Teneriffa

Jostain on aloitettava, kun kerran haaveilin tästä matkasta jutun kirjoittavani 😋Mieheni kanssa olimme viikon Teneriffalla, Costa Adejessa.  Emme ole koskaan ennen matkustaneet noin kauas. Tällä tarkoitan sitä, että lentomatka oli puolet pitempi, kuin aiempiin kaupunkilomakohteisiimme. Sen kyllä tunsi takapuolessa.  Hyvin olimme television ääressä treenanneet, sillä istuminen sujui hyvin.  Huomasin myös kotihoitotyössä koulutetun virtsarakkoni kestävän hyvin pitkiä pissaamattomia välejä 😂

Pakko sanoa, että esitiedoista huolimatta hämmästyin saaren lämpötilaa. Olin toki varannut kesävaatteita mukaan, mutta en ollut uskonut, että mennään ihan hellelukemissa. Kaikki yli 20 astetta ylittävät lämpötilat ovat minulle hellettä ja tällä reisulla pyörittiin 20-29 asteen kieppeillä.  Auringossa oli tietysti tosi lämmintä. Aurinkovoidetta tuli hölvättyä päivittäin tälle pohjoisen kalpeuden kuluttamalle iholle.  Hieman yllätykselliseksi lämpötilan teki se, että lähes joka päivä tuuli enemmän tai vähemmän. 

Hotelli oli hieno. Sokkeloita, rappuja ja käytäviä riitti.  Hissiä käytimme harvoin. Kuljimme mieluummin rappuja siitäkin huolimatta, että päivien aikana tuli käveltyä todella paljon. 

Uima-allasalue oli upea (kun ei ole mitään verrantokohtaa menneisyydestä). Iltaisin ja öisin se oli valaistu.  Alue oli auki n. klo 11-19. Vain kahtena päivänä vietimme muutaman tunnin altaan äärellä  ja tuolloinkin varjoisemmissa paikoissa. Emme ole kumpikaan mitään auringonpalvojia. 

Allasalueella kävelemiseen hommasimme varvastossut. Voi kääk!  Lapsena oli tosi kiva kävellä "lipokkailla". Nyt olivat varvasvälit jo ensimmäisellä kävelyllä apua huutamassa 😂

Alemmasta kuvasta tulee myös mieleen tuo varpaiden kynsien lakkaus. Onko muilla sellaisia ongelmia, että lakkaa on joka paikassa kynsien lisäksi? Varpaatkin ovat siis lakassa, kunnes väri kuluu niistä pois (onneksi nopeammin, kuin kynsistä). 

Hotelli oli tosiaan hieno ja hyvällä paikalla näköaloja ja vuorien läheisyyttä ajatellen.  Kääntöpuolena oli sitten se, että joka  ikinen päivä, ainakin kerran, laskeuduimme jyrkän mäen alas ja hivuttauduimme taas ylös.  Mikäli ei kunto kasvanut todella paljon, niin se on ihme.  Nyt voin sanoa, että ihmeiden aika ei olekaan ohi!  😅

Saarella kulkee joka paikassa vesiletkuja, joilla kasveille saadaan vettä. Kuivaa oli, mutta silti vihreää.  Saaren vesi ei ole juomakelpoista.  Viime päivinä onkin uutisoitu maailman vesipulasta ja nämä alueet olivat samalla listalla.  Tosin oppaamme kertoi, että uutisointi on melko yliampuvaa. 

Kaupunki on ennen ollut osa Palma de las Americasia, mutta kaupungin laajennuttua Costa Adeje on erotettu omaksi alueekseen. 

Kaikkialla oli tosi siistiä ja rauhallistakin, jos ei lasketa suurta määrää turisteja rauhattomuudeksi. 

Uimarantoja on saarella todella monta.  Monet käyvät oikeasti paistamassa itseään rannan auringossa.  Onneksi se ei ole pakollista 😂

Monessa rannassa on jonkinlaisia aallonmurtajia.   Veden katsominen on aika maagista. Aalto tuntuu syntyvän vasta vähän ennen rantaa muhkeaksi.  

Päivittäin näki veneiden vetämiä riippuliitäjiä, mutta vuorien kupeissakin näkyi liitäjiä. Voin kertoa salaisuuden: emme käyneet kokeilemassa. 

Saari on syntynyt tulivuorten purkauksista vuosituhansien kuluessa. Sen maaperä on monessa kohdassa karua ja lohkareista. 

Rannan kivet ja hiekka ovat paikoitellen jopa mustia. 

 Suuria aaltoja oltiin taas tähyämässä. Niissä sitä oli nähtävyyttä kerrakseen.  Sisämaassa asuneelle meri tuntuu valtavalle, päättymättömälle.   Tulee mieleen elokuva Piin elämä, jossa poika ja tiikeri ajelehtivat samassa veneessä merellä.  Toinenkin elokuva tulee mieleen saarella järjestettävistä sukellusretkistä.  Elokuvassa pariskunta osallistui tuollaiselle retkelle ja opas unohti heidät mereen.... lopulta hait söivät heidät.   

Alla valtava määrä kivikekoja rannalla.  Emme koonneet omaa torniamme tuohon joukkoon. 

Alla muutama kuva eläintarhassa käynnistämme.  Alla heti ensimmäinen eläin iloisena istuskelemassa.  Harvoin laitan itsestäni kuvia, mutta nyt teen poikkeuksen.  Näette sitten, minkä näköinen tyyppi täällä blogia kirjoittelee.  Pääsin vapaaksi tuolta eläintarhasta pienellä lahjonnalla....

Minä pelkään kaikenlaisia eläimiä, jos ne ovat liian lähellä. Nämä veijarit olivat tilassa, jonka läpi ihmiset kulkivat.  Onneksi pysyivät paikoillaan, niin minäkin pääsin hiippailemaan ohitse. 

Marsujen kanssa en edes halunnut samaan häkkiin. Minulla on niistä kiusallisia kokemuksia. 

Hylkeet ovat aikamoisia veijareita.  Monesti eläintarhan olosuhteet ovat aika karuja eläinten luonnollisia elinoloja ajatellen.  Nämä kaverit kuitenkin näyttivät nauttivan silminnähden päästessään esiintymään hyljeshowssa. ne olivat täysillä mukana kaikissa tempuissa ja yrittivät koko ajan tehdä lisää temppuja. 

Tunnustan, että torkahdin esitystä katsoessa, koska päivä oli kaiken kaikkiaan ollut aika raskas ja aurinko paahtoi. Pääsimme vähäksi aikaa varjoon istumaan. Siitä se sitten lähti....    Esityksen jälkeen jäimme syömään tuon esiintymisalueen viereen ja näimme, kuinka hoitajat ja kouluttajat vielä pelehtivät hylkeiden kanssa.  Hylkeillä olisi riittänyt enemmän virtaa, kuin hoitajilla. 

Tässä kohtaa olin aika peloissani, mutta tuo papukaija oli ihan kiltti. Sen punaisuus heijastuu minuunkin ja näyttää, kuin olisin auringossa kärvähtänyt, mikä ei pidä paikkaansa. 

Eräänä päivänä vuokrasimme auton.  Mies ajoi sujuvasti koko saaren ympäri. Se on niin pieni, että ehdimme pysähdellä monessa paikassa.  Tuulimyllyjä oli runsaasti. 

Maantiet olivat hyvässä kunnossa ja ajokulttuuri melko rauhallista, verrattuna moneen muuhun maahan, jossa on tullut käytyä.  Jopa jalankulkijoille annettiin etuoikeus hyvin monessa paikassa, vaikka se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys muualla. 

Kävimme tutustumassa Guimarin pyramidi -alueeseen, jossa oli myös laaja kasvitieteellinen puutarha, sekä myrkkypuutarha. Lisäksi  museot saarien ja ympäröivien alueiden alkuperäiskansoista. 

Mies oli koko ajan sitä mieltä, että nämä on nyt vaan rakennettu tänne, eivätkä ole mitään oikeita pyramideja 😅  

Saarella on ollut kaikkiaan 9 porraspyramidia, joista 6 on enää jäljellä. Pyramidit ovat aikaisintaan peräisin 1800 -luvulta. Eivät siis Egyptin pyramidien kaltaisia, jos  se on kouluajoilta jäänyt verkkokalvoille. 

Näyttelyissä kerrottiin alkuperäiskansojen merenkäynnistä. Asiasta oli aikoinaan kiinnostunut myös tutkimusmatkailija ja etnologi Thor Heyerdahl, jonka rakennelmista ja retkistä tuli aikoinaan ohjelmiakin.  Museossa on myös paljon hänen retkistään ja tutkimuksistaan. 

Alla  yhdenlainen kaislavene, jolla kalastajat liikkuivat. 

Alla olevasta veneestä on otettu kuva lähinnä siksi, että osattaisiin veistää mökillekin tuollaiset leipälapioairot. 

Titanicista on paljon kuultu ja nähty, mutta alkuperäinen Titanic taisikin olla vähän toisenlainen! 

Kasveista aion tehdä joskus erillisen jutun, mutta tämä valtava hyönteishotelli ansaitsee oman kuvansa.  Tähän tulee joko isoja hyönteisiä, tai sitten isoja parvia, luulisin.  Alkaa tuntua, että meillä on kotona aika kesyjä pikku pömpeleitä tähän verrattuna. 

Matka jatkui.... auton ikkunasta ehdin napata kuvan paitsi ohi kulkevasta kuorma-autosta, myös Santa Cruzin hienosta maamerkistä, oopperatalosta.  Oopperat jäivät kuulematta, mutta onneksi edes talo tuli kuvaan. 

Auton parkkeeraamisen kanssa ilmeni valtavia ongelmia. Sitkeys palkittiin ja  pääsimme kävelemään vanhaan yliopistokaupunkiin, La Lagunaan, joka toimi saaren pääkaupunkina 1700 -luvulle asti. 

Alla kuva San Cristopal de La Lagunan katedraalista.  Kyseinen herra sattui valloittamaan Teneriffan aikoinaan ja antoi nimensä käyttöön. 

La Lagunan historiallinen keskusta on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1999 alkaen. 

Osoittautui hieman haasteelliseksi löytää takaisin parkkihallille edestakaisen kävelyn jälkeen. 

Matka jatkui Puerto de la Cruziin, jossa kävelimme edestakaisin rannan kävelykatua ja ihastelimme jälleen muhkeita aaltoja. 

Takaisin Costa Adejeen pujottelimme saaren länsireunaa, jossa tie kulki vuorien kupeessa mutkitellen niin, että en näköjään ole uskaltanut ottaa edes yhtään kunnon kuvaa.  Lapsena kiipeiltiin ties minne, eikä koskaan millään lailla heikottanut. Nyt ei tarvitse, kuin nousta jonnekin ylemmäs ja katsoa alas, niin hirvittää.   Tästä tuleekin mieleen retkemme Teide -tulivuorelle, josta kirjoitan myöhemmin erikseen. 

Majapaikastamme pääsi kävellen rantareittiä pitkin Palmas de las Americasiin. Matka oli noin 5 kilometriä yhteen suuntaan.   Yhtenä päivänä kävelimme tuon reitin ja totesimme, että tuolla päin saarta oli paljon vilkkaampaa turistialuetta. 

Näimme kaikenlaisia ihmeitä, kuten rullaluistelevan lehmän. 

Satamassa sekä laivoja, että kaloja.  Vesi on melko kirkasta. 

Katukivetyksen koristeellisuus on aina kuvan arvoinen. 

Oletteko koskaan olleet pakohuoneessa? Minä olen kerran. Tuo Harry Potter -aiheinen pakohuone olisi saattanut olla aika mielenkiintoinen. Englanninkielellä tuskin olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä huoneesta pois, vaikka osaankin monta loitsua. 

En muuten löytänyt minkäänlaista lankakauppaa tai vastaavaa mistään, missä kuljin, vaikka näin erään naisen neulovan markkinakojullaan. 

Tulossa on siis vielä kasviaiheinen postaus ja Teide -tulivuoresta kertova juttu, mikäli jaksatte katsella.