Kurkkupurkit

Näin isot kurkkupurkit eivät tyhjene hetkessä, etenkään kun minä en syö näitä kurkkuja. Yhdellä ihmisellä purkki tyhjenee aika hitaasti. Olen kerännyt näitä pitemmän aikaa, odotellen  Sitä Suurta Inspiraatiota!    Lopulta se sitten tulikin .  

Ajattelin sillä kuuluisalla naisten logiikalla, että etiketit lähtevät pois, kun ne kostuvat tarpeeksi. Upotin 4 purkkia mökin vesisaaviin yöksi.  Sain aamulla todeta, että ei ollut tapahtunut mitään. Etiketit olivat nimittäin enemmänkin tarroja, jotka lähtivät ihan vetämällä pois. Olisi ehkä kannattanut kokeilla sitä heti...

Mies leikkasi purkkeihin tuon ison reiän pohjaan.  

Porasin purkkeihin reikiä ensin pienellä terällä, sitten keskisuurella, ja sitten isolla terällä, eli suurensin reikiä vähitellen. 

Ostin heti pari pulloa kilikalimaalia (spraymaalia), vaikka lopulta käytin vain toisesta osan.  Enemmän on enemmän, vai mitä?! 

Suhauttelin purkit kahteen kertaan mustalla maalilla. En tiedä, mistä alun perin keksin tuon mustan värin. Vihreäkin olisi varmaan käynyt. Halusin purkkien jollain lailla maastoutuvan metsämaisemaan, eli ei mikään kirkas väri tullut kyseeseen. 

Vaihdoin kesken kaiken nuo aurinkokennolamput vähän toisenlaisiin ja reiät jäivät tietenkin suuriksi.  Löysin kotoa keinonahkaa, jota laitoin purkkien sisäpuolelle  ja pienensin samalla tuota reikää, josta lampun kanta tulee ulos.  Kiinnitin nahan hienosti ilmastointiteipillä.  Se ei näy ulos päin. 

Sitten vaan etsimään kurkkupurkeille sopivia paikkoja. 

Kyttäsin illalla pimeyttä, että pääsisin kuvaamaan valojen syttymisen. En millään meinannut jaksaa valvoa, eikä pimeäkään tuntunut tulevan. Sitten, kun pimeys vihdoin alkoi tulla ja otin kuvat, olivat ne kuitenkin valokuvina ihan vaaleita. Jouduin vähän muokkaamaan kuvien valoisuutta.  

Nuo pienet värilliset timantit ovat tosi vanhoja, kellarista löytyneitä kennovaloja. Ne ovat aika söpöjä. Yksi ei enää ole herännyt henkiin reilun 10 vuoden kellarimajoituksen jälkeen. 

Yksi lamppu parikeinun kaiteeseen. 

Sieltä se valo väikkyy oranssin värisenä. 

Tästä tykkään eniten. Kurkkupurkkilamppu jää kivasti riipparaidan suojiin.  Purkit ovat kevyitä, eivätkä vahingoita oksia. 

Ehkä sitten, kun olen kesälomalla, eli kuukauden päästä, saattaa ilta olla jo niin pimeä, että lamput näyttävät selkeämmiltä. 

Yksi lamppu terassille.. Sinne oli vaikea sijoittaa, että kukaan ei löisi päätään, eikä purkki heiluessaan laukaisisi vähän väliä ulkovalojen tutkaa. 

Ehkä purkit vielä vaihtelevat paikkaa, jos löytyy parempia paikkoja. 

Nämä valot olin alun perin suunnitellut laittavani, mutta ne näyttivät niin kivoilta tässä viritelmässä, että ostin uusia. 

Ostin näköjään aika paljon uusia, koska enemmän on edelleenkin enemmän! 😂

Nämä neljä pollukkaa ovat vähän huonossa paikassa, eivät saa päivällä tarpeeksi aurinkoa.  

Tämä taisi olla tämän kesän The Mökkiprojekti. Viime vuonna tein sen maalatun puukepukkamobilen. 

Kohti uusia ideoita!  Kivaa päivää juuri Sinulle! 

Viikonloppulomanen

 Hei sinä siellä ruudun takana! Kerronpa, mitä teimme viikonloppuna! 

Poikkeuksellisesti meillä oli kaikilla (myös Merrillä ja Frodolla) vapaa viikonloppu. Auto pakattiin jo perjantaina työpäiväni jälkeen. Pakkaaminen kesti Merrin makuun liian kauan ja se päätti sanoa valjaille hyvästit...   Ajattelimme heti, että nyt se ei varmasti näyttäydy ennen iltaa.  Siellä se kuitenkin piilotteli puuvajan alla ja tuli esiin, kun heiluttelin herkkutikkua sen nenän edessä.  Siinä se sitten joutui kokemaan pettymyksen, kun se joutui Frodon kanssa kuljetuskopassa autoon.  Kummallakin on oma koppansa. Merri saattaisi muuten saada Frodon takia hermoromahduksen 😂

Mökillä huomattiin nopeasti, että vanhan puuvaraston vieressä on jotain outoa. Naapurista oli kaatunut koivu aiempien tuulten aikana, ja tietysti suoraan sähköjohdon päälle.  Ilmoitus sähköyhtiölle, joka ei tietenkään ole töissä viikonloppuna. Ehkä ne nyt viikolla käyvät  pudottamassa puun ja tsekkaamassa, että johdot ovat edelleen kunnolla.    Viime vuoden aikana sähköyhtiö teki isoja remontteja mökkiteiden vieruksilla.  He upottivat ilmassa roikkuneet sähköjohdot maan alle.   Näitä mökeille johtavia johtoja ei kuitenkaan ole upotettu. 

Päivä oli kaunis, mutta tuuli oli napakka. Niitä kuuluisia "aaltopäitäkin" näkyi 😃

Merri ei noin aallokkoisena päivänä halunnut ihan rantaan asti, mutta muina päivinä se kävi tekemässä tavanomaisen rantakierroksensa. 

Laatalla, rannan tuntumassa näin vaskitsan. Ennen en ole niitä tontilla nähnyt.  Viime vuonna niitä näkyi useita tien varressa, kun kävin lenkillä.  Ehkä tämä tuli kyselemään, miksi en enää käy lenkillä...

Mökin pihatien päässä Merri käy tarkistamassa, missä olisi koti. Ehkä se olisi linnun tietä tuossa suunnassa. Autolla täytyy tulla oikean kautta. 

Ruusupapu on kasvanut kivasti tähän viritelmään.  Terassin riteliköiden vieressä olevat ovat selvästi kituliaampia. Niihin ei sadevesi niin hyvin pääse.  Ovat varmaan kärsineet kuivuudesta. 

Frodo etsi aluksi loikoilupaikkoja sohvien ja sänkyjen päältä. Loppuajan se sitten viettikin taas sohvalaatikossa.  Punainen peite on anopin jäämistöä. On mukava nähdä sen jatkaneen eloaan jossain muualla. 

Frodo uskaltautui välillä jopa ulkoilutilaan. Tässä se vasta harkitsee, meneekö se ulos, vai pysyykö sisällä. 

Nyt ollaan jo ulkopuolella.  Vielä hiomassa lopullista suunnitelmaa...

...miten valloittaa Merrin nukkumapaikka. Eihän siinä sitten kauaa taas mennytkään. 

Olen pessyt yksittäisiä mattoja saunassa.  Näillä ilmoilla ne kuivuvat hyvin. 

Seuraavassa kuva, jossa näkyy ylpeyttä aiheuttava lopputulos. Sain tyhjennettyä saunan alustan kymmenien vuosien täytön jäljiltä.  Isällä oli tapana säästää vähän kaikenlaista.  Alla oli paljon irtolautoja, vanhoja kattohuopia yms. Olen aina ajatellut, että alla voi olla käärmeitä, kun sinne ei kunnolla näe. Nyt näkee. Ei myöskään tullut yhtään vastaan tyhjentäessä 😱

 

Äiti kävi Artun kanssa yhtenä päivänä. Arttu innostui kahlailemaan viilentävässä vedessä.  Ilma alkoi nimittäin tässä vaiheessa lämmitä ihan tosissaan.   Arttu ei koskaan mene uimasille, vaan tyytyy kahlailemaan. 

Aikamoisen punnerruksen jälkeen ilmaisin iloni saunan alusen tyhjentymisestä. Mies totesi, että varastokopin alunenkin pitäisi tyhjentää....   Mitäpä ei suomalaisella sisulla saisi aikaan!   Voin sanoa, että edelleen kaikki lihakset ovat todella arat. Ei terve ruumis työtä kaipaa! 😉

Vaan katsokaapa nyt tarkkaan!  Minäkin olen katsonut monta kertaa päivässä, kun olen niin ylpeä lopputuloksesta. 

Rakennusten alta löytyi historiallisia todisteita vuosikymmenten takaisesta oleskelusta mökillä.  Limsapulloissa oli nuo sivulle vedettävät avaushärpäkkeet. Sitten tuli hetki, jolloin härpäkkeet vedettiinkin korkin ylitse, kuten tuo  Frisco -korkki. 

Tässä onkin osa niistä laudoista, jotka kaivelin esiin rakennusten alta.  Osa menee pätkiksi ja saunan uuniin. 

Osa menee tähän miehen rakentamaan halkosuojaan.  Kiva, että vanhoja lautoja voi käyttää hyödyksi. Vajasta löytyi myös vanhoja nauloja, jotka tulivat käyttöön. Mies taisi nimetä tämän rakoliiteriksi. Etuosa jää avonaiseksi. 

Kropan kivistyksestä huolimatta käytin Arttua lenkillä sillä aikaa, kun äiti kävi saunassa ja uimassa. Arttu on niin hänen peräänsä, että ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Lenkkeily oli kuitenkin sille mieleen. 

Mustikat ovat jo kypsiä! Ja niitä on paljon!  Siis onko nyt jo niin syksy, että marjatkin alkavat jo olla kypsiä (joo, tiedän, että mustikat kypsyvät aikaisin), mutta minä en vaan pääse vielä edes kesälomalle?!   Kyllä kynsii tämä odottelu! 

Entäs nämä sitten!? En ole milloinkaan nähnyt näin aikaisin kanttarelleja, enkä etenkään näin paljon kerrallaan!   Tiedän, että monissa paikoissa on paljon enemmänkin, mutta minä en ole sellaiseen törmännyt.  Arvatkaapa tuliko hiki metsää kierrellessä? Piti olla tietenkin pitkäpunttista, hattua ja takkia, etteivät kaikki öttiäiset käy kimppuun.  Tuntui aivan mahtavalta upottautua järveen tämän homman jälkeen! 

Päätin paistella koko saaliin pihalla muurikkapannun päällä.  Ei tullut mökin sisälle liian kuuma ja kostea. 

Merriä kiinnosti saunan kaiteella taiteilu.  

Yläilmoista pääsi kyttäämään mahdollisia saaliita mustikkapöheikössä. 

Anopilta meille päätynyt vellikello löysi mökiltä paikkansa.  Muistan tämän elävästi niiltä ajoilta, kun alettiin mieheni kanssa seurustella ja vietettiin öitäkin yhdessä. Aamulla nukuttiin puolille päiville. Anoppi miehensä kanssa kalisteli kovaäänistä vellikelloa, että heräisimme 😂

Laitoin pehmikettä tuohon kilkattavan pompulan päälle, että kello ei kilkattelisi omia aikojaan tuulen mukana.  

Yläpuolella on äidin-äidin-äitini vanha tuulikello.  Oli tarkoitus ottaa vähän selkeämpi kuva tuosta tekstistä, mutta unohdin. Tästä ei meinaa millään saada selvää.  Jotain tällaista ehkä: 

Ei ole ennen

tuota kuultu 

tuota soittoa suloista

kanteleen iki iloa.

Tämä päivä menee vähän ankeammissa merkeissä. Kissoilla on taas jokavuotinen hammashoitopäivä.  Frodo selvisi vain hammaskiven poistolla ja puhdistuksella.  Viimeksihän siltä poistettiin pari hammasta  pahan ientulehduksen takia.  Se on silti nyt aivan seisahtunut nukutuksen jäljiltä. Sai sentään vähän nuoleskeltua kosteaa ruokaa. Ennen toimenpidettä ei saanut syödä mitään. 

Merrin elämä on huomattavasti ankeampaa. Se ei ole saanut syötyä mitään ja kulkee rauhattomana paikasta toiseen. Suusta valuu limaa.   Sehän sairastaa hammassyöpymää ja taas lähti yksi hammas, tällä kertaa kulmahammas.  Ikenessä on tikkejä.  Kipulääkettä ja antibioottikuuri ja mikä pahinta, kovan ruuan syönti kielletty parin viikon ajan! Se on Merrin mielestä kuin rangaistus. 

Onneksi homma on nyt kuitenkin ohi ja toipuminen voi alkaa.  En ole uskaltanut laskea näitä horjujia edes ulkohäkkiin vielä, että eivät tippuisi ylähyllyltä alas.  Sisällä onkin viileämpää ja ehkä helpompi olla. 

Olen saanut vihdoinkin tehtyä jotain käsityöjuttua. Siitä ensi kerralla.   Vihje: ei liity lankoihin  😀

Lämpimiä hetkiä sinulle, joka nautit helteestä ja riittävää viilennystä sinulle, jolle tämä lämpötila on jo liikaa. 

Yhtä pitkää, kuin leveääkin

 Täällä ollaan, vaikka mitään ei kuulu, ei näy.   Loma tuntuu vielä olevan valtavan kaukana, yli kuukausi odotusta edelleen.   Välillä on ollut vieraita, välillä olen jumiutunut sohvan, tai keinun pohjalle päiväunille töiden jälkeen. 

Kissat pyörivät välillä ulkona, välillä sisällä.  Vesisadekaan ei näytä niitä estävän ulkoilemasta. 

Ei ole paljon kuviakaan räpsitty. Alemmat kuvat olen käynyt kaivelemassa menneiden vuosien heinäkuu -kansioista.  Alla Merri vuonna 2020. 

Vuonna 2021 on näköjään oltu myös mökillä.  Arttu syynäilee rannalle päin, näkyykö mitään epäilyttävää. 

Vuonna 2022 meikäläinen on näköjään seikkaillut Hamina Tattoossa 😂

Sain eilen käytyä vihdoinkin silmälääkärissä (tuli mieleen tuosta äskeisestä kuvasta).  Tuttu optikkoliike ja silmälääkäri  lopettivat ja katosivat aivan yht´äkkiä.  Minulta meni pitkään löytää uusi.  Tutkimus oli mielestäni perinpohjainen ja uutisetkin ihan hyviä.  Olen jo useita vuosia pelännyt, että silmänpaineeni nousee lääketippojen tasolle, mutta nyt sainkin kuulla, että ihan normissa ollaan edelleen.  Näköjään tekee ihan hyvää vaihtaakin lääkäriä välillä.  

Silmälasini ovat aika vanhat, kun olen niin tykästynyt niihin, eikä niitä ole ollut pakko vaihtaa. Nyt on kuitenkin näkö vähän muuttunut ja päätin ostaa uudet (onko vielä samanlaisia??! 😂). Melkein samanlaiset löysin.  Tuo hintapolitiikka on ihan käsittämätön.  Yhdet lasit olivat alennuksessa -30%. Kaksien lasien ostajalle molemmat -50%!   Lopulta kahdet lasit tulivat maksamaan vähemmän, kuin pelkät yhdet!  Ajattelin, että nyt on  kyllä koira haudattuna tähän kauppaan, mutta en keksinyt, mikä se voisi olla.  Ei kyllä mene jakeluun, miten tuollainen kaupustelu on mahdollista.   Jään vielä odottelemaan, koska uudet lasit ja aurinkolasit vahvuudella valmistuvat.   Tykkään lasien päälle laitettavista aurinkolaseista, mutta nyt päädyin ottamaan nuo "oikeat" aurinkolasit, kun kerran saan ne "ilmaiseksi" 😉

Käsityöt ovat niin isoja, tai niin hitaita, että mitään ei tunnu valmistuvan.  Kesä ilman lomaa on aika lamaannuttavaa.  Jospa loppukesästä olisi sitten jo ihan kesäisiä ilmoja ilman jatkuvia vesisateita. Näillä keleillä ei haittaa olla töissä, kun ei tule liian hikinen olo. 

Ei minulla tunnu olevan mitään järkevää asiaakaan. Kunhan tulin ilmoittautumaan, että hengissä ollaan.