Eläinystävät

 Neulominen venähtää joskus aika myöhäiseen, mutta ei hätää, seuraa on aina.  Osa saattaa jo olla nukkumassa, mutta nämä kaksi yleensä eivät.  Toisaalta ne ehkä osittain teeskentelevät olevansa hereillä 😄 Merri on ainakin hyvin rennossa olotilassa.  Frodo on väsynyt, koska on malttanut jäädä Merrin viereen, eikä sen päälle, kuten yleensä.  Sillä on vielä naamanpesut tekemättä.   

Harvakseltaan näitä yhteisiä hetkiä näkee, juuri tuosta äsken mainitusta syystä.  Merri on varmaan ihan hermoraunio, kun keskellä yötäkin Frodo saattaa ilmestyä meidän sängylle ja  käydä "halaamaan" Merriä jälleennäkemisen riemusta.  Tämä aiheuttaa aina Merrin siirtymisen muualle, jolloin Frodo saattaa vallata sen paikan, tai poistua kokonaan huoneesta, saatuaan  jonkinlaisen elonmerkin Merristä. 

Tästä kirjasta (jonka olen varmaan joskus esitellytkin?) löytyi ohje Lumi Karmitsan Repolaisiin.  Malli näkyy tuossa kannessakin vähän kirkkaammilla väreillä, kuin minun versioni. 

Nämä ketut ovat varmaan yöjalassa, kun taivas on noin pimeä.  Jotain niillä on meneillään, kun ovat kokoontuneet porukalla metsän laitaan, lumisateeseen.  Kuuluuko mitään hiljaisessa metsässä?  Ei risahdustakaan. Lumi hiljentää äänet. 

Käytin lankana ohjeesta poiketen Nallea, jota kului 140grammaa. Puikot kokoa 3 (aloitussilmukoita oli 17/ puikko).  Sukat sopivat jalkaan, joka  on kokoa 42. 

Oli tosi kiva malli  neuloa!  Jälleen oikealle ja vasemmalle jalalle oma ohjeensa 😉 Tällä kertaa en tyrinyt.  Laitan näissä eriparimalleissa aina oikeaan sukkaan jonkun merkin heti resoriin ( esim. silmukkamerkin).   

Päivät kuluvat ihan huomaamatta.  Eilen hämmästyin, kun lehdessä luki, että hyvää adventtia!  Minulta oli mennyt ihan ohi, että 1. adventti oli jo nyt!   Ensin ajattelin, että joulu on ihan kohta, sitten olin jo ehtinyt ajatella, että eihän nyt ole vielä edes joulukuu ja sitten onkin  yht´äkkiä adventti.  

  

Rytmitön vuorotyö sekoittaa ainakin minun pääni jotenkin ihan kokonaan.  Välillä en tiedä onko maanantai vai perjantai, vaikka tavallaan tiedän, niin jokin alitajunnassa sanoo, että asia on toisin.  Eihän tästäkään selostuksesta saanut mitään tolkkua 😂

 Joka tapauksessa joulu tuntuu kaikesta huolimatta olevan vielä tosi kaukana. Vai onko? 

Pysykää te edes jonkinlaisessa kuosissa ja aikataulussa, minä putosin jo kelkasta 😅

Makujen maailma

 Eräs tuttu suositteli minulle myskikurpitsakeittoa hyvänä ja maukkaana  reseptinä.  Minulla meni joitain aikoja etsiessä moista kurpitsaa, mutta löytyihän se lopulta vähän isommasta kaupasta (lähikaupastakin löytyi tämän jälkeen).  

Ohjetta seuraten aloitin halkaisemalla myskikurpitsan. Se ei ollut mikään helppo homma, vaikka työkalukin oli näin jykevää laatua!  Miekka kivessä tai puukko kurpitsassa, vain valittu henkilö saa teräaseen irti 😄

Sanoisinko, että kauniin värinen sisus!   

Välillä hyppäsin koneelta katsomaan, miten se ohje menikään.  Kaiva  siemenet pois.  Lusikalla lähti oikein hyvin.  Yllättävän vähän tässä olikin siemeniä, vaikka on näin iso kurpitsa. 

  Koko komeus kellistettiin uunipellille, leikkauspinta alaspäin.  Haarukalla iskin reikiä kuoreen ja valuttelin sitten öljyä päälle.  Kurpitsa uuniin pehmenemään 200 asteeseen 45 minuutiksi. 

Samaan aikaan toisaalla:  

Kattilaan kuorin ja paloittelin pari porkkanaa, pari perunaa, ison sipulin ja kasvislientä sekaan.  Hieman jäähtyneen myskikurpitsan kaavin kattilaan antamaan makua jo keittovaiheessa.  Kuorenkin olisi voinut laittaa, mutta sitä minä en arvannut tehdä...   Ei ollut vielä aloittaessa tietoa, onko keitto edes syötävää, joten en uskaltanut tehdä liian epäilyttävää temppua laittamalla kuorta joukkoon.  Sekin kyllä pehmeni uunissa aika hyvin. 

Keitoksen kypsyttyä soseutin sen sauvasekoittimella. Lisäsin joukkoon ruokakermaa ja kiehautin vielä hetken. 

Ihan oikea ohje on ainakin TÄÄLLÄ. 

Mies maistoi sitä kerran ja kyseli sitten, että onko meillä mitään RUOKAA?   Minä sain siis syödä kattilallisen myskikurpitsakeittoa yksin. Se oli oikein hyvää, mutta useamman päivän lusikointi sai lopulta vatsani niin sekaisin, että en hetkeen tee uudelleen 😂   Sen verran voin avata tunnelmia, että oli aika ankea päivä töissä...

Isänpäiväksi tein mokkapaloja pitkästä aikaa.  Minulla on huonoja kokemuksia päällisen levittämisestä ja siksi kai on tullut tätä niin harvoin tehtyä.  Montako pellillistä olenkaan paistanut niin, että päällinen jämähtää ennen aikojaan kakkulevyn päälle..  Ei mikään kiva näky. 

Lasten asuessa vielä kotona, innostui toinen pojista välillä tekemään mokkapaloja.  Kerran oikein pyysin, että tekisi, kun oli seuraavana päivänä jotkut kekkerit tiedossa.  Kakkulevy vietiin terassille jäähtymään, liinalla peitettynä.  Eipä aikaakaan, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta, kuinka varis veteli vielä lämmintä herkkua napaansa!   Poika joutui tekemään uuden mokkapalalevyn. 

Keittiöremontin jälkeen uunimme on hieman edellistä leveämpi ja kaikki pellin kokoiset leivonnaiset tuntuvat jäävän liian ohuiksi.  Olenkin alkanut tehdä kaiken 1,5 -kertaisena.  Niin syntyi tämäkin mokkapalapellillinen.  En oikein tykkää tummasta kaakaosta ja käytin vaaleampaa, siksi pintakin jäi näin vaaleaksi. 

Tulisempia makuja tarjoilee Turkinpippuri, joskin vain sukkien muodossa. 

Ohje sukkiin löytyy Fazer x Novita sukkalehdestä. Sonja Nykäsen suunnittelemat Tyrkisk peber.  Lankana käytin ohjeen Muumitalosta poiketen Nallea, jota kului 105 grammaa kolmosen puikoilla.  Ohjeessa toinen sukka oli tehty vastaväreillä, mutta minun värisilmääni tuo ei passannut. 

Liekit nuolevat jalkaterää, jonka koko on n. 39. 

Tykkään myös tuosta takaosan raidoituksesta.   Tämä malli oli nopea neuloa. 

Merrin salainen haave: voisipa aina syödä nappuloita.....

Frodo on jo hiljalleen päässyt eroon tavastaan ryöstää Merrin ruuat. Se on oppinut, että Merrin lopetettua se voi sitten mennä nuolemaan tyhjän kupin, oliko maku sama, kuin omassa kupissa. 

Odotellessa voi käydä huonosti. Voi jäädä ilman nappuloita.  Frodo ei jostain syystä arvaa tulla oma-aloitteisesti tämän ns. aktivaattoritornin  luokse syömään, jos Merri on siinä.  

Lopulta, valvovan silmän alla, Frodokin saa syödä nappuloita. 

Ei kuitenkaan kaikkea. 

Yhteinen mielenkiinnon kohde katkaisee syömisen täysin.   Ulkoa kuuluu ääniä!!   Tuleeko joku??  

Ei tule. Jatketaan syömistä. 

Makuja on monia. Jokainen valitkoon omansa 😉

Jalat ja rahapussi kiittävät

 Kuten matkakertomukset, myös messukertomukset ovat erilaisia. Jokainen kokee asioita omalla tavallaan. 

Me ajelimme Tampereelle neljän sukupolven voimin, auton täydeltä 😊 Matka oli sen verran pitkä, että paikan päällä ei oltu vielä ovien avaamiseen aikaan, vaan vasta lähempänä puolta päivää. 

Auton parkkeeraus oli selkeästi ohjattua toimintaa, mutta autoja oli liikenteessä niin paljon, että paikka löytyi parkkipaikan kaukaisimmasta nurkasta.  Lämpimästä autosta kylmään ulkoilmaan siirtyminen oli raakaa  peliä.  Miten yhden asteen pakkanen voikin tuntua niin kylmältä tähän vuodenaikaan.   Keväällä ollaan  noiden lukemien aikaan jo suorastaan kuumissaan.  Onneksi olin varautunut korvaläpillä ja sormikkailla, vaikka ne lähtöhetkellä naurattivatkin.  

Liput messuille maksoivat 14-16 euroa päivästä riippuen. 

Messut olivat levittäytyneet 4 hallitilaan, joista jokainen oli aivan täynnä ihmisiä.  Paikan päällä tarvittiin siis erityisen pitkää vieteriä, kun joutui matelemaan eteenpäin ja jonottelemaan, jos halusi jotain katsoa. Moni juttu jäi tarkemmin katsomattakin, kun myyntitiskin edessä oli ihmismuuri.  

Myyjiä oli laidasta laitaan: oli harrastelijoita, ammattilaisia,  yrityksiä, järjestöjä.....     Oli erilaisia työnäytöksiä, kuten kangaspuilla kudontaa,  nypläystä,  ompelua, brodeerausta jne, sekä se yksi juttu, joka on ihan jokaikisillä markkinoilla, missä tulee käytyä, eli vihannesleikkurin esittelyä 😂   Aina löytyy uudenlaisia leikkureita ja vihannessilppua.  Anteeksi, jos nauroin tärkeälle asialle. On minulla kotona itsellänikin vihannesleikkuri, ehkä vähän vanhaa mallia, mutta kuitenkin 😉

Ihastelin kauniita makrameetöitä ja tulin sanoneeksi ääneen, että olisi kiva joskus kokeilla.  Kanssakulkijoiden kannustuksesta huomasin, että eipä aikaakaan, kun pussista löytyi nämä kaksi rullaa...   Tunnustan, että en tiedä yhtään, mitä näistä syntyy, tai onko lankaa/ narua edes tarpeeksi, tai minkäkokoiseen juttuun nämä riittävät. Myöskään solmut eivät ole ollenkaan hallussa. Heräteostos siis!  Kotimatkalla tosin tajusin, että näistä voisi myös virkata esim. korin?    Toivottavasti en kuitenkaan liian kauaa näitä kaapissa ala marinoimaan. 

Vain harvakseltaan muistin kaivella kameraa esiin. Tuntuu muutenkin nololta kuvata, jos ei sitten osta mitään.  

 Näistä tontuista tykkään. Ostin viime vuonna yhden potkukelkkatontun.  Äiti osti nyt porolla/ hirvellä ratsastavan tontun. Toipilastonttua emme tunnistaneet 👀 Mistä se mahtoi olla toipumassa? 

Yhdellä seinustalla oli kierrätyspukunäyttely. 

Parhaana, tai ehkä silmiinpistävimpänä ihastuin Paula Malleuksen Mokka -pukuun.   Mallin hiuksetkin sointuvat puvun väreihin. 

Nähdäänkö kenties tämän vuoden linnanjuhlissa tällainen?   Olisipa hienoa, jos linnan pukukoodina olisi tänä vuonna kierrätys, tavalla tai toisella. 

Näihin "hatturasioihin" ihastuin.  Mökillä voisi olla tällaisia ja sopisivat nätisti mökkiteemaan.  Kannen reiästä voisi pudottaa säilöön tyhjiä pulloja, tai puuastiaan voisi sijoittaa esim. muovinkeräyspussin. 

Ideana mainio, mutta en lähtenyt kanniskelemaan mukanani.   Nappasin kuitenkin verkkokaupan (Vanerikko) osoitteen, jos satun innostumaan myöhemmin. 

Erilaisia lankamyyjiä oli vaikka kuinka monta. Oli erilaisia villalaatuja ja värjäysmenetelmiä. En silti ostanut yhtään lankaa! (vai lasketaanko tuo makramee?).   Ajattelin, että kotona on jo riittävästi ja niillä pitäisi pärjätä. 

Sen sijaan kävin hipelöimässä vaikka kuinka monessa kangasmyynnissä.  Eihän niitäkään olisi tarvinnut ostaa, mutta ei niitä voinut täysin vastustaakaan 😊

Oikeassa reunassa on puuvillakangaspaloja. 

Vasemmanpuoleiset ovat trikoota. Jonkinlaisia suunnitelmia on olemassa. 

Päivän aikana oli muotinäytös, jota katsomaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä.   Me olimme tyytyväisiä siitä, että käytävillä oli tuolloin väljempää. 

Yksi ostos jääköön tuonnemmaksi.... näytän sen sitten, jos, ja kun siitä jotain kehkeytyy. 

Yhdessä hallissa oli nk. jouluteemana  kaikenlaisia syömisiä ja juomia. 

Maistiaisia oli monessa paikassa 😄

Mukaan lähti  karjalanpiirakoita, kuivalihaa, saaristolaisleipää, makuhunajaa ja metrilakua.  

Kotimatkalla piti vielä käydä syömässä huoltoasemalla.  Olin torkkunut jo kolmet unoset siihen mennessä.  Syödessä tajusin, että en ollut juonut kahvia, kuin aamulla! Ei mikään ihme, että nukutti. 

Merrillä oli jo ihan kamala ikävä kotona.  

Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Mieli on jo vähän jouluisempi, kuin ennen messuja. 

Heikunkeikun ja uutta viikkoa kohti! 

Kirpputorilöydöksiä

 Ei ole tullut todella pitkään aikaan käytyä kirpputorilla.  Noissa paikoissa on aina vähän vaihteleva tilanne: välillä löytyy kaikenlaista, välillä ei yhtään mitään. 

Tänään menin äidin kanssa kirpputorille avoimin mielin ja palasin täysin sylein 😂   Yhden kissanpedin jätin kuitenkin ostamatta, kun huomasin loppusumman nousevan turhankin paljon.   Voihan sen hakea sitten vaikka myöhemmin.... 

Sekin aina mietityttää, että ei oikeastaan tarvi mitään, mutta silti tulee osteltua kaikenlaista, kun on niin halpaa.  Sisäinen Sulo Vilen herää henkiin.  Onko sinussa sisäistä kirppishamstrailijaa? 

Tällaisen kierroksen jälkeen voi sitten pitääkin taas usemman kuukauden tauon. 

Tämä kissa on hyvin pieniruokainen. Se ei myöskään tärvele kukkiani, eikä oksenna matolle.  Halvaksikin se tulee, kun on paastolla.  

Meillä on tällainen iso, litteä, puinen kissa ennestään.  Tämä ei ole litteä, vaan pullea. 

Merri halusi heti tietää, onko sen kestettävä taas uutta kissatulokasta. Se varmisti, että uusi kissa ei aiheuta harmia ja osaa käyttäytyä. 

Frodokin oli kiinnostunut tulokkaasta. Sitä kyllä vähän epäilytti, että  joutuuko se nyt jakamaan Merrin huomion jonkun toisen kissan kanssa. 

Onko Jorid Linvik tuttu nimi?  Hänellä on aivan ihastuttavia neulemalleja. Olen joskus ostanutkin niitä yksittäisinä nettikaupasta. Näkyy nytkin löytyvän kyseinen suunnittelija Ravelrysta, omalta nettisivustoltaan, Instagramista ja Facesta. 

Eihän tällaista kirjaa voi jättää ostamatta! 

Alla muutama otos kirjasta.

Saman suunnittelijan toinenkin kirja.

Muutama maistiainen tästäkin kirjasta. 

Ja Wau!   Alla oleva kirja on ehdoton opas asiasta kiinnostuneille!  Kukapa ei olisi kiinnostunut Hobiteista ja Keski-Maan muista asukkaista???  (Ei varmaan kukaan teistä 😂). 

Minä olen kertakaikkiaan hurahtanut näihin maisemiin ja tapahtumiin. 

Tässä kohtaa väläytän vain muutaman kuvan kirjan sivuilta, mutta vakuutan, että tämä ei tule jäämään tähän! 😁  Odottakaa ja hämmästykää! 

Löysin myös pari tosi kivaa paitaa. 

Kumpikin oli juuri sopiva, sekä väreiltään, että malleiltaan mieleinen.  

Voiko joku vastustaa blyyshipipoa?  Ehkä kuvan perusteella voi, mutta kun siihen on kerran koskenut, se vie mennessään.... 

Olen siitä kummallinen käsityöihminen, että en tykkää pitää neulottuja pipoja.  

Nähtyäni jouluisia teippejä tajusin tarvitsevani juuri niitä.  Ihan oikeasti!   Aina ei voi tietää, mitä tarvitsee, ennen kuin näkee, vai mitä?

Jos eurolla saa näin nätin, jouluisen sohvatyynyn päällisen, voiko sen jättää ostamatta?  Ei tuolla hinnalla kannata ainakaan alkaa itse ompelemaan, vetoketju ja kaikkea.  Veikkaan Merrinkin tykkäävän tästä kankaasta 😄

Vielä kaksi tukevaa lehtikoteloa. Minulla on pahvisia lehtikoteloita käytössä käsityölehdilläni, mutta pitkäaikaisessa käytössä ne ovat alkaneet lösähdellä liikuteltaessa.  Näistä minulla oli siis aivan huutava pula! Hyvä ostos! 😍

Nyt en oikein tiedä, voivatko kissat nukkua oikein missään, kun jäi se kissanpeti ostamatta.....

Calluna ja unikko

 Tätä kasvia suosittelen!!!!     Ostin viime vuoden syksynä muutaman callunan.  Keväällä tämä vihreä oli vielä niin kaunis, että jätin sen joksikin aikaa tässä vihreässä betoniruukussa vielä pihalle vihertämään. Äskettäin tajusin, että calluna on kestänyt koko kesän ikivihreänä, joten siirsin sen jälleen talveksi lasivitriinikaappiin pihalle.  Tämä on silkkaa säästöä! 

Mainittakoon, että en ole kastellut sitä yhtään kertaa. 

Hautausmaalla saimme ihmetellä tällaista näkymää. Tässä ampparipesä on jo irrotettu. 

Alunperin se löytyi lyhdyn kannen alta, kun veimme pyhäinpäivänä kynttilää lyhtyyn. En ole koskaan nähnyt moista paikkaa ampiaispesälle!   Rauhassa ovat saaneet rakentaa ja lopputulos onkin suoranainen deluxe -malli. 

Kokeilin ostamastani Lumi Karmitsan Kirjosukkakirjasta Unikko -sukkia.  Ne sopivat kirjan mukaan muidenkin, kuin oopiumveikkojen jalkoihin. 

Kirjassa on yksi ja sama ohjeistus kaikkiin sukkamalleihin (hieman eroa pitkä- ja lyhytvartisissa), vain kuviointi on erilaista.  Ohjeet on ajateltu fingering -paksuiselle langalle, mutta minulla ei sattunut olemaan sellaista, eikä etenkään oikeissa väreissä.  Päätin kokeilla yhtä mallia käyttämällä lankana Nallea ja kolmosen puikkoja.  Lankaa kului 130grammaa.  Sukat ovat kokoa 38-39. Kyllä nämäkin käyttökelpoiset ovat, mutta ohuempi lanka ei tosiaan olisi pahitteeksi.  

Tykkään tuosta takaosassa olevasta raidasta.  Sukat on suunniteltu erikseen oikealle ja vasemmalle jalalle. Arvatkaapa, menikö aina ihan nappiin, vaikka olin ihan alussa laittanut neulemerkin oikean jalan sukkaan... No ei mennyt. Kantapään jälkeen jouduin purkamaan jonkin verran, kun tajusin tekeväni väärää mallikaaviota. 

Kantapää on erikoinen. Ensin ajattelin, että en varmaan osaa tuollaista tehdä. Monissa tavanomaisista poikkeavissa kantapäämalleissa olen yrittämisen jälkeen heittänyt ohjeet romukoppaan ja tehnyt kantapään oman mielen mukaan.  Kokeilin kuitenkin ensin ohjetta ja yllätyin, kun se olikin ihan helppo. 

Kirjan tekijä kertoo kantapäämallin olevan Alma -mummon kantapää.  Siinä tehdään pitkänä tasona, ainaoikeinneuleena tuo kantalappu. Sen jälkeen aletaan poimimaan sivusta silmukoita, jolloin muodostuu kantapohja ja kiilakavennukset.  

Neulos muodostaa hieman "pussimaisen" kantapään, kuten alakuvasta näkyy. 

Punamusta on aina jotenkin shokeeraava väriyhdistelmä 😍

Merrikin tykkää punaisesta.   Tässä se odottelee, joko aletaan hiljalleen mennä nukkumaan, kun kello on niin paljon ja sukatkin ovat jo valmistuneet. 

Minulla alkoi viikon loma. Alkukesän sairasloman alle jäi kaksi lomaviikkoa, joten lomaa on nyt talvella enemmän.  Viikolle on suunnitteilla kaikenlaista. Olen varannut hammaslääkärin, lääkärin, hierojan ja aion käydä kuntosalilla, soittoharjoituksissa, sekä ajella lauantaina Tampereelle Kässämessuille.  Luvassa on siis kaikenlaista touhua, jota on helpompi tehdä lomalla, kuin työn ohessa.   Ai unohdinko mainita, että aion neuloa?? 💖

Maanantai muhevan munkin maistoi.

Tiistai tiukkasi tahtia tossuun.

Keskiviikkko kaunisteli kuulumisiaan.

Torstai tuntui todistelevan taitojaan.

Perjantai pullisteli puhurina puissa.

Lauantai liekotti lankaa, liinaa. 

Sunnuntai sielua selvitteli.

                                                          Lämminhenkistä viikkoa Teille Kaikille!

Matkakertomus täydentyy

Lokakuinen Barcelona-aiheinen juttu jäi vähän vaiheeseen, mutta se jatkuu nyt 😉 

Vaikka matkatoimisto markkinoi sitä Finnairin lentona, käyttää ko lentoyhtiö kuitenkin espanjalaista Iberiaa yhteistyökumppanina.  Espanjalaisissa säädöksissä kasvomaskin käyttö  joukkoliikennevälineissä on pakollinen.  Niinpä mekin istuimme 4 tuntia mennessä ja tullessa maskit kasvoilla.  Koneessa oli hieman heikompi ilmastointi, kuin Finnairilla ja olo tuntui välillä jopa tukalalta.  Eroja oli myös tarjoilussa. Jokainen sai veloituksetta muffinssin ja mehua tai kahvia. Muutakin sai tilata maksua vastaan (lähinnä kai juomapuolta..). Onneksi olimme ostaneet lentoasemalta ruisleivät evääksi.  

Lentokoneen vessaa ei tullut testattua, joten en tiedä onko siinä eroa 😅 Ihmetyttää muutenkin aina lentokoneessa, kun samat ihmiset käyvät vähän väliä vessassa.  Jotain vetoa siinä pienessä kopperossa täytyy olla.  

Vaatimattoman matkustushistoriani aikana en ole koskaan törmännyt kohdemaan lentoasemalla niin järjestäytynyttä taksijonoa, kuin Barcelonassa!  Paikalla oli virkapukuisia henkilöitä, jotka osoittivat matkustajille vapaana olevia takseja.  

Heti aluksi huomasi, että kaupunki näyttää ainakin turistin silmissä  siistiltä ja hoidetulta.  Taksi ajoi (huom ei kiihdytellyt hengenvaarallisesti, kuten joissain maissa) meidät hotellille joka osoittautui hyvin kutsuvaksi ja ystävälliseksi.

  

Tykkään näistä ranskalaisista parvekkeista.  

Hotellissa oli runsas ja hyvä aamiainen ja erittäin ystävällinen henkilökunta. 

Alla muutama tunnelmakuvia hotellista.  Tuota hissiä emme käyttäneet, mutta näytti se toimivalta. 

Pohdimme, olisiko pitänyt viedä muutama suomalainen sanomalehti, joilla olisi voinut jatkaa tuota tapetoitua seinää. 

  Alinna palveleva puhelin.  Nyt muuten vasta tajusin, että eihän tuo olekaan kiekkopuhelin!  Siinähän on nappulat ympyrän muodossa!  Hyvin meni läpi ainakin minuun 😁   

 "Numero 9 ja olemme palveluksessanne!".

Aamuisin ja iltaisin ehdimme katsastaa television tarjontaakin.  Oli lievästi huvittavaa, miten kaikki ohjelmat oli dubattu espanjaksi!  Missään tunnetuissa elokuvissakaan ei ollut tekstejä, vaan jopa Arnold Schwarzenegger puhui espanjaa sujuvasti. Pokemoneilta ja frendeiltäkin taittui  tuo kaunis kieli ihan tuosta vaan.   Miettikää, mikä hirveä homma on dubata kaikki, että suunliikkeetkin täsmäävät!!! 

Barcelonassa on hämmästyttävän paljon koiria.  Kuumassa kaupunkiympäristössä, ihmisvilinän keskellä pitää olla rohkea ja vahva koira!   Sagrada familian viereisessä puistossa oli aidattu koirapuisto. Lemmikit oli hyvin huomioitu.   Jos täällä kotimaassa koirat laskettaisiin tuosta vaan aitaukseen juoksemaan keskenään, tulisi ihan varmasti sanomista.  Espanjalaiset koirat ovat paljon sosiaalisempia, kuin suomalaiset koirat (ja niiden omistajat). 

Koko matkan aikana näin vain tämän yhden kissan, ja sekin oli kaupassa, lasi-ikkunan takana. Se suostui kuitenkin kuvattavaksi.  

Koira oli selvästi kielitaitoinen, koska se tuli minua katsomaan, kun juttelin sille. Se oli tullut ulos, varjoon jäähylle, kun sen palvelijaihminen piti kauppaa tuossa vieressä. 

Koirakuiskaaja vauhdissa...

Minun aterioissani ei ollut juurikaan ihmeellisyyksiä. Söin salaatteja, kanaruokaa yms.  Ruuissa ei ollut mielestäni niin paljon suolaa, kuin mihin olen tottunut, vaikka en mikään suolan suurkuluttaja olekaan. 

Söimme muutaman aivan ihanan jälkiruuan!  Paikallinen suklaa oli myös kerrassaan ihanaa. Suklaapuoteja oli useita ja ostimme suklaata mukaankin.  Yksi laatu maistui enemmän piparkakkutaikinalle, mikä on tietysti hyvää! 

Mies halusi kokeilla erikoisuuksia.  Tässä on testauksessa mustekala jonkinlaisella perunapedillä. Minäkin maistoin palan mustekalaa. Se oli merkillisen makuista, kuin kiinteä lihapala.  

Jouduimme katsomaan kääntäjällä monta ruokalajia, kun emme olleet varmoja, mitä ne olivat. Ruokalistat olivat usein monikielisiä (ei suomea!! 😅). 

Jonkun teki mieli merikrottia.  Varmasti hyvää, kun kalakin on näin kutsuvan näköinen. 

Alla sitä nyt sitten on lautasella maisteltavana.  Minun ruokani on tässä kohtaa näköjään pastaa ja katkarapuja.  Tämä ruokailupaikka oli satamassa.  

Yksi tutustumisen arvoisista paikoista oli Montjuicin linna, samannimisellä vuorella. Se on armeijan linnoitus, joka rakennettiin pienimuotoisena ensimmäisen kerran jo 1640 -luvulla ja laajennettiin 1750-luvulta eteenpäin. Vaikka linna on noin vanha ja erinäisiä sotia ja kahakoita kestänyt, jäi päälimmäisenä mieleen museossa näytetty osuus, jossa linnaa käytettiin Espanjan sisällissodan aikana (1930 -luvulla) vankilana ja ns. puhdistuksen näyttämönä.  

Linnaan pääsee tietä pitkin, tai kuten me, köysirataa pitkin.  Hissikojussa istuessa näkee kauas yli kaupungin ja satamaan.  Hississä oli myös pysäkkejä matkan varrella, jos olisi halunnut kävellä puistossa, joka kasvoi vuorenrinteellä.  "Jaloittelua" oli tässä vaiheessa matkaa jo niin riittävästi, että jokainen istuen vietetty hetki oli erityisen toivottu. 

Wikipedia -tiedon mukaan  vuoren rinteille on rakennettu puiston lisäksi mm. kansallismuseo, stadion (-92 kesäolympialaiset),  moottorirata ( Formula-ajot neljästi) jne. 

Sillat ylittävät puistomaisesti koristellun vallihauta-alueen. 

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kuvaaminen oli välillä hankalaa  paitsi suuren ihmismäärän vuoksi, niin varjon ja valon aiheuttamien jyrkkien vastakohtien takia. 

Heti sisäänkäynnissä oli kuvaamisen arvoinen reliefi.  Kuvatessa tuli mieleen, että tyttären kanssa kuvia ottaessa ilmestyy näkökenttään aina jotain outoja lisäkkeitä.  Kun mainitsin tästä miehelleni, sain hetkellisen käsityksen perimän vaikutuksista sukujuuriin. 

Lähetin kuvan kotiin ja sain lähes välittömänä vastauksen kuvan muodossa. 

4 kissaa saman katon alla oli ollut liikaa keramiikkasammakolle ja se oli päättänyt hypätä hyllyltä lattialle. 

Tämä sisäpihan kenttä on varmasti nähnyt paljon surua ja murhetta. 

Meille tuntemattomaksi jäänyt rumpali oli saanut hahmonsa ikuistetuksi kiveen. 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tähystäjät ovat nähneet vihollisen lähestyvän satamasta päin.  rumpali  paukuttaa kaikin voimin hälytystä palikoillaan.   Tykit alkavat jyskyä ja sotilaat juoksevat asemiinsa. Rummutus jatkuu, vaikka jääkin muun hälinän ja melun alle. Osa rumpalin  rytmikkäästä soitosta kantautuu heikosti vastustajan korviin kirkkaassa, tuulisessa ilmassa....  Hyökkäys on alkanut.

Linnan pihalle asetetut tykit ovat vähän tuoreemman näköisiä, kuin itse linna. 

Alakuvassa näkyy vanhan linnanosan perustuksia. 

Kaupungissa rauhallista....

Satamassa rauhallista....

Kävelimme jonkin verran vanhan kaupungin alueella.  Siellä on kapeita katuja, talot lähellä toisiaan.  Sisäpihoilla ja katetuilla käytäväosuuksilla oli runsaasti pieniä puoteja. Halloween lähestyi täälläkin ja koristeet sen mukaisia. Vieressä naamiaisasuja tms. myyvä liike hurjine varusteineen. Vampyyrit, päättömät nuket ja pääkallot sulassa sovussa naapuriliikkeen pizzerian kanssa. 

Osa vanhaa, osa uutta.  

Taidenäyttelyitä. 

Ja kas kummaa! Lankakauppoja!   😜😜

Päädyimme tähän pieneen käsityöputiikkiin ihan tarkoituksella, seuraten karttaohjelman reittiä  vanhankaupungin pienillä kujilla.  All you knit is love  on tämän pienen kaupan nimi. 

En halunnut alkaa kantamaan isoja määriä lankaa mukanani, joten valitsin vain jotain erityistä viemisiksi.  Alla oleva mohair-silkki -lanka oli riittävä tuliainen itselleni. Kaupassa oli mallineuleita, mm. huivi, jossa oli osana käytetty tätä lankaa.

Kerroin, että lanka lähtee nyt Suomeen ja myyjä totesi sen olevankin paremmin sopiva paikka neuleille lämpötilan puolesta. 

Tällaisella turistibussilla liikuimme parina päivänä eri reittejä paikasta toiseen.  Bussiin pääsi matkan varrelta, eri pysäkeiltä ja kyytiin sai taas nousta päivän mittaan, milloin huvitti, kun oli 2 päivän lippu.  Bussissa pääsi myös lataamaan esim. puhelinta. Jatkuva kuvien ottaminen ja reittien etsiminen yms. vei vanhasta puhelimestani virtaa liikaakin. Olihan se käytössä aamusta iltaan vähän väliä. 

Tässä vieressä oli aukio, johon kokoontui eräänä päivänä runsaasti ihmisiä. Menimme tietysti katsomaan ja selvisi, että aukio oli mielenosoituksen lähtöpaikka.   Ihmiset osoittivat mieltään tämänhetkistä sotaa vastaan, pukeutuen sinikeltaisiin lippuihin.  Marssi sai kulkea rauhallisesti läpi vilkkaan liikenteen, poliisien pyöriessä ympärillä ylläpitämässä turvallisuutta. 

Mikä ihme saa ihmisen kiduttamaan itseään oikein kunnolla??  Jatkuva, useamman päivän kävely tuntui vievän jalat alta.  Mitä tekevät ihmiset, joiden jalat ovat huutaneet apua jo pitkän aikaa?   Suuntaavat tietysti eläintarhaan!  Täydellinen tapa päästä jaloista kokonaan eroon. 

Enhän minä jaksanut koko eläintarhaa edes kiertää, mutta tämän ihastuttavan näkymän ja kuvan takia kannatti mennä 😍

Kaupungissa on todella hyvin huomioitu pyöräilijät ja sähkölaitteilla liikkujat. Tarkoitus on ilmeisesti vähentää autoliikennettä, mikä tuntuukin onnistuneen ihan hyvin, ainakin jos katsoi pyöräilijöiden määrää.  Minä en olisi silti uskaltautunut pyörällä muiden joukkoon, joten apostolin kyydillä oli mentävä. 

Kaikkialla oli näkemistä ja paikoilleen ei halunnut pitkäksi aikaa jäädä.  

Rantaviivaa pitkin kävellessä sai todeta uimarantaosuuden olevan toooodella pitkä.   Hiekasta oli muotoiltu erilaisia veistoksia, uimareita ja auringonottajia, rantapallon pelaajia oli paljon. 

Barcelonan oma riemukaari, eli Arc de Triomf, on Joseph Vilaseca i Casanovaksen suunnittelema portti 1888 vuonna järjestettyyn maailmannäyttelyyn (Wikipedia). 

Upean kaaren alla ja läheisyydessä oli meneillään sähköisten ajoneuvojen näyttely/ markkinat.  Tämä kiinnosti tietysti miestäni huomattavasti enemmän, kuin esim. lankakauppa. Suurin osa kulkupeleistä oli täysin sähkökäyttöisiä.  

Loppuhuipentuma:  

Toiseksi viimeisen päivän aamuna kävin tavalliseen tapaan suihkussa, jonka jälkeen sammutimme huoneesta valot ja lähdimme aamupalalle. Takaisin palattuamme löytyi suihkusta ylimääräinen köllöttelijä, yrittäen epätoivoisesti päästä taas jaloilleen, siinä onnistumatta.  

Menin torakkakuvan kanssa respaan ja sainkin heti huoneeseen siivouspartion. Toinen siivoojista nappasi torakan paperilla roskiin ja pussin kiinni. Ilmeestä näki, että ei ollut ihan  mieluisa homma 😳. 

Lähdimme viettämään päivää kaupungille ja meille sanottiin, että huone siivotaan sillä aikaa perusteellisesti.  Palattuamme kuvittelimme saapuvamme desifiointiaineen hajuiseen huoneeseen, mutta....     No kai siellä sitten oli siivottu vain pesutila.   Hotelli oli todella siisti ja remontoidun näköinen, mutta vanhan rakennuksen ilmastointikanavasta oli varmaan pudonnut tuo onneton otus.  Viimeisen yön pidimme vessassa valoja. Torakat kun liikkuvat ilmeisesti pimeässä.   

Mitä enemmän luin netistä torakoihin liittyvää tietoa, sitä ällöttävämmäksi tilanne muuttui. Meillä on kotona kaksi pakastinta. Saimme toisen tyhjennettyä ja kaikki matkatavarat mahtuivat pakastukseen, jossa ne olivat viikon, osa kauemminkin.   Tämä on varmaan sitä hygieniahörhötystä, mutta kammotti ajatuskin, että olisimme tuoneet kotiin tuon otuksen munia tms.   Missä on yksi torakka, on siellä mahdollisesti useampikin....   

No palataanpa vielä hotellin tapahtumiin. 

Samaisen päivän iltana huoneemme oveen koputettiin ja virkapukuinen nainen tuli huoneeseen, kantaen mukanaan suklaakakkulautasta ja shampanjaa. Mukana oli lisäksi anteeksipyyntökortti aamuisen torakkaepisodin takia.  Mainio ele meidän mielestämme, vaikka heidän ajatuksensa oli varmaan lepyttää meitä, että hotellin maine ei menisi.  Emmehän me hotelllia ole nimeltä mainneet missään kohtaa. Voin kuvitella, että eteläisemmissä maissa torakka (ja ehkä muitakin otuksia) on yleisempi, kuin kotopuolessa.  Lisäksi se on vaikea, jos ei jopa mahdoton hävittää kokonaan sieltä, missä se liikkuu.  

Olimme tyytyväisiä, että asia oli huomioitu ja pidämme asian omana tietonamme. Nyt siis myös teidän tietonanne, mutta ettehän te varmaan tietoa levitä?   😂

Aiemmassa jutussa kerroin Merrin saaneen pienen lintupillin tuliaisiksi. Tämä paita on tavallaan Frodoa varten, vaikka se onkin minulle...    

Turbaanipäinen tyttö (tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru) on hollantilaisen Johannes Vermeerin maalaus.  Yhdessä pienessä putiikissa oli yläkuvan mukaisia neuleita myynnissä ja kuvassa on mainiosti mukaeltu kissamaisin muokkauksin ko. taideteosta. Myyjä kertoi teoksesta, mutta ei osannut nimetä maalaajaa. Otin kuvan seinällä olevasta "mallista" ja selvitin asian myöhemmin netistä. 

Ihan äskettäin kerrottiin uutisissa, että ilmastomielenosoittajat olivat töhrineet sen oikean maalauksen jossain taidenäyttelyssä.  

Olipa hyvä, että minä ehdin pelastaa paitani ajoissa. 

Merrin mielestä on väärin, että Frodo komeilee paidan etumuksessa. 

Barcelonassa kävimme myös  yhdessä paikassa, jolle haluan antaa vielä kokonaisen postauksen, koska vaikutuin siitä niin paljon.  Yksi juttu on siis vielä tulossa. Jossain vaiheessa. 

Toivotan Teille hieman sisäistä auringonpaistetta päiväänne.