Jämät

Vielä laitan kuvan tästä samaisesta kukka-asetelmasta 💖 . Leijonankidat ovat todella ilahduttaneet minua tänä kesänä ja yhä vaan edelleen. Kolmas kukinta meneillään. Syksyn saapuessa hiljalleen, moni kasvi alkaa jo näyttää siltä, että se valmistautuu kuolemaan talven tieltä, mutta tämä jaksaa jatkuvasti jatkaa kukkimistaan. Vielä senkin aika tulee, mutta nyt nautin vielä sen katselemisesta. 

Mökillä on kesän aikana tullut tehtyä useammatkin jämälankasukat ja alla olevat jatkavat samaa sarjaa.  Lanka on Nallea ja sitä kului 95grammaa, puikoilla nro 3.  Sukat sopivat jalkaan, joka on kokoa 39-40. Ehkä sukat löytävät sellaiset jalat, kun aika on 😊  Sukka etsii jalkaa, kuten mainoksen koti, joka etsii asujaa. 

Aivan kaikki ei sittenkään kulunut, mutta suurin osa kuitenkin. Loppu voi jäädä odottamaan seuraavaa värien yhdistelmää.  On mukavaa ajatella, että seuraavalla mökkireisulla ehdin varmaan kaivella lankavarastoa ja etsiä uudet väriyhdistelmät tulevia sukkia varten. 

Sukkia olen neulonut pitkällä aikavälillä. Välillä on käyty uimassa, saunassa, sienessä, marjassa ja tietenkin kotona ja töissä.  Syksyn tullen ei enää niin usein tule mökille lähdettyä. Sienet ovat silti olleet kovin kutsuvia vielä tälläkin viikolla.  Olen saanut kerättyä (ja käsiteltyä) ilahduttavan määrän sieniä talven varalle. 

Tiedättekö sen hetken, kun pitäisi jo mennä nukkumaan, mutta ei malta, tai oikeastaan ei saa itseään millään liikkeelle iltatoimia varten. Sitten vaan istuu ja tuijottaa televisiota, tai kuten minä yhtenä iltana, tuijottelee puhelinta. Aivan vihonviimeistä jumittamista, mutta hämmästyttävän usein totta. 

Siinä selatessa törmäsin netin ehdottamaan kangaskauppaan, jossa oli aivan ihania kankaita.   Silmät jo luppasivat ja olisivat olleet halukkaita nukahtamaan, mutta sinnikkäästi piti vielä selailla ja puoliunessa tein sitten jopa tilauksen. Pankkitunnuksia näpytellessä piti oikein sinnitellä, että silmät jaksoivat katsoa, mitä tapahtuu, huh, mitä touhua.   Aamulla muistin, että hei, minähän tilasin illalla kankaita!  Ostos oli kuin olikin hyvä idea!  Siitäkin huolimatta, että se tuli tehtyä puoliunessa 😅

2 suloista trikookangaspalaa ja 1 hieman paksumpi kangas.  Lisäksi niihin sopivia resoripaloja.  Nyt vaan odottelemaan ompeluinnostuksen heräämistä, vai pitääkö sekin homma tehdä puoliunessa... 

(Piti vielä tarkistaa sähköpostista firman nimi: Heiku, jos jotakuta kiinnostaa. )

Muutenkin, kuin vain iltaväsymyksenä, on tuntunut tulleen jonkinlainen syysväsymys.  Kroppa ei aamuisin oikein lähde liikkeelle ja pääkin tuntuu raskaalta.  Kotona ei saa tehtyä oikein mitään, vaikka olisi monta hommaa rästissä.  Vapaapäivät kuluvat notkuessa, vähän kuin työpäiviä odotellen.  Töissä on tunne, että ihan jatkuvasti saa olla järjestämässä jotain ylimääräistä, vaikka aikaa ei sellaiseen ole.  Lisäksi tietojärjestelmään on tulossa viikonloppuna (miksi ihmeessä aina viikonloppuna???) isompi muutos. Omia nimikkoasiakkaita ei näe juuri lainkaan, kun työnjako noudattaa reittijakoa. No niin, se siitä valituksesta taas. Pitäisi ottaa rennosti, kuten Merri. Ehkä sekin on väsynyt tähän syksyyn omalla tavallaan?  Nurmikko on märkää (vaikka maistuukin yhtä hyvälle), hiiriä ei ole näkynyt, Frodo haluaa painia aina silloin, kun ei itse haluaisi.  Pitäisi alkaa meditoida, kuten Satu. 

Maialla on omat vaikeutensa. Se haluaisi kulkea palvelijansa mukana uusiin kuvioihin, mutta vuorovaikutussuhteet 2 vieraan kissan kanssa eivät oikein toimi.  Sam on ollut enemmän kouluttamassa uusia kissakamuja, mutta Maian näkeminen on ollut niille liikaa.  Maia oli meillä vähän lomailemassa.  Merrin mielestä se on tosi kiva juttu. Se on kyllä maailman vieraanvaraisin kissa!   Frodo sen sijaan....   Aikoinaan Maia sähisi Frodolle, kun ne näkivät ensimmäisiä kertoja.  Silloin vasta Frodokin oppi sähisemään. Se ei ollut tehnyt sitä aiemmin.  Maian nähtyään se ottaa aina tämän ikävän seurustelumuodon käyttöön. Se tehostaa mielipiteitään vielä murisemalla ja uhittelemalla varvaskävelyä harrastaen.  Mikäli tuossa tilanteessa yrittää ottaa sen syliin, saattaa itsekin joutua murinan kohteeksi. Hoh hoh sentään!  Välillä Frodo ei muista, että sen piti kähistä ja se käy muina kissoina haistelemassa Maian takapuolta. 

Maia on onneksi kärsivällinen ja rauhallinen kissa, vaikka se joutuukin välillä näyttämään pojille, että minä päätän omista asioistani. 

Maialla taisi olla vähän ikävä Samia, sillä se hakeutui herkästi lähelleni, kun vaihdoin paikkaa.  Kauneusunet on Maiankin otettava.  Jaksoi se sentään vähän nostaa päätä, että sain kunnon kuvan. 

Seuraavat sukat ovat jo tekeillä, mielenkiintoisella aiheella.  Sain pitkästä aikaa pyynnön tehdä jotain, mikä liittyy pyytäjän harrastukseen. Yksi jouluinen juttukin on valmistunut, mutta sen esittely odottaa joulun yli. 

Ai niin! Sain lopultakin palautuksen siitä kissapuusta, jonka tilasin ja palautin!  Piti vähän perään kysellä, että raha alkoi liikkua.  Nyt pitäisi löytää uusi kiipeilypuu, mutta en keksi mistä. Tilaaminen tuntuu nyt aika epävarmalta aiemman kokemuksen perusteella, mutta valmiina ei puita näytä olevan missään, tai sitten ovat jotain pieniä viritelmiä.  En myöskään halua tilata samanlaista, kuin edellinen. Vaihtelu olisi kissoillekin mukavaa, luulisin.  Etsintä jatkuu.....

Hyväntuulista päivää kaikille!   Miten sinä selätät syysväsymyksen? 

Merrin mökkielämää

 Me oltiin taas mökillä. Löysin sieltä tosi muhkean pehkon heinää ja voitte kuvitella, että sehän tosiaan toimi! Oksensin aamuyöstä ihan kunnolla!  Sehän tässä on tarkoituskin, vaikka ihmiset ei sitä näytä tajuavan. Eivät tykkää siitä, että heräävät minun oksennusääniini.  Ehkä niiden pitäisi itse välillä kokeilla tätä. Täällä mökillä on tosi pitkiä heiniä, riittävän isoja ihmisillekin.  Huomaisivat, että näissä on tosi puhdistava vaikutus!  

Alakuvassa matkin tuota puulintua. Mamman mielestä on tosi hassua napata kuva minusta ja linnusta. Kai minä nyt maistamattakin tajusin, että ei tuo ole mikään oikea lintu. Ei se myöskään lehahda lentoon, kun lähestyn. Ei siis mitään kilvoitusta koko hommassa. 

Päätin kokeilla, tuntuvatko nämä laatat samalta, kuin kotona tallin edessä oleva betoni.  Mamma yritti sanoa, että varo niitä muurahaisia! Niiden polut kulkevat kuulemma just tästä kohtaa.  En nähnyt yhtään. Ovat varmaan jo menneet talviunille.  Laatta vaikuttaa oikein hyvältä makuupaikalta. Tästä näkee kaikkialle. 

Mamma kertoi, että metsässä kasvaa kovasti sieniä. Se on rahnustanut siellä moneen kertaan. Ollut ihan haltioissaan jostain kanttarelleista.  Näitä alla olevia jättisieniä se oli vain kuvannut. 

Se sanoi myös, että meinasi mennä pupu pöksyyn, kun se näki nämä kaksi muurahaispesää.  Meidän pihassa on ollut jäniksiä, enkä usko, että sellainen edes mahtuisi mamman pöksyyn. En tajua edes, miksi se pitäisi tunkea housuihin, eikä sekään varmaan edes haluaisi pukeutua housuihin. 

Mammalle tuli mieleen, että onko karhuja?  Ei niistä ole kuultu, eikä nähty mitään havaintoja näillä alueilla, mutta silti.....    Sanoin, että minä voisin lähteä mukaan, ikään kuin vahtimaan, mutta sitten kuulin, millaisia karhut ovat. Voi olla, että minulla on sittenkin muuta tekemistä. Suosittelin mammalle, että ei menisi enää metsään, mutta se sanoi vaan, että sienet ovat tärkeämpiä!  

Ei se pelästynyt edes siitä punkista, jonka se löysi kotona kyljestään.   Mammalla on herkullinen kylki, johon punkki päätyi jo toistamiseen tänä kesänä. Minä välillä tassuttelen mamman vatsan päällä, mutta sitä sen herkkä hipiä ei kuulemma kestä.  Punkin kuitenkin kesti!  

Hei, katsokaa, kuka tuli käymään!!   Arttu -kamu.  Minä olen Artun vanha tuttu, mutta Frodo ei tainnut ilahtua. Frodo on muutenkin kaikki päivät mökin sohvan alla, puulaatikossa.  Sieltä se kömpii ruoka-aikoina ja iltaselle aloittelemaan sitä äänekästä yöelämäänsä.  Veikkaan, että Arttu ei edes tajunnut, että mökissä oli toinenkin kissa, eikä Frodo antanut mitään vinkkejä. 

Meillä on Artun kanssa aina samat rituaalit. Haistellaan takapuolet, tuijotellaan, leikitään omalla tavallamme.  Minä haluan olla vähän ylempänä, että käy selväksi, kuka täällä oikein on isäntä mökissä. 

Välillä on näytettävä, millä vauhdilla tassu heilahtaa ja Arttu puolestaan esittää, miten nopeasti se väistää.  En minä oikeasti koskaan halua Arttua satuttaa.  Päätinpähän vaan näyttää taitojani. Arttu tietää sen ja tulee aina uudestaan liki 

Välillä me vaan hengaillaan.  Arttu on kuulevinaan jotain ja minä olen nukkuvinaan. 

Hei, mutta käsi ylös, kenen mielestä miä oon söpö!?! 

Artun lähdettyä meillä oli taas ruoka-aika.  Ihmisiä täytyy välillä muistuttaa ruoka-ajoista.  Itse ne syö milloin sattuu ja mikä  ihmeellisintä, MITÄ sattuu!  Me syödään Artun kanssa aina samassa järjestyksessä täällä mökillä. Minä syön oikealla muovikupista ja Frodo vasemmalla peltiastiasta.  Kotona me syödään pöydällä ja pöydän alla.  Frodolla meinaa mennä välillä pasmat sekaisin, jos joku yrittää vaihtaa järjestystä. 

Frodo odottelee, jos minulta jäisi jotain murusia märkäruuasta. Yleensä siitä jääkin vähän, jätän ne Frodolle. Se saa sitten antaa minulle omista nappuloistaan, kun niitä tarjoillaan. Frodokin on tajunnut, että nappulat suorastaan räjäyttävät tajuntani, kun niiden äänikin jo kuuluu. Paras ruoka ikinä! 

Illalla Frodo on  vielä aika väsynyt, nukuttuaan koko päivän.  Hiljalleen se alkaa heräillä ja käy ulkohäkissäkin.  Yöllä sitä virtaa sitten riittää vähän liiaksikin. Minulta on menneet yöunet väärään kurkkuun monena yönä! 

Frodo on vain nukkuvinaan... se esittelee noita kynsiään samalla. Ei nukkuessa kynnet vilahtele!   Oikeasti Frodo on vaan iloinen, kun ihminen paijasi sitä äsken. Sillä jäi tuo tassuttelu päälle. Hurinakin paljastaa mielihyvän. 

Sitten kävi tosi outo juttu. Mamma sanoi, että mennään nukkumaan. Kyllä kai minä tajuan, mitä se tarkoittaa, ja menen suoraan sänkyyn.  Yht´äkkiä Frodo tuli nukkumaan siihen viereen! Se on kyllä melkein ennen kuulumatonta!   Jonkin aikaa se oli siinä nätisti, mutta tämän kuvan haluan nimetä näin: 

                                               HETKI ENNEN NISKALENKKIÄ!  

Näytän vielä pari kuvaa muista kavereista.   Ihmiset lähtivät syntymäpäiville mökkireisun jälkeen. Siellä Unna ja Ruut olivat esitelleet, miten ne vartioivat pihaan tulevia ihmisiä ja myöskin alhaalla tiellä kulkevia ihmisiä.  Neljä silmää näkee aina paremmin, kuin kaksi. 

Maia ja Sam lähettivät kuvan uudesta kiipeilypuustaan.  Hieno on!  Meillekin on kuulemma tulossa uusi puu, kunhan saadaan rahahyvitykset siitä palautetusta puusta.   

Hei taas kaikki kissakamut ja myöskin te kaikki ihmiset, jotka meidän juttuja seurailette! 

Urheilukyynärpää

 Merrin parasta hupia omassa pihassa on kytätä naapurin aidan alustaa.  Sieltä se on napannut useamman hiiren tänä kesänä.   Merri on  muutenkin paljon enemmän  ulkoilmakissa, kuin Frodo.  Merri ei myöskään koskaan yritä irrotella valjaitaan, vaikka se onnistuisikin. Se jää mieluummin istuskelemaan, tai makaamaan siihen, mihin se jäi jumiin.  Ainoa hetki, milloin Merrillä palaa hihat (voiko näin sanoa kissasta?) on silloin, kun se tajuaa, että sen on mentävä autoon tai kuljetuskoppaan. 

Tämä miljoonakello on ollut jo parina vuonna todella hyvä valinta amppeliin. Se jaksaa kukkia koko kesän, eikä loppua näy, ennen kuin ilma muuttuu liian kylmäksi. Pitää vain muistaa nyppiä ne kuolleet kukat pois, kuten muistakin kukkivista kukista. 

Olikohan tämä marketta?  Joka tapauksessa sekin on noussut suosikikseni, vaikka näyttää ajoittain aivan rääpäleeltä. Näistäkin kuolleet kukat pois, niin virkistyy aina ihan silmissä. Ostin keväällä mökillekin näitä muutaman. Ne olivat aika nuupahtaneen näköisiä, mutta valitsin ne könttätarjouksesta.  Nekin virkistyivät ensimmäisen välikuoleman jälkeen hienosti. 

Alla jälleen kuva leijonankidoistani. Ruukkuun istutin keväällä 3 eriväristä, hyvin kapoista kasvia. Tämä on jo kolmas kerta tänä kesänä, kun pehko alkaa kukkia voimakkaasti. Olen nyppinyt näistäkin pois ne pallomaiset nupot, jotka jäävät jäljelle kukan kuoltua. 

Nämä kolme lajiketta löytävät varmasti ensi kesänäkin meille 💚

Pitkästä aikaa valmistui jokin neuletyö kotona.  Näitä aloittaessani selasin ensin vaikka mitä mallilehtiä, mutta mikään ei oikein napannut. Tämä malli löytyi Dropsin sivuilta.  Sen nimi on September Socks (kuinka täydellinen nimi tähän valmistumisaikaan!?! ).  

Neuloin sukat 7 -veljestä langasta, jota kului 145 grammaa, puikoilla 3½. Oikeastaan vain varsi on ohjeen mukainen, loput oman maun mukaan.   Aluksi tein vaan ihan tekemisen ilosta.  Ajattelin  neulovani vaihteeksi sellaiset reilun kokoiset sukat, kun niitäkin välillä  tarvitaan, vaikka lahjana.   Sovittaessani sukkaa jossain vaiheessa, tajusin, että nämähän ovat minun uudet maihari -kenkä -sukkani!  Viime talvena ajattelin monta kertaa, että pitäisi tehdä uudet, mutta ei tullut tehtyä. Tässähän ne ovat! Riittävä pituus ja mieluisa väri. Kokoa 38.  

Näitä katsellessa alkoi herätä ajatus, josko tekisi samoilla väreillä peputtimen. 

Tarvitsin myös vähän erikoisemman kortin syntymäpäiväsankarille. Olin joskus jo aloitellut tätä, ja nyt tein sen loppuun.  Tämä taitaa olla askartelunimellä pocketcard , jos en nyt ihan väärin muista... 

Vessapaperirullat litistetään, päälystetään koristepaperilla tms. Jokainen koristellaan molemmin puolin.  Päätyihin jääviin taskuihin tehdään vielä irtonainen kortti samaan tyyliin.  

Kortit voi yhdistää toisiinsa esim. alla näkyvään tapaan.  Tyyli on vapaa! 

Alla nuo rullat molemmin puolin. 

Alla 3 puolta noista sisäkorteista. Osa oli henkilökohtaisia, ei kuvia 😄)

Frodolle riittää lyhyempi ulkoilu. Paras paikka löytyy keittiön penkiltä, jonka se on pitänyt pennusta asti lempipaikkanaan. 

5 aamuvuoroa on nyt tehty ja enää kaksi iltavuoroa ennen vapaita. On se merkillistä, että nuo aamuvuorot ovat minulle niin ankeita. Menee aina muutama tunti aamusta, että saa muututtua muumiosta ihmiseksi. Onhan se tietysti mukavaa, kun pääsee iltapäivällä jo kotiin.  Iltavuoro tuntuu usein lähes vapaapäivältä, kun ei tarvitse aamulla herätä kellonsoittoon, ja saa toimitella aamutoimiaan ilman aikataulua.  Iltavuoro alkaa muutenkin vasta 14 korvilla (usein klo 14.06, eli tarkkaa on 😂), jolloin aamupäivä on mukavan pituinen, ehtii tehdäkin jotain.  

Oikea kyynärpää on kipuillut jo lopputalvelta asti. Hierojaa opastin "laittamaan sen kuntoon".  Hän totesi, että siinä onkin tenniskyynärpää. Jahas! Minähän se vasta urheilulliseksi olen muuttunut, kun on kyynärpäälläkin oikein urheilulajikkeinen nimi!  

Sitten vaan selvittelemään, miten sitä hoidetaan ja miten siitä pääsee eroon, vai pääseekö ollenkaan??  Kylmähoito on hyväksi, samoin jonkinlaiset fysioterapiaharjoitteet (netistä löytyy hyviä videoita). Kyynärpäätukikin olisi ok. Sellaisen jopa löysin kotoa lääkekaapista!  Lääkäriin en nyt vielä ole aikeissa mennä, kun käsi kuitenkin jollain lailla toimii.  "Sillä se lähtee, millä se on tullutkin" -periaate ei ehkä kuitenkaan ihan toimi?  Kipu säteilee  naurettavan pienissäkin tilanteissa, kuten pinsettiotteella toimiessa, sekä esim. puristavissa liikkeissä.  Minulla on  aika korkea kipukynnys, kuten hierojalla käydessäni olen tullut huomaamaan 😉 Ilme ei ihan herkästi värähdä 😄. Öinen kipuilu on kuitenkin aika ärsyttävää. Kylmägeeli ja kipugeeli ovat jonkin verran helpottavia juttuja. 

Onko kokemusta tällaisesta "urheilukyynärpäästä"? 

Arkea arkeen

 Yö mökillä silloin tällöin, vapaiden  mukaan.  Vapaat ovat olleet jonkin aikaa yksittäisiä, eikä pitempää pätkää ole ollut.  Tämä tietää kissoillekin enemmän autokyytejä, joista ne eivät oikein tykkää.   Merri on heti mukana mökkimeiningissä, mutta Frodon lempipaikka on enimmäkseen sohvalaatikossa. Illemmalla se tulee esille ja käy välillä ulkohäkissä, välillä makailee sohvalla.   Se on muutenkin muuttunut selkeämmin ilta- ja yöeläjäksi.  Öiset painit sänkyni jalkopäässä pitävät kaikki sängyssä olijat hereillä...  

Miltä näyttää mökin ikkunasta ilta-aikaan?   

Vähän karmivalta, kun ottaa huomioon, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi vielä käydä ulkohuussissa. 

Onneksi on kaikenlaisia valoja pitkin matkaa. Uudelle terassille on laitettu aurinkokennovalaisin (tuolla kauempana kuvassa), joka on suosituksista huolimatta kuin himatuikku!  Paljon paremmin valaisee tuo ledinauha kaiteen alla.  

Lämpötilat ovat olleet merkillisen lämpimiä.  Tänäänkin ennen töihin lähtöä (klo 6) oli 16,6 astetta lämmintä!  Todella outoa.  Kosteutta sen sijaan riittää. Otsalle on kihonnut hikipisaroita jo pelkästään sanasta TYÖ 😂

Edellisen jutun auringonkukkakokoelma on päätynyt pyttyyn. Aikalailla länsinaapuriin viittaava väritys. Kukkien niskat alkavat todellakin jo hiljalleen nuokahdella. 

Minua on kohdannut aivan käsittämätön onni!  Olen löytänyt kanttarelleja!  Nyt on varmasti joku erikoisvuosi, kun MINÄKIN  löydän niitä näin paljon!  Olen kerännyt 3 kertaa tämän määrän ja olen siitä valtavan onnellinen. Ihan tippa silmässä kiertelin metsässä, kun löytyi uusia sieniä edestakaisin kävelllessä. Meni nimittäin tunteisiin, niin harvinaisia löytöjä nämä ovat aiemmin minulla olleet.  Mustat sienet ämpärissä ovat mustia torvisieniä. 

Kässäklubia ehdittiin viettää yhtenä iltana. Niin paljon oli naurun remakkaa, että ehdin jo pelätä meidän lentävän ulos koko kahvilasta 😂   Onneksi ei saatu porttikieltoa.  

Katseltiin toistemme tuomia ohjekirjoja ja lehtiä. Neulottiin ja virkattiin.  Syötiin ja juotiin.  Alkaa nousta jo ihan perinteeksi syödä halloumisalaatti. Tällä kerralla se oli erityisen hyvää!  

Muutaman migreenipäivän jälkeen on hyvä aloittaa 7 päivän työputki. Yksi on oikeastaan jo taputeltu, eli määrä laski jo heti kuuteen.  

En muista, mainitsinko jo uuden kissapuun hankinnasta.  Se tuli , todettiin  huonoksi ja lähetettiin takaisin.  Pitää lähteä ihan paikallisiin kauppoihin katselemaan tarjontaa, kun rahat palautuvat tilille.  Aikamoista odottelua oli tuon paketin palautus.  Ensin piti laittaa sähköpostia yrityksen asiakaspalvelijalle, sitten piti odotella pari-kolme päivää vastausta. Sitten vastasin siihen ja vartuin taas pari päivää. Sain ohjeet, että noutaja saapuu lähetykselle, ei kuitenkaan, että milloin.  Kasasin tuo palapelin laatikkoon ja teippasin oikein kunnolla.  3 päivää tuon jälkeen tuli sähköposti, että irrota ulkopuolella olevat tarrat ja laita paketin sisälle yhteystietosi!  Eipä muuta, kun taas tekemään aukkoa paketin saumaan, että sain ujutettua paperinpalan sisälle.  Toivottavasti rahat palautuvat sujuvasti. 

Tällaista arkea täällä vaan elellään, ei kummempia. Ei valmistuneita käsitöitäkään. 

Simpsakkaa syyskuuta Teille! Alkaa olla taas virallisestikin villasukka-aika 😄

Elokuun päiviä...

 Upeita auringonkukkia saa hakea kaupungissa muutamasta nimetystä kohteesta kuka vaan.  Mökille mennessä totesimme, että nyt ne ovat kukassa!  Sinne siis!  Muutama muukin oli pysähtynyt kukkia hakemaan. Minä crockseissa pörhälsin pellolle vain todetakseni, että on muuten aika märkää, eikä kukkivia kukkia olekaan ihan lähellä maantietä....  Kyllä punkit kirmasivat, kun viimein palasin muutaman valtavan kukkavarren kanssa pellolta autolle, juuri parahiksi saapuneessa vesisateessa kastuneena.  Varret olivat jotenkin pisteliään karvaisia ja käsivarret tuntuivat vielä pitkään siltä, kuin olisi joku karstalla niitä vedellyt. 

Muistan, että lapsena kaverin kanssa istuteltiin auringonkukkia pihoillemme. Aika harva niistä selvisi kukkaan asti. Varret olivat ohuita ja kasvu pitkänhuiskeaa.  Jotain hienoa siinä kuitenkin oli!  Kävin äskettäin tämän kaverin kotona valmistujaisjuhlissa ja huomasin, että kaverillani on edelleen auringonkukkavillitys meneillään 😏 Minä olen lapsuuden kasveista enemmän sellainen ruusupapuihminen 😂

Mitään kovin erikoista ei ole aiemman postauksen jälkeen tapahtunut. Työt vievät päivittäisestä energiasta suurimman osan, eikä mökillekään ole ehtinyt enää töiden jälkeen. Yksittäisvapaat ovat menneet pakollisissa kuvioissa. 

Viiden  niivittävän (en ole aamuihmisiä...) aamuvuoron jälkeen iloitsin jo seuraavan  päivän iltavuorosta, jolloin suunnittelin nukkuvani ainakin yhdeksään. Minulle sekin on jo tosi pitkään, sillä iän myötä ei yksinkertaisesti enää pysty nukkumaan puolille päivin.  Vaan sitten muistin, että auto piti viedä huoltoon, jolle oli annettu aikatauluksi kello 8-10.  Eipä sitten muuta, kun jälleen kukonlaulun aikaan ylös, että ehdin aamukahvit juoda rauhassa.  Sitten ajelin sinne "keskelle ei mitään", missä mikään edes hämärästi mahdollinen kohdekaan ei ollut auki vielä tuohon aikaan.  Päätin siis rohkeasti lähteä lenkille siinä heti aamutuimaan huollon ajaksi.  Väsytti ihan kamalasti, mutta tallustelin sitkeästi eteenpäin. Näkymä ei ollut kovin houkutteleva. Pitkää suoraa silmän kantamattomiin!  Onneksi oli luurit korvilla ja äänikirja meneillään. 

Kyllä oli ihmeellistä tuolla lakeudella, kun vastaan tuli useampia porkkananpätkiä! Mitä ihmettä ne siinä asfaltilla tekivät?  Jostain syystä tuli mieleen ne namupalat, joita jotkut vähemmän fiksut henkilöt jättävät tienposkeen koirien syöteiksi. Äskettäin oli lehdessä juttu, jossa koira oli joutunut eläinlääkäriin syötyään namupaloja, joihin oli upotettu neuloja!  

Nämä taisivat olla kuitenkin vain jonkun nälkäisen jämäporkkanoita. 

Tunnin jaksoin hortoilla ns. kävelylenkillä, mutta sitten oli palattava autoliikkeeseen odottelemaan huollon päättymistä. Nojailin puoliunessa seinään tuoleineni, kun havahduin yht´äkkiä siihen, että joku mies puhuu minulle. Olin melkein nukahtanut!   Kävin pulittamassa aikamoisen korvauksen huollosta ja kuulemassa, kuinka kesärenkaani ovat jo aivan rappiolla... 

Siitä sitten kotiin ja sohvalle päikkäreille, että jaksoi lähteä sinne iltavuoroon.  

🙈🙉🙊

Valtavan pitkän hauduttelun jälkeen sain vihdoin pääteltyä nämä reissukäsitöinä tekemäni säärystimet. Niille kertyi pituutta 50cm ja 7 -veikka -lankaa kului 180grammaa, 3½ puikoilla neulottuna. 

Syksy ja talvi lähestyvät. Merri kävi katsastamassa  puuvajan halkotilanteen. Se aikoo talvella makoilla takan edessä lämmittelemässä ja sitä tietenkin kiinnostaa, josko saadaan tarpeeksi pökköä pesään. 

Merri on myös näyttänyt, että pyykkikorissakin voi maata ja ihmiset voivat kantaa koria. Frodolla ei oikein uskallus meinannut riittää, mutta toisen malli antoi rohkeutta. Pahvilaatikot ovat ihan jees, mutta tämä se vasta olikin jotain!  

Minieläimet asettuivat kaikki yhteen kuvaan Frodon kanssa.  Kori oli kuitenkin kiinnostavin. 

(Kuvassakin näkyy, että meidän pyykkikori on rikki. Miksi ne aina menevät rikki??  Onko teillä sama ongelma, vai kestävätkö korit ikuisuuden?   Nyt puhutaan siis näistä muovisista koreista. )

Sinä Joku siellä jossain ruudun toisella puolella: kauniita elokuun viimeisiä päiviä sinulle toivotellaan! 

Jämäily jatkuu

 

Jälleen on mökin lankavarastoa pengottu ja valittu sopiva lankayhdistelmä seuraaviin jämäsukkiin. 

Ajattelin tekeväni lastensukat ja nehän siitä sitten syntyivät.  Lankaa kului 43g. Tarkka lukema tulee vastaanottajan vaakasta, meillä näkyy vain 5 gramman tarkkuudella 😆  Lanka on Nallea ja puikot kokoa 3. Silmukoita taisi olla aluksi 12/puikko ja siitä sitten kaventaen nilkkaa kohti 10 silmukkaan. Varressa ei ollut vielä selvää, miten pitkät sukista tulee, langan määrä ratkaisi.  

Yritin ihan tosissani saada identtiset sukat myös tuon kirjavan langan osalta, mutta langan pätkäisyyden vuoksi luovutin.  Hämmästyttävän yhteneväiset niistä kuitenkin tuli!  Luulen tuon kirjavan langan olevan Nalle kevät-sävy (?). 

Etsin mökiltä jotain vihreää, jonka äärellä olisin voinut kuvata sukat. Löytyi kaikenlaista, kuten kastelukannun nokkaosa, kottikärrit jne.  Tämä kaikki etsintä vei aikaa jonkin verran!   Lopulta hyväksyin tuon maanpeitekasvin ja ruusupavun. , jotka eivät ole ihan samaa vihreän sävyä. 

Aloitus yläpuolella ja lopetus alapuolella. Valkoinen loppui, mutta vihertävää jäi. 

Sukille löytyi käyttäjä nopeasti.  Aika selvää on myös se, että tuleva käsityöharrastaja on jo nyt kiinnostunut langoista 💖 (kuva on vähän sumea, kun suurensin ositettuna isommasta kuvasta). 

Tästä onkin helppo hypätä alakuvaan. Sain töissä yhdeltä asiakkaalta nukenvaatteita.  Hän oli iloinen, kun saa ne jonnekin käyttöön, koska hänellä ei ole enää nukkea, eikä nukeilla leikkijöitä.  Vaatteet näyttävät minusta ihan käyttämättömiltä, jonkun itse tekemiltä.  Eivätköhän nämäkin pääse käyttöön, kunhan mummon murukka vähän kasvaa.  Siihen asti mummo voi tietysti itse leikkiä näillä. Miltähän ne näyttäisivät Merrin päällä.....

Frodo on pukeutunut valjaisiinsa.  Voitte vapaasti arvuutella, mikä vaihtoehto näistä on nyt kyseessä: 

a) välikuolema

b) valekuolema

c) elämisen riemua hiekalla