinen reaktio.  Tässä vielä varovaisempi ohjeistus varmaan siksi, kun kyseessä on aivan uusi rokote.  Voin vakuuttaa, että kukaan lukuisista läsnäolijoista ei saanut mitään kohtausta. 

Mahdollisiksi oireiksi ohjeessa mainitaan päänsärky, nivel- ja lihaskipu, kuume, vilunväristykset, väsymys tai huonovointisuus. Lisäksi pistosalueen kuumotus, punoitus, turvotus, kipu, kutina, ihottuma.  Näiden sanotaan häviävän muutamassa päivässä. 

Rokotteesta ei voi saada  koronavirustartuntaa, mutta voihan taudin silti saada vielä tartuntana. muualta. Vastustuskyky nousee pikkuhiljaa ja vasta toisen rokotuksen jälkeen se alkaa nousta sinne 90 -prosentin tasolle. Toisen rokotuksen ajankohdan sain mukaan. Se on 4 viikon kuluttua. 

Nyt pitää vaan toivoa, että rokotustahti kiihtyy ja kaikki halukkaat saavat rokotteen. Eilen ainakin homma sujui ihan  liukuhihnalta.  Lisäksi olisi hienoa, jos mahdollisimman moni ottaisi rokotteen, tai sen kattavuus ja teho eivät riitä nujertamaan tätä tautia. 

Tällä alueella (ja muuallakin Suomessa) on alkanut esiintyä enenevästi tartuntaryppäitä. 

Torstai on toivoa täynnä. Toivottavasti sinullakin!

Neulominen on inspiroivaa ja luovaa

 Tämä se vasta outo käsityöblogi on,  kun vuosi kuluu, eikä yhtään näytettävää neuletta! 

Yritystä on kyllä koko ajan, mutta varsinaista tulosta ei valmistu, ainakaan näytettäväksi asti. 

a) villapaidasta puuttuu hiha (paita aloitettu syksyllä)

b) reissuvillasukat vasta ensimmäisessä sukassa menossa (ei ole ollut reissattavaakaan...)

c) sukat yhden lehden ohjeen mukaan jo kantapäävaiheessa! 

d) säärystimet ja lapaset  x 2 (ei voi vielä näyttää)

Uutta Novitan lehteä voi aina selailla, niin näkee valmiitakin käsitöitä!  

Alkuosassa esitellään useita plus -koon vaatteita, joissa on monia kivoja yksityiskohtia. On palmikkoa, kietaisumallia, röyhelökaulusta, liehukereunaa.  Erityisesti pidän tuosta pitkästä neulemekosta (ei kuvaa tässä).

Seuraavaksi mielenkiintoni herättävät musiikilliset inspiraatiot. Neulomisen sanotaan olevan kuin musiikkia tekeville käsille. Hmmm. Ehkä se on niinkin. Molemmista saa luovuutta ja mielihyvää, toteuttamisen ja inspiraatioiden tuomaa intoa. 

Oikealla Allegro -pitsineuletakki.  Musiikkiterminä allegro tarkoittaa iloisesti, vilkkaasti, nopeasti.  Musiikkisanasto on pääosin italiankielistä.  Joku voi tietysti ajatella hyppäävänsä  Allegro -junaan samoilla termeillä ja villatakki päällä. 

Tuo hame on ihan samanlainen, kuin yli kymmenen vuotta sitten tyttärelle tekemäni hame!  Nyt löytyisi oikein ohjekin 😊, nimellä Adagio (hitaasti).  Tämä on tehty Merino -langasta, minä tein omani Nallesta. 

Nuo sukat pitäisi tehdä jo ihan nimensä, Dolce (suloisesti), perusteella. Takaosa on sileää, edessä leveää palmikkoraitaa. Lanka näköjään Nallea. 

Andante (rauhallisesti käyden) - neulatakissa on upea selkämys.  

Viulunsoittajalle suositellaan Pizzicato -kämmekkäitä (näppäillen) ja Vivace -baskeria (elävästi). 

Lehdestä löytyy  myös Pianissimo -neulepaita (hyvin hiljaa),  Da capo -kirjoneulepusero (alusta uudelleen),  Sonaatti -palmikkoneule (moniosainen teos), Cadenza -sukat (solistin esittämä teoksen osanen).

Taisin inspiroitua enemmän tuosta musiikillisesta kiinnekohdasta 😊

Lankauutuuksiakin on taas ilmestynyt uusien väriyhdistelmien muodossa, sekä mm. tällaisina erikoisuuksina. 

Vasemmalla Earth collection, kestävän kehityksen lankoja. 

Woolly woodin tuotannossa on käytetty puuta materiaalina (ilmeisesti osittain). Langan sanotaan olevan täysin biohajoavaa. Toivottavasti ei ihan heti... 😅

Rescue -langat wool ja cotton on valmistettu ylijäämätuotannosta ja kierrätyksestä syntyneistä materiaaleista 

Myöhemmin ilmestyy vielä Macram -eco -lankaa makrameetöihin. 

Aika kova visio on vuoteen 2030 mennessä: Kaikki Novita -tuotteet aiotaan valmistaa uusiutuvista tai kierrätettävistä materiaaleista!  Jäädäänpä odottelemaan 👀

Vauvan vaatteet ja unipussit ovat kyllä kauniita, mutta osa on tehty pelkästä villalangasta.. se vähän ihmetyttää. Jos minä olisin vauva, huutaisin kurkku suorana, kun pistelee... 

Olihan tuossa kokoelmassa käytetty Merinoa ja noita aiemmin mainittuja uutuuslankojakin. 

 

Neuletakki herätti kiinnostukseni. Se näyttää ohuelta ja ilmavalta tuossa kuvassa. Hämmästyin, kun se on tehty Isoveli -langasta. Ei siis mitään ohutta kuitenkaan. Malli on silti kiinnostusta herättävä. 

Näiden kuvien jälkeen tekee mieli lähteä taas neulomaan noita omia keskeneräisyyksiäni....

Tico tico ystävät! 

Pakkanen paukkuu

 Parinkympin pakkanen tuo omat haasteensa ulkoiluun.  Kerrospukeutumisella pysyy lämpimänä, vain poskia nipistelee. Lumi on puhtaan valkoista ja tuo päivään lisää valoa. Aurinkokin ajoittain näyttäytyy.  Eipä kylläkään minun kävelylenkkini aikana. 

Lumi ja jää luovat omia taideteoksiaan. Nyt ei tee mieli uimaan, vaikka virtaavaa vettä on näkyvissä. 

Hassua, että pitää lähteä aina merta edemmäs kalaan. Muistelen kaikkia niitä luontopolkuja, joita tuli syksyllä tallattua. Miten moni kulkikaan tämän Kymijoen vierustaa?   Parisataa metriä, niin pääsen joenrantaan vaikka omasta pihasta kävelemällä.  Liian lähellä, vai liian kaukana, ken tietää.  Täällä ei ole mitään varsinaista luontopolkua tai kävelytietä. Sulana aikana rannan tuntumassa kulkee jonkinlainen polku ja laitureita löytyy muutama. Jotkut käyvät tässä kesäisin pulahtamassa.  Joskus on tullut käytyä lasten kanssa ongellakin, pieniä ahvenia kiskomassa. 

Keväällä on vesi usein niin korkealla, että lähellekään rantaa ei pääse, vaan vettä on jo pitkälle rantakoivikkoon. 

Näin talvellakin täällä näkyy satunnaisia koiran ulkoiluttajia. Näkyypä haalentuneet latusetkin, kun joku on testannut suksiaan. 

Samaan aikaan toisaalla.....

Merri: Lähdetäänkö Maia ulkohäkkiin?  Lyödäänkö vetoa, että et uskalla! 

Maia: Varpilla uskallan!  Menen vaikka ennen sinua! 

Sam: Ihan hulluja! Minä en ainakaan tule! Voin olla huoltojoukoissa. 

Maia: No niin Merri. Alahan tulla! 

Merri menee ulos ja käy häkin alaosassa. Viipyy ehkä minuutin verran. 

Maia istuu ensin ylälipalla, kuuntelee lintujen viserrystä. Ei tule sisään, vaikka pyydetään.  Lähtee lopulta vielä käymään alatasolla ja päätyy lopuksi tähän ikkunan ulkopuolelle tuijottamaan vellihousuMerriä, joka luovutti niin nopeasti.

Tytöt vastaan pojat, 2-1.  Sam ei edes yrittänyt. 

Sam: No niin yllytysulkoilijat. Käykäähän nyt tähän takan eteen matolle lämmittelemään. Tassujanne varmasti palelee.  Merri, sinulla on jäänyt vielä joku lumihiutale korvan taakse. Minä nuolaisen sen pois. Lämmitelkää nyt oikein kunnolla. Tämä se on oikein kissan elämää, lämpö. 

Matto onkin ollut kovassa käytössä.  Oikeastaan se on tuossa vain siksi, että minä olen jumpannut ja veytellyt siinä.  Tuttu hierojakin on käynyt kotona ja matto on ollut hierontapöydän alla. 

Selkä kipeytyi vielä entisestään joulun jälkeen ja olen sitä potenut. Onneksi kuvissa ei näkynyt mitään mullistavaa. Vain sellaista, mitä puoli vuosisataa vanhassa selässä olettaakin näkyvän. 

Päivittäisellä jumppa-venytyshetkellä yritän venyttää ja vahvistaa olemattomia lihaksiani.  Minulla on vain neulontalihakset kovassa kunnossa. 

Lihaksikasta pakkaslauantaita kaikille! 

Stanstan jatkotarina osa 14

 Stanstan jatkotarina jatkuu...

Tästä lähtee jo 14. osa. 

Alku, aiemmat osat ja  ohjeet linkitykseen löytyvät TÄÄLTÄ ja ne kannattaa lukea järjestyksessä, niin pysyt mukana Maisaa järkyttäneissä tapahtumissa. 

Tarinaa on tarkoitus jatkaa pätkissä, kuka vaan innostuu kirjoittamaan jatketta. Oletko se tällä kertaa Sinä?  Ilmoita halukkuutesi tämän jutun alle ja anna mielikuvituksen kulkea!

Mika juoksi kaupasta  Maisan perään ja sanoi tulevansa jossain vaiheessa käymään mökillä, koska kaikki tavarat ja kassi olivat jääneet mökkiin. Maisa sanoi nostavansa ne terassille, josta mies voisi hakea kamppeensa koska ehtii.  Sananvaihdon päätyttyä Maisa keskittyi Hannaan, joka oli  tällä kertaa yksin liikenteessä. Nyt on tilaisuuteni jutella Hannan kanssa kahdestaan näistä asioista. 

"Hanna hei! Ehditkö lähteä kanssani kahville tuonne kyläkahvilaan?", hän kysyy.  Hanna näyttää hieman yllättyneeltä, mutta myöntyy hymyillen ehdotukseen.  Kahvila on opaskyltin mukaan 2 kilometrin päässä. Hanna kehottaa Maisaa hyppäämään autoonsa, niin matka taittuisi nopeasti.  Kävely kesäisessä lämmössä ei tuntunut houkuttelevalta.  Maisa silmäili ympärilleen autossa.  Se oli vanha, mutta siististi pidetty Ford. Takapenkillä oli pari laatikkoa täynnä tavaraa.  Hanna ajoi reipasta vauhtia, kurveissa jarrutellen.  Pian viimeisen mutkan takaa paljastui vanha, puinen koulurakennus, jonne oli tehty kesäkahvila. Hanna kertoo koulun lopettaneen toimintansa jo ainakin 10 vuotta sitten. Roopekin joutui käymään bussilla koulussa lähikaupungissa.  Vanhan koulurakennuksen onneksi kauppiaan tytär oli palannut pääkaupunkiseudulta takaisin synnyinkyläänsä ja pistänyt pystyyn kesäkahvilan.  Talvisin hän kuulemma matkusteli ja asui jossain muualla. 

Hanna parkkeerasi koulun pihalle. Maisa ihasteli vanhan koulun koristeellisia puuosia ikkunoiden ja ovien pielissä.  Ketä kaikkia tässä koulussa oli istunut opiskelemassa, hän mietti.  Siis ketä kaikkia? Maisalle välähti päähän, että Paavo ja Pentti olivat varmaan molemmat istuneet tässä koulussa oppimassa lukemaan ja kirjoittamaan, tietämättä toisistaan, ja sukulaisuussuhteistaan mitään! Maisa kysyi asiaa Hannalta ja sai myöntävän vastauksen.  "Pentti tosin on vanhempi ja pojat jäivät siksikin toisistaan etäisemmiksi myös koulukavereina", Hanna jatkaa.  

Kahvila on sisältä viihtyisän ja vanhanaikaisen näköinen. Pöydät ovat kaikki eri paria ja seinillä on vanhoja opetustauluja, opettajien ja koulun tapahtumien kuvia. Nurkassa on iso pönttöuuni, lattialla värikkäitä räsymattoja.  Luoka perälle on rakennettu siisti myyntitiski, jonka takana seisoo pyöreä pieni nainen, iloisesti hymyillen. Ilmassa leijuu pullantuoksu.  Hanna ja Maisa ottavat kumpikin samanlaiset korvapuustit ja kermakahvia.  Eteisen puolelta johtaa ovi ulkoterassille, josta löytyi sopivan hiljainen nurkkaus kahvitteluun. Maisa ajattelee tilan sopivan mitä parhaiten siihen, mikä tilanteessa on tärkeintä, eli Hannan kuulusteluun, kuten hän mielessään asian suunnitteli. 

Hanna ehtii avata keskustelun, Maisan vasta miettiessä, miten aloittaisi.  " Oletan, että haluat saada selvyyttä tapahtumiin?", hän kysyy. Maisa lähes pillahtaa itkuun niin suorasta avauksesta. "Todellakin! Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Keitä te oikein olette ja mistä tunnette minut? Minä en teitä tunne ja koen tulleeni suorastaan pelotelluksi tällä kauan kaipaamallani kesälomalla! Miten olen edes tänne päätynyt? Onko siinäkin teillä ollut sormenne pelissä?", Maisa lopettaa hengästyneenä. 

"Kyllä kaikkeen on aivan luonnollinen selitys", aloittaa Hanna. " Minä suosittelin tuota kesämökkiä sinulle, kun kuulin sisareltasi Minnalta, että olet sellaista etsiskellyt.  Sinulla alkoi kuuleman mukaan keittiöremontti ja tarvitsit nopeasti jonkun tilapäispaikan.  Minnan tunnen tietysti sitä kautta, että Roope on ollut usein hoidossa isänsä äidillä, Helvillä. Hänethän sinä tunnetkin, vai kuinka?".  

Helvi...voisiko olla kyseessä sama Helvi, jonka Maisakin tunsi, eli kasvattiäiti, joka piti heistä hyvää huolta heidän oman äitinsä menehdyttyä sairauteen.  Vihdoinkin joku kiinnekohta, jonka hän ymmärsi. Maisa ei ollut päässyt edes Helvi -tädin hautajaisiin, kun oli ollut niin kovassa kuumetaudissa juuri silloin. Ikävä ja suru olivat estäneet katsomasta edes hautajaiskuvia, vaikka Minna -sisko oli niitä yrittänyt esitellä.  Minna oli muutenkin ollut Helvin kanssa enemmän tekemisissä vielä senkin jälkeen, kun he olivat jo aikuistuneet ja muuttaneet omiin koteihinsa. 

"Miksi Roopella on valokuva minusta?", hän kysyy lopulta.  Hanna kertoo Roopen saaneen sen mummoltaan. Poika oli ihastunut kuvassa olleeseen tyttöön, jolla oli ollut samanlaisia pisamia, kuin hänellä. Mummo oli kertonut paljon tarinoita Maisasta ja Minnasta, joita hän oli hoitanut kuin omia lapsiaan. Minna oli kuulemma nähnytkin Roopen muutaman kerran, kun sattui Helville samaan aikaan kyläilemään.  

"Miksi sitten en koskaan nähnyt miestäsi, jos kerran hän on Helvin poika?", ihmettelee Maisa.  "Pentti oli pitkään vihoissaan äidilleen, kun tämä ei ollut kertonut, että hänellä on veli ja vieläpä samassa koulussa, ja isäkin sama.  Riita kesti vuosia ja sopu syntyi vasta vähän ennen Helvin kuolemaa.  Tällöin Pentti oli jo rakentanut saamalleen metsätontille talomme ja minä olin astunut hänen elämäänsä.  Roopen synnyttyä Penttikin heltyi ja salli perheensä  lähentyä äitiään.  Hän oli lopulta kovin pahoillaan aiheutuneesta välirikosta ja yritti korvata sen kaikin keinoin".  

"Entä Paavo sitten? Miten hän liittyy minuun ja kesälomamökkeilyyni?", Maisa kysyy. " Paavolla ja Pentillä on ollut jo pitkään riita tuosta rantatontista ja kesämökistä. Paavon mielestä se on hänen perintöaluettaan, vaikka maa on mittautettu oikein ammattilaisella jo aikoja sitten. Paavo yrittää varmaan pelotella sinua, että siitä koituisi harmia myös meille, mökin oikeille omistajille". 

Kaikki alkoi hiljalleen löytää paikkansa Maisan ajatuksissa.  Hän kiitteli Hannaa kaikesta kuulemastaan. Kahvit oli juotu ja Hanna lupasi vielä ajaa Maisan takaisin vuokramökilleen. 

Maisa alkoi jo rentoutua kotimatkan aikana ja ehti sopia Hannan kanssa uusista kahvitreffeistä. Pihaan ajattaessa näkyi jo kaukaa Mika Haapamäen auto. Maisalla alkoivat kierrokset lisääntyä jo ennen kuin Hanna pysäköi auton.  "Ei voi olla totta! Taasko se on täällä norkoilemassa", hän älähtää.  Mökin nurkan takaa paljastuu terassi, jossa mies istuskelee Merlinin kanssa kaikessa rauhassa. " Oliko puhetta, että haet vain tavarasi ja häivyt?", kivahtaa Maisa.   "Mieluusti topakka neiti, mutta kun ne sattuvat olemaan sisällä, vaikka lupasit nostaa ne tänne terassin puolelle", mies vastaa jatkaen rentoa istuskeluaan. "Lisäksi totean poliisina, että mökkiin on murtauduttu. Ikkuna on rikottu ja siitä on menty sisään.  Kaikki tavarat ovat hujan hajan pitkin lattiaa ja seinään on kirjoitettu sinulle viesti", sanoo nyt jo hieman valpastunut mies. 

Maisa ja Hanna pelästyvät ja ryntäävät terassille katsomaan tilannetta. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Siepparimuistelmat

 Yksi lempitouhuistani on ollut unisieppareiden tai sen tyylisten renkuloiden tekeminen.  Vanhoja kuvia katsellessa tulee mieleen miten näitäkin silloin piti tehdä oikein urakalla, kuten kaikkea, josta innostun. 

Aluksi tein useita saman kaavan mukaan joululahjoiksi.  Aloitin tekemällä tuon keskiön muovisella kukkapyörällä. Kukan kärjistä pujottelin läpi pitkät langat/ narut, jotka sitten solmin alkukantaisella makramee -tyylillä verkoksi. Narut kiinnitin tuonne renkaaseen solmuilla. Haasteena oli saada tuo kukkakuvio tuonne ihan keskelle... 

Renkaan ympäri sitten virkkasin samalla langalla päälyksen, joka peitti sujuvasti nuo solmitut langanpäät. 

Osan helmistä, jotka tulivat tuonne verkkoon, pujottelin jo niihin solmittaviin lankoihin, osan kiinnitin erillisellä solmimislangalla paikoilleen.  Jossain vaiheessa tuli mieleen käyttää nappeja tuossa keskustassa. 

Kukan tekeminen kukkapyörällä tuonne keskelle alkoi jossain vaiheessa tuntua tylsältä ja etsiskelin kaapeista asioita, jotka voisi kiinnittää  keskiöön. 

Erilaisilla lankavaihtoehdoilla sai aina erinäköisiä lopputuloksia. 

Näitä virkattuja pöllöjä tuli tehtyä kahteenkin sieppariin. Tällä epelillä on silmät, toisin kuin sillä toisella, jota sitten joku keksikin kuvailla korsetin näköiseksi...

Lähes kaikki siepparit ovat menneet lahjoiksi tai tuliaisiksi.  Nämä kaksi muistan erityisen tarkasti, koska vein ne itselle lapsuudesta tärkeään paikkaan. Pääsin silloin visiitille äidin-isän-äidin taloon maaseudulle. Siellä lapsena usein käytiin vanhaa mammaa katsomassa. Oli aluksi lehmiäkin ja tietysti kissoja. 1 kissa ihan varmasti joi minun limsat lasista, kun laskin sen tupakeittiön penkille syödäkseni pullaa... 

Talon asukkaat nukkuivat lopulta pois ja talo jäi kai ensin tyhjilleen. Nyt olen tutustunut naapuriin, joka järjestikin minulle vierailun tuohon vanhaan taloon, jossa nykyisin on pääkaupunkiseudulla asuvien ihmisten kesämökki tms.  Oli äärettömän nostalginen ja haikea olo katsella vanhaa taloa, joka oli remontoitu. Sinne jäi aurinkoa tuottava sieppari ja toinen naapuriin ystävälle. 

Näissä on jo kokeilunhalua vähän erilailla.  Renkaat ovat pienempiä, rannerenkaita. Vanhat kuvat on kiinnitetty langan kanssa renkaaseen. Osassa oli joku mietelausekin tai henkilökuvaus tuossa alla.  Nämä taitavat olla minulla vieläkin jossain kaapissa jemmassa. 

Nuorin lapsistakin innostui tekemään oman versionsa. 

Käytin sieppareissa kaikenlaisia helmiä, mitä kätköistäni löytyi. Nämä siniset loistavat hyvin tuon valkoisen rinnalla.  

Tästä olen erityisen ylpeä. Olin pari viikonloppua kirjansidontakurssilla, jossa opeteltiin kahdenlaista tekniikkaa kirjojen sitomiseen. Tein kirjoja kotonakin ja annoin niitä lahjoiksi. En oikein keksinyt mitään hienoa käyttöä kirjoille, joten niiden tekeminen on jäänyt unholaan. 

Tämä työ oli viimeinen, vapaavalintainen. Halusin tehdä jotain taiteellista, kurssin vetäjän taideteosten innoittamana. Sidoin tuon pikku kirjasen. Tulostin noihin sisäkansiin tietoa unen eri vaiheista. Kirjan  päälikannet tein muistaakseni paperista, joka oli tilaamiemme evässalaattien peitteenä. Ideana oli käyttää kaikkea mahdollista paperimateriaalia.  Kirjan nimi on painettu leimasinkirjaimilla: Kirjawa unisieppari, ja noita Z -merkkejä on runsaasti kannessa ja roikkuvissa spiraalipaperisuikaleissa.  Kirjan  mukana roikkuu vielä rautalangasta vääntämäni silmälasit. 

Kaikessa tekemisessä, oli se sitten sukka tai sieppari tai mikä vaan, on aina mukavaa, jos joku antaa jonkun erikoisen aiheen. Sitä alkaa ensin työstää ajatuksissa, että miten toteuttaisi ja sitten pääsee kokeilemaan. Tässä toivottiin simpukka -aiheista siepparia. 

Tämä on vain söpö, ei muuta sanottavaa. 

Tässä on käytetty helmiä, jotka on purettu auton puukuulaistuimista. Meillä onkin ollut niitä pussitolkulla, kun aikanaan sain niinkin hyvän idean, että purkasin nuo istuimet. 

Erilaiset höyhenet kuuluvat sieppariin? Ainakin minun sieppareissa taitaa olla lähes kaikissa. 

Halloween -sieppari tyttären tekemällä hämähäkillä. 

Sieppari-ideaa noudatti myös tämä Elämän puu -aihe, jonka tein renkaaseen. Ensin oli ajatus tehdä jonkinlainen useamman renkaan installaatio seinäkoristeeksi, korvaamaan isoa taulua.  Idea hautui liian kauan ja olohuone meni remonttiin. Sen jälkeen paikka ja suunnitelma ei enää tuntunut hyvältä.  Tämä roikkuu ikkunassani. 

Sieppareihin voi käyttää mitä omituisimpia lankoja, joita varastosta löytyy. Tämä oranssi lienee jotain Tahitia, tai vastaavaa pöperölankaa. 

Vasemmanpuoleisen aihetta en nyt millää hoksaa, vai oliko vaan hopeasieppari, kenties. Oikealla on kuitenkin sieppari, joka on tehty aiheella polkupyörä. Tämä oli niin hassu aihe, että ensin ajattelin, että ei voi tehdä. Sitten kuitenkin taas pääkoppa jäi aihetta pyörittelemään ja syntyi tämä. 

Monivaiheisin oli pyyntö tehdä moottoripyöräsieppari.  Minulla oli oikein kuva tulevan omistajan moottoripyörästä, jota yritin mukaella joka suhteessa. Tein monta osaa yksittäiskappaleina ja kiinnitin ne sitten toisiinsa.  Tätä oli aivan ihana tehdä ja on varmasti uniikki. 

Alla roikkuu kypärä, joka on näköjään kääntynyt kuvattaessa väärin päin. 

Näitä olisi kiva tehdä lisääkin, mutta ei ole oikein paikkaa, mihin laittaisi. Ihan joka paikkaa ei viitsii täyttää näillä omilla hömpötyksillä. 

Tälläistä tällä kertaa, muistelon merkeissä. Joku voi muistella mennyttä kesää, joku puutarhaa jne. Minä muistelin menneitä sieppareita.  Mitä sinä haluaisit muistella mieluiten?