perjantai 5. heinäkuuta 2024

Kasvua kaikin puolin

Leikitään näädällä!  Kumpi aloittaa??  Selvitetään se tuijotuskilpailulla.


Artun ja Samin tuijotuskilpailu onkin pidempikestoista sorttia 😃


Frodohan sen keksi!  Vanhan jutun, joka oli Merriltä jo täysin unohtunut, tai sitten se ei ollut hoksannut uuden tilaisuuden tulleen. 


Meillä oli vuosia vanha riipparaita, joka lopulta tuli niin raskaaksi latvustostaan, että se kaatui, enkä saanut sitä enää tuettua pystyyn. Se sai lähteä.  Ostin pari vuotta sitten uuden, joka on hiljalleen alkanut rehevöityä.  Sen alla on oiva maja kissoille.  Frodo löysi majan ihan itse, ilman apua. 


Sitten Merrikin muisti, että ai niin!  Tämähän se vasta kiva juttu olikin! Ilme saattaa kertoa toista, mutta kyllä tämä on kiva! 



Vanha puu oli Merrin suosikkipaikka. Se makasi puun alla tuntikausia kaikkina vuodenaikoina.  Merri ei ollut kai huomannut, että tilalle on tullut samanlainen ja sekin alkaa olla jo majakunnossa. Onneksi Frodo vinkkasi! 


Parhaimpia juttuja pihalla olemisessa on hiekassa pyöriminen.  Hiekka tarjoaa luultavasti erilaisen tuntuman karvaiselle vartalolle. 



Nyt saa rapsuttaa!  Vatsa on näkyvillä! 


Minulle tuli uusi vuosirengas ja vieraita oli tupa täynnä!   Kiva että oli läheiset kylässä, vaikka olikin vain välivuosirengas. 
Sain hienon kettu -keittiöpyyhkeen ja uuden vaakan.  Vanhassa joutuikin jo käyttämään voimaa, että sen sai edes päälle 😂 Tämä vaaka mittaa gramman tarkkuudella, kun vanha mittasi 5 g tarkkuudella.   Nyt uskallan ehkä jo luottaa siihen, että kaksi samanpainoista langanjämää riittää sukkaparin kumpaankin sukkaan.  Olen huvin vuoksi punninnut jo useamman vuoden ajan kaikki langoista tekemäni käsityöt. Vuoden lopussa on kiva katsoa, paljonko sitä lankaa kului.  


Sain myös kukkia (huono kuva ikkunan takia). 


En ole pitkään aikaan leiponut, mutta nyt tuli jonkinlainen inspiraatio.  Minulle puskee Faceen  jatkuvasti Smarrig tv:n videoita. Ne ovat välillä tosi mielenkiintoisia, välillä outoja.  Tartuin muutamaan ohjeeseen kokeilumielessä.  Sain miehenkin avuksi leipomiseen, jopa siinä määrin, että vieraille hän kertoi leiponeensa kaiken 😃 
Vähän tuli taas kuvattua, mutta alla olevat  voitaikinapäälysteiset omenakiekot  pääsivät kuvaan.  Omenat leikattiin kiekoiksi, keskelle reikä. Kiekot pyöritettiin sokeri-kaneli -seoksessa.  Voitaikinasta leikattiin pitkiä suikaleita, jotka sitten pyöritettiin omenan ympärille niin, että ne kulkivat reiän kautta ympäriinsä.  voitelu kananmunalla ja päälle vielä ripottelu sokeri-kaneli -seosta.  Näitä voi syödä näin, tai laittaa päälle vaniljakastiketta. 

Tehtiin myös isosta lehtitaikinalevystä täytetty, rullattu pötkö, josta leikattiin siivuja, jotka paistettiin kiekkoina. Ne eivät olleet kuvauksellisia, mutta maistuivat hyvälle. 

Kokeilin myös tehdä tuorejuustokakun niin, että leivoin ensin tavallisen kakkupohjan, jonka väleihin laiton marmeladia ja tuorejuustokakun täytettä. Siitä tuli ihan hyvä, mutta liputan silti ihan pelkälle tuorejuustokakulle enemmän. 



Vielä muutama kitupäivä töissä ennen kesälomaa. 

Hassunhauskaa päivää juuri Sinulle! 

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Olet äänioikeutettu

 Vähän outo otsikkko, mutta selviää jutun lopussa 😀


Näin yhdellä asiakkaalla tämän kirjan.  Ollaan hänen kanssaan katsottu monet kerrat hänen tekemiään käsitöitä, jotka ovat tosi kauniita.  Lankoja olisin kerran saanut matkaan, mutta niistä kieltäydyin kohteliaasti.  Minulla on lankaa omasta takaa ihan kiitettävästi, joten menkööt hänen lankansa perinnöksi jälkipolville (jotka eivät ole niistä kuulemma ollenkaan kiinnostuneita). 

 Useamman kerran minulle on  tarjottu myös käsityölehtiä ja -kirjoja.  Monet minulla jo on kotona. Tämä oli mukavan värikäs ja kiinnostavan näköinen kirja.  Halusin katsella kirjaa, mutta tietysti se alkoi olla jo taas tarjolla.  Päätin ostaa kirjan tältä henkilöltä.  Hän meinasi pahastua, mutta tajusi sitten,  että nyt ollaan molemmat tyytyväisiä. Kyllä on mukava jutella käsitöistä tavalla tai toisella sellaisen henkilön kanssa, joka itsekin osaa niitä arvostaa ja tehdä. 💓



Alla oleva palakuvio herätti kiinnostukseni.  Näitä rinkuloita voisi virkata peräkkäin useitakin. Ympäryskerros pitää lenkit ojennuksessa, eivätkä ne käänny vääriin suuntiin.  Liekö kiinnostuksen herättänyt tämä kuvio, vai sen värikkyys. Mitä tästä/ tällaisista paloista voisi tehdä?


Kirja on täynnä kaikenlaisia virkattuja palasia.  Keräsin kuviin mieluisimmat.  Paloja on huomattavasti enemmän. 


Kirja päätyi mökille. Jospa niistä syntyisi siellä jotain jämämäistä 😉


Kirjassa on myös vinkkejä siihen, miten paloja voi käyttää.  Aika kivoja ideoita mielestäni;  neuleen koristeeksi, kitarankannatinnauhaksi, lahjapakettien koristeeksi, avaimenperiksi, kenkien ja hiuskoristeiden kaunistamiseksi, tai vaikka osaksi sukkia tai lapasia. 


Kerroin joskus aiemmin, että osallistuin neulekilpailuun.  Nyt on voittajat valittu, mutta ne julkaistaan vasta heinäkuun lopulla.  Sitä vastoin yleisöäänestys on avattu ja SINÄKIN olet äänioikeutettu!   
Äänestää voit tietysti ketä haluat.  Minun panokseni sukkakisaan on numerolla 8. Ei osannut varmaan yhtään arvata, kun on tapana neuloa kaikenlaisia kirjoneulekuvioita 😅 Toinen osio on villapaitaäänestys, jossa en ole mukana.   Mitä komeimmat villapaidat ovat näytillä. Käy kurkistamassa. 
Äänestys  tapahtuu Facebookissa, johon pääsee TÄSTÄ LINKISTÄ. (Jaalan Kädentaitajat). 



perjantai 28. kesäkuuta 2024

Vaihtoehto-ohjelmaa

 Pari vapaapäivää vetivät minut mökille. Hetkellinen maisemanmuutos vie työasiat pois mielestä.   Kurkku oli vähän kipeä lähteissä. Halusin kuitenkin ajatella, että kaikki on ok ja olen vapaapäivää viettämässä.  Kurkkukipu toi tullessaan nuhan ja lämpöä.  Pääasiassa makoilin ja neuloin ja kuuntelin äänikirjoja.  Täytyy ihan mainita tuo 13 tuntia kestänyt Salatieteiden Suomi, joka on ehkä typerin kuuntelemani äänikirja.  En saanut kuitenkaan lopetettua kesken, kun olin kerran aloittanut.  Olin siis flunssassa ja kidutin itseäni kuuntelemalla typerää kirjaa 😂 Olo ei ainakaan kohentunut.  

Yöt nukuin levottomasti.  Yhtenä yönä lähdin ulos hiippailemaan. Tervaleppäkuva aivan uudessa kuosissa, keskiyön jälkeen.  Kaukana järven pinnan yllä nk sumua tai usvaa.  Järvenpinta oli peilityyni.



Päivällä ei näe sitäkään, että aurinkokennovalaisimet näyttävät näin kivasti valonsäteitään maahan. 

Päivällä voi sen sijaan nähdä rohkean vesilinnun (kuikka). 



Aamulla aikaisin, kun aurinko paistaa tietystä kulmasta, näkee veden läpi kauas rannan tuntumasta.  Nämä kaksi kalavonkaletta  uivat kaikessa rauhassa aivan  matalassa vedessä ( järvitaimen?). Tästä järvestä ei yleensä tule mitään kalaa, joten kaikki kalat, etenkin näin isot, ovat ihan nähtävyys. 


Hylätyistä lankakeristä syntyivät nilkkasukat kokoa 38. Juuri tällaisia olen tarvinut, mutta en ole saanut tehtyä. Nämä syntyivät ikään kuin vahingossa täyttämään oman sukkatarpeeni.  Olin aloittanut nämä jo edellisellä mökkireisulla ja nyt olivat enää kärjet tekemättä. Vaaleanruskea lanka oli aavistuksen ohuempaa, kuin tuo tummanruskea.  Neuloin 2½-3 puikoilla. Lankaa kului 55grammaa. 
Kävin kuvaamassa veden päällä. Sävyt olivat sopivat taustalle 😉 
Päätin ottaa sukat pois ja huljutella jalkoja vedessä.    Pitkään  olin pärjännyt puhelin kädessä, mutta tuossa kohtaa en muistanut koko kapinetta ja pudotin sen järveen..... voihan vimpeli sentään!   Pikana poimin sen ylös ja kuivailin.  Puhelin kertoi, että virtajohdon kolossa on kosteutta. Ihan tosi!   Puhaltelin sinne pitkin päivää. Muuten puhelin oli kotelossa, jonka sisällä muutama säilyttämäni setelikään ei ehtinyt kastua.  Puhelin toimii!    Ei voi kun ihmetellä omaa typeryyttä. 


Lankaa jäi jäljelle, joten neuloin vielä pienemmät sukat, joiden pohjan pituus on 13cm.  Lankaa kului 40 grammaa.  Vielä jäi vähän molempia lankoja. 

Mustikat ovat kypsyneet todella nopeasti!   Vielä en ala niitä keräämään, mutta ei sekään selkäjumppa enää kaukana ole. 


Flunssa iski päälle kunnolla. Makasin ensin mökillä ja sitten ajelin kotiin, kun kyllästyin juoksentelemaan mökillä ulkovessassa.  Tälle viikonlopulle olisi ollut aamuisten työvuorojen jälkeen kivaa menoa paikallisten musiikkifestareiden merkeissä.   Nooh... en minä siitä Elastisesta ja Gaselleista olisi niin välittänytkään.... 🙉 Kuuntelen sitten vaikka kotona YouTubesta.....   
Aika huonoa tuuria on. Kuka edes kesällä sairastaa, kysyn vaan??  Ulkona on sellainen keli, että ei tiedä onko kuuma vai kuume.   Sain kuitenkin kahden päivän lippuni myytyä eteenpäin samalla hinnalla, kuin olin sen ostanutkin. 
Ei muuta kun eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa!   Elämä ei pääty Elastiseen, se päättyy äähän. 

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Juhannus

 Taivas oli sininen, vaan ei yhtään valkoinen. Niin kauniita juhannuspäiviä tänä vuonna.  Joinain vuosina on saanut värjötellä kylmässä ja sateessa. 


Jutussa on taas niin paljon eläimiä, että saatatte jo kyllästyä. Ihmisiäkin oli paikalla, jopa enemmistönä.  
Merri alkaa olla jo tottunut mökkeilijä, vaikka tottuneeksi autoilijaksi sitä ei voi edelleenkään sanoa. 


Sam on kotonaan missä vain, missä on sen oma ihminen. 


Frodosta ei ole yhtään kuvaa Sen juhannus ei ollut sen elämän parhaimpia.  Sillä oli jatkuva suojautumisen tarve, vaikka se hetkellisesti yllättikin meidät hiippailemalla näkösälle. Se vietti suurimman osan aikaa koirasuojatussa huonetilassa, jossa sillä oli turvallista olla. Ruoka ja juoma tarjoiltiin sille sinne. 

Arttu ei tainnut edes huomata, että paikalla oli kolmaskin kissa. Sen aika kului kaikenlaisessa touhussa.  Pikkuihminen näytti, että hiekkaa voi kaivella ja tehdä hiekkakakkuja. Arttu muisti, että sehän rakastaakin hiekan kaivelua ja teki ison työn samoilla apajilla. 



Merri valitsi astetta isomman hiekkalaatikon....  mikään ei voita ulkopissausta, vaikka sisälläkin on hiekkalaatikko. 


Arttu oli ainoa, joka suostui minun kanssani lenkille. Se teki sen suorastaan mielellään.  Tie jatkui silmänkantamattomiin. Nähtiin yksi liiskautunut kyynpoikanenkin.   Kyitä ei onneksi näy mökkitontilla, vaikka sillä silmällä aina syynäilenkin.  


Lenkin jälkeen oli syytä käydä viilentäytymässä.  Artulle riitti vatsan kastelu, minä sukelsin kokonaan. 


Kaksi ulkoilijaa vauhdissa!   


Arttua kiinnosti letunpaisto. Totuuden nimissä on sanottava, että sitä kiinnostaa kaikki mikä alkaa R -kirjaimella, eli ruoka. 


Käytiin muutaman vuoden paussin jälkeen katsastamassa Verlan Kokkokallion ulkoilureittiä.  Paikalla oli infotaulu, jossa lukee näin: 
Kokkokallio on ollut kyläläisten kokoontumispaikka. Juhannusjuhlat pidettiin  "tanssikalliolla" ja kokkokin poltettiin siellä. Metsäpalolta on vältytty kuin ihmeen kaupalla.Kylän Osuuskaupan juhlat, näytelmäkerho ja musiikkiesitykset, sekä piirileikit ja tanhut kuuluivat Kokkokallion rientoihin. 
Viimeisten sotien aikana Kokkokalliolla oli ilmavalvontatorni. Valvojat olivat kyläläisiä, pääasiassa naisia. Suurin osa miehistä oli sodassa. Ilmavalvonnasta oli yhteys puhelinkeskukseen ja siitä tehtaalle.  Verlan tehdas säästyi pommituksilta. 
Sateen jälkeen Kokkokallion pienissä koloissa seisoo vettä. Seisonut vesi on parantavaa, poistaa mm . syyliä. Niin uskottiin...
Kokkokalliolla oleva Hiidenkirnu oli vähän pelottava. Vanhat kyläläiset eivät tienneet sen syntyhistoriaa ja pohjaton kallionkolo pelotti. Lapsia kiellettiin menemästä lähelle. 

Repolaista tämä ei pelottanut, sillä hänet nähdään menemässä tänne aukkoon viime vuoden pyöräreisullaan TÄÄLLÄ


Maasto oli nytkin niin kuivaa, että hämmästelen, miten kokkoa on saatettu tuolla ylhäällä kalliolla polttaa. Merkkitulen ymmärrän, mutta että kokko, kun järvi on tuolla alhaalla ihan lähellä. 
Arttu rohkeana kurkisteli ammottavaan aukkoon. 


Merri on aktiivinen järvenihailija. Sen täytyy päästä joka päivä rantaan tuijottelemaan isoa vesilätäkköä, mahdollisia vesilintuja ja maistelemaan upeaa heinätupasta. 


Nyt se on taas nähty tältä erää! 


Muut kissat eivät olleet niin nälkäisiä, kuin Merri.   Toisten syömättömät ruuat piti välillä nostaa turvaan. Merri kyllä havaitsi mihin ne laitettiin ja tuli ilmehtimään siihen viereen. 
Ilmeesi, kun olet jo syönyt omat eväät, mutta kaverilla olisi vielä jäljellä....


Sam on ihmeellinen kissa. Se ei lähde ihmisten läheltä mihinkään. Usein se kököttää ihmisensä niskassa, tai ainakin vieressä. Sam osallistui grillikodassa grillaamiseen. Se katselli välillä ikkunasta ulos. 


Minä sain päähäni tehdä vuosien varrella kertyneistä isoäidinneliöistäni jotain ihan muuta.  Ensin oli laput kuitenkin pääteltävä.  Langanpätkiä riitti ihan julmetusti, koska laput oli virkattu todellisista jämälangoista.  Välillä istuin ulkona terassilla päättelemässä. Eikös vaan neula pudonnut ja livahti saman tien terassin lautojen välitse maahan.  Sihtailin ensin puhelimen taskulampulla rakosia ja sitten hain tämän mahtavan työkalun, eli magneetin. Sohin sillä terassin alle ja kas kummaa! Neula oli tarttunut kiinni! 



Välillä mietittiin, mitä muuta voisi jämälangoista tehdä. Maissia grillatessa idea löytyi Pinterestin puolelta. Tämä idea jää kyllä edelleen hautomon puolelle 😉


Kissojen makuualusta, jonka aloitin jo ennen sitä aiemmin näytettyä versiota. 



Matto on jälleen kaksinkertainen, eli kaksi ympyrää virkattu lopulta kiinni toisiinsa.   Lanka loppui jotenkin kesken ja kaivelin kotoa lisää jämälankoja. Mökin langat eivät siis tule loppumaan ihan  lähitulevaisuudessa. 
Matolle tuli painoa 310 grammaa. 


Niin siinä kävi, kuten ennustinkin, että juhannus tuli ja meni. Mitäs nyt  sitten?

torstai 20. kesäkuuta 2024

Värihaaste sateenkaaresta

Repolainen laittoi minusta vaikean värihaasteen. Sen aihe on sateenkaaren värit.   Sittemmin blogeihin on alkanut ilmestyä päivityksiä aiheesta, eli eihän se sitten kai olekaan niin vaikea??   Otin vähän mallia muilta ja tein omat säädöt. 

Dublot ovat tosi värikkäitä ja niistä saa kasattua melkein kaikki sateenkaaren värit. Ylimpänä istuskelee palmun latvassa mummo, eli minä.  Selfie siis! 


Tytär on joskus virkannut kukkaruukun päälle ketjusilmukoita ja liimannut ne ruukun päälle. Ruukussa oli kaktus, joka koki sittemmin karun kohtalon.  Onneksi karvaöttiäinen tykkää oleskella ruukussa.   Jos oikein tarkkaan katsoo, voi ruukussa  nähdä sateenkaaren värejä?  


Minäpä tein langoista sateenkaaren!   Piti kuukeloida netistä, mitkä ne sateenkaaren värit oikein ovat. 


Olin ihan varma, että olin tehnyt tämän laulun aiempaan skräppikirjaani. Tarkoitus oli laittaa kuva siitä sivusta tähän.  Muisti petti, eikä tuollaista sivua ollut.  Tämä oli alunperin ainoa ajatukseni sateenkaaresta. Onneksi löytyi vaihtoehtoja. 
Laitan tämän nyt silti tähän alle. "Hieno kuva" napattu nettisivulta. 

Värikästä päivänjatkoa. Juhannuksia olen tainnut toivottaa jo aika monta kertaa 😅

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Eläimiä kautta rantain

Alla on useamman mökkireissun kuvia.  
Pupu oli kerran aiemmin naapurimökin pihapiirissä. Nyt se löytyi meidän hiekkakasasta, jonka taakse se oli kaivanut oikein poteron itselleen.  Merri kävi tuon kasan toisella puolella, mutta ei  se nähnyt mitään.  Haisteli vain epäluuloisena polun ympäristöä.  Pupu oli pitkään paikoillaan, vaikka ihmisiä oli lähellä.  Emme tietenkään menneet ihan viereen, vaan alla oleva kuva on otettu kauempaa ja suurennettu. 


Paikalle saapui kuitenkin Mauno, jonka hajuaisti oli pettämätön. Jänis sai lähdöt. Onneksi Mauno on niin tottelevainen ja pieni, että se ei lähtenyt metsään ajamaan jänistä takaa. 


Merrin huomio kiinnittyi paljon jännittävämpään kohteeseen! Tässä sitä riitti ihmeteltävää. Piti olla tarkkana, että vesilämpömittarin kohopallukka ei käy kimppuun. 


Merri haluaa aina rantaan katsomaan järveä.  Kaukana uiskenteli vesilintuja, jotka eivät kauaa jaksaneet kiinnostaa. 


Naapurin kattoremonttia Merrin oli hankala ymmärtää.  Liikaa kovia ääniä. Paras mennä sisälle. 


Frodo viettää mökillä suurimman osan aikaa sohvalaatikossa piilossa, mutta illemmalla se aina herää eloon. Ikkunoiden väliin on eksynyt joku perhonen. Siitä riitti hupia joksikin aikaa. 


Ah mikä hiljaisuus. Naapuri on kadonnut.  Vain linnut laulavat! 


Frodo lähti etuajassa kotiin.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kissat olivat erossa toisistaan. Merriä se ei haitannut pätkääkään. Frodo oli enimmäkseen tyytyväinen, että se pääsi mökiltä kotiin.  Ehkä se kuitenkin kaipasi Merriä. 
Merrin ilmeestä näkee, että se nauttii saadessaan kerrankin nukkua rauhassa! 


Sunnuntai-iltana ajelin mökille ilman kissoja. Maanantaiaamu oli erittäin kaunis.  Heräämisen jälkeen pitää ensitöikseen hilpaista ulkohuussiin, mutta sitten tekee jo mieli käväistä rannassa.  Niin kaunis auringonpaiste ja lämminkin heti aamusta.  Luulin, että  rantakäärme on taas loiskuttelemassa  lähistöllä, mutta sukelluksista pullahtikin vesilintu. Enhän minä näitä lintujen nimiä muista, anteeksi vaan. 


Lintu kävi vielä poseeraamassa tervaleppäkuvassa, johon mahtui aamuauringon säteitäkin. 


Uskomatonta kyllä, mutta hyttyset olivat kohdanneet joukkokadon. Vain muutamia yksittäisiä lenteli siedettävässä määrin ympärillä, kun rohkenin siirtyä pihalle aamupalalle.  Tässä ollaan niin erilaisessa ympäristössä, että työt unohtuvat lähes kokonaan.  Vieno tuuli puhalteli vain kasvoille 😌 Ensin suunnittelin kantavani tuolin rantaan ja juovani kahvin siellä, mutta en sitten viitsinyt. Näkihän terassiltakin veden ylle. 


Peseskelin vähän ikkunoita  sun muuta pientä puuhaa.  Sitten pakottauduin lenkille. Muistin, että lapsuudessa kävimme hakemassa yhden tien päästä, metsiköstä lähdevettä kanisteriin. Löysin tuon polun ja lähteenkin. 


Onneksi joku oli kiinnittänyt viereen lapun, että vesi ei ole käyttökelpoista.  En tosin tiedä, kuinka moni tuosta lähteestä edes tietää.  Polku oli ainakin lähes umpeenkasvanut. 


Mökkilangoista syntyi iso sukkapari. Lanka on liian akryylipitoista, eikä joustavuus ollut niin hyvä, kuin yleensä. Jätin sukansuun jälkeen resorin jatkumaan koko varren takaosan matkalla.  Lanka on jotain epämääräistä (ehkä Novitan Suvi), kulutus 105grammaa, vaikka sukkien koko on ehkä 45. Neuloin 3½ puikoilla.   Nämä jäävät mökin sukkakoriin, josta kuka tahansa mökkeilijä voi ottaa ne jalkojaan lämmittämään. 


Nämä kukat olivat tosi halpoja, mutta ovat näköjään hyvin pintansa pitäviä parvekeruukussa. Punainen väri oikein hehkuu. 

Kesä kuluu huolestuttavaa vauhtia. Pian ollaan juhannuksessa ja yhtä pian ollaan eletty sen ohitse.  Kesä tuntuu aina kuluvan liian nopeasti.