Karpat

 

Jääkiekko ja eläimet. Miten ne liittyvät toisiinsa?  Minä en seuraa jääkiekkoa, joten en ole ihan varma...  Sen takia en tiedä, olisiko karpat ollut sen huonompi kuin kärpätkään tässä sukkamallissa.  Joskus pienet yksityiskohdatkin vaikuttavat 😉

Osaatko tehdä sukat aiheella Oulun Kärpät? No totta kai.... kai... ainakin luulen niin 😂 Taustatyötä tehdessä löytyi Pinterestistä valmiiksi ruudutettu logokuvio (nyt jälkikäteen löysin toisenkin).  Kuvio oli niin laaja, että piti laskeskella silmukoita, mihin sukkien mitoissa rahkeet riittävät.  Aloitin 18s/puikko resorin jälkeen 10 silmukan lisäys 1. kerroksella.  (Lanka on Nallea, 145g, 3 puikot).  Vartta alaspäin neuloessa päädyin silmukkalukuun 15/ puikko, kun aloitin kantapään. 

Neulon usein kuviota sukan molemmille  puolille. Nyt oli kuitenkin liian leveä kuvio kyseessä, se ei mahtunut kahdelle puikolle.  Kuviota piti levittää vielä kahdelle muullekin puikolle.  Järkeni ei juossut, miten olisin ratkaissut tuon neulomalla ja sain todella kuningasidean alkaa jälkipistelemään tuota kärppää. Vaikka pistely sujui ihan kohtuullisesti, mietin koko ajan miten minä, joka en todellakaan tykkää jälkipistellä neuleita (ainakaan näin isossa mittakaavassa), päädyin tähän??   En ollut, enkä ole vieläkään tyytyväinen tulokseen, koska tuo tumma kuultaa tuolta silmukoinnin väleistä. Kuvio ei näytä niin selkeältä, kuin neuloen.  Yritin jopa reunustaa tuota kärppä -kuviota lisäpistoin, mutta mies totesi, että ei kannata. Kärppä alkoi näyttää enemmän puudelilta 😂 Olisiko Oulun Puudelit ollut paha? 

Onneksi sukkiin tuli myös teksti "KÄRPÄT", niin toisetkin ymmärtävät, että tuo eläin on todellakin olevinaan kärppä.  Onhan näissä sukissa kuitenkin värit oikeat, joten kokonaisuus taitaa  kääntyä positiivisen puolelle, ainakin Kärppien kannattaja oli ihan tyytyväinen. 

Neuloin tekstin, joka myös oli aika laaja silmukkamääräänsä nähden. Käytin vuorottelevia värejä yksivärisen kohdan ylittämisessä. Näin jälkikäteen katsoen olisi pitänyt kokeilla  jotain tuollaista noiden eläintenkin kohdalla. 

Ensin olin ajatellut, että kärpät tulevat sivuille ja tein ison työn ruuduttaessani logon myös peilikuvaksi. Kantapäätä aloitellessani tajusin, että sukat näyttävät edestäpäin ihan höperöiltä, jos kuviot ovat sivuille. Näin kärpät päätyivät tuijottelemaan eteenpäin. 

(Suurennetussa kuvassa voi nähdä, että kissatkin ovat osallisina. Luultavasti tukevat kärppiä.)

Sukista tuli aikomaani pitemmät, pohjepituiset.  Sukkien koko on 41.  Lopputulos on ihan ok. Mikäli tekisin toiset, yrittäisin neuloa tuon yläosankin. 

Kävimme mökillä katsomassa, että paikat ovat kunnossa.  Alla pakollinen oksa -kuva tervalepästä järvelle päin. 

Joku on jättänyt jälkiä lähelle rantaa...

Hiippailin katsomaan ja jäljet olivat moottorikelkan. Myöhemmin näin, että 4 kelkkaa viilätti keskellä järveä.  Minua aina hirvittää jäällä, että pettääkö se alla.  Kävellessäni omia jälkiä myöten takaisin rantaan, näin, että jälkiini oli noussut vettä!   Tänään luin lisäksi uutisista, että kaksi kelkkailijaa oli jossain päin Suomea hukkunut.  Aika hurjaa touhua. 

Alla olen uintimatkan päässä rannasta 😏

Lunta on kovasti, vaikka kuva ei kaikkea paljastakaan. Mies yritti saada vanhaa lumilinkoa käyntiin, tuloksetta. Linko oli seissyt useamman vuoden käyttämättömänä.  Ilmeisesti homma jatkuu, koska periksihän ei voi antaa. 

Tämän linnun siivet eivät ole kantaneet enää pitemmälle.  Pitää katsoa, mistä ne keväällä löytyvät.  Ehkä se on vain vähän irrotellut lämpimikseen. 

Kasvukausi on jäänyt kesken, tai odottelee uutta tulemista. 

Minä viluinen lämmittelin melkein koko ajan grillikatoksessa. Tulien sytyttäminen oli hankalaa, kun tikut ja askit olivat kostuneet. Meni varmaan 100 tikkua, ennen kuin nappasi tulta (ei voi luovuttaa, eihän?).  Seuraavana vaihtoehtona olisin varmaan alkanut hangata puita vastakkain, kuten partiolaiset, tai intiaanit. 

Luulen, että minusta ei olisi Myrskyluodon Maijaksi edes järven rannalle, mantereen puolelle.  

Hauskaa pikkulauantaita juuri Sinulle! 

Asioita joista pidän

 Nappasin haasteen Satulta Kukkapilli -blogista, mutta päätin muuttaa sanan rakastan sanaan "pidän" tai minulle suuhun sopivamman sanan "tykkään".   Heti aluksi jouduin miettimään pitkään,  pidänkö oikeasti jokaisen kirjaimen kohdalla jostain asiasta 😂 Tarkoitan, että löydänkö jokaiselle kirjaimelle sittenkään pitämisen arvoista asiaa.  Nähtäväksi jää! 

Hieman myöhemmin:  Olen  nyt käynyt alustavasti läpi kaikki kirjaimet ja osa on aivan höperöitä, joten ihan kummallinen juttu on tiedossa 😅.  Melkein kaikkein vaikeimmaksi kirjaimeksi osoittautui tuo A!   En olisi uskonut. 

A

Aamupala.   Tykkään ihan tosissaan siitä, että aamupala on rauhallinen hetki, jota voi venyttää  vaikka kuinka pitkäksi (esim. lounaaseen asti).  Vapaapäivät ja iltavuorot antavat tähän mahdollisuuden, mikäli ei ole mitään muita menoja tiedossa.    Aamuvuoroissakin herään melko aikaisin, että ehdin tehdä aamutoimet rauhassa ja istua aamupalan ääressä jonkin aikaa. 

Merrikin tykkkää aamupalasta, jos sitä vaan saisi! 

                   

B

Bloggailu on mukavaa, vaikka aktiivisuus kirjoittaa ja lueskella toisten blogeja onkin vaihtelevaa.  Ensimmäisen blogini  aloitin  vuonna 2007 Vuodatuksen puolella. Siitä siirryin vuonna 2017 tänne Bloggerin puolelle. 

C

ClasHits on nykyisin suosikkiradiokanavani.  Sieltä kuuluu musiikkia, jota kuuntelin nuorena, esim. David Bowie, Duran Duran, Michael Jackson ja moni muu, joita en aina edes kunnolla muistanut olevankaan, kunnes radioaallot yht´äkkiä puskevat tutun melodian korviini. 

D

Dingo  ja Duran Duran alkavat D -kirjaimella 😄. En ollut ihan henkeen ja vereen Dingo -fani, kuten moni muu aikoinaan, mutta kuuntelin kuitenkin musiikkia mielelläni.  Edelleen tuntuu hyvältä kuulla Autiotalo, Rio ohoi, Valkoinen Tiikeri jne.   Duran Duranilta tulee mieleen The Reflex, Girls on film, The wild boys, Union of the snake.....           Joskus kaivan kuntosalimusiikikseni jotain "ikivanhoja" kappaleita kuunneltavakseni (vaikka useimmiten kuuntelen äänikirjaa). 

E

Euroviisut, vuoden tapahtuma!  Kohtahan se on taas katsottavissa, 7.,9. ja 11.toukokuuta (olen merkinnyt ne jo kalenteriin, että osaan valita oikeita työvuoroja 😁).  Tämän vuoden UMK -ehdokkaat ovat.....   no... en sano yhtään mitään. Jotainhan sinne kisoihin on lähetettävä. Ehkä päädyn odottelemaan vain niitä muiden maiden esityksiä. 

F

Fantasia, joka on sekä puhallinorkesterimme nimi, että kirja- ja elokuvamaailman suosikkini.  Taidokkaasti kehitelty fantasiajuoni on kerrassaan mukaansatempaava.  Edelleen tykkään monista, jotka olen lukenut tai nähnyt aikoja sitten ja palaan niihin yhä uudelleen, kuten Harry Potter,  Twilight, Ajan pyörä, Taru Sormusten Herrasta. 

G

Genret, eli suomeksi sanottuna jonkin taidemuodon laji tai muoto.  Tykkään siitä, että on vaihtoehtoja, eikä tarvitse jumittua johonkin yhteen genreen. Musiikissa tykkään hyvin monenlaisista genreistä.  

H

Huilun soittaminen on ollut mieluisaa jo 9 -vuotiaasta asti.  Pari lamaantunutta taukoa on ollut syystä tai toisesta, mutta olen aina palannut soittamisen pariin.  

                                                       

I

Inspiraatiot ovat elämän suola! Oi sitä hetkeä, kun keksit jonkun hämmästyttävän idean ja alat miettimään, miten sen toteuttaisi. Joskus sitä ei vaan pysty toteuttamaan, mutta eihän sitä heti aluksi voi tietää 😉

J

Jäätelö, juustokakku. Ihan parhaita juttuja!   Vanilja on jäätelöistä mieluisinta, pienin poikkeuksin. Juustokakusta tykkään enemmän, kuin tavallisista täytekakuista.   Kahvilassa juustokakku vie aina huomioni, vaikka olisi ollut tarkoitus ottaa jotain suolaista.  Valinta on aina vaikea, sillä "vieras" juustokakkupala saattaa maistuakin pahalta. 

                                                 

K

Tämä on ihan selviö, että kissat!  Kyllä koiratkin on ihan ok,  mutta Merriä ja Frodoa ei ohita koiratkaan 😉 Kissat ovat itsenäisiä, omapäisiä ja vetreitä, juuri niin kuin minäkin! 😂 Etenkin vetreä. 

                                                           

L

Lapset ja lapsenlapsi. Rakkaita kaikki! 😍

M

Musiikki on osa elämää. Se näkyy ja kuuluu kaikessa, mitä teen.  Koen musiikin asuvan sisälläni. Hyräilen usein itsekseni ja lauleskelen töissäkin.  Korviin tarttuu aina melodia, jos jossain jokin soi. Voitko esim. kuunnella soivaa ovikelloa ilman, että sen melodia jää korvamadoksi?  Nuo korvamadot eivät aina ole kovin kivoja, jos melodia sattuu olemaan joululaulu tai jokin mainos. 

N

Neulominen! Yes!  Siinä sitä on sellaista hohtoa, että oksat pois!  Mikä tunne, kun neuloessa silmukat valuvat puikolta toiselle sormia hivelevästi. Tässä saattaa tietysti olla poikkeuksiakin, jos neuloo esim. kesähelteellä ja silmukat kulkevat nahkeina hikisissä käsissä 😅

                                                    

O

Orkestereissa soittaminen. Yhdessä soittamisessa on monta kivaa puolta. Voi huomata pystyvänsä soittamaan oman osuutensa toisten mukana ja kapellimestarin ohjeistamalla tavalla. Voi huomata äänen soivan toisen soittimen kanssa, kuin yhteisestä pillistä.  Voi jakaa tuon kokemuksen toisten kanssa. 

P

Puoliso. Tykkään puolisostani. Yhteisiä vuosia on takana jo .... melkein 50 ja avioliittovuosia yli 30. 

Q

Qr koodi. Kyllä huomaa, että tämä kirjain tuotti vähän hankaluuksia!    Ei löytynyt mitään muuta ajatusta kirjaimeen liittyen.  Töissä koodi on tärkeä osa lääkehoitoa. Lääkkeet tulevat hyvin usein valmiiksi pussitettuina ja muutoksia tehtäessä ei aina tiedä, mikä lääke on mikä. Onneksi jokaisessa pussissa on tuo Qr -koodi, jolla saa näkyviin  jokaisen lääkkeen nimen ja ulkonäön.   Toki koodeja löytyy nykyään vähän joka puolelta. En ole ihmeemmin osannut/ tarvinnut alkaa niitä selvittelemään.   Nykyisessä henkilökortissa on viivakoodin tilalla tuo qr -koodi, joka tuottaa ajoittain harmaita hiuksia esim. pakettia haettaessa.  Luovuttajan viivakoodilukija ei ymmärrä koodien päälle ja numerot täytyy naputella käsin. 

R

Rytmi veressä!   En osaa juuri koskaan olla ihan paikallaan, vaan varpaat naputtaa jne.  Olen huomannut, että puhelimella kirjoittaminen (töissä kirjataan puhelimilla tosi paljon) on huomattavasti helpompaa, kun naputtelun rytmittää haluamallaan tavalla.  Nyt puhun siitä yhdellä sormella naputtamisesta, enkä siitä peukaloilla kirjoittamisesta, jossa nuoriso on niin taitavaa.  Väitän kuitenkin kirjoittavani yhdellä sormella aika nopeasti. 

Tykkään myös rytmikkäästä musiikista, erityisesti rap -musiikista, jossa rytmitellään oikein sydämen kyllyydestä.  Välillä kuulee suorastaan nerokkaita ratkaisuja. 

S

Suklaa. Pakkohan tämä on myöntää, vaikka en haluaisi edes mainita tuota sanaa, kun olen karkki- ja suklaalakossa.  Töissä kävi kerrassaan hölmö juttu, kun yksi asiakas tarjosi minulle suklaan.  En olisi halunnut sitä, mutta en myöskään halunnut pahoittaa hänen mieltään kieltäytymällä.  Nappasin suklaan ja heitin sen hänen nähtensä maskin sisään....  Ajattelin poistuvani paikalta saman tien, mutta rouvapa muistikin pari kertomatonta tarinaa, jotka piti kohteliaasti kuunnella ennen poistumista.   Pelkäsin, että sulava suklaa alkaa kohta näkyä maskin läpi 😂😂  Pääsin lopulta rappukäytävään pyyhkimään sulaa suklaata leualta.   Voi näitä kuningasideoita ja niiden toteutuksia! 😷

                                                                       

T

Taru Sormusten Herrasta ansaitsee ihan oman kirjaimensa!  Tarina on käsittämättömän syvällinen ja yksityiskohtainen. Kuunneltuani Silmarillionin ja Tolkienin elämänkerran olen yhä enemmän vaikuttunut hänen mielikuvituksensa ulottuvuuksista. 

U

Uni on hieno juttu. Harvoin kärsin unettomuudesta.  Tykkään nykyisin myös päiväunista, jotka saattavat venyä jopa parin tunnin mittaisiksi 😁 Näen aina jotain unta, usein varsin typerää.  Aivot käyvät läpi päivän- ja elämäntapahtumia. En kyllä läheskään aina ymmärrä, mihin ne mahtavat liittyä. 

V

Vitsailu ja viisastelu ovat huumorimielessä elämän suola.  Päässäni pyörii tosi helposti käänteisiä asioita ihmisten puheista. On ihan mahtavaa, jos vastassa on samanhenkinen ihminen.  Vitsailusta ja sanakikkailusta muodostuu suorastaan taitolaji.   Toisessa ulottuvuudessa tästä tahattomasta taidosta on tietysti haittaa. Kaikki eivät ole huumori-ihmisiä. 

W

Walt Disney. Voi hyvänen aika, miten vaikea kirjain!   Kukapa voisi väittää jääneensä paitsi Disneyn maailmasta? Aku Ankka ja Hessu Hopo ovat tavallisen kansalaisen perikuvia, kun taas Roope Ankka ja Kroisos elävät ihan omissa sfääreissään.   Disneyn piirretyt ovat kerrassaan hellyyttäviä ja päättyvät aina onnellisesti. Niiden katsomiseen ei ole mitään ikärajaa. 

X

Xarelto, verenohennuslääke. En tykkää tuosta lääkkeestä (en ole käyttänyt), mutta tykkään siitä, että tiedän, mikä se on. Tämä nyt sivuaa sellaista ideaa, että työvuosien myötä on oppinut tuntemaan valtavan määrän lääkenimiä ja vaikuttavia aineita. Opettaja sanoi joskus koulussa, että ei kannata opetella kauppanimiä, ne muuttuvat. Kannattaa ennemminkin opetella vaikuttavia aineita, koska ne pysyvät samoina.  Silloin hämmästytti, että voiko joku tosiaan oppia kaikki furosemidit, rivaroksabaanit, bisoprololit ja muut ulkoa??    Niin siinä vaan on käynyt, että pääkopassa on valtava määrä lääkkeiden vaikuttavia aineita, tai ainakin niiden nimiä. 

                                                                  

Y

Ystävät 💖 Ystävä on sellainen, että juttu luistaa, vaikka nähtäisiin harvoinkin. Ystävä tukee vaikeina hetkinä ja jakaa ilon. Ystävät ovat näkyviä tai "näkymättömiä". On hämmästyttävää, että blogimaailmassa on tullut paljon ystäviä, joita en ole koskaan oikeasti edes nähnyt 💕

Z

Zakuskapöytä, eli Vanha Rouva! Sinähän se tulit tästä kirjaimesta mieleen 👀

Å

Åland taitaa olla ainoa sana, joka tästä kirjaimesta nousee. Kristiina K on kertonut meille paljon Ahvenanmaasta ja sen nähtävyyksistä.  Minäkin olen kerran käynyt tuolla. En unohda niitä maisemia siellä merenrannalla ja kivikkopoluilla ja luolissa koskaan. Ne olivat todellakin näkemisen arvoisia!  Pitäisi joskus tehdä uusi matka Ålandiin 😎

Ä

Äiti on tärkeä ihminen.  Hän on saattanut minut maailmaan ja hoitanut lapsuusikäni, eikä ole väistynyt viereltä missään elämänvaiheessa 😍

Äänikirjat on myös niin tärkeä juttu tämänhetkisessä elämässäni, että onhan se tähän mainittava. 

Ö

Örkit, vampyyrit, maahiset,  jättiläiset, jästit, .... mitäpä muuta tähän voisi edes mainita 😂

Liru laru lorupussi

 Kauan sitten, opiskeluaikoina, piti tehdä yhden kurssin aikana lapsille suunnattu lorupussi.  Harmittaa vieläkin, kun ompelin sen pussin niin huolimattomasti, enkä korjannut yhteen sivuun jäänyttä sauman kuprua.....    Olisin saanut pussista hyvän arvosanan, mutta tuo typerä kupru pudotti numeroa pykälän alaspäin.  No joo, asiaan!   Pussiin tehtiin kortteja, joiden taakse kirjoitettiin loruja.  En muista enää yhtään, mitä tuli kirjoitettua, tai minkälaisia kortit oikeasti olivat.  Sen kuitenkin muistan, mihin pussi päätyi: annoin sen yhden työharjoittelupaikan lapsille. Pussi oli keltainen ja siinä oli pitsi reunassa (ja kupru..). 

Myöhemmin elämässä sain oman perheen ja lapsia. Silloin muistui taas mieleen tuo lorupussijuttu. Tein uuden pussin ja paaaaljon kortteja. Osassa korteista on loruja, osassa lauluja.  Toinen lorupussitekoseni löytyy vieläkin jostain säilytettyjen lelujen joukosta. 

Pussin ulkopuolella roikkuva kortti ilmaisee, mitä sisällä on.   Ensin pussi on aivan supussa ja sitä heilutetaan. Samalla lausutaan, tai lauletaan kortin mukainen loru.  

                                                              Liru laru lorupussi

                                                                     meidän lasten juttupussi

                                                              tarinapussi, porinapussi

                                                                         ihan täpötäynnä on!   

Tällaisia pusseja  on monenlaisia ja loruja myös.  Minä valitsin tuon saman, kuin siinä ensimmäisessä tekemässäni pussissa. Olen siinä määrin tapauskollinen 😏

Mummon pikkuinen typykkä täytti jo 1 vuotta!  Aika on mennyt valtavan nopeasti!   Kirjat ja pienemmät esineetkin kuvineen ovat jo alkaneet kiinnostaa.  Vanhemmat ehdottivat lorukirjaa lahjaksi, jolloin muistin tämän lorupussiasian. 

Kotoa löytyi niin suloinen pala kissakangasta, että ei paremmasta väliä.  Siitä syntyi korteille pussukka. Voin vakuuttaa, että saumoihin ei nyt jäänyt kupruja! Se oli ihan kunnia-asia. 😂

Kortit tein kierrättämällä vanhoja postikortteja, joita en tietenkään ole raaskinut heittää pois. Kaikkihan pitää säästää, eikö niin?  Korteissa oli muutama tuollainen kolmiulotteinenkin (nuo neliskanttiset).  Sattuneista syistä meille on tullut aina paljon kissakortteja. Lisäksi lahjan saajan kotonakin on kissa. Maisa -kissa on joskus kauan sitten ollut meilläkin hoidossa.  Maisa taitaa olla nyt n.10 vuotta (kuva on vanha).  Maisa on aina ollut hyvin itsetietoinen ja itsenäinen kissa. Se on silti ottanut hyvin uuden perheenjäsenensä vastaan.  Eläimet ovat ihmeellisiä, kun ne vaistoavat, että vastassa on lapsi. 

Loruja ja lauluja löytyi omasta kolmannen luokan laulukirjasta, tyttären vanhasta Aapisesta ja netistä. 

Vanhojen korttien takaosa oli tietenkin kirjoituksia ja merkkejä täynnä, joten jouduin päälystämään lorukorttien takaosan askartelupaperilla ja muulla vastaavalla. Sen päälle liimasin tietokoneella kirjoittamani lorut ja peitin takaosan kokonaan kontaktimuovilla. 

Frodo ei osaa vielä lukea ja siksi sitä ei oikein kiinnostanut koko juttu. 

Merri sen sijaan luki hyvin tarkkaan jokaisen kortin ja katsoi, että ei ollut kirjoitusvirheitä.  Kissoja käsittelevät aiheet olivat sen mielestä parhaita. 

Tässä kohtaa muistin, että en ole vieläkään näyttänyt vuosi sitten tehtyjä koristeita, joita oli tarkoitus käyttää kyseisen 1 -vuotiaan neidin babyshowereissa.  Neiti oli hätäinen ja syntyi pari päivää ennen kutsuja, jotka sitten jätettiin kokonaan väliin. 

Järjestettiin äitini ja tyttäreni kanssa koristelu- ja askarteluilta.  Alla oleva mainio aukkotaulu olisi ollut leikkiin, jossa jokainen olisi kurkistanut pahvin takaa vauvana.  Kuva on niin hieno, että en ole raaskinut heittää sitä poiskaan. 

Tuttien kanssakin olisi syntynyt hauskoja kuvia. 

Koristeita syntyi  Pinterestistä löytyneiden kuvien innostamina.  Nyt tarvittaisiin jälleen vauva, jota juhlittaisiin vielä masuasukkina 😃

Kelit ovat taas mitä parhaimmat!  Pakkanen vaihtui nollakeliin ja lunta tuprutteli eilen ihan kiitettävästi. Meidän tiellä ei vieläkään ole käynyt lumiaura ja omalla autolla oli aika haasteellista päästä etenemään syviä uria myöten.   Ei tullut siltikään vielä sellaista ajatusta, että olisi käynyt raivoamaan aurakuskille, kuten meidän alueen sanomalehdessä sanottiin käyneen. Huh huh!  Oli jopa heitetty lumikönteillä auraa!   En tiedä sitten auttoiko tuo toimenpide, vai ei.... 

Minulla on monta juttua mielessä, mistä kirjoittaisin, mutta jostain syystä homma ei meinaa lähteä liikkeelle millään.  Tässä nyt kuitenkin yksi niistä, olkaa hyvät!    

Kiittelen myös kommenteista, joita jaksatte laitella runsaasti joka juttuuni 😍💖

Heikunkeikun taas täältä  päin! 

Vannomatta paras

Ajattelin ennen joulua, että tätä sukkamallia en tee enää ikinä. Ei olisi pitänyt alkaa sellaista vannomaan tästä, eikä mistään muustakaan sukkamallista.  Veljen vaimo näki sukat ja toivoi saavansa itsekin sellaiset...  No, ehkä sittenkin.  Olihan tässä välissä sentään muutamat erilaisetkin sukkamallit jo neulottuna.  Tuo kuvio-osuus on kyllä kerrassaan puuduttava. Lisäksi silmät ja kädet tehdään jälkipistelynä.   Ohje on sama, kuin aiemmissa, mutta tuon salamaosuuden tein hatusta vetämällä.  Onneksi tajusin ajoissa, että kuvio on tehtävä juuri näin päin, eikä kuvastamaan sitä yhtä kirjainta.   Lanka on jälleen Nallea, jota kului 110grammaa. Sukat ovat kokoa n.41.  Tervetuloa sukuun sukkien käyttäjä 😅   

                                           

Terhi kirjoitteli aiemmin metronomistaan, jota käyttää huilun soittamisessa rytmin ylläpitäjänä.  HPöllön mielestä aihe oli hauska, hieman erilailla.  Päätin kaivaa omatkin metronomini esiin. Minulla näyttää olevan niitä oikein kokoelma.  Tuota yhtä en muistanut ollenkaan. 

Tämä vedettävä malli on ollut minulla jo ihan nuoruuden ajoista lähtien. Luotettava apulainen. Ei tarvitse miettiä, onko patteri lopussa.  Erinäisetkin melodiat olen tämän avulla soitellut.  Sivuissa mainitaan erilaisia musiikkityylejä ja -nopeuksia ja niiden soittamisnopeuksia.  Lisäksi monessa harjoituskappaleessa on mainittu numeroilla suositeltu nopeus.  Pieni luku on siis hidas ja suuri luku on nopea. Lyönti kuvaa tahtilajista riippuen yhtä lyöntiyksikköä soitossa, esim. 4/4 tahtilajissa yhtä lyöntiä (joita on tahdissa 4).

Tuli näköjään vähän sameat näistä kuvistani, pahoittelut. 

Alla olevista vasenta en muistanut ollenkaan.  Luulen, että se onkin poikani, joka soitti jonkin aikaa trumpettia.  Oikeanpuoleisen olen ostanut siksi, että siinä on rytmin lisäksi myös viritysmahdollisuus. Laite antaa oikean viritystaajuuden, kuten 442 tai 440, tarpeen mukaan.  vire on tärkeä etenkin yhteissoitossa.  Nykyisin mittaan vireen orkesteriharjoituksissa vähän oudommalla tavalla. Minulla on katkaistu viivoitin aina mukana. Oikea vire on lähes 100 prosentin varmuudella silloin, kun suukappaleen putki on 0,6cm auki 😂   Siitä on ainakin hyvä aloittaa virittäminen muiden kanssa. Vireen kuuleminen on tietysti kaikkein tärkeintä.  Huilussa puhallus ei ole niin kiinteä, kuin monessa muussa soittimessa, joissa suukappaleen puhallusosa laitetaan kiinteästi suuta vasten. Huilussa huulet on saatava samaan kohtaan ja kulmaan puhallusaukon kanssa. Osa aukosta jää aina auki. 

Löysin vielä yhden joulukoristeen ja vein sen alakerran rappujen yläpäähän odottelemaan kulkeutumista kellariin.  Merri leikkii harvoin, mutta nyt nappasi. Se kantoi käyrätorven suussaan keittiöön ja alkoi leikkiä.   Lopulta se päätti aloittaa käyrätorven soittamisen. 

Frodo miettii vielä, alkaisiko se soittaa piccoloa. Ensin olisi tärkeä löytää se aukko, johon voisi sitten puhallella. 

Käsittämätöntä, että puolet tammikuusta on jo mennyt.  Innokkaimmat kasvien kasvattajat ovat varmasti jo istutelleet ensimmäiset siemenet kevättä varten.  Minä katselen ikkunasta lumikinoksia ja poltan takassa tulia, että tarkenisi. 

Musikaaliset terveiset täältä koko poppoolta! 

Paljasjalkainen mies (fiktiivinen tarina)

 Olipa kerran mies, joka kulki aina paljain jaloin. Hänellä ei ollut koskaan kylmä. Kesät hän käveli pellon laidalla vihellellen, varpaat ja jalkapohjat maata kepeästi tunnustellen. Paljaan jalan koskettaessa maata tuntui, kuin olisi ollut osa luontoa.  Mies eleli suurimman osan aikaa yksikseen keskellä suomalaista metsä- ja peltomaisemaa.  Hän tuli toimeen kirjoittamalla juttuja sanomalehtiin ja tekemällä käännöstekstejä kirjojen kustantajille.  Työ ei ollut ajallisesti määriteltyä, joten sitä saattoi tehdä milloin halusi. Lopun aikaa mies puuhaili mökkinsä pihamaalla tai kuljeskeli luonnossa. Muita ihmisiä hän näki harvoin. 

Eräänä päivänä hän katsoi ruokavarastoaan todeten, että kaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään. Yksi säilyketölkki hernekeittoa kyhjötti ylähyllyllä.  Olisi taas aika lähteä tekemään hankintoja.  Mies teki mielessään listan tarvitsemistaan asioista.  Ruuan lisäksi hän tarvitsi sokeria ja suolaa säilömiseen, koska hän oli innokas marjastaja ja sienestäjä. Tulitikkujakin piti ostaa, että saisi taas saunan kiukaan ja padan alle tulta. 

Mies kulki paljain jaloin, reppu selässään metsäpolkuja, kunnes pääsi lähimmän  autotien varteen bussipysäkille.  Odottelu ei häntä haitannut, vaikka auto tulikin vasta aikojen päästä.   Auto oli lähes tyhjä, kun mies astui sen kyytiin. Kuljettaja katsoi hänen jalkojaan ihmetellen. Kukaan ei kuitenkaan voinut väittää, että linja-autoon ei voisi astua paljain jaloin. 

Kauppa ei ollut suuren suuri, pieni kyläkauppa vain. Sieltä mies kuitenkin löysi kaiken tarvitsemansa.  Kauppias kysyi, tarvitsiko mies sukkia kenties?  Mies vain pudisteli hymyillen päätään ja jatkoi ostoksiaan.  Lopuksi hän päätti vielä ottaa yhden oluttölkin ja juoda sen kaupan edessä olevalla penkillä.  Musta karhu näytti tuijottavan tölkin kupeesta kieli pitkällään.  Mies pohti, olisiko karhunkin tehnyt mieli ohrapirtelöä.  

Hetken päästä kauppaa kohti käveli nainen,  joka katseli hänen jalkojaan kummissaan.  Jostain syystä miehen teki mieli vetää jalat piiloon penkin alle, mutta eivät ne oikein mahtuneet.  Nainen  istui hänen viereensä ja katseli hetken maisemia. Lopulta  hän kysyi, olisiko miehellä  käyttöä villasukille talven tullen. Mies vakuutteli, että pärjäsi ilman sukkia vallan hyvin ympäri vuoden.   Nainen vain pyöritteli silmiään, mutta ei sanonut enää mitään.   Mies alkoi hieman kiusaantua, kun nainen jäi penkille istumaan.  Eikö hän ollutkaan menossa kauppaan? Lopulta mies rykäisi ja kysyi; kauppaan menossa vai?   Nainen hymyili ja sanoi, että sinnepä sinne. Ensin täytyy hetki ihailla tätä suomalaista metsämaisemaa, joka avautuu edessä päin.  Siinä he sitten istuivat kumpikin omissa ajatuksissaan  syyskesän lämmöstä nauttien.  Mies nousi lopulta ensimmäisenä, kun näki linja-auton tulevan mutkan takaa.  Hän toivotti naiselle mukavaa päivänjatkoa ja nousi linjuriin. 

Syksy saapui värikkäänä huurruttaen lopulta maan ja puut.  Mies jatkoi elämäänsä paljain jaloin kävellen.  Silloin tällöin mieleen palasi nainen loppukesäisenä päivänä, kaupan edessä.  Mies muisti naisen ehdotuksen villasukista ja naurahteli itsekseen.  Jalat tarpoivat ohutta lumikerrosta kylmyyttä tuntematta. Jalat olivat parkkiintuneet vuosien kuluessa.  Mökin edessä mies pysähtyi ihailemaan supisuomalaista maisemaansa.  Yht´äkkiä hän huomasi, että pikkuvarvasta alkoi kivistellä. Hän katsahti hämmästyneenä jalkoihinsa ja huomasi pikkuvarpaan olevan aivan kirkuvan punainen.  Sisällä mökissä mies laittoi kantamansa puusylyksen takan viereen ja sytytti tulet takkaan.  Varvas kivisteli edelleen kummallisen tuntuisena.  Mökin lämmetessä alkoi varvaskipukin helpottaa. Lopulta mies unohti koko asian. 

Aamusella oli taas tarvetta lähteä kyläkauppaan. Mies heitti repun harteilleen ja käveli tutun reitin metsän poikki linja-autopysäkille.  Tällä kertaa odottelu alkoi tuntua hankalalta, koska pikkuvarvas, tai oikeastaan  molemmat pikkuvarpaat, alkoivat oikutella.  Onneksi auto tuli nopeasti ja hämmentyneen näköinen kuljettaja pyysi hänet pikaisesti kyytiin, ulkoa värjöttelemästä.    Kaupassa mies valitsi ostoksiaan pitkään ja hartaasti. Oikeastaan se oli vain tekosyy sille, että saattoi olla vähän aikaa lämpimässä kaupassa.  Leipähyllyä katsellessaan hän kuuli ulko-oven käyvän.  Sama loppukesänä nähty nainen tuli kauppaan. Hän hymyili miehelle ystävällisesti ja alkoi tehdä ostoksiaan.   Ohimennen hän vilkaisi miehen jalkoja todeten, että paljaat jalat näköjään kulkevat vielä talvellakin.   Mies käpristeli varpaitaan ja paineli hämillään kaupan ovesta ulos. Leipä jäi ostamatta. Linja-autokin tuli juuri sopivasti ja mies hyppäsi kyytiin.  Kotimatka metsän läpi oli yhtä painajaista.  Jalat olivat kuin jääkalikat ja mies suorastaan juoksi päästäkseen pian lämpimään mökkiinsä. 

Meni  muutama viikko. Mies ei ollut käynyt ulkona, kuin välttämättömästä pakosta. Hän teki kirjoitustöitään villahuopaan kietoutuneena ja mietti, miksi elämä oli mennyt näin oudoille raiteille. Nettiä selaillessa silmiin osui ilmoitus villasukista, joita paikallinen naishenkilö kauppasi.  Mies päätti, että jotain on tehtävä ja tilasi kaksi paria sukkia.  Nainen lupasi tuoda ne kyläkaupalle seuraavana päivänä.  Mies vähän ihmetteli, mistä nainen tiesi hänen jalan kokonsa, kun  se oli jäänyt kertomatta. 

Seuraavan päivän kauppareissu oli miehen elämän nopein kilpajuoksu lämpimästä kylmän läpi takaisin lämpimään.  Kaupassa ei ollut miehen mennessä ketään. Pian kuitenkin tuo kesäinen naishenkilö hymykuoppineen astui kauppaan. Mies mietti hetken puolipaniikissa, mistä tuo hymykuoppa-asia tuli mieleen.  Nainen oli pukeutunut yltä päältä lämpimän näköisiin villaneuleisiin. Päässä oli villamyssy, kaulassa huivi. Käsissä oli paksut lapaset jaloissa polviin asti ulottuvat villasukat.   Nainen ojensi miehelle sovitut sukat ja kysyi, käykö tällaiset?  Hän kertoi muistavansa miehen aiemmilta tapaamisilta ja sukkien kokokin oli aivan oikea.  Hän oli neulonut sukat jo kauan sitten, kun oli ajatellut tämän hetken vielä tulevan.  Aiheeksi hän oli valinnut  kotimaan kauniit värit ja kesällä miehen nauttiman karhuoluen. 

(Karhu-sukka 150g, Suomi -sukka 185g, lankana Nalle).

Sukat olivat aivan sopivat.  Kotona mies kaivoi kaapin perukoilta vanhat saappaansa.  Sukat ja saappaat jalassa hän kulki nyt päivittäin ulkona. Alku tuntui ensin kovin jäykältä ja kömpelöltä. Olihan hän kulkenut vuosia aivan paljain jaloin, minkään hiertämättä jalkojaan.  Lopulta kävely alkoi sujua, eikä mies enää muistanut saappaitaan kävellessään. Sen hän kuitenkin tunsi, että jalat olivat lämpimässä!  

Miehellä tuli entistä useammin asiaa kauppaan. Melkein joka kerralla hän tapasi neulovan naisen ja he juttelivat jonkin aikaa. Lopulta mies kutsui naisen luokseen kahville. Seuraavalla kerralla kahvi juotiin naisen luona.  Lopulta tämäkin tarina päättyi onnellisesti 💕

Uusi liikuntalajini tälle vuodelle!

 Joskus ei tarvitse kuin mainita, että jotain uutta pitäisi keksiä, niin jostain se apu aina löytyy!  Postilaatikosta löytyi kirje Saukkikselta. Jännityksellä avasin sen ja homma valkeni kertaheitolla!   Kissajooga olkoon uusi lajikokeiluni tälle vuodelle 😻

Joogakalenterista löytyy jokaiselle kuukaudelle oma joogaliikkeensä. Ohje on kirjallisena, mutta selvennys on aina kuvallisena vieressä. Kalenterin kuvat ovat Dan Borrisin ottamia. 

Maaliskuun kissa on aivan Merrin näköinen! 

Kädellä kosketetaan vastakkaisen jalan isovarvasta.  Liikkeen seurauksena selkäranka ja kohotettu jalka venyvät. Lantio ja vyötärö saavat liikettä. 

Alakuvassa Merri venyttelee takajalkoja liikkeen jäljiltä. 

Tämän liikkeen luulen osaavani. Lapsena ainakin tätä usein harjoiteltiin. Kunhan ei nyt vaan sattuisi mitään....

Arvaatteko, minkä kuukauden kuva ja liike on alapuolella?  Aivan oikein! Se on joulukuu. Kuva on selvästi otettu joulun jälkeen.  Juuri ja juuri saattaisi taipua tuohon asentoon. Kinkun makua vielä huulissa lipoen. 

Tässä hommassa on  helppo päästä alkuun ja lisää liikkeitä löytyy nopeasti osaavien joogakouluttajien ansiosta.  

Mielen harmoniaa voi harjoittaa mukana olleen kortin ohjeella:

Yksi oikein, toinen nurin

langankierto ja hyppy

kirjoneulekatrilli pyörittää puikkoja 

ja koko maailma tanssii. 

(Johanna Haapala)

Kiitos Saukkis ihastuttavasta ylläripostista! Tähän lajiin kannattaa muidenkin osallistua, etenkin, jos kotoa löytyy pätevöityneitä joogaohjaajia 😼😼

Käsityötekoset 2023

Käsityöt ovat lempiharrastuksiani, joten nekin ansaitsevat oma vuosipostauksensa viime vuodelta.  Olen koonnut käsitöitä aihealueittain neulottuihin, ommeltuihin ja virkattuihin.  Muutakin on vuoden mittaan tullut tehtyä, mutta niistä en pidä niin lukua.  Muutenkin käytän listausta vain omaksi huvikseni.  Sivupalkin "valmistuneet" -osioista löydän myöhemminkin blogiin linkitetyt käsityöt, jos etsin jotain.  

Lankaa kului vuoden aikana 5kg463g.

Sukkia neuloontui 21 paria, peputtimia 3, säärystimiä 2 paria, vaunupeitto, neulejakku, lapsen mekko ja bolero. 

Eniten pidin jälleen siitä, että joku antaa aiheen (tai sitten keksin sen itse), jonka haluan näkyvän sukissa.  Mieluista on se, että homma alkaa aina jonkinlaisella ajatustyöllä.  Idea alkaa hiljalleen muotoutua ja lopulta toteutua.  Alla olevat "Motoristit koulukiusaamista vastaan"-aiheiset sukat olivat kiva toteutus. 

                                          

Tykkäsin myös tehdä soittokaverille synttärisukkia, joissa on onnittelun lisäksi pieni  sisäpiirin jekku. 

                                             

Toki ohjeiden mukaankin tuli sukkia tehtyä. Niistä kauneimmaksi malliksi nostan Lumi Karmitsan Taikakettusukat. 

Mökillä aloitin projektin jämälankojen kadottamiseksi.  Lopputuloksena syntyi useita raidallisia sukkia. 

Tämä elämäni ensimmäinen neulottu peputin on ollut tosi mieluinen työ. Se on ollut käytössä monen monituista kertaa. Kiitos Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin, josta ohje löytyi.

Tein pari muutakin peputinta, jotka annoin pois. 

Virkkausta harrastan aina vähemmän, kuin neulomista.  Noro -epidemia työpaikalla inspiroi minua virkkaamaan kakkaemojin ja  jämälangat muotoutuivat ampiaispesiksi. 

Ompelut keskittyivät enimmäkseen pieniin vaateparsiin, kuten bodeihin, paitoihin housuihin, mekkoihin. 

Itselleni ompelin yhden paidan ja hupparin. 

Ompelemani käsityökassi on ollut aktiivisesti käytössä.  Alun outoudesta huolimatta se lunasti paikkansa oivallisena tilaihmeenä.

Muita  käsityöjuttuja syntyi jonkinverran. Mökillä tein raparperinlehtiä betonista. 

Joulukorttien lisäksi tuli tehtyä muutama näitä hylsykirjakortteja.

Käsityöksi lasken ilman muuta myös tämän pihalle "ilmestyneen" kukkapenkin jatkeen. Olen selkeästi kuitenkin enemmän idean toteuttaja, kuin kukkien hoitaja 😅

Sopivan kesäinen kuvakin sattui tähän viimeiseksi!  Pakkanen on selvästi laskenut ja kevättä voi näin ollen alkaa jo odotella?