sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Värihaaste KELTAINEN

 Repolaisen värihaaste jatkuu keltaisella värillä. 

Ensimmäinen löytö on anopin taannoin tekemä kukka-asetelma keltaisella ruukulla. Kukat on tehty sukkahousuista. Anoppi on ollut kova askartelemaan ja tekemään käsitöitä.  


Tässä jälleen tipuvanhainkotimme vilkkainta väestöä.  Tämä on sellainen perinteinen pääsiäiskuva, jota on peräti toivottu 😂


Mitä seuraavaksi? Jotain syömistä ehkä...    Koulunäkki vaan on paras näkkäri. Välillä voi kokeilla yhden paketin jotain muuta, mutta tähän on aina palattava.  Talkkunakin on hyvää viilin kanssa. 


Sipulipurkki on ollut meillä aivan yhteisen huushollimme alusta asti.  Alkuvaiheessa saimme myös äidin-äidin-äidin jäämistöstä paljon astioita ja ruokailuvälineitä.  Keltainen paistinpannu on sieltä.  Valurautapannut ovat kai ikuisia. Mitä kaikkea tämäkin on nähnyt?! 


Helpoiten väriä löytyy tietenkin langoista. Jännästi tuo keltainen Nalle taas haalistuu tuon kypsänkeltaisen rullan vieressä. 


Lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo useita vuosia sitten. Jotain on kuitenkin jäänyt jokaiselta.  Keltainen sadetakki on käyttökelpoinen vaikka minulle. 


Mummon ja ukin murulle on varattuna leluja laatikossa. Tässä poiminto niistä keltaisista. 


Omassa korissaan ovat kissojen lelut. Alla kokoelma keltaisista leluista. Oikealla sitkeästi mukana pyörivä Liisan tekemä kala 💖 Se on ollut mieluinen kaikille kissoille, niin omille, kuin vieraillekin. 
Noista pääsiäismunan sisuksista mainittakoon, että niiden kolina pitkin lattioita yläkerrassa nukkuma-aikana ei ole kovin mieltäylentävää.  Kuuluu alakertaan asti. Ensin kolina, sitten kissan tassujen juoksuaskelten töminä lattiaa vasten, joskus jopa vingahtava jarrutusääni mutkissa. 



Vielä pari päivää töitä ja sitten minulla alkaa "pääsiäisloma" 😺😺

Terveiset taas täältä juuri Sinulle! 

tiistai 26. maaliskuuta 2024

3 kuvaa maaliskuulta

 Olisiko jo aika tämän kuun 3 kuvaa kuukaudessa -haasteeseen.   Haasteen alkuperä löytyy Kristiinan blogista.  Kuvien aiheiden tulee alkaa kuluvan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella. 

                                                         MENEHTYNYT

Kun talossa on kaksi kissaa ja välillä  hoitokissoja, voi näky olla tämän näköinen. Jyrsijät ovat suuressa vaarassa. 


MITTAUS

Yhteisiä hommia riittää. Jotkut kehittelevät niihin vielä omia kuvioitaan.  Takimmainen näyttää olevan aikeissa hyökätä ja etummainen tekee ties mitä 😂 Ehkä jokin mielenilmaus takana olevalle. 


MERRI

Maaliskuun kissa:  Merri




Siinäpä se.  Maaliskuu on hämmästyttävää kyllä jo pian ohitse.
Kaikille rauhallista pääsiäistä. Minun silmäni siintävät jo kohti vappua 😎

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Mörkö

Mörkö, ruotsiksi Mårran, on Muumien maailmassa esiintyvä hyytävän kylmä hahmo, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee. Mörkö on suuri ja möhkälemäinen hahmo, jota peittää musta nahka. Sillä on suuri nenä, kiiluvat silmät ja irvistävät hampaat. 

 Ruotsinkielessä Mörkö mainitaan proniminilla "hon", josta on pääteltävä, että se on oikeasti naispuolinen, vaikka sitä aina luullaankin miespuoliseksi.  Aluksi sitä pidettiin vaarallisena hirviönä, mutta myöhemmin sen hahmo muuttui vain yksinäiseksi  ja surulliseksi. 


Mörkö on esiintynyt ensimmäisen kerran vuonna 1948. Sen debyyttikirjoissa/ -jaksoissa se puhuikin muutaman sanan, mutta myöhemmin sen on kuultu vain ärisevän ja murisevan.  Mörkö saapui alunperin Muumilaaksoon hakemaan takaisin kuningasrubiinia, jonka Tiuhti ja Viuhti olivat siltä varastaneet. 

Mörkö halajaa kaikkea lämmintä, erityisesti nuotioita. Se onnistuu kuitenkin vain sammuttamaan loimotukset saavuttuaan paikalle.  

Eräässä Muumi -tarinassa Muumipeikko keksii tavan saada Mörkö lämpimäksi. 

(tiedot Wikipediasta, sekä suomalaisten kansallistietoudesta, jota minullakin aiheeseen liittyen on 😄)



Mörkö -sukat valmistuivat 7 -veljestä langoista, joita kului 165g. Puikot olivat kokoa 3½ ja sukat kokoa 39-40.   Minulla on Novita ja Muumit -lehti, jossa oli näiden sukkien kuva. Kas kummaa, mutta ohje pitikin itse käydä poimimassa Novitaknits -sivustolta netistä.  Ohjeessa tuo alaosa oli mielestäni aivan kummallisen näköinen.  Se oli tehty jostain kirjavan sinisävyisestä langasta. En tykännyt, vaan vaihdoin teräosan kokonaan mustaksi.  Sukka olisi tullut myös aika leveäksi terästään, jos olisin noudattanut ohjetta. Kuvion jälkeen kavensin muutamia silmukoita ja sain terästä järkevämmän levyisen. 
Kuvio oli yllättävän hidasta seurata, kun nuo viirut koko ajan liikkuivat sivummalle.  Myös Mörössä itsessään oli noita värivaihteluita melko paljon. 


Keltaiset ja siniset jälkipisteltiin.  Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä tuo värillinen esine kuvaa. Onko se ehkä se kuningasrubiini?  


Frodo on vähintään yhtä pelottava protestoidessaan kevään hidastumista.  Eivätkö lumet ikinä sula??!!


Neulomisiin....... 

torstai 21. maaliskuuta 2024

VÄRI haaste VIHREÄ

Täältä tulee Repolaisen aloittama ja innoittama VÄRI -haaste.  Ensimmäinen väri on vihreä. 
Mietin  jonkin aikaa, että onko meillä ollenkaan vihreää. Se ei ole koskaan ollut mikään lempivärini, mikä on vähän huvittavaa, koska nykyisin saatan käyttää jopa vihreitä vaatteita silloin tällöin. Näköjään ikä pehmentää tätä väriasiaakin. 
Keittiöstä löytyy heti vihreää verhoissa. Ostin joskus kirpputorilta tuollaiset valkoiset sivuverhot, joista leikkasin teksti- ja kuvio-osan pois. Ompelin kaitaleen kiinni vanhaan vihertävään pitsiverhoon.  Tämä on sellaista vihreää, josta jo melkein tykkään 😀


Seuraava viherrys on sitä vastoin pakon sanelemaa. Töissä on näitä vihreitä työpaitoja, joille on vaihtoehtona vaaleanpunaisia paitoja. Ei ole epäilystäkään, kumman niistä kahdesta valitsen, vaikka paidan väri onkin aika ärhäkkä.  Vaaleanpunaisessa tunnen itseni aivan epänormaaliksi! 


Lunta tuli sittemmin lisää, mutta vajaa viikko sitten löysin pihalta krookuksen pieniä päitä kurkistelemasta.  Nyt niitä ei näy, joten en tiedä, lasketaanko tätä vihreyttä 😂


Kissat saivat uuden lelun.  Merri ei yleensä leiki juuri millään, mutta nyt nappasi.  Laitteessa on patterit. Mekanismi kierittää ohuen rautalangan päässä olevaa perhosta. Merri on tästä aivan otettu. Luulen, että se hetki, kun se saa perhosen  hetkellisesti hampaisiinsa, tuo sen mieleen pihan oikeat saaliit. 
Frodoa koko laite jännittää niin, että se ei sillä leiki, ellei laite ole pysähdyksissä. Merri yrittää näyttää Frodolle, miten lelulla leikitään. Välillä voi lepuutella ja vain katsella perhosen lentoa. 


Luulin, että meidän vihreydet jäävät tähän, kun salaattikin on jääkaapista loppunut.  Lähdin kiertämään talossa ja löysinkin jotain kuvattavaa.  Lankaa on aina lähes kaikissa väreissä.  7 -veljestä kalpenee Aarikan vanhan purkin vieressä. Purkki on täynnä nappeja. 


Eteisestä löytyi vaikka mitä!  Minullahan oli tosiaan tuo "maalaa vanhaa vihreää" -kausi muutama vuosi sitten. Silloin aika moni esine muuttui vihreäksi. 


Korttilokerikko oli jo alunperin vihreä.  Nuo sydän -koristeet olen maalannut ja askarrellut.  Onhan tuossa lahjaksi saamassani peilissäkin vihreää. 


Mikä mahtaa olla haasteen seuraava väri?  Sitä odotellessa... hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

maanantai 18. maaliskuuta 2024

M, N, O, P, Q skräppikirja

 Repolaisen skräppihaaste etenee.  

Rakkaimpiin musiikkimuistoihini kuuluu koko Eppu Normaalin tuotanto. Murheellisten laulujen maa on yksi tunnetuimmista kappaleista.   Lehdistä löytyi oivallisia kuviakin tähän aiheeseen.  

Suomen kansan tilastot alkoholin suurkuluttajina eivät ole kovin mairittelevia.  Juoma vaikuttaa paitsi fyysiseen, myös psyykkiseen terveyteen, aiheuttaen monia murheita elämään.  Riippuvuus voi aiheuttaa  juoppohulluuden, delirium tremens, josta myös löytyy kappale kyseiseltä bändiltä 😂


Alun perin T -kirjaimella alkanut kappale oli luullakseni Animals -yhtyeen esittämä. Sittemmin siitä on tehnyt versionsa  ainakin Lea Laven ja Danny ja Lasse Mårtensson. 
Äiti katseli tätä askartelukirjaani ja totesi että tuo lehdestä leikkaamani mies on joku kansanedustaja 😄


Kirjaimet ovat välillä olleet vaikeita. En ole millään meinannut keksiä, minkä laulun nimi alkaa jollain kirjaimella, vaikka olen viettänyt kamalasti aikaa etsien netistä ja joka paikasta lauluja 😂 Ääneen pohtiessani olen saanut kanssaihmisenikin miettimään, mikä voisi olla hyvä laulu.  Monia hyviä on löytynyt, mutta pattitilanne on tullut, kun en ole keksinyt, miten sen askartelisin. 
Alla olevan kappaleen löysin aivan sattumalta. Se on Hectorin tuotantoa. Aivan upea kappale! Olin jo ehtinyt unohtaa sen!  Tässä hommassa on ollut monia inspiroivia säikeitä, kuten unohtuneiden kappaleiden löytäminen.  


Selasin valtavan määrän lehtiä löytääkseni edes yhden porkkanan kuvan....   Juuri kun olin aikeissa luovuttaa, avautui sivu, joka oli täynnä porkkanoita!  Nehän ne juuri hampaita vahvistavatkin! 


Norjaa edusti Euroviisuissa viime vuonna Alessandra,  jonka kappale Queen of the kings sijoittui viidenneksi ja on soinut ahkerasti radiossa siitä asti. 
Minun kuningattareni edustaa hieman taianomaisempaa tyyliä, eikä hänelle tosiaankaan kannata alkaa ryppyilemään, tai  tulee taiotuksi rupisammakoksi! 




Edessä  on muutama hankalampi kirjain, kuten W, X, Y, Z, Ö, Å.  Panokset kovenevat!  En ole päättänyt mitään sen suhteen, millaisia kappaleita käytän. B -kirjaimen kohdalla on englanninkielinen Beautifull Maria of my soul (Sieluni kaunis Maria) ja nyt tuo Queen of the kings.  Olen yrittänyt ensisijaisesti etsiä suomenkielisiä kappaleita, mutta ulkolaisetkaan eivät ole pois suljettuja. 
Loppu häämöttää! Onneksi vain skräppikirjan osalta 😂

Tervehdyttävää päivää juuri Sinulle! 

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Teidellä

 Nyt tulee vihdoinkin kuvia Teide -tulivuoresta, jolla kävimme Teneriffan  matkallamme.  Alakuvassa tuo vaaleahuippuinen vuori on se, josta puhutaan. Vaaleus ei ole lunta. 


Pico el Teide on 3718 metriä merenpinnasta. Vertauskohdaksi voi sanoa, että Suomen korkein huippu Halti on 1323m meren pinnasta.  Wikipediasta näen, että Teide on maailman kolmanneksi suurin tulivuori, mikä vähän hämmentää, koska opas sanoi minusta ihan selvästi, että tämä on maailman suurin. Ehkä kyse oli siitä, miten tuo mittaus tehdään, tai sitten ymmärsin väärin. 

Vuori on ollut vuodesta 2007 Unescon maailmanperintökohde. Se on purkautunut viimeksi 1909 ja sitä ennen 1700 -luvulla. Tulivuorta pidetään edelleen toimivana tulivuorena. Vuorta ympäröi kansallispuisto. 




Vuorella ja sen ympäristössä kasvisto on sopeutunut ravinnerikkaaseen, joskin ohueen maakerrokseen, kuumuuteen ja kuivuuteen.  Suurikasvuisin kasvi on kanarianmänty, jolla on selkeästi supervoimia.  Viime vuonna alueella riehuneet metsäpalot polttivat ison alueen metsää. Kanarianmänty ei kuitenkaan pala kuoliaaksi asti, vain sen ulkokerros palaa ja runko mustuu.  Melko nopeasti se toipuu ja alkaa uudelleen vihertää ja kasvaa entiseen tapaan. 

Eläimistö on pienikokoista, kuten kaniini, liskot, hyönteiset, linnut jne. 


Meidät ajettiin bussilla köysiradan alatasanteelle, joka on 2353m korkeudella.  Hissi on käytössä, mikäli tuuliolosuhteet sen sallivat.  Ylös ei suositella menemään, mikäli on sydänperäisiä sairauksia, tai on raskaana. Myös ihan pienet lapset piti jättää alas. Onneksi meillä ei ollut sellaisia mukana 😂       
Netissä muistutettiin myös, että ylhäällä voi olla tosi kylmä tuuli.  Olen käynyt joskus Etnalla ja siellä tosiaan oli todella kylmä. Olin varannut reppuun pitkähihaista ja takin. No joo.... eivät suomalaiset ole mitään kylmälle alttiita. Ihan T -paidassa lopulta olin ja oli silti kuuma, kun aurinko paistoi koko ajan.  Ilmeisesti huipulla on kuitenkin kylmemmällä ilmalla ja tuulella todella purevaa.  Kyllä siellä nytkin näkyi porukkaa paksusti puettuina. 
Varoituksen sanan saimme myös ohuemmasta ilmasta.  Vähän aikaa ylhäällä oleiltuaan voi joutua toteamaan, että liikkuminen on tosi raskasta.  Ohut ilma voi myös käydä pahasti henkeen.  Korvat alkoivat naksahdella jo hississä.  Omalta osaltani voin sanoa, että ohut ilma ei käynyt huilunsoittajalle pahasti, mutta minusta on tullut vanhemmiten korkeanpaikankammoinen. 



Ylätasanne on 3555m korkeudessa. Huippu on tuosta vielä 200m ylöspäin. Sinne pääsee vain erikseen haetulla luvalla ja luvan käsittelyyn voi mennä useampi viikko, jopa kuukausi. 

Tuon hissin rakentamisesta täytyy vielä mainita, että tavaroiden kuljettaminen rinteeseen oli todella haastavaa. Sinne ei päässyt millään kulkuneuvolla. Aasien avulla tavarat kuljetettiin rinteeseen. Siinä ovat aasit olleet kovilla!  Rinne on paikoin melkein pystysuora. 
  
Ylhäällä on huikeat näkymät!  Taivas on valtavan sininen, pilvenhaituvat katseen alapuolella ja auringonpaiste kirkkaana ympärillä. 


Siellä on nyt se ylin huippu. Sinne kiipesi luvan hakeneita nytkin. 


Latasin muutaman videon. Toivottavasti ne näkyvät. 


Ylhäällä kulki n.700m pitkä kävelyreitti näköalatasanteelle, toiselle rinteen reunalle.  Onneksi oli hyvät kengät jalassa, sillä polku oli silkkaa kivikkoa. Tuolla kaukana näkyy, minne olimme menossa. Rinteessä näkyy pikkuruisia ihmisiä. 


En ole käynyt kuussa, mutta tästä tuli kyllä kuukävely mieleen 😄 Laavalohkareita toisensa perään. 





Jykeviä onkaloita ja halkeamia. 


Sitä pitää mennä oikein maapallon toiselle puolelle tuijottelemaan kivenlohkareita 😂  Matkan parhaat osiot olivat muutenkin kivenlohkareinen maasto ja muhkeat Atlantin aallot rantakivikkoon. 






Katse kaukaisuuteen ja toteamus, että jokuhan tosiaan asuu täällä!  😆


Tässä on sitä polkua, jota pitkin kuljimme, tai loikimme. Ei muuten ole esteetön reitti! 




Näin kuivassa maastossa ei luulisi minkään kasvavan, vaan totuus on toisenlainen. 



Hissillä alas palattuamme oli vastassa jonkinlainen näyttely, joka koostui enimmäkseen tietokonepelin esittelystä.  Joukossa oli kuitenkin tämä edesmennyt henkilö, jonka luulen olevan tulivuorenpurkauksen uhri. Sanon luulen, koska en ehtinyt lukea vieressä olevaa infotaulua.  Lähetin tämän kuitenkin työkavereille ja totesin, että lomalla  mieli ja keho lepää ja rentoutuu. 



Tällä matkalla ei ollut mitenkään erityisesti tarkoitus matkustaa tämän tulivuoren lähelle.  Tämä oli kuitenkin kolmas tulivuori, jolla olen käynyt.   Olen aiemmin käynyt Etnalla (tästä on niin kauan, että ei taida olla juttua)  ja Vesuviuksella (TÄÄLLÄ). 

Työpäivät ovat  nyt sujuneet todella hyvin tuon virkistävän matkan jälkeen.    
EDIT: 😂😂   Kirjoitin tuon aiemman pari päivää sitten ja nyt on pakko korjata, että olen sairaslomalla. Minulle sattui tosi outo juttu eilen ja vietin puoli päivää päivystysosastolla.  Homma  korjaantui melko pian, mutta nyt  pitää ottaa rauhallisesti muutama päivä. 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Kietaisuhuivi

 

Taikasana "osaatko" kuulostaa aina haasteelta 😅 Haasteet sopivassa määrin ovat aina mukavia. Toki tunnistan omat rajani, enkä ala mahdottomuuksia yrittämään.   


Sain kuvan ja videon, jossa tätä huivia puettiin päälle.  Pelkkä pukeminen näytti monimutkaiselta ja huivin kokoa sovitellessani piti vielä katsoa, että miten tämä nyt menikään. 

Olisin  halunnut linkittää tuon pukeutumisvideon tähän, mutta ei se nyt löydy mistään, mihin saisin linkin. Huivin/boleron nimi on Wrapped up in cables sweater scarf.  OHJE LÖYTYY MAKSULLISENA RAVELRYSTÄ.
Pitsi- ja palmikkokuvioinen huivi on yhtä pitkää pötköä ja resorihihat ovat kiinni päissä. 



Huivi kiedotaan takaa ristiin ja laitetaan sitä kautta kädet hihoihin.  Asetteluni jäi nyt näköjään vähän laiskasti tuohon taakse, kun oli kiirus kuvata. 


Pituutta huiville tuli lopulta 260cm ja painoa 565 grammaa. Mittaus tuotti tietysti omia haasteitaan ruuhkaisen ilmapiirin takia.  Pitkä muoto suorastaan kutsui jonoon asettuvia kissoja, ennen kuin kuvaa edes sai otettua. 


Alla näkyy huivi koonaisuudessaan.  Valmista huivia  höyrytin varovasti kostean läpi, jotta sain pitsiosuuden hieman avautumaan. 


Lanka ei ole samaa kuin ohjeessa. En tiedä, mistä sellaista olisi edes saanut. Keskityin löytämään langan, joka on oikean väristä ja paksuista, sekä miellyttävää iholle.  Löysin Novitan Syli merino -lankaa. Puikkokoko täsmäsi, mutta tarvittavien jaardien määrä oli hienoinen mysteeri.  Ostin aluksi 10 kerää, mutta jouduin ostamaan vielä kaksi kerää lisää. Onneksi löytyi samaa erää.  Juuri tuon langan riittävyyden vuoksi neuloin heti alkuun molemmat hihat. Jäljelle jäävä lanka sai sitten kulua pitsiosaan. Ohjeessa toinen hiha olisi neulottu vasta lopuksi. 

Lanka oli pehmeää ja pieniä lankalenkkejä meinasi jäädä silloin tällöin. Hihaa tehdessä huomasin, että kaukana alempana oli jäänyt ikävä lenkki. En olisi millään halunnut jättää sitä siihen. Purin tuon kyseisen silmukan yläpuolella olevat silmukat ja keräilin ne sitten taas siististi virkkuukoukun kanssa takaisin. Tadaa! Sain lankalenkin katoamaan! 



Ennen tämän neuleen aloittamista olin jo haaveillut, että olisi kiva  neuloa välillä jotain muuta, kuin sukkia. Tämän jälkeen oli ilo palata taas sukkiin 😅
Oli kiva myös huomata, että englanninkielinen ohje aukeni melko sujuvasti. Tämän työn jälkeen palmikko on minulle aina kaapeli.  Aluksi hämmennyin tuosta kaapelin ohjeesta. Suomenkielisissä ohjeissa neuvotaan aina ottamaan esim. 4 silmukkaa apupuikolle eteen tai taakse.  Tässä ohjeessa sanottiin vain, että kaapeli 8 eteen tai taakse.  Siitä piti sitten ymmärtää, että tuosta määrästä puolet siirtyy eteen tai taakse. Kokeilemalla onnistui.  
Ohjeessa on sekä tekstimuotoinen, että kuvallinen ruudukko-ohje.  
Olipas mukava saada tämä valmiiksi ja selvästi "osasin". Tuli  sekin todistettua 😂

Heipat taas juuri Sinulle! 

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Viikon tapahtumia

 Viime viikonloppuna kaveriporukka oli taas koossa. Vasemmalla ylhäällä Maia, vieressä Frodo. Alhaalla vasemmalla Merri ja vieressä Sam. 


Yhtenä päivänä kävi hassu juttu, kun me ihmiset kävimme lenkillä. Palatessamme neulomistuolini oli vallattu. Maia ja Sam viettivät rauhassa aikaa tuolilla. Maian vatsan ympärillä oli jotain...


Maia oli käynyt kaapilla ja löytänyt pienen "käsilaukkuni".  Voi vain kuvitella minkälaista menoa on ollut sen jälkeen, kun nauhat ovat jääneet kissan ympärille jumiin 😂  Merri jäi kerran kiinni muovipussiin ja juoksi ympäri huushollia tuhatta ja sataa.  Maia on toisaalta niin rauhallinen viilipytty, että se on saattanut vain käydä makuulle odottelemaan, että joku ottaa laukun pois. 


Ystävän yllyttämänä laitoin muutama viikko sitten Merrin kuvan paikallislehden viikkokuvasivulle.  En ole koskaan ennen laittanut sinne mitään.  Matkamme aikana luin nettilehdestä, että kuva olikin valittu viikon parhaaksi, eli palkintoa oli tiedossa! 



Matkan  jälkeen kävin lehden toimituksesta hakemassa palkinnon. 


Viime perjantaina ehdittiin ystävien kanssa pitää taas Kässäklubia pitkästä aikaa.  Kahvin juonnin lisäksi käsityöt etenivät, joskaan valmista ei tullut, kuten kuvasta näkyy 😉


Äidin kanssa kävimme Ruukinportin taidenäyttelyissä ja myymälöissä. Kaikkea upeaa tuli taas nähtyä.  Alla kaksi mielikuvituksellista esiintymispukua, joista vasen on kohdennettu Ellinooralle ja oikean puoleinen Maija Vilkkumaalle.  Puvut ovat PL -Stylestä, Taiteilija Jaana Kokon käsialaa. 


Alla puun ja kangasmateriaalin kohtaaminen.  Työn nimi on Inner Softness, taiteilija Annika Salmen luomus.  
Vanha tehdasrakennus luo kauniin taustan taiteelle. 


Existence ( ei ollutkaan taiteilijan nimi tallentunut kuviini). 


Nyyrikkiä harmittaa, taiteilija Riitta Kolari


Alla aivan hykerryttävän ihana kolmikko!  Taiteilija Aino Eronheimo
Vasen : Kalanruotobasisti
Keskellä: Laulusaukko
Oikealla: Järvisimpukan soittaja


Iida Hållmanin Äidin Rakkaus


Patoklubin PatoAreenalla on aika vilkasta, ainakin tulevista konserteista päätellen. 



Kirpputorilta löytyi 3 euron kangaspala, joka huuteli, että ota minut mukaan. Mitään suunnitelmaa sille ei vielä ole.  Pari Suomen kuvalehteä on aina jees, kun ottaa huomioon, miten paljon olen viime aikoina silpunnut lehdistä kuvia ja kirjaimia 😂



Mukaan tarttui myös kalkkimaalipurkki sekoituskeppeineen. Tämä maali jättää viimeistellyn pinnan. Olen joskus kokeillut kalkkimaalia ja petyin,  kun pinnasta jäi jotenkin huokoinen, eikä se kestä yhtään pyyhkimistä.  Kohta alkaa tavaraa muuttua valkoiseksi! 



Maaliskuu on jo niin pitkällä, että kevät on auttamattomasti täällä!   
Ihastuttavaa päivää juuri Sinulle!