tiistai 25. tammikuuta 2022

Kierrätyshuppari

 Frodo sai tehtäväksi kokeilla, miten ompelutyö tarkistetaan. Merri vain maukui sille ohjeita matkan päästä.  Suurin huolenaihe Frodolla näyttää olevan tuo vetoketjun kohta. Ehkä se ei vaan tiedä, mikä on vetoketju 😁


Tässä hupparissa pääsin nyt siihen, mihin ompelun, kuten muidenkin töiden osalta usein toivon pääseväni, eli kierrätykseen. Vartalo-osan  ja hupun  collegekangas on samaa, kuin aiemmassa ompelemassani hupparissa. Sitä oli kuitenkin niin vähän, että siitä ei riittänyt muihin osiin. 


Ruudullisesta puuvillapaidasta ei tullut otettua kuvaa ennen silppuamista.  Tykkään väreistä kovasti, mutta paita ei ollut sopiva enää pitkään aikaan.  


Hupun sisäkankaaksi ohut kauluspaitakangas sopi hyvin jo keveydenkin puolesta. Kaksinkertainen collegekangashuppu on aika raskas. 
Edelleen mennään sillä Satu -paitakaavalla. Sama mallivalinta, kuin siinä ensimmäisessä ompelutyössä, eli edestä auki oleva huppari.  Helma on tässä lyhyempi.


Aluksi olin ajatellut laittaa paidan hihatkin tähän huppariin, mutta eihän siitä tullut mitään. Kokoero oli liian suuri, enkä keksinyt, miten olisin kankaita leveydessä yhdistellyt. Olin jo ommelut hihat yläosastaan kiinni, mutta leikkasin ne irti. 
Poistuvien vaatteiden jemmastani löytyi trikookankainen, lyhythihainen tunika. Se oli lähes samaa sävyä, kuin tuo varsinainen kangas.  Sen helmasta leikkasin hihoihin kangasta. Pelkästään yhtenä osana  paidan helman pituus ei riittänyt, joten päädyin katkomaan kankaan ja laittamaan kangaspaidasta lisäefektiä hihoihin.  Hihansuut sain valmiina paidan helmasta, eli ei tarvinnut mitään saumoja, kun ne olivat jo valmiina. 


Sopivuus on hyvä ja vetoketjukin siististi ommeltu, ei kupruile. 
Paidasta ratkoin taskut ja kiinnitin etukappaleeseen väriä antamaan.  Kyllä ne toimivat vielä ihan taskuinakin, jos sellaiseen on tarvetta.
Helmakin kaipasi väriä. Leikkasin paitakankaasta kaitaleita, joista tein viimeistelysaumat. 
Muun valmistuttua totesin, että kätköistä ei löydy nyöriä.  Mies sanoi, että tee se itse.  Vähän aikaa pähkäiltyäni tajusin, että tottakai sen voi tehdä itse!  Ompelin kangaspaidasta leikatuista suikaleista ohutta nyöriä. 



Kierrätetyt materiaalit:
*aiemmista ompeluista jäänyt jämäkangaspala
*vanha kauluspaita
*vanha T-paita
*lasten vanhasta ulkoilutakista ratkottu vetoketju

Frodo päätti olla ompelijan kanssa samaa mieltä lopputuloksesta, koska ompelijalta tulee myös ruokatarjoilu.


Eteiseen ilmestyi kuljetusreppu. Merri heti opasti Frodoa, että älä sitten vaan missään nimessä mene tänne reppuun, tai sinut kannetaan ulos tästä talosta!  Joudut vielä siihen murisevaan ja tärisevään autoon! 


Frodon mielestä reppu oli kiva ja se päätti heti kokeilla sitä. 
Niinhän siinä kävi, kuin Merri uumoili, että reppu lähtee jonnekin.  Frodo pääsi autoilemaan ja maukui tietysti hämmentyneenä yli puolet ajasta. Oli välillä hiljaakin kyllä.  
Matka suuntautui eläinlääkärille. Frodo huuteli jo eteiseen mentäessä ja sisällä olleet kissat tietysti vastasivat 😆  Ilmeisesti tieto toisten kissojen onnistuneesta tarkistuksesta rauhoitti Frodon mieltä ja se hiljeni. 
Tarkistus meni hyvin ja kissakin pysyi rauhallisena, eikä panikoinut. Se sai muutaman naminkin hoidon aikana. Painoa sillä on nyt n.1kg. Yritin punnita pari viikkoa sitten ja olin saavinani tulokseksi n750g , eli kasvanut on, vaikka on vieläkin kovin pieni. Se olikin pentueensa pienin poikanen kuulemma.  
Nyt se sai ensimmäisen rokotteensa, joka pitäisi käydä tehosterokottamassa kuukauden kuluttua.  Lisäksi sille laitettiin tunnistesiru.  Pääosin sisäkissalla ei tietysti välttämättä tarvita sirua, mutta onhan se ihan tarpeen, jos kissa vaikka pääsee karkuteille ja joku ottaa sen kiinni. 




Kotimatka sujui samaan tapaan "keskustellen", kuin menomatkakin.  Merri oli aika hämmentyneen näköinen jo Frodon lähtiessä ja samalta se näytti myös kotiin palattaessa.  Jostain syystä se kuitenkin oli myös vähän ärtynyt ja hermostui Frodon lähentelyistä. Liekö haistanut erilaisten herkkunamien hajun repun sisältä, vai oliko kateellinen kun ei päässyt mukaan. 

Tänään ja huomenna on vapaapäivä ja tarkoitus olisi katsastella jotain ompeluksia. Ostin yhtenä päivänä taas muutaman kangaspalan.  Käyköhän tässä ompelussakin pian niin, että valmiita paitoja tulee enemmän, kuin ehdin käyttää.  Sukkien kanssa on ollut tämä "ongelma" jo kauan. 😂

Tukevaa ja terveellistä tiistaita teille kaikille!

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Lähti ihan lapasesta

 Merri! Voitko tulla auttamaan?? En minä osaa vielä tarkistaa näitä neuleita.  Tule opettamaan!


Tämä vaatiikiin Frodo -pikkuinen vuosien kokemusta ja harjoittelua.  Tässä keskellä näyttää olevan ihan sileä lapaspari. Siinä ei ole mitään kuvioita.  Mamma aloitti näistä lapasista. Sinä et sitä voi edes muistaa, koska et asunut vielä täällä.  


Täällä laidassa on kahdenlaista palmikkokuviota. Huomaatko eron? 



 Frodo! Tämä vaatii keskittymistä ja opettelua! Lähditkö välillä syömään?? 
Saat huomautuksen myös siitä, että näin sinun maiskuttavan tätä lankaa, kun mamma neuloi! Sitä EI SAA  tehdä!! 



Tarkistus on suoritettu, joten minäkin voin varmaan sanoa sanaseni. 
Sain ison määrän My Boshi -lankaa, enkä keksinyt, mitä suurempaa olisin siitä tehnyt. Päädyin tekemään pienempää, eli lapasia.  Aluksi tein nuo sileät, eli prototyypin. Testailin silmukkamäärää ja lapasen kokoa.  Puikot ovat kokoa 5½.  Neulos on tiivistä, mutta niin se saa ollakin, koska lapasista tuulee helposti läpi.   
Halusin testailla erilaisia palmikkomalleja tästä kirjasta.  Mallikuviot ovat ruudukkoina ja mallikuvina. Pitää vain saada kuvion silmukkamäärä sopimaan tekeillä olevaan neuleeseen.  Minulla on lapasissa silmukoita 8 jokaisella puikolla.  


Toisista lapasista eteenpäin  tein useamman kerroksen ranteen ja peukalon väliin. Lisäksi pidensin kärkiosaa.  Paksussa langassa palmikkokuviot nousevat hyvin näkyville. 


Tässä kohtaa minulle kävi köpelösti 👀


Yhtä mallikuviota  piti neuloa kahden parin verran, koska tein ensimmäiseen pariin peukalon samalle puolelle..... 
Yksi pari painaa 105g ja muut parit 100g kukin. Lankaa kului siis 405g.  Jäljelle jäi alle 100g, eli viidettä paria ei enää olisi tullut. 



Seuraava lapassarja syntyy punaisena 😂 Tässä ollaan nyt taas sen asian äärellä, että joku ei osaa lopettaa lapasten neulomista, vaikka niille ei ole mitään tarvetta tiedossa. 

Mikä mahtaa  olla sinulla sellainen asia, jota et osaa lopettaa, vaikka ei olisikaan tarvetta jatkaa (syömistä ei lasketa) ?

perjantai 21. tammikuuta 2022

Mitäs nyt tehtäisiin?

 Tämä väsäämäni kynsienteroitus-/ kiipeilyteline on ollut hyvin käytössä. (POSTAUS SIITÄ TÄÄLLÄ).   

Tuon linkin myötä vasta muistin, että eihän meillä ollut vielä Merriäkään, kun olen tämän tehnyt.  Se on tehty hoitokissoja varten. Kuvissakin näkyy testaajana Maisa -kissa. 

Merri on leikkinyt tällä yksinkin ja nyt kaverin kanssa.  Frodo ei pääse vielä ylätasolle, ellei kiipeä tolppaa pitkin ja sittenkin ylätason reuna on  haasteellinen.  Aika korkealle tuo pikkuinen pääsee jo kiipeämään, jos on tarpeeksi tarttumapintaa kynsille (esimerkiksi verhot...). 


Tällaista leikkiä täällä nähdään lähes päivittäin. Frodo on alhaalla luolassa, tai sitten keskiosassa.  Se yrittää väistellä Merriä tai osua siihen tassullaan.  Merri taas odottelee ylhäällä sopivaa tilaisuutta osua tassullaan, tai hypätä alas varomattoman kisailijan viereen. 


Alakuva on  samea, koska kissat eivät juurikaan pysy paikoillaan silloin kun pitäisi.  Laitan sen silti tähän, kun tuo Merrin kynsienteroitus on niin hupaisan näköistä. Kynsihoito on koko kehon kattava liikesarja. Tässä opastetaan Frodoakin teroittelemaan. 


Kolmas ompelemani Satu -paita on tässä. Se on materiaaliltaan ohuempaa trikoota, kuin aiemmat huppari -versiot. Kaava on siis edelleen sama, vain huppu puuttuu.  Yllättävän haasteellista oli saada raidat kohdilleen tuolla hihan alla. 


Harmaita hiuksia tuottivat nämä reunukset.  Kaulus enimmäkseen alkoi ärsyttämään, kun tiesin jo kokemuksesta, että en saa siistiä kaulusta ilman resoria ja tähän paitaan se ei vaan sopinut.  Aika pitkään pyörittelin turhautuneena käsissäni paidan prototyyppiä ilman reunuksia. 
Viimein löytyi avuksi taas tuo neuvokas kuukeli. Katselin TÄMÄN videon ja aloitin omat kokeiluni hihansuista.   Jiihaa!! Sehän onnistui! Olen niin iloinen, että opin tämän tavan tehdä nuo joustavat reunukset.  Aiemmat ompeluni ovat monesti tyssänneet siihen, että en ole osannut siististi tehdä tuota kaulusta. 
Toinen tämän  ompelutyön oppimishetki oli tuo joustotikin ompelu. Olen joskus ennenkin kokeillut sitä ja nytkin aloitin koetilkulle.  Ihan hirveää suttua ja lanka tuhannen sykkyröillä kankaan alapuolella.  Tässä kohtaa tuli kuvioihin taas epätoivoinen yritys lukea ompelukoneen ohjekirjaa, ja kas!  Minulta oli jäänyt ohjeistus osittain ymmärtämättä aiemmin!  Tähänkin löytyi ihan oma säätönappulansa tuon tikin valinnan lisäksi.  Monestihan noissa ohjeissa kehotetaan ompelemaan kaksoisneulalla jousto-ommelta. Minun koneessani ei tietääkseni sellaista kaksoisneulamahdollisuutta ole (?). Siksi tuo tikkikin on nyt tuollaista siksak-tyyppistä, koristeellista koukeroa. Ompelin kauluksen aivan äärettömän hitaasti, kun pelkäsin tikin kaikesta huolimatta suttaantuvan. Lopputulos on oman mittapuuni mukaan ihan täydellinen!  Kyllä kannatti alkaa taas ompelemaan.  Yksi opetus on vielä se, että pitää olla kärsivällinen....    Se on varmaan vaikein toteuttaa 😂


Pakko laittaa vielä kauluskuva, niin hienosti tuo oppimani kaulustyyli istuu heti ensiompelulta!


Seuraavaksi parhaat ryhtikuvani edestä ja takaa 😂



Tämän paidan myötä löysin myös muutaman parannusajatuksen  seuraavaan trikoopaitaan.  Tämä jäi vähän väljäksi, mutta ei haittaa mitään, koska se on muutenkin pitkähihainen.   Muutoksia aion tehdä leikkausvaiheessa siten, että etu- ja takakappaleen leikkaan hyvin pienin saumavaroin sivuiltaan, tai peräti ilman saumavaroja. Sitä vastoin sivukappaleet voivat olla vähän leveämpiä.  Tuo sivu- ja keskikappaleiden sauma jää etenkin edessä vähän liian sivulle ja antaa liian ison vaatteen vaikutelman.  Tämähän alkaa mennä jo ihan  hifistelyksi! 😁
Oikeasti minua ilahduttaa huomata, että edes huomaan jotain tuollaisia seikkoja.  Opettajan kanssa koulun käsityötunneilla ei aina mennyt nuo hommat ihan putkeen.  Minulla on kai liikaa tuota oman suunnittelun halua. 


Nyt hörppään aamukahvit ja lähden taas rohkeasti yrittämään tuplavuoroa.  Niitä tuntuu olevan nyt ihan päivittäin tarjolla.  Tilanne kotihoidossa on juuri tuollainen, kuin mediassakin annetaan ymmärtää.  
Päivän positiivisuushaasteeksi otan mennään-"rauhallisesti"-asiakas kerrallaan ja lopulta päivä on pulkassa.  Pääsen myös katsastamaan, paljonko tulee askelia mittariini 😆

Heipat ja  huipat!  Hyvää viikonloppua!

tiistai 18. tammikuuta 2022

Vanhassa vara parempi

 Merrille aikoinaan virkkaamani pesä ei kelvannut sille kuin vähän alkuhuumassa. Sittemmin se on ollut tyhjillään yläkerrassa. Pikkukissa tykkää siitä 💖


Merrin kaveri Sam kävi kylässä.  Merri halusi heti esitellä sille Frodon, mutta ensihaistelun jälkeen tunnelma jäi viileäksi. Sam ei niin vaan tykkääkään ystävystyä toisten kissojen kanssa. Sillä on ollut joitain hankalanpuoleisia kissakokemuksia ja sille kaikki vieraat kissat, vaikka vain tennispallonkokoisetkin, ovat pelottavia. 


Frodoa sen sijaan kiinnosti kovasti, kuka on tuo komea Sam -niminen kissa, joka elokuvahahmojenkin mukaan kuuluisi olla sen kaveri: Sam ja Frodo, sormuksen kuljettajat. 


Merrin onnenhetkiä ovat viime aikoina olleet yläkerrassa oleskelut. Siellä se nauttii  käsitöihin osallistumisesta ja oikein näkee, miten sen mieli lepää. Se on alkanut pienen tauon jälkeen taas kehräämään, kun sillä on hyvä mieli 💖


Käsitöissä olen tehnyt pienestä asiaa.  Työrepun pienin tasku on ollut paikka, jossa pidän rahapussia ja puhelinta. Taskun vetoketju on ollut rikki jo pitemmän aikaa.  Reppu on muuten aivan toimiva.  Ensin ajattelin tuota vetoketjun vaihtoa aivan hulluna ideana, mutta sitten huomasin sen jääneen vaivaamaan mieltäni.  Voisiko ketjun vaihtaa?


 Minulla on tapana ratkoa ja leikellä vanhoista vaatteista ja kasseista osia. Tämä vetoketju olisi aivan passeli tuon vanhan tilalle.  Ratkoin siitä vielä nuo ylimääräiset osat pois ja paljastin pelkän vetoketjunpätkän. 


Ratkoin risan vetoketjun pois repusta..   Tässä kohtaa tuli vahvasti mieleen, josko pitäisi lähteä reppukauppaan...  Vieläkö tästä järkevännäköinen tasku saataisiin?


Ketjun ompelu oli hirveän hankalaa sen pienuuden takia.  Ompelukoneesta piti ottaa pois se kotelo paininjalkaosion ympäriltä, sitten tasku mahtui juuri ja juuri tallan alle tikattavaksi.  Hankalaa ähellystä se oli! Tuo  oikea reuna jäi pienelle pussille, mutta ei haittaa.  Nyt on vetoketju kiinni, niin ei voi ainakaan omaa tyhmyyttä syyttää, jos tärkeät tavarat putoavat. 


Tämä on ollut hyvä reppu. Sitä on paikkailtu ennenkin 😁 Sivussa oleva verkkotasku hajosi melko uutena.  Parsin sen tuolloin kasaan tummalla langalla ja hyvin on pelittänyt siitä lähtien! 


Loma on vietetty ja palattu ihmisvilinään.  Kaksiviikkoinen kotoilu rauhoitti mielen ja kehon. Töihin ja lukemattomiin ihmiskontakteihin palaaminen oli heti aamusta vähän ahdistava kokemus, mutta ihminen mukautuu kaikenlaiseen.  Eiköhän tämä taas tästä lähde kulkemaan. 

Reipasta mieltä ja raitista ilmaa teille kaikille!

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Neverending socks osa 2

 Hissukseen, jo joulukuun puolella aloitetut  ylipolven villasukat. 



Tarkoitus oli päästä samoihin mittasuhteisiin, kuin näissä edellisissä.  Pituutta näillekin sukille tuli kantapään alta sukan yläosaan 65cm.  Lähtösilmukat 17 per puikko  ja siitä kaventuen jalkaterän 2 x 13 ja 2 x 14 silmukkaan.  Lanka on 7 veljestä yksivärisenä ja kirjavana, kerros kerrokselta vuorotellen.  Langankulutus 250g.  Sukat ovat kokoa 38-39.  
Alakuva on kuvattu ulkona, mutta näyttää silti harmaammalta, kuin yläkuva. 


Pysytään punaisessa!  Merrin lempipaikka on sohvan päädyssä. 


Merri on jatkuvasti Frodon ihailun ja matkimisen kohteena, mikä on tietysti idolin mielestä aika raskasta, jos haluaa olla rauhassa.   Unisena ei aina tajua, mitä on tapahtumassa. 
Frodo hiipi hiljalleen hivuttaen Merrin viereen...
...miten mahtoi tämä asetelma edetä?


Merri käänsi ensin kuvetta.  Nyt olisi takajalka hollilla ja voisi tönäistä rääpäleen muualle häiritsemästä! 



Merri ennemmin luovuttaa, kuin alkaa riitelemään. 


Merri on joutunut luovuttamaan kaikki rakkaat paikkansa Frodolle, koska se ei jaksa alkaa niistä kiistelemään.  Se on rauhaa rakastava kissa.  Parina iltana Frodo on nukkunut samassa huoneessa muiden kanssa. Merrillähän on teltta meidän jalkopäässä.  Frodo on  ollut ihan haltioitunut siitä, että sen parhaalla ykköskaverilla on niin upea teltta!  Kuinkas sitten kävikään. Merri totesi, että telttaan ei todellakaan mahdu kahta kissaa ja poistui.  
Viime yönä pikkukissa yritti mennä minun jaloissani nukkuvan Merrin kupeeseen nukkumaan.  Se oli jo vähän liikaa ja Merri murisi useaan otteeseen. 

Frodo ei pääse ikkunatasolle. Siksi Merrinkin ruokatarjoilu on siellä. Frodo söisi muuten Merrinkin ruuat 😁
Kukat ovat toistaiseksi turvassa. Saa nähdä onko Frodo kukkiensyöjä, kuten vieraileva Maia -kissa. Merri antaa kukkien olla rauhassa. Se vain haistelee niitä välillä.  Mikäli kukat alkavat maistumaan, täytyy niille keksiä joku muu paikka. 

Sunnuntaiterveiset meiltä! 

perjantai 14. tammikuuta 2022

Satumaisia juttuja

 Toisen Satu -hupparin tekeminen alkoi suoraan kankaiden leikkaamisella, koska kaava oli tehty jo edellistä hupparia varten.  Kaavastahan saa siis ommeltua 6 erilaista paitaa.  Tähän kiinteään huppariin olin varannut tuon mustaharmaan paksumman trikoon/ collegen.  (Trikoo luki siinä kangaspalalaatikon kupeessa, josta tämän otin). 

Kankaiden leikkauksessa oli tietysti mukana Merri, joka ei voi vastustaa lattialle levitettyä kangasta. Se piti ensin testata kaikin puolin: onko kankaassa reikiä (oli yksi!),  onko tarpeeksi lämmin kangas, miten asettuu vartalon ympärille.  Alkuvalmistelujen jälkeen pääsi varsinainen kaavanosien leikkaus käyntiin.  Se sujui helpommin, kuin edellinen huppari, kun osat oli jo kerran sommiteltu ja pyöritelty käsissä. Lisäksi yksivärinen kangas  oli tietysti helpompi leikata, kun ei tarvinnut kohdistaa mitään kuvioita. 



Ompelu sujui samaan tapaan, kuin aiemmassakin paidassa. Hupun kanssa oli enemmän pyörittämistä, koska sen etuosa meni ristiin tuosta edestä, eikä ymmärrys heti herännyt asettelun suhteen.  Yhden kohdan jouduin välillä ratkomaan, mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen!  Tässähän on kaikenlisäksi tuplahuppu, eli hupussa myös vuori, joten etuosassa oli ties kuinka monta kangaskerrosta ihmeteltäväksi.  Tässä, kuten aiemmassakin olisi pitänyt laittaa sirkkarengas tuohon nauhan sisäänmenoaukkoon.  Ensin piti aloittaa kuukeloimalla sirkkarengas.....  Sitten kaivoin esiin epämääräisten neppareideni laatikon, enkä löytänyt yhtään vastaavaa.  Mikä nyt neuvoksi?  Ompelin molempiin huppareihin napinläven tuohon hupun reunaan. Siitä sain narun sisään ja ulos. Ihan toimiva ratkaisu. 


Hupparista tuli ihan kivan näköinen, mutta tukevampi kangas ei antanutkaan siinä määrin periksi, kuin tuo aiempi. Tässä olisi saanut olla vähän leveämmin saumavaroja, jotta hupparista olisi tullut väljempi. 
Uudet kankaathan pitäisi aina pestä ensin, koska ne voivat kutistua. Sitäkään en ole tehnyt.... joten nähtäväksi jää, miten tälle käy. Mikäli tästä vielä pienenee, annan hupparin nuoremmalle ja kapeammalle sukupolvelle. 

Tässä mallissa on muuten aika kiva istuvuus.  Etu- ja takakappaleet koostuvat kolmesta eri osasta; keskiosa ja sivukappaleet.  Yleensä hupparissa on vain etu- ja takakappale. 


Pahoittelut jo etukäteen, jos kissakuvia tulee jatkossa liikaa...  Näitä kaveruksia on vaan niin mainio seurata. 

Merrin luonne oli jo aiemmin tiedossa, että on hyvin sosiaalinen ja hyväksyvä kissa. Kyllähän se tietysti ottaa vähän luonnolle, kun tulee joku jakamaan oman reviirin ja kaikki sen sisään mahtuvat asiat.  Merri ei kuitenkaan hirveästi ole siitä pahoittanut mieltään. Se on seurannut ennemminkin ällistyneen kiinnostuneena talon tapahtumia. 


Mikä huvittavinta, siitä on tullut Frodon idoli, kaiken kissapalvonnan keskittymä.  Frodo seuraa Merriä aina kun se näkee sen. Se alkaa kehräämään jo lähestyessään.  Ihailevat ääniefektit soivat Merrin korvissa päivästä ja tunnista toiseen.   "Hei upea Merri, olen täällä, olen täällä, näe minut, näe minut, näe minut...". 



Ahaa! Nyt täytyy asettua tähän asentoon, kun Merrikin on näin. 


Merri käy välillä jäähyllä lepuuttamassa korviaan ja hermojaan. Entinen elämä kutsuu ilman vinkuvia velvoitteita...


Käytiin eilen Frodon kanssa herättämässä Merri päiväunilta.  Frodo ei ole vielä käynyt alakerrassa aiemmin. Se on nukkunut mieheni kanssa olohuoneessa muutaman yön. 
Aika pelottavalta tuntui pienestä, kun ei tajunnut mihin sitä nyt viedään....vaan mikä siellä odotti??!! Merri!!  Ihanaa!  "Upea teltta Merri! laske minutkin sinne! Olet kiva kaveri, kehrään sinulle, huomaatko? Näe minut, näe minut, näe minut, maaaauuuuu!". 
Merri oli niin unenpöpperössä, että ei aluksi osannut laittaa rajojakaan, vaan ihmetteli itsekin Frodoa. Samaan telttaan se ei kuitenkaan halunnut Frodon kanssa jäädä.  


Illalla Frodoa pelotti lähteä alakertaan, vaikka sitä kutsuttiin. Se piti kantaa alas, mutta siitähän se riemu taas repesi, kun siellä oli Merri!  Se piti itsestään selvänä, että kissojen paikka on teltassa ja änkeytyi sinne Merrin kanssa. Merri kelasi selvästi elämäänsä eteen- ja taaksepäin ja poistui sängystä.  Tuli se kuitenkin yöllä takaisin minun jalkoihin, missä se aina nukkuu.  Frodo nukkui koko yön teltan edessä.  Aamulla se paineli muina kissoina Merrin hiekkalaatikolle aamupissalle.  Osasi sinne, vaikka ei ollut siellä aiemmin käynyt asioillaan.  Sitten vauhdilla Merrin perässä yläkertaan ja huutamaan nälkäkuoleman partaalla, kunnes sai ruokaa. Syömisen aikanakin piti ilmoittaa, että ei ole nälkä vielä lähtenyt. 

Tämä viikko enää lomaa jäljellä.  Minulla on ollut melkein koko viikon aivan massiivinen nuha.  Nyt alkaa olo helpottaa (tietysti, kun työt alkaa 😂).  Tuo hupparikin on tehty jo ennen nuhan alkua. Mies tämän nuhailun aloitti ja minä jatkoin, kun hän parani.  Mies teki koronatestinkin, negatiivisena.  Olen joka tapauksessa kököttänyt kotona. Mietin, että jos ei ala pikapuoliin nuha kadota, niin testi on minunkin tehtävä (tai käytävä) ennen töihin lähtöä.  Eilen oli kuitenkin jo selkeästi helpompi päivä ja tänään taas parempi. Vielä maanantaihin asti aikaa olla täydessä tikissä!  Kipeänä en ole jaksanut edes neulepuikkoja heilutella, kun vesi on valunut silmistä ihan noronaan.  Ehdin aloittaa jo seuraavankin paidan, mutta se on jäänyt roikkumaan keskeneräisenä ja odottelemaan parempia ompeluaikoja.  

Hyvää viikonloppua Teille taas ja hurjan paljon kiitoksia kaikista ihanista kommenteistanne! 

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Merri ja Frodo

Minäpä kerron teille nyt yhden oudon jutun! Yhtenä päivänä meille tuli tuollainen rääpäle. Olin todella pöyristynyt sen tulosta, koosta ja äänestä. Meinasi mennä yöunet, mutta onneksi tuo rääpäle jäi yläkertaan ja me päästiin mamman kanssa rauhassa omaan sänkyyn nukkumaan.  Ärsytti se vinkuva maukuminen, joka kuului alas asti... 


 Sen nimi on kuulemma Frodo. Sopii kuulemma yksiin minun kanssani, vaikka en oikein vieläkään tajua, miksi sen pitäisi minun nimeeni sopia.  Se on ihan älyttömän pieni ja aluksi luulin sitä hiireksi. Se maukuu tosi paljon. Minä en mau´ u juuri koskaan!  Sillä on kuulemma ikävä. Voihan se niinkin olla, mutta vauhdista ja rohkeudesta päätellen se on oikea rohkelikko!


Minä vähän seurailen mitä se touhuaa. Nenät ja pehvat on jo haisteltu.  Vähän se arastelee minua, mutta juoksee  kuitenkin perässä. Ihmiset sanovat, että minä olen sen idoli... 
Kyllä minä olen sille murisemalla ja sähähtelyllä kertonut, kuka täällä on pomo. En tiedä puhuuko se edes samaa kissakieltä, kuin minä. 


Nappuloista olen aika tarkka. Niihin ei saa niin vaan koskea.  Toisaalta, jos niitä on reilusti, niin kai niistä voi muutaman tuolle kirpullekin antaa...   Uteliaana jään seurailemaan, tuleeko tuosta ripakintusta vielä oikea kissapoika. 


Märkäruuat on syötävä kahdessa kerroksessa. Rääpäle saa kuulemma jotain penturuokaa. Lisäksi se vetelee ruokansa heti kuin oikein aikakissat.  Se söisi varmaan minunkin ruokani, jos se olisi saatavilla. Toisaalta... kyllä minullekin saattaisi maistua tuo penturuoka, vaikka oma ei aina maistukaan. 


Yritän opastaa tuon Frodon kissojen tavoille. Aloitetaan tervehtimisestä.  Häntä pidetään nätisti pystyssä. 


Olen nukkunut jo monet päiväunet sen jälkeen, kun rääpäle tuli kylään.  Alkaa epäilyttää, että se aikoo jäädä taloksi!  Arveluttaa, mahtuuko tänne kahta kissaa.  
Katsokaa miten se irvistelee, kun käännän selkäni.  Ei vaan..kuvitelkaapa tähän kuvaan ääni, niin tiedätte, mitä minä joudun kuuntelemaan koko ajan! 


Katselen nyt tilannetta kaikessa rauhassa, kuten luonteeseeni sopii. Minähän tulen aina kaikkien kanssa toimeen, ehkä tämänkin. Saattaahan tästä olla jotain seuraakin, kun ollaan kaksin kotona.  Minä en kyllä ala sitä vahtimaan.