Joulumuorin sydänsukat

Pääsiäinen lähestyy, mutta minä neuloin joulusukat 😂  Voihan sydän olla aiheena muulloinkin, kuin jouluna, vai mitä?    Näiden sukkien toisessa versiossa oli jotain tonttuhahmoja mukana, näissä ei. 

Minulla oli jälleen kerran tilanne, että en tiennyt, mitä neuloisin ja jotain kuitenkin piti neuloa.  Lehtien selaaminen ei auttanut.  Silmäilin läpi myös käsityökirjojeni hyllykön ja silmäni osuivat tähän kirpputorilta löytämääni kirjaan. Jorid Linvikin malllit ovat kauniita!   Olen ihastellut näitä jo kauan, ennen tämän kirjan ostamista ja ostanut netin kauttakin monta mallia. 

Löysin sydänsukkien mallin ja päätin tehdä nämä ystävälle, jolla oli syntymäpäivät.  Kuten sanottu, sydän ei ole pelkästään joulun kuvio. 💖

Jalan alla ja sivuilla on kivat kuviot!  

Käytin lankana punaista ja luonnonvalkoista Nallea, jota kului 100 grammaa (lankapaastoon merkintä, koska en ostanut näitä lankoja, vaan löytyivät kotoa).  

Puikot olivat kokoa 3. Sukkien kooksi tuli 39.  Olivat sopivat vastaanottajan jalkoihin 😊

Minulla oli hirmuisesti ohjelmaa juuri ennen kyläilemään lähtöä.  Tilailen työkavereiden kesken Dermosil -tuotteita (ei mainos).  Tavarat tulevat pahvilaatikoissa, joiden sisällä on pienempiä, kannellisia pahvilaatikoita.  Nämä lootat ovat niin mukavan mallisia, että olen hamstrannut niitä kuinka ja monta yläkertaan 😃 Niihin on mukava järjestellä asioita, kuten lankoja.  

Näiden pienempien lootien sisällä ovat tuotteet, pehmikkeenä on käytetty valkoisia paperiarkkeja. Osa on aina rikki, mutta monet vain taiteltu.   Hämmästyttävän määrän pakkaajat saavat ahdettua paperia laatikoihin.  

Lajittelin tuotteet vastaanottajille ja keräsin paperit pinoksi.  Silloin muistin yhden idean, jonka olen joskus nähnyt netissä.   Sukat oli pakattu lahjaksi niin, että oli ompelukoneella ommeltu sukkien  ympäriltä, jolloin paketista tuli sukan muotoinen.  Käytin pitkää tikkiä. Paperi oli liukasta ompelukoneen tallan alla.  Lisäksi piti koko ajan olla tarkkana, että ei ompelisi sukan reunan päältä, ettei  sukkiin tulisi pakettia avattaessa turhia lankalenkkejä. 

Ylimääräisen paperin leikkasin ympäriltä pois. 

  Alla olevassa kuvassa on kaksi sukkaparia.  Lopputulos olisi ollut siistimpi, jos minulla olisi ollut aikaa enemmän, kuin 10 minuuttia 😂

Kiirettä lisäsi se, että lopputulos piti tarkistaa Frodon toimesta.  Merrin mielestä tällainen hassuttelu oli humpuukia, eikä se viitsinyt tulla katsomaan lähempää. 

Mitenkäs teidän kommenttiosion roskapostiosio nykyään toimii?   Minulla menee edelleen niitä yksittäisiä kommentteja roskiin ja käyn niitä sieltä poimimassa takaisin.   Lisäksi nyt on alkanut tulla päivittäin useita kommentteja, jotka ovat ikään kuin minun kirjoittamiani, hyvin lyhyin tekstein, kuten "kiitos :) ".   Lisäksi nuo kaikki ovat jopa vuosia vanhoihin kirjoituksiin kohdennettuja.   Yhtään en ole klikannut auki, vaan merkinnyt ne suoraan lopullisesti roskiksi.  Minun oikeasti kirjoittamani kommentit eivät normaalisti mene enää tarkistuksen läpi, vaan suoraan blogiin.    Onko muilla ollut tällaista kommenttitoimintaa viime aikoina?

Ristiäiset

 

Viime viikon pääteemana oli siivoaminen, järjesteleminen, leipominen......   

Merri ja Frodo saivat oikein puuhamaan, kun  haettiin ristiäisiä varten naapurista Gizmo -koiran hajuiset tuolit lainaan.  Kyllä karvasedillä oli selvä aikomus jättää omat haju- ja  karvajälkensä näihin tuoliin viemisiksi 😂

Merri osallistui aktiivisesti myös siivoustöihin. Se oli aina samassa tilassa henkisenä tukena ja työnjohtajana.  Se tietää, että mamma ei ole oikein siivousihmisiä...   

Merri on kai aika hämmästyttävä kissa, kun se ei pelkää imuria lainkaan.   Ehkä sen voisi jopa imuroida irtokarvoista, kuten olen jossain ohjelmassa nähnyt tehtävän. En kuitenkaan halua kiusata toista turhan päiten. Merri on kuitenkin enemmän kampaamisen ystävä.   

Frodolle riittää, kun imuria aletaan laittaa esille, eikä johtokaan ole vielä seinässä. Silloin lähtee kissa toiseen kerrokseen. 

Testasin gluteenitonta mokkapala-ohjetta, joka olikin mainio!   Suosittelen tosiaan!  Sain vinkin ystävältä.  Ohje löytyy TÄÄLTÄ.    Tein ohjeen puolitoistakertaisena.  Meidän uuni on sen verran leveämpi, kuin vanha, että monet peltileivonnaiset jäävät liian ohuiksi ja kuivuvat helposti. 

Päälisen levittäminen oli jännittävää. Minulle on hyvin usein käynyt niin, että kuorrute jämähtää ennen aikojaan.  Tässä ohjeessa kuorrute asettui tasaisesti, kuin sametti!  

Alla olevat piparit ovat varmoja leivottavia.  Aina onnistuu.  Olen saanut ohjeen kotitalousneuvojalta joskus, kun lapset olivat pieniä ja kananmunaa piti välttää. 

SOKERILEIVÄT 

250g margariinia

1,5dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

5dl vehnäjauhoja

Taikinasta pyöritellään palloja, jotka pyöräytetään toiselta puolelta sokerissa. Minä pyöritin tällä kertaa nonparelleissa.  

Paistetaan 200 asteessa 12-15 minuuttia. 

Gluteenittomiin pipareihin löysin ohjeen netistä ( en tullut laittaneeksi muistiin mistä sieltä).  Ainekset ovat aika lähelle samoja, kuin aiemmissa, mutta jauhoina oli gluteenitonta jauhoseosta. 

HERKKUKAKKU  on aina varma valinta kuivakakuksi.  

250 g margariinia

4dl sokeria

4 kananmunaa

2dl kermaa

400g jauhoja

2tl vanilliinisokeria

2tl leivinjauhetta

Kostutin kakkua  vielä valmiina, vuokassa ollessaan, appelsiinimehulla. 

Alakuva on napattu paiston jälkeen.  Ristiäispöytään kakku sai tomusokerista väriä ja silotusta. 

 

Tarjolla oli myös voileipäkakkua ( liha- ja kasvis-gluteeniton), juustokakkua, cocktailpiirakoita ja munavoita.  Minä en itse päässyt/ ehtinyt kuvailemaan mitään ja siksi minulla ei ole nyt yhtään kunnon kuvaa kahvipöydästä.   Näytettävät kuvat ovat muutenkin aika vähäiset. 

Kahvipöytään löytyi muutama vuosi sitten ostamani valkoinen pöytäliina, jonka olin ostanut metritavarana pakalta.  Pakko oli laittaa pöytään jatke, kun liina oli todellakin PITKÄ 😃

Kastepöydäksi haettiin ulkoa pieni puutarhapöytä. Siihen löytyi anopin upeasti maalaama liina, johon oli vuosia sitten holahtanut kahvitahroja, jotka olin laiskuuttani jättänyt kunnolla poistamatta 😠

Tuhrasin tahranpoistoaineella ja pesin useamman kerran koneessa. Lopputuloksena sain tahrat melko hyvin laimenemaan.   

Kävin ostamassa kastemekkoon vaaleanpunaiset rusetit. Nauha oli punainen jo ennestään, tyttäremme jäljiltä. Hänen käytössään rusetit olivat olleet sinivalkoisia, veljiensä jäljiltä. Tällä uudella tulokkaalla ei veljiä ole, joten alkakoon hän täysin  punaisilla koristeilla. 

Kynttilänjalkaa ei meinannut löytyä mistään, kunnes muistin, että joku hopeinen pitäisi jossain olla.  en ensin edes tajunnut, että tuo vasemmassa kuvassa oleva kynttilänjalka oli juuri se, jota etsin....     Puhdistusaine teki ihmeitä!  

Pappi kaivoi kassistaan kynttilän, joka (kas kummaa...) ei sitten mahtunutkaan kynttilänjalkaan 😂

Uusi tulokas sai seurakunnalta myös sukat. 

Naispastori oli erittäin miellyttävä ja  toimitti asiansa jouhevasti ja ystävällisesti.  

Pikkuinen tyttö oli hereillä koko toimituksen ajan, välillä kummin sylissä, välillä papin.  Kasteen aikana tyttö oli niin hämmästynyt, että oli ihan hiljaa, vaikka muissa väleissä huutelikin 💖

Vanhemmat olivat valinneet lapselle mieleisensä  kauniit nimet, perinteitäkin kunnioittaen. 

Vettä jäi vähän jäljelle, mikä oli hyvä, sillä olimme tajunneet, että Merriä ja Frodoa ei olekaan muistettu kastaa!    Kyllähän karvasedätkin kasteen tarvitsevat!   Frodo päätti pysyä tietymättömissä ja Merrikin livahti niin liukkaasti ohi, että kastaminen jäi vain suunnitelman tasolle.   

Tästä tulikin mieleen, että pappi oli kuulemma allerginen kissoille. Onneksi vain lievästi. Nämä kissat eivät ole muutenkaan kovin seurallisia vieraiden suhteen, ja pysyivät omissa oloissaan.    Olisi ollut ikävää, jos papilta olisi mennyt ääni ennen kuin tilaisuus olisi ollut ohi 😄

Lumi sulaa kovaa kyytiä, vaikka keli onkin tällä hetkellä harmaa. Kävin kurkistamassa etelänpuoleiselta seinämältä, joko lumi on väistynyt. Olihan se ja krookukset jo nousseet alulle! 

Dimensions

 Kevät tulee ja koirien Kuonokirja on avattu täydellä teholla!   Lenkillä kaikki hajut tulevat maasta vahvoina ja verevinä.   Tutut ja tuntemattomatkin koiruudet ovat kulkeneet samoja reittejä Artun kanssa.  Pian sulavat jo kuntopolutkin, ja pääsee metsään juoksentelemaan.   Veteen tekee mieli kahlailemaan, kunhan vähän vielä lämpenee. Artun taitaa kyllä tehdä mieli veteen kelistä huolimatta 😀

Arttu on varsinainen seurakoira.  Se haluaa aina olla samoissa porukoissa mammansa kanssa.  Sylikoiraksikin se on talven myötä hankkiutunut.  

Äiti on virkannut tuolinpäälystä (rulla penkillä) ja monta muutakin käsityötä on yhtäaikaa kesken.  Ristipistoihin ja kirjontatöihin riittää kärsivällisyyttä yllin kyllin (toisin, kuin minulla...). 

Minä halusin muistaa soittokolleegaa synttäripäivänä.   Halusin sisällyttää sukkiin musiikkia, vuosiluvun, nimen ja yhden konsertissa soitetun kappaleen nimen.  Noita juttuja sitten piirtelin ruutupaperille ja lopulta sukista tuli tämän näköiset. 

Nalle -lankaa kului 85grammaa. Puikot kokoa 3. Sukkien koko on 36.  Sukkien valmistumisesta on jo hetki, enkä muista, oliko aloitussilmukoita 14 vai 15 per puikko. 

Löysin vain brassband -version tuosta Dimensions kappaleesta.

 Alta pääsee kuuntelemaan, mistä on kyse. 

DIMENSIONS

Eläinten ilmeet ovat aina niin mainiot, vaikka eläimet itse eivät tekisi mitään. 

1.Hetkinen, hetkinen... mikä tuolla lattialla on?  Ei kai vaan mitään syötävää...  katselen tässä vähän aikaa ja mietin, kannattaako nousta. 

2. Hei mamma! Meillä on vieras! Eikö olekin kiva??  Seurustellaan nyt tässä jokainen omalla paikallaan.  Voisin tietysti tulla syliinkin, jos haluat? 

3.Lattialla oleva juttu on vielä paikoillaan. Ei se taida ruokaa olla.  Lelu olisi kyllä tuossa vieressä, mutta nyt ei malta millään. 

4.Hei vieras! Voinko tulla syliin? Tee tilaa, niin tulen samaan nojatuoliin, jooko?? 

Päivän TOP -5 hyvät asiat:

1. Aurinko paistaa

2. Sain ystävältä kirjepostia 💖

3. Ei ole kiire mihinkään

4. Sain herätä kissojen herättämänä

5. Kevään voi jo aistia ilmassa

Valmistautumisia

Kevät ei ole vielä kissojen mielestä käsillä. Liikaa lunta!   Vielä ehtii levätä ja kerätä voimia tulevaan auringonpaisteeseen, ruohojen tuoksuihin (ja makuihin), pieniin koppakuoriaisiin hiekalla....  Vielä on aikaa siihen, että pääsee kaivelemaan muhevaa multaa mamman kukkapenkistä, johon se yritti aluksi epätoivoisesti kasvattaa jotain.  Sitten se tajusi, että turhaa hommaa ja siirsi kasvatuksensa kauemmas. 

Kevättä voi odotella myös näin.   Päiväunia lentävistä perhosista ja linnuista ja hiiristä ja.....  

Minulla on viikko lomaa ja katsastan joka päivä 10 vuorokauden säätiedotusta, miettien, miltä sää näyttää, kun palaan töihin, joko kevät on käsillä? 😄😎  

Viikon toinen pääteema on siivoaminen. Merri on ollut suureksi avuksi. Se on aina mukana, vieressä henkisenä tukena.  Jotain on tarkoitus leipoakin, rennolla otteella.   Varsinainen  pääteema on kuitenkin sunnuntaina järjestettävät ristiäiset.  Pikkuinen tytteli saa nimen 💖 Ristiäismekko on jo puhtaana odottamassa. 

Viime sunnuntain konsertti meni hyvin. Vain katsojia olisi saanut olla enemmän.  Reilun vuoden harjoittelu kulminoitui konsertin tunnelmiin.   Tilaisuus taltioitiin soittajien iloksi, jos haluaa myöhemmin kuunnella konsertin uudelleen.  Huilujen ääni on aina vähän altavastaaja isompien soitinten seassa, siksi saimme istua tuossa mikrofonien alla 😂   Yhdessä kappaleessa oli sellaiset luritukset, joita en ikinä oppinut soittamaan kunnolla. Huomasin, että kapellimestari ei koskaan puuttunut siihen, ei ehkä kuullut, kun se tuli myös muilta soittajilta.   Nyt tuli sellainen tunne, että tässäkö se on?  Se hetki, kun mikrofonin myötä käy tallenteelta ilmi, että lirutukset eivät olleet kohdillaan 😅

Konsertin ohjelma oli viihteellisen monipuolinen, soitannollisesti melko vaativa.  Tykkään haasteista ja nyt odotankin niitä hetkiä, kun tulevissa harjoituksissa otetaan esille uusia nuotteja.   Johtaja tuo ehdotelmia, joita kokeillaan ja yhdessä hyväksytään tai hylätään.   Seuraavan konsertin teema ei vielä ole selvillä. Joulukonsertista on ollut puhetta, kun sellaista ei ole vuosiin ollut. Toisaalta en usko, että alettaisiin soittamaan pelkästään joululauluja näin kevään kynnyksellä 😄

Olen lopulta päästänyt irti ajatuksesta, että haluan neuloa jotain pikkuiselle tyttövauvalle.  Yksi villatakki meni niin pieleen, että tajusin lopulta, miksi en ole neulonut omille lapsillenikaan juuri mitään vauvakokoista.  Ehkä joskus tulee hetki, että taas kokeilen, siihen asti neulon mitä huvittaa.   Sekin on ollut ongelmallinen päätös, sillä ideat ovat olleet jotenkin vähissä.   Muutamat lahjasukat olen saanut neulottua. 

Ohjetta olen muokannut Fazer -Novita -lehdestä.  Siinä olivat ne jogurtti -suklaa -sukat.  Tässä ei nyt mitään jogurtteja kaivattu, vaan silkkaa suklaata.   Betweenin neulomat suklaasukat olivat tyyliltään mieluisammat.   Ei näissä minun sukissani ihan tyylillisesti päästy alkuperäisen ohjeen ideaan, siksi rekvisiittana suklaalevy, että tiedätte, mistä on kyse 😂

Sukat painavat 95grammaa, suklaalevyn kanssa 300grammaa.  En ostanut lankoja erikseen, vaan löytyivät omasta varastostani.  Olifantin lankapaastoon siis nämäkin!   Lasketaankohan suklaan paino mukaan.....?   😆

Ei varmaan yhtään huomaa, että olen ollut edelleen karkki- ja suklaalakossa?   Sanoisinko, että aika paljon tekee mieli suklaata..... 

Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja näin, että iso lintu istuu meidän terassilla täysin liikkumattomana!  Ei välittänyt yhtään siitä, että ajoin autolla viereen.   Meidän terassihan on kolmelta sivulta suljettu ja lintu istui siellä sisällä.    En uskaltanut nousta autosta, mutta sain napattua tämän suttuisen kuvan linnusta.  Soitin miehelle sisälle ja sanoin, että kurkistahan ikkunasta, mikä meidän terassilla kököttää!   Mies yritti saada kuvaa ikkunasta, onnistumatta, ja yritti sitten varovasti avata ulko-ovea. Lintu pelästyi, lensi tietysti päin  lasiseinää, tokeni ja kääntyi ympäri, lentäen pakoon (suoraan minua kohti, onneksi istuin vielä autossa). 

Lintu oli varista suurempi, jokin haukka.  Kysyin lintuja bongailevalta ystävältäni, mikä siipiveikko tässä saattaisi olla kyseessä. Näin epäselvästä kuvasta ei kuitenkaan saa  mitään varmaa selkoa.  

Hämmästyttää silti, että lintu oli tullut terassille kököttämään. Ties miten kauan se oli jo istunut siinä ennen tuloani. 

Pyykkitelinekin tuolla takana pilkottelee...vielä ei tee mieli laittaa pyykkejä ulos kuivumaan 😅

Hotteterre & kumppanit

Konsertin lähestyessä  (huomenna) olen soittanut kotona tavallista enemmän.  Samojen nuottien soittaminen tylsistyttää, joten olen kaivellut esille vanhoja nuottejani, joita olen opiskeluaikoinani opetellut ja soittanut. 

Vastaan tuli yksi nuottikirja, joka on kolmiosaisen nuottisarjan viimeisin osio, La flute classique 3.  Soittotunneilla merkittiin aina mm. päivämääriä, jolloin läksy on annettu, tai muuta pientä soittoon liittyvää. Yhdessä kohtaa mainittiin vuosi 1981 ja sana vuositutkinto. Tuo kappale oli minulla siis tutkintokappaleena tuona vuonna.  Tutkintoon kuului jokin esitettävä kappale (usein säestyksen kanssa), asteikkoja tutkinnon vastaanottajan kyselyn mukaan,  primavista soittoa (soittonäyte jostain annetusta nuotista, joka näytettiin vasta tutkinnon aikana).  Voi olla muitakin osioita, jotka ovat jääneet unholaan.... Sen muistan, että aina jännitti.   Olen suorittanut musiikkiopistossa perusopinnot  soitossa ja teoriassa.  (musiikkiharrastuksestani olen kirjoittanut aiemminkin, löytyy tuolta sivupalkin osiosta musiikki). 

 Soittaessa pitäisi tietysti keskittyä siihen, mitä soittaa, mutta usein tuttuja nuotteja soittaessa ajatus karkaa omille teilleen sormien siirtyillessä huilun läpillä ja äänen soljuessa nuotteja eteenpäin.  

Jokaisen kappaleen viereen on kirjattu tietysti säveltäjä, tässä teoksessa myös hänen elinaikansa vuosilukuina. Lisäksi maininta kansalaisuudesta.    Kaikki opuksen kappaleet ovat peräisin 1600-1700 luvuilta, eli vahvasti barokkiaikaan liittyviä.  

Olen kiinnostunut historiasta, joten aloin miettiä, millaista oli näiden säveltäjien elämä, millainen oli maailma tuolloin heidän näkökulmastaan.  Jotain kertoo ainakin se, että kaikki opuksen säveltäjät ovat miehiä.    Naisten oli soveliasta harrastaa musiikkia laulamalla tai soittamalla. Musiikki vei naiset pois mahdollisista houkutuksista.  Säveltäminen oli kuitenkin jo luettavissa itsensä esittelyyn, joka ei ollut naisia alistavissa aikakausissa ollenkaan soveliasta. 

(Frodo yrittää selvittää onko kyseessä puolinuotti, neljäsosatauko, vai kenties vain kärpäsenkakka). 

Kävin yksi kerrallaan läpi opuksen kappaleiden säveltäjät, sen verran, kuin digi- ja wikimaailmasta löysin. Joistain löytyi enemmän, joistain vain hyvin vähän, mitä en ollenkaan ihmettele, kun tietokoneista ei vielä tiedetty mitään 😂

Opuksessani esitetyt vuosiluvut olivat joiltain osin hieman erilaiset, kuin netistä löytyneet ja olen korjannut ne netistä löytämiini (jotka eivät ehkä myöskään pidä täysin paikkaansa).  Löytyi myös tarkempia päivämääriä ja syntymä- ja kuolinpaikkoja. 

 Henry Purcell,  compositeur anglais (10.9.1659 Westminster-2.11.1695 Lontoo)

Merkittävimpiä säveltäjiä barokkiaikana. Kirjoitti teoksia hoviin, kirkkoon, näyttämölle ja yksityishenkilöille.   Hän toimi myös urkurina ja urkujen virittäjänä. 

Hänen omaperäisessä sävellystyylissään oli vaikutteita  ranskalaisesta ja italialaisesta tyylistä.  Hänen kerrotaan säveltäneen jo 9 -vuotiaana, mutta ensimmäinen merkittävä teos syntyi1670, oodi kuninkaan syntymäpäiville.  1680 -luvulla Henry  Purcell sävelsi yhden nykypäivänäkin tunnetun teoksen, oopperan Dido ja Aeneas, joka kertoo Karthagon kuningattaresta. 

Säveltäjä näyttää nuorekkaalta ruskeassa peruukissaan (vaiko kenties omat hiukset?), teräväpiirteiset kasvot, suurehko nenä. 

Hänellä oli vaimonsa Francesin kanssa 6 lasta, joista 4 kuoli jo lapsina. 

 Henryn kerrotaan menehtyneen tuberkuloosiin, mutta varmuutta ei ole.  Eräs epäilys oli, että hän kylmettyi jäätyään oman kotinsa ulkopuolelle, vaimon lukittua häneltä oven. Toisen teorian mukaan Henry kuoli tuberkuloosiin.  Vaimo julkaisi vielä puolisonsa kuoleman jälkeen joitain hänen teoksiaan. 

J.G Leopold Mozart compositeur allemand , pére de Wolfgang Amadeus (14.11.1719 Augsburg-28.5.1787 Salzburg)

Leopold oli saksalainen säveltäjä ja viulisti.  Nimestä tulee ensimmäisenä mieleen tunnetumpi Mozart, Amadeus, joka on Leopoldin poika. Isä halusi Leopoldista pappia, mutta tie vei musiikin pariin.  Säveltäjä oli kiinnostunut myös mikroskoopeista ja teleskoopeista.  Alkuelämän köyhyydestä huolimatta säveltäjän onnistui hankkia perheelleen 8 huoneen koti, jossa oli myös iso sali, jota hän käytti opettaessaan musiikkia oppilailleen. 

 Avioliitossaan Annan kanssa heillä oli 7 lasta, joista 5 kuoli jo lapsena. Amadeuksen sisar Maria oli myös lahjakas pianisti, mutta joutui luopumaan urastaan Leopoldin painostettua hänet naimisiin. 

Säveltäjä oli korkeaotsainen pienehkössä peruukissaan. Kasvot siropiirteiseet, korkeat kulmat. 

(kuva mainitsemastani opuksesta, josta olen nämä säveltäjät ottanut)

Francois Couperin compositeur francais (10.11.1668 Pariisi-11.9.1733)

Francois syntyi musikaaliseen perheeseen, sai isältään musiikinopetusta ja siirtyi jatkamaan myös isänsä ammattia jo varsin nuorena. 

Marie-Annie Ansault, kunniallisen perheen tytär avioitui säveltäjän kanssa. Lapsia heillä oli 3, joista kaikki olivat musiikillisesti lahjakkaita. 

 Suurimman osan sävellyksistään Francois on säveltänyt cembalolle.  Hän sai vaikutteita myös italialaisista suuntauksista. 

Innoitusta hänen tuotannostaan ovat saaneet mm. tunnetut säveltäjät Bach, Ravel ja Strauss. 

Säveltäjä esittäytyy kuvissa ja maalauksissa punakkakasvoisena, peruukilla, sekä ilman. 

Michel Blavet flutist et compositeur francais (13.3.1700 Besancon-28.10.1768 Pariisi)

Tämä herra opiskeli useiden eri soittimien soittamista, mutta päätyi lopulta huiluun, jolle hän sävelsikin suurimman osan teoksistaan.  Michel soitti mm. Pariisin oopperan orkesterissa. 

Säveltäjä esiintyy hänestä maalatussa kuvassa sirokasvoisena ja -sormisena, peruukkipäisenä.  Huomioitavaa on upea, puumateriaalinen poikkihuilu (traverso, barokkipoikkihuilunakin tunnettu). 

Jacques Hotteterre dit le Romain, flutiste et compositeur francais (29.9.1673 Pariisi- 16.7.1763 Pariisi)

Muusikko, opettaja ja soitinvalmistaja, lempinimeltään Roomalainen (sai Italian -matkallaan).  Herra Jacques  erikoistui erityisesti huiluihin.  Hänet tunnetaan Euroopan ensimmäisen huilunsoitto-oppaan laatijana: millainen pitäisi olla puhallustekniikan, kielenkäytön jne. 

Säveltäjä on hyvin siropiirteinen muhkeassa, korkeassa peruukissaan. 

Antonio Vivaldi compositeur italien (4.3. 1678 Venetsia-28.7.1741 Wien)

Antonio oli italialainen, barokkiajan tunnettu säveltäjä, joka valitettavasti jäi unohduksiin ajan kuluessa.  Hänet tunnetaan mm. teoksesta Neljä vuodenaikaa ja kuorosävellyksestä Gloria.  Hän oli valtavan tuottoisa, pelkkiä oopperoitakin on jo useita kymmeniä. Nopeana säveltäjänä ja työskentelijänä häneltä syntyi ooppera jopa viidessä päivässä!

Herra Vivaldi oppi viulunsoittoa isältään.  Aikuisena hänet kuitenkin kastettiin papiksi, kantaen lisänimeä punainen pappi, hiusten värinsä mukaan.  Hän ehti toimia pappina kuitenkin vain pari vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi viulunsoitonopettajaksi mm. erääseen lastenkotiin, joka tulikin kuuluisaksi taitavista viulistilapsista. 

1727 Vivaldi lyötiin ritariksi onnistuneen musiikkiesityksen päätteeksi. 

Hän kuoli unohdettuna ja köyhänä, kunnes hänet nostettiin jälleen esiin 1900 -luvulla. 

Louis de Caix d´Hervelois compositeur francais (1680 -18.10.1759 Pariisi)

Kamarimusiikin tunnettu säveltäjä, pääasiassa viuluille. 

Punakkaposkinen mies, joka käytti ajalleen tyypillistä pitkää, kiharaista, vaaleaa peruukkia. 

Leonardo Vinci compositeur italien (1690 Strongoli-27.5. 1730 Napoli)

Italialaisen säveltäjän tuotanto sisälsi suurimmaksi osaksi oopperoita, mutta mukana oli myös muutamia kantaatteja, serenadeja ja pari oratoriota. 

Säveltäjä kuoli eräiden huhujen mukaan naisystävänsä mustasukkaisen aviomiehen myrkyttämänä. 

Näytti  kulkevan ihan omilla hiuksillaan. 

(Yrjö Liipolan Paimenpoika -patsas vuodelta 1947, Tampere. Huomioni kiinnittyy käsiin, jotka ovat huilunsoittoa ajatellen oikein päin! Hyvin usein kädet asetellaan samalle puolelle, nk edestä taakse osoittaen, näppäimiin nähden. Hyvä Yrjö, sinulla oli homma hallussa!). 

Johann Joachim Quantz flytiste et compositeur allemand (30.1.1697 Oberscheden-12.7. 1773Potsdam)

Saksalaisen Johannin isä kuoli jo ennen kuin poika ehti täyttää 11. Isän pyynnöistä huolimatta poika ei lähtenyt isänsä ammattiin, vaan alkoi opiskella musiikkia ja säveltämistä. 19 -vuotiaana hän liittyi Dresdenin kaupunginorkesteriin ja jatkoi edelleen säveltämisen opiskelua eri ohjaajien kanssa. 

Johann löysi puolisokseen Anna Schindlerin, mutta avioliitto oli epäonnistunut. Väitettiin Annan tyrannisoivan puolisoaan. 

Preussin kuningas Frederik II piti huiluista ja huilumusiikista niin paljon, että omisti 11 Quantzin valmistamaa huilua. 

Myöhäisen barokkiajan säveltäjä, huilisti ja huilujen tekijä. 

Johannin ajan peruukkimalli on selvästi lyhyempi ja elegantimpi, ulottuen vain korvien alapuolelle. 

Benedetto Marcello compositeur italien (1.8. 1686 Venetsia-24.7.1739 Brescia)

Italialainen barokkiajan säveltäjä, joka sävelsi mm. kirkkomusiikkia, kantaatteja ja soitinmusiikkia. Hänen kerrotaan olleen hyvin lahjakas ja mielikuvituksellinen säveltäjä.  Ooppera ei jostain syystä ollut hänen mieleensä, luultavasti sitä ohjaavien säännösten takia, koska hän teki siitä kirjailijana jonkinlaisen  pilkkaavan tuotoksen. 

Hän ei tyytynyt vain musiikin tuottamiseen, vaan luki itsensä isänsä toiveesta myös lakimieheksi, jona hän loi maineikkaan uran.  

Myös Benedetton veli oli säveltäjä.   Heidän perheensä kuului silloiseen ylhäisöön, mutta Benedetto päätti silti ottaa salaa vaimokseen opiskelijansa Rosanna Scalfin, joka oli aivan tavallista syntyperää.  Säveltäjän kuoltua avioliitto tuli ilmi, jolloin valtio mitätöi sen laittomana, jättäen vaimon taloudellisesti tyhjän päälle. 

Benedetto käytti tietysti ajanmukaista peruukkia, jonka latvat ulottuvat  olkapäille.  Hänen tuima katseensa aiheuttaa ryppyjä otsalle ja suupieliin.   

Herra Marcello kuoli lopulta tuberkuloosiin. 

Georg-Philipp Telemann compositeur allemand (24.3.1681 Magdeburg-25.6. 1767 Hampuri)

G-P (tuttavallisesti) oli saksalainen barokkiajan säveltäjä. Kirkon palveluksessa olevat vanhemmat toivoivat pojastaankin kirkonmiestä. Hän aloitti omatoimisesti musiikin opiskelun, mutta ei koskaan saanut sitä muodollisesti päätökseen. Sen sijaan hän sävelsi jo 10 -vuotiaana ensimmäisen oopperansa , sekä soitti viulua, sitraa, huilua ja kosketinsoittimia. 

Äidin mielestä musiikki oli hömpötystä ja ajanhukkaa. Hän takavarikoi kaikki soittimet ja lähetti pojan pitkän matkan päähän opiskelemaan, vannottaen oppilaitoksen johtajan pitämään pojan poissa musiikin parista.  Johtaja oli kuitenkin eri mieltä pojan lahjakkuudesta ja antoi tämän jatkaa säveltämistä.  G-P halusi kyllä noudattaa äitinsä toivetta ja piti sävellyksensä salassa. Sattuman kautta ne kuitenkin tulivat esille ja lopulta musiikillinen ura vei voiton. 

Aluksi tulot säveltämisestä eivät olleet kummoiset ja G-P päätyi antamaan soittotunteja lisätienestikseen.  Hänen kerrotaan olleen lihavuuteen taipuvainen ja nenäkin oli liian iso kasvoihin nähden. Hän oli kuitenkin aina hyvin ystävällinen oppilailleen, mikä nosti hänen suosiotaan.  Hän ryhtyi sivutoimisesti myös urkuriksi, mikä ei miellyttänyt hänen kilpailijoitaan, koska heille ei riittänyt yhtä paljon työtehtäviä.  G-P päätyi lopulta Puolaan, kreivin palvelukseen. 

Ensimmäinen vaimo Louise Eberlin kuoli heidän ensimmäisen lapsensa synnytykseen.  Toinen vaimo oli Maria Textor, jonka kanssa hän sai 10 lasta, joista suurin osa kuoli jo lapsina.  Avioliitto päättyi traagisesti, kun Maria päätti karata ruotsalaisen upseerin matkaan. 

Hän sävelsi valtavat määrät erilaista tuotantoa, perusti uusia musiikkioppilaitoksia, toimi useamman kirkon musiikillisena ohjaajana.  Hän oli myös taloudellisesti taitava, päästyään alun talousvaikeuksista. Hän ei halunnut tilityksiinsä välikäsiä, vaan teki kaiken itse, kutsukorteista alkaen.  Hän myös valvoi, että hänen töitään ei myytäisi laittomasti. 

Elämänsä loppupuolella hän yht´äkkiä lopetti säveltämisen, kunnes hänen ystävänsä säveltäjä Händel rohkaisi häntä jatkamaan. G-P aloitti uudelleen 74 -vuotiaana ja jatkoi aina 86 vuotiaaksi asti, jolloin nukkui pois. 

Peruukkien käyttäminen on hyvin vanha perinne.  Ennen 1600 -lukua siitä oltiin jo luopumassa, mutta yllättäin se saikin vain uutta suosiota.  Peruukkia käytettiin monista eri syistä, mm. Ranskan kuninkaan esimerkistä. Peruukki oli myös tärkeä luokkasymbooli.  Myöhemmin siitä tuli virallisesti tiettyjen ammattiryhmien käyttämä (esim. tuomarit).  Peruukit olivat tuolloin muhkeita, peittivät selän ja hartiat, laskeutuen rinnalle. Ranskassa perustettiin jopa erillinen peruukintekijöiden kilta. 

Barokki on Roomasta 1600 -luvulla alkunsa saanut taidesuuntaus, joka levisi laajalti Eurooppaan ja Amerikkaan.  Sitä  sävytti koristeellisuus ja suureellisuus, jota käytettiin sekä maallisen, että kirkollisen vallan apuvälineenä. Musiikin kannalta tärkeimpiä ilmaisumuotoja olivat oopperat. 

Barokkiajan soittimia olivat pääasiallisesti viulu, hiljalleen myös sello. Traverso, eli puinen poikkihuilu, josta kehittyi myöhemmin nykyisenlaisena nähtävä poikkihuilu. Fagotista muunneltiin oboe, jonka yhtenä tärkeänä kehittäjänä nähtiin aiemmin mainittu Hotteterre. Urut pysyivät eri muodoissaan vahvistaen kirkkomusiikin ilmaisua. 

1600 -luku oli luonnontieteellisesti mullistavaa aikaa.  Tehtiin mm. ensimmäiset havainnot bakteereista, tutkittiin valonnopeutta, kehitettiin lämpömittari ja mikroskooppi. 

  Eurooppa laajentui edelleen suureneviksi siirtomaavalloiksi.  30 -vuotinen sota, Pohjan sota, Englannin sisällissota, sekä monet muut sekasorron ja mullistusten vuodet pitivät Eurooppaa kourissaan.  Noitavainot ja puhdasoppisuus olivat kirkon vahvan vallankäytön keinoja.

1700 -luku jatkui maantieteellisesti mullistusten kourissa, eivätkä ihmiset silloinkaan osanneet elää rauhassa ja sovussa. Sodittiin edelleen Pohjan sotaa, kärsittiin Isovihaa, Ruotsalaiset mellakoivat Hattujen sodassa, Skotlannin Jakobiittikapinat saivat näkyvyyttä ja monta muutakin kahakkaa nähtiin. 

  Valistuksen aika pääsi vallalle. Haluttiin asioiden perustuvan järkeen ja tietoon. 

Keksintöjen saralla nähtiin ensimmäinen höyrykone, kehruukone ja päädyttiin käyttämään metri -nimistä pituusmittaa. Löydettiin myös planeetta nimeltä Uranus. 

Näillä kaikilla asioilla lienee jonkinlainen vaikutus barokkiajan säveltäjiin ja musiikin tuottajiin. 

Tällaisia mietelmiä ja selvityksiä löytyi, kiinnostuttuani soittamieni kappaleiden säveltäjistä.   Tietoisuus laajeni ja seuraavan kerran tuota nuottikirjaa soittaessani muistan varmasti näitä kirjoittamiani asioita 😀.  Yritin jopa tallentaa puhelimella yhtä soittamaani kappaletta, mutta en saa sitä siirrettyä tänne.... 

Kissojen kohdalla tilanne on edelleen se, että säilytän soittimiani samassa kaapissa kissojen ruuan kanssa.  Kaapin oven avauduttua saan tietysti heti seuraa, mutta päätellen siitä, mitä kaapista otetaan ja avataanko huilun päälyspussin vetoketju, vai ei, tietää kumpikin kissa, että ruokaa ei ole tulossa.  

Tämän kappaleen nimi pitäisi olla Miausette!

Miellyttävää päivää juuri Sinulle!

Koira taidenäyttelyssä

 Saanen esitellä Raijan, joka ulkoiluttaa koiraansa käsintehdyissä vaatteissaan. Tarkemmin katsoen Raija kasvohoitokin on tainnut olla melko käsityöpainotteinen. Raija on Liisa Hietasen luoma taideteos, jossa on käytetty lankaa, puuvillakangasta, vanua, vaahtomuovia, harjaterästä, betonia, kumia, rautalankaa, varsin materiaalinen keho siis.  Raijan koiran nimeä en tullut tietämään, mutta hyvin sekin osasi totella Raijaa ja pysyi paikallaan. 

Raija viettää 29.4. asti aikaa  Kouvolan Poikilo -museossa, jossa on meneillään koiriin liittyvä näyttely.  Osa teoksista oli 1600 -luvulta asti, osa nykypäivää. Teoksissa kuvataan koiran elämää eri näkökulmista.  Koiran ja ihmisen yhteennivoutumista haetaan turvan, uskollisuuden, avun, suloisuuden ja kumppanuuden kautta.  Mistä lie kertoo se, että koirat itse eivät saa näyttelyyn saapua, vain opaskoirat, jos tarvetta.  Jokin koiruus tähänkin on siis haudattu. 

Melko vaikuttava ilmestys on tämä  Samuli Heimosen teos Matriarkka.  

Näyttelyyn pölähti samaan aikaan ryhmä koululaisia, joilla oli opas. Hän kuului selittävän suden ja koiran yhtenevyyttä ja päätymistä kotieläimeksi. 

Alla Edwin Henry Landseerin (1850-1899)  Newfoundlandin koira. Taulu Kansallisgalleriasta, Sinebrychoffin taidemuseosta, H.F.Antellin testamenttikokoelmasta. 

Seuraavaksi Maija Astikaisen OneDog Policy -sarjasta otos.  Tämä koiruus on suorastaan valloittava näky lennokkaine, pitkine karvoineen. 

 Seuraavan koiraystävän kohdalla ei hirveästi tehnyt mieli ihmetellä...   Laura Pikarlan taidokkaasti puusta, tekokuidusta, muovista, metallista ja kanaverkosta luoma  Mister.   Herra näyttää varsin elottomalta tuossa maatessaan. 

Samaa ei voi sanoa Jyri -Pekka Juntusen teoksesta Ylpeys ja ennakkoluulo, jossa pikkuinen on terhakka ja valmiina juoksemaan mihin tahansa, saatuaan ensin tuon  hitsatun ateriansa loppuun. 

Pikkukoira ei ole enää ihan pentu, koska pystyy syömään noinkin kiinteää ruokaa vaivatta. 

Kierreltiin äidin kanssa vielä kaupunginmuseon puolikin, vaikka siellä on edelleen teatteriin liittyvä esillepano, jonka olen nähnyt jo aiemminkin TÄÄLLÄ. 

Tätä alla olevaa puvustusta en kuitenkaan aiemmin kokeillut 😂   Lasten nurkkauksesta löytyi kaikenlaista kivaa. Minä olin tietenkin se lapsi, koska olin äidin kanssa liikenteessä. 

Kaikkien koirateosten jatkeeksi on laitettava tämä tyylikäs kissapotretti.   Kyseessä on varmasti joku lastenteatteriesityksen kissahahmo, mutta en löytänyt mainintaa kissaherran nimestä, tai arvosta. 

Merri oli huomattavan tyytyväinen, kun näytin tätä kissakuvaa. Se ei voinut alun alkaenkaan ymmärtää, miksi mamma kävi katsomassa koiria esittävää taidetta. 

Tänään on naistenpäivä, joten toivotan kaikille naisille onnea!

Peputin nro 2

 Merri ei lunta pelkää, vaikka tuleekin mielellään ulkoilun jälkeen sisään. Tuijan alaosissa on aina jännittäviä hajuja. Joskus on mentävä ihan puun alle haistelemaan. 

Frodo on nopeasti juonessa mukana, kun Merri on lähdössä ulos, mutta homma hyytyy useimmiten siihen, että saadaan valjaat päälle ja reitti olisi vapaa. Silloin se kääntää selkänsä ja lähtee olohuoneeseen 😊

Ikkunasta katsellessaan Merri on nähnyt silloin tällöin jäniksiä tiellä ja naapurin pihalla. 

Naapurin piha on (luvan kanssa) oikein mukava ulkoilupaikka.  Jäniksistä ei näy kuin jäljet, vaikka Merri tähyilee tarkkana joka suuntaan ja käy puskien allakin ihmettelemässä.  Vatsa lunta viistäen se rämpii lumihangessa etsien ja haistellen. 

Iltaisin on hyvä istua vaikka television ääressä rentoutumassa. 

😉 Kissat eivät ainakaan meillä paljon television liikekuvista perusta, mutta tämä ohjelma olikin eri maata!  Äänet ja kuvat herättivät Merrin sisäisen saalistajan!  Onko noinkin pulskia lintuja olemassa!!??

Tällä linnulla on niin tiivis tuijotus, että Merrinkin on väistettävä katseensa toiseen suuntaan... 

Ei mennä nyt kokonaan tuolle kissalinjalle, vaan näytän teille Peputtimen/Pyllyttimen nro 2.  Minulla on ollut tänä vuonna useampi mitähän -neuloisi -seuraavaksi -hetki. Olen selaillut lehtiä ja kaivellut lankoja. Ideat ovat antaneet odottaa itseään. 

Jossain vaiheessa ajattelin, että teen sitten vaikka toisen peputtimen, kun sellaisen neulominen oli niin mukavaa.  Asiaa vauhditti se, että löysin lehdestä kokeilemisen arvoisen ohjeen. 

Kaivelin esille kaikenlaisia, sinisiä 7 -veljestä -lankoja.  Pohjaväriksi valitsin samaisen tummanharmaan, jota käytin aiemmassakin hamosessa, jota olen muuten käyttänyt jo useita kertoja. 

Lehdessä ei kunnolla lue, mutta se on ehkä julkaistu 2022. 

Jokanaisen pyllytin on Jonna Kalliomäen ohje. Kokovaihtoehtoja on 5. Niistä valitsin saman silmukkamäärän, jota käytin aiemmassa hameessa.  Resorin jälkeen ohjeessa pyydettiin kuitenkin lisäämään melkoinen määrä silmukoita. Tuolloin olisi ollut järkevää purkaa resori, mutta, mutta..... 

Lopputulos on, että hame on minulle liian iso.  En laittanut edes kuminauhaa, tai nyöriäkään, kun en tiedä, kenen pehvaa tämä hame lopulta tulee peittämään.  Käyttäjä voi sitten joskus itse laittaa  kuminauhan. 

Ohjeessa oli käytetty paljon enemmän kirkkaita ja vaihtuvia värejä, kuin mitä itse käytin.  Tykkään enemmän rauhallisemmasta lopputuloksesta.  

Frodo päätti punnita hameen, että nähtäisiin, paljonko lankaa oli kulunut. 295 grammaa.  Tämän määrän laitan ylös ja osallistun samalla Olifantin lankapaastotempaukseen (Tikusta asiaa -blogi).  Yleensä vierastan kaikenlaisia langan säännöstelyyn liittyviä tempauksia ja muitakin liian "kahlitsevia" juttuja, mutta tässä on niin leppoisat ja huumoripitoiset säännöt, että minäkin voin osallistua 😁

Onhan minulla muutenkin suuntaa antava  langankulutuslaskenta vuosittain (näkyy tuolla sivupalkissa). Olen mielissäni myös siitä, jos saan käytettyä niitä lankoja, jotka minulla jo on. 

Käytän tällaista keittiövaakaa punnitsemiseen.  Sillä saa painon niin villasukista, kuin margariinistakin.  Vaikka olen leipomisessakin aika suurpiirteinen, niin vaakaa välillä tarvitaan 😀

Tänään on ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Teiden pinnat ovat monin paikoin sohjoiset tai jopa sulaneet, eli hiljalleen lämpenee!    Merri on vahtinut taas terassin katon päältä valuvia lumia ja vesipisaroita, käyden itse jopa välillä auttelemassa lumien tippumisessa. 

Terassilta ja katolta on valunut niin paljon lunta, että se on muodostanut korkean harjanteen katoksen alle. Merri huomasi heti tilaisuutensa tulleen ja kiipesi katolle, kun kerran narussakin pituus riitti. 

Aurinko paistaa ja on vapaapäivä, mikäs sen mieluisampaa 😍

 Mukavaa päivänjatkoa Teillekin!