Merrin joulupesä

 Tälläistä pahvilaatikkomäärää ei voi vain ohittaa olankohautuksella ja viedä kaikkia  pahvinkeräykseen, eihän??  Tässä pienemmät lootat ja isompiakin oli muutama. 

Nämä pienemmät ovat kivan kokoisia ja niissä on kannetkin. Kuvittelen lajittelevani niihin jotain... ehkä...joskus... en ainakaan heitä pois. 😂

Isompaan pahvilaatikkoon päätin tehdä Merrille joulupesän. Sellaisen, jossa on pehmusteet ja kissa voi siellä maata jouluisin miettehin. 😸

Ensin kuvittelin päälystäväni laatikon jollain joulukankaalla. Ei oikein löytynyt sopivaa.  Tuli ajatus, että voisi oikein sisustaa ja tehdä laatikosta olohuoneen väreihin sopivan. 

Harmaata kangasta ei löytynyt. Yht´äkkiä muistin, että minullahan on jemmassa jotain vanhoja tapettirullan jämiä. Kas kummaa! Mitäpä sitä ei taas kaapista löytyisi? Oli harmaata tapettia, eli justiinsa sopivaa. 

Leikkasin kansilärpäkkeet pois. Päälystin laatikon tapetilla ja ulkoreunalle törsöttelin vähän kuumaliimaa tapetin alle. 

Vähän istuvuutta olisi voinut olla enemmän noissa sisään päin kääntyvissä reunoissa, mutta kaikkea ei voi saada. Ei edes ihan aina. 

Aiemmin syksyllä ostamani patjamateriaali pääsi nyt käyttöön.  Ostin silloin tarkoituksella reilummin, että saan tehtyä jotain muutakin Osan keräilin sieltä niiden roskapussista matkaan, luvan kanssa tietysti. 

Leikkasin lootan muotoisen  palasen.  

Tarkoitus oli muka ommella "tyynyn" päälle joku patjapussi. Tajusin sen aivan turhaksi. Joulukangasta sopiva pala ja petasin sen vaan tuohon patjan päälle. Nyt se on helppo vaihtaa kissan kevät- ja kesäpesäksi. 😁

Kuten näette, laatikko sopii väreiltään hyvin olohuoneeseen. 

Merrillä on hieman epäilevä ilme noin niin kuin aluksi. Korvat ovat taakse päin. 

Kyllä se siitä lähtee. Tälläinen patjapesä pitäisi saada uloskin, jos siellä makoilee ja tarkkailee ympäristöään. Ei pääsisi takapuoli huurtumaan. 

Ai sinä ihmispalvelija! Et sitten edes tajunnut tämän laatikon perimmäistä luonnetta?? Teidän täytyy tietenkin kantaa minua tässä laatikossa! Mars matkaan! 

Merri on aina tykännyt siitä, että sitä kannetaan ympäriinsä esim. maton sisällä, korissa, laatikossa, puunkantokorissa, peiton sisällä. Tämähän on tietysti lentävä laatikko! 

Hyvää viikonloppua! 

Mennäänks metsään?

 Vielä pari luontopolkua kuvakierroksena .

Tässä kohteessa on pienimuotoisia harjuja, jotka ovat muodostuneet jääkaudella jään alla olleista virroista.  Paikka on myös luonnonsuojelualuetta. 

Vasta metsään menon jälkeen tuli mieleen, että onkohan täällä karhuja... 

Muistan joskus lehdestä lukeneeni, että karhu olisi nähty näillä main joskus. 

Karhuja ei kuitenkaan kylteissä mainosteta olevan, vaan ennemminkin tälläisiä siipiveikkoja. 

Siinä sitä harjua nyt on ja vettä molemmin puolin. 

Kirkas on järven vesi. Pohja näkyi hyvin. 

Ei uimareita täälläkään. 

Alueella sijaitsee 2 kotaa, joista toinen on vapaassa käytössä grillaajille ja toinen on varauksella jopa yöpyjille. Vuorokausihinnaksi mainitaan nettisivulla 23.50 euroa.  Kodan voi vuokrata myös puoleksi vuorokaudeksi, joko päivä-  tai yökäyttöön. 

Näytti selvältä, että vuokraajia ei nyt ole, joten uskalsin ottaa kodan ikkunasta kuvan. Ovi oli tietenkin lukittu. 

Sisään mahtuu nukkumaan varaustietojen mukaan 6 henkilöä. 

Tästä polun osuudesta tuli heti mieleen Stanstan jatkotarina jostain syystä. 😊

Nyt vaihdetaan luontopolkua. 

Mennään Korialle, jossa polku lähtee  vuoden 2019 asuntomessualueelta. Messuista kirjoitin TÄÄLLÄ. 

Löytyy mm. vanha rautatiesillan pätkä.  Korian silloista oli puhetta jo aiemmin TÄÄLLÄ. 

Wow, lepakoita! En kuitenkaan bongannut niitä lainkaan. Ehkä väärä vuorokauden aika. 

Mikäs se taas täällä? Kymijoki. Ei täällä näytä pääsevän mihinkään näkemättä tätä jokea.  Sen toisella puolella on edelleen varuskunnan varastoja, vaikka varuskunta onkin lakkautettu jo 90 -luvulla. 

Huomatkaa aurinkoinen sää!

Sisempänä metsässä kuljetaan Ahkojan ylitse. 

Luonnonsuojelualuetta. Polku kulki aika isoin korkeusvaihteluin vieressä. 

Sienikori jäi kotiin..

Luontopolun loppupäässä on jälkiä varuskunnan harjoitusalueesta. 

Mitenkähän monta varushenkilöä on näissäkin montuissa juoksennellut?

Nämä ovat toistaiseksi viimeiset kiertämämme luontopolut. Muutama vielä löytyisi, jos löytyy yhteistä kävelyaikaa valoisana ajankohtana.  Mainittakoon vielä se kävelyinto, joka pitäisi löytyä samanaikaisesti... 

Lumet ovat heti sulaneet, joten polutkin olisivat taas näkyvillä. 

Kuka muistaa Huugo -peikon?  Otsikon lisäksi hänellä oli monta hyvää lausahdusta, jotka jäivät mieleen. 

Näistä löytyy oikein Wiki -tietoa TÄÄLTÄ. 

Herää pahvi! Nyt on tosi kyseessä!

Sämpylää, lempee, lämpöö

 

Täällä on taas harrastettu leivän leipomista. Mies löysi nyt tällaisen ohjeen, jota kävi kokeilemaan. 

Lopputulos oli erittäin hyvä, suosittelen!

ohjelinkki TÄÄLLÄ 

GLUTEENITON MANTELILEIPÄ 2 Kpl	Kananmunaa
2 Rkl	Turkkilaista jogurttia
2 tl	Psylliumia (meiltä löytyi ksantaania, jota käytetty)
1,5 dl	Mantelijauhetta
2 tl	Leivinjauhetta
3 Rkl	Seesaminsiemeniä
150 g	Juustoraastetta

1. Vatkaa munat ja lisää munavaaahtoon turkkilainen jogurtti. 
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-jogurttiseokseen.
3. lisää lopuksi juustoraaste.
4. Lusikoi taikina uunipellille leivinpaperin päälle 5-6 keoksi ruokalusikallinen kerrallaan ja muotoile siitä pyöreitä tai soikeita leipiä. jätä leipien väliin kohoamisvaraa. 
5. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.
6. mantelileivät syödään halkaistuina. Ne sopivat erinomaisesti syötäviksi mm. lohen kanssa. 

---

Tällainen näky meillä on usein, kun olen aamupalapöydässä.  Merri haluaa melkein aina ulos aamupalansa jälkeen. Sitten se on siellä aikansa, välillä täytyy käydä kurkistamassa.  

Toisinaan kun katson ikkunasta, niin joku tuijottaa 😁

Ensin tuijotetaan ikkunan läpi suoraan kohteeseen, jonka jälkeen odottava katse siirtyy ulko-oveen. 

Ulkona on ollut välillä aika kylmä ja Merri kaipaa takaisin lämpimään. 

 

Jaloille lämmityksiä on syntynyt kahdetkin. 

Ensimmäisenä nämä ursus arctos -sukat. Oikanpuoleinen on sukan päältä, vasen alta.  Varren karhut katsovat sivuille.  

Lanka Nallea ja langankulutus 120 g. Tämän kuvion ohje taitaa löytyä jostain vanhemmasta Novita -lehdestä. Minulla on vanha ja kulunut paperiversio kuviosta.  Kuvioiden asettelu on oma. 

Tarkastaja teki ylikävelyn. 

Seuraavat sukat ovat niin mauttomat, että laitan vain hyvin pienen kuvan. 

Nalle -lankaa, kulutus 125g. 

Näistä voi nyt kukin itse päättää, mihin otsikon osioon ne kuuluvat. 

Hyvää viikonloppua taas kerran!

Tervetuloa, Sinäkin uusi lukija 💝

Leivontavinkkaus -arvonta

Otetaanpa tähän väliin pikku arvonta. 

Kerro kommentissa, mitä aiot leipoa jouluksi. Mitä perinteisiä leivonnaisia teet, ja oletko kokeillut (tai aiot kokeilla) jotain aivan uutta joululeivonnaista? 

Voittaja saa tämän setin LÄHES kokonaan (oikeassa yläkulmassa oleva "esine" ei kuulu joukkoon). 

Jouluinen jalkakylpy

Kissamainen tiskirätti

Joka kodin hätävara (jätetään ylläriksi tämän sisältö 😉)

Kissapussukka, jonka kangas on uutta, mutta vetoketju kierrätetty. Molemmin puolin on eri kisuli. 

Arvonta-aika päättyy 30.11. 

Arvontaan  osallistuaksesi ei tarvitse olla blogin lukija, mutta kuten aina, ilahdumme Merrin kanssa, jos päätät alkaa lukijaksemme 💖 Jätä jokin osoitelinkki, jos ei sinulla ole blogia (tai seuraa voittajan arvontaa tuon ajankohdan jälkeen). 

Kaikki innokkaat (tai vähemmän innokkaat) leipurit nyt kommentoimaan lempileivonnaisianne! 

 

Joulukortit

 Joulukortit valmiina lähtöön.  Ainakin melkein. Jonkun täytyisi vielä kirjoittaa terveiset ja kuoriin osoitteet. 

Kortit ovat taitekortteja ja koristelussakin on "täytetty" kaikki pinnat.  Lopputulos on selkeää sillisalaattia, jouluiseen makuun.  😁

Tässä on puolet etuosastaan.  (Enkelikortti on näköjään päinvastoin).

Ja tässä samat kortit takaa.  Ostin joitain juttuja kaupasta, kuten esim. noita eläinkuvia ja joulupukki- ja kukkakuvioita.  Lisäksi ostin kaikki korttipohjat, koska olin käyttänyt kaikki vanhat joulukortteihin soveltuvat. 

Tässä vielä sama setti avattuina. 

Ostettujen asioiden lisäksi kaivoin esille kaikki askarteluasiat, joita voi kuvitella joulukortteihin laittavansa.  Minulla oli omia kätköjä ja tuttavalta saatuja. Penkasin kaikki jouluaiheiset kiiltokuvat, kaikki mahdolliset tarrat jne.  Toivotuksia löytyi ääriviivatarroina aika reilusti. Olen varmaan ostanut jostain joulun jälkeisestä alennusmyynnistä niitä alkuvuodesta. 

Mukaan pääsi nauha- ja pitsilaatikostakin tavaraa.  Viime vuotisista joulukorttikuvista jäi vielä nk. takakannet, joissa oli pieninä kuvina kooontia kaikista käytetyistä, isommista kuvista. Leikkasin  nekin irti ja käytin  näissä.  Nuotinpalaset ovat aina kivoja ja minun näköisiäni. 

Laatikosta löytyi korteista leikattuja palasia ja lehdistä leikattuja jouluntoivotuksia, jopa runoja.  Aion antaa tuttavalle, josta askartelumateriaalia on tullut yhden korteista. Siihen olen liimannut hänen itse kirjoittamansa runonpätkän. Saattaa hämmästyä, kun on omaa käsialaa kortissa. 

Tuttavalta saadussa laatikossa oli pussitolkulla noita paljettimaisia tähtikuvioita yms.  Sain käytettyä 3 pussia pientä silppua.  Liimaushommat tein vähän kerrallaan niin, että liimatut olivat välillä painossa.  Tämä oli eräänlaista sarjatyötä. 

Toinen setti takaa päin. 

Ja toinen setti avattuina. 

Tärkeänä apuvälineenä minulla on ollut tämä kirjasarja: 

Näiden väliin on ollut hyvä laittaa kortteja liimauksen jälkeen 😝

Olen saanut tämänkin sarjan joskus vuosia sitten.  Olen toki selaillutkin nämä ja varmaan näissä on monia kivoja juttuja. Ei vaan ole tarttunut mitään teoiksi asti. Pitää varmaan perehtyä näihin vielä uudelleen myöhemmin. 

Ensimmäiset kortit olivat huolella suunniteltuja ja toteutettuja. Siitä se sitten lähti oikeastaan vähän lipeämään, kun sarjatuotanto eteni.  Ovathan nämä persoonallisia ja mielelläni sellaisia lähetän.  Silti en ole voinut näitä tehdessäni olla miettimättä, miten hienoa olisi toteuttaa kortteja niinkin upeina ja taiteellisina versioina kuten esim. Repolaisen tai Enkulin käsistä syntyy. Tämä tietysti -isi  -muodossa, koska niitä ei minun kätösistäni synny. 

Joulukorttien lähettäminen on minusta mukava perinne, enkä halua kadottaa sitä  sähköisiin syövereihin.   Postimaksut ovat nousseet, mutta en aiokaan lähettää ihan kaikkia postissa, vaan voin antaa osan käteen tai viedä itse suoraan postilaatikkoon. 

Tonttujoukko, silloin varpahillaan, varpahillaan. Varovasti hiipii alta sillan, alta sillan. Tip tap, tip, tap, tipe, tipe, tip, tap, tip, tip, tap. 

Niitä tonttujahan se Merrikin varmasti halusi nähdä, kun halusi väkisin ulos kävelylle ihan iltamyöhään.  Jännittäviä varjoja, hajuja, ääniä...  mitä se voi olla??  Täytyy olla tonttuja!

Tule mukaan luontopolulle

 Uusi polku, uudenlaiset maisemat.  Tämä polku oli kaikkein mielenkiintoisin ja parhaiten ylläpidetty. Opaskyltit olivat hyvät. Maasto oli pitkälti luonnonmukaista kinttupolkuineen, mutta puurakenteitakin löytyi jonkin verran.  Aurinkokin oli tällä kertaa päässyt paikalle. 

Kallioista polkua. Aita estää putoamisilta, jos joku yltyisi kurottelemaan kohti jokimaisemaa. 

Täällä päin aina puhutaan siitä, miten Kymijoki pitäisi ottaa asukkaille ja turisteille hyötykäyttöön.  Näitä polkuja tallaillessa on käynyt selväksi, että luontopolkuja on ainakin runsaasti joen eri kohdissa. 

Rappuja alas ja välillä ylös.  Kiemurtelevat portaat ovat mielenkiintoisempia, kuin suoraan rakennetut.  Tulee melkein Linnanmäen vanha, puinen vuoristorata mieleen näin runsaista puurakenteista. 😊

Pitkin matkaa oli puiden oksilla heijastimia.  Varmuudella en tiedä, mutta voisin kuvitella, että reittiä voidaan kulkea pimeälläkin, otsalampun kanssa. Heijastimet näyttävät reitin.  Jännitystä olisi ainakin.  Yksin en kyllä lähtisi. 😱

Mikäs se siellä pilkistää? En tiennyt, että näin viileillä ilmoilla voi vielä nähdä leppäkerttuja. 

Leppäkerttukiviä olen maalannut itsekin, mutta kivimökkiä en.  Kukahan tässä mahtaa asustaa?

Tällä 3,5 kilometrin lenkillä oli useita levähdyspaikkoja grillaajille, eväiden syöjille...

...tai muuten vaan hengähtäville maiseman katselijoille. 

Luonto kohtaa teollisuuden. 

Laavu  oli hyvin varusteltu. 

Mahdollisuus vaikka nokipannukahveille. 

Laavu ja koko luontopolku olivat erittäin siistejä. Johtui varmaan parin vuoden takaisesta kunnostamisesta ja tästä kyltistä. 

Tietoa tiedonjanoisille. Puuteollisuuspaikkakunnalle ominaista. 

Myöskin yleistä historian tuntemusta alueellisesti. 

Ja vielä vanhempaa historiaa 1830 -luvun rajamerkinnöistä. 

Joenvarsimaisemat jäivät taakse ja loppupolku kulki metsän läpi. Yht´äkkiä löytyi "keidas" kesken lenkkiä.  Ainakin viihtyisäksi koristeltu levähdyspaikka.  Ehkä jopa tapaamispaikka, tyyliin" pidetään pikku palaveri järkälekiven luona kello 12.00". 

Koivikkometsässä oli useita koivuista tehtyjä penkkejä.  Voi sitten useampikin retkikunta levähtää turvallisin välimatkoin. 😀 Tällä polulla ei nähty kyllä yhtään ihmistä itsemme lisäksi. 

Ilmeisesti täällä kuitenkin kulkee ajoittain jotain elämäntapa -intiaaneja. 

Merri oli erittäin masentuneen näköinen kotiin palatessamme. Aamupäivä oli kulunut päiväunien merkeissä. 

Pian se kuitenkin piristyi, kun pääsi omaan pihaan luontopolulle.  Tässä taas yksi viisarikivi näyttämässä rajan paikkaa. Merri päivystää luvattomia rajan ylittäjiä (esimerkiksi sellaista Gizmo -nimistä koiraa...). 

Noista tuijista voin sanoa, että minä en ole niitä rakentanut, vaan naapuri. 

Viikonlopputoivotukset juuri Sinulle!