Kirja-arvostelu, Sälekaihtimien sulkijat

Tuossa taannoin hankin heräteostona tämän kirjan:

Sen on kirjoittanut esikoisromaaninaan Hemmo Murto-Unkila. Kuvituksen on tehnyt Antti Tahvanainen ja kustantanut Varjo Kustannus. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 305 sivua. Teksti  ja jaottelu lukuihin on selkeää.
Kirjailija kertoo sivullaan, että on kirjoittanut aiemmin mm. pakinoita ja toimittanut tietokirjallisuutta, mutta halunnut nyt kokeilla siipiään kaunokirjallisuudessa. Erityisesti hän sanoo kiinnostuneensa asioista, jotka voivat muuttua tavallisista makaabereiksi.

Tarina kertoo tuiki tavallisesta Laurista, joka on äskettäin kokenut elämässään suuren kriisin,  tyttöystävän kuoleman.  Hän on yrittänyt selviytyä eteenpäin surusta huolimatta. Elämä tuntuu tyhjältä, mutta työssäkäynti on tuonut jonkinlaista sisältöä tyhjyyteen.  Hän saa muuta ajateltavaa  tapahtumajärjestäjänä, sopiessaan yhteistyötajojen kanssa tapaamisia, jotka liittyvät tapahtumaan.
Yksi tapaaminen suistaa kuitenkin Laurin elämän täysin uusiin uomiin, kun kuvioihin tulevat tuonpuoleisen edustajat myrkytettyine kahveineen.  Lauri huomaakin pian olevansa psykiatrisessa sairaalassa, jonka psykiatrista ei saa selvää, onko hän elävä vai kuollut. Vaatekaapissakin on kummaa elämää.  Selviää, että Lauria valmistellaan jättämään elämänsä ja siirtymään tuonpuoleiseen, aina helvettiin asti.
Tilanne alkaa jo näyttää vaaralliselta, kunnes Lauri saa avukseen joukon avuliaita henkilöitä. Selviää, että tarvitaan tajuisuusmittaria, olemusavainta varmuusvaijereineen ja litiumrasvaa. Näiden avulla  irrotetaan Laurilta henki ja "elämä" voi jatkua hieman turvallisemmin, ilman helvetinpelkoa.
Mukaan tulee vielä enkeleitä ja muuta outoa väkeä. Lauri ystävineen asettaa tuonpuoleiseenhoukuttelijoille ansan, joka lopuksi laukeaa toivotulla tavalla.

Päälimmäiseksi ajatukseksi kirjan lukemisen jälkeen jäi erittäin sekava lukukokemus. Tarina ei oikein lähtenyt käyntiin ja eri elämisen tasot hyppelivät edestakaisin. Koko ajan etsittiin jotain.  Välillä oltiin Suomen Kotkassa, välillä helvetinporteilla.  Kuollut tyttöystäväkin pyöri päähenkilön mielessä koko kirjan ajan, mutta ei lopulta tullutkaan esiin kaikesta kuolemanjälkeisestä ajattelusta huolimatta.  Oliko kirjan nimellä "Sälekaihtimien sulkijat" piilomerkityksiä? Ihminen kuolee (sälekaihtimet sulkeutuvat),  pimeys ja valo vastakkain. Olisiko rullaverho ajanut saman asian...

 Mikäli  tapahtumat olisivat sijoittuneet jo valmiiksi jonnekin epämääräiseen, tuntemattomaan kaupunkiin, olisi muukin ehkä sopinut kuvaan paremmin.
Kirjan tyyli oli melko viimeistelemätöntä. Olisiko  vielä voinut muutaman kerran läpilukemalla "puhdistaa" tekstiä?
Vaikka olenkin fantasiakirjallisuuden ystävä, niin nyt oli vähän liian absurdia juttua minun makuuni. Jäinkin miettimään, olinko mahdollisesti vain väärää lukijakuntaa?

Jos olet makaaberin mielikuvituksen ystävä ja haluat tutustua uusiin julkaisuihin, niin kokeile onneasi. 😊

Pupujussikat, ne lystikkäitä on (kuten kissatkin)

Oho! Jo toiset lapaset samana vuonna! Viime vuonna tein tasan yhden parin. Nyt ollaan jo ennätyslukemissa. 😉 

Minua houkutti vieläkin Lumi Karmitsan mallisto, josta valitsin nämä pupulapaset. Pupun kuva on kyllä tosi ihana. 

Lankana käytin Nallea, jota kului arviolta n.70g (ei ollut vaakaa). Aiemmin olen tehnyt näillä malleilla Nalle langasta kolmosen puikoilla, mutta nyt päätin tehdä 2½ ja valinta oli ihan hyvä. Ei tullut liian tiukkaa. Kokokin täsmää kivasti sekä leveydestä, että pituudesta.  Väreinä minulla oli valkoinen, vihreä ja Taika -punainen, joista viimeksimainitussa väri vaihtelee satunnaisesti. Se sopi silti hyvin tähän tarkoitukseen ja elävöittää punaisia kohtia. 

Kaikkiin tähän mennessä tekemiini malleihin on aina oikean ja vasemman käden/ jalan ruutupiirros. 

Tänään mietin ääneen, miten pysyn kuvioneuleessa mukana televisiota katsellessa. Minulla on ruutupiirros vieressä ja viivotin näyttämässä oikeaa riviä. Sitten sanon joko mielessäni tai ihan ääneen, että 1 yli ja kaksi. Samaan. 1, 2, 3, 4, 5, vihreä kolme. Tätä rataa, joka varmaan kuulostaa mahdollisesta kuuntelijasta ihan hölmöltä. Tämä on kuitenkin omaa koodikieltä, että televisiota voi katsella samalla, eikä piirrosta tarvitse katsoa niin usein.  Mitä muita tapoja mahtaa olla teillä muilla käytössä? Löytyykö muita omituisuuksia? 😊

Malli on siis tästä kirjasta. Sain ykkösen ja kakkosen toissajouluna joululahjaksi.  Olen kokeillut näistä muistaakseni kuutta mallia. Ihan kaikki mallit ei nappaa, mutta monet on tosi kivoja. Käsiala kannattaa pohtia etukäteen, että ei tule liian isoa tai pientä. Minulla tuppaa tulemaan vähän liian isoa. Tuo pienempien puikkojen valinta oli hyvä juttu. 

Tänään on juotu kahvia näissä merkeissä....  osa näistä on kerällä nyt, osa vasta kuvan oton jälkeen 😏 Väriä vaihtavat langat sopivat usein tosi hyvin yksiin jonkin yksivärisen langan kanssa, kuten tuo harmaapohjainen neulekin osoittaa. 

Meillä on pidetty taas "kissahotellia". Tällä kertaa Merrin vieraina olivat Maia, jonka elämän alkuvaiheista meni useita viikkoja Merrin kanssa saman katon alla. Sam on Maian kanssa samassa taloudessa nykyään. Ruokakupeilla riitti sutinaa. Vieraskissat eivät kursailleet ruuan kanssa, vaan söivät sen pikavauhtia, nuollen kupitkin puhtaiksi. Sen jälkeen siirryttiin Merrin kupille kärkkymään, kun Merri söi vähän sivistyneemmin. Toisaalta Merri oli kohtelias ja jätti usein vieraille jämät. 

Poikakissat painien välitauolla lepäämässä. Kokoero ei haitannut yhtään. Kumpikin oli painissa täysillä mukana. Maia ei tykkää painia ollenkaan, joten Samille teki hyvää saada painiseuraa. 

Välillä piti mennä "Ikea-karusellissa" kierroksia. Hassua kyllä, kaikki kissat tykkäsivät olla kyydissä, kun karuselli pyöri. Merri tosin ei olisi enää luovuttanut paikkaansa muille. 

Porukka pihalla jäähyllä. Siellä istuivat, kuin kanat orrellaan. 

Kiipeilypuusta löytyi paikka kaikille. Kukkulan kuningas näköjään Merri. 😜

Parin päivän riehumisen jälkeen oli Merriltä veto täysin poissa. ....

Tunnelmaa palvelutalossa

 Aluksi kissakiintiökuva..... 😊

Vierailulla palvelutalossa näkee kaikenlaista, riippuen, millä silmällä asioita katsoo. Voi nähdä kurjuutta ja huonoja elämäntilanteita, tai sitten hyviä hetkiä ihmisen tämänhetkisessä elämässä.Satunnaisia ilon pilkahduksia, jotka juuri kantavat mielihyvää pitemmälle.  Kotona on useimmiten hyvä ja paras paikka, mutta joskus siellä oleminenkin tuntuu tuskastuttavalta ja turvattomalta. Kaikki ihmiset eivät halua olla "loppuun asti" kotonaan, vaikka näin aina hoetaan.  Oman kunnon huononeminen ja perusasioiden toteutuminen tuovat hankalia ja vaarallisiakin tilanteita. Joskus tilanne ei helpotu, vaikka kotona kävisi hoitoapuakin. Omaisten jaksaminen on myös tärkeää. 

Monelle palvelutalossa oleminen on helpotus. Pääsee yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja saa avun, joka päivittäisessä olemisessa on tärkeää. Tietää, että joku auttaa, jos on pulassa. Ruoka tulee. On lämmin. 

Palvelutalot hakevat kodinomaisuutta sisustukseen ja muuhunkin toimintaan.  Juhlapäiviin voi orientoitua vaikka koristeluin.  

Vierailijana näen monia hyviä asioita. Esim. jouluun sonnustautumista: 

Aistielämykset ovat tässä ja nyt -hetkiä. Kaunista katsella ja ehkä muistella jotain vanhaakin juttua. 

Nämä maisematapetoinnit ovat nykyään aika ihania. Tässäkin voi käyskennellä rantakoivikossa, tai Rantakoivun alla.  Välillä näkee muistelumatkalaukkuja tai -laatikoita, joihin on koottu vanhoja asioita eri aiheittain. Laukut on koristeltu nätisti päältä ja sisältä (tässähän olisi kiva käsityöaihe?). 

Eri puolilta löytyy pieniä tai isompia istuskelusoppia. Isommista aulatiloista ollaan ehkä luopumassa kokonaan?  Pienemmät tilat tuovat kodinomaisuutta. 

Tuonne isoon sohvaan mahtuu enemmänkin porukkaa, jos tapahtuu jotain yhteistoimintaa. 

Oikealla alhaalla on nk seniorituoli, joka auttaa istujansa painovoiman avulla jalkeille. Näitä pitäisi löytyä enemmän ihmisten kotoakin. Hinnat taitavat olla aika korkeita?

Kodinomaisuutta korostetaan pienin yksityiskohdin, kuten seinävaattein, tauluin, kirjahyllyin, kukkasin. 

Joissain palvelutaloissa voi kuulemma olla se kissakin. Tassuterapia olisi ihanaa! Veikkaan silti, että yleiset hygieniasäännökset tulevat aika rajusti vastaan.  Kaveri -eläin -toimintakin on yleistynyt ja lehdissä näkee silloin tällöin vaikka minkälaisten eläinten vierailuista palvelukodeissa. 

Vapaaehtoistoimintaa on muutenkin  jonkin verran. Valitettavan usein se keskittyy vain tiettyyn vuodenaikaan, kuten jouluun.  Toiminta on kuitenkin lisääntynyt, kun asioista on enemmän puhuttu. Yksittäisten ihmisten ja pienryhmien vapaaehtoistoiminta on kerännyt esim. ulkoiluttajaporukoita säännöllisesti. Aina vaaditaan joku erityisaktiivinen ehdottelemaan ja järjestelemään. 

Päivittäisrutiineissa paljon on kiinni työntekijöistä, ohjaajista ja omaisista, paljonko kussakin palvelutalossa järjestetään virikkeitä ja miten ne ilmenevät. Enemmän soisi tapahtumaa pitkien päivien ratoksi. Virikettä on myös se henkilökohtainen kohtaaminen ihmisenä, siinä hetkessä, joka esim. hoitotilanteessa tapahtuu.  Mikään ei estä hoitajaa esim. laulaa lurauttamasta tai muuten vaan juttelemasta mukavia. 

Hoitohenkilökunnan määrässä n tietysi aina toivomisen varaa ja talouden kiristyminen näkyy työn määrässäkin. 

Toisaalta siellä kotonakaan ei  ole sen enempää virkistystä, jos ei itse pääse niitä etsimään. Lisäksi siellä ollaan yksin. Valitettavan monella ei ole ollenkaan omaisia tai he asuvat kaukana.  Tähän kohtaan on pakko sanoa, että läheskään kaikki ihmiset eivät kärsi yksinäisyydestä, vaikka ovatkin yksin.  

Siellä palvelutalossa, kyläreissuilla istuskellessa olen hiljalleen tehnyt nämä pienet junasukat. Juuri sopivan kokoinen reissukäsityö. Silti näihin meni hirveän kauan ja monta rupeamaa. Lanka on jotain nimetöntä kerää 35g, puikoilla nro 2½. 

Pääsin taas kertaalleen kertomaan junasukan tarinan. 😃

Tämä oli nyt ehkä  hieman outo vuodatus, mutta tällä kertaa näin. Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteitänne aiheesta. 

Ei ne olekaan sukat!

Hyvänen aika! Valmistui neuletyö, mutta ne ei olekaan sukat!  Viime vuoden sukkasaldon perusteella voisi äkkimältään luulla, että muita ei edes synny. Toisaalta viime vuonnakin tein yhdet lapaset, joten nämä taitavat olla nyt sellaiset kiintiölapaset. 

Tätä kuvaa katsellessa kiinnittyy huomioi tuohon oikeanpuoleiseen vartiomieheen, jolla näyttäisi olevan hieman liian rento asento 😏 2 muuta seisovat asennossa, kuten luultavasti kuuluukin. 

Malli löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat, se ensimmäinen versio.  

Lanka on 7 -veljestä, kuten ohjeessa neuvottiin. Tein kuitenkin koko lapaset puikoilla nro 3, kun neulepinnasta tuli kivan napakka lapasiin. Yleensä käytän tässä langassa 3½ -puikkoja. Tein lisäkerroksia peukaloon, sekä kärkeen.  Lankaa kului 85g, jolla avaan taas uuden langankulutusvuoden! 

Raitojen väritkään eivät ole aivan identtiset ohjeen kanssa, osittain lukuhäiriön takia, osittain siksi, mitä varastosta löytyi. 

Tällä kertaa en unohda Merrin kuvaa, että ei tule sanomista! 😂

Meillä oli melkein viikon hoidossa Maisa -kissa (vasen). Maisukka ei ole oikein tottunut muihin kissoihin ja oli sellainen ajatus, että joudutaan ehkä pitämään nämä kaksi kissaa eri kerroksissa, että ei tule tappelua. Maisa aloitti vierailun sähinällä ja murinalla. Merri sitä vastoin oli, kuten aina, ylen kärsivällinen, utelias ja leikinhaluinen. Se yritti jatkuvasti päästä lähempään tuttavuuteen tulokkaan kanssa. Hieman hämmästyneenä se väisteli pahimmat sähinät ja tassunheilautukset, siirtyi sitten vain hieman kauemmas ja kävi siihen makaamaan. Odotteli varmaan parempia leikkihetkiä. 😏

Yhteiskuva piti aluksi ottaa näin: 

Naurattaa oikein tuo Merrin ilme. Näyttää oikeinkin vihaiselta, kun tosiasiassa kamera tallensi haukotuksen. 😂😂

Pari -kolme päivää myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen. Maisa edelleen sähisi, mutta huomattavasti harvemmin. Nähtiin jopa näinkin läheisiä välejä. Huomatkaa kuitenkin Merrin varuillaan oleva katse. Tytöt ovat ehkä hieman tuittupäisiä?

Merri käy päivittäin ulkona tuosta kissaluukusta. Maisaakin se kiinnosti kovasti, mutta se ei itsenäisesti mennyt siitä läpi. Kävi kyllä ulkona, jos joku avasi luukun. Takaisin osasi tulla pienen tassuillapaukuttamisen jälkeen. 

Merrillä käy taas aika vähän pitkäksi  kun ei ole kaveria. Se käy kiertelemässä ympäri taloa ja haistelee Maisan jättämiä hajuja. Sitten se menee taas nukkumaan. 

Piti laittaa todistusaineistoksi kuva lenkkeilytien varrelta. Toisin sanoen aloitettu on! 

P.S. Kuva EI ole lavastettu! 😆

Vuoden yhteenvetoa

Tärkeä jokavuotinen blogitraditio  (ehkä vain minulle 😊) , katsaus liittyen käsitöihin, luettuihin kirjoihin ja liikuntaan...
Langankulutus   5545g (vuonna 2017: 6815g). Viime vuonna neuloin enemmän ohuemmasta, kevyemmästä langasta. Se on ainakin osasyy vähempään kulutukseen. Lasken kulutusta vain omaksi huvikseni, ei minulla mitään pakkotavoitetta ole.😊
Suurin osa käsitöistä valmistui neulomalla. Askartelu- yms. juttuja en ole laskenut mihinkään. 
Neuloin 40 paria sukkia, yhdet lapaset ja yhden Nurmilintu -huivin. 
Ompelin tyynyliinoja, verhot ja kosteudenkerääjäpusseja. 
En virkannut mitään! Outoa. 😏 Tai oikeastaan virkkasin jakkua, mutta se on edelleen kesken. 
Jos joku haluaa kurkistaa, mitä nämä valmistuneet olivat, voi käydä kurkistamassa blogin oikeassa sivussa, alalaidassa kohtaa valmistuneet 2018. Sieltä löytyy myös vastaavasti vuoden 2017 valmistuneet.


Kirjoja tulee luettua nykyään aika vähän. Tietokone on varmaan vallanut aikaa lukemiselta. Silti minulla on aina joku kirja kesken ja seuraava jonossa. Kirjoja tulee useimmiten hankittua kirpputorilta pokkareina, jotka on sitten helppo laittaa kiertoon, eikä hintakaan kirpaise.  Äänikirjoja en oikein ole oppinut kuuntelemaan, vaikka olen yrittänyt. 
Kirjoissa tulee harvoin vastaan kahta peräkkäistä tosi hyvää kirjaa.  Usein on monta ihan luettavaa, kunnes se tulee se jokin, jonka tarina jää elämään mieleen ja siihen palaa aina silloin tällöin ajatuksissa. 
Välillä löytyy myös kiintoisia  dokumentaarisia kirjoja esim historiasta.  Pääosin tykkään kuitenkin fantasiakirjoista ja jännäreistä. Pelkkää rakkaushömppää en jaksa lukea. 
Viime vuoden saldo on 13.  Vaienneet temppelit ja Elämä solmussa  ja keisarinnan hovineiti -kirja olivat historiallisesti mielenkiintoisia ja ne päätyivät minulle ihan sattumalta. Taivasten vanki oli hieman erikoinen, enkä oikein päässyt siihen kunnolla sisään.  Fantasiaa tarjosivat viime vuonna vain Kuusenoksan kirjat, joista ensimmäisen luin toistamiseen, jotta pääsin kunnolla kiinni kakkososaan, joka vasta ilmestyi. Tänä vuonna taitaa olla mahdollisuus päästä lukemaan kolmatta osaa, jos, ja kun, se julkaistaan. Jännäreistä mieleisin oli varmaankin tuo Janssonin Hylynryöstäjä. 

Harris Joanne: Sarkaa ja samettia
Holt Anne: 1222
Hämeen-Anttila Virpi: Sokkopeli
Jansson Anna: Hylynryöstäjä
Koho Paula: Elämä solmussa
Kuusenoksa Anu; Auroran tarina osa 1; Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kuusenoksa Anu: Auroran tarina osa 2; Seireenit
Läckberg Camilla: Majakanvartija
Mankell Henning: Wallander, haudattu
Nesboe Jo: Aave
Pohjola Leo G (toim.): Vaienneet temppelit
Viherjuuri Irmeli (toim.): Anna Virubova, Keisarinnan hovineiti
Zafon Carlos Ruiz: Taivasten vanki

Seuraavaksi ehkä noloin listaus itselleni, ja juuri siksi haluankin nostaa sen taas esiin: liikuntaan liittyvät.... Olen ollut viime vuonna kerrassaan laiska. Sen toivon muuttuvan tänä vuonna.  Työ on tietysti liikkuvaa, mutta ei se silti vastaa ihan oikeaa liikuntahetkeä lenkkeillen tai pyöräillen.  Nämä ovat oikeastaan ne ainoat liikuntalajit, jotka edes jotenkin kiinnostavat.  Toivonkin tätä listaa katsellessani, että nostaisin nämä liikunta-asiat sieltä syvimmästä suosta taas käyttöön. 

Viime vuonna  kävelin 122.9 km lenkkeilymielessä (vertaa 2017: 774,5km....). 
Pyöräilin 24 km (vertaa 2017 : 159km)
Mutta hei!! Hiihtoa 5.6 km! 😅😅

Edellisen vuoden vastaavan blogikirjoituksen voit lukea TÄÄLTÄ jos kiinnostaa. 

Viime vuonna sain myös uusia lukijoita. 😍 Kiitos Teille, sekä tietysti myös jo aiemmin sivuani seuranneille 💖 Toivottavasti kuulen Teistä vielä tänäkin vuonna. 😍  Yritän vastailla kaikkiin Teidän kommentteihinne ja käydä vierailuilla blogeissanne. 
Blogi tulee myös tänä vuonna olemaan sekametelisoppa, jossa pääasiassa ovat valmistuneet käsityöt, jotka kirjaan tänne ylös myöhempää tarvettani varten. Siksi laitan muille turhaakin turhempia silmukkamääriä ylös. Itselleni ne ovat tärkeitä myöhemmin. 

Facebookin puolelle loin toukokuussa "sivublogin", jonne olen linkittänyt nämä blogitekstit. Siellä seikkailee myös Merri monilla videoilla.  Sinne löydät blogin ylä-oikealla olevasta linkistäni. 

Blogilistalla olen ollut pitkään ja sekin löytyy blogin ylä-oikealla olevasta toisesta linkistä. 

Siistä ei muuta kuin  hyvää uutta vuotta 2019!! Bloggailemisiin!!!

Joulun rippeet

Ennen joulua valmistuivat kaikki lahjasukat ja siinä neuloessa ajttelin, että nämä kun ovat valmiit, niin pidän muutaman päivän neulontavapaana. Viimeisten sukkien päättelyn paikkeilla alkoi tuntua ankealta, että kohta on kaikki neulottu.  Mikäs siinä auttoi, kun mennä lankavarastolle kaivelemaan. Vielä kun silmiin osui tämä 7 -veljestä jouluaatto -lanka, oli päätös selvä. Milloin sitä jouluaattolankaa voi neuloa, ellei jouluna??  Oli mukava neuloa jotain, jolla ei ollut mitään varsinaisia koko-odotuksia.  Neulomisessa, kuten varmaan muissakin käsitöissä paras hetki on valmiiksi saaminen ja uuden aloittaminen. Väliosa ei aina ole niin innostavaa, ellei sitten satu olemaan joku uusi kuvio kokeiltavana.
Nämä sukat ovat polvipituiset, sopivat jalkaan numero 38-39. Lankaa kului 3½ -puikoilla 185g. Aloitussilmukat 15 x 4, lisäys 1/ puikko ja hiljalleen kavennettu niin, että terässä on 2 x 13 ja 2 x 12.

Ennen joulua saatiin mekin tälläinen käpyhyasintti lahjaksi. Mukava yllätys 😊

Vaikka töihin olikin mukava mennä pyhien jälkeen, on tilanne taas kääntynyt  päälaelleen, kun olen ollut vähän puolikuntoinen. Jokainen päivä on ollut  sellaista jaksamisvääntöä.  Illat ovat menneet lepuutellessa. 

Joku muukin väsähti joulun jälkeen, kun kaverit lähtivät. Merri asettautui heti lempikoriinsa ja veteli unia koko illan. 

Vuoden viimeisiä päiviä tässä mennään. Nyt lähden taas "käväisemään" töissä. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Nikedas ja Arttu

Joulu on nyt vietetty, jälkilöylyjä vaille. Oli ihanaa, kun oli oikein 3 päivää vapaata! Toisaalta meinasi aika käydä tosissaan pitkäksi kahtena viimeisenä päivänä... Ruoka- ja herkkukaapin ovikin kävi aika tiuhaan...    Totta puhuen tänään oli ihan mukava mennä jo töihin, pääosin sen takia, että ei jaksanut enää viettää pyhiä ja päivärytmi lähti taas käyntiin. 😊 En tiedä miten kauan tätä iloa kestää, kun tekee monta aamuvuoroa peräkkäin. Alkaa ne hyvät puolet  laiskottelusta taas nousemaan pintaan.

Merri oli joulunajasta erittäin iloinen, kun se sai kahtena päivänä kavereita! Tässä Merri ja Sam, joilta paini luisti oikein mukavasti.  Hassua, miten totisen näköistä touhua se paini on, mutta heti otteen hellittäessä läpätään kevyesti toista tassulla päähän. 😂

Samin "sisko" Maia asui alkujaan meillä ja Merri  ja Maia tottuivat hyvin toisiinsa.  Maia ei kuitenkaan ole oikein painijatyyppiä. Nyt saivat pojat painia oikein kunnolla. 

Viimeiset sukat ennen joulua ehtivät valmistua pakettiin. Vaihtosukat urheilun ystävälle; sukat voi vaihtaa eri jalkoihin, niin sivussa näkyy eri merkki.  Nalle -lankaa kului 80g kolmosen puikoilla. Aluksi silmukoita 14, kuvion kohdalla lisätty yhteensä 2 silmukkaa ja nilkkaa kohti kavennettu niin, että takana 14 ja 14, päällä 13 ja 13.

90g painoa kertyi näille sukille samasta langasta. Nyt silmukoita lopuksi 14. 

No onko näköinen?? 😉

Kyllä me jo Merrin kanssa ehdittiin laskea silmukat tuleviin sukkiinkin. 

Joo. Laskit oikein.... 

Langat ei oikein kiinnosta, mutta puikot kyllä. Näin otetaan puikot haltuun.