Kesäunelma -toppi

 Aiempi neulepaita onnistui niin hyvin, että päätin katsastaa muutkin KAL -neuleohjeet Novitan sivulta.   Sieltä löytyi sitten kokeiltavaksi  Kesäunelma -toppi. Kesällä lämpiminä päivinä istuttiin Frodon kanssa ulkona neulomassa. 

Välillä piti jonkun tarkastaa, onko neulottu oikein, vai onko virheitä. 

Toppi neulottiin ylhäältä alas. Ohje oli selkeä.  Kuten arvata saattaa, minulla oli taas ihan omat lankaideat...  Ohjeessa neuvottiin käyttämään Novitan Cotton Feel lankaa.  Minulla oli kotona WYSin Wonder Wool 4ply -lankaa. Sävyn tarkempi nimi on kauniisti Forget me not. Lanka on 100 prosenttista villaa, mikä ei kuitenkaan ihotuntumassa tunnu yhtään karhealta. Se onkin tarkoitettu myös vauvaneuleisiin.   Tietenkin lanka oli taas ohjetta ohuempaa ja valitsin isomman koon, kuin muuten olisin valinnut.  Puikotkin olivat paksummat, kuin langan ohjeistuksessa.  Lankaa kului 227 grammaa. 

Pitsineulos oli helppo neuloa ohjeen mukaan.  Sitten piti tehdä korotettuja kerroksia takaosaan. En tainnut ihan osata tuota kerrosten kääntymäkohtaa nätisti neuloa, kun jokaisesta on jäänyt tuollainen selkeästi näkyvä kohta neuleeseen.  Päätin, että en häiriinny siitä, vaan jatkan neulomista.   Kostutin neuleen lopuksi ja nuokin kohdat vähän tasaantuivat. 

Helman ja hihansuiden päättelyistä jäi aivan liian kireät. Purin ne ja tein joustavamman päättelyn, jonka löysin netistä.  Ohjeessa luki vain, että päättele löyhästi.  Peruspäättelyllä se ei ainakaan minulta onnistunut. 

Onhan se jännä nähdä, että meikäläisen patiksetkin on niin valtavat että ei mahdu kädet hihoista läpi kunnolla. 

Tein topista aika reilusti pitemmän, kuin ohjeessa, ehkä jopa vähän liikaa. Kostutuksessa pituutta tuli vielä  vähän lisää, kun nuo yläosan pitsineuleet vähän oikenivat. 

Laitanpa tähän vielä pari kuvaa mökiltä, jossa kävin sieniä keräämässä tässä muutamia päiviä sitten.  Saunan terassille oli eksynyt pikkuinen sisiliskonpoikanen.  Näitä otuksia mökillä on paljonkin. 

Puuvajasta kävin useampaan otteeseen hakemassa puukorillisen. Puiden takaa alkoi hiljalleen näkyä pää... ajattelin, että ompa tumma ja karvainen hiiren pää, kunnes tämä jähmeä lepakko alkoi levitellä siipiään ja siirtyä parempaan jemmaan puiden takana.  Vähän huono kuva tuli, kun oli niin hämärä paikka. 

Sieniäkin löytyi ihan kivasti. Yllättävän paljon kanttarelleja vielä, kun taas rouskuja oli aika vähän.  Suppilovahveroitakin keräsin jonkin verran, vaikka en itse niistä paljon välitäkään. Niitä on kuitenkin kiva kerätä ja niiden ohi on metsässä vaikea kävellä keräämättä.  Puolukoitakin keräsin vähän, mutta olivat mökin pihassa jo aika vähissä ja rapisivat maahankin.  

Uimassa en ole käynyt pitkään aikaan enää.  Vesi oli taas laskenut.  Se oli matalalla jo keväällä ja siitä lähtien se on hiljalleen laskenut koko ajan.  Kohta vesi katoaa rannasta ja häipyy muualle. Onko se sitten enää edes ranta?  Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi! 

Kissakahvila Purnauskis

 Kävimme ensimmäistä kertaa vierailulla Tampereen kissakahvilassa (nettisivu).   Paikka löytyi melko helposti ja parkkitilaakin oli ihan kahvilan edessä.  Paikalle voi tulla etukäteisvarauksella, tai suoraan  jonottamalla. Odottelimme hetken aikaa ovella. Meille kerrottiin, että viikonloppuisin on vähän enemmän vierailijoita.  Pääsymaksu on 6e/ henkilö ja sillä rahalla saa olla kahvilassa 1,5 tuntia.  Aika menikin todella nopeasti, eikä tuo etukäteen pitkältä tuntunut aika ollut lainkaan ylimitoitettu.   

Kahvilan kerrotaan olevan Suomen ensimmäinen kissakahvila. Se on perustettu 2014. Palkintojakin on se on ehtinyt saada mm. palvelusta ja sisustuksesta.  Kissoja on vaihteleva määrä. Tällä hetkellä siellä oli 15 kisua. 

Alla oleva kuva napattu paikan nettisivulta. Tuo iso ikkuna on kiva, kun siinä lepäsi nytkin jo muutama kissa, joita jo kadulta pääsi ihailemaan. 

Alla olevasta kollaasista löytyy paikan vanhin kisu Hugo, 10v.  Muut kissat ovat puolesta vuodesta viiteen vuoteen välillä.  Tarjoilija kertoi kissoista ja niiden tottumuksista aina pöydän luona käydessään.  Saimme myös pienen määrän kissan kuivaruokaa tarjottavaksi kissoille.  Kysyin ihmetellen, eivätkö kissat yhtään tappele keskenään, tai hermostu jatkuvista vierailijoista.  Hyvin harvoin on kuulemma ollut mitään ongelmia kissojen yhteiselossa.  Kissoja ei näyttänyt lainkaan häiritsevän ihmismäärä. Päin vastoin. 

Tästä veijarista tulee mieleen Sam -kissa, joka käy välillä meillä kylässä. 

2 sohvanvaltaajaa viettämässä yhteistä laatuaikaa.  

Näitä kirjavia kissoja on 2. Ne ovat vielä aika nuoria ja leikkisiä. 

Kahvilan seinillä on kaikenlaisia kiipeilypaikkoja ja hyllyjä, joihin kissat voivat vetäytyä, jos haluavat olla rauhassa. 

Sieltä on myös helppo väijyä, mitä kaverit puuhailevat. 

Etenkin pitkäkarvaiset kissat kuulemma tykkäävät harjaamisesta. Se onkin varmaan välttämätöntä turkin siisteyden kannalta. Meillä kyllä Frodokin tykkää kampaamisesta, vaikka sillä on ihan tavallinen turkki. 

Ovella koputetaan ja odotetaan, että henkilökunta tulee päästämään sisälle.  Kengät jätetään oven luo.  

Nämä kaksi kaverusta haistelevat ulkoilmaa avoimen verkon läpi. 

Syntymästään töpöhäntäinen Sohvi -kisu napittaa tulijoita rohkeasti silmiin. 

Minulle ei täysin auennut, ovatko kissat aina kahvilassa, vai ovatko ne henkilökunnan omia.   

Kahvilassa tarjottiin makeita ja suolaisia syömisiä. Tarjoilija otti tilaukset ja toi ne pöytään.  Hintavertailu muihin kahviloihin on turhaa, koska  päälimmäisin asia tällaisessa paikassa on kuitenkin se kissojen seurassa oleminen.  Ei kukaan taida mennä kissakahvilaan vain kahvittelemaan. 

Kahvilassa voi nettisivun mukaan pitää myös yksityistilaisuuksia, kuten kissanristiäisiä tai muita pikku tilaisuuksia. 

Kuopion kissakahvilassa olemme käyneet muutaman kerran. Tämä  Purnauskissa käynti oli ensimmäinen kerta.  Netin mukaan kissakahviloita on lisäksi myös Helsingissä Helkatti ja Turussa Mirri, sekä Punahilkan kissakahvila Kouvolassa.  

Oletko käynyt jossain näistä, tai tiedätkö vielä muita kissakahviloita? 

Samaan aikaan toisaalla....

...Sam, Frodo ja Merri ihmettelemässä, missä se palveluskunta taas oikein luuraa!??

KAL -paita

 Sain mainion kuvan Merristä 😍 Se on selvästi ylpeä jostain tekemästään jutusta ja odottelee ehkä palkintoa.   " Katso nyt minua! Minä se olenkin oikein komea kolli ja rakastettava kisuli!". 

Nyt kun Merri on lunastanut paikkansa jutun pakollisena kissaosiona, siirrytään neuloksiin.  

Kyllästyin jatkuviin villasukkaneuloksiin ja päätin kesällä tarttua Novitan Suvisointu -kaliin.  Perinteissä pysyäkseni valitsin tietenkin ihan toisen langan. Sellaisen, jota jo löytyi kotoa.  Näin ollen kokokin piti säätää uusiksi.  Valitsin isomman koon, kuin mitä muuten olisin valinnut.   Lanka on kivan tuntuista, ei villaa.  Nimeä ei vyötteissä ollut, mutta lanka koostuu pellavasta, viskoosista ja puuvillasta. Sopii siis minun herkälle hipiälleni. 

Raidat tuovat  neuloessa tunteen, että työ valmistuu nopeammin.   KALissa oli mahdollista valita lyhythihainen versio tai peräti mekko.  Ajattelin tällaisella paidalla olevan eniten käyttöä, jos se vaan olisi minulle sopiva.  Yleensä itselleni tekemät jutut eivät ole lopulta sopivia tai muuten vaan kivoja.  Olisin ehkä valinnut jonkun muun värin, jos olisin voinut.  Nappasin kuitenkin langan omista kätköistäni.  En koskaan meinaa luottaa siihen, että joku lankamäärä riittäisi näin suureen työhön.   Tähän meni lankaa 464 grammaa.  

Joskus alta kahdenkympin  ikävuosien neuloin paljon villapaitoja ilman mitään ohjetta.  Tästä paidasta tulee mieleen yksi punavalkoinen, jonka neuloin itselleni.  Pidin sitä paljon.  Tuntuma on samanlainen.  

 KALin ohjeen mukaan oli helppo neuloa.  Se oli pilkottu sellaisiin palasiin, että eteneminen oli selkeää.  Minulla on kai vähän kärsimätön luonne, kun luen isompia ohjeita. Inhoan sitä, että ohje etenee ja sitten yht´äkkiä sanotaan,  että jo aiemmin opastetun osuuden siinä ja siinä osassa tehdään myös kavennuksia tms.   En meinaa malttaa lukea ohjetta kokonaisuudessa ennen aloittamista. Aina sitä ei oikein edes ymmärrä, kun neule ei ole alussa vielä hahmottunut mielessä. 

TeSan tyylillä halusin napata kuvan paidasta jossain muualla, kuin kotona.  Tässä porukassa en vaan meinaa erottua joukosta. 

Tuosta yläkuvan Hiljaisesta kansasta tulee väkisinkin mieleen taas se aiemminkin mainitsemani kauhusarja From, jos joku sen on katsonut 😂

Syksy etenee. Minä sen sijaan olen jämähtänyt paikoilleni.  Onneksi on näitä karvakamuja ympärillä. 

Nythän alkaakin olla taas viikonloppu, joten hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Tapaamisia

 Meillä oli pojan kissat hoidossa muutamia päiviä.   Malla ja Kiri eivät aiemmin ole olleet meillä hoidossa.  Kaikki kissat näyttivät olevan hämillään tilanteesta.  Merri olisi ollut kaikkein sopeutuvaisin, mutta sekin hämmentyi jatkuvasta sähinästä ja jonkun vastaantulijan uhittelusta.  Yöt olivat hankalimpia.  Hoitokissat liikkuivat pimeässä, vaikka eivät päivällä niinkään liikkuneet, etenkään Kiri.  Frodokin on usein öisin liikkeellä ja pimeästä kuului vähän väliä murinaa ja rähinää ja sähinää.  Täytyy sanoa, että kukaan ei nukkunut kunnolla.  Merri olisi ehkä nukkunut, mutta sekin oli jatkuvasti pää pystyssä sängyllä, kun  oli varuillaan yllättävän hypyn varalta.   Suoranaisia tappeluita ei kuitenkaan onneksi tullut. 

Malla lähti aika nopeasti liikuskelemaan  ympäriinsä.  Kävi ilmi, että se on jopa Merriäkin nälkäisempi kissa.  Pienikin rapina keittiön suunnalta sai sen luulemaan, että ruokaa on tarjolla. Mikä pettymys, kun ei ollutkaan. Se torkkui varmuuden vuoksi usein keittiössä.   

Kumpikin kissa on kotiutunut eläinsuojeluyhdistykseltä.  Mallalla oli aluksi veli, mutta sen terveys petti  reilu vuosi sitten.   Nämä kissat olivat aluksi todella arkoja. Vieläkään Malla ei oikein tykkää silittelystä, vaan väistelee. 

Välillä piti leikkiä Tyttösenkin kanssa. Kissojen raapimistelevisio löysi uutta käyttötarkoitusta.  TV:n päällä on 2 hamsteria; Hamtaro ja Hantaro. Lisäksi leikeissä mukana poneja ja pupuja. 

Kiri, joka  tykkää kovasti sylittelystä ja silittelystä, osoittautuikin sitten aremmaksi kissaksi.  Sen pääasiallisin ajanviettopaikka oli alakerran sohvan alla. Välillä kävin kaivamassa sen sieltä ja se asettui sohvan päälle.  Yöllä se jostain syystä lähti aina liikenteeseen.   Viimeisenä hoitopäivänä se liikkui päivälläkin, joskin aika arasti. Puolitoista päivää se oli täysin syömättä, mutta sitten alkoi nälkä antaa periksi. 

Kiri on ihan mahdottoman elastinen ja rento, kun kokee olonsa turvalliseksi. Sylissäkin se melkein roikkuu ja painautuu parempaan asentoon. 

Kirikin on tosi söpönen kisu.  Se oli porukan nuorin, vasta vuoden ikäinen.    Omassa kotona kumpikin kissa tykkää koirakavereistaan, joiden kanssa voi vaikka painia.     

Varsinaiset pitkän linjan sukat valmistuivat kesän kuluessa.  Sukat kuuluvat Varjelumneuleisiin, joita suunnittelee Henna Haapaniemi.  Kettunen -sukat syntyivät Nalle -langasta, jota kului 62 grammaa kolmosen puikoilla.  Sukat ovat kokoa n.36. 

Lisää materiaalia käsitöihin tarjosi Vanha Rouva Zakuska -blogista.  Kävimme hakemassa sisätyynyjä, joita Merri ja Frodo tässä nyt tarkistavat. Ihan on laatutavaraa!  

 Hakureissu olikin miellyttävä vierailu kahveineen ja talo- sekä pihakierroksineen 💖 Olen pikkuisen kateellinen  noin selkeästä järjestyksestä ja  kätten töiden tuloksista.    Toisaalta on ehkä vain katsottava peiliin ja lopetettava kadehtiminen 😄

Sekin on todettava, että Vanha Rouva ei ole nimimerkistään huolimatta ollenkaan vanha!  

Kiitos vastaanotosta ja tyynyistä!  Pidetään vaihtoehdotus voimassa. 

Olin tyytyväinen, kun pääsin vihdoinkin ajan tasalle blogien lukemisessa, kunnes tajusin, että tuo blogilistani ei päivity lainkaan...    ehkäpä se siitä taas heräilee henkiin.  

Kerätään vielä voimia uuteen viikkoon, joka vaanii jo nurkan takana! 

Kaikenlaista nähtävää

 Toukokuulta asti olen ottanut kuvia niistä harvoista paikoista, joissa kesän aikana on tullut poikettua kahvilla tai muuten vaan.  Ajatuksena oli,  että laittaisin tänne kuvat.  Ei ole tullut laitettua, kun on ollut aika hiljainen kesä kirjoittelun suhteen.  Nyt tulevat sitten kaikki yhdellä kertaa. 

Piika ja Renki on tainnut jo sulkea ovensakin kesän jäljiltä.  On "ollut niin kiirettä", että ehdittiin käydä siellä kesän aikana vain kerran.   Siellä on kahvila, jossa aina hyvät pullat ja paakelssit. Lisäksi on käsityömyymälä ja ylhäällä taidenäyttely. 

Näyttelyssä valitsin mieluisimmat työt kuviin. 

Merja Hämäläisen Kaarnalaivalla kaukomaille ja Kylläpä savuttaa. Hänen töitään olen nähnyt muuallakin ja tykännyt.  Kuvissa on ehkä miljoona yksityiskohtaa. 

Hilkka Jämsän Motor car kuiskit ja Hiiri -pelimannit. 

Veikeät hiirihahmot ovat luonteikkaan näköisiä ja näyttävät oikeasti liikkuvan. 

Tästä hypätään yhden kuvan verran Kausalan aseman kahvilaan. Se on satunnaisesti auki muulloinkin, kuin kesäaikaan.  Kahvilan lisäksi löytyy lahjapuoti. Paikka on persoonallinen ja mikä parasta, siellä on maailman parhaat pullat!   Nykyään muistan pulla-asioista aina Rouva Kepposen 😄

Anjalan makasiinikahvilassa saatiin hyvät päiväkahvit ja istuskeltiin auringonpaisteisella terassilla. 

Yläkerrassa oli Pihojemme pikkuystävät -näyttely.  

Nämä  pikkkutarkat pikkuystävät olisi mukava tavata näin suurina versioina vaikka yön pimeydessä. Voisi kuvitella avaruuden hyönteisiksi. 

Anjalan kartano on kahvilan vieressä. Se on 1600 -luvulla Ruotsin kuninkaalta Wreden suvulle lahjoittama tila Ankkapurhan alueella, Kymijoen rannassa. 1750 -luvulta n.50 vuotta eteen päin joki toimi Ruotsi ja Venäjän rajajokena.  

Kustaa III -sodan jälkeinen rauhan liitto solmittiin kartanolla 1788.  Sotiminen ei kuitenkaan loppunut ja vanha kartano tuhoutui tulipalossa. Nykyinen rakennus on 1800 -luvun alkupuolelta. 

Vaikka kartano oli pitkään suvun omistuksessa, päätyi se aikojen kuluessa monellekin omistajalle, valtiollekin. Nykyään se on taas Wrede -suvun omistuksessa.  Tilat ovat vuokralla nuorisosäätiölle. 

Kartanoon on vapaa pääsy. Nyt siellä oli  Kankurit kartanolla -näyttely. 

Kauniita käsitöitä upeassa miljöössä. 

Äidin kanssa pohdimme eri tiloissa, miltä elämä kartanolla on mahtanut tuntua. 

Isäntäväen viettäessä aikaansa saleissa, on palvelusväki touhunnut täyttä vauhtia keittiössä valmistelemassa monen ruokalajin päivällistä, mahdollisesti useille vierailllekin.   Takat on täytynyt sytyttää ja tulia ylläpitää.  Lähes jokaisessa huoneessa oli valtava takka.  Keittiön suuri uuni ei varmaan ole ollut niitä tasaisimpia ruuanlaittopaikkoja. Tulta on täytynyt säätää moneen otteeseen ja valvoa kattiloita ja patoja sekoittelemalla keitoksia. Lopulta kiikuttaa kaikki tarjoiltavat ruuat herrasväen pöytiin  jonnekin kartanon saleista.  Jalat ovat olleet koetuksella.  Keittiöapulaiset ovat kantaneet kuumia ja painavia tarjottavia varoen läikyttämästä tai tiputtamasta niitä. 

Matonkuteista ja kankaista voi tehdä muutakin, kuin kangaspuissa kudottuja tuotteita.  Näin isossa tilassa tällainenkin teos on upea. Meidän olohuoneeseen se ei mahtuisi. 

Mitä siellä ullakolla mahdettiin säilyttää...?  Portaatkin olivat niin alaviistoiset, että henkensä kaupalla on rappuja kuljettu. Ehkä ne ovat ajan saatossa lasehtineet sellaisiksi.   Siinä on taas piikoja ja renkejä juoksutettu hakemaan ullakolta tavaraa. Jossain romaanissa on kerrottu palvelusväen välillä jopa majoittuneen ullakkotiloihin.  Kenpä tietää tämän luukun kulkijoista.  

Kenenkähän olohuoneeseen nämä päätyvät, kun kartanon juhlasali siivotaan.  Ehkä nämä jätetäänkin kartanon kummituksille?

Siinä on jo heti yksi kummitus...     herrasväkeä hän ei ainakaan ole vaatetuksesta päätellen.  Aika modernisti pukeutunut palvelijaksikin. 

Seuraava käyntikohde oli  Iitin rantamakasiini. 

Kahvila on kivassa ympäristössä.  Sisältä löytyy myös vanhan tavaran ja käsitöiden myymälä.   

Tämä vedessä olevan kiven päälle "istutettu" pata on minusta tosi kaunis ja hieno idea.  olisi kiva nähdä kasvien istutus ja hoito-operaatio. 

Kahvin siemailu ulkoterassilla oli rauhallinen hetki. Pääskyset lentelivät ympärillä ja järvellä näkyi veneitä.  

Iitin kirkonkylän kylätalossa on kaiken kesää vaihtuvia näyttelyitä. 

Tällä kertaa Auli Steffen töitä. Yllä ruuanlaitto -aiheinen taulu ( en muistanut katsoa nimeä)  ja alla Neulojan unelma.

Tästä siirrymme ITE -taiteeseen Jätkän Onnelaan. 

Taiteilija Ensio Tuppurainen (1924-2014) tuli entiseen kauppakiinteistöön myymälänhoitajaksi ja osti myöhemmin rakennuksen asuinkäyttöönsä.  Hän asui perheensä kanssa tuossa Vekaranjärven varuskunnan lähellä sijaitsevassa kodissaan, jossa syntyi suuri määrä hänen tekemäänsä taidetta. 

Lukija voi itse päätellä mihin kyltit viittaavat. Monet vaikuttavat olevan kovin kantaa ottavia. 

Eläinhahmot ovat hyvin oikean näköisiä. 

Osa kylteistä näyttäisi olevan suunnattu varusmiehille, tien kunnossapitäjille, päättäjille, verottajalle.....  

Muistan jo nuoruudestani, miten näitä patsaita ihmeteltiin ohi ajaessa.  

Jätkän Onnela ei ole enää asuinkäytössä.  Aluetta ylläpitää nykyään tukiyhdistys.  

Sisälläkin olisi ilmeisesti ollut näyttely, mutta nyt se oli suljettu. Pääsimme kulkemaan vain piha-alueella.   

Lopuksi vielä kukkataidetta syntymäpäiviltä, joille meidätkin oli kutsuttu. 

Hyvää viikonloppua!