Farkkulaatikon möyhintää

 Kukkuu!   Frodon salainen piilopaikka löytyi yläkerran kässähuoneen viereisestä huoneesta (lue: toisesta kässähuoneesta).  Seinän ja laatikoiden väliin on jäänyt juuri kissanmentävä käytävä.  Ilmankos Frodoa ei aina meinaa löytää. 

Minulla on edelleen muutama poppana, jotka olen saanut edesmenneen sukulaisen jäämistöstä. Hän teki paljon juuri tämän tyyppisiä käsitöitä. Monet liinoista ja kankaista ovat jääneet päättelemättä.   Poppana on tukeva alusta   seinävaatteen pohjaksi.  Ompelin ylä- ja alareunat siisteiksi farkkukaitaleella. 

Ompelin taskun jos toisenkin ja monessa välissä otettiin Merrin kanssa pieni seurustelutuokio. 

Nyt sitten tuli jo vastaan se hetki, kun aloin kaipailla asioita, joita olin kässähuonetta siivotessa heittänyt menemään!   Minulla oli metallisia, ohuita nk tankoja ja vanhoja metallisia neulepuikkoja, joita olisin halunnut käyttää tukevoittamaan seinävaatteen yläosaa. Ei ollut enää. Joku hyväkäs oli heittänyt ne menemään!   Onneksi löytyi vähän tukevampia, pitkiä grillitikkuja.  Eihän se vääntelyä kestä, mutta tarkoitus olikin vain hieman ryhdistää yläosaa. 

Yläreunaan ompelin farkusta ripustuslenkit. Farkkua siis moneen kohtaan työssä. 

Avainlenkin kiinnitys harmittaa. Olisi pitänyt ommella se vähän ylemmäs. En huomioinut, että papukaijalukkoa ei saanut kiinnitettyä suoraan tuohon ensimmäiseen lenkkiin.  Avain on jo heti rekvisiittana. Sitä voi käyttäjä testailla erilaisiin oviin, jos vaikka löytyisi jokin kätketty aarre lukitun oven tai lippaan takana. 

Taskuihin voi työntää kaikenlaista pientä.  Mallina ompelukoneen neulapaketit. Neuloja onnistuin katkomaan 3 tämän projektin aikana...   

Satsasin kerrankin myös puikkoihin kauppareissulla. En ole mikään puikkohifistelijä, mutta näihin neliskanttisiin olen tykästynyt.  Saatan käyttää puikkoja ihan sekaisinkin , jos ei ole ihan samanlaisia käytettävissä.  

Lisäänpä vielä tämän yhden tyynyasiankin tähän.  Käytin yhden vanhan sisustyynyn uudelleen ja sain vielä yhden tyynyn. Nyt on koko kangas käytetty. Tämä oli tosiaan hyvä kangasostos, kun ei jäänyt hävikkiäkään ollenkaan.  

Hoksasin nimittäin, että saan tyynylle hyvän toisen puolen vanhoista farkuista. Tulipa taas niitäkin käytettyä.  Farkku on yhtä tukevaa kangasta, kuin tämä sisustuskangaskin ja väritkin sopivat. 

Kässäklubi kokoontui. Minä sain kahvit vaihdossa farkkutaskulokerikkoon 😊

Taas on viikonloppu. Mihin tämä aika oikein katoaa??   

Viikon tapahtumia

 Viime viikonloppuna kaveriporukka oli taas koossa. Vasemmalla ylhäällä Maia, vieressä Frodo. Alhaalla vasemmalla Merri ja vieressä Sam. 

Yhtenä päivänä kävi hassu juttu, kun me ihmiset kävimme lenkillä. Palatessamme neulomistuolini oli vallattu. Maia ja Sam viettivät rauhassa aikaa tuolilla. Maian vatsan ympärillä oli jotain...

Maia oli käynyt kaapilla ja löytänyt pienen "käsilaukkuni".  Voi vain kuvitella minkälaista menoa on ollut sen jälkeen, kun nauhat ovat jääneet kissan ympärille jumiin 😂  Merri jäi kerran kiinni muovipussiin ja juoksi ympäri huushollia tuhatta ja sataa.  Maia on toisaalta niin rauhallinen viilipytty, että se on saattanut vain käydä makuulle odottelemaan, että joku ottaa laukun pois. 

Ystävän yllyttämänä laitoin muutama viikko sitten Merrin kuvan paikallislehden viikkokuvasivulle.  En ole koskaan ennen laittanut sinne mitään.  Matkamme aikana luin nettilehdestä, että kuva olikin valittu viikon parhaaksi, eli palkintoa oli tiedossa! 

Matkan  jälkeen kävin lehden toimituksesta hakemassa palkinnon. 

Viime perjantaina ehdittiin ystävien kanssa pitää taas Kässäklubia pitkästä aikaa.  Kahvin juonnin lisäksi käsityöt etenivät, joskaan valmista ei tullut, kuten kuvasta näkyy 😉

Äidin kanssa kävimme Ruukinportin taidenäyttelyissä ja myymälöissä. Kaikkea upeaa tuli taas nähtyä.  Alla kaksi mielikuvituksellista esiintymispukua, joista vasen on kohdennettu Ellinooralle ja oikean puoleinen Maija Vilkkumaalle.  Puvut ovat PL -Stylestä, Taiteilija Jaana Kokon käsialaa. 

Alla puun ja kangasmateriaalin kohtaaminen.  Työn nimi on Inner Softness, taiteilija Annika Salmen luomus.  

Vanha tehdasrakennus luo kauniin taustan taiteelle. 

Existence ( ei ollutkaan taiteilijan nimi tallentunut kuviini). 

Nyyrikkiä harmittaa, taiteilija Riitta Kolari

Alla aivan hykerryttävän ihana kolmikko!  Taiteilija Aino Eronheimo

Vasen : Kalanruotobasisti

Keskellä: Laulusaukko

Oikealla: Järvisimpukan soittaja

Iida Hållmanin Äidin Rakkaus

Patoklubin PatoAreenalla on aika vilkasta, ainakin tulevista konserteista päätellen. 

Kirpputorilta löytyi 3 euron kangaspala, joka huuteli, että ota minut mukaan. Mitään suunnitelmaa sille ei vielä ole.  Pari Suomen kuvalehteä on aina jees, kun ottaa huomioon, miten paljon olen viime aikoina silpunnut lehdistä kuvia ja kirjaimia 😂

Mukaan tarttui myös kalkkimaalipurkki sekoituskeppeineen. Tämä maali jättää viimeistellyn pinnan. Olen joskus kokeillut kalkkimaalia ja petyin,  kun pinnasta jäi jotenkin huokoinen, eikä se kestä yhtään pyyhkimistä.  Kohta alkaa tavaraa muuttua valkoiseksi! 

Maaliskuu on jo niin pitkällä, että kevät on auttamattomasti täällä!   

Ihastuttavaa päivää juuri Sinulle! 

Arkea arkeen

 Yö mökillä silloin tällöin, vapaiden  mukaan.  Vapaat ovat olleet jonkin aikaa yksittäisiä, eikä pitempää pätkää ole ollut.  Tämä tietää kissoillekin enemmän autokyytejä, joista ne eivät oikein tykkää.   Merri on heti mukana mökkimeiningissä, mutta Frodon lempipaikka on enimmäkseen sohvalaatikossa. Illemmalla se tulee esille ja käy välillä ulkohäkissä, välillä makailee sohvalla.   Se on muutenkin muuttunut selkeämmin ilta- ja yöeläjäksi.  Öiset painit sänkyni jalkopäässä pitävät kaikki sängyssä olijat hereillä...  

Miltä näyttää mökin ikkunasta ilta-aikaan?   

Vähän karmivalta, kun ottaa huomioon, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi vielä käydä ulkohuussissa. 

Onneksi on kaikenlaisia valoja pitkin matkaa. Uudelle terassille on laitettu aurinkokennovalaisin (tuolla kauempana kuvassa), joka on suosituksista huolimatta kuin himatuikku!  Paljon paremmin valaisee tuo ledinauha kaiteen alla.  

Lämpötilat ovat olleet merkillisen lämpimiä.  Tänäänkin ennen töihin lähtöä (klo 6) oli 16,6 astetta lämmintä!  Todella outoa.  Kosteutta sen sijaan riittää. Otsalle on kihonnut hikipisaroita jo pelkästään sanasta TYÖ 😂

Edellisen jutun auringonkukkakokoelma on päätynyt pyttyyn. Aikalailla länsinaapuriin viittaava väritys. Kukkien niskat alkavat todellakin jo hiljalleen nuokahdella. 

Minua on kohdannut aivan käsittämätön onni!  Olen löytänyt kanttarelleja!  Nyt on varmasti joku erikoisvuosi, kun MINÄKIN  löydän niitä näin paljon!  Olen kerännyt 3 kertaa tämän määrän ja olen siitä valtavan onnellinen. Ihan tippa silmässä kiertelin metsässä, kun löytyi uusia sieniä edestakaisin kävelllessä. Meni nimittäin tunteisiin, niin harvinaisia löytöjä nämä ovat aiemmin minulla olleet.  Mustat sienet ämpärissä ovat mustia torvisieniä. 

Kässäklubia ehdittiin viettää yhtenä iltana. Niin paljon oli naurun remakkaa, että ehdin jo pelätä meidän lentävän ulos koko kahvilasta 😂   Onneksi ei saatu porttikieltoa.  

Katseltiin toistemme tuomia ohjekirjoja ja lehtiä. Neulottiin ja virkattiin.  Syötiin ja juotiin.  Alkaa nousta jo ihan perinteeksi syödä halloumisalaatti. Tällä kerralla se oli erityisen hyvää!  

Muutaman migreenipäivän jälkeen on hyvä aloittaa 7 päivän työputki. Yksi on oikeastaan jo taputeltu, eli määrä laski jo heti kuuteen.  

En muista, mainitsinko jo uuden kissapuun hankinnasta.  Se tuli , todettiin  huonoksi ja lähetettiin takaisin.  Pitää lähteä ihan paikallisiin kauppoihin katselemaan tarjontaa, kun rahat palautuvat tilille.  Aikamoista odottelua oli tuon paketin palautus.  Ensin piti laittaa sähköpostia yrityksen asiakaspalvelijalle, sitten piti odotella pari-kolme päivää vastausta. Sitten vastasin siihen ja vartuin taas pari päivää. Sain ohjeet, että noutaja saapuu lähetykselle, ei kuitenkaan, että milloin.  Kasasin tuo palapelin laatikkoon ja teippasin oikein kunnolla.  3 päivää tuon jälkeen tuli sähköposti, että irrota ulkopuolella olevat tarrat ja laita paketin sisälle yhteystietosi!  Eipä muuta, kun taas tekemään aukkoa paketin saumaan, että sain ujutettua paperinpalan sisälle.  Toivottavasti rahat palautuvat sujuvasti. 

Tällaista arkea täällä vaan elellään, ei kummempia. Ei valmistuneita käsitöitäkään. 

Simpsakkaa syyskuuta Teille! Alkaa olla taas virallisestikin villasukka-aika 😄

Hei, hei vappu, tervetuloa toukokuu!

 Vappu alkaa vedellä viimeisiään.  Merri ei oikein innostunut vapun vietosta, ei etenkään naamiaismielessä. Se suostui poseeraamaan vain päiväunien välitilassa. 

Perinteiset vappusoitot on soitettu ihan kelvollisessa säässä. Aamusta oli viileämpää ja tarvitsin enemmän kerrosvaatetusta.  Ensimmäinen soitto oli hautausmaalla.   

Yksinäiset rummut näyttävät hautausmaalla etsivän paikkaansa. 

Orkesterimme on sitoutumaton, mutta päädymme keikalle sinne, minne kutsutaan.  Vappu on kovin punainen juhla ja sitä piti käydä kunnioittamassa tällä muistomerkillä.  Aikamoinen porukka tänne saapuikin kukka-asetelmin. Puhettakin saatiin. 

Taas näyttää autiolta, mutta minä olin todistettavasti paikalla, ainakin varjosta päätellen! 

Seuraava soitto oli kotiseututalolla, joka sijaitsee kotiseutumuseon yhteydessä.  Tässä vaiheessa aurinko alkoi lämmittää jo ihan mukavasti, joskin soitto oli sisätiloissa. 

Kotiseututalo on Lars Sonckin  1897 suunnittelema hirsirakennus pienten lasten kouluksi.  Se on siirretty nykyiselle paikalleen 1957.  Nykyisin se toimii kotiseutuseuran ylläpitämä. Siellä toimii museo ja vaihtuvia taidenäyttelyitä. 

Voisin ehkä joskus käydä tutustumassa taloon paremmin ja kirjoittaa siitä ihan oman juttunsa. 

Siitä vaan ovesta sisään ja vappuhulinoihin 😊

Soiton jälkeen saimme simaa ja munkin. 

Soittojen välillä oli pari tuntia. Sain öljyttyä meidän terassin, jonka olin pessyt pari päivää sitten! Ihan mahtavaa!   Minulle on tärkeää vetää puuöljyä terassin pintaan vuosittain  ja nyt sain sen tehtyä näin ajoissa.  💖💖💖💖💖💖

Homman jälkeen äkkiä siistiytymään ja soittokamppeet uudelleen päälle ja menoksi!  Vappuhan on työn juhlaa, siitä ei pääse mihinkään. 

Vappumarssin tahditus ja vappujuhla vielä nupiksi ja sitten olikin vappu pakettiin taputeltuna. 

Siinäpä vapuimmat tarinat.  Hyvä, kun loppui, sanoisi Merri. 

Viime viikko meni lähes kokonaan mökillä puuhommissa. Pisimmät päivät olivat 12 -tuntisia.  Olo oli kuin jyrän alle jäänyt, mutta lopputulos palkitseva. Suurin puuhomma on nyt ohi, vaikkakin "rippeitä" on edelleen. 

Mökki on myös siivottu ja inventoitu valtava määrä täysin turhaa tavaraa kierrätykseen. 

Jäiden lähtö nähtiin yhtenä iltana.  Yksinäinen männynoksa kellui viimeisen lautan päällä ulapalle.  Oksa ei ollut meidän puuhommista 😉

Kuvassa mukana taas tuo komea tervalepän oksa! 

Yhtenä päivänä pidin lomaa mökkihommista, että pääsin Kässäklubiin. Toisilla oli villapaitaprojekteja, joita ihailin antaumuksella.  Minulla oli reissukäsityöni, nilkkasukat, joita olen tehnyt varmaan jo puoli vuotta 😂

Parasta olivat ystävät, yhteiset jutut, eikä lainkaan vähäisimpänä hyvät syömiset. 

 "Vapaapäivänä"  sain vaihdettua lakanat.  Frodo ei nuku meidän kanssamme koskaan öisin. Aivan kuin se olisi sille itsestään selvää, että sänky kuuluu Merrille yöaikaan.  Päivisin sen löytää usein sängystä nukkumasta. Se kaivaa itselleen sopivan pesän ja ottaa rennosti. 

Merri vahtii tarkasti, että pyykkivuori tulee silitettyä sopivin ajoin. 

Viime viikon olin talvilomalla, tämän viikon kesälomalla, ensi viikon kolmenlaisella sekoituslomalla (=Euroviisuloma!). 😍

Kliffaa alkavaa toukokuuta juuri Sinulle!

Ahdasta, tilavaa ja sopivaa

 Pikkuisten joulujen isot (ja pikkuinen) paketit.  Kässäklubin luultavasti vuoden viimeinen tapaaminen käsitöiden ja kahvittelun merkeissä, unohtamatta sitä parasta, eli hyvää seuraa! 

Minulla oli kaikkein pienin paketti, joka herätti jostain syystä jonkinlaista epäuskoa. Etenkin lähempää tarkasteltuna 😅   Pari päivää aiemmin olin palaamassa töistä kotiin ja vilkuttelin portilla naapurille ja naapurin pikkupojalle.  Pysäköin auton ja keräilin tavarani autosta. Hämmästyin, kun joku oli tuonut pienen paketin portaille. Katselin sitä ihmetyksen vallassa ja mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä selityksiä asialle.  Päädyin siihen, että tuo naapurin poika olikin keksinyt tuoda pikkuisen lahjapaketin yllätykseksi meille.  Otin paketin käteen ja ihmettelin sen köykäistä painoa ja mietin, mikä voi olla niin pientä ja kevyttä.   Silmäily paljasti, että kädessäni oli styroxkuutio, joka oli kääritty harsokankaaseen 😂 Nostin katseeni ylöspäin ja hoksasin oven vieressä edellisenä päivänä ulkoistamani jouluisen kranssin. Siinä oli muutama täsmälleen samanlainen paketti koristeena 😄 Yksi oli tippunut otolliseen paikkaan joko itsekseen, tai sitten lintujen auttamana. 

Pistin sitten tämän pikkuisen paketin kiertoon Kässäklubissa! Paketit arvottiin ja vasta sitten nostin ko. paketin saaneelle sen oikean paketin pöydän alta.  

Lopputuloksena voin sanoa, että nauru pidentää ikää 😂 

Minun paketissani oli suklaan ja jouluisten servettien lisäksi tällainen pieni joulutähti, samettimaisella pintatuntumalla. 

Laitoin siitä kuvat siksi, että tuo kiinnitys oli minusta aika nerokas, vai mitä? En olisi odottanut näkeväni tuollaista nk. hupparinnauhankiristyshelmeä (maratonsana, ehdottomasti hirsipuukäyttöön!) tällaisessa käytössä, mutta mikä ettei!  Askartelu- ja ompelumateriaaleja voisi muutenkin käyttää ristiin paljon enemmän. 

Joulu se tulla jollottaa!  Meidän kuusennauhamme ja latvatähti ovat olleet ihan omaa  luokkaansa jo usean vuoden ajan, joten tajusin viimein panostaa asiaan kauppareisulla.  Yleensä vajavaisuus on tullut esiin vasta kuusta koristellessa, kun kukaan ei enää ole menossa kauppaan. 

Frodoa kiinnosti kovasti tuo nauha ja miltä se maistuu.  Aika pikaisesti piti ostokset laittaa jemmaan, koska ne ilmeisimmin maistuivat erittäin hyvälle. 

Frodo on muutenkin niin vilkas, että kuusen laittaminen olohuoneeseen on hieman arveluttavaa.  Merriä ei ole koskaan kiinnostanut, kuin alimpien oksien koristeet.  Sille onkin laitettu ihan omia, särkymättömiä koristeita sinne juuri siksi.  Frodo saattaa kuitenkin olla toista maata, joten särkyvät koristeet lienee paras jättää ihan suosiolla varastoon. 

Laitan vielä  muutaman otoksen itsenäisyyspäiväjuhlatunnelmista.  Vieraille oli varattu kahvi- ja kakkutarjoilu.  Esiintyjät saivat  yllättäen myös lounaan!    

Tilaisuus striimattiin kaupungin omalle kanavalle.  Ennen juhlan alkua ääni- ja kuvahenkilöt asentelivat paikoilleen kameroita, mikrofoneja ja valaistusta. Mikrofoniin soittaminen on aina vähän kyseenalaista, kun siinä kuuluu sitten ne kaikki virheetkin. Ei sen  puoleen, että niitä edes tulisi 😜!  Pois se minusta! 

Kotona oli itsenäisyyspäivän vietto täydessä käynnissä.  Kissoilla oli omat yksiönsä. Merri mahtui jopa makaamaan omaansa! 

Frodo: Tässä ollaan kuin sillit suolassa!'

Merri: Jos sinä edes näkisit sillin, niin varmaan ymmärtäisit, että se olisi ruokaa. 

Merri: Vie se haiseva häntäsi kauemmas nenästäni!

Frodo: Ei pidä paikkaansa! Ei se haise, se on juuri puhdistettu!

Vielä on pari soittokeikkaa Kauneimmissa joululauluissa, kahdessa eri kirkossa.  Sen jälkeen alkaa joululoma silläkin saralla.  

Yritän lomalla muistaa/ ehtiä soittamaan kotona. Puhallinsoittimissa on  aina tuo äänentuotto vähän ontuvaa, jos on ollut pitkään soittoväliä.  Ei ole kiva mennä alkuvuodesta harkkoihin, jos joutuu pinnistelemään äänen kanssa.   Ainahan sieltä tietysti ääni tulee, mutta äänen laatu ei ole hyvä, jos ei harjoittele. 

Lisäksi olen tehnyt jo etukäteen uudenvuodenpäätöksen, että hankin uudet esiintymisvaatteet ja lopetan niiden liian pienten kanssa tiristelyn. Lienevät vuosien myötä pesuissa kutistuneet 😅.  Minulla on yksi virallinen orkesteripuku, mutta muiden orkestereiden tapahtumissa on koodina aina musta puku tms. (jos ei lasketa sitä dirndl -mekkoa, joka oli äskettäin päälläni..). 

Kerran oli tilanne niin  paha, että jouduin hätäpäissäni ostamaan isommat housut yhden keikan lähestyessä.  Oli todella epämukava olo, kun persus roikkui ties missä ja puntit olivat vähintään metrin levyiset.  Se oli sillä kertaa niin traumaattinen kokemus, että seuraavalle keikalle sain taas vanhat housut mahtumaan  päälle. 

Pieniä murheita ja isoja iloja.  Onneksi elämä ei ole liian tasapaksua. 

Olkoon torstai toivoa täynnä Sinullekin!