Anelmaiset

 Kaikenlaisia jemmoja sitä onkin! Nämäkin mökillä pöydän alla piilossa! 

Näistä pitäisi kuulemma valita oikeita värejä polvisukkiin....  katsotaanpas...... kaikki taitavat olla tämän vyötteenkin perusteella sitä 7-veikkaa.  

Ihan tähän välihuomautuksena sanon, että minullakin on veikka, Frodo. Onneksi niitä ei ole seitsemää!  Tuon yhden vielä jotenkin kestää. 

Jep! Merri valitsi hiljalleen värejä ja minä neuloin niistä Anelma Kervisen suunnittelemat Anelmaiset.    Jämälankojen hävitys sai ihan uutta potkua, kun älysin käyttää ohjeita, enkä tee enää pelkästään raitasukkia. Eihän niissäkään mitään vikaa ole, mutta aika monet tuli jo tehtyä. Otin muutaman mallilehden mukaan mökille. Yksi oli Novitan Sukkalehti vuodelta 2015. Luulen kyllä nähneeni tämän ohjeen jossain toisessakin lehdessä.    Olen muutamat Anelmaiset vuosia sitten tehnyt.  Nyt tuli yht´äkkiä ahaa -elämys: jämälankoja voi käyttää näinkin!  

Ensin käytin kaikkea, mikä näytti sopivan parhaiten yhteen.  Kompromisseja piti tehdä sekä lankojen, että kuvioiden suhteen, jos jotain lankaa ei ollutkaan tarpeeksi.  Kärjenkin taisin päätellä omaan tyyliin.  Sukkiin kului jämälankoja 210 grammaa (päätelty versio). Puikot kokoa 3½.  Sukat ovat kokoa 38. Tuo kukkaraita nilkassa on vaan edelleen niin kaunis ❤️

Lankoja jäi vielä, mutta värimaailma oli aika sekava.  Päätin silti aloittaa toiset sukat.  Näihin oli todella mukava upottaa näitä jämiä. Mielenkiintoisempaa, kuin raita.  Nämä ovat oikein sirkussukat kaikissa väreissään.  Yritin säästellä samoja värejä vähän useampaan paikkaan sukassa, mikä näköjään vähän  selkiyttää kokonaisuutta.  Sukkien langankulutus ja muutkin tiedot ovat aivan samat, kuin edellä.  Yläkuva on otettu auringonpaisteessa ja alakuva sateessa! Ei uskoisi! 

Vähiin kävi tuokin lankamäärä!   

Kaurapuurolautanenkin on näköjään päässyt kuvaan 😂 Meikäläisen perusruokaa nykyään, kun lääkäri uhkasi kolesterolilääkkeellä.   En ole vielä käynyt uusintaverikokeessa.  Kesäloma tuntuu vähän väärältä ajankohdalta.   Katsotaan sitten uudelleen, kun olen taas aloittanut töissä juoksemisen. 

En minä pelkästään neulonut ole mökillä. Sukat on tehty useamman mökkireissun aikana.  Äskettäin mm. putsasin mökin huopakaton sammalista.   Puolet oli siistiä, ei sammalia, mutta puolessa oli pientä kasvustoa.    Taisin juuri sanoa, että  minusta on nykyään kamalaa olla korkealla ja nyt kipusin katolle!   Jos joku homma on tehtävä, on se tehtävä, vaikka pää kainalossa.  Suomalaisella sisulla tämäkin homma tuli tehtyä. Voin silti sanoa, että äiti otti alakuvan todisteeksi siitä, että en meinannut millään päästä alas.  Reuna tuntui liian hankalalta ylittää.  Myöhemmin tajusin, että tikkaat täytyy laittaa paljon loivempaan kulmaan, niin laskeutuminen helpottuu.  

Minulle sanottiin, että millään terävällä ei saa raaputtaa, koska katosta menee pinta...  naisten logiikka käyttöön ja keittiöön kaivelemaan paistinlastoja 😂 Pari lastaa sain aika typistettyyn kuntoon. 

Seuraavaksi katolle on tarkoitus levittää sammalsyöppöä, eli jotain ainetta, joka estää sammalia kasvamasta katolle.   Piimäkin kuulemma kävisi. Toivon, että  sitä ei kuitenkaan päädy katolle haisemaan 🫣 

Seuraavalla mökkireisulla pääsee taas kaivelemaan pöydän alta löytyviä jämälankoja ja suunnittelemaan uutta projektia.  Ehkä kotoakin voisi pussittaa lisää jämiä mukaan...    Parasta olisi, jos keksisin sellaisille ei- sukkalangoille jotain käyttöä.  Ne tuppaavat aina hautumaan vuodesta toiseen. 

Lähdin mökiltä kissojen kanssa. Taakse jäi sateinen maisema.  

Selkä alkoi tuon kattohomman jälkeen nikotella oikein kunnolla. Pitäisikö könytä uudelleen katolle? Sitähän sanotaan, että vaivat lähtevät sillä, millä ovat tulleetkin. 

Ehkä syynä on vain uusi vuosirengas, jonka sain tänään.  Nykyisin ajattelen niin, että jälleen vuosi lähempänä eläkettä 😂

Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle! 

Torni

 Pienen pieni kesäloma-ajelu vei meidät mökiltä Elvingin tornille.  Sen kerrotaan olevan näköalapaikka etelä-Suomen erämaaluontoon.  Olen käynyt siellä  joskus ennenkin, vuosia sitten. 

Pääsymaksu on 3 euroa/ aikuinen. Paikalla oli reipas nuori kesätyöntekijä ohjaamassa kävijät ovesta sisään. Kiikarit matkaan ja raput ylös.  Vaikka kateus on perisynti, niin taas minulle tuli mieleen, miten vääränlaisen ammatinvalinnan olenkaan tehnyt!  😂 Niinhän sitä silti sanotaan, että elämä on valintoja.  Taitaa pitää paikkaansa. 

En käsitä, miten minä, joka lapsena kiipeilin vaikka minne, olen nykyään niin epäileväinen jopa tällaisten rappujen suhteen. Ihan kuin ne olisivat huojuneet!  Kuntokin tuntui olevan surkeimmasta päästä. 

Ilma oli kaunis ja puuskutuksen tasaannuttua pääsin katselemaan maisemia ensin pelkillä silmälaseilla ja sitten kiikareilla.  Kaikkialla näkyi metsää ja vesistöjä.  Kaukana järvellä näkyi veneitä.  Muistelin lapsena olleeni yhdellä mökillä tuolla päin, mutta en enää osannut hahmottaa, missä päin järveä se olisi ollut. 

Tornin rakennutti vuorineuvos Rudolf Bernhard  Elving, (1849-1927). Hän perusti mm. Voikkaan tehtaat ja johti myhöhemmin myös Kymin Osakeyhtiötä, toimi useiden valtion hallinnon ja yritysten johdossa ja omisti laajoja maa-alueita. 

Rudolf  perusti mailleen Kirjokiven kartanon (siellä olen joskus lapsena ollut musiikkiopiston leirillä).  Se oli Elvingin perheen kesänviettopaikka. Talvet he asuivat Helsingissä. 

Kartanon mailla sijaitseva torni on yli 20 metriä korkea käsin valetuista sementtitiilistä muurattu kahdensankulmainen tornirakennelma, jonka rakennustekniikka on erikoislaatuinen. Kerrotaan Elvingin tuoneen menetelmän Saksasta. Toteuttaja oli rakennusmestari Kaarle Malmgren.

Torni on alun perin rakennettu palovartiointia ja luvattoman  kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten.  Sotien aikana torni oli tehokkaasti käytössä, sillä se toimi lottien miehittämänä ilmavalvontapaikkana.  

Alkuperäiset sisäportaat tuhoutuivat tulipalossa 50 -luvulla. Torni oli pitkään tyhjillään, mutta se kunnostettiin 1990 -luvulla ja toimii nyt matkailunähtävyytenä. 

Taisimmekin tulla paikalle pikkuautolla, vaikka se vaikutti tullessamme aika isolta autolta 😂

Tarkoitus oli matkalla käydä yhdellä uudella luontopolulla, mutta emme löytäneet sen alkupäätä.  Lopulta Verlaan palattuamme päätimme käydä kiertämässä siellä olevan n.2 kilometriä  pitkän luontopolun.  On todella mahtavaa, että hyttysiä ei ole juuri lainkaan! 😊 Punkeista varoiteltiin oikein kyltillä.  Ehkä se on joillekin matkailijoille  uusi juttu, vaikka itselle ihan normaali tieto tuollaisissa paikoissa kulkiessa.  Otin alkukesästä puutiaisaivokuumerokotteet.  Olisi mahtavaa, jos punkkirokote olisi sellainen, kuin kissojen punkkilääkekin, eli hylkisi mahdollisia kiinni käyviä punkkeja pois iholta 🤔 Olisiko tässä kehittelyn paikka lääketeollisuudelle?   Kohta alkaa marja- ja sieniaika. Saa nähdä selviänkö tänä vuonna ilman punkkeja. Jostain syystä ne ovat viime vuosina tykästyneet minuun. Yksikin on liikaa! 

Oletteko huomanneet, että blogin esikatselussa ei näy korjattu versio, vaan se näyttää päivittämisestä huolimatta kirjoitusvirheet?  

Kesä jatkuu.......    🌷❤️  nautitaan siitä nyt kun vielä voidaan. Aika menee niin nopeasti ja syksy kolkuttelee  salakavalasti nurkan takana. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Lomaterveiset

Lomalla, kuten tietysti muulloinkin, täytyy aina neuloa 😂

Mökkisukkien kuvio on otettu TÄÄLTÄ. Se on ollut alunperin osa Metsänväki -sukkia (Susanna Mertsalmi), mutta muotoutui omaksi mökki -kuviokseen ja sai suuren suosion. Mökillä käytän vain marinoituneita lankoja ja jämälankoja.  Vaaleampi lanka on alunperin purkulankaa ja siksi vähän epätasaista.  Nämä sukat saivat alkunsa, kun kyllästyin tekemään mökillä vain raitasukkia yms.  Ohjeen löysin netistä. Olen tehnyt tämän mallin joskus aiemminkin.  Lanka on Nalle -vahvuista.  ja puikot nro 3.  Lankaa kului 75 grammaa. Sukat ovat kokoa 37-38 ja lähtivätkin heti tyttären matkaan. 

Mökiltä löytyneestä lehdestä löytyi joulupatalappu. Jemmasta löytyi sopivat langat ja puikot.  lankaa tähän kaksinkertaiseen patalappuun kului 77 grammaa.  Neuloin patalapun pyörönä sukkapuikoilla (joiden kokoa en nyt muistakaan, ehkä kolmoset).  Reunukset on virkattu. Kuvissa patalappu näyttää ihan vinoon neulotulta, mutta se johtuu tuosta keinun selkämyksestä, joka ei ole ihan suora.  

Lehti on tämän näköinen. Valitettavasti en muistanut katsoa, kuka mallin oli suunnitellut.  Lehti jäi mökille. 

Olin mökillä 2 viikkoa melkein yhtä perää. Kävin puolessa välissä kotona leikkaamassa nurmikon ja ottamassa punkkirokotuksen toisen osion (ehkä tämä tuli jo kerrottua aiemmin...). 

Yhtenä iltana vessareisulla näin polulla melkoisen jötikän. Ilmeisesti ukkoetana.  Ensimmäisellä viikolla mökillä satoi useampana päivänä. 

Merri oli paljon ulkona, mutta se osasi myös ottaa rennosti mökin sisällä 😁

Maia testasi riippukeinua. Se oli Samin kanssa juhannuksenvietossa. 

Tyttönenkin kävi parina päivänä.  Keräsimme käpyjä, työnsimme lelukuorma-autoa, saimme vesiratalelun käyttökuntoon, saunoimme, söimme, katselimme mummon ja ukin kukkapenkit (moneen kertaan), pelasimme pelejä. Virtaa riitti, vaikka Tyttö oli kuulemma herännyt jo viiden aikaan odottamaan mökillelähtöä 🫣  Yritin saada neidin ottamaan pienet päiväunet, tai ainakin lepäämään vähän aikaa. Kovalla pulinalla hän luki pari Akun taskukirjaa ja sitten loppui huilaamisinto. 

Sam sai huilailla kaikessa rauhassa. 

Frodokin rohkaistui käymään ulkona rauhallisena hetkenä, vaikka viettikin paljon aikaa sohvalaatikossa. Ainakin, jos oli porukkaa enemmän. 

Arttu kävi useampana päivänä äitini kanssa.  He eivät ole innostuneet olemaan enää yötä. Mökkihän on äidin ja isän rakennuttama. Äiti kuitenkin ajelee päiväseltään mökkeilemään.  Samalla Arttu pääsee  uimaan ja nuuskimaan erilaisia hajuja.   Merrin kanssa se tulee juttuun, mutta Frodo on itsepäisempi ja piilottelee sohvan alla.  Viimeisimmällä kerralla se yllätti ja tuli ulkoiluhäkkiin!   Se alkoi ymmärtää, että se on koirilta kielletty 😻

Yhtenä päivänä kaivelin sohvien aluslaatikoista kaikki peitot ja tyynyt, kun totesin niiden vähän tuoksahtavan ummehtuneelta, vaikka olivat pesun jäljiltä säilytyspusseissa. (Käytän pusseja, kun Frodo makailee aluslaatikossa ja kaikki karvaantuu).  Aurinkoinen ja tuulinen päivä teki tehtävänsä. Säilytyspussit pesin saunalla. 

Merri nautti ulkoilusta.  Kerran se näki jäniksenkin mökkitiellä.   Hiiriä  ja sisiliskoja se nappasi pihalta muutaman kerran. Aina pelottaa, että jossain on käärme, vaikka niitä onkin ollut mökillä todella harvoin.  Punkkilääkitys sen sijaan on varmasti aiheellinen mustikanvarpujen seassa piilotellessa.  Mustikat alkavat hissukseen saamaan väriä, mutta vielä ovat liian raakoja. 

Parina viimeisenä päivänä Frodo yllätti ja halusi Merrin kanssa ulos!   Se oli tavallista rohkeamman oloinen. Seurasi jopa Merriä rantaan!   Kuten näette, ei meillä tänä kesänä ole laituria.  Se on niin painava ja kunnoltaan raihnainen, että päätimme jättää sen maalle. Ehkä joskus vielä saadaan hommattua uusi laituri.  Siitä tulikin mieleen, että tämän kesän projekti oli saunaan uudet lauteet.  Nyt joudun toteamaan, että minulla ei ole yhtään kuvaa niistä!    Täytyy korjata tilanne seuraavalla mökkireissulla.  Oikeaa paikkaansa odottelee myös uusi kiuas. Lauteiden käsittely on kuitenkin vielä kesken ja ilmeisesti jonkinlainen selkänojakin on tulossa. 

Frodo seurasi Merriä koko ajan ja Merriltä meni lopulta hermo. Se läppäsi Frodoa päin näköä.  Frodo ei kuitenkaan sellaisesta välittänyt.  Sen otteet Merriä kohtaan ovat usein paljon rajumpia jahtausleikeissä.   

Mökillä Frodo kyttäsi ja kyttäsi, mutta ei saanut kiinni mitään otusta.  Se halusi selvästi näyttää olevansa yhtä suuri saalistaja, kuin Merrikin.  

Tänään palasimme kotiin. Kissat olivat ehkä jo luulleet, että olemme muuttaneet lopullisesti mökille 🤔 Vastalauseista päätelleen kotiin ei olisi halunnut kumpikaan.  Ehkä se johtui siitä, että matkaan piti lähteä autolla. 

Laskin kummatkin pihalle kotona ja kas kummaa!  Frodo sai naapurin aidan alta napattua hiiren!    Se oli niin hämmentyneen näköinen, että oikein nauratti. Tuossa vaiheessa minä aina syöksähdän paikalle herkkutikun kanssa  ja yritän tehdä Merrin kanssa vaihtokaupat.  Frodo ei selvästikään yrittänyt syödä hiirtä, vaan näytti miettivän, että miten tässä nyt näin kävi??     Herkkutikku maistui sille heti. 

Tänään on ollut vähän outo olotila, kun on ollut 2 viikkoa mökillä ja tullut takaisin kotiin.  Tutuu heti siltä, kuin olisi askeleen lähempänä töihin lähtöä, vaikka lomaa on vielä yli viikko jäljellä.  

Huilu on ollut kotona. En ole halunnut mökillä soittaa, kun kissat ovat mukana. Mökki on sen verran pieni, että kissojen korvat tarvitsisivat tulpat.  Huilutreenit piti sitten heti vetäistä kotona. 

Kävin lisäksi yksillä nimipäivillä.  Kävin myös katsomassa Arttua ja vein sen lenkille. Pitkään ei meistä jaksanut kumpikaan.   

Äidin kanssa kerättiin likaiset matot lattioilta.  Illemmalla kävinkin sitten jo pesemässä ne. Omat matot täytyy pestä  myöhemmin, että saan ne johonkin kuivumaan. Eihän meillä paljon mattoja olekaan käytössä. 

Nyt on lähdettävä nukkumaan, sillä olen sopinut ystävän kanssa kahvitreffit aamuksi 😊

Mukavia kesäpäiviä toivotellen! t: Sartsa

Kesäterveiset, kesäterveiset, kesäterveiset!

 Frodo on lähtenyt pitkästä aikaa mökille.  Se ei ole sen lempijuttu.   Se ei kuitenkaan sukeltanut päätä pahkaa sohvan alle viettämään laatuaikaa, vaan liikkui muuallakin. Ruoka-aikana tietysti skarppina paikalla!  

Se keksi linnoittautua sohvan PÄÄLLE, peiton alle. 

Merrillä riitti puuhaa ulkona.  Uusia kiviä, joihin se ei ollut vielä tutustunut.  Se kävi myös kurkistamassa veden syvyyksiin, jos siellä olisi vaikka silakoita... Sheba -merkkisiä 😂 

Yhden jo edesmenneen hiiren se kyllä kohtasi.  Tuo itsemurhahiiri tuli suoraan kohti... 

Toinenkin alppiruusu on jo kukassa. 

Frodo rohkeni jopa useamman kerran käydä ulkoiluhäkissä!   ... ja mistä tämä kuva on otettu?  ... minä tietenkin otin sen luukun kautta 😁

Frodon ollessa "paketissa", saattoi Merrikin käydä moikkaamassa sitä.  Frodon energia on Merrille usein vähän liikaa.  

Alla vähän harmaa kuva reissukäsityöstä, jota olen tehnyt jo useamman kuukauden. Kässäklubissakin hämmästeltiin, miksi teen aina samoja säärystimiä. Mukana kuljetettava käsityö on hyvä olla riittävän simppeli, että ei tarvitse liikaa mietiskellä neuloessa.  

Lanka on 7-veikkaa, joku jouluväri varmaan kimalluksesta päätellen. Neuloin sitä kerä/ säärystin. 15s/ puikko, 3 oikein, 1 nurin. Pituutta säärystimille tuli 55cm ja langankulutus 192 grammaa. 

Jos ei sadetta lasketa, niin kesä on kauneimmillaan, loma parhaimmillaan ja juhannus ihan nurkan takana.  Mökillä on ollut tosi hiljaista, ei naapureita kuulu olevan missään.  Ehkä tilanne muuttuu viikonloppuun mennessä. 

Taidan toivottaa juhannusterveiset jo nyt!   Nauttikaa Suomen suvesta, satoi tai paistoi 😁, toivottavat Sartsa, Merri ja Frodo

(Kuka muistaa, mistä sketsisarjasta tuo otsikko olikaan?)

Hei hei Sam ja Maia

 Täällä on elämä palautunut entiselleen, kun Sam ja Maia muuttivat omaan kotiin. Veivät myös Nekku -tyttären mennessään.    Hiljaista on. Aamulla Maia ei mau´u kurkkuaan käheäksi ulko-ovella päästäkseen pihalle.  Merrikin toki haluaa ulos, mutta sen toiveet kulminoituvat aina tiiviiseen tuijotukseen, harvemmin maukumiseen. Sängyssäkin oli väljempää, kun Sam ei ollut valtaamallaan paikalla.    Frodo on hieman rauhallisempi ja tuli eilen  MELKEIN syliin itsekseen 😂  Merri nauttii rauhallisuudesta.  Ei sen puoleen, että Maia ja Sam olisivat mitenkään riehuneet, mutta toimintaa on nyt vähemmän. 

Tilalle tuli hiljaisempia kissoja, Kattimukset!  Ne ovat veijarin näköisiä, mutta eivät ole päästäneet minkäänlaista ääntä, eivätkä ole vallanneet sängystä tilaa itselleen.   Näin netissä nämä sukat ja tuli heti tarve ostaa ohje 😍 Henna Haapaniemen Varjelum -neuleohjeisiin kuuluva Kattimussukat, joissa seikkailee vähän vähemmän sliipattu kujakolli -Kattinen. 

Ohjeessa sukat oli ohjeistettu tekemään 7 -veikka -vahvuudesta, mutta valitsin aloitussilmukkamäärän perusteella ohuemman Nallen.  Jossain vaiheessa tuli epäluulo, että tulee aika kapeat, mutta lopulta sain todeta, että ovat  ihan sopivat omaan jalkaani. Ajattelin ensin tehdä pienempää kokoa, kun luulin sukkia muutenkin pienemmiksi, mutta teinkin sitten 38.   Lankaa kului 110 grammaa 3 -numeroisilla puikoilla.  Nenulit ja silmät on pistelty jälkikäteen.  Noinkin pienet pistelyt voi olla hankalia... 🫣

PIhalla 1 puistoatsalea on äitynyt kukkimaan näin runsaasti. Jänis ei siis viime talvena käynyt syömässä sitä. 

Sisällä kukkivat tulppaanit! 😜 Tyttö oli tulossa kylään ja ajattelin tehdä pieniä söpöjä erikoisherkkuja.  Aika epäluuloisen kohtelun nämä saivat 😂

Pinterestissä näin tällaisia ja halusin kokeilla. Minisuolakurkkuja, pieniä tomaatteja ja fetapaloja työnnettynä cocktail -tikkuihin. 

Nyt on aika hyvät tunnelmat! Tänään vielä iltavuoro ja sitten kesäloma!  Ihan sama, millainen ilta tulossa ja miten vauhdikas meno. Sen jälkeen kuitenkin helpottaa.  Tänä vuonna juhannuskin on lomatunnelmissa.  Ei mitään ihmeellistä ole tapahtumassa, mutta  ainakin saa olla  rauhassa mökillä, tai missä sitten onkin. On aika tylsää lähteä töihin, kun toiset mökkeilevät. 

Mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!  

Outoja touhuja taas

Mökillä alppiruusut kukkivat kivasti metsämaisemassa.

Aamuvuoron jälkeen tein nopean lähdön mökille viemään ruusupavun taimia, joita olen kotona istuttanut reilusti. Näen, mikä papu lähtee kasvamaan ja taimet on helppo kuljettaa mökille.  Laitoin niitä saunan terassin molemmin puolin parvekeruukkuihin, josta ne kasvavat ritelikköihin näkösuojaksi.   Taimia oli aika reilusti, joten ripottelin niitä vähän sinne sun tänne.  Pari pataa oli vielä vailla kasveja.  Viime vuonna värkkäilemäni oksankänkkärä saa toimia tukena. Tosin nämä varmasti kasvavat paljon pitemmiksi. 

Toiseen pataan ei löytynyt mitään tukea, joten tökkäsin siihen vajasta löytyneen vanhan suksisauvan 😂 Siihenhän voi halutessaan viritellä naruja noista lenkeistä. 

Tarkoitus oli myös tehdä sytykesipsejä, tai vastaavia sytykkeitä. Alkuperäinen suunnitelmani oli kuitenkin niin hidas, että otin mukaan myös tämän vuosia sitten paperi-/pahvimassasta tekemäni levyn, jolle en olekaan keksinyt mitään käyttöä askarteluissa.  Leikkelin massalevyn  pieniksi palasiksi. 

Olen vuosia säästellyt kynttilöitä tähän tarkoitukseen. Toteutus on antanut odottaa itseään 😊

Mietin, missä näitä voisi sulattaa. Löysin Tokmannilta tällaisia peltisiä kukkaruukun suojuksia. Siksi näitä ainakin luulen. Kai näillä voi tehdä mitä vaan?  Isompaan kiehuvaa vettä ja pienempi sen sisään. Sinne kynttilöitä sulamaan.  Ei mitään nopeaa toimintaa, sanoisinko!  Yllättävän monta tuntia sain illalla tuohon hommaan menemään. Kynttilät sulivat aika hitaasti.  Ne olisi varmaan kannattanut esim. raastaa tai muuten pilkkoa pienemmiksi.   Ei sitä ihminen silti usko mitään järkevää, vaan pitää toimia kantapään kautta.  Halvat grillipihdit saivat toimia sytykkeiden poimimisessa. 

Kyllä tuli karmean näköisiä 😂 En ole kokeillut, enkä tiedä toimivatko.  Etenkin saunan kiukaan alle on minulla vaikeuksia saada tulet syttymään.  

Tuota pyöreää, tiivispohjaista sihtiä käytin uuden massan tekemisessä.  

Ämpäriin laitoin vettä ja revin muutamia kymmeniä huuhtoutuvia wc -paperirullia.  Ne massautuivat nopeasti. 

Massaa tuli aika paljon, eikä minulla ollut kuin tuo yksi sihti...  meni siis koko päivä tähän hommaan. Jätin "rieskat" vieläkin kuivumaan  mökin saunaan.  Ehkä tämän olisi voinut tehdä niinkin, että olisi käsissään puristanut massaa ja muotoillut siitä paperin päälle jonkinlaisen levyn. Pyöreä muoto ei ole edukseen palasia leikellessä.  

Rullia repiessä tuli mieleen, että miksi en upottanut rullanpalasia sinne steariiniin.. no, se olisi tietysti ollut aivan liian helppoa! 

Jatkossa voisin kerätä käpyjäkin kuivumaan ja pyörittää ne steariinissa.   Kotona olen todennut sytykkeet hyviksi talven aikana, kun takkaa pitää lämmittää alvariinsa. 

Illalla sytykkeiden teko kävi niin niskoille, että  nukuin yönkin  huonosti. Pää ja niska olivat aika jumissa.  Näin mitä oudoimpia unia. Ei mitään kivoja. Aamulla heräsin aikaisin ja join aamukahvit ulkona. Ilma oli sentään vähän raikastunut.   Hetken haahoiltuani päätin ottaa päiväunet ennen kotiin lähtöä.  Ulkona oli niin raikas ilma, että päätin ensimmäistä kertaa kasata viime vuonna ostamani riippukeinun terassille.  

Siinä se nyt on!  Ei muuta kuin hyppää kyytiin!  Ei kovin lyhytjalkaisille tarkoitettu vempele. 

 

Joustihan se sittenkin, eikä edes pehva osunut maahan, kuten viime kesänä vanhassa riippukeinussa, joka räjähti atomeiksi, kun luulin käyväni päiväunille. 

Hetken aikaa kuuntelin äänikirjaa Ukkosenjumalan poika.  Naapureita ei taaskaan missään, eli sen puoleen hiljaista.  Linnut liversivät ja käet kukkuivat. Reilu tunti meni nukkuessa.  Ylös noustessa ei ollut silti kovinkaan pirteä olo edelleenkään.  Ei mikään mahtava makuualusta ollut tämäkään, vaikka pysyikin yhtenä kappaleena.   Ehkä tässä nyt kuitenkin jaksaa iltavuoroon taas lähteä näiden kokemusten jälkeen. 

Mukavaa viikonloppua  kaikille!