torstai 26. toukokuuta 2022

Farkuista, osa 16

 Aloitetaan näistä farkuista, jotka löytyivät kirpputorilta pitkällisen etsinnän jälkeen.  Kääntelin valtavan määrän farkkuja pehvan puolelle, että näin, oliko takatasku riittävän suuri. Plussaa oli, jos lisäksi oli jotain ulkonäöllistä extraa.  Aika harvassa oli.   Housujen piti olla myös halpoja, koska tarkoitukseni oli silputa ne 😆 Nämä maksoivat 50c-1,50c.  Minulla oli kotonakin muutamat pöksyt, eli kaikkea ei tarvinnut ostaa. 

(mainittakoon, että otsikon numeroinnin osat 1-15, löytyvät tuolta sivupalkin aiheosiosta kohdasta "farkuista").


Toinen, yhtä tärkeä osio, oli tämä päistään päättelemätön poppaliina, joka oli juuri oikeaa kokoa ja väriä. Minulla on näitä useita, koska sain erään sukulaisen varastosta kaikenlaista käsityötavaraa aikoinaan. Hän on varmasti itse kutonutkin tämän poppanan.  Minulla on kuitenkin liinoja enemmän kuin tarpeeksi, joten päätin käyttää tätä vähän toisin.  

Ensin päättelin molemmat päät solmiamalla, koska pelkäsin, että ommellen saattaisi jokunen loimi silti karata ja löystyä.   Sen jälkeen taittelin molemmat päät ja käänsin siististi takapuolelle. Ompelin koneella. Yläosaan jätin leveämmän kujan, johon sain työnnettyä tuon puukepin. Niitä olen ottanut jemmaan miehen heittettyä niitä ison nipun puukoriin. Näilläkin on ollut jo käyttöä monessa kohteessa.  Älä siis hävitä mitään, mitä voit vielä seuraavan 100 vuoden aikana tarvita! 

Irrotin yksistä housuista 2 vyölenkkiä, jotka ompelin ensin takapuolelle saumaan, mutta yläosa jäikin tämän jälkeen tylsästi lönköttämään. Irrotin, ja ompelin lenkin molemmin puolin.  Lopputulos oli selvästi parempi, eli kannatti ratkoa ja kohentaa.  Vanhat avainlenkit olivat sopivan tukevia ja kestänevät reilunkin painon. 



Nyt on vähän suttuinen kuva, mutta oli pakko laittaa kuva pikkuapulaisesta, eli Merristä, joka omatoimisesti päätti valita minulle oikeat ompelulangat. 


Seuraavaksi edessä oli aivan tyhjä "taulu". Leveys on 49cm ja korkeus 54cm. 


Leikkasin takataskuja 9kpl graavisti irti pöksyistä, taskunpohjat olivat mukana.  Seuraava homma oli sommitella erisävyisiä ja kokoisia taskuja jotenkin järkevästi alustalle.  Siinä sitä vierähtikin aikaa.... 
Olen edelleen käynyt vähän tyhjäkäynnillä ja juuri tällaisiin asioihin ne minun päiväni ovat kuluneet... 😁 Lopun aikaa sitten vaan huilailua. 


Leikkasin pohjat taskunreunoja myöten siisteiksi ja käänsin yläosan piiloon. Ompelin yläosat ja taskujen reunat.  Sain tässä hommassa katkottua ompelukoneen neuloja 4 kappaletta ja ärräpäitä lenteli.  Välillä piti käydä jäähyllä. Siksipä tähän hommaan menikin päiväkausia 😌

Meinasi jäädä mainitsematta, että ompelin jokaiseen taskuun ennen kiinnitystä tuollaisen kovamuovisen lappusen. Osa taskuista oli niin ahtaita, että jouduin ratkomaan ensin vähän sivusaumaa.  Koska kierrätys oli homman ydin, niin pitänee mainita, että tuo muovi oli peräisin vanhasta pöytäkalenteristani, josta olin syystä tai toisesta ottanut muoviosan ja kannet talteen 😏


Taskut on viimein saatu ommeltua ja tarkistus meneillään. Merri on vähän epäluuloinen noiden muoviliuskojen suhteen. 


Se huomasi myös alaosassa isompien taskujen menevän alareunan yli!  
Koska taskuissa on jäljellä takaosakangas, on tasku edelleen pussimainen, vaikka se menee yli reunan.  Alataskuissa on myös edelleen kiinni tuollaiset koristelenkit. 


Muovitaskuihin leikkasin askartelun ylijäämäpapereista värilliset laput, joiden päälle tulee nimet.  Frodo ja Merri pääsivät testaamaan nimiään. 


Tämä on menossa työpaikalle ja siinä olisi tarkoitus pitää puhelimia latauksessa. Tällä hetkellä ne valtaavat  pöytätilaa sekavana vyyhtenä.  
Testissä pelkkä puhelimeni rähjäinen kotelo ja siinä johto valeessa roikkumassa. Milläs minä olisin kuvan ottanut, jos puhelin olisi ollut pussissa?

Saa nähdä, saako tämän toimiston seinälle roikkumaan ja toimiiko se niin isolle puhelinmäärälle.  Painoa ainakin tulee aika reilusti. 


Kai sitä voi näin tehdä "töitäkin" vaikka ei työpaikalla läsnäolevana olekaan?   Pian on taas aika tehdä päätöksiä sairasloman jatkon suhteen.  Kovasti tekisi mieli jo mennä töihin. Pelottaa, että paluu on aina vaikeampaa, mitä pitempään on poissa. 😞
Olotila ei ole edelleenkään täysin normalisoitunut (olenkohan minä koskaan ihan normaali 😆).   Ensi viikolla asia ratkeaa. Siihen asti teen näitä "etätöitä". 



sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Kirjoneulesukat

 Päiväunia voi ottaa näinkin mukavasti.


Jos alkaa toinen kylki väsymään, voi vaihtaa asentoa.  Pääasia, että voi ottaa rennosti. 



Nämä Nallen sävyt kaivelin kaapista, kun löysin toteuttamiskelpoisen sukkamallin.  Jostain syystä en juurikaan välitä vihreistä sävyistä.  Tässä hommassa kävi kuitenkin lopulta niin,  että aion pitää itse näistä syntyneet sukat.  Minullahan ei vielä kovin monia sukkia ole..... aina on hyvä olla valinnanvaraa!


Suissa on pitkä resori, joka on tarkoitus kääntää kaksinkerroin.   


Lankaa kului 170g. Käytössä puikot nro 3. Sukat kokoa 35/37, mutta venytin terää omaan kokooni, eli 38.  Varren neulos antaa yllättäin niin hyvin myöten, että sukka sopii minulle.  Olin ajatellut tehdä välillä pienemmät sukat varastolootaan, kun aina tulee tehtyä oman koon mukaisia. 
Ohje sukkiin löytyy Moda -lehdestä 8/2013. Suunnittelijan nimeä ei ole mainittu. 

Tein sukkia hiljakseen  useamman viikon aikana. Katsoin samalla televisiota ja jossain vaiheessa ihmettelin, miksi mallikuvio ei täsmää pikkuruiseen ruudukkoon millään.  Lopulta tajusin, että olin reippaasti hypännyt yhden ruudukon rivistön yli.  Loppuosassa sama kohta tuli uudelleen vastaan ja sitten vasta tajusin, joten en käynyt purkamaan, vaan toistin samat virheet toisessa sukassa. 


Lehtiä selatessa tämän sukkaparin kuva osui silmiin ja ajattelin, että tuolla mallilla voisi tehdä sukat.  Katsoin ohjetta ja huomasin, että siinä oli lyijykynämerkintöjä reunalla! Mitä ihmettä!? Olinko jo tehnyt tällaiset sukat?  No olin!  Lehden kuvassa sukat ovat musta-valko-harmaat.  Minä halusin valita erilaisia värejä.  
Tällä sävyllä olin tehnyt samat sukat niinkin äskettäin, kun 2020, eli TÄÄLLÄ.  En yhtään tajunnut tuota mallikuvaa katsoessa. 


Ikkunan pesussa ikkunoiden välistä tuli uusi kissakaveri. 



"Kuka sinä olet? Minä olen Merri". 

torstai 19. toukokuuta 2022

Motivaatiota ladataan...

Tässä taitaa olla viime kuukausieni iskulausahdus... 


Kaikki te muut olette varmaan ymmärtäneet, miten tällaisista tiskiliinoista poistetaan tuo hintalappu tms. liimattu osio? No minä olen sen sijaan pähkäillyt ja ihmetellyt, miksi laitetaan tuollaisia lappuja, jotka vievät aina osan liinaa mennessään....   Tässä kohtaa täytyy nolona todeta, että kaikkea ei voi ymmärtää. Edes ihan joka kerta...    Tämähän piti tietenkin kastella ensin ja sitten kaikki lähti lähes itsestään! 

Kävin kirpputorilla etsimässä tarpeita yhteen juttuun. Samalla löysin lukemattoman Harry Hole -poliisipokkarin ja käsityökirjan.  Viimeksimainittu maksoi vain euron!  Piti ostaa, vaikka ei olisi tarvinutkaan. Ompahan kiva selailla. 
Olen tykännyt noista Nesbon kirjoista ja etenkin tästä sarjasta.  Lukemisjärjestys on ollut aika sekava, koska olen ostanut  pokkareita kirpputorilta, mitä on sattunut löytymään. Tämäkin on jo pohjatarinan aiemmalta kaudelta, joskin selvitettävänä oleva rikos on aina uusi. 


Kässäkirjassa on kauniita kuvia ja punavalkoisuus luo pirteyttä.  Kissaa ei tietenkään voi olla huomioimatta. Se esiintyykin useammassa kuvassa. 
Kirjassa on kuvattu vanhojen tekstiilien uusiokäyttöä ja tehty aivan uusiakin juttuja, myös joitain ei-kankaisia käsitöitä, kuten tuo kynttiläpurkki vasemmassa yläkulmassa. 


Näitähän minä lähdin etsimään....    Tuli katsottua varmaan liki sadan farkkuhousun takapuoli 😂
Näistä tulee juttua myöhemmin, kun homma etenee. 


Monena vuonna olen ajatellut laittaa ruohosipulia pakastimeen, mutta muistan asian aina vasta, kun sipulit ovat jo vähän yli-ikäisiä.  Nyt oli vahvaa kasvustoa jo rehevästi, eikä vielä niin montaa kukkavartta.  En tiedä millaisiksi nämä pakastuksen jälkeen menevät, mutta maku varmasti säilyy. Tuoksu tulee jopa pussien läpi!


Kässäklubi on ehtinyt taas kokoontua, vaikka kuvani tulevatkin jälkijunassa.  Näin kauniin kattauksen sai illan emäntä aikaiseksi nyyttäritarjoiluista. 


Perinteisesti kaikki tekeillä olevat käsityöt piti jälleen kuvata kootusti.  Minulla oli tuo neulontamotivaatio vähän hukassa, mutta seura oli tietysti tärkeintä 💖


Päivät tuntuvat kuluvan pyöriessä ja ihmetellessä.  Pienistäkin saavutuksista olen kuitenkin hyvällä mielellä. Yksi niistä on kolmen ikkunan pesu. Niissäkin meni 2 päivää 😅, enkä edes vaihtanut verhoja.  Keittiössä on jo valmiiksi lempparikappani. Olohuoneeseen en viitsi vielä vaihtaa, koska yksi karvakaveri saattaa edelleen harrastaa kiipeilyä verhon alaosassa, innostuksissaan.  Ehkä se menee pian ohi, kun kissa ja sen järki kasvavat? Vaihdan sitten verhot.  

Eilen ostettiin kuoriketta ja multaa pihalle.  Enää tarvitaan motivaatiota niiden levittämiseen...  ehkä sekin pian latautuu! 


maanantai 16. toukokuuta 2022

Kissamaisuuksia

 Jälleen tuli todennettua, että neulontatuolini kiinnostaa ihan kaikkia muitakin. Maia linnoittautui suvereenisti tuoliin ja katseli ihmeissään, kun yritin selittää, että se on väärässä paikassa.  Eipä tuo sinänsä haittaa, kun en ole neulonutkaan päiväkausiin, mikä on aika poikkeuksellista. 


Yöt ja päiväunet Maia tykkäsi nukkua kodinhoitohuoneen pyykkikorissa, jonne olen heitellyt siivousräteiksi kelpaavia juttuja.  Maia auttoi myös mielellään kaikissa kodinhoidollisissa asioissa, jotka tapahtuivat kodinhoitohuoneessa.  Se tuli heti perässä katsomaan, mitä tapahtuu, kun laitoin pyykkiä.  Sam erehtyi myös silloin tällöin paikalle ja hämmästyi sivusta täytettävän pesukoneeni pyörimistä.  Se oli sille selkeää viihdettä. 


Viisuiltana oli kissoille lajiteltu laatikkorivistö, mutta vain Maia otti siitä itselleen paikan. Frodo ei jaksanut keskittyä viisuihin, vaan piinasi muita kissoja painiyrityksillä. 


Viisuviikon ajan olivat Maia ja Sam meillä kylässä.  Merri nautiskeli omasta rauhasta kiikussa, johon kannoin pitkästä aikaa pehmusteet.  Kiikussa on hyvä vedellä päiväunet.  Ilme on tärkeä. Se kertoo kevään lämmöstä ja tuoksuista. 
Maia sai myös vihdoin valjaat ja pääsi ulkoilemaan. Se seikkailikin narun päässä kuin höyryjuna; vakaasti ja sivuilleen vilkuilematta.  


Sam ja Frodo olivat usein häkissä. Sam on äänien suhteen hieman arka.  Lopulta sen kaihoisat katseet toisten ulkoilua kohtaan tuottivat tuloksen.  Maian valjaat laitettiin Samille ja sekin pääsi nurmikolle ihmettelemään, miltä tassun alla tuntuu.  Se siirteli tassujaan hitaan harkitusti ja  vaikutti ihmettelevän tuntumaa.  Kovin kauas terassista se ei arvannut liikkua. Tarkasti se myös kuunteli jokaista rapsahdusta ja tieltä kuuluvia ääniä. 

Alakuvasta tulee mieleen myös hetket, jolloin Frodo halusi leikkiä uusien kissakamujen kanssa. Se harrasti samaa niskalenkkitaktiikkaa Samiin, kuin Merriinkin.  Ollaan kamuja jookos!?  Maiaa eivät niskalenkit innostaneet.  Nuoruuden innolla Frodo heittäytyi painiin useita kertoja päivässä.  


Sam innostui myös ulkona köllöttelystä, mutta ei halunnut mennä Merrin kanssa samaan, liikkuvaan keinuun. 


Ukraina voitti viisut yleisöäänien avulla. Ammattilaisraadit eivät suosineet sitä mitenkään erityisesti.  Suomi oli 21.  Parasta oman maan sijoituksessa oli kuitenkin jo se, että Rasmus pääsi finaaliin. Sekään ei ole kovin monena vuonna ollut mitenkään taattu juttu.  
Lehtitietojen mukaan naapurimaan hakkeriporukka olisi yrittänyt estää voittajan valinnan syöttämällä valtavasti ylikuormitusta linjoille ja laittamalla joillekin maille ylimääräisiä ääniä.  Tämän hyökkäyksen lopputulosta ei varmaan lopullisesti tiedä kukaan. Oliko muiden maiden sijoitus oikea vai ei?  
Minusta voittajakappale oli oikein hyvä ilman tuota sodan aiheuttamaa "ei-poliittista" lisäefektiäkin.  Moni muukin kappale oli ihan hyvä, mutta voittajan kohdalla kyse on kai enimmäkseen myös musiikkimausta.  Finaalissa oli kappaleita, jotka itse olisin jättänyt sieltä pois ja silti ne menestyivät yllättävän hyvin. Serbian käsienpesukappale oli mainio, vaikka se herätti ensinäkemältä hämmennystä. Totean monen muun tavoin, että käsien pesu ei enää koskaan ole samanlaista kuin ennen 😅

Nyt herää kysymys: miten selvitä seuraavaan vuoteen ilman Euroviisuja??   Itse aion kuunnella kappaleita vielä netistä ja katsoa viisut tallennuksesta ainakin pari kertaa vuoden aikana. 
Missä pidetään seuraavat viisut? Sitäkin on spekuloitu.  Minusta sopivin paikka olisi toiseksi tullut maa, eli Iso-Britannia. Siellä ei ole voittoa nähty aikoihin ja se on kuitenkin yksi rahoittajamaista. Olisi oikeus ja kohtuus järjestää viisut siellä. 


Ensi vuotta odotellen ja musiikintäyteistä elämää juuri tälle päivälle toivotellen!

torstai 12. toukokuuta 2022

Tulitikkulaatikko

 Tässä pääosin materiaalit, joista syntyi seuraava "kortti".  Sain hylsykirjoista ahaa -ajatuksen, että kortin ei välttämättä tarvitse näyttää kovin perinteiseltä.  Seuraavaksi silmiin osui iso tulitikkulaatikko.

Lisäksi mukana samoja materiaaleja, kuin aiemminkin, eli kaksipuoleista kontaktia, vaatteiden hintalappuja, askartelukartonkia, kuvia ja tekstejä lehdistä yms. 



Lopputulos näytti tältä.


Päädyissä on pienet läpykät, jotka yhdistyvät askin sisäpuolelle rei ´istä langalla, joka kiinnittyy sisäpuolelle helmen avulla (tukkii reiän). 
Läpyköiden oli tarkoitus toimia nk. vetiminä, mutta tätä joutuu kyllä sormella auttamaan, kun laatikon päälystäminen teki kulun hieman ahtaammaksi. 


Laatikko-osien alaosat on päälystetty, mutta sisälaatikon sivuja ei. 


Kun laatikon avaa, paljastuu sisusta.  Laatikkoon on laitettu 6kpl kortteja. Mikään ei estä laittamasta mukaan myös rahalahjaa, jos kortin antaa sellaisessa tarkoituksessa. 


Sisälaatikon pohja on koristeltu. Alakuvassa näkyy nyt myös tuo helmikiinnitys. 


Alla vielä kollaasit sisäkorttien sisällöstä.


Molemmin puolin. 


Merri nauttii lämmenneestä ilmasta.  Sen elämä on muuttunut vilkkaammaksi, kun meille on ilmestynyt Euroviisuista kiinnostuneita kissoja tiistaista alkaen.  Merri haluaa välillä hieman omaa rauhaa. 


Maiaa ja Samia kiinnostaa, minne Merri meni.   Ne käyvät ahkerasti ulkohäkissä. Maia haluaisi myös ulos hiippailemaan, mutta sillä ei ole valjaita mukana. 


Frodo uhkuu virtaa ja ihastusta isompia kissoja kohtaan.  Se matkii ansiokkaasti  isompia ja yrittää leikkiä rauhallisempaan menoon tottuneiden Maian ja Samin kanssa.   Sitä kiinnostaa myös erityisesti toisten ruoka, jota nyt on tarjottu useina eri kattauksina, valvotusti.  Valvonta koskee Frodon ylensyöntiä 😁

Frodo: Mitä te tuolla ulkona näitte?? 


Tänään on vuorossa viisujen toinen semifinaali, jossa Suomikin on mukana. Toivotaan, että päästään finaaliin 😎

maanantai 9. toukokuuta 2022

Sampo -sukat

 Tähän sukkamalliin huomioni kiinnittyi ensimmäisenä, kun sain Arabia -Novita -sukkalehden.  Kuvio on tuttu jo lapsuudesta, koska meillä oli tällaisia lautasia. 

Sukat valmistuivat  muutama viikko sitten, mutta en halunnut näyttää niitä ennen äitienpäivää, jolloin sukat päätyivät äidilleni.  Hänelle lautaset ja niiden kuviot ovat varmasti vielä tutummat 😊



Alla olevan kuvan nappasin lehdestä.  Siinä näkee kuvion lisäksi myös tuon selityksen, mistä lautasen malli on lähtöisin. 


Tein sukat kokoa 38-39. Lanka on Nallea ja sitä kului 85g. Puikot kokoa 3.  Ohjeesta katsoin vain tuon varsiosan, loput tein oman mielen mukaan. Näihin sopii minusta tuo ristikkomainen kantapääkuvio. 
Valitsin jälleen ohjeesta poikkeavan värisävyn. Lehdessä vihreä oli sellaista merkillisen imelän vihreää, joka ei mielestäni vastannut lautasta.  Tämä TaikaNalle sopi minusta aika hyvin.   En tosin  lähtenyt kaupasta mitään värejä etsimään, vaan käytin kaapistani löytyneitä värejä.  

Sukaksi lautasen kuviot on mallintanut Marita Karlsson.



Kuka se sieltä kurkistaa? Yhtä paljon, kuin vierailijakissa, kiinnostaa Frodoa aina myös kuljetuskoppa 😄 Merri katsoo vieressä, että pikkukissa käyttäytyy asianmukaisesti. 


Sam on nyt jo tottuneempi Frodoon, eikä pelkää sitä. Siitä on kuitenkin tullut hieman säikky iän karttuessa. Se kuuntelee tarkasti ääniä ja rapsahduksia.  


Sam on niin sirppana leijonaharjaksistaan huolimatta 😻
Sam on puoliksi Maine coon -rotuinen.  Ne ovat usein aika isokokoisia, mutta Samin vanhemmista ainakin toinen on ollut kai melko pieni 😏
Sam on hellyydenkipeä ja tulee helposti syliin.  



Euroviisut ovat jo todella lähellä! Tänä vuonna en ole saanut aikaiseksi mitään katsausta musiikilliseen kattaukseen, mutta odotan silti innolla huomenna alkavaa viisuilua. Suomi on vasta toisessa semifinaalissa, joka tulee torstaina.  Ukrainasta povataan jo valmiiksi voittajaa viisuihin.  Heidän kappaleensa on kyllä oikeasti hyvä, eikä voitto olisi yhtään huono valinta musiikillisestikaan.  Viisujen pitäisi olla ei-poliittinen kisailu, mutta uudistuneesta pistelaskutavasta huolimatta on selvästi näkyvissä naapurimaiden suosiminen.  Hajontaa on kuitenkin tullut enemmän kuin ennen.  Sekin on varmasti totta, että naapurimaan musiikkia kuullaan muutenkin useammin ja se kuulostaa ehkä omiin korviin jotenkin tutummalta?  Ehkä siihen mieltyy herkemmin, kuin kaukaisemman maan melodioihin? 

Aiotko katsoa viisut?  Viihdyttäviä viisuiltoja niille, jotka aikovat! 

perjantai 6. toukokuuta 2022

Olen kissasi

 Löysin sisustuskahvilasta näin suloisen magneetin 💝  Se pääsi jääkaapin oveen, vaikka olen karsinut kaikki vanhat magneetit kokonaan pois. 


Viime aikoina olen ollut niin paljon kissojen kanssa, että alan hiljalleen puhua kissaa itsekin (ainakin omasta mielestäni).  Merri etenkään ei ole aina kovin vakuuttunut taidoistani, mutta viihtyy vähintäänkin kohteliaisuudesta lähellä, kun askarrellaan.  Kangaslaatikoita penkoessa löysin tämän kummallisen kankaan, johon Merri ihastui oitis.  Mitä ihmettä olen mahtanut ajatella, kun olen kankaan ostanut...? En ainakaan kissan miellyttämistä, koska sitä ei ollut silloin olemassakaan 😏


Varmaan olette jo aika kyllästyneet näihin hylsykirjoihin, mutta silläkin uhalla esittelen taas yhden. Tämä on tällä erää viimeinen. Ainakin toistaiseksi... 
Tähän osasin ottaa jonkinlaisen kokoavan teeman: perhoset. 


Hylsyosissa nauhoja, tekstejä, kuvia... 
Tuolla keskellä vasemmalla linnut roikkuvat päät alaspäin. Musiikki ja etenkin tanssi saa nekin villiintymään. 


Sisään työnnetyissä korteissa tällaisia aiheita.  Oikealla alhaalla kortti, jonka toisella puolella kohta, johon voi kirjoittaa, keneltä kortti on. 
Leikkaan ja sommittelen, sitten liimailen.  Jostain syystä olen aina tykännyt leikellä lehdistä kaikenlaisia kuvia ja tekstejä, joita voi sitten yhdistellä omanlaisikseen. 


Vielä muutama päivä sitten lunta oli näinkin paljon pihalla!  Tänään tästä on jäljellä enää pieni pläntti. 
Olen viihdyttänyt naapureita pitämällä kahta kissaa narussa ulkona. Ne haluavat tietenkin olla samalla puolella terassia, etenkin Frodo, joka haluaa olla  Merrin kanssa.  Narut ovat käsittämättömässä sotkussa vähän väliä ja edellistä juttua setviessä jompikumpi syöksyy jo toiseen suuntaan.  Kaiken aikaa minun täytyy tietenkin jutella kissoille...
 Eilen ajattelin, että piilokameraan saisi nyt kunnon materiaalia. 


Alla kuva-arvoitus: bongaa kuvasta kissa!


Kahvilassa oli myynnissä myös sukkia, joista oli pakko kuvata tämä yhden parin teksti, kun oli tähän hetkeen niin osuva: 


Tämän hetken tunnelmat ovat juuri tässä.  Olen edelleen poissa töistä ja olo on kerrassaan hankala.  Lähes päivittäin PAM pamahtaa vatsan ja pallean seutu kireäksi heti herätessä.  Loppupäivä onkin sitten kärvistelyä. Välillä se laimenee siedettäväksi, mutta toisinaan tuntuu, kuin olisin nielaissut rautalapion.  Olen "kuormittanut" terveydenhoitojärjestelmää enemmän, kuin vuosiin. Ymmärrän kyllä, että ihan aiheesta, enkä osoittele mitään tai ketään. Tuntuu silti aivan käsittämättömältä, millaiseksi elämä on yht´äkkiä muuttunut.  Tuokaan sana ei varmaan vastaa todellisuutta. Tilanne on hiipinyt luultavasti jo pitkään tähän suuntaan, enkä ole halunnut antaa sille periksi.   En olisi uskonut tätä sanovani, mutta minulla alkaa olla jo ikävä töihin, ja normaaliin arkeen. Normaaliin olotilaan.  Mikä sitten onkaan se normaali, en tiedä.  

Yllä oleva teksti ei ihan suoraan ole ollut ohjenuorani. Kyllä minä olen tehnytkin jotain. Olen mm. käynyt soittoharjoituksissa ja soittanut kotona. Olen käynyt kylässä ja kahviloissa, taidenäyttelyissäkin.  Olen kuunnellut äänikirjoja, ollut pihalla. Tyhjentänyt jopa maatuneen kompostorin.  Olen käynyt lenkillä, joskin  jaksaminen vaihtelee päivittäin.  Arvatkaa mitä? Olen myös neulonut 😁 En mitään huippuvauhtia, mutta hissukseen. Tällä hetkellä on yksi pari valmiina ja 3 keskeneräisyyttä. Yhdessä parissa on niin erikoinen kantapää, että se on jumittunut vaiheeseen.  

Päivä päivältä mennään eteenpäin asioissa, vai mitä?   Suunta on vaan vähän hukassa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille Teille!