keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Arvonta

Pistetäänpäs vielä jouluarvonta käyntiin.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen.  Voit vaikka kertoa mikä on mielestäsi tämän joulun paras joululaulusuosikkisi. Itse olen nyt ihastunut Carolan Himlen i min famn -kappaleeseen. Siitä on suomenkielinenkin versio, mutta pidän tästä enemmän.
Voittaja saa omakseen nämä 38 -numeroiset joulusukat.



Bonusarvontaan voi osallistua olemalla blogin Facebook -seuraaja ja kommentoimalla sinne.   Pääset sinne klikkaamalla tämän blogin oikeassa ylälaidassa olevaa Facebook -täppää tai hakemalla blogin Facebookissa suoraan Silmukka soikoon -nimellä.  Tämän arvonnan palkinto on vielä  salainen 😊

Viimeinen osallistumispäivä on 6.12. ja paketit postitan vain Suomeen.Virallisena valvojana toimii tietysti Merri.


Aina se nukkuu, kun pitäisi tehdä jotain!  Vaan annas olla, kun otan kankaat esiin.....

Onnea arvontaan jokaiselle osallistujalle!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Konsertti lähestyy

Aiemmin olen jo kertonut soittoharrastuksestani.  Olen aloittanut huilun soiton 9 vuotiaana, tätini jalanjäljissä. Liityin paikalliseen työväen orkesteriin, joita ennen oli lähes joka paikkakunnalla. Nyttemmin ovat monet muuttaneet nimeään tai tyyliään, syystä tai toisesta.
Kävin vuoden verran soittotunnilla orkesterin huilistilla ja sitten pääsin musiikkiopistoon. Siellä kului seuraavat 8 vuotta ja suoritin musiikin perustutkinnot teoriassa ja soitossa.  Koko tämän ajan kävin myös orkesterin harjoituksissa ja esityksissä. Aluksi soitin mm. vappumarsseilla marssirumpua, kun ei huilunsoittotaito ollut riittävä.  Kaikki kunnia silti oikeille rumpaleille, jotka lyövät rummuistaan ulos taidokkaita rytmejä.
Taidot karttuivat hiljalleen ja harrastus jäi olemaan, vaikka musiikkiopiston opinnot loppuivatkin.
Löysin miehen ja saimme lapsia, mutta musiikkiharrastus pysyi. Mukaan tuli jossain vaiheessa piccolo huilun rinnalle. Nuorimman lapsen myötä innostuin myös pianonsoitosta. Kävin pianotunneilla useamman vuoden ja soitimme tosi vaikeitakin kappaleita (ainakin minun mielestäni).  Pianon kanssa en kuitenkaan ikinä tullut aivan sinuiksi ja oma vaatimustasoni teki minulle lopulta tepposet.  En kestänyt sitä, että kaiken harjoittelun jälkeenkään ei soitto käynyt yhtä helposti, kuin huilulla. Vaadin itseltäni aivan liikaa ja tuskastuin lopulta.  Piano löytyy meiltä edelleen, mutta opinnot olen lopettanut.
 Viimeisen 5 vuoden aikana olen 2 kertaa ollut niin stressaantunut ja uupunut, että musiikki alkoi tuntua aivan turhalta. Tässä kohtaa jäi myös tuo pianonsoitto. Tila oli oikeastaan aika pelottava, koska musiikki on minussa, enkä koskaan ole ajatellut, että tulisi aika, jolloin se suorastaan ärsyttäisi. En kuunnellut edes radiosta musiikkia. Tunsin jopa syyllisyyttä siitä, että en käynyt orkesterissa, vai tiesin, että siellä odotetaan. Näin monta kertaa unta, että menin harjoituksiin, mutta siellä ei ollut minulle enää paikkaa, eikä nuotteja.
Tutun soittajan houkuttelu toiseen orkesteriin sai pitkällä viiveellä aikaan uuden soittokipinän.  Menin lopulta harjoituksiin ja päädyin soittamaan ensisijaisesti piccoloa ja tarpeen tullen myös huilua.  Sisäinen tarve musiikin harrastamiseen ja kuunteluun ja kaikenlaiseen musiikista nauttimiseen löytyi jälleen. Palasin myös alkuperäiseen orkesteriini. Nämä ryhmät soittavat keskenään erilaista musiikkia, jolloin saan myös vaihtelua. Tykkään haasteista. Niitä pitää olla myös soittamisessa. Lapset ovat aikuisia ja minulla on aikaa käydä kahdessa orkesterissa.

Ensi lauantaina on toisen orkesterin järjestämä konsertti. Olemme aloittaneet kappaleiden harjoittelun jo kauan sitten. Kyseessä on harrastelijaporukka ja kaikki eivät pääse kaikkiin harjoituksiin työ- ja muiden esteidensä takia.  Tämän konsertin aiheena ovat ulkolaiset sävelet, kuten Bohemian rapsody, Indiana Jones, Cats, Entry of Bojares jne.


Kenraaliharjoitukset on pidetty ja huomenna "pärähtää" .  Konserttitilanne luo usein lisäjännityksen soittamiseen. Toisaalta se on myös tila, jonka vuoksi harjoitellaan. Tavoite.  

Ennen joulua on vielä Kauneimmat joululaulut kirkossa, jossa myös soitetaan molempien orkesterien vuorolla, eri viikoilla.  

Viime vuonna kävimme myös ystävän kanssa soittamassa 3 palvelutalokeikkaa ihan vaan omaksi ja muiden huviksi.  Olisi mukava tehdä niin tänäkin vuonna, jos aika ja inspiraatio kohtaavat. 

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä uusia nuotteja ja tuulahduksia tuleva vuosi tuo tullessaan. 

torstai 22. marraskuuta 2018

Kankaiden pyörittelyä

Meillä on oltu pitkään ilman verhoja keittiössä, mutta nyt on asia korjaantunut. Tilasin samaan aikaan olohuoneen verhojen kanssa joulukangasta, mutta silloin ei vielä tuntunut oikealta laittaa jouluverhoja ikkunaan. Nyt sen sijaan tuntuu! 😉
Ensin piti tietysti tarkastella mistä kohtaa pitää leikata. Merri ei yksinkertaisesti malttanut pysyä erossa tästä tehtävästä.



.
Isot kuviot antoivat oman haasteensa leikkauskohtaan, joka olikin yllättävän pitkä kuvien toistuvuusvälinä; 74cm, kun tarvitsin vain n30cm. Leveyteen tarvittiin kaksi kankaan leveyttä, joten ompelin keskelle sauman. Se ei kirjavassa kankaassa näy ollenkaan valmiissa verhossa.  Aloin nuukailemaan leikkuusuunnitelmissa, kun olisi tullut kankaan kuvioiden takia 20cm:n hukkapaloja useampi. Kappa on korkeudeltaan vain 30cm, eli puolet kuviomitasta. Näin sain 2 x 74cm palasta kahtia jaettuina kaksi kappaa. Kangasta jäi vielä muihin tarkoituksiin. Suora leikkuulinjahan syntyy helpoiten vetämällä yksi poikittainen säie pois tai edes rypylle, ja leikkaamalla sitä myöten.


Kangas on hieman tukevampaa puuvillaa, kuin olin tilatessani olettanut. Sitä ei oikein tuntunut järkevältä alkaa valmiina rypyttelemään mihinkään suuntaan.  Ompelin vain siksakilla reunat ja käänsin saumat siisteiksi suoralla ompeleella. Muistin, että minulla on vanhat virkatut kapat, jotka viime vuonna värjäsin punaisiksi. Jätin ne pohjalle ja päälle suora kaitale joulukangasta




Tänään on taas ollut laadunvalvonta käynnissä. Näiden kankaiden tarkistus on paljon väsyttävämpää hommaa. 


Saksetkin olisivat olleet Merrin kiinnostuksen kohteena, mutta eipä vaan annettu olla mukana siinäkään.  Merri ei muutenkaan pelkää meteliä, ei imurin, eikä ompelukoneen. Eilen olisi ompelukone kiinnostanut. Ei osaa katti varoa omaa nahkaansa.
 Näistä kankaista on leikattu iso pino sydänaihioita. 


Katsotaanpa mitä niistä sitten syntyy......

tiistai 20. marraskuuta 2018

Käsityöturismia

Käytiin Nekun kanssa Tampereella Kädentaito -messuilla. Oli mukava vähän irtautua rutiineista ja lähteä turistiksi Tampereelle. 😊
Messuilla oli valtavasti kaikkea ihanaa!  Joulu on jo täyttä häkää tulossa ja se näkyi. Tämä oli niin kaunis asetelma,  että oli pakko kuvata, kun oli oikein lupakyltti vieressä.

Vähän hankalaa oli muutoin tunnelman kuvaaminen, kun oli ihmisiä jokapuolella. Tulikin sellainen olo ajoittain, että tämän jälkeen pitäisi olla viikko yksin kotona, että tasaantuisi. 😂 Väenpaljous ei olekaan messujen houkuttelevin asia, vaikka se näytteilleasettajien mielestä varmaan onkin.

Ensimmäisen kerran messuilujen jälkeen, vuosia sitten, sain sellaisen mielikuvan, että syömiset kannattaa syödä ennen messuilua, koska jokaiseen ruokaputiikkiin oli niin valtavat jonot. Nyt tämä asia näyttäisi parantuneen ja syötävää löytyikin useammasta paikasta. Päädyimme kuitenkin glögille ja smoothielle joululeivonnaisten kera. 


Aika pienillä ostoilla pääsin ulos.  Arkartelukuviot teksteineen pääsevät heti käyttöön. Pienet valosarjat taas olivat niin halpoja, että piti ostaa kun halvalla sai. 😊


Lankoja oli ihanissa väreissä ja niitä hiplailinkin. En kuitenkaan ostanut, kun kotona on niin monta neulomatonta kerää. Ne kai pitäisi ensin saada kulutettua. Taltutin sisäisen hamsterini..... kunnes tuli niitä kankaita. Silloin en enää pystynyt. Mukaan lähti ihastuttavat mustikka- ja sudenkorentoaiheiset kankaat. En pystynyt irrottamaan otettani niistä enää.  Nekku löysi panda-aiheista kangasta. 


Joulupakettiinkin löytyi laitettavaa. Tämä suloinen tonttu, joka kovassa pakkasessa, parta huurussa potkuttelee jäätä pitkin naapuriin viemään pakettia pienelle Sanni -tytölle. ... Ainakin minusta tuntui siltä, että sen se tekee! 


Vasta edellisenä iltana syntyi päätös jäädä Tampereelle yöksi ja pyöriä kaupungilla seuraavana päivänä.  Hotelli Tammer oli siisti ja hieno, historian havinoita kaikkialla.  Sisustuskin oli tehty uusvanhaksi. 
Monesti olemme olleet eräässä toisessa hotellissa, mutta nyt vaihdoimme ihan vaihtelun vuoksi. Sänky oli aivan erityisen pehmeä ja hyvä.  Aamupalakin oli hyvä. 


Hotellihuoneen varustukseen kuului myytävä lukko, jos olisi halunnut käydä kiinnittämässä omansakin tähän joukkoon. Eipä ollut nyt tarvetta sellaiselle. Aika vaikuttava on kyllä tämä lukkojen määrä. 


Tämä oli paras. Tässä on vielä mahdollisuus perua sitoumus, kun pitää numeroyhdistelmän muistissa. 😂😂


Kaupoilla kävelimme, kunnes jalat eivät enää tahtoneet kantaa. Mukaan tarttui nämä kaksi ihanaa mukia; The Gamekeeper ja The Fruit Picker. 


Ennestään kotoa löytyy The Petrolman ja The Night Watchman. 
Meillä on kotona pieni mukikriisi. Mies haluaisi samanlaisia mukeja, kun vieraitakin tulee. Itse tykkään valita kaikki mukit ihan tarkoituksella erilaisia.  Valintaprosessi on monesti tarkka. Yksin juodessani valitsen mukin tuntuman, koon ja fiiliksen mukaan. Vieraillekin on kiva valita persoonalliset mukit. Hienommissa juhlissa käytetään tietysti kahvikuppeja, jotka ovat yhteneväisiä. 



Löysin töihin kengät. Minulla on samaa merkkiä ollut kesäkäytössäkin. Nyt on suuret odotukset näitä talvisempia versioita kohtaan. Reilussa lumimäärässä eivät taida toimia, kun on niin lyhyt varsi.  Muutoin vaikuttavat hyvältä jalassa, nopeat laittaa jalkaan ja riisua, vettä hylkivä pinta.  Töissä elämä on yhtä sisältä ulos ramppaamista ja kenkäsuojien asettelua. 


En ole koskaan ollut innostunut aamutakista, mutta nyt sain herätyksen ja ostin sellaisen. Se on käytössä tälläkin hetkellä. 😊
Neuletyö oli tietysti mukana reisussa. Sukkaahan sieltä taas pukkaa. 


Tampere tuntuu ainakin turistin mielestä jotenkin aktiivisemmalta ja energisemmältä kaupungilta, kun omani. Joka kulmalla on pieniä kauppoja ja eri teemaisia kahviloita.  Joulu on vallannut katukuvan valojenkin muodossa.  Voihan olla, että turistina minun kaupunkiini eksyvä, voisi pitää tästäkin. Kyse voi olla näkökulmasta. Onhan näillä tietysti kokoeroakin ja asukasmäärä on erilainen. 

Tampereella on hyvä henki, mutta kyllä siellä on vähän outojakin asukkaita. Juttelin tälle partaniekallekin pitkän aikaa, eikä hän edes kääntynyt katsomaan! 


Hänellä olisi varmaan ollut asiaa, kun on tuota asennettakin, mutta milläs puhut, kun ei ole suuta?? 


Jouluisiin tunnelmiin! Terveisin Sartsa

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Mustasukkaisuutta

Toistoa toisen perään on tämän sukkamallin  toteutus. Koko matkan toistetaan 20 kerroksen kuviota, varressa 13 kertaa ja kärjessä 3 kertaa. Kuvio on helppo ja muuttuu helpommaksi koko ajan, kun toistot etenevät. Toisaalta se on myös puuduttavaa neulottavaa, kun joutuu aloittamaan saman kuvion uudelleen ja uudelleen. 2 sukkaa tekee jo 32 mallikertaa. Musta lankakaan ei ole kaikkein otollisinta neulottavaa näin harmaina päivinä.


Nämä ovat ihan samanlaiset, kuin aiemmin harmaina neulomani versiot. Kokokin on aivan sama M -koko. Mittaa reilusti yli polven. Silti, jostain ihmeen syystä musta on raskaampaa 60g verran! Outoa. Langan on täytynyt olla hitusen paksumpaa, kun molemmat on tehty Nallesta. 
Punnitsemiseen käytän ihan tavallista keittiövaakaa. 
Kuvistakin jo näkyy, että en voi neuloa enää mitään, mikä ei olisi enemmän tai vähemmän kyllästetty kissankarvoilla. 


Sukkia piti olla kahdet samankokoiset  pukinkonttiin.  Eilen olisin aloittanut kolmansia vähän pienempänä versiona, mutta en löytänytkään enää sopivaa lankaa varastostani. Luulin harmaata vielä jääneen, mutta olikin mystisesti kadonnut. 


Työporukan Kässäklubi oli eilen kutistunut kahteen henkilöön. Se ei menoa haitannut, vaikka olisihan sitä voinut useammankin hengen voimin lankoja kulutella.  Tällä  kertaa tapasimme taas kahvilassa. Meillä on käsitöiden lomassa  tapana jutustella, juoda  kahvia ja nautiskella muitakin herkkuja. 😃 Joskus olemme pitäneet nyyttärikestit jonkun kotona.  
Kaverilla tässä valmistuu näinkin hienoa kirjoneuletta.  Itselläni aika meni pitkälti silmukoiden luomiseen moneen kertaan, kun en ollut tyytyväinen jäljelle jääneen langan pituuteen. 😏 Olin muutenkin asennoitunut aloittamaan uudet pitsipolvarit ja hämäännyin täysin, kun ei ollutkaan sopivaa lankaa. Tein sitten ihan perusnilkkasukkaa varren verran. 



Tässä yksi kaveri, jolla on ainakin lonkat kunnossa (ei kuitenkaan kässäklubilainen).  Yrittäkääpäs itse mennä samaan asentoon.😂


perjantai 9. marraskuuta 2018

Eräänlaista valmistautumista tämäkin

Täyteläinen viikonloppu tiedossa menoineen ja työvuoroineen. Sunnuntaina isänpäivä. Mitä voi antaa isälle, joka ei juurikaan liiku, eikä tee mitään? Ei lue mitään, syömisetkin on vähän kyseenalaisia ja villasukka ei sovi jalkaan materiaalin puolesta. Olen aiemmin tehnyt muusta materiaalista sukat.
Päädyin ostamaan erityisen pehmoisen torkkupeiton, kun ne päiväunetkin taitavat olla monta kertaa päivässä.  Tässä on käsille ja iholle ihanaa pehmeyttä. Idea  tuli mieleen niistä hypistelymuhveista, joita olen nähnyt. Tämä ajaa vähän samaa asiaa.
No joo. Olisihan itsetehty kortti tms. ollut myös ihan kiva, mutta sellaista ei nyt tähän saa aikaiseksi. Tästä päästäänkin siihen, miten helppoa elämä olisi, jos asioita osaisi ennakoida....

Sunnuntainakin  iltavuoro, joten ostin myös valmiita tarjottavia pakastimeen. Leipomon myymälöissä on usein laatikoissa raakapakasteita tai valmiita leivonnaisia, jotka voi käyttää vähän kerrallaan. Hinta on ensin iso, mutta kun miettii, miten pitkään se laatikko riittää, on siitä iloa pitkäksi aikaa. Tälläinen leipuri täällä asuu! Eipä oteta mitään stressiä suuntaan tai toiseen. 😊


Tarpeellisena heräteostoksena päätyi mukaan myös tekstiilivahakangas keittiöön. Siinä on  vähän jouluisia kuvioita, mutta sopii pöytään jo nyt. Kaapista kaivoin esiin myös tonttutabletit. Mies oli vähän hämmästynyt, kun ensin peitetään pöytä vahakankaalla, sitten suojataan se tableteilla. Pitäisikö tablettien päälle vielä levittää tuorekelmu?? 


Otin inspiraatiokuvan näistä joulupusseista. 


Mustat pitsisukat ovat nyt kantapään ylittäneet. Puikot ovat hassusti eri järjestyksessä, kuin normaalisti. Usein kerroksen vaihtumiskohta, kahden puikon taite on ihan pohjan keskellä, näissä koko pohja on yhdellä puikolla ja sivuissa ja edessä oma puikkonsa.  Kantapää tehtiin 7 puikolla. 


Jouluvalmistelut ovat ainakin hyvällä mallilla.😉 Joulu ei muutenkaan  nyt tunnu mitenkään ahdistavalta tai kiirettä tuottavalta ajatukselta.  Radiossa on aloittanut taas jouluradio -kanava, jota olen kunnellut autossa jo useamman päivän. Se on jostain syystä tosi rauhoittavaa kuunneltavaa.  Joulun työvuoroistakaan ei ole vielä mitään tietoa, onko työpäiviä vai ei. Luultavasti on ainakin osittain.  Joulu on kyllä töissäkin ihan mukavaa aikaa tunnelmansa puolesta. 

Käsi pystyyn, kenellä on jouluasiat jo mielessä! 😍

tiistai 6. marraskuuta 2018

Merrin peruspäivä

Hei kaikille!  Olen tämän blogin ilopilleri Merri. Täytän vuoden lopussa vuoden.  Olen saanut luvan kertoa itsestäni täällä blogissa, kun kerran kuviani on täällä jo vilahdellutkin. Olen seurallinen ja kehrään helposti. Haluan olla siellä, missä muutkin (paitsi jos minua nukuttaa).  En pelkää juuri mitään. Vain naapurin koira onnistui pelästyttämään minut ollessani ulkona. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että koirat ovat aika arvaamattomia otuksia.

Paras nukkumapaikkani on kotiväkeni sängyssä. Valitsen , kumman jaloissa aion nukkua ja levittäydyn siihen. Nostelkoot sitten jalkojaan ylitseni, jos aikovat yöllä kääntyillä.  Useimmiten nukun koko yön, mutta joinain öinä hiippailen kotona touhuamassa omia juttujani.  Kotiväkeni ei oikein pidä  siitä, kun käyn yöllä vessassa isommalla asialla...   väittävät, että silmiä kirvelee vaikka on unessa.  Hiekan kaapiminen täytyy myös tehdä kunnolla, mikä saattaa herättää herkemmän nukkujan. Yhtenä yönä kävin repimässä ulko-oven tiivisteen...   No. Yritin pyytää anteeksi ja taisin lopulta onnistuakin.



Ensimmäinen herätyskello soi jo kello 5 aikaan, jos on aamuvuoroon lähtijöitä. Lähden katsomaan, että hän pääsee  ovesta ulos, jonka jäkeen menen useimmiten jatkamaan unia jäljelle jääneen nukkujan kanssa.  Mikäli kukaan ei lähde töihin, katson velvollisuudekseni käydä silloin tällöin aamusta herättelemässä porukoita. Voihan olla, että ovatkin vain nukkuneet pommiin.


Viimeinen heräilijä antaa minulle ruokaa. Ensin märkäruokaa, sitten nappuloita. Tykkään molemmista.  Haluan myös heti aamusta mennä luukusta ulkohäkkiini, joka myös avataan näihin aikoihin. Istun häkissä ja katselen lintuja. Niitä pitää seurata tarkasti, että ymmärtävät, kuka täällä oikein määrää ja kenen luvalla siellä oikein sirkutellaan.

Ulkoa on mukava juosta suoraan aamukahvittelijan syliin, mieluiten vielä fleecetakin alle kehräämään.  Minusta on erityisen mukava olla peitettynä jonnekin.  Ihan parasta on, kun menen maton alle ja joku möyhii minua siitä päältäpäin. Kehräys tulee heti palkaksi.



Saan liikkua kotona melkein minne vaan, mutta ruokapöydälle ei saa mennä. Yritän silti joskus. Pöydällä on usein mustia kannellisia laatikoita, läppäreitä kuulemma. Jos menen oikein littanaksi, voin ehkä olla näkymättömissä siinä kannen takana.  Tämä ei ole kyllä oikein onnistunut. Hyviä piilojakin löytyy.




Tiedättekö sen leikin, kun etsitään piilotettuja nappuloita? Se on mukavaa. Tiedän jo etukäteen, mihin nappuloita yleensä laitetaan ja kierrän kaikki paikat.  Joskus osaavat laittaa yllättävään paikkaan ja löydän nappulan vasta aikojen päästä. Kerran yrittivät antaa koirannappuloita, mutta ne olivat ihan naurettavan makuisia. Niillä pystyi vain leikkimään.



Ulkoilu on mukavaa, mutta näin kylmällä en jaksa kauaa olla valjaissa ja hihnassa ulkona.  Putkassa, eli ulkohäkissä käyn päivittäin, mutta olen sielläkin vain vähän aikaa kerrallaan. Minulla on kissanluukku.  Se johtaa korkealle hyllylle, mutta pääsen kyllä putkan lattiatasollekin seinähyllyjä pitkin. Harvoin kuitenkaan käyn alhaalla, ylhäältä näkee paremmin.



Välillä on tylsää ja aika menee nukkuessa..no...onhan se päiväunien aika ihan mukavaakin.


Kun meidän perhe istuu sohvalla, on minullakin oma paikka. Se on sopiva kulmaus, johon voin suorastaan heittäytyä. Tassu täytyy tietysti laittaa käsinojalle, kuten kuuluukin.


Joskus minulla on kavereita. Tykkään leikkiä niiden kanssa, jos ne vain ovat juonessa mukana. Kavereitani ovat mm. Pate, Julius, Maia, Sam, Siv, Knut, Maisa (ainakin minun mielestäni, vaikka Maisa olikin eri mieltä). Maisan kanssa olen leikkinyt patsasta ja hiipimistä. Sivin kanssa leikin jahtaamista. Knut on vähän kuin isoveli, joka on opettanut minut tekemään isojen kissojen asioita.  Maian kanssa oli mukavaa, kunnes Maia muutti pois ja sai Samin veljekseen. Kyllä ne molemmat käyvät täällä joskus. Maia on omien polkujen kulkija ja seurailee tapahtumia. Sam on ihan riiviö. Väittävät, että minä olisin ollut pentuna samanlainen rohkelikko.  Pate oli meillä kerran melkein 2 viikkoa . Se ei oikein päässyt minun juonestani kiinni. Lähinnä minä esitin sille kaikenlaisia temppuja ja se katseli. Julius oli niin iso kissa, että en ole niin isoa muulloin nähnytkään.  

Maia ja minä.


Synnyinkodissanikin oli kissoja ja koiria. Niitä en oikein enää muista.  Nyt minulla on kuitenkin kaverina yksi Arttu. Meillä on välillä aika kuumottavia tilanteita, mutta joskus ollaan leikitty piilostakin. Tässä Arttu luulee, että olen vielä tuolla suunnassa, vaikka olenkin jo tällä puolella. 


Kun mami ottaa huilun esiin, tiedän, että nyt on aika häipyä. Pentuna en ymmärtänyt siinä olevan mitään ihmeellistä, mutta kaverit opettivat. Siv puri kerran mamia jalkaan, eikä sekään auttanut. Tiedän, että jo huilukotelon avaamisen ääni tarkoittaa korvilleni liian kovia ääniä. Lähden ulos tai alakertaan. Aika kammottavaa minusta. Kaikenlisäksi sitä rakkinetta säilytetään minun ruokakaapissani! Monta kertaa olen erehtynyt, kun kaapin ovi on avattu. 



Lankoja olen aina kunnioittanut. Niistä tulee selvästikin jotain tärkeää, kun niitä näkyy joka puolella.  Joskus olen koittanut, miltä ne tuntuvat, mutta eivät ne minua suuremmin kiinnosta. 

Olen kiinnostunut kaikesta, mitä muut tekevät. Askartelu on erityisen mukavaa.




 Silityksessäkin  olen ilman muuta mukana. 


Kodinhoitohuoneessa on muutenkin mukava, kun saa juomista. 



Paras leluni on piipunrassi.  Sitä on mukava kannella ja joskus jopa noudan sitä, kun joku heittää. Älkää nyt luulko, että olisin koira kuitenkaan! 

Illalla pidän tarkasti silmällä, milloin joku yrittää mennä nukkumaan.  Eteisen lattialla on kenenkään mahdoton päästä salaa ohi. En voi ymmärtää, miksi joku välillä valvoo puolille öin! Olen yrittänyt seurailla tilannetta, mutta aina nukahdan kesken. Sänkyyn hiippailen kuitenkin taas nukkumaan. 

Hei sitten teille kaikille! Huomenna on taas uusi päivä!


perjantai 2. marraskuuta 2018

Leipuri Hiiva(tti)

Oikeaa kakkua aiemman synttärikakkulangan jälkeen.

Mikä nyt kenellekin on sitä "oikeaa" kakkua. Itse teen melkein aina tuorejuustokakun, kun kakkua tarvitaan, varmaan siksi,kun se on itselle mieluisin maku. 😂
Toinen syy on kyllä se, että siitä selviää helpolla, jos ei ehdi ennen vieraiden tulemista tehdä kakkua loppuun. Muistan erittäin elävästi niitä vuosia, kun tein tavallisia kakkuja ja niiden päälystäminen jäi aina viime tippaan. Yleensä päälystin vielä yöpaita päällä, hiukset pystyssä kakkua,  kun vieraita tuli.
Ei kovin miellyttävä kokemus.
Tuorejuustokakun saa kivasti vuokaan edellisenä päivänä ja käyttöpäivänä vain purkaa paketin ja laittaa pöytään.  Käytän usein sellaisia aineksia, mitä kaapista löytyy.  Tällä kertaa tein näin:

(Tämä ohje täytyy tuplata, että tulee pellin kokoinen)
Pohja
Digestive -keksejä johon on sekoitettu juoksevaa margariinia juuri ja juuri sen verran, että seoksen voi painella irtopohjavuokan pohjalle.  Vuokaan olen leikannut voipaperista pohjan ja reunoille suikaleita.
Täyte:
Flora vispi ja vaahtoutuva vaniljakastike vatkataan. Sekaan vaniljarahka ja maustamaton tuorejuusto. 5 liivatelehteä liuotin liotuksen jälkeen mustikoista irronneeseen liemeen ja lisäsin liemen jäähtyneenä seokseen.  Mauksi pääsi myös n.puoli litraa pakkasesta otettuja mustikoita.

Seuraavana päivänä koristelin nopeasti isoilla koristenonparelleilla.


Käytän lähes aina Digestive -piparia, kun se on omaan makuuni parasta. Sokeria en tähän enää lisäillyt ja maku olikin kivan raikas.  Käytän usein marjoja, kun ne tuovat juuri sitä raikkautta makeuteen. Puolukatkin sopivat tosi hyvin. 

Ruissipsit ovat helppoja tarjottavia. Tässä ne on vain pikaisesti täytetty valmiilla kaupan maustetulla seoksella, joita saa maitohyllystä. Olisihan näitä voinut vähän koristellakin vielä esim. tomaatilla, kurkulla tms. Työpäivän jälkeen ei enää riittänyt puhti hifistelyyn, kun vieraita jo tuli. Sipsit pitää täyttää juuri ennen tarjoilua. 

Pitihän sitä sienipiirakkaakin tehdä, kun on juossut niin monta kertaa metsässä sienien perässä. 😉

Pohja:
125g maitorahkaa
125g margariinia (tai voita. mitä nyt kukakin käyttää)
3½-4 dl (gluteenitonta) kaurajauhoa
1tl leivinjauhetta
nokare rasvaa vuokan voiteluun  jos tekee piirakkavuokaan. Tämä on tehty tupla-annoksella uunipellille. 

Täyte:
1L tuoreita sieniä (tai muita. Nämä on silputtu aivan hienoksi, kun kaikki eivät tykkää isoista sienenpalasista)
1 sipuli
1 purjo
öljyä paistamiseen
150g juustoraastetta
2dl kermaa
2 kananmunaa
1tl timjamia
suolaa
mustapippuria

Pohja-aineet sekoitetaan ja laitetaan jääkaappiin vähäksi aikaa. Paistetaan sienet ja sipulit, lisätään ne jäähtyneenä muihin aineksiin. 
Paistetaan 200 -asteessa 25-40 min.



Puuhattiin miehen kanssa molemmat keittiössä. Liekö väsymystä päivän päätteeksi vai mitä, mutta ikää tuli monta vuotta lisää silkasta naurusta.  Toinen haluaa tehdä juuri niin kuin ohjeessa lukee ja toinen soveltaa minkä ehtii. 😂😂😂

Seuraava käsityö on aloitettu joulua silmälläpitäen. Toiselle miniälle on jo sukat tehty, joten toinenkin tarvitsee samanlaiset.  Musta lanka ei ole kaikkein kiitollisinta neuloa. 


Meillä kävi tämmöinenkin vieras tuossa yhtenä päivänä. 


Jostain syystä näitä kaveruksia ei oikein saanut samaan kuvaan, mutta toteutetaan se sitten näin. 😀
Kumpikin on alle vuoden ikäinen. Merri varmaan pystyisi olemaan koirankin kaveri, mutta Arttu on vielä niin innokas, että ei osaa lähestyä rauhallisesti.  Kissa puolutautuu tarpeen vaatiessa, kun hermostuu. Onkin pidettävä varansa, että ei satu haavereita. Koiran puolesta enemmän pelottaa, etenkään, kun se ei ole oma.  Hiljaa hyvä tulee. Nyt tässä ollaan sentään samassa huoneessa.  Kissa leikkii välinpitämätöntä ja käy lopulta nukkumaan.