Voimallisia aistimuksia

 Postissa saapui voimatimanttikortti 💖 Lämpimät kiitokset Enkulille!   Hänen blogissaan oli näytillä monta korttia, minä valitsin tämän. 

Merrin mielestä kortti on aivan ihmeellinen!  Siinä voi melkein haistaa kalat, jotka nousevat tuolta sinisestä vedestä. 

Onhan se ihmeellinen 😍 Minulta kostuivat silmänurkat jo kun näin tämän ensimmäisen kerran.  Ihan sama vaikutus nytkin, kun sitä katselen.  Tässä on jotain ihan valtavan upeaa, kun sitä katsoo pitkään. Onko siinä vettä, vai kenties sumua, tai lunta?  Onko kukka kukka, vai tulppaanipuu?  Revontulia taustalla, sekoittuvat näkymään. Etualalla voisi olla myös vaaleaa korallia, jonne timantti on kaivautunut.  

Enkuli on kätkenyt korttiin myös voimapyynnön... ajatus kutkuttaa mieltä. Mikähän se mahtaa olla ja onko se samanlainen kaikille korttia katseleville. 

Jossain siellä syvyyksissä se voima piilee!  Katsotaanpa tarkemmin! 

Minäkin haluan voimaa, tuumaa Frodo ja katsoo mahdollisimman läheltä. Jotain tuoksujakin siinä on...

Frodo meni kortista aivan voimattomaksi!  Ei sentään 😄 Se ymmärsi heti, että kortin voima piili siinä, että se kehotti päiväunille voimaantumaan jatkuvasti lisää! 

Merriin tuli virtaa ihan kunnolla!  Ai ulos vai! ? 

Voimakortti antoi Merrille ihan mahtavan tilaisuuden nähdä jotain hyvin erikoista.  Ulkona on pimeä, mutta  kamera keksii taas valaista kuvia liikaa. 

Siellä se on! Mikä ihmeen kaveri kököttää pihalla vaikka kuinka ja kauan??  Tekisi mieli tutkia vähän lähemmin....

Jäniksellä oli sitä vastoin voimat ihan kateissa. Se kökötti paikoillaan ties kuinka kauan, eikä välittänyt kuvaajastakaan. Lopulta tieltä lähestyvät auton valot saivat siihen voimaa ja vauhtia.  

Voimakortin voima on paitsi siihen kätketyssä salaisessa voimaviestissä, myös jokaisen katsojan mielessä.   Ehkä se toimii jokaiselle eri tavalla?  

Sartsa, Merri ja Frodo kiittävät Enkulia kauniista  lahjasta!  💖

Karhuja liikkeellä

 Terveiset Nallelle, Pikkikselle ja  Saksalle! Täällä paikalliset karhueläimet olivat kokoontuneet meidän terassille! Valitettavasti niillä ei ollut yhtä komeaa garderobia, kuin teillä!  Ehkä tilanne vielä joskus korjaantuu. 

Ne halusivat tulla esittelemään neulomiani karhusukkia.  Ne olivat kokoamassa jotain katalogia kaikenlaisista karhu -aiheisista asioista.  Ne hämmästyivät siitä, miten kissankarvaisia nämä karhut olivat! 

Vanha malli muutaman vuoden tauon jälkeen. Vielä yksi mies keksi haluta karhusukat.  Tulee mieleen vuosien takaa yksi mies, jolla tuo r -kirjain oli vähän hankala. Hän sanoikin juovansa kauhu -olutta.  Sitähän se usein taitaa ollakin 😅  En enää muista, onko malli jostain lehdestä, vai mistä.  Sukat ovat muuten oman pään mukaan.  Ne ovat kokoa  noin 46.  Lanka on Nallea (tietysti!  Mitäpä muutakaan karhuihin!  😂) Sitä kului 134 grammaa kolmosen puikoilla. 

Kaappien siivous on edennyt hitaasti, mutta varmasti.  Merri on kova auttelemaan siivouksissa, mutta nyt hommaan tarttuikin Frodo! Se auttoi pyyhkimään pölyt kaapin päältä.  Frodon parasta hupia on olla jossain korkealla, jonne se on nostettu kurkistelemaan.  Tuonnekin juuri ja juuri mahtui ryömimään. Onneksi se on oppinut jo luottamaan käsiin, jotka nostavat sen myös alas. Paras on tietysti korihissi, jos sellainen sattuu olemaan lähistöllä. 

Silmät ovat onnesta ympyrällään 😍

Tässä alastulo on jo harkinnassa... uskaltaisiko syliin... vai pitäisikö vielä yrittää verhotangon päältä?

Tänään oli muutaman ystävän kanssa Kässäklubi kahvilassa.  Nauru pidentää ikää. Neulominen ja virkkaaminen vähentää lankaa!   Kiitos ystävät! 

Sain postin mukana myös upean voimakortin, jonka yritän kuvata seuraavaan juttuun 💖

Päivän pähkinä: Haluatko miljonääriksi? En minäkään! Heippa! 😆

Jouluvilit

 Lomalla olen taas sortunut nukkumaan päiväunia. Ihan vain, koska voin 😅 Kuka voisi sitä paitsi vastustaa näin söpöä unikaveria??  Merri tulee melkein aina tuohon jalkojen päälle makaamaan. Alakuva naurattaa minua erityisesti. Tunsin, että joku kosketti jalkateriäni.  Eräs tietty kissa oli oikaissut itsensä ihan suoraksi. Meillä on nyt jalat/tassut ihan samalla tasolla 😂

Frodo tietysti alkoi kiinnostua Merrin liian hyvästä olosta ja makuupaikasta.  Sekin halusi osansa.  Kuten aina, Merri väisti.  Ilmeestä näkee kuitenkin, miten sitä vimpaisee. 

Mitä? Menikö jokin pieleen? En minä huomannut!  Tämähän onkin hyvä makuupaikka. 

Tein eräänlaiset joulusukat...    Viime vuonna tein tyttärelle vaaleanpunaisella pohjalla nämä Tiina Vesterlundin Hulivilit. Ohje löytyy Novitan Kaikkien aikojen sukkalehdestä , julkaistu 2024.   Kallosukat ovat nyt jouluversiot.  Itse en kyllä näin kovakalloisia sukkia käyttäisi 😅 Oli kuitenkin kiva neuloa pitkästä aikaa kirjoneuletta.  Lanka on Novitan Nallea ja sitä kului 137 grammaa. Käytin numero 3 puikkoja. Olen ollut huomaavinani, että käsialani on muuttunut ja paras valinta olisi nykyään vähän ohuempi puikkokoko. Tästä tuleekin mieleen yksi vuosien takainen asiakas, joka neuloi paljon sukkia. Hän käytti kaikkiin lankoihin 2,5 kokoisia puikkoja. 

Kuvasin näitä sukkia monen monta kertaa sisällä ja aina oli tulos aivan surkea. Lopulta kokeilin vielä ulkona, vaikka ilma on sielläkin harmaa.  Yläkuva on silti ihan eri näköinen, kuin alakuva, joka näyttää lähinnä Halloween -versiolta kyseisistä sukista varjostumineen. 

Ompelu on vähän hidastunut. Päätin silti ottaa haasteen tästä mieheni takista, josta oli vetoketju mennyt rikki.  Vaihdoin uuden ketjun.  Vetskarit ovat tosi kalliita ja tämäkin takki muuttui kertaheitolla 7 euroa arvokkaammaksi.  Hämmästykseni oli suuri, kun vanhaa ketjua ratkoessani näin, miten paljon kissankarvoja löytyi tuon sauman SISÄLTÄ.  Miten ne sinne ovat voineet ujuttautua??

Loma on mennyt rauhallisissa merkeissä. Eilen olin asennoitunut menemään tyhypäivä -ruokailuun työkavereiden kanssa.  Ihmettelin, kun ei kukaan viestitellyt mitään. Lopulta ajattelin kysyä muilta, mikä aikataulu. Satuin katsomaan vielä vanhaa aiheeseen liittyvää viestiä, jossa tosiaan mainittiin päivämääräksi 4.12.  Onneksi en ehtinyt paikan päälle...  

Harmaat keskiviikko -toivotukset täältä meiltä! 

Ninnin ja Pupun uudet vaatteet

Rakkaat Ninni ja Pupu.  Mukana kulkevat lelut.  Pupu sanoo: "Ninni, tule tänne!" Ninni sanoo: "täältä tullaan!". 

Mummo huomasi, että Ninnin ja Pupun vaatteet voisivat jo vaihtua.   Etenkin Ninnin olkainmekko alkoi olla jo navan korkeudella. 

Anopin peruja meille päätynyt kultalanka muuntui juhlamekoksi, langankulutus 3 grammaa. Pupun housupuku tuotti hieman enemmän päänvaivaa, mutta äidiltä saadusta langasta virkkasin jonkinlaisen vastineen, jonka paino oli 6 grammaa.  Taas saivat jämälangat kyytiä! 😂

Frodolla oli outo asento, jota piti vähän matkia.  Toinen tassu on edessä, toinen on kadonnut kokonaan. 

"Mitä tuo ihmislapsi tekee?", miettii Frodo, joka ei tällä kertaa luikahtanut pakosalle, vaan jäi katsomaan tapahtumia. Roiskuva kala ja lentävä perhonen olivat kovassa käytössä. Kissoja ne eivät juurikaan enää kiinnosta, mutta Tyttö tykkäsi niistä. 

"Mikä tämä on...? Keittiön tuolit on raahattu olohuoneeseen ja viltit on laitettu oudosti...", Merri haluaa tutustua tilanteeseen. 

Niin paljon oli Tyttösen myötä outoa toimintaa seurattavaksi, että Merri muiden joukossa oli aivan veto pois päivän päätteeksi 😉

Uutta viikkoa ja uutta kuukautta kohti. Marraskuu tuli jotenkin hiipimällä.  Pitää jostain kaivaa lämpimämpiä ajatuksia, sillä minulla on tämä viikko kesälomaa.  Kesällä loma jäi sairastelun alle. Lämmintä voisi olla ainakin reipas neulominen ja kaappien läpi käyminen.  Tuo siivoilu pitää kuitenkin pitää minimissä (ihan kuin siihen olisi joku hinku...). Onnistuin vetäisemään taas 3 päivän migreenin. Neulonnasta siedättyneet lihakseni eivät tykkää siitä, että niillä tehtäisiin jotain muita liikkeitä. 

Rauhallista viikkoa sinullekin! Katsotaan mitä se tuo tullessaan! 

Farkkutontut

 Siniset tontut ovat jouluisten punaisten tonttujen sukulaisia ja niitä voidaan nähdä jo paljon ennen joulua.  Ne kurkistelevat hatun reunan alta ja haistelevat tunnelmia punaisella nenällään.  Parta kasvaa ihan silmissä ja  kulkusen kilinän voi kuulla yön hiljaisina tunteina. 

Kävin Merrin kanssa suunnittelemassa, mitä voisi tehdä vanhoista farkuista.  Merrillä on tuumausilme. 

Siitä se sitten lähti kehittymään. Punttia poikki nyt ainakin alkajaisiksi.  Puntin suuhun kiinnitettävää pyörylää sai leikata useamman, ennen kuin löytyi sopiva koko. 

Käytä mamma näitä saksia, ne ovat terävämmät! 

Punttipussiin päätyi vielä pahvinen ympyrä pohjalle ja vähän riisiä painoksi täytteen alle.   Tuntui kyllä pahalta käyttää ruokaa tällaiseen, mutta siellähän se sitten on varastossa, jos tulee äkkinäinen nälänhätä.

Ompelukoneella surautin punttiin pohjakankaan. Sisäpuolelle laitoin sen pahvipyörylän. 

Homma seis! Nyt on sylittelyaika!  Kaikki muu on nyt keskeytettävä. Täältä tullaan!

Paksusta jämälangasta tein nippuja, jotka kiinnitin tuonne ylosaan riviin.  Letitin langat  valmiille tontulle.  

Pyöreä kangaspala muuttui täytetyksi nenäksi. 

Mietin, miten saan tonttuhatun pysymään paikoillaan. Ompelin sen valkoisella virkkauslangalla käsin alareunastaan kiinni päähän (aika julmaa?). Ompelujälki tuo samalla koristeellisen kuvion reunaan.  Kuumaliimalla liimailin pieniä koristeita hattuun.  

Ensin syntyi kaksi tonttua aika nopealla aikavälillä. Kolmannen tontun kohdalla olin unohtanut partalankojen määrän ja se sai toisia tuuheamman parran.  Näistä partamateriaaleista en laske langan kulutusta, vaikka jämälankoja menikin ihan kivasti. 

Tontut viettävät aikaa ikkunalaudalla, odotellen, josko niiden punanuttuiset sukulaiset jossain vaiheessa tulisivat päästämään ne vapaalle. 

Ompelukärpänen

 Ompelukone on ollut viime aikoina enemmän käytössä, kuin pitkään aikaan.  Pieniä  juttuja on syntynyt.  

Aloitin tämän jutun jo kesällä, joten parin ensimmäisen kuvan jutut on ommeltu tuolloin.  Ajatukseni ommella uusia, reilumman kokoisia tyynyliinoja, on edelleen voimassa. Haluaisin vaihtaa vanhat, jotkut jo kulahtaneetkin, kivoihin uusiin kuoseihin.  Flamingot ja hirvet tyynyliinoissa ovat erittäin persoonallisia.  Minun "jättityynynikin" mahtuu näihin. 

Ikiaikainen, kirpputorilta ostettu kesähamoseni oli innoittajana, kun ompelin tämän vaihtoehtohameen.  Se ei oikein korvannut tuntumaltaan sitä alkuperäistä, mutta toimii sijaistajana tarpeen tullen. 

Merri toimii usein kuvausasistenttina, mutta nyt sillä on ihan toisenlaiset huolet:  keittiöstä kuuluu rapinaa, eikä se ole huomannut, että kukaan olisi laittanut vielä naksuja kuppiin.  Ei kai voi olla mahdollista, että Frodo olisi löytänyt raksuja jostain? Korvat suurina ja kysyvä katse kertovat sen ajatukset 😅

Taustalla uusia tyynyjä, joita  olen ommellut kankaasta, jota jäi keittiön tuolien päälystämisestä aikoinaan.  Vetoketjut ovat jäänteitä kirpputorilta, tai raksittu muista tekstiileistä.  Sisätyynyjä olen ostanut valmiina.   

Nämä vanhat Ottobre -lehdet ovat olleet kovassa käytössä eri aikakausina.  Niistä löytyy kivoja perusohjeita ja vähän erilaisempiakin.  

Työkaverilta saaduista kankaista ompelin Tytölle pöksyjä.  Kaavan piirtäminen on hitain homma.  Sen jälkeen voi leikata useammat housut. Yhdet ommeltuaan on helppo ommella useammat rutiinilla. 

Jatkan tuota aiempaa kermapullatestailua.  Tämä Kymen Wienerin kermapulla on hyvin kermainen ja pääsee top -kakkoseen. Kerma näyttää vähän vaaleanpunaiselta, eli jollain maustettua.  Galette valahtaa nyt siis kolmannelle sijalle Riitan Herkun pitäessä kärkisijaa. 

Merrillä on ollut jo jonkin aikaa tunne, että joku katselee..... 

Kaikesta huolimatta tästä jutusta jäi puuttumaan tuo kärpänen.  Kaikenlaista muuta höpinää kyllä oli. Jos kärpänen kuitenkin oli, niin Frodo on sen varmasti päästänyt päiviltä. 

Ajankääntö.  Se vaan jaksaa puhuttaa.  En ole huomannut sen vaikuttaneen heräämisiin tai nukkumaanmenoaikoihin. Päivät tuntuvat silti jotenkin pidentyneen ylipitkiksi.  Onko se tuo pidempi hämärän ja pimeän aika?  Eilinen iltavuorokin tuntui ihan maratonilta, kuin loppupäätä ei olisi ollut olemassakaan.  Tänä aamuna Merri herätteli minua 6 lähtien ainakin 7 kertaa. Se yritti vaikka mitä päällä makaamisesta, leuan tassuttelusta (lievällä kynsivivahduksella), tarpomista peiton päällä (joka on juuri ja juuri käden ihorajalla), kaivamista kynsien kanssa peiton alta ympäriinsä, sekä lopulta asettumalla makaamaan takapuoli leukaani vasten.  Olisiko kissan sisäinen kello häiriintynyt kellon kääntelystä?  Se on ihan mahdollista.  Merrin ruokakellokin on erittäin tarkka. 

Mitä sinun kellosi sanoo? Onko hiljakseen, vai tikittääkö pään sisällä kesäaika?

Syyspäivien iloja

 Kävin pyytämässä Arttua lenkille. Se oli sille ihan ok. Niin ok, että se meinasi hypätä turkistaan ulos 😅 Onkin kulunut jo aikaa, kun viimeksi kävimme lenkillä.  Suuntasimme heti luontopolulle, joka kulkee Kymijoen rantaa.  Äiti sanoo, että Arttu ei hänen kanssaan suostu lähtemään mihinkään  poluille.  Tämä on siis vain minun ja Artun välinen juttu 😉

Raikas syysilma ja luonto luovat mielenrauhaa.  Alla olevat koivut sopisivat Repolaisen bingoon, jos sanoina olisi käyrä ja suora.  Hassua, miten jotkut asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Elämä on yhtä bingoa! 😂

Maamerkit on tutkittava.  Karvaiset kaverit ovat käyneet merkkaamassa reittiä. 

Tätä kelluvaa palleroa ihmettelin niin, että piti ottaa kuva, jota pääsi suurentamaan. En silti tiedä, mikä se on.  Ehkä joku katiskan merkki?  Mitään venettä ei ollut, mutta tämän saisi ehkä oirittua jollain pitkällä kepillä maalle. Mysteeripallero! 

Jotain ääniä....?  

Artun turkki on kasvanut taas aika pitkäksi. Sillä on kuulemma ensi viikolla koiraparturiaika. 

Tästä tuli jostain syystä mieleen Pocahontas ja viisas puu. Ilmestyyköhän tuohon kasvot, jos laulaa oikeaa sävelmää? 

Ennen kuvan ottamista lensin pehvalleni rinteeseen. Arttu tuli katsomaan, mitä oikein puuhaan.  Sen mielestä puhelimen kanssa räpeltäminen kesken lenkkeilyä ei ole turvallista. 

Arttu on pieni koira, mutta voimaa siinä on kuin pienessä kylässä.   Huutelin sitä kääntymään, että saan kasvokuvan. Se luuli, että en jaksa enää jatkaa matkaa, vaan käännytään kotiin.  Ei käännytty. Vähän yli 5 kilometriä oli edestakainen matkamme.  Minulla alkoivat jalat väsyä jo paljon ennen Arttua (jolla jalat eivät tuntuneet väsyvän ollenkaan). 

Tämä joen ylle kaatunut puu  saa näköjään olla paikoillaan vaikka kuinka kauan. Ei ole pudonnut jokeen kuitenkaan.  Tulee muistikuva ajasta, jolloin joella uitettiin tukkeja. Niitä näkyi vielä minun lapsuudessani. 

Parit pikkusukat ovat vihdoin valmistuneet. Vaaleat valmistuivat oikeastaan jo mökillä jämäilyprojektina. Halusin punaiset samaan  kuvaan.  Ne olivatkin niin suuritöiset, että tein niitä monta kuukautta reissuneuleena 😂 

Punaiset ovat ihan rehelliset junasukat, lankana Novitan Venla, jota kului 26grammaa.  Pohjan pituus 10,5cm.  11 silmukkaa/ 2,5 puikko. 

Vaaleat ovat kai sitten epärehelliset junasukat, koska vähän mukaelevat niiden muotoa.   Niissä on vahvistettu kantapää. Pohjan pituus 12cm. Nimettömiä lankoja kului 28 grammaa. 3 puikoilla. 

Artun moikkaamisreissulla vaihdoin äidille uudet verhot, joihin hän oli ommellut jo ylä- ja alasaumat valmiiksi.  En ole ennen nähnyt tuollaisia verhoja, jotka eivät rypisty ollenkaan. Niissä on kuulemma paljon polyesteriä.  Pesaisin myös ikkunat ulkoa ja sisältä.  Ulkoa pääsin pesemään ne ikkunoita avaamatta.

Ensi yönä sitten kellonkääntö. Nyt on juuri sopiva aika mennä aamuvuoroon, kun saa nukkua tunnin kauemmin 😉