Outoja touhuja taas

Mökillä alppiruusut kukkivat kivasti metsämaisemassa.

Aamuvuoron jälkeen tein nopean lähdön mökille viemään ruusupavun taimia, joita olen kotona istuttanut reilusti. Näen, mikä papu lähtee kasvamaan ja taimet on helppo kuljettaa mökille.  Laitoin niitä saunan terassin molemmin puolin parvekeruukkuihin, josta ne kasvavat ritelikköihin näkösuojaksi.   Taimia oli aika reilusti, joten ripottelin niitä vähän sinne sun tänne.  Pari pataa oli vielä vailla kasveja.  Viime vuonna värkkäilemäni oksankänkkärä saa toimia tukena. Tosin nämä varmasti kasvavat paljon pitemmiksi. 

Toiseen pataan ei löytynyt mitään tukea, joten tökkäsin siihen vajasta löytyneen vanhan suksisauvan 😂 Siihenhän voi halutessaan viritellä naruja noista lenkeistä. 

Tarkoitus oli myös tehdä sytykesipsejä, tai vastaavia sytykkeitä. Alkuperäinen suunnitelmani oli kuitenkin niin hidas, että otin mukaan myös tämän vuosia sitten paperi-/pahvimassasta tekemäni levyn, jolle en olekaan keksinyt mitään käyttöä askarteluissa.  Leikkelin massalevyn  pieniksi palasiksi. 

Olen vuosia säästellyt kynttilöitä tähän tarkoitukseen. Toteutus on antanut odottaa itseään 😊

Mietin, missä näitä voisi sulattaa. Löysin Tokmannilta tällaisia peltisiä kukkaruukun suojuksia. Siksi näitä ainakin luulen. Kai näillä voi tehdä mitä vaan?  Isompaan kiehuvaa vettä ja pienempi sen sisään. Sinne kynttilöitä sulamaan.  Ei mitään nopeaa toimintaa, sanoisinko!  Yllättävän monta tuntia sain illalla tuohon hommaan menemään. Kynttilät sulivat aika hitaasti.  Ne olisi varmaan kannattanut esim. raastaa tai muuten pilkkoa pienemmiksi.   Ei sitä ihminen silti usko mitään järkevää, vaan pitää toimia kantapään kautta.  Halvat grillipihdit saivat toimia sytykkeiden poimimisessa. 

Kyllä tuli karmean näköisiä 😂 En ole kokeillut, enkä tiedä toimivatko.  Etenkin saunan kiukaan alle on minulla vaikeuksia saada tulet syttymään.  

Tuota pyöreää, tiivispohjaista sihtiä käytin uuden massan tekemisessä.  

Ämpäriin laitoin vettä ja revin muutamia kymmeniä huuhtoutuvia wc -paperirullia.  Ne massautuivat nopeasti. 

Massaa tuli aika paljon, eikä minulla ollut kuin tuo yksi sihti...  meni siis koko päivä tähän hommaan. Jätin "rieskat" vieläkin kuivumaan  mökin saunaan.  Ehkä tämän olisi voinut tehdä niinkin, että olisi käsissään puristanut massaa ja muotoillut siitä paperin päälle jonkinlaisen levyn. Pyöreä muoto ei ole edukseen palasia leikellessä.  

Rullia repiessä tuli mieleen, että miksi en upottanut rullanpalasia sinne steariiniin.. no, se olisi tietysti ollut aivan liian helppoa! 

Jatkossa voisin kerätä käpyjäkin kuivumaan ja pyörittää ne steariinissa.   Kotona olen todennut sytykkeet hyviksi talven aikana, kun takkaa pitää lämmittää alvariinsa. 

Illalla sytykkeiden teko kävi niin niskoille, että  nukuin yönkin  huonosti. Pää ja niska olivat aika jumissa.  Näin mitä oudoimpia unia. Ei mitään kivoja. Aamulla heräsin aikaisin ja join aamukahvit ulkona. Ilma oli sentään vähän raikastunut.   Hetken haahoiltuani päätin ottaa päiväunet ennen kotiin lähtöä.  Ulkona oli niin raikas ilma, että päätin ensimmäistä kertaa kasata viime vuonna ostamani riippukeinun terassille.  

Siinä se nyt on!  Ei muuta kuin hyppää kyytiin!  Ei kovin lyhytjalkaisille tarkoitettu vempele. 

 

Joustihan se sittenkin, eikä edes pehva osunut maahan, kuten viime kesänä vanhassa riippukeinussa, joka räjähti atomeiksi, kun luulin käyväni päiväunille. 

Hetken aikaa kuuntelin äänikirjaa Ukkosenjumalan poika.  Naapureita ei taaskaan missään, eli sen puoleen hiljaista.  Linnut liversivät ja käet kukkuivat. Reilu tunti meni nukkuessa.  Ylös noustessa ei ollut silti kovinkaan pirteä olo edelleenkään.  Ei mikään mahtava makuualusta ollut tämäkään, vaikka pysyikin yhtenä kappaleena.   Ehkä tässä nyt kuitenkin jaksaa iltavuoroon taas lähteä näiden kokemusten jälkeen. 

Mukavaa viikonloppua  kaikille! 

Äly hoi!

 Vietin taas vapaapäivät mökillä. Siellä jotenkin pää tyhjentyy, kun on ihan eri maisemissa, kuin töissä. Työpäivät ovat yhtä juoksemista, eikä mikään mene ainakaan parempaan suuntaan.  Vähän kun katselee ilta-aurinkoa, niin alkaa taas kestämään jatkuvaa painetta.   Miten tämä yhteiskunta on mennyt tällaiseksi??

Kaikkina päivinä oli todella kova puuskatuuli. Merrin kanssa kuunneltiin ja mietittiin, kaatuuko puu niskaan.   Vaikka välillä satoi, sain tyhjennettyä kompostorit ja huussin.  Pesin myös mökin ikkunat ja verhot, sekä  siistin grillikatoksen.  Muutaman halpiskukan istutin ruukkuihin.   Vaikka mökillä on puuhastelua, sitä ei ole pakko tehdä. Voi itse päättää mitä tekee ja milloin. 

Oli tietysti aikaa myös neuloa, mutta mitä?   Aikani pähkäilin ja päätin sitten kysyä jopa tekoälyltä, mitä neuloisin seuraavaksi jämälangoista.   Ehkä haluatte arvata, mihin tartuin noista ehdotuksista ensimmäisenä. 

 Löysin lehtikotelosta vanhan Novita -lehden, kevät 2010. Siinä oli kivat kämmekkäät, joita päätin aloittaa. Langaksi valitsin vanhan, marinoituneen Cocos -langan, jota oli noin 3 kerää.  Puikkoni oli 3. Mökillä nyt ei muutenkaan ole kovin runsasta puikkokokoelmaa, joten niillä mennään, mitä on.  Ohjeessa oli käytetty ihan muuta lankaa, Tico ticoa. Ohjeen on suunnitellut Marita Metsäkylä.  

Lankaa kului 101 grammaa.   Kämmekkäät tuntuvat käsissä aika kivoilta. Vähän fiinimmät kämmekkkäät 😍 Langassa on mukana kiiltoa. 

Yläkuva on otettu illalla auringonlaskun aikaan. Alakuva on päivänvalossa.  Huvittavaa neulomisessa oli se, että ohjeen päättyessä peukaloiden silmukat olivat vielä apulangalla 😁 Muutamankin kerran luin ohjeen läpi, mutta näin se vaan päättyi.  Kyllähän minä nyt peukalot sain aikaiseksi ilman ohjettakin, kun kiila oli jo valmiina.  Ohjeen korjaus olisi ollut varmaan seuraavassa lehdessä. 

Ylin kuva on otettu auringonlaskun aikaan. Alempi kuva on viimeisen päivän aamuna auringonnousun jälkeen.   Tuolloin olikin jo aika lähteä kotiin ja iltavuoroon.   Mökiltä suoraan en koskaan lähde, mutta  matka on kuitenkin niin lyhyt, että voin lähteä paria tuntia ennen töiden alkua ja ehdin vielä hyvin kotona valmistautua. 

Mökillä alkoi ensimmäinen alppiruusu jo kukkimaan. Kotonakin pientä availua on jo näkyvissä. 

Arovuokot kukkivat kotona tosi runsaasti.  Viime kesänä mökille viemänikin ovat lähteneet yksittäisinä kukkimaan. Varmaan leviävät sielläkin vuosien myötä. 

Kyllä tuo äly on harvinaista nykyään. Kaikenlaisia ehdotelmia sitä kuulee ja näkee kaikista tuuteista. Kunpa se kuuluisa maalaisjärki taas alkaisi nostaa päätään.  Sille olisi nyt käyttöä kaikkialla. Pieniä älynväläyksiä on ajoittain havaittavissa, mutta älyttömän harvoin. 

Älyttömän älykästä päivää juuri Sinulle! 

Verla

Kesän ensimmäinen vierailu Verlassa. Arttu esittelee Patruunan pytingin takapihalla olevaa kukkaloistoa. 

Se jatkuu vielä kulkutien toisellakin puolella. 

Tehdas on näköjään edelleen osittain huputettuna. 

Tehdas järven puolelta kuvattuna. Nuo harmaat osiot ovat ilmeisesti restauroituja kohtia.  Vasemmalla puolella yläviistossa  näkyy huvimaja. 

Jonkinlainen istuskelu- tai kokoontumispaikka tehtaan alapuolella nurmialueella. 

Näistä kivistä en nyt yhtään muista, mitä ne ovat. Jostain syystä tulee mieleen Stonehenge ja sen kivet kaatuneina 😁 Arttu olisi halunnut merkitä ne omikseen, mutta sellaiseen se ei saanut lupaa. 

Kiskot vievät etelään... .vai ehkä pohjoiseen... 🤔 Näitä kiskoja myöten on vedetty vaunuilla puutavaraa tehtaan toiminta-aikoina. 

Eniten kiinnostivat käsityömyymälät. Kiersimme ne äidin kanssa vuorotellen. Toinen jäi pitämään seuraa Artulle. 

Kasvimaa on erittäin siisti.  Muistaakseni tämä oli jonkinlainen koekasvimaa 🤔

Kahvilan pullatarjonta oli erityisen hyvä!  Koskaan ei voi tietää, kun kahviloissa tarjotaan pullia, ovatko ne oikeasti pehmeitä, vai ehkä pöydässä seisseitä. Nämä molemmat olivat tori tuoreita! Terveiset vaan Rouva Kepposelle! 

Laitumella laiduntavat Karten luomutilan lampaat Mustavalko ja Ellu. 

Kanoja katsoimme vain kaukaa. Olisivat ehkä hermostuneet Artun läheisyydestä. 

Pahvitehtaan aikainen kesäkuivaamo.  Talvisin pahvit kuivatettiin tehtaan vintillä. 

Arttu esittelee myös halkovajan. 

Veden äärellä kulkee puinen kävelyreitti, jonka Artun kanssa kuljimme läpi. Vesi laskee sähkölaitokselle tuolta sillan luota. 

Nyt on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt edes bloggaamaan.  Mökilläkin olen taas välillä ollut, mutta siellä en viitsi alkaa läppärin kanssa touhuamaan, eikä puhelimella päivittäminen kiinnosta.  Toisten blogeja voi kyllä puhelimella kommentoida. 

Mökillä oli koko ajan tosi kova tuuli ja välillä satoi vettäkin.  Pelkäsin aamulla tuulen ääniin herätessä, että tuleeko mänty kohta mökin päälle. Ei tullut.    Sain monta juttua tehtyä hissukseen, mitä olin halunnutkin.  Tänään, kun olisi ollut hyvä ilma, piti jo rientää töihin 😁

Tällaista tämä elämä on. Välillä on rauhallista ja välillä  pitää juosta.  Kultainen keskitie olisi aika kiva. 

Hyvää yötä! Välillä on käytävä unten mailla.... 

Pään tuuletusta

Yksi vapaa oli kiva viettää mökillä rauhoittumassa työn hulinoista. Aamuvuoron jälkeen tavarat ja Merri kyytiin. Pari yötä mökillä ja sitten taas sama toiseen suuntaan ja iltavuoroon. 

Merri ei oikein ilahtunut autokyydistä, mutta oli erityisen iloinen päästyään mökille.  Taitaa silläkin alakuvassa oikein sielu levätä maisemaa katsellessa. 

Ilma oli leppeä, ei hyttysiä!   Viimeisenä päivänä satoi. 

Laituri ei ole paikallaan, joten pitää kurkistella maalta käsin. Tai oikeastaan tassuin, sillä Merri kävi pariin otteeseen myös kokeilemassa, onko vesi kylmää. Ilmeisesti oli, sillä se ei mennyt uimaan. Minä kyllä kävin heittämässä talviturkin. 

Jossain surisee ja hurisee.... onko drooni??    Ei ollut. Oli lentokone.  Niitä välillä näkyy.  Sen sijaan ei näkynyt, mutta kuului joka päivä ajoittain kovaa jyminää. Ilmeisesti Pahkajärvellä oli sotaharjoituksia ja vesi kantaa äänen kaukaakin.   Aikamoista jytinää.  Tänne melko lähellähän tuli silloin joku aika sitten niitä ensimmäisiä drooneja. 

Merri oli utelias tutkimaan joka paikkaa. Sen turkkiin tarttui metsän haju pitkäksi aikaa 😜  

Tuleekohan tänä vuonna mustikoita? Vielä ei kukintaa taida näkyä.  Selkää koskee jo pelkkä ajatus mustikoista 🫣 Tässä kun ne ovat koko ajan näkyvissä, tuntuu pahalta olla keräämättä, mutta tuntuu myös pahalta kerätessä. 

Istutin yhteen tyhjään kukkalaatikkoon vielä muutaman pelakuun.  Tällainen kukkateline on grillikatoksen kolmella sivulla. 

Mökillä on useampia alppiruusuja. Tämä taitaa olla suurin. Nuppuja on. 

Laattoja pitkin on kiva kävellä.  Mökillä on erilaisia ääniä ja hajuja, kuin kotona.  Pitää olla tarkkana, että kuulee kaiken! 

Yhdessä kohtaa Merri astuu aina sivuun ja ohittaa muutamia laattoja. Siinä on muurahaisten kulkureitti.  Se on ehkä joskus erehtynyt seisahtumaan siinä liian pitkäksi aikaa. 

Toisena päivänä Arttu tuli käymään. No ei se haittaa. Arttu on ihan jees. 

Artullakin oli kivaa. Oli kaikenlaista erilaista, kuin kotinurkilla.   Voi vaikka kaivaa reittiä maan ytimeen! 

Tätäkään ei kotona ole. Iso Lätäkkö! 

Jokivedessä ei kotona viitsi uida (paitsi Artun mielestä kyllä sekin kävisi...), mutta kirkas järvivesi on ihan mahtavaa!  Kahlaaminen pilvien seassa tuntuu hyvältä!  

Suopursua on rannassa jonkin verran. Se alkaa kohta kukkimaan, mutta tuoksu tuntuu jo nyt. 

Merri nautti ainoana kissana olemisesta täysin siemauksin! Se oli aivan haltioissaan suorastaan.  Se oli aivan toisenlainen, kuin kotona.  Se kyöhnäsi, oli kaikessa mukana, otti päiväunia nautiskellen, nukkui ihan vieressä. Kotona se nukkuu vain jaloissa.  Kotiin päästyä sitä ihan kuin harmitti, kun toiset kissat tulivat heti pyörimään ympärille ja Frodolla oli ollut aivan liian kova ikävä, ollakseen ystävällinen. Sen jälleen näkemisen riemu oli liian riehakasta Merrille. 

Mökillä on vanha 70 -luvun pöytä, josta liukuu kansi sivuun. Pöydän sisällä on lankajemma.  Merri halusi valita seuraavan langan, josta tehdään jotain. 

Se päätyi tuohon etualalla näkyvään Teddy -lankaan.    Ei huvittanut neuloa, joten päätin virkata kummallisista langoista uuden maton kissoille makuualustaksi.  Toiveena on, että ne makaisivat maton päällä, eikä kissankarvoja olisi niin paljon muualla... 

Välisovitus osoittautui aiheelliseksi, sillä matto oli vielä liian pieni.  Merri kävi kurkistamassa lopulta valmiin maton toistakin puolta, joka oli ihan eri näköinen. 

Hyvin kelpaa!  Taidetaan tuoda tämä takaisin mökille, kunhan ollaan käyty kotona punnitsemassa langankulutus.  Se oli 390 grammaa.  Virkkasin 2 pyöreää kiekkoa ja yhdistin ne toisiinsa. Jatkoin vielä vähän reunamille ketjusilmukkalenkkejä. 

Frodo tarkasti kotona maton, haisteli mökin hajuja.  Ei se kuitenkaan oikein malttanut tehdä tarkempaa tutkimusta. Paikka kyllä kelpasi sitten, kun se oli nähnyt muidenkin siitä kiinnostuvan. Tietenkin. Frodo on paikanvaltaaja! 

Sam ja Maia tutkivat työn laadun paljon tarkemmin.  Eri lankojen käyttö oli aiheuttanut pientä "lepatusta" maton reunamille. 

Äidin ja Artun kanssa kävimme myös Verlassa "pyörimässä". Otin sieltä niin monta kuvaa, että teen eri postauksen siitä myöhemmin. 

Aurinkoista päivää teillekin!