Paikkaa pahaan paikkaan

Sain korjaukseen farkut. Tai oikeastaan "sain" on ihan väärä sana. Inhoan korjausta.  Korjaan kyllä omia ja lähipiirin vaatteita, jos on tarvetta, mutta en ole mikään ompelija ja lopputulos on aina enemmän luova, kuin säännönmukainen. Lisäksi nuorisolle vaatteet eivät välttämättä ole aina kelvanneet päälle korjauksen jälkeen. Vaatteiden tuunaus uuteen uskoon on ihan eri asia. Korjaaminen on kuin purkaisi neuletta. Sekään ei ole mukavaa, vaikka onkin välillä välttämätöntä.
  Näissä joustofarkuissa olivat rispaantuneet takataskujen sivut, niin, että kankaan säikeet enää näkyivät kankaan venyessä. Vyötärökaitaleessakin oli reikä kahdessa kohtaa vyölenkin kohdalla.

Mitään ei siis kannata heittää pois, vai miten se menikään?  Vanhojen vaatteiden osia voi käyttää korjaukseen. Päädyin käyttämään vanhaa joustofarkun punttia uusiomateriaalina. Farkun joustaessa takapuolen liikkeen mukaan paikkakangaskin joustaa. Leikkasin pitkän suikaleen, jonka kiinnitin neuloilla nurjalle puolelle. 

Tämän jälkeen siksakkasin heikon kohdan molemmin puolin oikealta puolelta.  Nurjalta leikkasin sitten ylimääräisen kankaan pois, jättäen n 1cm varan.  En tiedä, painaako tämä paikka peppua jatkossa. Ehkä kuulen siitä myöhemmin. 😊

 

Vyötärökaitaleen reiät korjasin samalla tyylillä ja kiinnitin irronneet vyölenkit paikoilleen.  Korjaaminen ei ole mukavaa muutenkaan, ja nyt katkaisin tietysti kesken homman ompelukoneen neulan. Mikä on myös ärsyttävää? Alalanka loppuu kesken hankalan kohdan ompelun. 

Nykyajan farkut ovat muutenkin jo ihan rikki. Olisiko muutama reikä lisää enää haitannut? Laitoin näiden housujen käyttäjälle viestiä, että kaikki reiät on nyt paikattu, niinhän oli tarkoitus?  Sain hämmästyneen viestin, jossa muistutettiin, että vain ne pari kohtaa piti korjata!  Lupasin, että kyllä nyt tyttö yllättyy!!  😂

Vaatteiden rei´istä puheenollen, mistä ihmeestä tulee aina paitoihin pikkuisia reikiä??!! Tuleeko teidän vaatteisiin? Minulle tulee. En tiedä onko se pesukone, joka "syö" vaatteita. Usein reiät tulevat todella nopeasti.  

Kiitos kommenteista, joita on viime aikoina tullut mukava määrä. 😊

Mitä jää jäljelle?

Minulle annettiin pussukka, jossa oli lankaa ja puikkoja. Tuntematon henkilö, itse jo poisnukkunut oli aloittanut kenties sukanvartta, vaiko sittenkin lapasen ranneketta, mutta työ oli jäänyt kesken.

Neuleessa on edesmenneen ihmisen kädenjälki. Mitä hän on mahtanut ajatella tätä neuloessaan? Onko katsellut samalla televisiota tai seurustellut ystävien kanssa? Onko ollut jälkipolven huolet ja ilot mielessä? Kuka olisi ollut valmiin työn käyttäjä? Kaksi oikein, kaksi nurin....

Pistää vähän miettimään, mitä meistä oikeasti jää tänne maan päälle, kun meistä aika jättää.  Meillä on ainakin kaikki nurkat täynnä lankaa, perinnöksi menevät. Toivottavasti jälkipolvi osaa antaa niille arvoa. Menisivät edes henkilölle, jolle ne ovat tarpeellisia, kuten ylemmässä tapauksessa kävi.  Ehkä pitäisi jo alkaa laputtamaan pussukoita ja puikkoja nimellä, kuten mielensäpahoittaja teki. Eilen käytiin sekin katsomassa.  Kyllä oli taas niin surullinen elokuva, että! Aiemmin  kävin itkemässä Mamma mia -elokuvaa. Olisipa seuraava kuva vähän iloisempi. 😏

Sieltä pilven päältä voisi sitten katsella, kun ne vuosikymmenten varrella tehdyt neulokset kulkisivat ympäriinsä. No ehkä ne vanhimmat eivät enää kulkisi. 😋 Hei! Minähän olen valanut betonisaappaat! Ne eivät ainakaan katoa! 😅 Tuolla ne pilkottavat punaisina hopeaputouksen takaa.

Tästä jos kääntää ajatuksen toiseen suuntaan. Mitä minulle on jäänyt menneiltä sukupolvilta? Mikäli ei nyt tässä yhteydessä ajatella asiaa henkisen perinnön , geeniperimän ja muistojen kannalta, niin kaapeissa tulee vastaan monta asiaa; mummojen virkkaamat verhot, pöytäliinat,  neulotut lapaset, isoäidinneliötyyny ja -peitto, sekä paljon muuta.  Niiden arvo on mittaamaton, kun tekijät ovat  jo poistuneet keskuudestamme.

Menipäs nyt synkeille raiteille tämä tarina. Varmaan minut muistetaan henkilönä, joka istui aina sohvannurkassa, kyläpaikassa, odotushuoneissa, ulkosalla, raveissa, lentokoneessa, autossa, huoltoasemalla jne.....jne....jne.... neulomassa.  Ikimuistoiset lausahdukset askarteluun ja hulluihin ideoihin viitaten: " Mitähän tästä voisi tehdä?! Ei heitetä sitä pois. Tätähän voi vielä tarvita jossain.".

Lämpimästä kesästä on jäänyt jäljelle ainakin tämä uudelleenkukkija.

Nautitaan tästä hetkestä ja muistellaan kunnioituksella menneiden sukupolvien aikaansaannoksia. 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Verhojen vaihto

On aika vaihtaa talveksi toiset verhot. Olohuoneremontin jälkeen huoneessa onkin nyt 3 ikkunaa 2 sijasta. Verhojen hankkiminen on vaikeampaa. Ennen ostin kaikki verhot kirpputorilta ja käytin sellaisenaan, tai muokkasin niitä leikkaamalla ja ompelemalla haluamaani muotoon.  Usein käytin myös sellaista tapaa, että pitkä verho oli vain ikkunoiden toisessa sivussa ja ylhäällä kappa.  Näihin ikkunoihin sekään tyyli ei oikein istu. 
  Hankin jo kevättalvella nämä ruusuverhot verkkokaupasta, kun en löytänyt mieleistäni kangasta kaupasta. Ne ovat kuitenkin niin kesäisen näköiset, että halusin talveksi toiset. Selailin taas useita verkkokauppoja, kunnes löysin mieluisaa (ja kukkaronkestävää) kangasta. Se tulikin nopeasti postin kautta hassuna pakettina, rullana.

  Koska kangas oli rullassa ja siinä oli isoja kuvioita, meni vähän aikaa, ennen kuin rohkenin alkaa sitä leikkelemään.  Keksinkin ottaa vanhan verhon malliksi mittaukseen. Siinä hommassa kävikin sitten näin...    ilmeni suuria erimielisyyksiä siitä, mihin kankaita oikein on tarkoitus käyttää.  Tulihan tästä nyt kuitenkin söpöjä kuvia kissasta ruusupedillä. 😏
  Kissat piti lopulta häätää ulos, että pääsi edes jotain tekemään.

Uudessa kankaassa oli melko sopivasti kuviomitta vanhaan verrattuna. Vähän joutui leikkaamaan lisäsenttejä tasaukseen. Olin suunnitellut tekeväni yläosaan kiinnityksen lenkkeinä, mutta kankaan runsaus sai minut taas tekemään tämän saman tankokujaratkaisun.  Kankaassa oli livenä isompaa tuo kuvio, kuin nettikuva antoi ymmärtää.  Leveys voisi olla hieman vähäisempi, kun kangas on paksumpaa, kuin aiemmin. No. Kaikkea ei voi saada.  Ensi kerralla fiksumpi valinta  (niin varmaan...😏).

Halusin värejä, jotka toistavat huoneessa olevia värejä, mukaanlukien PUNAISEN sohvamme.  Se on ainoa väripilkku huoneessa, eikä suinkaan kaikkien talossa asuvien mieleinen. Minusta se on ihan paras. 😊  Siellä sohvannurkassa on syntynyt monta sukkaparia. 

Meillä on noita kissojen kiipeilypuita tuplana, kuten näette. Toinen on kuitenkin lähdössä Maia -kissan mukana uuteen kotiin.  Näillä verhoilla mennään nyt  ainakin jouluun asti. Luultavasti en silloinkaan ala niitä mihinkään vaihtelemaan. Eihän minulla ole niitä jouluverhojakaan, kuin kahteen ikkunaan.  

Sen sijaan ostin ihanaa joulukangasta tyynyjä varten. Nyt tarvitaan vielä ompeleva henkilö niiden tekijäksi.  Ehkä  sekin homma etenee ajan kanssa. 

Mahtavan lämmin syyssää kutsuu minua nyt ruohonleikkaukseen! 

Joulu on taas, joulu on taas...

Lähteekö tästä nyt joulu käyntiin??  Toivottavasti ei  ihan vielä.  Vähän alkupalaa vain. Tonttusukat hiippalakkeineen ja tupsuineen. Tontuilla nenä vähän punoittaa.

Ajattelin että nämä sukat olisi helppo ja nopea tehdä, mutta teinkin niitä lopulta aika kauan. Lanka on 7 veljestä, paitsi vaaleanpunainen kasvojen väri, joka on vauvalankaa.  Yhteensä lankaa kului 295g tupsuineen päivineen. Puikot 3½. Aloitin 14 silmukalla / puikko. Jalan päällä silmukoita oli 2 x 14 ja 2 x 12.  Silmät laitoin napeista. 

Tupsunteko ei ole lempipuuhaani. Onneksi nykyään on olemassa näitä kestorinkuloita pampulan tekoon.  Tarjolla on 4 eri kokoa. Itse käytin 2 pienintä. 

2 vapaata edessä ja lämpöäkin on luvattu. Sienestystä ainakin suunnittelen.  

Ehkä voisi leipoakin jotain... soittaa nyt ainakin, kun on kahdet soittoharjoitukset tiedossa... ja tietysti neuloa! 😊😊😊

Mukavaa joulunodotusta..... 😉

Luonto kutsuu

Tässähän alkavat työt taas häiritä vapaa-aikaa! Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Ehdinpähän sentään metsään. Hirvikärpäsillä pelottelu meinasi viedä minultakin sienestyshalut.  Olin kuitenkin suojautunut tiiviisti ja lopulta otin kontaktia vain 8 hirvikärpäsen kanssa. Yksi niistä oli tosi sinnikäs ja pääsi meille kotiin asti.  Nuo otukset ovat ällöttävän näköisiä, mutta ovat kuitenkin siitä helppoja, että niistä tietää, missä ne kulkevat. Silloin ne on helppo napata pois.  Punkit ovat minusta paljon ikävämpiä. Kerran sain sienireissulla 2 punkkia, toisen vatsaan, toisen selkään.

Syksyisessä metsässä on oma tunnelmansa ja tuoksunsa. Saappaissa lompsiminen risujen ja sammalten seassa, on myös hyvää liikuntaa. 

 Löysin heti kantarelleja, jotka poimin talteen.  Hetken päästä niitä alkoi olla paljonkin ja minua alkoi epäilyttää, että ovatko ollenkaan aitoja. Onneksi on kännykässä netti mukana!  Eihän ne mitään oikeita kantarelleja olleetkaan, joten heitin ne pois. Eivät olisi onneksi myrkyllisiäkään olleet, jos olisin kuitenkin kiikuttanut ne kotiin.  

Yksi ärsyttävä seikka sienimetsällä on kaksiteholasit! Voi hyvänen aika, kun kääntelee päätä ja yrittää tarkkaan katsoa, onko sieniä, niin katse ei meinaa tarkentua ollenkaan! Lisäksi kaikki keltaiset, tippuneet lehdetkin näyttävät kantarelleilta! 

Kantarelleja en lopulta löytänyt kuin ihan vähän, mutta tavallisia sieniä löytyi ämpärillinen. Tatteja ja muitakin syötäväksi kelpaavia sieniä olisi varmasti ollut, mutta en ole niitä osannut koskaan kerätä. Jätin ne suosiolla seuraavalle poimijalle.  Ämpäristäni löytyi kangassieniä, leppä- , pikku-,  haapa,- ja karvarouskuja. Eli kaikkea, mistä tulee "maitoa".  Olin ihan tyytyäinen saaliiseen. 

Minulle tärkeimmät jutut sieneen mennessä on tiiviiden vaatteiden lisäksi ämpäri tavallisille sienille, muovipussi kantarelleille, pitkävartiset saappaat ja ah niin tärkeät vinyylikäsineet.  Niitä ilman en tästä elämästä taida selvitä.😉  Töissä käytetään jatkuvasti kertakäyttökäsineitä, joten olen ostanut niitä myös kotiin. Ne helpottavat , kun tekee jotain likaista hommaa, esim. koskee sieniin (kädet tulevat mustiksi, eikä ilkeä mennä töihin), taikinaa vääntäessä , kylmägeeliä tms. levittäessä ja kaikenlaisissa pikkuhommissa siivouksesta alkaen.  Onko joku keksinyt kertakäyttökäsineille jotain muuta hyödyllistä käyttöä?😀

Luulin jo, että neulontakäteni lakkaa toimimasta, kun kävin keilaamassa. En ole ainakaan vuoteen keilannut. Käsi tulee aina kipeäksi.  Onneksi se parani myös nopeasti.  Sain ihan hyvän tuloksenkin; 7 täyskaatoa! Tosin heitettiin 4 kierrostakin.  Minulla oli taktiikkana keilojen hypnotisointi kaatumaan ja pallon heitto apinan raivolla. Näytti toimivan! 😏

Metsässä kulkiessa kaadoin muutaman karhunkin. Olivat kevyitä, vain 115g. 

Taustalla jo seuraavan projektin "osasia".

Syksyn satoa

Muistatteko sen komean puisen kasvilavarakennelmani? Jos ette, niin TÄÄLTÄ se löytyy. 😉😅😆

Harvoin näkee niinkin komeaa rakennelmaa, joka pysyy kasassa lähes kesän loppuun asti!

Sen verran se kuitenkin kesti, että punajuuren siemenet, jotka voitin arvonnasta, tuottivat ihan oikeita punajuuria! Tässä on vain osa, vaikka sato ei mitään torimyyntipaikkaa vaadikaan varaamaan.  Olen oikeasti hämmästynyt, että kasvatin punajuuria! Ihan eka kerta tässä elämässä. Kuva on todistusaineistoa jälkipolvillekin.

Kevättalvella kasvattelin siemenistä kukkia ja tomaatinataimia. Niitä oli runsaasti. Ne kokivat kuitenkin "kummia" ennen ulosistuttamista ja jäljelle jäi 2 tomaatintainta. Nekin reppanat ovat myhöhässä ja vihreitä tomaatteja roikkuu kovasti paljon ulkona. Yksi on punastunut. 😍

Mustasilmäsusannojen kävi paremmin. Ne ovat kukkineet monessa eri asetelmassa koko kesän.

Loma on nyt ohi ja työhön palattu. Hassusti lauantaina ensimmäinen työpäivä.  Muuten tuntuu oikein mukavalta nähdä taas kaikki tutut kasvot, mutta aamuheräämiset eivät ole minun heiniäni. Koko illan tuntuu vielä kotonakin, että silmät on ihan tikkuiset. Neulo siinä nyt sitten! 

Vähän pitää vielä muistella kesän taidenäyttely/museovierailua, joka tuli tehtyä ystävän kanssa. Kumpikaan meistä ei ole mitään taiteentuntijoita, mutta silti oli mukava arvioida töitä. Välillä olivat mielipiteet yhteväisiä, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. 

*hieno isossa tilassa, mutta ei meidän olohuoneen seinällä...

*aika synkeät värit...

*ohhoh mitä väriloistoa..

*ompa erikoinen ratkaisu...

*mitähän tässä on tarkoitettu (selityksiä voi löytyä useitakin)...

Taide on ehkä pala luojansa sielua? Se jokin on saatu ulos päivänvaloon.  Mielenkiintoista on myös nähdä eri vuosikymmenten tuotos ja sen muuntuminen. Värien määrä tai puute voivat kuvastaa taiteilijan mielentiloja. 

Taide on monen mielestä ihan turhaa, eikä kiinnosta niin paljoa, että tulisi käytyä museossa varta vasten. Joskus täytyy kuitenkin uskaltautua oman kiinnostus- ja mukavuusalueensa ulkopuolelle nähdäkseen normaalin ulkopuolelle. Voi vaikka yllättyä!

Osassa oli mielenkiintoisella tavalla yhdistetty keramiikkaa ja valokuvia.  

Museossa kiinnostaa myös historiallinen puoli. Tässä nk. evakkoreki. Eipä tähän paljoa tavaraa kyytiin mahtunut, jos oli lapsikatraskin saatava kulkemaan.  Ihmeellistä oli myös se eläinten määrä, mikä evakuointivaiheessa kuljetettiin Karjalasta muualle; kymmeniätuhansia lehmiä, hevosia ym karjaa. 

Työväen teatteriharrastus oli aikoinaan vilkasta. Tässä yksi teatterikulissi, jossa allekirjoittanut on juuri päässyt suuren näytelmän parhaimpiin repliikkeihin.... Hieman tuo aurinko heittää varjoaan tuohon mystiselle järvelle, jonka rannalla seison. 😅

Kesäteatterikauteni on nyt kuitenkin auttamattomasti ohi ja työt kutsuvat. 

Töitä olisi täällä kotonakin odottelemassa. Tälläinen jännittävä rulla ilmestyi meille. Sille pitäisi tehdä jotain. Jostain syystä homma ei oikein ole lähtenyt käyntiin. 

Mahtavaa työintoa itsekullekin toivottelee Sartsa 😊

Miesten mieleen

Karhusukat ovat jostain syystä aina miesten mieleen.  Siispä niitä tulee tehtyä useammin, kuin muita malleja.
Mikähän siinä karhussa niin viehättää? Onhan se tietysti metsiemme kruunaamaton kuningas,  ursus arctos.  Se on varmaan miehelle kuin  miehelle oiva ja luonnonläheinen aihe sukkienkin aiheeksi. Karhusukat jalkaan ja metsälle! Siellä tallailemaan samoja sammalia ja metsäpolkuja, kuin karhutkin.  Illalla karhusukat jalassa kotipesässä lämmittelemässä niin iso, kuin pienikin tassu.

Toisaalta.... voihan tämä tietysti  joidenkin kohdalla sivuta hieman sitä yhtä juomaakin... miehistä ehkä sekin?...

Joka tapauksessa yhdet miestensukat tehtynä. Syyskuun langankulutukseen merkitsen siitä 115g Nalle -lankaa kolmosen puikoilla. Jalkaan, jonka koko 41-42.

Loman viimeisiä päiviä viedään.  Vähän on ahdistusta, mutta lähinnä sen suhteen, että rauhalliset aamut ja aikatauluttomat ajat päättyvät.  Töihin meno sinänsä tuntuu jo ihan mukavalta ajatukselta.  Kiva nähdä taas työkavereita ja asiakkaita.

Meillä on viimeisenkin lapsukaisen muutto edessä tämän kuun lopussa. Sekin tuntuu vähän kurjalta, vaan eiköhän me siihen totuta. Onneksi ei muuta kauas. Muutkin lapset asuvat suhteellisen lähellä. Siinä mielessä päästään kyllä näkemään useasti. Onhan se jännittävää saada oma asunto ja elämä pyörimään omin ehdoin.   Me ruvetaan sitten miehen kanssa ihmettelemään, miten tämä jäljelle jäänyt tila täytetään. Levittäydytään koko taloon. 😊
  Merrikin jää taas ainoaksi kissaksi, kunnes muita tulee hoitoon. Maia muuttaa tyttären kanssa uuteen kotiin.

Merrin kanssa oltiin vielä mökkeilemässä kahdestaan. Alkusyksyn maisemakin on kaunis.

Merriä tietysti kiinnosti uusi ympäristö ja jännittävät tuoksut ja äänet.  Pitää olla valppaana! Uudet, itsetehdyt valjaat ovat toimineet oikein hyvin.  Ne ovat kevyet ja  riittävän väljät, että eivät kurista. Jopa niin väljät, että hätätilassa niistä pääsee irti, kuten yhtenä päivänä, kun naapurin koira ampaisi pihaan. Merri pääsi nopeasti puskaan, mutta jäi sinne vähän jumiin, kiemurrellen itsensä valjaistakin irti. Muulloin valjaat ovat Merrille aivan neutraalit ja se ulkoilee niissä mielellään narun perässä pihalla omineenkin. Narua pitää vain välillä käydä oikomassa. 

Aamuinen kaste mökin pihassa toi näkyviin kaikki upeat hämähäkinseitit. 

Läiskytys järveltä päin ihmetytti, kunnes menimme laiturille ja näimme 2 joutsenta!  Ne kelluttelivat aaltojen mukana meitä kohti. Merri näki ne vasta, kun ne päästivät ääniä. Silloin meinasikin tulla vähän liian jännittävä paikka.😏

Nyt on päiväkahvin paikka.  Maistuis varmaan sullekin?  😊😊😊

Porvoossa pyörimässä

Voitteko kuvitella! Minulla on vieläkin 5 päivää lomaa! Tämä on ollut mahtavan pituinen loma. Pitempi, kuin moneen vuoteen. Yhtäperään tarkoitan.
Lomalla olen tehnyt monenlaisia juttuja. Käynyt monessa paikassa, vaikkakaan en kovin kaukana kotoa.
Olen käynyt kansanoopperassa, kuuntelemassa puhallinmusiikkia, elokuvissa,  museoissa, kahviloissa, Mill jazzissa, taiteiden yössä, Verlassa, kirpputoreilla, ...
Kyläillyt.  Aloittanut taas soittoharjoitukset syyskaudelle. Käynyt jopa seniorikaraokessa ! (No siellä laulettiin kyllä vain yhteislauluja.😅) Auttanut muutossa. Hoitanut kissoja. NEULONUT. Tehnyt huonekaluoston.  Hoitanut pihaa (no en paljoa 😉). Mökkeillyt. En edes muista enää kaikkea, mitä olen tehnyt. Joka tapauksessa on ollut ihana rauha, kun ei ole tarvinnut lähteä töihin, eikä ole ollut sitovaa aikataulua.

Viimeksi kävin ystävän kanssa Vanhassa Porvoossa. Matka päättyikin yllättävän mukavasti.

Olen käynyt tuolla useasti, mutta aina se on jotenkin uudenlainen. Viimeksi oltiin puolison kanssa oikein hotellissa vanhankaupungin puolella. Se oli myös erikoinen elämys.   Tällä kertaa kierreltiin ystävän kanssa kaikissa putiikeissa, ja nautittiin vanhanajan tunnelmasta.  Kadut olivat ennen tosi kapeita ja mukulakivipäälyksellä ei varmaan ollut kovin mielekästä kulkea, ainakaan mitään rattaita kuljettamalla. Toisaalta vaihtoehto olisi ehkä ollut pölisevä tai liejuinen maa.

Näkyvillä on vielä upeaa, vanhaa rakennusperimää.  Porvoo on Suomen vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäisiä kaupunkimerkintöjä on löytynyt jo 1300 -luvulta , mutta nykyään nähtävillä olevat rakennukset ovat 1700-1800 -lukujen ajalta (tunnustan lukeneeni tämän Wikipediasta..)

Minulla alkaa aina mielikuvitus juoksemaan, kun mietin, ketä kaikkia näissäkin pihapiireissä on kulkenut ja miksi. Tämä taisi olla kauppiaan talon pihapiiriä. Porvoo on ollut varmaan vilkas kaupunki, kun vieressä kulkee Porvoonjoki, joka on mahdollistanut kulkemisen ja kuljettamisen. 

Nykyisin Vanhassa Porvoossa sekoittuu vanha ja uusi.  Mukulakivikatu on pääosin kävelykäytössä, mutta pihaanajot ja muut kuljetukset on kuitenkin hoidettava. Pihalle pääsy kapealta kadulta ja vielä kapeammasta portista näytti olevan haastavaa. 

Talot on hyvin lähelle toisiaan rakennettu. Mietin, miten vaikea rakentajalla on ollut, kun on ollut melkein selkä toisessa seinässä kiinni. 😅

Löysimme myös vaikuttavan taidenäyttelyn.  Alla Paula Salmelan Mummoni kasvaa koiranputkea. Kuva ei nyt anna sille kunnon oikeutta. 

Näyttely oli kaikin puolin ajatuksia herättävä videoinstallaatioineen. Todella henkeäsalpaavan kaunis luontovideo .

Tässäkin hieno oivallus. 

Olen kuvannut Porvoon Tuomiokirkkoa useita kertoja, joten tällä kertaa kuvaan pääsi vain upea kattovalaisin. Kirkko on rakennettu ensimmäisen kerran jo 1400 -luvulla, mutta on tuhoutunut tulipaloissa useita kertoja. Viimeisen kerran 2006, jolloin tuhoa sai aikaan tuhopooltto 

Nykyään kirkko näyttää olevan hyvässä kunnossa ja ilmeisesti aktiivisessa käytössäkin. 

Mekin jouduimme ajelemaan autolla ympäri vanhan kaupungin, kun tein tälläisen ostoksen. 

Tämä on aivan ihana!  Voin tehdä tähän oman kotimuseon.. tai laittaa muuten vaan pienet jutut lasin alle turvaan.  Ei ollut tarkoitus mitään kaappia ostaa, mutta kävi Sulo Vileenit ja tämä löytyi halvalla. 😉

Olin kyllä jo aiemmin katsellut yhtä samantyylistä, mutta tämä oli kyllä paljon parempi. Kaappi mahtui autoon, joten olihan se otettava mukaan!!

Lämmintä viikkoa vielä luvassa. Nautitaan vielä loppukesän lämmöstä ennen pitkää syksyä. 

Hyvin ennakoitu

Vihdoinkin olen osannut aloittaa joululahjojen teon ajoissa!  Viime vuonna sain joulusukkientekoherätyksen vasta marraskuun loppupuolella ja kieltämättä tuli vähän kiire.

Näitä sukkia olen tehnyt kesästä alkaen, joskin siinä välissä aina jotain muuta.
Malli ja väri on sama, kuin aiemmissakin versioissa, jotka löytyvät täältä. 

Ohjehan löytyy Moda -lehdestä 4/2014. Tällä kertaa tein kokoa M , jalkaan 39, kun aiemmat olivat kokoa S.  Lanka on ohjeesta poiketen Nallea ja langankulutus 235g (pienemmät 215g).
Sukan varteen tuli 20 kerroksen mallikertoja 13 (pienempiin 11,5) ja teräosaan 3 (pienemmät 2.5).
Sukat ylettyvät siis reippaasti polven yli. Niitä voi pitää pitkänä, tai rypyssä.

Kantapään paikkeilla sukkaa piti neuloa seitsemällä puikoilla. Näin kuvio pysyi selkeänä. Kavennuksia tehtiin ohjeen mukaan hassuissa kohdissa perinteiseen kantapäänneulomiseen verrattuna.

En nykyään harrasta  valmiiden töiden kostuttamista enää ollenkaan. Joka kerta tuntuu, että ne lätistyvät siinä hommassa.  Jätän ne neulonnan jälkeiseen tilaan. Jalka muokatkoon ne sileäksi.

Tässä ovat laaduntarkkailijat tutkimassa lopputulosta. 

Joistain kohdista löytyi ilmeiseti jotain, mikä tarvitsi lähempää tarkastelua. 

Ylivoimaisesti kiinnostavinta tässä pöydällä olivat nämä kauniit kukkaset, jotka olen äskettäin saanut. 

Aika upea syksyinen kimppu, vai mitä!  Ruusunmarjoista voi lopuksi keittää kiisseliä, kun kukat kuihtuvat. 😂😂😂