Jotain outoa jälleen

 Lankalajittelun jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloin siivota tämän vaatehuonekomeron muita tavaroita hylly kerrallaan. Paljon lähti tavaraa roskiin. Osa päätyy kierrätyskeskukseen. Osa jää jemmaan... 😁

En ole tosiaan vuosiin pengannut hyllyjä pohjia myöten, joten nyt oli yllätys itsellenikin, mitä kaikkea siellä olikaan.  

Kukapa ei esimerkiksi olisi kiinnostunut näiden kaveruksien julisteesta seinällään??  

Hyllyllä oli vino pino vanhojen Suosikkien, V8 -lehtien ja Lemmikki -lehtien keskiaukeamajulisteita.   Näistä kahdesta olisin valinnut tuon alemman.   Suurin osa lähti lehtikeräykseen. Osa oli sellaisia, että oli kivaa paperia johonkin askarteluun, taustakuvaksi.  En nyt tarkoita Teemu Selänteen kasvoja, tai mitään sellaista. 

Ennen kirjoiteltiin kirjeitä!   Ehkä olen luullut sen jatkuvan ikuisesti, kun katsoo tätä paperikkokokoelmaa.  Täytyy sanoa, että osa näistä on kyllä tyttäreltä jääneitä. 

Nuo yläkuvan paperit ovat vielä ihan kivoja, mutta pakkauspaperi ja vanha jauhopussi...   ettepä arvaakaan mitä muuta löytyi 😂  

Olin jossain vaiheessa kirjansidontakurssilla. Siitä jäi ajatus kerätä kaikenlaista paperimateriaalia  kotona tehtäviin kirjoihin. Teinkin aika monta, mutta sitten innostus lopahti.  Lopahti myös näiden säästely tämän siivouksen yhteydessä. 

Mitenkäs se hätävaravarasto ruokaa kriisitilanteita ajatellen?  Eikö hedelmätkin ole tärkeitä?   Nämä löytyivät joskus kirpputorilta. Osan olen itse asiassa käyttänyt johonkin, mutta suurin osa on edelleen jemmassa. 

Merri on tykännyt olla kanssani yläkerrassa. Se ei kuitenkaan ole jaksanut keskittyä samalla apinan raivolla siivoukseen ja järjestelyyn. 

Lyhty, josta on yrittänyt muotoutua jouluseimi. Jälleen yksi epäonnistunut viritelmä.  Vähän näyttäisi, kuin tästä puuttuisi jotain oleellista joulua ajatellen.  Ehkä tilaa oli Hänelle liian vähän. 

Tämä tupsujemma oli unohtunut kokonaan!  Nyt puuttuu enää ne pipot, joihin olin näitä ajatellut.  Taisin ostaa vain, koska halvalla sain. 

Kuka olikaan heittämässä mosaiikkikokoelmaansa pois ja sattui kysymään minulta, onko tarvetta 🤔 Oli näköjään tarvetta ottaa nämä säilytykseen.  Johonkin nukkekotiin taisin laittaa lattialaatat ja siihen se sitten jäikin.   

No mutta nämä!  Kananmunankuoria muovirasiassa!   Olen tainnut vilauttaa näitä aiemminkin. Edelleen ovat tallessa. Oli tarkoitus tehdä kananmunankuori-mosaiikkia. 

Tässä on todellista ideointia ja tuotekehittelyä!  Vanha kakkulapio on kiinnitetty rautalangalla hautakynttilän metalliseen kanteen ja maalattu ruskeaksi. Valitettavasti alle kiinnitetty  lamppu ei oikein ollut toimiva ratkaisu sekään.   Pois ei kuitenkaan ole heitetty. Saattaa tulla uusia innovaatioita homman loppuun saattamiseksi.  Nyt lähti aika vikkelään. 😂

Minulla on kaikenlaisia laatikoita täynnä kaikenlaista hilpetööriä.  Olen saanut niitä monesta paikasta.  En ole kuitenkaan ehtinyt käydä läpi kaikkea sisältöä.   Nyt sain yhdisteltyä asioita ja laitettua järjestykseen.

Homma on hiljalleen edennyt, vähän kerrallaan.  Viime aikoina on tuntunut siltä, että olen töissä koko ajan.   En ole ehtinyt/ jaksanut neuloakaan päiväkausiin. Alkaa tulla vieroitusoireita 😜 

Kässähuoneen siivous ja järjestely jatkuu vielä pitkään, joten saattaa tulla muitakin outoja juttuja vastaan muidenkin  nauruhermoja kutkuttelemaan 😁

Moikut moikut jälleen täältä Tavaranperältä! t: Sartsa ja Merri, tehosiivoojat

Farkkua, puuta ja muuta

 Uutisissa on aina loppukevennys. Täällä on alkukevennys. 

Äiti ehti napata kuvan rivitaloasuntonsa keittiön ikkunasta.  Joutsenperhe oli lähtenyt kävelylle!   Tuosta on n.100 metriä joelle.  Mitähän ihmettä linnuilla on mielessä??   Onneksi Arttu ei ollut ulkona, eikä nähnyt pesuetta ikkunastakaan.  Autoja, pyöriä, tai koiranulkoiluttajia saattoi silti tulla vastaan tällä kävelyretkellä. 

Meidän pihalla kukkii kaksikin erilaista kärhöä. Tykkään niistä tosi paljon ❤️ 3 muuta kärhöä on vielä nupuilla tai mietiskelee, että mitähän tekisi seuraavaksi.    En ole ollenkaan reipas puutarhanlaittaja, mutta joskus tulee noita yksittäisiä ideoita ja niiden toteutuksia. Muutama vuosi sitten kaivoin näille kärhöille ihan ikioman penkin. Siinä ne nyt sitten tukipilareineen ovat, vaikka kitkijä onkin aika laiska. 

Terassilta löytyy tuulettumassa oleva, uusi kissankuljetuskoppa.  Se haiskahti vähän "tehtaalle" ja jäi ulos tuulettumaan oston jälkeen.  Hämmästyttävää kyllä Merri päätti käydä testaamassa sitä! Yleensä nämä vempaimet kierretään kaukaa, koska ne tarkoittavat aina autoilua.  Frodo kyllä viettää pitkiäkin aikoja kopassa, mutta silloin koppa on jonkun toisen kissan ja Frodo on valloittanut kopan.   Vanha hankalan muotoinen koppa päätyi netin roskalavalle ja poistui jonkun muun käyttöön.  

Meillä on myös musta tällainen. Välillä tarvitaan kahta, jos mennään vaikka mökille. Ei tule kuuloonkaan, että näitä kissoja laittaisi samaan koppaan. Merri saisi varmaan hermoromahduksen siinä ahtaudessa. 

Sain alkuvuodesta yläkerran käsityöhuoneeni siivottua ja järjesteltyä aika hyvin. Sitten tytär muutti meille vähäksi aikaa ja typistin tavarani yhteen huoneeseen, miten vaan onnistuin ne sinne tunkemaan.   Nyt on toinen huonekin ollut taas vapaana ja pitäisi tehdä sama järjestely ja siivous uudelleen.   Päätin tehdä aiemmasta jotain poikkeavaa ja lajitella lankavarastoni 🫣 Siitä ei todellakaan ole tulossa kuvia....   Joitain merkillisimpiä keriä voin jossain vaiheessa näyttää, jos vaikka keksisitte, mitä niistä voisi tehdä. 

Langat ovat olleet vähän kaikkialla. Pääosin kuitenkin entisen vaatehuoneen (nykyisen sekaisen askarteluhuoneen) lattialla. Joskus niissä oli joku järjestyskin.  Lankoja on siis myös ..no... ihan kaikkialla.  Nyt ne on kaikki jollain lailla lajiteltuina siellä tyttären tyhjäksi jättämässä huoneessa.  Minulla on nyt siis kirjaimellisesti lankahuone!   Ette ehkä usko, mutta muutama outous päätyi  roskiinkin 🫣 Lisäksi tein ison muovipussillisen vietäväksi kierrätyskeskukseen, jonkun muun iloksi/ harmiksi. 

Seuraavaksi pitäisi siivota nuo askartelutavaroita täynnä olevat hyllyt järjestykseen.  Niihin en edellisessä siivouksessa arvannut koskea lainkaan (lue: liian iso projekti!). 

No. Varsinainen asiahan oli se, että Nekku -tytär oli minun kanssani yhtenä päivänä ihmettelemässä tuota lankalajittelua. Samalla häneltä syntyi kivoja juttuja omaan kotiinsa.  

Vanhasta valokuvakehyksestä tuli seinälle säilytystasku. Farkkua tietenkin! ❤️ Pieni kuivakukka, lokerikosta löytynyt pinssi ja vanha puuhelmi -kaulakoru. 

Nekun kotona taulu päätyi seinälle sillä ajatuksella, että siitä löytyvät esim. aurinkolasit. 

Olisiko ollut viime kesänä, kun olimme mökillä ja Nekku kaiveli koppivarastosta vanhan, puisen kynttilänjalan. Remontista oli jäänyt petsimaalia ja puun värinen kynttilänjalka muutti näköä.   

Nyt löytyneet puuhelmet päätyivät tuon kynttilänjalan koristeeksi.  Aika tyylikästä!   Kynttilä on ledi. 

Töitä on saanut painaa oikein urakalla, kuitenkin ilman urakkapalkkaa.   En ole ehtinyt tänne blogiinkaan hetkeen kirjoitella.  Nyt tuli pieni rako ennen iltavuoroon lähtöä.   Pitää alkaa varmaan koota hermoja ennen töihin lähtöä, joten heipat sitten taas! 

Joulu on taas?

Laitan kuvia äidin suurprojektista. Hän virkkasi punaisesta langasta verhokapan, pylväitä käyttäen. Tarkemmin kuvaa katsoen näyttää, että siellä taitaa olla ainakin yksi ketjusilmukka välissä? En muistanut äidiltä kysyä tarkempia faktoja. 

 

Olen aiemminkin näyttänyt äidin ristipisto- yms. kirjontatöitä.  Tämä tonttumalli on versioitu yhdestä kirjontatyöstä ja siirretty virkatulle pohjalle.  Tonttupari on kappaverhossa 4 kertaa, eli täysikokoiseen ikkunaan riittävä kappa!  Tuo hius- ja partatyyli on minusta mainiosti keksitty!  Jouluna tällainen verho on ikkunassa upea ❤️

Äiti antoi aiemmin kaikki neulelankansa minulle, kun ei enää jaksa neuloa.  Virkkaus ja kirjonta kuitenkin edelleen luistavat.  Äiti myös harrastaa posliininmaalausta. Aiemmin on syntynyt useita taulujakin (ei posliini). 

Samaan syssyyn laitan kuvan Nekku -tyttären virkkaamasta avaimenperä-amigurumista, jonka sain synttärilahjaksi.  Kuvakulmaa on vaikea saada hyväksi. Pöllöllä on myös siivet, jotka eivät kuvassa oikein näy. 

Tähän sopivat  terveiset Maialta ja Samilta, jotka nyt asuvat uudessa kodissaan. 

Merriltä ja Frodolta "perinnöksi" saatu kuivaruoka-automaatti on käytössä. Maialla on intohimo väkertää nappulat pienistäkin koloista. Sen hajuaisti on todella hyvä. Voi olla, että se vain jakaa intohimon nappuloihin, kuten Merrikin. Meiltähän tämä laitos piti kadottaa, kun Merrillä on aina nälkä, etenkin nappulanälkä.  Laitteen tarkoitus on, että voi käydä syömässä silloin tällöin.  Merrikään ei lopettanut, ennen kuin torni oli tyhjä.   Sam katselee vierestä ja syö Maian tiputtamia nappuloita.  Antaa toisen tehdä työt! 

Maialla ja Samilla on uusi, hieno kiipeilypuu!  Tämähän on kuin taideteos, mukaan lukien kuvaan asettautunut Maia.  Sillä oli (ja on kai edelleen) vaikeuksia päästä puuhun.  Yritys on kuitenkin kova ja onnistumisiakin on ollut. 

Parvekekin on nyt kissojen käytössä, kun uudessa kodissa on parvekelasit.  Vanha kiipeilypuu on parvekkeella.  Puu oli hetken meillä vielä muutama kuukausi sitten. Frodo ihastui siihen ikihyviksi ja käveli aluksi tyhjäksi jääneessä paikassa haikean näköisenä.   Ainakin se jätti Maialle ja Samille kunnolla omia hajujaan 😻

Suunnitelmissani oli lähteä mökille keräämään mustikoita, tai kanttarelleja, mutta  vettä sataa. Ei huvita märkä metsikkö.  Ehkä se vielä iltapäivään mennessä kuivahtaa... 

Merriä ei vesisade kotona haitannut. Se halusi ulos heti syötyään aamupalansa.  Se paineli tuhatta ja sataa juosten  lehtimajaansa ja vietti siellä yli tunnin.  Lopulta se tuli sisään turkki aivan märkänä.  Huvinsa kullakin 😊  Alakuva on otettu toukokuussa, kun riipparaita ei ollut vielä ihan täysin lehdissään. 

Netti kertoo, että jouluun on vielä/ enää 170 päivää ja noin 7 tuntia 😂 Pitäisikö alkaa valmistautumaan ja miten??

Puusta pitkään

Maalaaminen on mukavaa, on se sitten isompaa maalaamista, tai jotain pientä piperrystä. 

Mökillä päätin kokeilla toisenlaista koristeviritelmää. Viime kesänä tein vastaavanlaisen kissa-aiheella.  Pinterestissä näin kanaversion. Kopin alta löytyi ylijäämälautoja, jotka olivat jo valmiiksi valkoisia, luultavasti terassiremontin jäljiltä.  Sahasin 3 eri pituista pätkää ja naulasin ne kiinni yhteen, poikittain toisten takana kulkevaan lautaan. Jee! Minä osaan sahata ja naulata 😁 Ei se aina niin jämpti homma ole sekään 😜

Kotoa löytyi akryylivärejä ja suihkutettavaa lakkaa.  Alku näytti vähän suttuiselta ja ajattelin, että ei tästä nyt oikein hyvä taida tulla.  Keskeneräistä työtä ei kuitenkaan pitäisi koskaan arvioida liian tarkasti.   Kun muut osat oli maalattu, piti keksiä, miten saisin tehtyä pintakuvioita suttaamatta koko hommaa.  Kopista löytyi tuollainen musta kumiletkunpätkä, jolla sain rinkuloita. Mökistä löytyi korvatulpat ja puinen haarukka, jotka tekivät myös tehtävänsä.  

Oivallinen alusta muuten tuo kahvipussi!  Käytän niitä myös kotona, jos liimaan jotain ja pitää laittaa kirjojen alle painoon.  Kahvipussiin ei tartu kiinni, kuten pahviin. 

Lopputulos on alla.  Kanatarha puuttuu, mutta nämä saavat ollakin kissojen kanssa samassa häkissä (suojassa sateelta).  Maalauksen jälkeen olen vielä lakannut suihkelakalla koko jutun.   Nuo parin kanan otsalla olevat rinkulat ovat vähän kummallisen näköisiä 😂

Melkein tuntuu, että näillä pitäisi olla jotkut nimet.  Saa ehdotella! 

Merrikin tuli kyselemään, että mitäs täällä kotkotetaan! Vähän pienempää ääntä voisi pitää. Se selvitti kanoille järjestyssäännöt, jos kerran kissojen kanssa aikovat samaan ulkoiluhäkkiin.  Kotkotus loppuu äkkiä, jos se yltyy liialliseksi!  

Kanojen mielestä niillä on enemmän ryhmäpainetta, kun niitä on kolme ja kissoja vain kaksi.  Saa nähdä, miten homma etenee. 

Päätin aloittaa pitkän projektin koskien linnunpönttöjä.  Niitä on mökin tontilla ehkä 8, mikäli olen nähnyt kaikki.  Osa on jo aika vanhan näköisiä.  Näistä voisi yhden vaihtaa vuosittain uuteen.  Linnunpönttöjä voisi kai itsekin helposti tehdä, mutta halusin samalla kannattaa paikallista käsityötä ja ostin Verlan käsityömyymälästä linnunpöntön.  Pitänee odotella kylmempiä säitä, ennen kuin aloittaa vaihtoprojektin. 

Verlaan on tullut myös uusi putiikki, vanhan ruokakaupan viereen.  Se oli mukava pieni kauppa ihan tien varressa, vanha puurakennus, varmasti vanhoilta ajoilta peräisin.   Siellä oli paljon puutöitä ja vähän muutakin käsityötä. Ostin Jätkänshakin, joka on minulle jo lapsuudesta tuttu.  Oletko sinä pelannut Jätkänshakkia?   Peliä pelataan yksin. Tarkoituksena on hypätä aina yhden nappulan yli ja "syödä" se pois pelistä.  Paras tulos on se, kun nappuloita jää mahdollisimman vähän jäljelle. 

 

Saunaan teetätettiin uudet lauteet haavasta. Puut kaadettiin, kuivatettiin ja niistä valmistuivat nämä paksut, hirsisaunaan sopivat lauteet.  Kontrasti uuden ja vanhan puun välillä on vielä  suuri, mutta ajan myötä varmaan tasaantuu.   

Uusi kiuaskin on jo ostettu, mutta se "lämmittää" vielä toistaiseksi mökin terassilla. 

Aika hurjaa! Löysin ensimmäiset kanttarellit!   Keltainen ämpäri luo lisää runsauden tuntua 😂 Ja siis muutenkin... ämpäri!   Kannattaa lähteä hommaan isoin elkein. Eihän sitä tiedä kuinka paljon niitä sieniä löytyy.   Minä, joka olen vasta parina viime vuonna alkanut löytää kanttarelleja, vaikka olen tähyillyt niitä aiemminkin koko ikäni 🫣 Tällaiseen saaliiseen olen ERITTÄIN tyytyväinen. 

Mustikat ovat myös pihalla kypsyneet, joskin vähän epätasaisesti vielä. Keräsin hissukseen noita mukillisia ja sain 2 litraa kerättyä kahdessa päivässä.  Hiljaa hyvä tulee!   Vielä täytyy kyllä odotella, että kypsyisivät puskissa (vai pitäisikö sanoa varvuissa) paremmin. 

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesäloma 🫣😒.  Tunnelma ei ole niin sanotusti katossa.   Iloinen asia on kuitenkin 35 -vuotishääpäivä, jota kumpikin meistä viettää töiden merkeissä. Tietenkin ristikkäisissä vuoroissa 😂 Ihan perusmeininkiä. 

Vilkasta viikon alkua juuri Sinulle! 

Anelmaiset

 Kaikenlaisia jemmoja sitä onkin! Nämäkin mökillä pöydän alla piilossa! 

Näistä pitäisi kuulemma valita oikeita värejä polvisukkiin....  katsotaanpas...... kaikki taitavat olla tämän vyötteenkin perusteella sitä 7-veikkaa.  

Ihan tähän välihuomautuksena sanon, että minullakin on veikka, Frodo. Onneksi niitä ei ole seitsemää!  Tuon yhden vielä jotenkin kestää. 

Jep! Merri valitsi hiljalleen värejä ja minä neuloin niistä Anelma Kervisen suunnittelemat Anelmaiset.    Jämälankojen hävitys sai ihan uutta potkua, kun älysin käyttää ohjeita, enkä tee enää pelkästään raitasukkia. Eihän niissäkään mitään vikaa ole, mutta aika monet tuli jo tehtyä. Otin muutaman mallilehden mukaan mökille. Yksi oli Novitan Sukkalehti vuodelta 2015. Luulen kyllä nähneeni tämän ohjeen jossain toisessakin lehdessä.    Olen muutamat Anelmaiset vuosia sitten tehnyt.  Nyt tuli yht´äkkiä ahaa -elämys: jämälankoja voi käyttää näinkin!  

Ensin käytin kaikkea, mikä näytti sopivan parhaiten yhteen.  Kompromisseja piti tehdä sekä lankojen, että kuvioiden suhteen, jos jotain lankaa ei ollutkaan tarpeeksi.  Kärjenkin taisin päätellä omaan tyyliin.  Sukkiin kului jämälankoja 210 grammaa (päätelty versio). Puikot kokoa 3½.  Sukat ovat kokoa 38. Tuo kukkaraita nilkassa on vaan edelleen niin kaunis ❤️

Lankoja jäi vielä, mutta värimaailma oli aika sekava.  Päätin silti aloittaa toiset sukat.  Näihin oli todella mukava upottaa näitä jämiä. Mielenkiintoisempaa, kuin raita.  Nämä ovat oikein sirkussukat kaikissa väreissään.  Yritin säästellä samoja värejä vähän useampaan paikkaan sukassa, mikä näköjään vähän  selkiyttää kokonaisuutta.  Sukkien langankulutus ja muutkin tiedot ovat aivan samat, kuin edellä.  Yläkuva on otettu auringonpaisteessa ja alakuva sateessa! Ei uskoisi! 

Vähiin kävi tuokin lankamäärä!   

Kaurapuurolautanenkin on näköjään päässyt kuvaan 😂 Meikäläisen perusruokaa nykyään, kun lääkäri uhkasi kolesterolilääkkeellä.   En ole vielä käynyt uusintaverikokeessa.  Kesäloma tuntuu vähän väärältä ajankohdalta.   Katsotaan sitten uudelleen, kun olen taas aloittanut töissä juoksemisen. 

En minä pelkästään neulonut ole mökillä. Sukat on tehty useamman mökkireissun aikana.  Äskettäin mm. putsasin mökin huopakaton sammalista.   Puolet oli siistiä, ei sammalia, mutta puolessa oli pientä kasvustoa.    Taisin juuri sanoa, että  minusta on nykyään kamalaa olla korkealla ja nyt kipusin katolle!   Jos joku homma on tehtävä, on se tehtävä, vaikka pää kainalossa.  Suomalaisella sisulla tämäkin homma tuli tehtyä. Voin silti sanoa, että äiti otti alakuvan todisteeksi siitä, että en meinannut millään päästä alas.  Reuna tuntui liian hankalalta ylittää.  Myöhemmin tajusin, että tikkaat täytyy laittaa paljon loivempaan kulmaan, niin laskeutuminen helpottuu.  

Minulle sanottiin, että millään terävällä ei saa raaputtaa, koska katosta menee pinta...  naisten logiikka käyttöön ja keittiöön kaivelemaan paistinlastoja 😂 Pari lastaa sain aika typistettyyn kuntoon. 

Seuraavaksi katolle on tarkoitus levittää sammalsyöppöä, eli jotain ainetta, joka estää sammalia kasvamasta katolle.   Piimäkin kuulemma kävisi. Toivon, että  sitä ei kuitenkaan päädy katolle haisemaan 🫣 

Seuraavalla mökkireisulla pääsee taas kaivelemaan pöydän alta löytyviä jämälankoja ja suunnittelemaan uutta projektia.  Ehkä kotoakin voisi pussittaa lisää jämiä mukaan...    Parasta olisi, jos keksisin sellaisille ei- sukkalangoille jotain käyttöä.  Ne tuppaavat aina hautumaan vuodesta toiseen. 

Lähdin mökiltä kissojen kanssa. Taakse jäi sateinen maisema.  

Selkä alkoi tuon kattohomman jälkeen nikotella oikein kunnolla. Pitäisikö könytä uudelleen katolle? Sitähän sanotaan, että vaivat lähtevät sillä, millä ovat tulleetkin. 

Ehkä syynä on vain uusi vuosirengas, jonka sain tänään.  Nykyisin ajattelen niin, että jälleen vuosi lähempänä eläkettä 😂

Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle! 

Torni

 Pienen pieni kesäloma-ajelu vei meidät mökiltä Elvingin tornille.  Sen kerrotaan olevan näköalapaikka etelä-Suomen erämaaluontoon.  Olen käynyt siellä  joskus ennenkin, vuosia sitten. 

Pääsymaksu on 3 euroa/ aikuinen. Paikalla oli reipas nuori kesätyöntekijä ohjaamassa kävijät ovesta sisään. Kiikarit matkaan ja raput ylös.  Vaikka kateus on perisynti, niin taas minulle tuli mieleen, miten vääränlaisen ammatinvalinnan olenkaan tehnyt!  😂 Niinhän sitä silti sanotaan, että elämä on valintoja.  Taitaa pitää paikkaansa. 

En käsitä, miten minä, joka lapsena kiipeilin vaikka minne, olen nykyään niin epäileväinen jopa tällaisten rappujen suhteen. Ihan kuin ne olisivat huojuneet!  Kuntokin tuntui olevan surkeimmasta päästä. 

Ilma oli kaunis ja puuskutuksen tasaannuttua pääsin katselemaan maisemia ensin pelkillä silmälaseilla ja sitten kiikareilla.  Kaikkialla näkyi metsää ja vesistöjä.  Kaukana järvellä näkyi veneitä.  Muistelin lapsena olleeni yhdellä mökillä tuolla päin, mutta en enää osannut hahmottaa, missä päin järveä se olisi ollut. 

Tornin rakennutti vuorineuvos Rudolf Bernhard  Elving, (1849-1927). Hän perusti mm. Voikkaan tehtaat ja johti myhöhemmin myös Kymin Osakeyhtiötä, toimi useiden valtion hallinnon ja yritysten johdossa ja omisti laajoja maa-alueita. 

Rudolf  perusti mailleen Kirjokiven kartanon (siellä olen joskus lapsena ollut musiikkiopiston leirillä).  Se oli Elvingin perheen kesänviettopaikka. Talvet he asuivat Helsingissä. 

Kartanon mailla sijaitseva torni on yli 20 metriä korkea käsin valetuista sementtitiilistä muurattu kahdensankulmainen tornirakennelma, jonka rakennustekniikka on erikoislaatuinen. Kerrotaan Elvingin tuoneen menetelmän Saksasta. Toteuttaja oli rakennusmestari Kaarle Malmgren.

Torni on alun perin rakennettu palovartiointia ja luvattoman  kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten.  Sotien aikana torni oli tehokkaasti käytössä, sillä se toimi lottien miehittämänä ilmavalvontapaikkana.  

Alkuperäiset sisäportaat tuhoutuivat tulipalossa 50 -luvulla. Torni oli pitkään tyhjillään, mutta se kunnostettiin 1990 -luvulla ja toimii nyt matkailunähtävyytenä. 

Taisimmekin tulla paikalle pikkuautolla, vaikka se vaikutti tullessamme aika isolta autolta 😂

Tarkoitus oli matkalla käydä yhdellä uudella luontopolulla, mutta emme löytäneet sen alkupäätä.  Lopulta Verlaan palattuamme päätimme käydä kiertämässä siellä olevan n.2 kilometriä  pitkän luontopolun.  On todella mahtavaa, että hyttysiä ei ole juuri lainkaan! 😊 Punkeista varoiteltiin oikein kyltillä.  Ehkä se on joillekin matkailijoille  uusi juttu, vaikka itselle ihan normaali tieto tuollaisissa paikoissa kulkiessa.  Otin alkukesästä puutiaisaivokuumerokotteet.  Olisi mahtavaa, jos punkkirokote olisi sellainen, kuin kissojen punkkilääkekin, eli hylkisi mahdollisia kiinni käyviä punkkeja pois iholta 🤔 Olisiko tässä kehittelyn paikka lääketeollisuudelle?   Kohta alkaa marja- ja sieniaika. Saa nähdä selviänkö tänä vuonna ilman punkkeja. Jostain syystä ne ovat viime vuosina tykästyneet minuun. Yksikin on liikaa! 

Oletteko huomanneet, että blogin esikatselussa ei näy korjattu versio, vaan se näyttää päivittämisestä huolimatta kirjoitusvirheet?  

Kesä jatkuu.......    🌷❤️  nautitaan siitä nyt kun vielä voidaan. Aika menee niin nopeasti ja syksy kolkuttelee  salakavalasti nurkan takana. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle!