Äly hoi!

 Vietin taas vapaapäivät mökillä. Siellä jotenkin pää tyhjentyy, kun on ihan eri maisemissa, kuin töissä. Työpäivät ovat yhtä juoksemista, eikä mikään mene ainakaan parempaan suuntaan.  Vähän kun katselee ilta-aurinkoa, niin alkaa taas kestämään jatkuvaa painetta.   Miten tämä yhteiskunta on mennyt tällaiseksi??

Kaikkina päivinä oli todella kova puuskatuuli. Merrin kanssa kuunneltiin ja mietittiin, kaatuuko puu niskaan.   Vaikka välillä satoi, sain tyhjennettyä kompostorit ja huussin.  Pesin myös mökin ikkunat ja verhot, sekä  siistin grillikatoksen.  Muutaman halpiskukan istutin ruukkuihin.   Vaikka mökillä on puuhastelua, sitä ei ole pakko tehdä. Voi itse päättää mitä tekee ja milloin. 

Oli tietysti aikaa myös neuloa, mutta mitä?   Aikani pähkäilin ja päätin sitten kysyä jopa tekoälyltä, mitä neuloisin seuraavaksi jämälangoista.   Ehkä haluatte arvata, mihin tartuin noista ehdotuksista ensimmäisenä. 

 Löysin lehtikotelosta vanhan Novita -lehden, kevät 2010. Siinä oli kivat kämmekkäät, joita päätin aloittaa. Langaksi valitsin vanhan, marinoituneen Cocos -langan, jota oli noin 3 kerää.  Puikkoni oli 3. Mökillä nyt ei muutenkaan ole kovin runsasta puikkokokoelmaa, joten niillä mennään, mitä on.  Ohjeessa oli käytetty ihan muuta lankaa, Tico ticoa. Ohjeen on suunnitellut Marita Metsäkylä.  

Lankaa kului 101 grammaa.   Kämmekkäät tuntuvat käsissä aika kivoilta. Vähän fiinimmät kämmekkkäät 😍 Langassa on mukana kiiltoa. 

Yläkuva on otettu illalla auringonlaskun aikaan. Alakuva on päivänvalossa.  Huvittavaa neulomisessa oli se, että ohjeen päättyessä peukaloiden silmukat olivat vielä apulangalla 😁 Muutamankin kerran luin ohjeen läpi, mutta näin se vaan päättyi.  Kyllähän minä nyt peukalot sain aikaiseksi ilman ohjettakin, kun kiila oli jo valmiina.  Ohjeen korjaus olisi ollut varmaan seuraavassa lehdessä. 

Ylin kuva on otettu auringonlaskun aikaan. Alempi kuva on viimeisen päivän aamuna auringonnousun jälkeen.   Tuolloin olikin jo aika lähteä kotiin ja iltavuoroon.   Mökiltä suoraan en koskaan lähde, mutta  matka on kuitenkin niin lyhyt, että voin lähteä paria tuntia ennen töiden alkua ja ehdin vielä hyvin kotona valmistautua. 

Mökillä alkoi ensimmäinen alppiruusu jo kukkimaan. Kotonakin pientä availua on jo näkyvissä. 

Arovuokot kukkivat kotona tosi runsaasti.  Viime kesänä mökille viemänikin ovat lähteneet yksittäisinä kukkimaan. Varmaan leviävät sielläkin vuosien myötä. 

Kyllä tuo äly on harvinaista nykyään. Kaikenlaisia ehdotelmia sitä kuulee ja näkee kaikista tuuteista. Kunpa se kuuluisa maalaisjärki taas alkaisi nostaa päätään.  Sille olisi nyt käyttöä kaikkialla. Pieniä älynväläyksiä on ajoittain havaittavissa, mutta älyttömän harvoin. 

Älyttömän älykästä päivää juuri Sinulle! 

Verla

Kesän ensimmäinen vierailu Verlassa. Arttu esittelee Patruunan pytingin takapihalla olevaa kukkaloistoa. 

Se jatkuu vielä kulkutien toisellakin puolella. 

Tehdas on näköjään edelleen osittain huputettuna. 

Tehdas järven puolelta kuvattuna. Nuo harmaat osiot ovat ilmeisesti restauroituja kohtia.  Vasemmalla puolella yläviistossa  näkyy huvimaja. 

Jonkinlainen istuskelu- tai kokoontumispaikka tehtaan alapuolella nurmialueella. 

Näistä kivistä en nyt yhtään muista, mitä ne ovat. Jostain syystä tulee mieleen Stonehenge ja sen kivet kaatuneina 😁 Arttu olisi halunnut merkitä ne omikseen, mutta sellaiseen se ei saanut lupaa. 

Kiskot vievät etelään... .vai ehkä pohjoiseen... 🤔 Näitä kiskoja myöten on vedetty vaunuilla puutavaraa tehtaan toiminta-aikoina. 

Eniten kiinnostivat käsityömyymälät. Kiersimme ne äidin kanssa vuorotellen. Toinen jäi pitämään seuraa Artulle. 

Kasvimaa on erittäin siisti.  Muistaakseni tämä oli jonkinlainen koekasvimaa 🤔

Kahvilan pullatarjonta oli erityisen hyvä!  Koskaan ei voi tietää, kun kahviloissa tarjotaan pullia, ovatko ne oikeasti pehmeitä, vai ehkä pöydässä seisseitä. Nämä molemmat olivat tori tuoreita! Terveiset vaan Rouva Kepposelle! 

Laitumella laiduntavat Karten luomutilan lampaat Mustavalko ja Ellu. 

Kanoja katsoimme vain kaukaa. Olisivat ehkä hermostuneet Artun läheisyydestä. 

Pahvitehtaan aikainen kesäkuivaamo.  Talvisin pahvit kuivatettiin tehtaan vintillä. 

Arttu esittelee myös halkovajan. 

Veden äärellä kulkee puinen kävelyreitti, jonka Artun kanssa kuljimme läpi. Vesi laskee sähkölaitokselle tuolta sillan luota. 

Nyt on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt edes bloggaamaan.  Mökilläkin olen taas välillä ollut, mutta siellä en viitsi alkaa läppärin kanssa touhuamaan, eikä puhelimella päivittäminen kiinnosta.  Toisten blogeja voi kyllä puhelimella kommentoida. 

Mökillä oli koko ajan tosi kova tuuli ja välillä satoi vettäkin.  Pelkäsin aamulla tuulen ääniin herätessä, että tuleeko mänty kohta mökin päälle. Ei tullut.    Sain monta juttua tehtyä hissukseen, mitä olin halunnutkin.  Tänään, kun olisi ollut hyvä ilma, piti jo rientää töihin 😁

Tällaista tämä elämä on. Välillä on rauhallista ja välillä  pitää juosta.  Kultainen keskitie olisi aika kiva. 

Hyvää yötä! Välillä on käytävä unten mailla.... 

Pään tuuletusta

Yksi vapaa oli kiva viettää mökillä rauhoittumassa työn hulinoista. Aamuvuoron jälkeen tavarat ja Merri kyytiin. Pari yötä mökillä ja sitten taas sama toiseen suuntaan ja iltavuoroon. 

Merri ei oikein ilahtunut autokyydistä, mutta oli erityisen iloinen päästyään mökille.  Taitaa silläkin alakuvassa oikein sielu levätä maisemaa katsellessa. 

Ilma oli leppeä, ei hyttysiä!   Viimeisenä päivänä satoi. 

Laituri ei ole paikallaan, joten pitää kurkistella maalta käsin. Tai oikeastaan tassuin, sillä Merri kävi pariin otteeseen myös kokeilemassa, onko vesi kylmää. Ilmeisesti oli, sillä se ei mennyt uimaan. Minä kyllä kävin heittämässä talviturkin. 

Jossain surisee ja hurisee.... onko drooni??    Ei ollut. Oli lentokone.  Niitä välillä näkyy.  Sen sijaan ei näkynyt, mutta kuului joka päivä ajoittain kovaa jyminää. Ilmeisesti Pahkajärvellä oli sotaharjoituksia ja vesi kantaa äänen kaukaakin.   Aikamoista jytinää.  Tänne melko lähellähän tuli silloin joku aika sitten niitä ensimmäisiä drooneja. 

Merri oli utelias tutkimaan joka paikkaa. Sen turkkiin tarttui metsän haju pitkäksi aikaa 😜  

Tuleekohan tänä vuonna mustikoita? Vielä ei kukintaa taida näkyä.  Selkää koskee jo pelkkä ajatus mustikoista 🫣 Tässä kun ne ovat koko ajan näkyvissä, tuntuu pahalta olla keräämättä, mutta tuntuu myös pahalta kerätessä. 

Istutin yhteen tyhjään kukkalaatikkoon vielä muutaman pelakuun.  Tällainen kukkateline on grillikatoksen kolmella sivulla. 

Mökillä on useampia alppiruusuja. Tämä taitaa olla suurin. Nuppuja on. 

Laattoja pitkin on kiva kävellä.  Mökillä on erilaisia ääniä ja hajuja, kuin kotona.  Pitää olla tarkkana, että kuulee kaiken! 

Yhdessä kohtaa Merri astuu aina sivuun ja ohittaa muutamia laattoja. Siinä on muurahaisten kulkureitti.  Se on ehkä joskus erehtynyt seisahtumaan siinä liian pitkäksi aikaa. 

Toisena päivänä Arttu tuli käymään. No ei se haittaa. Arttu on ihan jees. 

Artullakin oli kivaa. Oli kaikenlaista erilaista, kuin kotinurkilla.   Voi vaikka kaivaa reittiä maan ytimeen! 

Tätäkään ei kotona ole. Iso Lätäkkö! 

Jokivedessä ei kotona viitsi uida (paitsi Artun mielestä kyllä sekin kävisi...), mutta kirkas järvivesi on ihan mahtavaa!  Kahlaaminen pilvien seassa tuntuu hyvältä!  

Suopursua on rannassa jonkin verran. Se alkaa kohta kukkimaan, mutta tuoksu tuntuu jo nyt. 

Merri nautti ainoana kissana olemisesta täysin siemauksin! Se oli aivan haltioissaan suorastaan.  Se oli aivan toisenlainen, kuin kotona.  Se kyöhnäsi, oli kaikessa mukana, otti päiväunia nautiskellen, nukkui ihan vieressä. Kotona se nukkuu vain jaloissa.  Kotiin päästyä sitä ihan kuin harmitti, kun toiset kissat tulivat heti pyörimään ympärille ja Frodolla oli ollut aivan liian kova ikävä, ollakseen ystävällinen. Sen jälleen näkemisen riemu oli liian riehakasta Merrille. 

Mökillä on vanha 70 -luvun pöytä, josta liukuu kansi sivuun. Pöydän sisällä on lankajemma.  Merri halusi valita seuraavan langan, josta tehdään jotain. 

Se päätyi tuohon etualalla näkyvään Teddy -lankaan.    Ei huvittanut neuloa, joten päätin virkata kummallisista langoista uuden maton kissoille makuualustaksi.  Toiveena on, että ne makaisivat maton päällä, eikä kissankarvoja olisi niin paljon muualla... 

Välisovitus osoittautui aiheelliseksi, sillä matto oli vielä liian pieni.  Merri kävi kurkistamassa lopulta valmiin maton toistakin puolta, joka oli ihan eri näköinen. 

Hyvin kelpaa!  Taidetaan tuoda tämä takaisin mökille, kunhan ollaan käyty kotona punnitsemassa langankulutus.  Se oli 390 grammaa.  Virkkasin 2 pyöreää kiekkoa ja yhdistin ne toisiinsa. Jatkoin vielä vähän reunamille ketjusilmukkalenkkejä. 

Frodo tarkasti kotona maton, haisteli mökin hajuja.  Ei se kuitenkaan oikein malttanut tehdä tarkempaa tutkimusta. Paikka kyllä kelpasi sitten, kun se oli nähnyt muidenkin siitä kiinnostuvan. Tietenkin. Frodo on paikanvaltaaja! 

Sam ja Maia tutkivat työn laadun paljon tarkemmin.  Eri lankojen käyttö oli aiheuttanut pientä "lepatusta" maton reunamille. 

Äidin ja Artun kanssa kävimme myös Verlassa "pyörimässä". Otin sieltä niin monta kuvaa, että teen eri postauksen siitä myöhemmin. 

Aurinkoista päivää teillekin! 

Kesää kohti

 Meidän piha ei ole mikään puutarhaihme, mutta jotain kukkii vähän siellä, vähän tuolla.  Kaikki värikäs on ilo silmälle.  Helmililjat ovat hyvin  levinneet muutamassa vuodessa. 

Näiden tulppaanien lajikkeesta ei ole hajuakaan, mutta ovat minusta kivan värisiä.  Alppiruusut  ja muu kasvillisuus meinaavat piilotella kukintaa. Kirkas väri kuitenkin näkyy hyvin muiden kasvien joukosta. 

Arovuokot leviävät ympäriinsä, jopa hiekkamaahan. Olen kaivanut osan näistä  pois ja vienyt mökille.   

Jotain valmista käsityötäkin on ilmestynyt.  Lentopalloilija sai persoonalliset ja uniikit sukat.  Ne ovat niin kaltattu kissankarvoilla, että oikein nolottaa 🫣 Täytyy vielä vähän käsitellä näitä tarrakelalla, jos auttaisi.   Kissakvartetti karistelee varmaan ihan tahallaan karvojaan IHAN joka paikkaan.  

Nämä sukat näyttävät aika pieniltä, mutta ovat kokoa 37-38. Kuvioinnin ja tekstin neuloin pääosin, mutta joissain kohdin jouduin vähän jälkipistelemään (minkä myös huomaa hyvin, koska en ole pistelyekspertti).  Ruuduttelin kuvion vihkoon. Jouduin purkamaan kertaalleen, kun kuvio ei näyttänyt oikeanlaiselta. Ei ehkä näytä vieläkään. Enemmän kuitenkin, kuin ensimmäisellä kerralla.    

Näin epäurheilijamainen neuloja ei hätkähdä siitäkään, että käyttää lentopallosukkien rekvisiittana jalkapalloa 😜

Sukat on neulottu Nallesta kolmosen puikoilla. Lankaa kului 98 grammaa. 

Viisut tuli viisuiltua ja paras voitti, kuten sanotaan.  Linda ja Pete pärjäsivät hienosti, vaikka Suomessa onkin tapana pitää voitonjuhlia kaikenlaisissa kisoissa jo ennen kuin on edes aloitettu kisailu. Tänä vuonna ei minusta oikein mikään noussut ylitse muiden. Viime vuoden voittajakappale pysyy edelleen voittajaviisuna minun mielessäni 😍  Se kuulosti kerrassaan upealta viisujen finaalissakin, kun JJ sen siellä esitti. 

Oli aika ankea herätys valvotun  ja huonosti nukutun yön jälkeen, mutta ei auttanut.  Piti lähteä kaatuneiden muistopäivän soittokeikalle hautausmaalle.  Ennen kaupunki, seurakunta, sotaorvot, reserviläiset, lotat ja mitä näitä nyt olikaan, laittoivat kukin oman havukranssinsa, mutta nyt laskivat hyvin sopuisasti tämän yhteisen kranssin. 

Työpäivät ovat olleet täyteläisiä. Osan olen "hiihdellyt" väsyneenä, osan reippaalla energialla.   Yhtenä iltana tulin töistä ja huomasin, että äitienpäivälahjaksi saamani sitruunatonttu onkin valaistunut! Miten en ollut huomannut sitä aiemmin🤔

Työpäivärupeaman jälkeen voi lepuuttaa hermoja ja lihaksia mökillä Merrin kanssa. Ehkä tulee myöhemmin juttuakin mökkeilystä. Merri ainakin nauttii täysin siemauksin 😺

Heipat vaan just sinulle! 

Viisuja odotellessa

 Euroviisupäivä.  Ei yhtään valmista käsityötä. Mennäänkö siis kissoilla? 

SAM:  Minua nukuttaa. 

MAIA:  Yritetään nyt pysyä hereillä vaan...   

SAM: Joudun kohta laittamaan tulitikut silmiin, että ne pysyvät auki. 

MAIA: Minullakin jo silmäluomet painavat. 

SAM: Olen ihan hereillä! Lepuutan vain luomia...

....kas näin!  Tarkkailu jatkuu. Tykkään tästä turvallisesta ulkoilusta keinussa.  Tuuli puhaltelee ihanasti. 

MERRI: Ai mitä sanoit?  Joudun vähän siristelemään, kun aurinko paistaa silmiin.  Ei minuakaan nukuta yhtään! 

FRODO: Porukka nukkuu, vaikka pitäisi pitää vahtia!  Meille kannettiin just joku koppa sisään. MIKÄ tuo on????

KIRI:  Moi, minä tulin teille harjoitteluun.  Saatan tulla joskus pitemmällekin harjoittelujaksolle,  mutta ensin ajattelin vain tutustua. 

KIRI:   Onhan tämä tosi jännittävää! Minä olen kuitenkin rohkea. Tänne voi kuulemma tulla kuka vaan kopassa kannettuna ja se otetaan hyvin vastaan.  Olen kuitenkin varuillani. Alle yksivuotiaan ei kannata alkaa pullistelemaan 4 muun kissan edessä. 

FRODO: Homma ohi. Nyt voi taas ulkoilla. Ai Maia?  En minä sen kanssa tule toimeen... ai missä on?   No en minä aina ole tulematta sen kanssa toimeen.  Välillä voin tulla toimeen.  Leikkiähän se vain on. 

MAIA:   Ai kuka Frodo?  Ihan sama.... 

SAM: Anna tulla Merri! Päivän painit on ottamatta!

MERRI: Kannattaa olla varuillaan! Meikäpoika on tosi vaarallinen!   Vai otetaanko juoksukisa? Kumpi jahtaa?

MAIA: Voi pojat!  Ei ne tiedä, mikä elämässä on tärkeintä. Sehän on tietenkin olevaisen olemattomuus. Sitä sietää mietiskellä aikansa kuluksi. 

Jännittävää Euroviisuiltaa kaikille!  Paras voittakoon.