Messuista ja muusta

 Olen joskus vannonut, että en enää mene Tampereen Kässämessuille. Olin tuolloin kokenut niin valtavaa ryysistä joka paikassa, että hermo ei  meinannut kestää.  Niinpä vaan huomasin taas olevani messuilla viime viikonloppuna 😀 Muutamana viime vuonna reisusta on tullut myös lähipiirin yhteinen messupäivä ja yhdessäolohetki.  Tänä vuonna mukana oli äitini ja tyttäreni.  Nuorin ajoi mennen tullen, omasta halustaan. Samalla äidin auto sai "liikuntaa" vähän enemmän, kuin yleensä.  Minä sain istua repsikan paikalla ja yrittää pysytellä hereillä. Se ei tälläkään automatkalla sujunut hyvin 😆 Minua alkaa nukuttaa autossa aina ihan vietävästi. Välillä nukahdan ihan muutaman kilometrin matkallakin.  Ajaessa en tietenkään nukahda... 

Messuilta en kuvia ottanut. Tulee aina tunne, että myyjät eivät halua tuotteitaan kuvattavan, joten

 en sitten käynyt salakuvaamaankaan.  

Sunnuntai oli messupäiväksi erittäin hyvä valinta.  Suurin ryntäys oli ollut varmasti jo perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina pääsi kulkemaan ihan kivasti, eikä myyntipisteissäkään ollut puristavaa ahtauden tunnetta, joka latistaa tunnelmaa.  Rauhassa sai katsella. Joissain paikoissa oli vähän jonoa, mutta ei niin paljon, että ei olisi malttanut odotella. 

Paljon tavaraa, mutta vähän ostoksia.  Paljon ideoita, ehkä myös vähän toteutuksia niiden näkemisestä huolimatta 😂  Toisten tekemiä juttuja on kuitenkin kiva katsella ja hämmästellä tekijöiden luovuutta. 

Yhden kojun kohdalla oli pakko pysähtyä, kun näin tämän niskan taakse laitettavan kohdelampun. Ystävä kerran tilasi tällaisen jostain ja sanoi sen olevan hyvä.  Silloin minua nauratti, mutta nyt päädyin itse samaan ostokseen.  Varsi on joustava ja taivuteltava. Valoja voi himmentää tai kirkastaa.  Lamppuja ladataan johdon kanssa tarpeen mukaan. 

Myyjä sanoi esittelynsä yhteydessä sanan "mökki", jolloin minäkin tajusin, että juuri tällaista valoa olen tarvinnut! 😁

Autossa ei päässyt testaamaan, kun ei ollut käsityötä mukana. Minulle tulee helposti huono olo autossa, eikä nukkuessakaan ole järkevää käyttää kohdevalaistusta. Ehkä unista saisi lampulla selkounia, ken tietää?!  Silmälasit päässä nukkuminen on ainakin kirkastava kokemus. 

Kotona testasin lamppua. Pelkällä niskalampulla ei kyllä meikäläinen pärjää, ainakaan mustan langan kanssa.  Lisävalona tämä on kuitenkin ihan hyvä juuri sellaisessa paikassa (mökki), jossa ei ole niin hyvää valaistusta joka nurkassa. 

Kyläilevä Sam -kissa halusi kokeilla kohdevalossa makaamista.    Sam kotiutui muutaman päivän vierailullaan tosi hyvin. Se sulautui hyvin Merrin ja Frodon porukoihin, pääsi Merrin kanssa sänkyyn nukkumaan ja osallistui kilpajuoksuun ja painiin aktiivisesti.  Ehkä sillä kuitenkin oli myös vähän jo ikävä kotiin, kun se tässä kuvauksen yhteydessä viihtyi sylissä pitkän aikaa. 

Messuilta ostin muutaman jouluisen tiskirätin, tai tiskiliinan, miksi näitä vähän paksumpia pyyhkeitä nyt kutsuisikaan.  Olin jo ajatellutkin, että ostan, kun silmiin osuivat nämä kissa-aiheiset liinat. 

Kotiin tuliaisiksi maistiaisia Kuivalihakundilta, metrilakumyyjältä ja kalakukkomyyjältä.  Kukoissa on kyllä eroja, riippuen kuka ne on tehnyt, se on todettava. 

Niina Laitisen myyntikojusta jäi käteen tämä alla oleva sukkalehti. Neulomisessa tykkään eniten kirjoneuleista.  Tässä lehdessä oli monta tosi kivaa mallia. 

Lehden kannessa Lumi Karmitsan Rastopaalit. 

Alla Marjukka Vuorisalon Stahsbusterit.

Heini Perälän Rositat alla. 

Lumi Karmitsan Missikirrit. Näihin olin kiinnittänyt huomiota jo aiemmin netissä. 

Monta muutakin kivaa mallia lehdessä on, mutta nämä valikoituivat tämän hetken mielenkiintoisimmiksi valinnoikseni. 

Minulla on edelleen joululahjasukat keskeneräisinä.  Alkaa sama malli jo tympimään ja odotan innolla, että pääsen käsiksi johonkin ihan muuhun. 

Kaikenlaista tapahtumaa on viikon aikana ollut.  Olen tilannut erinäisiä asioita postin kautta  ja olen ollut hukkua "olemme lähettäneet paketin 1/3, 2/3, 3/3", "seuraa lähetystäsi", "pakettisi saapuu silloin ja silloin suunnilleen tähän aikaan",  "olemme saaneet pakettisi kuljetettavaksi".......  

"Olemme yrittäneet olla sinuun yhteydessä tuloksetta", paitsi että kukaan ei ole soittanut (eikä laulanut) puhelimeeni päivän aikana.  Yhdet paketit oli viety postiin ja niitäkin oli 2. Sekosin ilmoitusviestien tulvaan, enkä tajunnut hakea kuin toisen... että harmitti, kun pääsin kotiin.  Onneksi seuraavana päivänä tuli taas yksi lähetys, jolloin sain  edellispäivän paketin haettua samalla kertaa. (HPöllön paketin sain siinä samalla matkaan 😍). Lähes kaikki ilmoitukset ovat tulleet sekä sähköpostiin, että tekstiviestillä.... kili-kili-kili....     Sinne väliin vielä muutama tavallinenkin viesti.  

Äiti alkoi kyselemään, miten henkilökortti uusitaan. Kerroin, ja katsoin samalla oman korttini/ passini. Kumpikin oli vanhentunut elokuussa!   Kipaisin sitten valokuvaan ja tein hakemuksia netissä.  Sinun on käytävä poliisiasemalla tunnistautumassa!  Selvä. yritin varata ajan netistä. Ensimmäinen aika tammikuun puolivälissä...    Menin sitten suoraan töistä, ihan sulkemisajan kynnyksellä poliisiasemalle ja pääsin alle puolen tunnin jonotuksella ulos sieltä!   Hienosti meni!   Postilähetyshän siitäkin taas tulee, eikä tietenkään samaan paikkaan, kuin muut lähetykset ja ilmoitus tulee, juu, juu 😂

***

Orkesterin kanssa käytiin soittamassa joululauluja kauppakeskuksen joulunavauksessa. Oli mukava keikka siinä joulupukin ja Pikku Myyn puristuksessa 😄 

Tuosta keikasta tuli taas mieleen, miten ihmeellisissä paikoissa sitä on tullut käytyä soittamisen merkeissä. Monessa paikassa, johon ei muutoin olisi ollut mitään asiaa.   Mieleen tulee ainakin kuorma-auton lavalla, tehdashalleissa, teltoissa, kaupungintaloissa, pommisuojassa, Lieksan vaskiviikoilla, naapurimaassa,  Kille-kissan turkissa Titi-Nallea lämppäämässä,  satamassa, hiihtomajalla, häissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä, Ahtisaaren puhetilaisuudessa, itsenäisyyspäiväjuhlissa, raveissa, koulussa, palvelutaloissa, palokuntatalolla, markkinalavalla, konserttisaleissa, kirkoissa, AA-kerhon tilaisuudessa, ....       

Soittaminen, mikä hauska syy tunkeutua erilaisiin kohteisiin 😂

                                                                                             ***

Kaikkialla tapahtuu nyt ihmeellisiä asioita, joita päivittäin seurataan aktiivisesti, ainakin minä seuraan.  En muista katsoneeni nettiuutisia aiemmin näin aktiivisesti.  Toivottavasti tilanne tasaantuu ja koneisto toimii, kuten kuuluukin. 

Työpaikalla on jatkuvia muutoksia, eikä niissäkään tahdo pysyä perässä.   Parhaiten selviää, jos pystyy pitämään pään kylmänä ja pysymään rauhallisena, sekä ennakoimaan kaikkea mahdollista.   Onneksi on tulossa vielä viikko lomaa ensi kuussa. Sitä odotellessa...

Muhkeaa ja makeaa marraskuuta juuri Sinulle!

Arvonnan voittaja

 Frodo kiittää synttärionnitteluista!  Kaksivuotiaan elämä ei paljon muuttunut. Edelleen on lapsenomaista juoksentelua ja leijonamaista mouruamista illan edellä.  Painikaveria vailla oleva kisuli aiheuttaa Merrille harmaita karvoja.  Merrille, joka kuitenkin on Frodolle rakas isoveli. 

Pistetäänpä sitten arvonta käyntiin!   Arvontaan halusi osallistua 22 kommentoijaa.  Arvontakone pyörähti Frodon silmien alla käyntiin ja ....... voittajaksi selviytyi Taijku!  Onnea!  (EDIT: ARVOTTU UUDELLEEN 1.12 , KOSKA VOITTAJA EI ILMOITTAUTUNUT. UUSI VOITTAJA ON SAILA). 

Sinisävyiset säärystimet lähtevät tulemaan, kun saan yhteystiedot sähköpostiin (sartsa.piccolo@gmail.com).  (Jos mahdollista, niin laita myös puhelinnumero, kun sitä aina kysytään paketin lähetyksessä). 

Arvotaanko nuo toisetkin säärystimet, kyselee arvonnan valvoja Frodo.  Miksipä ei?  Nekin ovat ilman omistajaa.  Pyöräytetään arvontakonetta uudelleen ja toiset säärystimet tulee saamaan HPöllö! Onnea!   

 Osuvasti kumpikin voittajista oli toivonut juuri eriväriset säärystimet. 

Merri valvoi arvonnan valvojan touhuja ja joutui toteamaan, että onhan sillä jotain järkeä tullut päähän, kun osasi arvonnankin järjestää.  Ehkä se siitä vielä kasvaa kunnon kissaksi. 

Kiitos kaikille  mielenkiinnosta ja "pysytään linjoilla"  😉   Mukavaa viikonloppua!

Kukkapillin haaste

Migreeni väistyi nuhan ja aivastelun tieltä. Odottaa sopii, mitä seuraavaksi?? 

Ajan kuluksi vastailin Repolaiselta saatuun haasteeseen, jonka on alulle laittanut Kukkapilli.  Ottakoon mukaansa ken tahtoo! 

 1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? 

Tositelevisio eli tosi-tv, joskus myös todellisuustelevisio (engl. reality television), on televisio-ohjelman laji, joka pyrkii esittämään käsikirjoittamattomia dramaattisia tai humoristisia tilanteita, dokumentoi todellista elämää ja suosii ”tavallisia” ihmisiä ammattinäyttelijöiden sijaan. Vaikka laji on ollut jossain muodossa olemassa television varhaisvuosista saakka, se alkoi tulla valtavirtaan vasta vuoden 2000 tienoilla. (Wikipedia)

Piti oikein kuukeloida, mikä on tosi -TV ja näin kertoi Wikipedia.  Seuraavaksi etsiskelin, mitä tosi -TV -ohjelmia Suomessa on.  Helpointa olisi osallistua Huutokauppakeisarin ohjelmaan tai Rikkaat ja rahattomat. Joku Idols tai Voicekin saattaisi mennä, jos olisi pakko. Eihän se haittaa, jos tippuisi heti. Tärkeintä on osallistua!   Entäs Siipan saappaissa? Se olisi mielenkiintoista 😀

Ainakaan en osallistuisi mihinkään kokkiohjelmaan, se olisi fiasko.  Duudsoneiden kanssakin elämä voisi olla aika epävakaata. En voi osallistua Supernanny ohjelmaan, enkä Ensitreffit alttarilla, koska aika on jo ajanut näistä jutuista ohitseni. 

Voisin toki kehitellä jotain uusia juttuja, kuten Tanssii kissojen kanssa,  Selviydy kotihoidossa, Kadonneen kissan jäljillä (onko se taas naapurissa??),   Suklaahimosta selviytyjät tai Kadonneen siivousinnon jäljillä. 

Mieheni voisin laittaa vaikka tuohon Virittäjät ohjelmaan tai Panttilainaamon autospecialistit. 

(kuva Hunajayhtymä oy)

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Näen aina unia, kun nukun, ovat ne sitten yöunia tai päiväunia.  Tulee mieleen, kun näin unta TeSasta ja hänen miehestään, joita en ole koskaan oikeasti nähnyt livenä. Miehellä oli jonkinlaiset kyynärsauvat ja hankala kävellä. Kirjoitin siitä blogiinkin tuolloin ja TeSa vastasi muutaman päivän jälkeen, että mieheltä oli jalka murtunut tms.. Aika karmeaa! 

Nykyisin kävelen tai puhun unissani enää harvoin.  Usein kuitenkin yöllä joudun miettimään herätessäni, että onko tämä nyt totta vai ei.  Välillä ihan jyrkästi sanon mielessäni, että en suostu nyt tekemään tuota juttua. Nyt on yö. Katsotaan sitten kun herään, jos olette vielä siinä 😏

3. Kuka tuntee sinut parhaiten? 

Kyllähän se puoliso taitaa olla. Niin monia vuosikymmeniä jo ollaan oltu yhdessä.  Välillä ei tarvitse edes sanoa mitään, kun toinen jo tietää, mitä tehdään. Tutun ihmisen kanssa voi olla myös pitkiä aikoja hiljaa, eikä se tunnu hankalalta.   

4. Mikä on vahvin aistisi? 

Sanoisin, että minulle on kehittynyt jonkinlainen sävelkorva  soittamisen myötä. Huilun vire ei ole yhtä vakaa, kuin monessa muussa soittimessa, koska puhallusaukkoa ei peitetä kokonaan. Vire muuttuu myös silloin, kun aukkoon puhalletaan eri "kulmista".  Vireen määrittelee pitkälti myös oma kuulo.  

Tässä kohtaan vastaan siitä huolimatta, että hajuaisti 😏 Minulla on tosi tarkka nenä. Haistan pieniäkin hajumuutoksia. Vahvat hajut ja tuoksut ovat ikäviä. Toisaalta olen töissä karaistunut hoitotoimissa, joissa voi olla vahva eritteiden haju. Haavat voivat joskus haista tosi pahalle. Niissäkin on eri vivahteita 😂 Jotenkin sitä oppii hengittämään niin, että pahinkaan haju ei yökötä. 

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Paljonkin on jäänyt hyviä muistoja! Vuodelta 2020 tulee mieleen, kun käytiin äidin ja tyttären kanssa kolmistaan Napolissa. Pompeij ja Vesuvius olivat kerrassaan hätkähdyttäviä näkyjä.  Lämpöä oli koko ajan yli 30, mutta selvittiin silti hengissä. Jokainen meistä. 

6. Pelkäätkö vanhenemista? 

Tavallaan en.  Olen kuitenkin työn kautta nähnyt niin paljon erilaisia versioita vanhenemiseen, että kivulias, ahdistavaa laatua oleva muistisairaus tai  täysin toisten "armoille" joutuminen hirvittävät.  Mitään valintoja ei voi kuitenkaan tehdä, joten otan pelotta vastaan sen mikä on tuleva.  Joitain juttuja voi tietysti tehdä jo ennakoivasti, vanhuutta ajatellen. Liikunta, aivojumppa, luovuus, positiivinen mieli, toisten seura, ovat ainakin asioita, joihin kannattaa ihan tosissaan paneutua. 

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?

Tuohon asiaan ei ole listaa, vaikka olenkin jonkinlainen listaihminen. Otan vastaan mitä tulee, vähän aiemman kysymyksen tapaan.  Elän tätä päivää ja yritän etsiä iloa asioista, tilanteista, ihmisistä.  Liiallinen suunnittelu tuo ahdistusta.  

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?

Jaa-a. Nyt on vaikea. Onhan noita neuvoja sadellut vuosikymmenten varrella. Osasta olen ottanut opikseni, osan olen ohittanut. Liiallisesta neuvomisesta en tykkää, vaan haluan yrittää kantapään kautta, vaikka sitten joutuisinkin lopuksi myöntämään sen olleen huono valinta. 

Tulee mieleen yksi "muinainen" työkaveri, joka toisteli "muista hengittää"-kehotusta. Sittemmin olen tajunnut sen olevan tärkeä ohje. Ei pelkästään sen takia, että keuhkot tarvitsevat happea jne., vaan siksi, että esim. stressitilanteessa se on ensiarvoisen tärkeä ja rauhoittava toiminto. 

Mieleen tulee myös ystävän teksti poisnukkuneen vauvamme muistoksi: Antaa surun tulla, antaa ilon tulla, ja elämä jatkuu.  

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji? 

😸😅😊 Nämä nyt ainakin.  

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi?

Muista reviiri!  En ole tottunut halailemaan lapsuudessa, enkä myöskään aikuisena. En tykkää liiallisesta halailusta, joka tuntuu väkinäiseltä.  Tätäkin voi toki opetella (ei liiallisena!).   Erityisissä tilanteissa tulee ihan tunne, että nyt täytyy halata.  Näitä tilanteita ovat lähinnä lohdutustilanteet ja mahdollisesti, pienellä varauksella, onnittelutilanteet. 

11. Onko sinua koskaan kiusattu? 

On, mutta ei mitään, mistä olisi jäänyt pitkäaikaisia traumoja.  Ikävä tunnustaa, että olen myös itse kiusannut. Kouluaikana joukossa tyhmyys tiivistyy, vaikka jokainen onkin vastuussa omista tekemisistään.  

Kiusaamisen käsite on myös erilainen eri ihmisillä. Jotkut ovat herkempiä, jotkut rennompia.  Jo pelkkä keskinäinen vitsailu voi olla toiselle kiusaamista. 

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?

Varmaan ajaneen alkoholin vaikutuksen alaisena 😂   No ei sentään!  Minut tunnetaan ihmisenä, joka harvoin juo mitään päihdyttävää.    Ehkä se perus ylinopeus kuitenkin olisi se syy. 

Kerran poliisi pysäytti minut, kun olin menossa ompelimoon hääpuvun sovitukseen. Ajoin keskustasta poispäin ja tein U -käännöksen päästäkseni toiselle puolelle tietä parkkiin. Johan oli poliisit perässä. Takapaksi piti avata ja näyttää mitä siellä oli. Kovasti tivasivat, mistä tulin ja minne olin menossa.  Mitään selitystä en saanut, vaan poliisit lähtivät pois, todettuaan minut ilmeisesti syyttömäksi johonkin. Myöhemmin sain kuulla että samana päivänä oli ollut jonkinlainen pankkiryöstö ja varas oli paennut samanmerkkisellä autolla. Harmi poliiseille, kun eivät löytäneet auton sisälle piilottamiani kultaharkkoja ja setelinippuja 😂

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Lasten kotoa lähtö oli iso juttu ja heijasteli pitkään kaikkeen.  Lopulta löytyi ymmärrys, että kahdestaankin voi arkea elää ja se on jopa helpompaa, kun ei tarvitse ottaa niin montaa  ihmistä huomioon päivittäisissä jutuissa. Lapset ovat silti lähellä ja olemassa, jopa pieni lapsenlapsikin on syntynyt tähän maailmaan 💖

Toissavuotinen uupumustila  on tuonut tullessaan asioiden uudelleenasettelua ja ajatusmaailman pöyhimistä.  Tänä syksynä olen jälleen huomannut homman lähtevän lapasesta ja puuttunut tilanteeseen omalla tavallani, ennakoivasti.  Elämä opettaa, sanotaan. 

14. Kahvi vai tee?

Onko tämä joku kysymys??  Kahvihan se tietysti on 😜  Juon teetä äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain jotain hedelmäteetä. Tavallista teetä en pysty juomaan ollenkaan.  Kahvia juon aamulla ja iltapäivällä. Töissä en juo lainkaan.  Tykkään juoda kahvini rauhassa.  Paljasta kahvia en yleensä juo, eli aina pitää olla jotain kahvin kanssa. Aamuisin on leipiä, päivällä tekee mieli myös jotain makeaa.  Minulla on sellainen huono tapa, että juon harvoin mukia tyhjäksi asti.  

Kahvinjuonnissa tärkeää on myös oikeanlaisen mukin valinta.  Sana on siis muki, kahvikuppi on vain hienompiin tilaisuuksiin.  Aamulla on vähän pienempi muki, kuin päivällä.  Mieheni ei koskaan ole oppinut ymmärtämään tätä filosofiaa, vaan valitsee minulle usein väärän mukin, jolloin minun on se vaihdettava 😂 Tästä syystä hän ei enää nykyisin ota minulle mukia valmiiksi.  Aika pienestä on ottanut itseensä, eikö?  

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi? 

Ala-asteella tykkäsin ihme kyllä liikunnasta (sittemmin hiipunut..), musiikista, äidinkielestä (eritoten ainekirjoituksesta) ja englannistakin.  Käsitöistäkin tykkäsin, mutta en siitä, että koko ajan ohjeistettiin, eikä annettu tehdä omia ratkaisuja (jotka usein olisivat olleet vääriä).  Tämä johti siihen, että piti jatkuvasti kysyä opettajalta, mitä seuraavaksi tehdään, kun ei uskaltanut tehdä kysymättä. Muistan ne ainaiset jonot opettajan pöydän luo. Opettaja korjasi virheen, joka oli työhön päässyt syntymään. 

Yläasteella ja lukiossa EN tykännyt liikunnasta. Syytän siitä myös opettajaa (ei selityksiä).  Kielet olivat mielenkiintoisia.  Opiskelin englantia, ruotsia, saksaa ja ranskaa.  Missähän nuokin taidot nykyisin luurailevat??  Englantia ja ruotsia olen joskus joutunut/ päässyt käyttämään töissä.  Matkoillakin on kielitaito ollut tarpeeseen.  Onhan se toki ihan mielenkiintoista kuunnella/ katsella televisiota, kun ymmärtää myös sanoja sieltä, toisia täältä, jos tulee ranskaa tai saksaa. 

Hoitoalan koulutuksessa tykkäsin ehdottomasti eniten anatomiasta. Meillä oli tosi pikkutarkka opettaja. Oli hienoa oppia ymmärtämään, mistä eri vaivat voivat johtua ja miten kroppa toimii. 

                                                                                                                       (kuva Wikipedia)

6. Arvokkainta, mitä omistat?

Arvokkainta ovat tietenkin perhe, lähimmäiset, terveys ja turvallisuus, vaikka enhän minä ketään  omista.   Rahallista arvoa en osaa ajatella. Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on.  Vähemmälläkin pärjäisin. Varmaan  ajattelisin toisin, jos minulta "puuttuisi" jotain todella oleellista, kuten ruokaa, tai lääkkeitä, tai koti pään päältä. 

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Uskottomuus, huumorintajuttomuus, se, että ei antaisi toiselle omaa tilaa. Onhan näitä.  Onneksi tämä osio elämässä on voitettu, eli avioliittoa on takana yli 30 vuotta. 

18. Uskotko jumalaan?

Kyllä, vaikka se ei välttämättä näy ulospäin.  Iltarukous kuuluu jokailtaiseen nukahtamisrutiiniini.  Mitä muuta siihen kuuluu, onkin sitten vähän kummallisempaa. Mm. Harry Potter -hahmojen laskeminen on yksi näistä. 😂

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Perheen ja läheisten elämän sujuminen.  Huumorintajuiset ystävät ja läheiset.  Tehty työ ja mahdollinen siitä saatu kiitos. Onnistumiset.  Luovuuden toteuttaminen.  Kevään ensivihreys. Kesän lämpö ja vuodenaikojen vaihtuminen.  Lemmikkien tempaukset 😻😻. Blogiystävien kommentit 💕. Musiikki.  Lisäksi moni muu asia, joita en nyt tähän osaa erikseen nimetä. 

20. Miten pääset eroon hikasta?

Hikkaamalla 😃. Ainahan voi kokeilla hengityksen pidättämistä, veden juomista, pelästytetyksi tulemista jne.  Minä olenkin helposti pelästyvää sorttia, johtuen siitä, että olen usein niin ajatuksissani, kun teen jotain, tai kuljen jossain.  Olen oppinut vähän hillitsemään itseäni, enkä joka tilanteessa enää kiljaise (ja säikytä säikäyttäjääni). 

Muutaman tunnin, päiväunien ja nenäliinapaketin jälkeen pääsin loppuun!  Mahtavaa!  

Kiitos ja näkemisiin......

Batman yllätti

Kaverit kävivät testaamassa uutta kissapuuta. Samille löytyi sopiva tähystyspaikka aivan ylhäältä. 

Se uskaltautui myös moikkaamaan Arttua, joka ei puuhun uskaltautunut, vaikka Merri kehotti kokeilemaan.  Maia otti omakseen tuon mökin, jossa Merri ja Frodo eivät oikein ole viihtyneet.  

Missä on Frodo?  Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty, että se on aika lähellä. 

Vasta Ruutin ja Unnan saavuttua alettiin kuuntelemaan, että mistä kuuluu välillä murinaa ja kuka kissoista se mahtaa olla.  Yllätys oli ilmeinen, kun todettiin, että Frodo on koko ajan ollut sohvan alla. Se reppana ei tainnut ehtiä alakertaan karkuun, kun ensimmäinen vieras saapui.   

Vaikka se mahtoi olla jännittynyt ja peloissaan, se sai nyt myös turvallisesti siedätystä koirien ääniin ja hajuihin.  Kukaan ei päässyt sen lähelle, kuin kurkistelemalla sohvan alle.  Niin rohkeaa kurkistelijaa ei onneksi löytynyt, että olisi nenänsä työntänyt liian lähelle. 

Merri ja Maia näyttivät, mitä mieltä ne olivat vieraista ja koirista: Eivät mitään!  Ihan sama. Antakaa meidän vaan olla. 

Varsinainen illan päähenkilö oli mieheni. Hän sai lahjaksi mm. tällaisen ison suklaamunan 😃 Myönnän heti himoinneeni tuota suklaata ja sainkin siitä sitten puolet. Suklaata oli puolikkaassakin niin paljon, että äkkimakean ystävänäkin siinä oli vähän liikaa. Ahneella on aina kakkainen loppu. 

Päätin aloittaa suklaalakon jouluun asti. Se kesti kaksi päivää. Yksi asiakas halusi välttämättä antaa minulle suklaalevyn, joka poltteli kassissani aivan liikaa 😂  Tuon jälkeen aloitin taas lakon. 

Jos suklaapallero oli iso, niin sitä oli myös tuo yllätysosio. Valtava keltainen kuula näytti jättimäiseltä, kun on ennen nähnyt vain niitä pienempiä 😜  Mitähän siellä mahtoikaan olla sisällä....

Lepakkomies täysissä varustuksissaan!!  

Mummon ja ukin muru on kasvanut jo sen verran, että kaivattiin oikeaa syöttötuolia.   Minulle "ainoa oikea" oli tällainen puinen, taittuva malli.  Se on niin nostalginen, kun omilla lapsillakin oli tällainen käytössä 💖  Toki joku muukin malli olisi käynyt, jos tällaista ei olisi löytynyt. Katsoin joka päivä Torin myynti-ilmoitukset ja kas! Yht´äkkiä ilmoituksista löytyi tämä 10 eurolla!  Jouduin ajamaan 50 kilometriä tämän takia, mutta ei haitannut. Tuolin kuntokin on erittäin siisti. 

Frodo esittelee, miten tämä taittuu pöydäksi ja tuoliksi. 

Viime viikonloppuna oli myös orkesterin 30 -vuotisjuhlakonsertti.  

 

Orkesteri soittaa tanssi- ja jopa jazz -musiikkia puhallin-, lyömä-, kosketin- ja kielisoittimilla.  Laulajan pehmeä ääni sopii täydellisesti orkesterin ohjelmistoon.  Porukasta löytyy pasuuna, trumpetteja, saksofoneja, rytmisoittimia, kitaroita, koskettimet.  Meitä huilisteja on kaksi.  Huilun ääni peittyy helposti muiden alle, joten saimme kumpikin oman mikrofonin.  Minulla oli vähän pidättelemistä, koska minulla on sellainen "huono tapa" laskea tyhjien kohtien taukoja hyräilemällä 😂  Mikrofonin kanssa sitä ei kannata tehdä, ainakaan yleisön edessä 😅

Kaikki kappaleet on sovitettu juuri tälle kokoonpanolle.  

Yleisöä saisi aina olla enemmän. Tällaiset, paikallisten harrastajien esiintymiset eivät vaan vedä kuulijoita.  Monen mielestä on hienoa, että on paikallista toimintaa, mutta siihen se sitten jääkin.  Pitäisi olla joku nimekäs esiintyjä, niin sitten olisi sali täynnä. 

Käsityöt etenevät hitaasti ja nekin vähät ovat niin joulupainotteisia, että niitä ei täällä viitsi esitellä ennen joulua.   Käsivaivan takia olen muutenkin rajoittanut neulomista aika vähiin. 

Eilen onnistuin lisäksi kaatumaan töissä aika lahjakkaasti.  Autosta noustua astuin mustaan jääkohtaan ja totesin tömähtäneeni kyljelleen. Onneksi alle ei jäänyt oikea käsi, vaikka silläkin otin vastaan hiekkaisesta maasta.   Reppu lensi kaaressa.  Sen verran tärähti, että ensimmäinen ajatus ei ollut "näkikö kukaan", vaan mietin, onko kaikki paikat vielä ehjiä, vai menikö kenties lonkka. Sen verran lujaa tekoa kuitenkin olin, että kaikki paikat ovat ehjiä. Nilkka enimmäkseen ärtyi ja kipeytyy rasituksessa.  Työturvallisuusilmoitushan siitä tehtiin, jos kuitenkin myöhemmin on tarvetta lääkärikäynteihin. 

Kyllä se kerrostalon pihassa tehty ilmalento kuitenkin nopeasti toi mieleen myös sen, että kuinka monta henkilöä mahtoi olla ikkunoissa...   onneksi kello oli vasta puoli 8 aamulla. 

***********

Televisiosta olen katsellut Suurta Keramiikkakisaa ja Suurta ompelukisaa mielenkiinnolla.  Viimeksi mainittu on jopa kiinnostavampi, kuin ensimmäinen.     Keraamikot työstävät savesta mitä ihmeellisempiä asioita todella taidokkaasti!   Joka jaksossa on uusi aihe ja välissä pieniä välitehtäviä.  Yksi kilpailijoista nostetaan lopussa parhaaksi ja yksi putoaa pois. 

Tuomarit ovat molemmissa kisoissa mainiot.  Aina löytyy sympatiaa epäonnistumisten hetkellä ja kannustusta epätoivon hetkellä.  Arvostelussa  nousevat epäkohdatkin  ovat rakentavaa kritiikkiä seuraavia käsityöhetkiä ajatellen. 

Alla ompelukisan tuomarit.  

Molemmissa kisoissa on viihteellinen juontaja pitämässä huolta ajankäytöstä ja antamassa "ohjeitaan".  Keramiikkakisassa on erikseen savitöiden polttaja ja satunnaisia keramiikka-ammattilaisia eri kisojen tuomareina.  Ompelukisassa on lisäksi iso joukko eläviä mallinukkeja. Välillä näyttää siltä, että joku malli on kuin tehty juuri omaa ompelijaansa varten, mutta osa malleista näyttää ainakin ohjelmassa aika tosikoilta. Ehkä he eivät ole myöskään mitään ammattilaismalleja, vaan jännittävät omaa suoritustaan, kuten käsityöläisetkin. 

Töissä alkoi eilen taas maskipakko. Vaikka maskin käyttö ei minulle henkilökohtaisesti ole mikään ongelma, on työnteko kuitenkin selvästi raskaampaa. Hengittäminen on kuitenkin välttämätöntä.  Kommunikointi asiakkaiden kanssa on myös tietyissä tapauksissa vaikeaa
Tuntuu varmaan kummalliselta, kun hoitaja tulee viereen ja sanoo jotain, mutta minkäänlaista suunliikettä kuulemansa tueksi ei näe.  Korona on kuitenkin lisääntymään päin ja ohjeistus on nyt tämä.  Koronarokotuksetkin alkavat taas tässä kuussa.  Suurin osa asiakkaista haluaa rokotuksen, vaikka osalla on jo viisikin rokotusta takana. 

Toivotaan, että tauti on jo hiljalleen tasaantunut viime vuosien rokotusten ja sairastettujen tautien ansiosta. 

Mukavaa loppuviikkoa juuri Sinulle!

Aiemman jutun arvonta on edelleen voimassa, mikäli haluat osallistua.