Elämä on yhtä juhlaa?

Yhdet juhlat ohi, toiset ja kolmannet ja muut vielä nurkan takana. Syntymäpäiville lähes kaikki 60 kutsuttua saapuivat paikalle.  Ruokaa oli ihan valtavasti. Joko sitä oli liikaa, tai sitten ihmiset söivät liian vähän. Joka tapauksessa sitä päätyi vielä kotiinkin asti hirveän paljon. Osa meni pakastimeen, osa jaeltiin seuraavana päivänä lähipiirille . Ruut kävi tuolloin myös kylässä pitkästä aikaa. Se ei kyllä syönyt muiden mukana, mutta pääsi nauttimaan rapsutuksista.  Kissat tietysti kiinnostivat, kun niitä on kotonakin, mutta Merri piti arvoisensa turvavälin samassa huoneessa ja Frodo päätti poistua alakertaan.  

Jostain kumman syystä tuli useita autoaiheisia onnittelukortteja.   Alla oleva lahja on canvas -taulu, jossa mieheni auto ilta-auringossa joen rannalla kuvattuna. 

Toinen autotaulu on äitini maalama, valokuvasta mallattu.  Äiti on ollut useamman vuoden posliininmaalauskurssilla kansalaisopistolla ja tämä on laatalle maalattu.  Äiti on maalannut muitakin tauluja lahjoiksi. Mukeja myös. 

Kissoille juhlapäivä oli varmasti outo, kun kukaan ei tullut kotiin nukkumaanmenoaikaan, eikä iltapala ilmestynyt kuin se kuuluisa Manun illallinen.  Keskellä yötä sitten porukka alkoi kantaa jäljelle jääneitä ruokia ja tavaroita sisälle.   Melko outoa touhua, tuumasi Merri. 

Onneksi tilanne on taas päästy korvaamaan ja hyvittelemään.  Pihalla on kissoilla ollut puuhaa kytätessä naapureiden pihoille. Hyvällä onnella saattaa naapurin kissa pällistellä aidan toiselta puolelta takaisin. Silloin onkin täysi meno päällä!  

 

Hiiriä, pääasiassa päästäisiä on tullut saaliiksi tänä syksynä useita. Frodokin on saanut muutaman. Merri oli niin onnessaan, että söi ensimmäiset, mutta nyttemmin on jättänyt syömättä. Päästäiset maistuvat huhun mukaan kamalilta. En ole kyllä itse maistanut. 

Pian on isänpäivä, itsenäisyyspäivä ja joulu. Siellä välissä vielä Tampereen Kässämessupäivä.  Sinne olisi suunnitelmissa mennä silloin sunnuntaina.  Vähän kyllä arveluttaa tuo pitkä ajomatka ja runsas kävely paikan päällä.  Nilkka on alkanut yllättävän hyvin parantua, mutta kuinka paljon se kestää rasitusta, on vielä kyseenalaista. 

 Muitakin päiviä on, mutta ei nyt kaikki muistu mieleen. Mennään päivä kerrallaan.  

Iloisia ajatuksia päivääsi! 

 

Rudolf

 Pari viikkoa sitten mökillä oli vielä näin kaunista, joskin syksyistä. Ilma oli aurintonpaisteesta huolimatta koleaa ja kosteaa.  Mökki on nyt laitettu talviteloille. Mikään ei tietysti estä menemästä milloin vain mökkeilemään, jos siltä tuntuu, etenkin, kun lunta ei vielä ole tullut.  

Pelargoniat kukkivat vielä täyttä häkää ja nuppujakin on runsaasti. Sääli, kun kukaan ei ole näkemässä. Pitkä, pimeä talvi tulee taas.  Luulen, että aloitan kevään odotuksen nyt!  

Koko syksy on ollut hankalaa aikaa voinnin puolesta.  Olen ollut pitkällä sairaslomalla uupumuksen takia (taas!).   Juuri kun pääsin vähän töihin kiinni, niin kompuroin puuliiteristä tullessa ja nilkasta menivät  nivelsiteet.   Jumittaminen on siis jatkunut.  Yritin aiemmin pakottaa itseni lenkille silloin tällöin. Nyt, kun jalka ei ole kunnossa, niin lenkille lähtö on ollut mielessä monet kerrat.  Ulkoilu on jäänyt vähiin ja raitista ilmaa on ikävä.  Kyllähän kissojen kanssa voi patsastella pihalla milloin haluaa ;D   

Onhan ollut aikaa neuloa...  

Jouluisia ajatuksia on mielessä pyörinyt, kun syntyi  jälleen jouluaiheiset sukat.  Minulla on iso kasa mallilehtiä, joita harvoin tulee selailtua.  Olen ottanut  joihinkin aiheisiin liittyviä lehtiä eri kasaan.  Jouluaiheisista lehdistä on helppo selailla, jos jouluttaa.  Alla olevasta 2025 -vuoden lehdestä löytyi tämä malli. 

Minna Metsäsen suunnittelemat Rudolf -sukat 7 -veikasta. Käytin 3,5 numeron puikkoja. Lankaa meni 181 grammaa. Sukat ovat kokoa 40-42.  Lehdessä on  ohje lasten ja aikuisten kokoihin, sekä lasten ja aikuisten  villapaitaan. 

Pieniä värimuutoksia tein niiden lankojen mukaisesti, mitä kotoa löytyi.  Lisäksi vähän rekvisiittaa kuvaukseen... kultainen poro. En tiedä, mistä se on meille tullut. Se on aika söpö. 

Muutama päivä sitten Tyttö oli meillä hoidossa ja kävimme kävelyllä tuossa ihan lähimetsikössä.  Siellä oli 4 kaurista! En ole koskaan ennen nähnyt niitä täällä, vaikka naapureista jotkut ovatkin nähneet. Olipa erikoista.  Tyttö oli kaiken lisäksi käynyt äskettäin Korkeasaaressa ja nyt oli näin lähellä noin isoja eläimiä vapaana. Jännittävää! 

Tänään mies ilmestyi töistä tällaisen kukkakimpun kanssa.  Kukat eivät olleet minulle, mutta sain  laittaa ne maljakkoon ;) 

Viikonloppuna juhlitaan Repolaisen upean kortin mukaisia kemuja.  Kortissa "aidot autot ja kissat" ;)  Kiitos jälleen personoidusta kortista Repolainen 😍

Nyt mennään siis 60 mittarissa ja 100 lasissa! 

Frodo 5v

 TERRRVE!  Minullapa on tänään synttärit!  5 vuotta!  Se alkaa olla jo aikuisen kissan ikä.  Melkein kuin Merrin, mutta se menee koko ajan karkuun.  Minua pidetään Merrin takia ihan naperona.  "Mitä pikkupoika", tai " vähäpoika", tai pikku veijari".  Mikä ihmeen PIKKU??  Kysyn vaan??!  Olen suuri ja pelottavan kuuloinen, mistä viimeksi mainittu on kaikkien tiedossa.  Osaan pitää ison kissaeläimen ääniä!  Siinähän kuulevat kuka on kuka! 

Tämä on minun paikkani kiipeilypuussa. Merri ei koskaan torku tässä riippuvassa osassa. Se on tuossa alempana, tai sitten ihan ylhäällä.  Välillä, vaikka tykkään eniten tästä omasta paikasta, nappaan Merriltä sen paikan...  Merri väistää aina, vaikka se yrittää murista vastalauseeksi.  

Joskus tässä paikassa tapahtuu kummallisia asioita...   

...ihan kuin täällä alla olisi jotain.  No palvelijathan ne siellä yrittävät yllättää minut rapsuttamalla tuolta alta.  Minä tietysti yritän napata sen rapsuttelijan kynsiini, mutta melkein aina se on liian nopea.  Muutaman kerran olen kyllä onnistunut...   

Sylissä en halua olla, vaikka salaa tykkäänkin siitä.   Tässä korissa voitte kyllä kannella minua pitkin ja poikin. Voin jäädä syliinkin, jos saan olla tässä korissa. Tämä toimii myös hissinä, jos pääsen korkeuksiin.  Sitä en voi sietää, jos Merri pääsee kaapin päälle! Silloin olen kuin kissa pistoksissa ja pyörin ympäriinsä lattialla maukuen. 

Merri on aina ollut idolini, vaikka se on halunnutkin pysyä enemmän omissa oloissaan.  Meidän harrasteet eivät aina sovi yksiin.   Yksi asia meitä yhdistää, nimittäin naapureiden aidan vieressä kyttääminen!  Ei tietenkään samassa kohdassa, muutama metri pitää ainakin olla väliä. Voidaan jakautua myös kyttäämään useampaa eri aitaa.   

Nykyään me ollaan jo ihan saman kokoisia!   Tässä on yksi harvinaisista yhteiskuvistamme näin lähekkäin.   

Kiva, kun tulitte synttäreilleni!   Syökää  kanaa ja herkkunaksuja! Minä tarjoan! 

Terveisin Frodo, aivan kuin aikuinen, mutta mieleltään penikka. 

Karkkikeppi -sukat

 Edelleen aiemman joululehden tunnelmissa ollaan. 

Mia Sumellin Karkkikeppi -sukat, joita piparmintunraikkaiksikin lehdessä mainostetaan.  Lanka on 7 Veikkaa, puikot kokoa 3,5, kulutus 242 grammaa.   Kaikki löytyivät jo valmiiksi.  Ensin luulin tuota vihreää mustaksi, kun lehden kuvasta muka niin katsoin.  Aloin ihmetellä, miksi joulusukissa on mustaa, kunnes tajusin, että arviointivirhe meikäläiseltä ;)  

Nämä sukat ovat paksummasta langasta, kuin ne edellilset ja valmistuivat siksi paljon nopeammin. Tosin tuo poikkiraita oli aika puuduttavaa neuloa.  Sukat ovat kokoa 38-39. 

Takaosan pystyraitainen kiilaosa on hauska yksityiskohta muuten vinoraitaisissa sukissa. 

Kävin kiertelemässä kirpputoreilla. Yht´äkkiä näin hyllyssä tutun nallen!  Lapsena meillä oli ilmeisesti äidin lapsuudesta jääneet nallet, iso musta ja ruskea vähän pienempi.  Ne oli täytetty sahajauhoilla. Niitä piti käsitellä varovasti, että ei tulisi reikiä. Kädet ja jalat pyörivät nivelissään ympäri.  Pinta tuntui jännän kovalta täytteen takia.  Lopulta nallet säilytettiin ullakolla, enkä tiedä, mihin ne viimeiseksi päätyivät, varmaan hävitykseen. 

Hämmästyin todella, kun näin samanlaisen nallen kirpparilla. Onko näitä vielä olemassa muualla kuin museoissa??!!  Jäi hintakin katsomatta muulta hämmästykseltä. Piti napata kuva muistoksi. 

Netissä kerrotaan kyseisten lelujen olevan peräisin jostain 1900 -luvun alulta.  No ei meidän äitikään silloin ole syntynyt, eli jostain saanut varmaan perintönallen hänkin.  Sahajauhonallen sanotaan olevan esikuva itselleen Nalle Puhille!   Tuo nallehan on tosiaan saman mallinen, kuin sahajauhonalle.  

Eipä tule nyt kissankuvia!  Hämmästyitkö?  ;D    Seuraavaksi sitten synttäripäivitys. En kerro kenen. 

Hyvää viikonlopun keskimmäistä päivää! 

Sekalaista seurakuntaa

 Mikähän siinä on, että kissoja aina kiinnostavat kaikenlaiset laukut?  Mökille lähtiessä katoavat aina kuin olemattomiin, mutta muuten ollaan kyllä valmiita pakkautumaan mukaan kassiin.  

Monta kuvaa on jäänyt hautumaan ja melkein unohtunut.  Saattaa olla joku näistä jo toistamiseen, mutta ei haitanne ketään. 

Alla olevan tyynyompeluksen kanssa olen niin myöhässä, että tyynykin päätyi jo mökille.  Keittiön tuolien päälystämisestä jäi aikoinaan epämääräisiä tilkkuja. Leikkasin niistä, ja farkuista palasia, jotka ompelin yhteen. Tyynyn kummallekin puolelle tuli 12 palasta.  Vetoketjukätköni alkaa hiipua sopivan pituisten ja väristen ketjujen osalta.  Yksi vaaleanpunainen soveltui tähän tyynyyn. 

Unna lapinkoira kävi kylässä. Intoa riittää, mutta osaa rauhoittuakin, kun sopiva paikka löytyy.  

Olen ollut huono lenkkeilijä. Arttu on liikuttanut minua silloin tällöin, kuten minäkin sitä. Se on hauskaa seuraa, kun se jaksaa pienestä koostaan huolimatta kävellä ihan reippaan lenkin, mutta vauhti ei päätä huimaa, kun pitää haistella kaikki uudet paikat. Yritänkin käydä sen kanssa sellaisissa paikoissa, joihin äiti ei lähde.  Tälle reitille Arttu ei kuulemma äidin kanssa ole suostunut edes lähtemään.  Meille se on ollut ihan vakioreittiä.  

Arttu kohtaa tosi usein kotinsa lähistöllä näitä ruokarobotteja.  Hauskoja tilanteita on ollut. Nyt minäkin pääsin todistamaan yhtä niistä.  Ihan tuttuja olivat kai toisilleen, koska eivät pysähtyneet juttelemaan :) 

Pyysin tuttavaa vuosia sitten tuomaan vironvillaa reissultaan tuliaisiksi. Sain 3 kiekkoa tällaista. Ei ole lankaa, vaan hahtuvaa.  En ole osannut tehdä näistä oikein mitään. On aika haperoa ainakin yksiltään käsiteltäväksi. Olisiko vinkkejä?

Yhdelle kiekolle olen keksinyt käyttöä pannunalusena. 

En toki sellaisenaan, vaan pienille kerille pyöriteltynä. Olen ommellut pallerot kiinni toisiinsa vahvemmalla langalla.  Tein 2 jo vuosia sitten. Palleroita jäi, mutta halusin nähdä, kestääkö tuollainen pannunalusta mitään, vai purkautuuko. Hyvin on kestänyt. Nyt tein vielä yhden alustan jäljelle jääneistä punaisista hahtuvista.  Noita toisia värejä ei oikein huvittaisi tällaiseen käyttää. Punainen sopii hyvin vaikka joulukattaukseen.  Jonkinlaista lankaahan tämäkin on, joten laitan langankulutukseen 144 grammaa. 

Mikäli kiinnostuit pipareista, niin ohje tulee tässä: 

SOKERILEIVÄT:

250g margariinia

1,5dl sokeria

1,5tl leivinjauhetta

1tl vanilliinisokeria

5dl vehnäjauhoja

Pyöritä taikinasta palloja, kasta sokeriin ja paista 12-15 minuuttia 200 asteessa. 

Alla olevan kuvan olen napannut netistä todistusaineistoksi.  Olen joskus kysellyt ihmisiltä, muistavatko he pallomaisen Peikkojäätelön lapsuudesta. Ei kukaan muista.   Minulla oli pitkään vielä lelulootassakin tuo muovinen pallo.  Jäätelön makua en muista, mutta hyvää se oli!   

Tänään kävin pitkän paussin jälkeen kampaajalla!  Viimeksi kävin helmikuun puolivälissä ja silloin laitettiin permanentti. Uskomatonta, miten kiharaa on edelleenkin. Kuvassa ei ole tehty mitään muuta, kuin annettu hiusten kuivaa. Minulla ei myöskään ole luonnonkiharaa hiusta.  Hiukset ovat olleet sen verran pitkät, että olen saanut ne ponnarille. En ole yhtään ahkera laittelemaan hiuksia, vaan enemmänkin aina helpoimman kautta.   Tällä kerralla kampaaja laittoi minulle vaaleita raitoja ja leikkeli pahimmat latvat pois.  Kuivaa on vieläkin. Vaaleat raidat ja permanentti eivät ole pitemmän päälle hyvä yhdistelmä.   Kumpikin lähtee pois vain kasvamalla ja latvat kuivuvat. 

Palaan taas lempiajatukseeni, että jos olisin faarao, niin ottaisin päivittäin öljykylpyjä. Iho olisi pehmeää kuin vauvalla.  Hiusasia ei välttämättä olisi nykyistä parempi.  Faaraoilla ei ehkä ollut hiuksia, vaan peruukki tai sitten se päähine, joka peitti koko pään?   No, eipä olisi mitään hiusongelmiakaan 😂

Vähän on ollut sellaiset fiilikset, että umpihangessa kahlataan, vaikka ei ole sitä luntakaan.   Nyt kun näihin sanontoihin päästiin, niin jatketaan sitten sillä ajatuksella, että tuleen ei saa jäädä makaamaan, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus! Olkoon se sitä myös Sinulle! 

Joulukukka Amaryllis

 Syksy etenee, säät viilenevät ja syysväsymys iskee itse kullekin.  Merri nauttii ulkoilusta, mutta vetäytyy mielellään myös päivälevoille.  Takajalan venytys tässä meneillään.

Kannen sukkamalli houkutteli ostamaan lehden, vaikka omat hyllyt jo notkuvat lehtiä ennestään. 

Sukkien nimi käy ilmi ulkoasusta, vaikka ei lehdestä sitä lukisikaan. Selkeä Amarylliksen kuva muotoutuu varren etuosaan neuleen edetessä.  Mallin on suunnitellut Sonja Nykänen. Lankaohjeistus koski Kaupunkilankaa, mutta minä painelin yläkertaan ja kaivelin lankalaatikoitani.  Löysin oikeat väriyhdistelmät Nallesta, joka vastasi ohjeen puikkosuositusta. Sukista tuli kokoa 38-39.  Lankaa kului 157 grammaa puikoilla nro 3. 

Resori on tosi nätti ja kuviot myös takana  jouluisen kauniit. 

Kantapäässä oli vähän erikoinen pintakuviointi. Huomasin jossain vaiheessa, että pieleen meni sittenkin.....   purin koko kantalapun ja aloitin alusta. 

Kantapäät ovat minun mielestäni muutenkin neuleen "heikko kohta", jos näin voi sanoa.   Jos tekisin toiset, neuloisin jotain muuta pintaneuletta. 

Malli on tosi kaunis!  Kyllä näiden takia kannatti lehti ostaa.  Sitten vaan käänsin sivua ja jatkoin seuraavaan malliin.... :) 

Frodolla on meneillään etutassun venytys. Kissat ovatkin paljon notkeampia, kuin neuloja itse, mikä ei liene kenellekään yllätys. 

Tuttava lähetti vanhan kuvan jostain 90 -luvun alkupuolelta.  Siinä meidän Misu -kissa seikkailee pihalla.  Tähän liittyy myös sellainen tarina, että tämä tuttavapariskunta oli lähtenyt keski-Suomesta kesälomareissulle ja päätyi meille keskellä yötä. He eivät raaskineet meitä herättää (tai sitten emme heränneet ovikelloon), vaan pistivät teltan  pystyyn meidän pihalle.  Misu oli tietenkin ollut hommassa mukana, halusi tutustua telttaan ja tikkasi siihen muutaman puumerkin, kun ovi ei auennutkaan heti.  Jotain ääniä kuitenkin kuului sisälle ja menimme ovelle ihmettelemään, mitä meidän pihalla oikein tapahtuu. Kyllähän siinä jo auto tunnistettiin, mutta mieheni ehti lohkaista, että ei tämä mikään leirintäalue ole!  Kyllähän siitä riitti naurua pitkäksi aikaa 😂

Misua on kyllä ikävä. Se oli vahva ja itsenäinen kissaneiti.  Teki selväksi tiellä kulkeville isoille koirillekin, että tämä on minun tieni.  Surullista kyllä, jouduimme etsimään Misulle uuden kodin, kun kumpikin lapsistamme oli pahasti allerginen, eikä selkeää syytä tuntunut löytyvän.  

Aivan  uskomatonta, miten aika rientää! Nyt aletaan taas olla viikonlopussa, vaikka edellinen vasta oli.  Ei sen puoleen, että sillä olisi mitään vaikutusta muihinkaan päiviin, tai arkeen, mutta siitä näkee ajan kulumisen helposti. Väsymys on sitä luokkaa, että päiväunet on otettava joka päivä.  Näinkin hauskan meemin, jossa pohdittiin, montako minuuttia aamuheräämisen jälkeen voi alkaa suunnitella päiväunia.   Se on myönnettävä, vaikka en syksystä oikein pidäkään, että ilma on mukavan raikas hengitellä näin viileänä. 

Toivottelen taas hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Taidetta ja unennäköä

 Syksyn hämäryydessä ja pimeydessä on jännittävää osallistua taas taidetapahtumaan metsikössä.  Vesisateesta huolimatta väkeä oli aika paljon liikkeellä. 

Taidetapahtuma on järjestetty kuulemma useampana vuonna. Meille se tuli tutuksi vasta viime vuonna.  Tänä vuonna houkutteli mennä, vaikka satoikin. Pikkutyttökin oli mukana perheineen.  

Moottorisahalla tehdyt patsaat olivat hämäryydessä jännittäviä.  Tyttösellä oli taskulamppu, eikä pelottanut ollenkaan. Hänestä oli jännittävää myös seurata noita nuolia, joilla ohjattiin kulkemaan poluilla eteen päin. 

Aina vähän matkan päässä oli erilaisia taidejuttuja, kuten saksofonisoittoa, huilunsoittoa, rummutusta, vaskisoittimia, tanssijoita, runonlausujia...    Parasta olivat kuitenkin patsaat ja nuolet.  3 -vuotias jaksoi hyvin kulkea koko pitkän reitin.  

Tätä apinaa en muista ennen nähneeni arboretumissa. 

Pimeydessä antoivat valoa erilaiset lyhdyt ja tulet. 

Merrillä oli jännitystä ihan kotikulmilla.  Se pääsi kävelemään läheisen joen rantaan.  Laituri ei sitä pelottanut. 

Kalojako teki mieli, kun kieli jäi lipomaan suupieliä. 

Olen nähnyt taas niin kummallisia unia. Alkaa mietityttämään, mitä se alitajunta yrittää minulle oikein kertoa. 

Viime yönä näin pitkän unen siitä, kuinka äitini vanhan kioskin kulmilla juttelin jonkun kanssa. Näin ilveksen napanneen koiran suuhunsa ja jolkottavan ohitse.  Hetken päästä se yritti toista, pienempää koiraa ihan lähellä ja yritin hätistää sitä pois.  Ilves puri minua käsivarteen ja pohkeeseen.  Tuli isot mustelmat, mutta ei verta. 

Pari yötä sitten olin töissä, menossa asiakaskäynnille. Minulla oli iso reppu selässä ja olin tietenkin myöhässä.  Rappukäytävässä oli ihmisiä ja kävi ilmi, että talossa oli remontti.  Raput oli korvattu tikapuilla. Minua pelotti kamalasti, mutta lähdin kiipeämään epävakaita tikkaita pitkin ylöspäin. Puolessa välissä oli edellinen kulkija pysähtyneenä. Hän meni avuliaasti tikkaiden alapuolelle käsillä roikkuen.    Olen joskus ennenkin nähnyt unta kerrostalojen rappukäytävistä, joista portaat ovat poissa.

Jotkut unet jäävät pitkäksi aikaa mieleen, jotkut vain hetkeksi ja joitain ei muista aamulla enää ollenkaan.  Näen aina unia, vaikka ottaisin vain pienet päivätorkut (joita olenkin viime aikoina ottanut tiheästi).  Aika väsynyt olo, jos vielä 2 tai 3 tunnin jälkeenkin tuntuu vaikealta herätä.    Ehkä valmistaudun olemaan seuraavassa elämässäni kissa, joka nukkuu kellon ympäri ilman sen kummempia ihmettelyjä.