Aiemmin valmistui tämä Nurmilintu -huivi ja sille pariksi nämä sukat. Kuten jo mainitsinkin, olen nykyään aika tarkka värien vastaavuudesta, vaikka sillä ei olis mitään merkitystä mihinkään suuntaan. Näissä sukissa tää värien täydellinen erilaisuus kirveli vähän mieltä. Lankaa jäi vielä tarpeeksi yhteen sukkapariin, joten päätin sen myös tehä.
Uuden sukkaparin toinen sukka ehti valmistua ennen H -hetkeä, eli 90 -vuotisjuhlia. Sukan väri oli paljon yhteensopivampi vanhan sukkaparin toisen sukan kanssa, joten sain näistä sopivamman parin lahjaksi.
Nyt, kun juhlat ovat ohi ja synttärisankari saanut lahjansa, voin ilolla kertoa, että oli mieluinen lahja. Huivia hän jo heti sovitteli toisten hikoillessa hellesäässä vieressä. Sukat jäivät vielä testaamatta siinä hetkessä. Sankari oli muutenkin mietteliäs ja hämmentynyt saavutettuaan korkean iän. Kukapa sitä osaisi kuvitella elävänsä niinkin pitkän elämän, semminkin, kun kunto on edelleen kohtalainen. Pistää itelläkin miettimään, millainen maailma on ollu juhlijan alkutaipaleella.
Jäljelle jäi vielä sukkapari, joka muodostui vanhasta ja uudesta parin puolikkaasta. Ei näissäkään tää väritys ole kovin eksakti, mut kyllä tää parinmuodostus oli molemmissa sukkapareissa parempi näin. Lankaa näihinkin kului 65g. Tällä pääsee avaamaan kesäkuun langankulutussaldon. 😆
Tänään olen taas painatellu tukka putkellaan töissä. Tapahtui kuitenkin monta kivaa juttua, joista pienin ei suinkaan ollu se, että sain kuulla elokuisen kesälomani pidentyvän yli viikolla! Mahtavaa! Meillä ei normaalisti saa näin pitkää kesälomaa, mutta nytpä sainkin, kun oli kesäloma näin loppukesästä ja oli jääny rästilomapäiviä talvelta. Välillä tuntuu, että kaikki työkaverit (totuuden nimessä ei kaikki) on itteäni nuorempia, mut jotain hyötyä on myös siitä, että ikää ja lomapäiviä on karttunu enemmän, kuin nuorempana. 😊
Nyt on siis vielä enemmän ootettavaa eessäpäin. Vähän kyllä naurattaa se, että mietin jo etukäteen, miten sitä oikein saa niin pitkällä lomalla ajan kulumaan. 😅😅 Parasta on aina se, että ei tarvii aamulla herätä . Iltavuoroja en koe niinkään rasittaviksi just ton heräämisasian takia.
Just kun olin lähössä tänään töistä kotiin, niin yksi asiakas soitti ja kertoi, että on vieraat kengät hänellä eteisessä, että millähän kengillä se hoitaja lähti menemään??
Arvatkaapa minun tunnetta ja ilmettä, kun laskin katseen alaspäin jalkoihin, että kenen kengät minulla oikein on jalassa. 😅😅😅😅😅
Minulle näitä pikku unohduksia ja outoja tapauksia sattuu niin usein, että melkein uskoin jo väitteen olevan totta. ONNEKSI kuitenkin oli omat poposet jaloissa.
Olis ihan oikeesti ollu jo lääkärikäynnin paikka, jos noin olisin sekoillu. 😁