lauantai 27. helmikuuta 2021

Hannat

 Vannoutunut kirjoneuleiden ystävä sai yht´äkkiä päähänpiston tehdä palmikkosukkaa.  Ei siinä, etten tykkäisi   muunlaisista neuleista. Kirjoneulekuviot ovat vaan olleet niin koukuttavia. Kevään myötä kai nyt puhaltaa uudet tuulet aivojen idealokeroissakin. 


Palmikot vetävät neuletta reilusti kasaan. Minun käsialallani olisi ollut ehkä järkevää valita puoli kokoluokkaa suuremmat puikot.  Sukka ei kuitenkaan ole näin ohut, kuin tässä näyttää, vaan on tosiaan  kuroutunut vaihtuvien oikeiden ja nurjien silmukoiden ansiosta näin kapean näköiseksi, kun sukka ei ole jalassa. 


Olin jo aivan unohtanut, miten kauniilta voi näyttää palmikoiden leikittely neuleen pinnalla.  Tarkkaan sai ruudukkokuviota seurata rivi riviltä ja tarkistaa vähän väliä, oliko tämä palmikko oikealle vai vasemmalle kallistuva, sisä- vai ulkokautta. 


Jalassa kuvio venyy ja avautuu näkyviin koko laajuudessaan.  Sukan pituus riittää puoleen sääreen asti. 


Yläkuvan väri on hieman liian keltainen, kun taas tämä alla oleva kuva, punaisella pohjalla, on aivan liian haalean keltainen.  Joka tapauksessa tulee ihan pääsiäinen mieleen ja sehän se taitaakin olla seuraava juhlapyhä tässä kevään mittaan. 


Malli on tästä viime vuonna ilmestyneestä lehdestä.  Oikeastaan koko idea lähti lehtiä selatessa. Tuli niinkin fiksu idea mieleen, että neuloisinko tämän lehden sukat yksi kerrallaan...  Olen monessa asiassa niin suorituspainotteinen, että vain tällaiselle ihmiselle voi edes tulla tuollainen ajatus 😅 

Malli on Mia Sumellin Hanna
Lanka: 7 veljestä 145g
puikot kokoa 3½
varresta varpaaseen
koko 38-39

Nyt vasta huomasin uudelleen ihmetellä sitä, että ohjeessa pyydetään käyttämään puikkoja kokoa 3! Minkälaiset tallukat olisinkaan saanut aikaiseksi!?

Nyt on suunnitteilla seuraavien sukkien aloitus. Jään selailemaan tätä lehteä...


Mammaaaa! Haeppa nopeasti se suurennuslasi, niin nähdään, onko tässä kohdassa oikeasti virhe vai ei! 


Täällä on toinenkin epäilyttävä paikka!  Nyt olet kyllä ollut huolimaton. 
Täytyy mennä tarkistamaan vielä lehdestä, oliko tämä näin vai onko tässä virhe.




Auringon näen, säteenä tuona. 
Se loistaa hetken jo pälven luona.
Aavistus keväästä kirkastuu,
kun lämpö lumelta heijastuu. 
                                          (Sartsa -21)

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Pakkasella (kissakuvavaroitus)

 Kalvakka talviaurinko paistelee lenkkeilijöille. Puut ovat lumikuorrutettuja ja kaikki näyttää kauniilta. Tässä mennään vielä reiluissa pakkaslukemissa. Tänään on luvattu nollakeliä, mutta mittari on edelleen 6,5 astetta miinuksella. 


Lenkkeilytavoite on vielä ihan hyvässä kuosissa. Olen tehnyt kävelylenkkejä lähes päivittäin. Tammikuussa melkein joka päivä. Työvuorot aiheuttavat usein hankaluuksia lenkkeilyaikatauluihin. Ennen iltavuoroa ei aina tunnu ehtivän ja muutenkin epäilyttää, kuinka paljon viitsii ennen työvuoroa kävellä, kun töissä joutuu kuitenkin kävelemään enemmän tai vähemmän reilusti.  Tuplavuoropäivinä ei arvatenkaan ehdi lenkille ollenkaan. 😏


Läheisen jalkapallokentän maalit on koottu jo syksyllä sivummalle odottelemaan vihreämpää kenttää.  Joku on tehnyt ladut kentän ympärille. Kovallakin pakkasella suksijoita näkyy olevan ainakin yksi.  Tässä on helppo hiihtää, tasamaalla. Tuosta vähän kauempaa lähtee pururata latuineen ja toinen vieläkin pitempi metsälenkki, jossa on haastetta enemmän.  
Itse en tänä talvena ole hiihtänyt ollenkaan.  Selkäkipu on olemassa päivittäin.  Olen yrittänyt vahvistaa lihaksia näillä käelyillä ja päivittäisillä venyttelyillä ja jumpalla.  Ei mitään näkyvää tai tuntuvaa tulosta ainakaan vielä. En halua kuitenkaan antaa periksi, kun tämän selän kanssa pitäisi elää vielä aika kauan ja jaksaa töissäkin käydä. 


Merrikin on muutaman kerran uskaltautunut ulos pakkaseen. Sen ulkoilu ei kyllä kauaa kestä. 


Aika nopeasti se hyppää ulko-oven vieressä olevalle kaiteelle odottelemaan sisään pääsyä. Kaikki karvat ovat mahdollisimman pörhöllään. Valjaatkin näyttävät melkein pieniltä tuon turkkimäärän keskellä. Saa nähdä paljonko kevään ja kesän tullen taas karvoja irtoilee joka paikkaan.  Sitten voi taas kammata turkkia päivittäin. Siitä Merri tykkää. 


Eikö se ovi jo aukea??


Tämä se vasta on kissan elämää! Omassa sohvankulmauksessa lämpimässä, oman peiton päällä. 


Onko tämä sittenkin  parempi paikka? Tässä on ainakin hyvä rentoutua ja venytellä. 


Valitsen sittenkin tämän!  Ulos voi mennä luukusta, jos uskaltautuu pakkaseen ja viimaan. Luukku onkin talvisin useimmiten kiinni lämpöhukan takia.  
Mikäs tässä on maatessa, kun ilmalämpöpumppu puhaltaa lämmintä ilmaa niskaan.  Punainen makuualusta on laitettu tuohon, jotta raput eivät kuorruttuisi karvoista... ihan väärässä paikassa.  Merri siivoaakin sen välillä rappujen alapäähän.  Myös kynsien raapimistoosa on tuossa alemmalla rapulla. Sitä siirrellään eri rapuille, kun tarkoitus olisi teroittaa siihen kynsiään, eikä rappusiin.  Merri teroittaa kuitenkin aina siihen viereiseen rappuseen, missä on tilaa, eikä turhia pahvitoosia ole tiellä. 



Eipä ole montaa päivää enää tätä kuukautta jäljellä. Pian päästään kissojen maaliskuuhun.  Merri voi muutaman mourun kokeilla päästää, jos siltä tuntuu. Piakkoin koittaa myös aika, kun lumet alkavat sulaa ja sulamisvesiä tipahtelee terassin katolta ja auton kuvetta pitkin.  Sitä Merri odottaa. Se on ihan parasta hupia.  

Talvisia ja jo vähän keväisiäkin kelejä toivotellaan sinne eri puolelle Suomea ja muuta maailmaa!

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Woolly wood -Villatakki

 Aiemmasta villapaidasta innostuneena päätin tehdä samaan syssyyn villatakin.  Innostuin lisäksi tuosta uudesta Woolly wood -langasta, josta oli juttua aiemmin Novita -lehdessä. Kirjoitin siitä aiemmin TÄÄLLÄ. 

Minulla ei kai koskaan ole niin paljon samaa väriä isompien neuleiden toteuttamiseen, että voisi tehdä yksiväristä...  Ohjeessa neule on tehty erillisistä osista, eli takakappale ja etukappaleet erikseen. En halunnut turhia saumoja ja laskeskelin silmukoiden määrän yhdeksi kappaleeksi, jota tein pyöröpuikoilla.  Tein ensin yhtä väriä myös hihojen osalta eteenpäin, ennen kuin otin uuden värin.  Näin halusin varmistaa, että hihoihin jää samaa värimaailmaa, kuin isompaan kappaleeseen. Lanka tuntuu tosi kivalta, myös neuloessa. Ihastuin tähän lankaan oitis. Ei muuten kutita! 


Neulepintakin jäi kohtuullisen tasaiseksi. Isommassa kappaleessa oli tietysti joka toinen kerros nurjaa, joka vaikuttaa hieman epätasaisemmalta. 
Etupuolella molemmin puolin 2 pikkuista palmikkoa, jotka tehtiin palmikkopuikolla. Takana palmikko molemmin puolin selkää. 


Minulla meni tämän kanssa vähän herne nenään tuolla yhdessä vaiheessa, kun tajusin, että villatakista tulee minulle vähän pieni. Heitin koko homman nurkkaan vähäksi aikaa.  Se oli kuitenkin jo niin pitkällä, että vain yläosa ja hihojen loppuosat olivat kesken. Sisulla kaivoin työn uudelleen esiin ja ajattelin, että teen nyt sitten loppuun, pitää joku tai ei.  Nappeja ei meinannut millään löytyä, vaikka niitä on minulla ihan valtavasti.  Eipä sitten kuitenkaan 7 samanlaista ja työhön sopivaa meinannut löytyä. Nämä neliskanttiset ovat aina olleet vähän oudon näköiset nappilaatikossa, mutta tähän ne näyttävät sopivan oikein hyvin. Lisäksi ne ovat materiaaliltaan tosi kevyitä.  



Kaulus neulottiin poimimalla silmukat pääntieltä ja neulomalla aina oikeaa 7 kerrosta.  Kaulukseenkin olen melko tyytyväinen. Ei isompia lörpötyksiä. 
En yleensä höyrytä tai kastele mitään neulomiani asioita, kun minusta ne menevät sitten ihan lyttyyn.  Nyt kuitenkin päätin kokeilla myös sitä konstia. Palmikot vetävät neuletta jonkin verran kasaan.  Painelin koko neuleen nurjalta puolelta höyrysilitysraudalla ja sain kuin sainkin neuleen hieman leveämmäksi. 


Kyllä tämä nyt juuri ja juuri minulle mahtuu, vaikka en kyllä tykkää ihan myötäisistä neuleista.  Pintatuntuma on päälläkin tosi mukava. 
Väriyhdistelmästä tuli ihan siedettävä, vaikka aluksi epäilytti tuo ruskea.  Olisin lopulta pärjännyt ilman ruskeaakin langan riittävyyden kannalta, mutta olen tehnyt niin vähän isompia neuleita, että en osaa koskaan arvioida riittävyyttä.  Aina pitää olla suht´ reilusti aloittaessa. 


Istuvuus on ihan ok, mutta hieman isompi olisi saanut olla. 
Tässä katselen ikkunan väliin vangittua Merrin kilpailijaa, tai oikeammin kilpailijoita. Niitähän on tosiaan siellä 5kpl.  



Lanka on sen tyyppistä, että neuletta voi pitää kesälläkin, jos on viileää.  Näin edestä avattuna tämä näyttää ja tuntuu ihan siedettävältä. Ehkäpä kuitenkin otan tämän käyttöön. 


Ohje tähän neuleeseen löytyy Novita 2015 -lehdestä.  Siellä se on toteutettu puuvillabambusta. Tein kokoa M. (En tehnyt sitä mallitilkkua, eli oma vika). 
Käytin 3½ puikkoja ja lankaa kului 470g.   Oikeastaan aika vähän, vaikka lanka tuntuu aika raskaalta villalankaan verrattuna. Hihat on neulottu sukkapuikoilla. 


Merrin mielestä kaikki vaatteet ovat ihan samanlaisia, jos se vaan pääsee aina välillä syliin. 💝


Nyt on puikoilla jälleen sukat, mutta kirjoneule ei jostain syystä nyt iskenyt ollenkaan kipinää. Teen välillä vähän erilaista juttua. 

Lumitöitä on tehty jo heti aamukahvin jälkeen. Lunta olikin tullut tosi paljon. Onneksi ei ollut tänään työpäivä. 
Sain muutama päivä sitten toisen osan Covid -rokotteesta. Siitä varoiteltiin, että tulee herkemmin sivuvaikutuksia. Toisaalta sanotaan, että se on vain merkki siitä, että rokote vaikuttaa.  Tässä nyt vähän mietin, että sainko pelkkää keittosuolaliuosta (😅), vai onko minussa jotain vikaa, kun ei tuntunut yhtään kummoisemmalta kuin ensimmäinenkään.  Käsi oli taas pari päivää hieman arka ja tuli lievä päänsärky ja niskajumitus (joka voi johtua ihan mistä vaan). 
Rokotukset etenevät tosi hitaasti ja käsittääkseni rokotettukin voi levittää sairautta, ellei suojaa muita hygieniaohjeistuksen mukaisesti.  Töissä meillä mennään ihan samaan tapaan, kuin viimeisen vuoden ajan muutenkin, eli maskit asiakaskäynneillä ja toimistossa.   
Toistaiseksi mikään ei siis ole muuttunut.  Vain pelko siitä, että hoitajat sairastuvat ja jäljelle jääneet tekevät valtavasti töitä, on vähentynyt. Vajetta on muutenkin päivittäin enemmän tai vähemmän, niin ainakin tämä asia on nyt poissuljettu. 

Kevättä kohti porskutellaan ja eletään toivossa paremmasta huomisesta 😊

Sehän on vielä mainittava, että Suomella on nyt Euroviisu -ehdokas valittuna!  Suomea edustaa Rotterdamissa toukokuussa yhtye Blind Channel. Onnea matkaan! 

Sulokasta sunnuntaita Teille kaikille!

torstai 18. helmikuuta 2021

Hääasusteet

 Alkuvuodesta sain pyynnön tehdä hääasusteita ulkokäyttöön.  Aihe oli mukava ja siksi toteutuskin nopea. 

Nyt sain näitä ihania kuvia (luvan kanssa), kun tilaisuus on takanapäin.  Itse olen jopa enemmän ilahtunut näistä upeista kuvista, kuin itse työstä. 

Tällaisten lumikuorrutusten keskellä otetut hääkuvat ovat ikimuistoisia!


Mikäli aikoo vihkiytyä ulkona kovalla pakkasella ja lumen keskellä, on syytä olla reilusti päällä.  Häävaatteet on valittava kelin mukaan, unohtamatta juhlavuutta. 


Näitä kuvia on niin kiva katsoa, kun näkyy jotain omatekemää mukana. 💝








Alkuperäinen pyyntö oli lapasista ja säärystimistä valkoisina.  Halusin antaa hääparille lahjan ja tein mukaan vielä mustatkin lapaset.  En uskonut, että näkisin molemmat käytössä! 💕
Ajattelin, että tästä jää kiva muisto ja lapasia voi sitten joskus pitää yhdessä ja yhtäaikaa, milloin vaan. 
Kylläpä neule sopii näinkin juhlavien vaatteiden seuraksi!  

Hääparille piti tehdä myös kortti. Sitä suunnittelimme Merrin kanssa yhdessä. (anteeksi ystäväni, jos sait aivastuskohtauksen, kun olet kissa-allerginen. Tosin ehkä et olisi sitten voinut noita lapasiakaan käyttää, jos näin olisi 😀)




Sisus vielä ilman tekstejä...


Sitten vähän kehnompia kuvia vielä neuleista. 
Aloitin säärystimistä, koska se tuntui helpoimmalta ratkaisulta. Näin tuon harmaan poncho -vaatteen kuvan ennen aloittamista ja poimin siitä tuon ison palmikon idean mukaan.  Aloitin työn useaan kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen. Pelkkä joustinneule ison palmikon kaverina tuntui liian yksinkertaiselta. joustimeen neuloin valepalmikkoa (ilman apupuikkoa). 
Kuvat ovat ihan sinertäviä, kun kävin ulkona muka hyvässä valossa kuvaamassa...



Säärystimet 150g, pituus 47cm. Lanka 7 -veljestä, puikot kokoa 3½. Silmukoita koko matkan 14 x 3 silmukkaa+16s (palmikkopuikko). Pituutta tein reiluhkosti, että voi pitää sitten vaikka vähän makkarallakin halutessaan. 



Valkoiset lapaset 110g,  pituus varresta kärkeen 38cm. Lapasten varsiinkin tein reilusti pituutta, kun suretti se kylmyys siellä ulkona ja juhlavaatteet päällä. Monta vaatekertaa päällekkäin oli kuuleman mukaan riittävän hyvä valinta.  Lapasissa aloitin samoilla silmukkamäärillä, kuin säärystimet, mutta rannetta kohti kavensin reilusti, koska käyttäjällä on niin siro käsi. 


Mustat lapaset 115g, pituus varresta kärkeen 32cm
Näihin lapasiin en uskaltanut tehdä niin pitkää vartta, kun ajattelin, että miehet eivät sellaisista perusta.  Kuviointi on sama kuin valkoisissa, koko isompi. 
Pituus- ja leveysero näkyy parhaiten alakuvassa. 



Minä olen kultana sinulle.
Tule sinä armaaksi minulle.
Tassutellen, hassutellen,
käydään onnen kyliin,
rakkauden syliin.
Poimitaan meille noita,
onnen pikku pipanoita,
minä olen kultana sinulle,
tule sinä armaaksi minulle.
– Uppo-Nalle –

***

maanantai 15. helmikuuta 2021

Huiviarvonta

Nyt on tullut aika arpoa tuo aiemmin arvottavana ollut salomonsolmuhuivi. 

Kivoja vastauksia taas löytyi osallistujilta.  Mitä haluaisit tehdä ensi kesänä?

Jotkut haluavat tehdä jotain, mitä ei ole pitkään aikaan päässyt tekemään pandemian takia. Halutaan matkustaa ulkomaille, käydä kesätapahtumissa ja teattereissa. On odotettu aikaa, jolloin voisi taas tavata läheisiä ja ystäviä entiseen tapaan. Joillain on tulossa isoja juhlia, joita on usein tapana viettää koko suvun kesken, esim. ylioppilasjuhlat. 

Joillekin mahdollinen viruksen katoaminen ei vaikuttaisi elämään juurikaan.  Samat kotityöt on tehtävä, peltotyöt ja karjanhoidot huolehdittava ajallaan.  Perunan kasvatus, pihasuunnitelmat, kasvien hoito ja kasvatus. Luonto toimii kuten ennenkin. 

Joku haluaisi matkustella kotimaassa, asuntoautoilla, kierrellä nähtävyyksiä katsomassa. Olisi mukavaa päästä asuntoautoilemaan tai veneilemään. Mökki odottaa viimeistään kesällä. Nämä kaikki ovat olleet nytkin mahdollisia, suojaukset muistaen, mutta kaikki on aina mukavampaa, kun voi elää "normaalisti", mitä se sitten kenellekin on. Porukassakin on mukavampi mökkeillä ja touhuta. 

Ai miten ihanaa olisi vaan olla ja nauttia elämästä ja antaa ajan kulua. Tehdä sitä mitä kulloinkin huvittaa. Istua kiikussa silmät kiinni ja tuntea lämpö iholla (tai turkilla), ja kesän valo. 

Kumpa olisi edes kunnollinen loma, jonka saisi rauhassa viettää, eikä pieniä pätkiä, joissa eivät työt edes ehdi unohtua. 

Toivotaan, että kaikki saavat oman kesäunelmansa, tavalla tai toisella. 


Arvonnan voittaja on tällä kertaa arvontakoneen arpoma Liisa Hopeiselta kuunsillalta! 

Onnea Liisalle 🏆

lauantai 13. helmikuuta 2021

Ystävänpäiväkortteja tuunaten

 Kun neuleet eivät suju, piti keksiä jotain muuta ohjelmaa.  Ystävänpäivä tulossa, siinä hyvä aihe korttien tekemiseen.  Ihan alusta asti en käynyt niitä tekemään, vaan sain idean käyttää korttilaatikostani kortteja, joita on vuosien varrella päätynyt meille tavalla tai toisella ja joita ei tule mihinkään lähetettyä. Kortteja lähetetään muutenkin nykyään niin vähän.  

Potentiaalisia kortteja löytyikin aikamoinen läjä. Osa on tullut jostain lasten jutuista kauan sitten, osa Lastenklinikoiden kummeilta (ainoa, joista olen maksanut), osan on joku jossain askartelutarvikelaatikoissa antanut, osa sellaisia, joita vaan lähetetään kotiin (niitä en maksa, kun en ole tilannutkaan). 


Seuraavaksi nostin kissan pöydälle. No en nostanut! 😁 Kyllä se hyppäsi siihen ihan itse ihmettelemään, mitä tapahtuu. 

Nostin hilpetööri- / tarralaatikkoni pöydälle. Niitäkin tarpeita olen saanut useasta paikasta, ostanut itse, leikellyt jostain yms.  Jokaiseen valmiiseen korttiin tein jotain lisäyksiä ja tuunailin niitä uuteen uskoon. Kaikkein höperöimmänkin näköiset tulivat ihan erilaisiksi saatuaan vähän uutta pinnoitusta. 
Tämä olikin niin mukavaa puuhaa, että käytin lopulta kaikki löytämäni kortit. 


Osa oli yksipuolisia, osa avattavia. Sisäpuolet koristelin myös tavalla tai toisella. Ehkä näissä ei sitä punaista lankaa oikein ollut, mutta ainakin ihan kivan näköisiä ja pirteitä tuotoksia.  Peitin takaosien painettuja osia tarroilla ja nauhoilla yms. 
Tekstiksi vain yksinkertaisesti "Hyvää ystävänpäivää" ja päivämäärä, niin tiedetään missä mennää ja miksi. 


Kortteja syntyi 48 kappaletta. Vein ne töihin vietäväksi meidän kotihoidon asiakkaille anonyymisti. Muutaman vein itsekin ja ilahtuneita olivat monet.  Yksi sanoi, että tämä lämmittää mieltä. 
Oman neuletylsyyden tappamisella sain aikaan jotain, joka ilahdutti muita. 


Ystävyys on kuin talvinen paiste 
lämmittää kasvoja ja sisintä, kun tuuli nipistelee poskia. 

Huomiselle  (ja muillekin päiville) hyvää ja sydämellistä ystävänpäivää kaikille Teille!

                                                                       (kyllä siinä sydän on, kun tarkkaan katsoo 💗)

torstai 11. helmikuuta 2021

Oodi tylsyydelle



Merrillä on ollut tylsää. Se on muistellut parin viikon takaista aikaa, kun Sam ja Maia olivat kylässä. Silloin saattoi leikin vetäistä äkkiseltään ihan mistä vaan. Tässäkin kuvassa ilmiselvästi ihminen häiritsee leikin kulkua. Kumpikin kissa tuijottaa oven eri puolilta kuvaajaa. 




 Neulomishommissakin on ollut tylsää. Aloitin ihan intopinkeänä villatakkia. Se eteni nopeaa tahtia ja lanka oli kivaa neuloa.  Yht´äkkiä tajusin, että tästä taitaa tulla pieni...    Älkää kysykö, teinkö mallitilkkua.  En ole edes varmentanut asiaa, kun koko ajatus alkoi niin ärsyttää ja neule jäi sivuun. Nyt en ole moneen päivään neulonut yhtään mitään. Ei edes tee mieli. Ei ole tullut minkäänlaisia vieroitusoireitakaan, vaikka tässä on meneillään pitkään aikaan pisin neulomattomuusaika. Tuntuu, että en jaksa edes keskittyä koko hommaan työpäivän jälkeen, tai sitä ennen. 


Hei! Jaksaako mamma leikkiä minun kanssani? Olen täällä! Ota kiinni....


Kiinni jäin (annoin sen ottaa minut kiinni..). Minut nostettiin nyt tänne ylös hattuhyllylle. Täällä on jännittävää. 


Hoh hoh. Hupi loppui liian lyhyeen. Jään tähän päivystämään, onko siipiveikkoja. 


Ei ollut. Kohta nukahdan tähän tylsyyteen.  Sitten vielä  ihmetellään, kun nukun koko ajan. 


Eiköhän tämä kuvaaminen nyt pääty tähän! Voit mamma mennä, jos et viitsi muuten minua viihdyttää. 


Toivotamme kaikille aktivoitumispäivää!