Niitä näitä

 Kävimme piipahtamassa mökillä ja katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ilmeisesti järven jää  on tänä vuonna vähän arvaamaton kun pilkkijät ja moottorikelkalla ajajat ovat ajelleet näin lähellä rantaa. Keskemmällä ei näkynyt yhtään jälkiä. 

Rannan rapakivi odottelee pääsevänsä kuvaan neulottujen sukkien kanssa 😊  Lunta pihalla ei ollut kovin paljon. Autolla pääsi pihaan asti ilman lumitöitä. 

On jäänyt laittamatta kuva uudesta suvun tulokkaasta, eli Kiristä, jota käytiin taannoin katsomassa.  Laitoin silloin kuvia vain  perheen koirista.  Kiri on kotiutunut uuteen kotiinsa todella hyvin. Se ei välitä koirien lähentelyistä ollenkaan.  Se vain leikkii omiaan sen kummemmin hätkähtämättä. Siitä kasvaa varmaan iso kolli, kuten Merristäkin, tassujen koosta ja muustakin olemuksesta päätellen. 

Saman talouden Malla -kissa ei ole aivan vakuuttunut uuden tulokkaan aikeista.  Se pitää vielä vähän hajurakoa. 

Kävin kirjastosta lainaamassa uusia nuottikirjoja.  Vanhat jo vähän kyllästyttävät.  Orkesterisoitto on se pääasiallisin juttu, mutta sitäkin varten on kotona harjoiteltava useasti.  Puhallinsoitin vaatii äänen ylläpitoa. 

Kirjaston alakerrassa on pieni lounaskahvila.  Päädyin sinne ruokailemaan.  Jälkiruokakahvin kupponen oli aivan ihastuttava 💖

Merri tässä  pitää vähän taukoa treeneistään... älkää kysykö tuosta laitteesta mitään... 

Kodinhoitohuoneessa pitäisi Merrin mielestä silittää myös sitä, eikä vain pyykkiä. 

'

Tämä on vaan joka kerta niin hassu tilanne!  Se yrittää vängätä syliin, kun minä taas  yritän silittää. 

Näyttää siltä, että se aikoo hypätä hartioilleni, jos en ota sitä.  Sitä hyppyä kannattaa vähän ennakoida, jos haluaa välttyä kynsien napakalta otteelta. 

Silmät napittavat minua ja viikset töhöttävät suoraan eteen päin, kuten aina, kun kissa on innoissaan. 

Onneksi toiseksi paras paikka kelpasi tällä kertaa. Yläkaapin hylly on hyvä paikka tutkia, tuleeko pyykki kunnolla silitettyä. 

Täällä on kaikenlaista kehitteillä, mutta mikään ei ole valmistunut. Farkkua ja tietysti lankoja olen liikutellut. Yläkerran kässähuoneessa on vähän isompi sisustusprojekti meneillään.  Se tarkoittaa myös osaltaan sitä, että pitäisi saada paikkoja siivottua... se taas kuulostaa aika hankalalta ja tekemättömältä paikalta... 

Ei niin vakavaa

Olisiko nyt sopiva päivä ottaa osaa Kristiina K:n haasteeseen, jossa kysellään kuukauden mokaa? Perjantai 13. päivä on tunnettu epäonnen päivä.  Kuukausikin on vielä puolessa välissä, joten kaikenlaista mokaa voi vielä loppukuustakin tulla vastaan.   Mitään suurta mokaa ei ole ehtinyt tulla, eikä toivottavasti tulekaan.  Pieniä mokia käy silti ihan päivittäin.   Välillä mietin, että nyt olisi piilokameralla taas kuvattavaa, kun seurailisi minun touhujani. 

Puhelin täytyy välillä laittaa lataukseen. Johto vaan kiinni ja töpseli seinään. Vaan kuinka päin johto tulee??  Turha ahtaa pistokkeeseen menevää päätä puhelimeen. Ei se mahdu! 

Kaupasta ostettu salaatti ei ollutkaan sitä lajia, jota olin aiemmin syönyt.  Väärä ostos osoittautui ihan hirveän makuiseksi.  Olihan se syötävä, kun olin ostanut... 

Töissä tapahtuu usein ihan pöhköjä juttuja. Niistä suurin osa ei näy ulos päin ollenkaan. Olen siis kotihoidossa töissä.  Muuttuvia tilanteita ja jatkuvia ihmiskontakteja.      

*Menen  "Mairelle", mutta yht´äkkiä en muistakaan hänen etunimeään, kun olen käynyt jo vaikka kuinka monessa paikassa.  Mieleen tulee vain "Helvi".   Maire ei ehkä reagoi, jos kutsun häntä Helviksi.  Mikäli tajuan jo ennen sanomistani, että en muistakaan etunimeä, tai olen epävarma nimestä, niin kutsun häntä jo turvatoimena ihan vaan rouvaksi tai neidiksi. 

*Olen menossa tiettyyn suuntaan ja siinä ajellessa mietin jo seuraavia paikkoja, missä järjestyksessä kulkisin.  Hetken päästä huomaan kääntyneeni väärälle tielle.  Sama juttu käy, jos mietin jotain kotijuttua työajojen aikana. Helposti sitä kääntyykin kotia kohti ❤️ Töistä kotiin lähtiessä sen sijaan olen useasti mennytkin väärään suuntaan, koska olen päivän  mittaan mennyt sinne jo useita kertoja työn merkeissä. 

*Entä sitten käyntien kirjaaminen hoitokertomukselle?  Käynnit kirjataan puhelimen sovelluksella. Kaikkihan tietävät, miten puhelimen kirjoitusosio korjaa sanoja mielestään  oikeiksi.   Puhelimella nopeasti kirjaaminen tuottaa paljon kirjoitusvirheitä.  Automaattikorjaus on usein avuksi, mutta se on  välillä liiankin avulias.  Asiakkaalla ei useimmiten ole pilvikipua, eikä muutakaan höpöhöpöä.  Tarkistan jokaisen kirjaukseni ennen tallentamista. Virheitä saattaa silti jäädä huomaamatta. 

Käsitöitä tehdessä tapahtuu jos jonkinlaisia mokia.  Joistain saattaa jopa oppia jotain.  En muista pitkään aikaan ommelleeni hihaa nurin päin puseroon.  Ristipistoihin en ole edes koskenut vuosiin, koska en koskaan näe sitä ruudukkoa oikein ja pistelen siitä vierestä jotain omiani.   Haltija -sukissa neuloin kantapään vähän väärään paikkaan, mutta sain korjattua sen pienellä säädöllä, eikä kukaan tiedä mitään.... 

Puikko katkesi liiasta väännöstä neuloessa. 

Voiko unessa mokata? Näin unta, että olinkin poliisi.  Tein muiden kanssa  hälytyskäyntejä rikospaikoille, mutta tehtäväni oli myös koko ajan vahtia netissä eri kaupunkien poliisihuutokauppoja.  Mikäli siellä oli myynnissä jotain tosi arvokasta, minun piti huutaa se meidän omalle poliisiasemallemme.  Oli koko ajan jotenkin ahdistunut olo. Ei sen takia, että olin poliisi, vaan sen takia, että pelkäsin, että en huomaa sitä tärkeintä myytävää tavaraa ja saan sapiskaa töistäni. 

Näitä miettiessä soi koko ajan päässä Pauli Hanhiniemen MUUTKIN MOKAA 

Näisä tunnelmisa jatketaan tätä pirjantai 13 pävää.  Moikut, moikut! 

Kamut -lapaset

 Mitähän tässä tapahtuu?  Piilossa vai tahattomasti asettautuneena?  Oven alta voi tarvittaessa tassulla härnätä toista. 

Nyt hommiin! Lattialla on tarkisteltavaa!  Frodo on enemmän kiinnostunut siitä, näkyykö sen kasvokuva selkeästi kamerassa. 

Lattialla pötköttää Irkun (Sairaasti sukkaa -blogista) suunnittelemat lapaset. Niiden ohje on tämän helmikuun ajan ilmaiseksi tarjolla Lankajengissä.   Irkulla on siellä monta muutakin kivaa ohjetta.  Muutaman olen ostanut ja Miesten joulusukat myös toteuttanut näiden lapasten lisäksi.  Nämä liittyvät myös Sweets & Socks -blogin lapasboxi -haasteeseen, jossa haastesanoina näin ystävänpäiväkuukautena ovat läheisyys, ystävyys, rakkaus. 

Merrin tarkastushomma on paljon tarkempaa. Se huomaa heti, että värit eivät ole ohjeen mukaiset, eikä kuvio näin ollen näy niin hyvin.  Peukaloihinkin on näköjään lisätty vielä 3 silmukkaa ohjeesta poiketen.    Muuten ovat ok. Saako nyt lisää nameja? 

Valitsin langat "summamutikassa" , lähinnä sellaisia, joita sitten saisin myös käytettyä pois.  Kyllähän nämä yhteen sopivat, mutta kuvio ei tosiaan näy niin hyvin.  Tuo oranssi on 7 veljestä Kuuraa, jossa on kimalletta mukana.  Lankaa kulutin 3,5 puikoilla 93 grammaa. 

Ystävänpäivä ei ole vielä, mutta yhtä hyvin se voi olla ihan joka päivä, vai mitä? 

Haltijasukat

 Ensimmäinen neule The fellowship of the knits -kirjasta oli tämä sukkapari, kuten uumoilinkin jo aiemmin.  Natalie Sheldonin suunnittelemat Foliage socks.  Taru Sormusten Herrasta -kirjassa 8 sormuksenviejää saivat haltijoilta lahjoja, mm. viitat ja niihin soljet, lehtikuviosoljet.   Nuo soljet eivät koskaan putoa ilman syytä.  Örkit ryöstivät Merrin ja Pippinin, mutta toiset seurueen jäsenet löysivät heidät, löydettyään pudonneen lehtisoljen. 

Molemmat kuvat olen ottanut ulkona. Lumen päällä tulee huonoja kuvia, vaikka oli aivan kirkas päivä! 

Neuloin sukat 2,5 puikoilla. Luulin lankojen olevan Venlaa, mutta tuo vihreä olikin joku kampanjatuote (?), nimeltään Vieno. Sama paksuus kuitenkin. Lankaa kului 83 grammaa. Haltijatuotteet ovat kevyitä! ❤️  Sukkapari tuo haltijamaista mystiikkaa käyttäjälleen, joten pidän nämä itse. 

Tunnustan, että en jaksanut opiskella kirjasta tuota kantapäätä (oli ehkä tehty jälkikäteen?) joten päätin tehdä sekä kantapäät, että kärjet omin päin.  Alkuperäisessä mallissa ei ollut kantapään kiilakavennuksia, eikä näin ollen niin paljon silmukoitakaan, joten laajensin siinä kohtaa tuota verkkomaista kuviota.  

Kissoilla on uutta kytättävää: pistorasiat.  Jokin siellä satunnaisesti rapsahtaa. Olisiko hiiri? Kannattaa vahtia, niin näkee, jos vilahtaa... 

Merri on sylikissa.  Se tykkää, kun se kiedotaan johonkin. Hurina vaan kuuluu, kun se nauttii elämästä.  Se kyllä huomaa, että käsivarren päällä ei ole mitään, mihin voisi samalla tassutella/kynsitellä, mutta ei voi itselleen mitään. Kynnet vain hipovat "valtavaa" neulontahauistani, mutta iho on silti aina ihan naarmuilla. 

Olisiko tässä nyt myös aihetta osallistua Repolaisen "halaus"-haasteeseen?

Näin täällä iltapäivää vietetään. Työpäivä on taputeltu ja huomenna vielä yksi iltavuoro. 

Lupsakkaa lauantai-iltaa juuri Sinulle! 

Kirjavaa juttua

Aiemmin halusin tehdä säärystimet, mutta ohjevalinta ei oikein onnistunut.  Nämä neuloin Niina Laitisen ohjeesta Niittykukkia.  Kyseessä siis sukkien varret.  Alkuperäisessä mallissa oli käytetty väriä vaihtavaa lankaa kuviovärinä. Minäkin otin kirjavan langan.  Minun lankani ovat Nallea. Tuon kirjavan langan nimeä en muista, on jotain vanhempaa, Taika -jotakin.  Lankaa kului 109 grammaa.  Pituutta 38 cm. Ohjeen löysin Lemppari-sukat lehdestä (Hand finished) vuodelta 2023.  Säärystimet on tarkoitus antaa 95 -vuotislahjaksi. 

Laitetaanpa välillä koiruuksien kuvia.  Kukaan niistä ei oikein pysynyt paikoillaan, joten kuvaaminen oli haastavaa. Ruut on koirista iäkkäin. Se on sairastellut, mutta vointi on nyt pysynyt tasaisena ja se jaksaa liikkua melko hyvin. Leikkisäkin se näyttää olevan. 

Arttu on kasvattanut kunnollisen pakkasturkin.  Silti se ei oikein tykkää ulkoilla näin kylmillä, takista huolimatta.  Sisällä sillä tuppaa tulemaan välillä kuuma. 

Unna suostui vain sivuprofiilikuvassa olemaan paikoillaan. Jäi kai odottelemaan jotain syötävää 😊

Mitä mieltä olette Satu Rämön Hildur sarjasta televisiossa, jos olette katsoneet?  Pääseekö kärryille, jos olet lukenut kirjan?  Ensimmäinen osa oli minusta aika sekava aikasiirtoineen.  En tiedä, pysyisikö eri henkilöissä mukana, jos en olisi lukenut kirjaa.  Lukemisen jälkeen ei kyllä oikein mikään  kuvallinen tuotanto ole ihan samanlainen, tai vastaa täysin odotuksia.  Sarjaa tai elokuvaa pitää kuitenkin typistää aikalailla. 

Työt ovat vieneet taas "kaiken ajan". Onneksi huomenna huilipäivä 😜

Runollista Runebergin päivää juuri Sinulle! 

Hikarit

 Tytär pyysi tekemään valkoiset pitsineulesukat.  Kiva! Joku pyytää tekemään  jotain 😍  Yhdessä etsittiin mallia, jonka Nekku sitten löysikin Rakkaat villasukat -lehdestä vuodelta 2019.  Minä sanoin joo sen paremmin ohjetta katsomatta. 

Langat ja puikot käsissä aloin lukea ohjetta.....  aika kauan sitä sainkin tiirailla, enkä silti ymmärtänyt.   Kuviosta oli kuitenkin ruudukkomalli. Ohjeen silmukkamäärät olivat myös tosi pienet. Ehkä lankanikaan ei ollut vastaavaa, vaikka puikot olivat.   Lisäsin silmukkamäärää aloitukseen ja tein muuten omin ohjein, paitsi tuo pitsikuvio, jonka tein ohjeesta.  Malli on nimeltään Hikarit ja sen on suunnitellut Leeni Hoimela.  Otsikon alla lukee, että siro japanilainen pitsi nostaa melkein jalat ilmaan! 

Tykkään erityisesti tuosta rusetista, joka muodostui kuvion keskelle. 

Sukat ovat kokoa 37. Venla -lankaa kului 2,5 puikoilla 59 grammaa. Aloituksessa taisin käyttää silmukkamäärää 18 / puikko. 

Frodon tarkastus on aika ylimalkainen, lähinnä hajuun perustuva. 

Takan edessä on riittänyt lämmittelijöitä.  Frodo odottelee tässä, milloin Merri on vähiten tarkkaavainen ja sitten se kävelee tuohon Merrin paikalle. Merri väistää aina.  Pari päivää sitten näin kuitenkin sellainen näyn, että Merri jahtasi Frodoa. Yleensä se on aina toisin päin. 

Tosi kiva huomioida myös sellainen asia, että tuo joulumyyjäisistä ostettu kissanpeti on ollut ahkerassa käytössä.  Ei ollut huono ostos ollenkaan.  Yhden vanhan kissateltan laitoin juuri kierrätykseen käytön puutteessa. 

Hikari -sanaa käytettiin ainakin minun kouluaikoinani sellaisista, jotka sattuivat saamaan hyviä numeroita kokeista, tai viittasivat usein.  Mistähän tuo sana oikein on suomenkielessä peräisin?  Toisten huonoudeksi on helppoa laskea asiat, joissa itse ei oikein viitsi vaivautua. Sitä kai se oli, harmitusta omasta tietämättömyydestä.  Mietin sitäkin, että sanottiinko hikareiksi vain tyttöjä, vai koskiko se  myös poikia?  En muista yhtään poikamaista  hikaria.  Kemian tunnilta muistan kyllä yhden pojan, joka tiesi aina kaiken.  Ei tule kyllä  hikari mieleen hänen yhteydessään. Itse olin ainakin kemia-fysiikka -alueella täysi tollo.  Ei uskaltanut katsoa opettajaan päinkään, kun saattoi joutua vastaamaan, eikä tiennyt yhtään mistä puhuttiin.  Muistan päätyneeni laskemaan jotain laskua liitutaululle asti. Pitkän kirjoittelun jälkeen sanoin, että tämän pidemmälle en osannut laskea... Opettaja sanoi, että en minäkään olisi sitä noin osannut laskea. Ei kuitenkaan sanonut heti alussa, että pieleen menee.  Onneksi minusta ei tullut kemistiä tai fyysikkoa, koska maailma ei olisi siitä juurikaan parantunut, jos lainkaan. 

Mieluisimpia aineita koulussa olivat kielet, musiikki, jossain vaiheessa  myös historia.  Inhokkeja olivat liikunta, terveystieto (sama ope, jonka kanssa ei synkannut),  fysiikka, kemia, matematiikka.  Käsitöistäkään en kouluaikana hirveästi tykännyt (liikaa ohjeistusta 😂).  Eihän tässä näköjään enää edes muista, mitä aineita koulussa piti opiskella 😁

Oliko sinulla inhokkeja ja mielusia aineita? 

Hehkeää helmikuuta juuri Sinulle joka tapauksessa! 

Aktivointilelu kissoille

 Miksi kissoille ei tehdä koskaan mitään kivaa, ihmettelee Merri.  Kohtuullisuuden nimissä asia piti korjata. Mietimme yhdessä vaihtoehtoja. 

Rullia löytyy... miksipä ei löytyisi!?  Täällähän  on kaikkea (mikä  oikeasti pitäisi olla ihan jossain muualla...).   Tarvitaanko kuumaliimaa?  Vähän voisi sipaista rullien kylkeen, että rullat eivät lähtisi liikkeelle leikkien aikana. 

Tällainen saatiin aikaan!  Pitkätassuisille ja sinnikkäimmille vähän pidemmät rullat ja vähemmän innokkaille nuo matalammat rullat. 

Maia ja Merri, ruuan perään  innokkaimmat ja etsiväluonteiset muutenkin, nappasivat uuden haasteen heti. Mikä täällä tuoksuu??  Nappuloita... mutta missä?  Siellä niitä näkyy,  mutta miten ne saisi suuhun?

Frodo tutkii uutta juttua....  ei oikein kiinnosta. Ruoka-asioissa  annetaan tilaa Merrille.  Ne syövät, kenellä on nälkä. Frodolla ei aina ole. 

Mitä siellä tapahtuu? Ei voisi vähempää kiinnostaa ainakaan Samia.  Ainoa kissa, joka viihtyy kiipeilypuun "luolassa". 

Kupissa oleva ruoka maistuu kaikille. Frodo ei kuitenkaan halua syödä näin julkisella paikalla, vaan sivummalla omassa rauhassaan. Jotain rajaa sentään!  Ylätason ruokailijat eivät kiinnitä toisiinsa mitään huomiota, vaan keskittyvät pelkästään ruokakuppeihinsa ja niiden sisältöön. 

Laitan Merrin leikistä videon, jos se vaan aukeaa teille katsottavaksi.  Vieressä oleva roiskuva kala ei kiinnosta ketään. 

Yhdessä kun tekee, niin tulee sellaista, kuin on toivottu! t: Merri ja Sartsa