Taidetta välillä

 Äidin kanssa kävimme paikkakunnan museossa ja taidenäyttelyssä, Poikilossa. Edellisestä käynnistä olikin jo kulunut aikaa.  

Näyttelyn nimi on Kosketuksissa.  Taiteilijoina Tuuli Autio, Soile Hovila, Tiia Matikainen ja Melissa Sammalvaara.  Näyttelyn on tarkoitus avata mielen lukkoja ja parantaa keskittymistä rentoutumisen kautta.  Taide kutsuu ihmisiä läsnäoloon ja kosketuksiin tähän hetkeen, toisten ihmisten ja oman itsemme kanssa. Taiteilijaryhmä on käyttänyt materiaaleina puuta, tekstiilejä, keramiikkaa.

Alla yksi upeista raanuista, joita näyttelyssä on.  Miten näin tarkkaa kudontaa voi edes tehdä??  Kauempaa työt näyttivät maalatuilta tauluilta, mutta lähempi tarkastelu paljasti työt raanuiksi. 

Ihmettelin tämän keraamisen työn sisällä olevia pahkuroita.... 

Tietenkin ne ovat siellä, koska ulkopuolelle on muodostunut koloja kasveille!   Tässä on nyt ideaa teille puutarhaihmiset.  Ensi kesälle oman tyylisenne "kasvilokerikko" valitsemastanne materiaalista.  Meillä eivät kasvit niin hyvin kasva, että kannattaisi aloittaa rakentamista.  Olisihan se aika ikävää, kun ne kuolleet oksat ja lehdet peittäisivät rakennelmaa. 

Erilaisia ryijyjä oli useita. Tässä yksi, nimeltään Suopursu (Melissa Sammalvaara). Pahoittelut, että en hoksannut katsoa kaikkien teosten nimiä... 

Kuvatkin ovat vähän hämäriä, kun näyttelytila oli hämärä. Kohdevalot olivat töiden kohdalla.

Kaikella kunnioituksella taas teosta kohtaan, mutta tästä minulle tuli ihan heti mieleen tulevan UMK:n kappale Takatukka 😂

Katsoimme videon, joka oli tehty töiden valmistamisesta.  Näitä puutöitä oli työstetty mm. luistimilla, kirveellä, taltalla, kivillä....   

Äiti huomautti, että mökillä olisi aika paljon puuta. Siinä saattaisi olla ensi kesälle uusi projekti. Hokkarit jalkaan ja puiden päällä pomppimaan.  Naapuri jos ihmettelee, niin pitää vaan kertoa, että taidettahan tässä tehdään! 

Alla oleva ryijy on tehty pitemmistä langanpätkistä (olisiko tässä inspiraatiota uusiin jämälankaprojekteihin?).   Tummat osiot ovat jännästi kuin ulkonevia vaaleassa osassa.  Nämä ryijyt ovat käsittääkseni kaikki käsin solmittuja.  Ihan hirmuinen työ!  Vähän mietiskeltyäni  jää epäselväksi, voiko ryijyjä edes tehdä muutoin, kuin käsin solmimalla?

Miniryijy Hankiainen, sama tekijä, kuin tuolla aiemmassa.   Hauskoja yksityiskohtia. 

Alla oleva työ on todella laaja ja sitä on varmasti tehty todella pitkään.  Näyttävät riippukeinuilta. Minä laittaisin riippukeinun tuonne alle ja katselisin työtä alhaalta päin. 

Alla taas yksityiskohtia toisesta työstä: torvia, lieriöitä, hapsuja.... 

Luulin museossa olevan osittain sama näyttely, kuin aiemminkin.  Käynti oli kuitenkin iloisesti yllättävä, sillä aiheet olivat vaihtuneet.  Kaupunki on yhdistynyt 7 eri kunnasta/ kaupungista.   Kaikista oli historiaa kuvina ja teksteinä.  Katselimme pitkään mm. kuvia taloista, jotka on jo purettu.  Nykyään helposti puretaan ties mitä rakennuksia. On sitä näköjään tehty ennenkin.  Käsittämätöntä, että rakennuksia on purettu jopa parinkymmenen käyttövuoden jälkeen.   Kuvissa näkyi paljon mennyttä aikaa, josta osan olen itsekin elänyt. Äiti löysi myös paljon tuttuja maisemia kuvista. Vietimme taidenäyttelyssä ja museossa yli 2 tuntia!   

Talo, jossa nuo käyntikohteet ovat, on  myös monen muun toiminnan keskiö. Siellä sijaitsee mm. musiikkiopisto.  Voi miten tulikaan mieleen niitä kertoja, kun  kävin soittotunneilla. Opintoihin kuului myös esiintymisiä muutaman kerran vuodessa.  Minä olin aina kova jännittämään. En vieläkään käsitä, miksi loppuvuosina piti esittää kappaleet ulkomuistista.  Se oli lievästi sanottuna stressaavaa.  Kerran nappasin nuotit mukaan, kun tiesin, että opettajani ei ollut paikalla.  Kyllähän se sana kiiri heti hänelle ja sain nuhteita seuraavalla soittotunnilla. 

Kävimme äidin kanssa syömässä lounaan talon kahvilassa, jonka nimi on osuvasti Kolmisointu 🎼🎶

Mahtavat lumityöt olleet tänään!  Meille (ja monelle muulle) tuleva autotie on aina auraamatta tosi pitkään. Se on varmaan pudotettu tärkeysasteikolla alimmaiseksi.  Onneksi vielä pääsee.  Sohjoisilla ja uraisilla teillä on aina vaikeampaa, etenkin, jos joku vielä keksii parkkeerata auton tien varteen. 

Nyt olisi sitä luntakin, että pääsisi hiihtämään.  Huomasin tämän hetken esteenä olevan sen, että latuja ei ole tehty 😂

Rauhallista sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Vessa

 Alla selviävästä syystä aloin kuvata meidän pienen vessan sisustusta 😂 Sitähän te varmaan halusitte nähdä!  Ovessa oli pitkään kyltti, jossa luki huussi. En muistanutkaan, että se on jo aikaa sitten vaihtunut tähän kissamaiseen vessa -kylttiin.  Sitä on niin tottunut asioihin, että niitä ei oikeasti enää edes oikein näe.  Tämä ei silti ole mikään kissanvessa, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Kissojen hiekkalootat ovat alimmassa kerroksessa, käytävällä. 

Vessaremontti on tehty aika kauan sitten. En edes muista montako vuotta siitä on.   Seinällä oleva maisemalaatoitus on minusta edelleen kaunis.  Se on wc -istuimen yläpuolella.  Meillä on muuten saunan pesuhuoneessakin yksi iso kuva. Pitääkin joskus käydä kuvaamassa se. Saunasta ei muita kuvia tule, älkää pelästykö 😜

Olin ennen aina sitä mieltä, että meidän vessaan, eikä muuallekaan meillä, tule mitään kristallivalaisimia. SOO SOO!  Näinhän ei oikeassa elämässä koskaan pitäisi sanoa.  Tämä vessassa sijaitseva lamppu on meidän ainoa kristallivalaisin.  Tämäkin on kynttilälle tarkoitettu. Pidän tässä ledikynttilää. Aina ei siis tarvita isoa valoa, vaan hämärässä on kiva käydä asioillaan 😂

Sen oikean lampun, eli peilikaapin lampun, päällä on vihreä muovisaniainen, johon tuo aiempi lamppuhärpäke on mätsäävinään;  vihreää. 

Onhan tämä ankkakin kuvattava! Se on wc -harjateline.   Oikeasti en tajunnutkaan, että meidän minivessassa on näin paljon kuvattavaa!

Syy,  miksi aloin kuvaamaan vessaa, on tämä matto. Virkkasin sen Kaupunkilanka Mansesta. Se on jotain nk moppilankaa tms.  Tuo keskikohta olisi pitänyt tehdä ruskeaksi, kuten reuna. Aloittaessani kuitenkin ajattelin, että käytän aiemmista mattoprojekteista jääneet jämät tähän mattoon.  Aloitin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun ja sen ympärille pylväitä kiertäen aloitusta.   Kulmissa tein 2 ketjusilmukkaa, joihin seuraavilla kerroksilla virkkasin 2pylvästä, 2 ketjusilmukkaa ja 2 pylvästä. Koukku taisi olla jotain 5 tai 6. 

Edellisen maton päällä Frodo vietti pitkiä aikoja. Se meni yksikseen pimeään vessaan makaamaan maton päälle. Tätä harrastusta ei olla pitkään aikaan nähtykään. Se oli joku sen oma juttu, joka sittemmin lopahti. 

Minne se vanha matto katosi??  Onko se täällä alla??

Ei ole. Se päätyi alakerran vessaan. 

Vähän keväisemmät pyyhkeet naulakkoon roikkumaan.  Olisin laittanut keltaiset, mutta nehän olivatkin pyykissä. 

Jotain muutakin uutta löytyy!  Tätä istuinta ei ole vielä koeponnistettu. Alla oleva pahvi on vielä paikoillaan 😜

Aurinko paistaa... taidenäyttely ja museo kutsuvat...  mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Niitä näitä

 Kävimme piipahtamassa mökillä ja katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti järven jää  on tänä vuonna vähän arvaamaton kun pilkkijät ja moottorikelkalla ajajat ovat ajelleet näin lähellä rantaa. Keskemmällä ei näkynyt yhtään jälkiä. 

Rannan rapakivi odottelee pääsevänsä kuvaan neulottujen sukkien kanssa 😊  Lunta pihalla ei ollut kovin paljon. Autolla pääsi pihaan asti ilman lumitöitä. 

On jäänyt laittamatta kuva uudesta suvun tulokkaasta, eli Kiristä, jota käytiin taannoin katsomassa.  Laitoin silloin kuvia vain  perheen koirista.  Kiri on kotiutunut uuteen kotiinsa todella hyvin. Se ei välitä koirien lähentelyistä ollenkaan.  Se vain leikkii omiaan sen kummemmin hätkähtämättä. Siitä kasvaa varmaan iso kolli, kuten Merristäkin, tassujen koosta ja muustakin olemuksesta päätellen. 

Saman talouden Malla -kissa ei ole aivan vakuuttunut uuden tulokkaan aikeista.  Se pitää vielä vähän hajurakoa. 

Kävin kirjastosta lainaamassa uusia nuottikirjoja.  Vanhat jo vähän kyllästyttävät.  Orkesterisoitto on se pääasiallisin juttu, mutta sitäkin varten on kotona harjoiteltava useasti.  Puhallinsoitin vaatii äänen ylläpitoa. 

Kirjaston alakerrassa on pieni lounaskahvila.  Päädyin sinne ruokailemaan.  Jälkiruokakahvin kupponen oli aivan ihastuttava 💖

Merri tässä  pitää vähän taukoa treeneistään... älkää kysykö tuosta laitteesta mitään... 

Kodinhoitohuoneessa pitäisi Merrin mielestä silittää myös sitä, eikä vain pyykkiä. 

'

Tämä on vaan joka kerta niin hassu tilanne!  Se yrittää vängätä syliin, kun minä taas  yritän silittää. 

Näyttää siltä, että se aikoo hypätä hartioilleni, jos en ota sitä.  Sitä hyppyä kannattaa vähän ennakoida, jos haluaa välttyä kynsien napakalta otteelta. 

Silmät napittavat minua ja viikset töhöttävät suoraan eteen päin, kuten aina, kun kissa on innoissaan. 

Onneksi toiseksi paras paikka kelpasi tällä kertaa. Yläkaapin hylly on hyvä paikka tutkia, tuleeko pyykki kunnolla silitettyä. 

Täällä on kaikenlaista kehitteillä, mutta mikään ei ole valmistunut. Farkkua ja tietysti lankoja olen liikutellut. Yläkerran kässähuoneessa on vähän isompi sisustusprojekti meneillään.  Se tarkoittaa myös osaltaan sitä, että pitäisi saada paikkoja siivottua... se taas kuulostaa aika hankalalta ja tekemättömältä paikalta... 

Ei niin vakavaa

Olisiko nyt sopiva päivä ottaa osaa Kristiina K:n haasteeseen, jossa kysellään kuukauden mokaa? Perjantai 13. päivä on tunnettu epäonnen päivä.  Kuukausikin on vielä puolessa välissä, joten kaikenlaista mokaa voi vielä loppukuustakin tulla vastaan.   Mitään suurta mokaa ei ole ehtinyt tulla, eikä toivottavasti tulekaan.  Pieniä mokia käy silti ihan päivittäin.   Välillä mietin, että nyt olisi piilokameralla taas kuvattavaa, kun seurailisi minun touhujani. 

Puhelin täytyy välillä laittaa lataukseen. Johto vaan kiinni ja töpseli seinään. Vaan kuinka päin johto tulee??  Turha ahtaa pistokkeeseen menevää päätä puhelimeen. Ei se mahdu! 

Kaupasta ostettu salaatti ei ollutkaan sitä lajia, jota olin aiemmin syönyt.  Väärä ostos osoittautui ihan hirveän makuiseksi.  Olihan se syötävä, kun olin ostanut... 

Töissä tapahtuu usein ihan pöhköjä juttuja. Niistä suurin osa ei näy ulos päin ollenkaan. Olen siis kotihoidossa töissä.  Muuttuvia tilanteita ja jatkuvia ihmiskontakteja.      

*Menen  "Mairelle", mutta yht´äkkiä en muistakaan hänen etunimeään, kun olen käynyt jo vaikka kuinka monessa paikassa.  Mieleen tulee vain "Helvi".   Maire ei ehkä reagoi, jos kutsun häntä Helviksi.  Mikäli tajuan jo ennen sanomistani, että en muistakaan etunimeä, tai olen epävarma nimestä, niin kutsun häntä jo turvatoimena ihan vaan rouvaksi tai neidiksi. 

*Olen menossa tiettyyn suuntaan ja siinä ajellessa mietin jo seuraavia paikkoja, missä järjestyksessä kulkisin.  Hetken päästä huomaan kääntyneeni väärälle tielle.  Sama juttu käy, jos mietin jotain kotijuttua työajojen aikana. Helposti sitä kääntyykin kotia kohti ❤️ Töistä kotiin lähtiessä sen sijaan olen useasti mennytkin väärään suuntaan, koska olen päivän  mittaan mennyt sinne jo useita kertoja työn merkeissä. 

*Entä sitten käyntien kirjaaminen hoitokertomukselle?  Käynnit kirjataan puhelimen sovelluksella. Kaikkihan tietävät, miten puhelimen kirjoitusosio korjaa sanoja mielestään  oikeiksi.   Puhelimella nopeasti kirjaaminen tuottaa paljon kirjoitusvirheitä.  Automaattikorjaus on usein avuksi, mutta se on  välillä liiankin avulias.  Asiakkaalla ei useimmiten ole pilvikipua, eikä muutakaan höpöhöpöä.  Tarkistan jokaisen kirjaukseni ennen tallentamista. Virheitä saattaa silti jäädä huomaamatta. 

Käsitöitä tehdessä tapahtuu jos jonkinlaisia mokia.  Joistain saattaa jopa oppia jotain.  En muista pitkään aikaan ommelleeni hihaa nurin päin puseroon.  Ristipistoihin en ole edes koskenut vuosiin, koska en koskaan näe sitä ruudukkoa oikein ja pistelen siitä vierestä jotain omiani.   Haltija -sukissa neuloin kantapään vähän väärään paikkaan, mutta sain korjattua sen pienellä säädöllä, eikä kukaan tiedä mitään.... 

Puikko katkesi liiasta väännöstä neuloessa. 

Voiko unessa mokata? Näin unta, että olinkin poliisi.  Tein muiden kanssa  hälytyskäyntejä rikospaikoille, mutta tehtäväni oli myös koko ajan vahtia netissä eri kaupunkien poliisihuutokauppoja.  Mikäli siellä oli myynnissä jotain tosi arvokasta, minun piti huutaa se meidän omalle poliisiasemallemme.  Oli koko ajan jotenkin ahdistunut olo. Ei sen takia, että olin poliisi, vaan sen takia, että pelkäsin, että en huomaa sitä tärkeintä myytävää tavaraa ja saan sapiskaa töistäni. 

Näitä miettiessä soi koko ajan päässä Pauli Hanhiniemen MUUTKIN MOKAA 

Näisä tunnelmisa jatketaan tätä pirjantai 13 pävää.  Moikut, moikut! 

Kamut -lapaset

 Mitähän tässä tapahtuu?  Piilossa vai tahattomasti asettautuneena?  Oven alta voi tarvittaessa tassulla härnätä toista. 

Nyt hommiin! Lattialla on tarkisteltavaa!  Frodo on enemmän kiinnostunut siitä, näkyykö sen kasvokuva selkeästi kamerassa. 

Lattialla pötköttää Irkun (Sairaasti sukkaa -blogista) suunnittelemat lapaset. Niiden ohje on tämän helmikuun ajan ilmaiseksi tarjolla Lankajengissä.   Irkulla on siellä monta muutakin kivaa ohjetta.  Muutaman olen ostanut ja Miesten joulusukat myös toteuttanut näiden lapasten lisäksi.  Nämä liittyvät myös Sweets & Socks -blogin lapasboxi -haasteeseen, jossa haastesanoina näin ystävänpäiväkuukautena ovat läheisyys, ystävyys, rakkaus. 

Merrin tarkastushomma on paljon tarkempaa. Se huomaa heti, että värit eivät ole ohjeen mukaiset, eikä kuvio näin ollen näy niin hyvin.  Peukaloihinkin on näköjään lisätty vielä 3 silmukkaa ohjeesta poiketen.    Muuten ovat ok. Saako nyt lisää nameja? 

Valitsin langat "summamutikassa" , lähinnä sellaisia, joita sitten saisin myös käytettyä pois.  Kyllähän nämä yhteen sopivat, mutta kuvio ei tosiaan näy niin hyvin.  Tuo oranssi on 7 veljestä Kuuraa, jossa on kimalletta mukana.  Lankaa kulutin 3,5 puikoilla 93 grammaa. 

Ystävänpäivä ei ole vielä, mutta yhtä hyvin se voi olla ihan joka päivä, vai mitä? 

Haltijasukat

 Ensimmäinen neule The fellowship of the knits -kirjasta oli tämä sukkapari, kuten uumoilinkin jo aiemmin.  Natalie Sheldonin suunnittelemat Foliage socks.  Taru Sormusten Herrasta -kirjassa 8 sormuksenviejää saivat haltijoilta lahjoja, mm. viitat ja niihin soljet, lehtikuviosoljet.   Nuo soljet eivät koskaan putoa ilman syytä.  Örkit ryöstivät Merrin ja Pippinin, mutta toiset seurueen jäsenet löysivät heidät, löydettyään pudonneen lehtisoljen. 

Molemmat kuvat olen ottanut ulkona. Lumen päällä tulee huonoja kuvia, vaikka oli aivan kirkas päivä! 

Neuloin sukat 2,5 puikoilla. Luulin lankojen olevan Venlaa, mutta tuo vihreä olikin joku kampanjatuote (?), nimeltään Vieno. Sama paksuus kuitenkin. Lankaa kului 83 grammaa. Haltijatuotteet ovat kevyitä! ❤️  Sukkapari tuo haltijamaista mystiikkaa käyttäjälleen, joten pidän nämä itse. 

Tunnustan, että en jaksanut opiskella kirjasta tuota kantapäätä (oli ehkä tehty jälkikäteen?) joten päätin tehdä sekä kantapäät, että kärjet omin päin.  Alkuperäisessä mallissa ei ollut kantapään kiilakavennuksia, eikä näin ollen niin paljon silmukoitakaan, joten laajensin siinä kohtaa tuota verkkomaista kuviota.  

Kissoilla on uutta kytättävää: pistorasiat.  Jokin siellä satunnaisesti rapsahtaa. Olisiko hiiri? Kannattaa vahtia, niin näkee, jos vilahtaa... 

Merri on sylikissa.  Se tykkää, kun se kiedotaan johonkin. Hurina vaan kuuluu, kun se nauttii elämästä.  Se kyllä huomaa, että käsivarren päällä ei ole mitään, mihin voisi samalla tassutella/kynsitellä, mutta ei voi itselleen mitään. Kynnet vain hipovat "valtavaa" neulontahauistani, mutta iho on silti aina ihan naarmuilla. 

Olisiko tässä nyt myös aihetta osallistua Repolaisen "halaus"-haasteeseen?

Näin täällä iltapäivää vietetään. Työpäivä on taputeltu ja huomenna vielä yksi iltavuoro. 

Lupsakkaa lauantai-iltaa juuri Sinulle! 

Kirjavaa juttua

Aiemmin halusin tehdä säärystimet, mutta ohjevalinta ei oikein onnistunut.  Nämä neuloin Niina Laitisen ohjeesta Niittykukkia.  Kyseessä siis sukkien varret.  Alkuperäisessä mallissa oli käytetty väriä vaihtavaa lankaa kuviovärinä. Minäkin otin kirjavan langan.  Minun lankani ovat Nallea. Tuon kirjavan langan nimeä en muista, on jotain vanhempaa, Taika -jotakin.  Lankaa kului 109 grammaa.  Pituutta 38 cm. Ohjeen löysin Lemppari-sukat lehdestä (Hand finished) vuodelta 2023.  Säärystimet on tarkoitus antaa 95 -vuotislahjaksi. 

Laitetaanpa välillä koiruuksien kuvia.  Kukaan niistä ei oikein pysynyt paikoillaan, joten kuvaaminen oli haastavaa. Ruut on koirista iäkkäin. Se on sairastellut, mutta vointi on nyt pysynyt tasaisena ja se jaksaa liikkua melko hyvin. Leikkisäkin se näyttää olevan. 

Arttu on kasvattanut kunnollisen pakkasturkin.  Silti se ei oikein tykkää ulkoilla näin kylmillä, takista huolimatta.  Sisällä sillä tuppaa tulemaan välillä kuuma. 

Unna suostui vain sivuprofiilikuvassa olemaan paikoillaan. Jäi kai odottelemaan jotain syötävää 😊

Mitä mieltä olette Satu Rämön Hildur sarjasta televisiossa, jos olette katsoneet?  Pääseekö kärryille, jos olet lukenut kirjan?  Ensimmäinen osa oli minusta aika sekava aikasiirtoineen.  En tiedä, pysyisikö eri henkilöissä mukana, jos en olisi lukenut kirjaa.  Lukemisen jälkeen ei kyllä oikein mikään  kuvallinen tuotanto ole ihan samanlainen, tai vastaa täysin odotuksia.  Sarjaa tai elokuvaa pitää kuitenkin typistää aikalailla. 

Työt ovat vieneet taas "kaiken ajan". Onneksi huomenna huilipäivä 😜

Runollista Runebergin päivää juuri Sinulle!