Kaukaisia galakseja ja taikasauvan heilautuksia

Ihmiselle tulee ajoittain outoja mielitekoja.  Heräteostoja kerrassaan...  

Näin Instan puolella kuvan näistä kirjoista, jotka joku oli jo ostanut. Ihastuin oitis ja kävin tutustumassa myyjän sivuilla.  Tein tilauksen ja otin halvennettuna kylkiäisenä tuon ylimmäisen, jota äkkimältään luulin kirjaksi, mutta sehän onkin tuollainen tarvikepaketti. Kyllähän se sellaisen pienen kirjasenkin sisälsi.  Aloin siitä sitten virkkaamaankin tuota Yoda -amigurumia, mutta se oli minulle niin "mielenkiintoinen" homma, että on vieläkin kesken... 

Nämä molemmat aiheet kuuluvat suosikkeihini elokuva- ja kirjamaailmasta.  Siksi kai päädyin tilaamaan. 

Merri oli oikein tyytyväinen tilauksen ulko-asuun.  Sen kanssa riitti touhuttavaa joksikin aikaa.  Kirjat eivät sitä kiinnostaneet. 

Kukapa ei haluaisi kaukaisen planeetan otusten käyttämää karvakorvahuppua??  Ewokit ovat suloisen näköisiä karvaturreja, mutta yllättävän sisukkaita ja porukassa myös vahvoja. 

Yoda on koko Tähtien sodan kestosuosikkihahmoni.  Jedivillapaita kuvastaa monia Jedeille tärkeitä aiheitä, kuten valomiekat, räjähtävät tähdet ja jedijärjestystä kuvaava kuvio. Yoda oli mahtava Jedi. 

Nämä lapaset ovat sekoitus kaikkea hyvää ja pahaa, jota voi tavata kaukaisella galaksilla.  Näissä on niin paljon aiheita, että joutuu oikein keskittymään, että näkee kaiken.  Mukana mm. sympaattiset hahmot R2D2 ja C-3PO . 

Lupasin miehelleni, että teen hänelle nämä upeat sormikkaat! Jostain syystä ei  oikein innostunut... 

Pitänee olla kolmisorminen, kuten Yoda, että nämä ovat sopivat. 

(Yoda -sukat olen joskus tehnyt TÄÄLLÄ. )

Darth Maul näyttää pelottavalta ilmestykseltä kaksipäisen valosapelinsa kanssa.  Lapasissa kuvio hieman sekoittuu pohjaan. Valitsisin toiset värit.  Veikkaan kyllä, että Darth Maulillakin ote lipsuisi sapelilla, jos kädessä olisi lapaset. 

Kirjan lopussa vielä minivillapaitoja esim. joulukuuseen koristeiksi! Kaikillahan meillä on joulukuusessa villapaitoja, vai mitä?? 

Löytyy ainakin Darht Maul, tasavallan sotilas ja Darth Vader. Olen muuten tehnyt joskus Darth Vader sukat (TÄÄLLÄ). 

Sitten toiseen aiheeseen.  Kaikkien neulojien taikaäiti mahtanee olla Molly Weasley. Hänellä puikot käyvät jatkuvasti, tosin ilmassa itsekseen neuloutuen.  Kaikki hänen läheisensä saavat jatkuvasti uusia villapaitoja ja kaulaliinoja. Rintamuksessa komeilee käyttäjänsä etunimen kirjain, ehkäpä selvyyden vuoksi, koska Weasleyn perheessä on niin paljon lapsia.  Oma perhe ei enää jaksa paidoista niin innostua, mutta Harrylle villapaita on mieleen. Kukaan ei ollut ennen neulonut hänelle villapaitaa. 

Harryn taikaeläimeksi valikoitui kaunis tunturipöllö Hedwig. 

Hermionen ajankääntövillapaita.  Tähtioppilas Hermione halusi oppia enemmän, kuin aika antoi myöten. Hän sai käyttöönsä ajankääntäjän, jonka avulla pystyi olemaan läsnä useammilla oppitunneilla yhtäaikaa. 

Vasemmalla H.P:n velhomaailman villapaidaksi nimetty tuotos.  Siinä on nähtävissä lajitteluhattu, kultainen sieppi (myös kuva oikealla), Koukkujalka, silmälasit, salamat,  taikajuomapata, sekä Kolmivelhoturnajaisten pokaali. 

Kirskuristajat ovat pieniä, mutta riiviömäisiä kiusanhenkiä . 

Vasemmalla Professori Pimentoa kuvaava neuleenesittelijä. Pimento rakastaa kissoja. Herkästä  puolestaan huolimatta hän on ilkeä noita, joka ei arkaile käyttää ikäviäkään keinoja päämääränsä saavuttamiseksi.  

Beauxbatonsin taika-akatemiassa pukeudutaan tällaiseen juhlapukuun.  Liekö kyseessä Kolmivelhoturnajaisiinkin osallistunutta Fleur Delacouria kuvaava henkilö, jossa virtaa seireenienkin verta. 

Odotum suojelius!  Vahva suojelusloitsu, joka luo kullekin loitsijalleen  omannäköisensä suojelijahengen.  Harrylla se on hopeanhohtoinen uroshirvi, kuten isälläänkin. 

   

Amigurumimaisesti voi neuloa myös muita hahmoja  ja luoda itselleen mobilen. Aiheina voi käyttää  lajitteluhatun antamia tupahahmoja; Korpinkynsiä, Luihuisia, Rohkelikkoja tai Puuskupuheja. 

Tunnustan, että tämä setti oli kyllä aikamoinen heräteostos....  Enemmän visuaalisessa mielessä katseltava, kuin neulomishaluja herättävä. Etenkin Star Wars -kirjassa kuvat ovat jotenkin epämääräisiä. Mietin, onko värivalinnoilla suuri vaikutus lopputulokseen. Tulisiko selkeämpää kuviota, jos vaihtaisi kunnon kontrastivärit? 

Taikamaailmasta löytyy oikeastikin paljon neuleita eri muodoissa. Niihin on kirjassa toteutettu ohjeet.  Tähtien sota kirjassa on muunnettu muita vaatteita, suojavarusteita yms. neuleiksi mielestäni aika onnistuneesti.  Neule on saatu näyttämään saman näköiseltä, kuin alkuperäinen asuste. 

Tällaista höpinää tällä kertaa 😊  Juttu ei taida oikein aueta heille, jotka eivät ole näistä aiheista kiinnostuneet. 

Olen minä itsekin neulonut, joskin hitaasti.  Joka päivä en edes kerrostakaan.   Yhdet sukat ovat ihan loppusuoralla,  mutta kärjet puuttuvat. 

Lunta on muuten vieläkin pihalla....ei siis vielä haravointia 😂 Onhan siellä tosi märkääkin, ainakin alapihalla.  Ensimmäisen kerran vein pyykkiä ulos kuivumaan pari päivää sitten. Se on aina jotenkin hieno tunne ja pyykeistä tulee kivan tuoksuisia.  

Eilen kaivoin myös kesälenkkarit lenkille lähteissä jalkaan. Sekin tuntuu ihanan kevyeltä, vaikka jalat vierastavatkin taas aluksi vähän aikaa.  Aurinkolaseja tulee käytettyä tihenevästi. Aurinko paistaa kirkkaana kevättaivaalta.  

Mikä hienointa, enää yksi iltavuoro tänään ja sitten on viikon loma!  Mikäli sitä nyt lomaksi voi kutsua, kun remontti pyörähtää käyntiin. 

ODOTUM INSPIRAATIUM!   😁

Sukuperinnettä jatkamassa

 Sen verran on karjalaisia sukujuuria, että karjalanpiirakoita pitää osata tehdä 😉

Piti oikein tutkailla wikipediasta, mitä karjalapiirakasta sanotaan. Piirakan ohuen ruiskuoren alle kätkeytyy riisi- tai ohrapuuroa, perunasosetta tai kasviksia (lanttu, porkkana, nauris, kaali, sienet). Alkujaan se on pohjois- ja  rajakarjalainen herkku. Muualla se on tehty nostatetusta taikinasta (tuotakaan en tiennyt! ).  Piirakoita on tiedetty leivottaneen jo 1600 -luvulta asti.  Ohraa on Suomessa viljelty jo 4200 eaa, perunaa vasta 1720 -luvun lopulta. Riisiä tuotiin 1600 -luvulta alkaen, tosin vain rikkaiden herkuksi. 1800 -luvulla siitä tuli jo koko kansan ruokaa. 

2003 karjalanpiirakka on hyväksytty aidoksi perinteiseksi tuotteeksi  EU:ssa.  Mikäli tuote on valmistettu tarkoin määritellysti paistolämpötilaa myöten, se on aito,  muutoin piirakasta täytyy käyttää nimitystä riisipiirakka. 

Marjatäytteisinä piirakat tunnetaan Suomessa nimellä rönttöset. 

Vanhan kotitalousoppikirjani mukaan taikina valmistetaan näin:

2dl vettä

1tl suolaa

3dl ruisjauhoja

2dl vehnäjauhoja

Kuoritaikinaksi valmistetaan kylmään veteen alustaen kiinteähkö ja sitkeä taikina. 

täyte: 5dl vettä

3dl riisiä

1 l maitoa

1-1,5tl suolaa

Leivotaan tanko, joka jaetaan yhtäsuuriin osiin. 1 desin annoksesta tulee 15 keskikokoista piirakkaa, eli äskeisestä ohjeesta ainakin 30kpl (olen kirjoittanut viereen 36kpl). 

Palat pyöritellään palloiksi, jotka taputellaan kakkaroiksi. Nämä ladotaan päällekkäin kuivumisen estämiseksi.  Kakkarat ajellaan piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi, jotka kootaan vähän limittäin pinoon. Jauhoja ripotellaan väliin. Varotaan kuorien kuivumista (muovikelmua voidaan käyttää päällä)

Ennen täyttämistä kuoret harjataan esim. pullasudilla jauhottomiksi ja täytetään. Kuoret rypytetään (ei nipistellä). 

Piirakat paistetaan mahdollisimman kuumassa uunissa (300 astetta) nopeasti. Kypsä piirakka voidellaan tai kastellaan voi-vesiseokseen ja haudutetaan pehmeiksi hyvin peitettyinä. 

Itse tein yhden annoksen taikinaa suhteessa; ruis 4dl-vehnä 1dl ja toisen annoksen pelkällä vehnäjauholla.  Puuroa keitin summamutikassa ihan täyden kattilallisen, eli noin 3litraa.  Kokemuksesta olen oppinut, että puuron paksuuntuessa maitoa voi kyllä lisätä, mutta se on aina nk.kiehautettava lopuksi. Joskus olen lisännyt jo valmiiksi keitettyyn puuroon maitoa notkistaakseni seosta, mutta silloin täyte kuohuu uunissa ikävästi (kantapään kautta pitää kaikki oppia 😁). 

Rypytyksistä nyt tulee mitä sattuu. Maku on tärkein. 

Sitten sienipiirakka, koska sieniä on pakkasessa edelleen viime syksyn metsäjuoksujen jäljiltä.  En ole varmaan koskaan käynyt niin monta kertaa sienessä, kuin viime syksynä... 

Kaupassa myydään valmiita salaatti ja kasvissuikaleita. Ne tuntuvat vähän hassuilta tuotteilta, mutta päädyn ostamaan niitä joskus, kun tuo "VIP -asiakkaan" hintalappu on päällä. Vähän aikaa sitten näin kukkakaalimurusia! Se se vasta oli outo, mutta päätyi samalla metodilla meille ja suoraan keittoon. 

Suikaleet ja esipaistetut kantarellit pannulle pehmenemään. Maustetaan mielen mukaan. Lorautin joukkoon tavallisen ruokakerman ja Koskenlaskijan jämän.  Piirakan päälle laitoin vielä juustoraastetta. 

Pohjan ohje oli yksinkertainen.  Siihen kuului

150g rasvaa

3dl vehnäjauhoja

3rkl vettä

(vajaa ½ tl suolaa)

 (Kirjoitan rasvaa, koska jokainen laittakoon mitä haluaa, itse en käytä koskaan voita, en edes karjalanpiirakoissa. Vaihtoehtoina minulla on yleensä laktoositonta Keijua tai juoksevaa margariinia.)

Suolainen vaatii aina makeaa kaverikseen... 😋

Selailin blogiani ja päädyin kesäkurpitsapiirakkaan. Sehän oli tosi hyvää, joten tein sitä pitkästä aikaa pellillisen. Ohjeen siihen olen löytänyt Tarun taikakakut -blogista TÄÄLTÄ. 

Myös aiempi suolaisen piirakan pohja on sieltä napattu. 

Voi olla asiatonta nostaa seuraava kuva esiin, kun se ei ole minun leipomani 😜

Olen useasti maininnut, että en syö pizzaa. En vaan tykkää niistä.  Ne maistuvat aina niin pizzalle ja pizzamausteelle ja ties mille. 

NYT on löytynyt kokeilemisen ja tyytyväisyyttä aiheuttaneen pizzan hetki! Siksipä seuraava kuvakin aiheesta.  Tämä ei ole millään muotoa mainos, mutta Kotipitsan  Vegelankkupizza on hyvää!  Uskotteko, jos sanon, että se ei maistu ollenkaan pizzalta!?  Siinä on ainakin kurpitsan siemeniä, tomaattia, sipulia, salaattia, oliiveja ja Koskenlaskijajuustoa.  Suosittelen kokeilemaan, jos et ole perinteisen pizzan ystävä. 

Mikäli teen itse joskus pitsaa, niin läheiseni ovatkin nimenneet sen Aneemispitsaksi.  Kaikella kunnioituksella tuota firmaa kohtaan, tämä tuotos muistuttaa erehdyttävästi omaani 😆 (no onhan tuo vähän tyylitellympi). 

Pari vapaapäivää  käytettävänä.  Aluksi on vaikea päästä vapaan fiilikseen, kun työasiat pyörivät päässä. Niistä ei pääse koskaan täysin eroon. 

Kun on päässyt siitä ajatuksesta, että ei tarvi lähteä tänään järjestelemään kenenkään asioita, niin pitäisi saada joku oma kotityö alulle. Siitä ei tahdo tulla mitään.  Olo on kuin lamaantunut. Iltaa kohti alkaa ehkä piristyä ja The Homma (mikä se sitten lieneekään) lähtee käyntiin edes vähäksi aikaa.  

Tämän päivän ohjelmassa on joko alakerran siivousta tai keittiön kaappien lopullista tyhjentämistä. Mieluummin tietysti molemmat. Lenkillä olisi hyvä käydä illemmalla, jumpat ja venytykset pitäisi tehdä, kaupassa käydä ja pelastaa koko päivä neulomalla edes vähän aikaa.  

 Mistä siis kannattaisi aloittaa? Sitä jään nyt tänne miettimään... 

Pari iltavuoroa vielä tällä viikolla ja sitten onkin edessä viikon loma!  Kuulostaa hyvältä.  Ensi viikolla keittiö "räjähtää" käsiin. Remontti  lähtee viimeinkin käyntiin.  Aiemmin on ollut turha aloittaa, kun kaapistot tulevat kuitenkin vasta toukokuun ensimmäisellä viikolla. 

Voikaahan paksusti ja syökää hyvin ja hartaasti! 

Farkkuremonttia ja kissakavereita

 Merrillä on varmaan välillä aika tylsää, kun se on ainoa kissa talossa. Ihmiset ovat ihan jees, mutta onhan ne kyllä aikamoisia köntyksiä, jos kissojen leikeistä on kysymys. 

Onneksi Merri sai yllärivieraita! Maia ja Sam tulivat pitkästä aikaa kylään. Heti synkkaa yhteen, ei tarvitse yhtään kähistä tai pöyhistellä häntiä. Toisten kuulumiset on tietysti takapuolesta haisteltava... 

Maia ei ole paljonkaan kiinnostunut muiden tekemisistä. Se aloitti heti omat tutkimuksensa...ja päätyi nopeasti Merrin häkkiin tuulettumaan. Siellä se sitten katsella nillitteli ikkunasta sisään. 

Minnekäs ne pojat jäi?  

Pian löysi Samkin ulkolipalle. 

Merri vanavedessä.  Se ei oikein tiennyt kenen touhuja se seuraisi, kun oli yht´äkkiä kaksi kaveria talossa. Välillä se tarjosi kohteliaasti nappuloita vierailleen. Ehkä sillä oli taka-ajatuksena, että se saa silloin myös itsekin nappuloita. 

Kissat puuhailevat omia kissamaisuuksiaan, joten ihmisetkin voivat puuhailla omia ihmismäisyyksiään. 

Minut yllytettiin leventämään näiden farkkujen vyötäröä. Miten se muka tehdään siististi, kysyn vaan?  Siinä toisen ihmisen omia ompeluksia seuratessa päädyin sitten kuitenkin yltiöpäiseen farkkuremonttiin. 

Ratkoin irti vyölenkkien alaosan, vyötärökaitaleen lähes kokonaan (vain edestä annoin olla), sekä sivut ja takasauman noin 10cm:n matkalta. 

Leikkasin mustasta jämäfarkkupalasta lisäpalat taakse ja sivuille. Ajatuksena levittää V-mäisesti vyötäröä leveämmäksi. 

Sen jälkeen piti tietysti suurentaa myös vyötärökaitaletta. Leikkasin sen tyynesti poikki paikasta, jossa oli aiemmin tuo valkoinen merkki. Ompelin kaitaleeseen mustan lisäpalan ja sitten ompelin kaitaleen takaisin paikoilleen. Merkkikin päätyi takaisin paikalleen, mustan lisäosan päälle. Vähän jäi sivuista näkyviin mustaa, vaikka oli tarkoitus jäädä peittoon...   Lopuksi vielä vyölenkkien alaosien kiinnitys. 

Kyllähän se vyötärö siitä leveni jonkin verran. 

Olin aika ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka ei siinä mitään järkeä ollut työmäärään nähden 😂 Tulipahan otettua vähän niinkuin haasteenomaisesti työ vastaan. 

Toisaalta kokonaisuutta katsoen ei vyötärön korjaaminen minun mielestäni ollut ollenkaan se akuutein korjauskohde.....

Huomasin vasta tänään, että tuo niin suloinen nillittäjä, Maia -kissa, oli taas ehtinyt vedellä napaansa kiinanruusun ylälehdet, jotka olin juuri edellisen jäystämisen jälkeen saanut kasvatettua!  Mikä vietävän villitys sillä on noihin kasveihin??? Merri ei koskaan pureskele kukkia.  Kiinanruusua ihmetellessäni en heti edes huomannut, että myös kahvipuusta oli ylälehti kadonnut.. 1 paprikantaimi sojotti pelkkänä vartena ja 3 oli jossain muualla kuin purkissa. Onneksi en ole mikään intohimoinen kasvattelija, joten suljen silmäni noilta tuhoilta ja jatkan jäljelle jääneiden kasvattelua. 😁

Mallikasta viikonloppua ja leppoisaa lauantaita! 

 Terveisin ihmiset ja kissat. 

Ristipistokavalkadi

Keväällä lisääntyvä valoisuus saa minut  usein muistamaan ristipistotyöni, sen ikuisesti keskeneräisen Saksanhirvet. Lisäkimmokkeena kaapista löytynyt laatikko, jota innostuin kaivelemaan.  Vielä sitäkin suurempi sysäys oli äidin luona vierailu. Hänellä on aina jokin ristipisto- tai muu kirjontatyö kesken. Niitä on syntynyt vuosien varrella valtavat määrät. 

Aiemmin esittelinkin osan niistä niiden pyyheliinapeitteiden muodossa TÄÄLLÄ. 

Mietin, että olen minäkin jokusen tehnyt  ja etsin mukaan kaikki vanhat valokuvat ristipistelyistäni. Olen niistä erityisen ylpeä etenkin siksi, kun viimeisin työ on jäänyt kesken jo liki kymmeneksi vuodeksi jos ei yli...  

Silmät eivät millään tahdo pysyä rivien ja ruutujen tasalla. Juuri kun luulet eteneväsi, huomaat rivistön menevän sille kuuluvan paikan vierestä 😕

Siinä menee sitten taas se viimeinenkin into. 

 

Näitä sinireunaisia tauluja tein innolla.  Ne ovat minulla vieläkin, mutta jostain syystä niille ei ole enää löytynyt paikkaa, vaan ne ovat yläkerran laatikossa jemmassa.  Näiden toteuttamisen kanssa onnistuin kuitenkin mielestäni hyvin. Nämä taisivat olla peräti ensimmäiset työni. Näihinkin innostus lähti äidin käsitöitä katsellessa.  Äiti on tilannut omat työnsä useimmiten Margarethalta. Hän oli pitkään ihan jäsenenäkin, jolloin uusi työ lähetettiin joka kuukausi.  Ne kuvastot olivat aivan lumoavia! Niitä oli ihastuttavaa katsella.  Alkoi ymmärtää, että ristipistot ovat paljon muutakin, kuin se kehräävä tyttö ja lintuja syöttävä tyttö tms. 

Pahoittelut kuvien laadusta.  Osa niistä on napattu "kivikauden aikaan", enkä ole osannut muokata reunuksiakaan pois. 

Nämä tein joululahjaksi. Valmistuivat kohtuullisen nopeasti, kun kuva on niin pieni 😀

Luulen, että silloin minulla oli vielä näkö tallella. 

Kehykset kuuluvat näissä pienemmissä mukaan pakettiin. Isommissa tauluissa voi valita ostaako ne erikseen, vai ei. Työt ovat mielestäni aika hinnakkaita tilattaessa. Onhan niissä kyllä kangas, valmiiksi katsotut langat oikeissa väreissä, kanavaneula, ohje ja sen suunnittelu, sekä tietysti markkinointi ja lähetys. 

Nämä pulloessut tulivat valmiiksi essun muotoisina.  Nyt tulee mieleen sellainen seikka, että työn takapuoli on käsityön taitajalla aina todella siisti. Pistot eivät poukkoile, vaan kulkevat siistissä järjestyksessä.  Muistan yhden kehysmyyjän hämmästelleen äitini taulua, kun laitatin siihen kehykset. Hänen mielestään kumpikin puoli oli niin siisti, että oikeaa puolta piti katsoa tarkasti, että näki kumpi se oli.  

Ei minun töissäni... 😂  En tee mitään isoja koukkauksia, mutta jälki ei todellakaan ole oikeaoppista.  Olen ollut ihan tyytyväinen siihen, että oikea puoli näyttää suunnilleen siltä, kuin pitääkin. 

Löytyi yksi tosi vanha kirjontatyökin valokuvien joukosta. Tein tämän muistaakseni koulukäsitöissä ammattikouluaikana.  Virkkasin tuon pitsinkin ympärille. Kuviot taisivat olla silityskuvina jossain käsityölehdessä. 

Nämä enkelitaulut ovat edelleenkin seinällä.  Muistan kultalangan olleen katkeilevaa ja haurasta, karkeaakin. Toisin sanoen kärsivällisyyttä koettelevaa. Aihe on kaunis ja työ pienehkö, niin pääsin maaliin. 

Joistain töistä minulla ei ole kuvaa, mutta löytyneeseen laatikkoon olin jemmannut paketin jämälangat ja ohjeet. Periaatteessa ohjeen voisi käyttää uudelleen, kun hommaisi lankaa ja kangasta.  Työstä jää usein myös ihan reilusti lankaa ylikin. 

Onnentonttu meni mummolleni joksikin lahjaksi. Siinä oli tuo seinäripustin mukana.  Useimmiten työt joutuu ompelemaan halutun kokoisiksi, kun pistelyt on tehty. 

Tuota oikealla olevaa pienempää en muista tehneeni. Se on varmaan päätynyt jostain muualta varastooni. 

Nämä olen tehnyt molemmat joululahjoiksi.  Tämän laatikon kaivelu oli mielenkiintoista. En edes muistanut enää näitä liinoja. Kuvaakaan ei ole, vaan tämä on napattu ohjekuvasta. 

Alla oleva lehmäpöytäliina oli jo aika isotöinen juttu.  Kuvat ja mallit ovat niin houkuttelevia, että sitkeästi vaan pitää jatkaa, vaikka kärsivällisyys olisikin koetuksella. 

Kun sain tämän valmiiksi, ilmeni, että meidät oli kutsuttu 125 -vuotissyntymäpäiväjuhliin. Iäkkäämmälle osapuolelle annoin tämän liinan.  Nuorempi taisi saada virkatun laukun.  Juhlan edetessä kävi ilmi, että kyseessä oli syntymäpäivien lisäksi myös häät..   Laukku ei nyt ollut aivan osuva lahja siihen juhlaan, mutta minkäs teit, kun ei asia ollut ollenkaan tiedossa etukäteen. 

Jossain vaiheessa näin kuvastossa tämän upean Geisha -mallin. Tilasin sen, vaikka hinta oli taas aikamoinen taitoihini nähden. Luulin, että lehmätyön jälkeen voisin tehdä jo isommankin jutun.  

Paketti tuli postin mukana ja kun avasin sen, niin pupu meni pöksyyn ihan välittömästi.  Mukana oli jos jonkinlaista lankaa, erikoislankoja, nauhoja, helmiä...   En uskaltanut/ osannut tehdä työlle mitään.  Muutaman vuoden hauduttelun ja manailun jälkeen äiti sanoi, että tuo se tänne ja lopputuloksen näette tässä! 

Mitä ihmettä laatikosta löytyi??  Täysin aloittamattomia töitä! En ollut tällaisia muistanutkaan. 

Joulupöytäliina. Malli ja puhdas kangas... uhh 😬

Toinenkin !  Nämä pienet enkelitaulut odottavat pistelijää... 

Seuraavaksi se, mikä sai minut aloittamaan tämän jutun. Toivon, että tästä tulisi jokin inspiraatio kaivella tuo Saksanhirvet taas esille... 

Hairahduin aikanaan tilaamaan tämän, koska kuva oli niin kiehtova. Ei ihan perinteinen hirvi-/peura-/ porotyö.  Se osoittautui kuitenkin PALJON isommaksi työksi, kuin luulin. Tai ehkä sitten luulin itsestäni liikoja.  

Blogeissa olen aina tykännyt katsoa pistelyiden vaihekuvia. Miten työ on edennyt ja mitä näkyvää on tullut verrattuna edelliseen kuvaan.  En ole pitkään aikaan nähnyt ristipistotöitä. Tekeekö joku, tai tiedättekö jonkun blogin, jossa vielä näkyisi pistelytöitä vaihekuvineen?  Niiden katselu on ihan yhtä viihdyttävää, kuin kuvastojen selaaminen. 

Tämän työn tekemisen aikana (noin  10 vuotta) on tapahtunut jos jonkinlaista, suurimpana moniteholasien käyttöönotto... 

Mitä ihmettä?? Laatikossa oli myös muita keskeneräisiä töitä! En yhtään muistanut näitä olevankaan. 

Nyt kun näen tämän, niin muistan, että kuvion toistaminen neljään kertaan oli aika puuduttavaa..... 😅 Siihen se sitten taisi pysähtyä. 

Tälläisestä ei ollut mitään käryä!  Ja mukamas jo aloitettukin! 

Lumitilanne pihalla on nyt suunnilleen tämä. Minulla on sellainen mielikuva, että viime vuonna pääsi jo haravoimaan tähän aikaan. Nyt ei vielä tarvitse ropsutella. 

Vaikka kevät on ihanaa, niin lumien sulaminen on alkanut myös vähän ahdistaa minua.  Lumen alta paljastuu taas monenmoista, mille pitäisi tehdä jotain.  En ole varsinaisesti mikään puutarhaihme.  Tällä hetkellä tulee tunne, että työmaalle ei vielä pääse... 

Noita työmaita kun tuppaa olemaan muuallakin. 

Merri on ilahtunut lumen väistymisestä. Se on löytänyt taas tiensä riipparaidan alle majaansa.  Sieltä on hyvä vakoilla ympärillä pyöriviä lintuja. Vain lehdet puuttuvat.  Naamioituminen ei siis ole vielä aivan kohdillaan. 

Mitenkäs muuten tällainen puu pitäisi hoitaa? Voisikohan sitä jotenkin typistää jostakin päin?  Tuolla toisella sivulla on koholla oleva kukkapenkki ja oksat työntyvät siellä kaiken päälle.  Voisiko näitä oksia harventaa?  

 Toivottavasti joku sai inspiraation tehdä kirjontatöitä, niin pääsen katselemaan vaihekuvia 😀

Mukavaa päivää toivotellen, Merri ja Sartsa.