Sekalaista seurakuntaa

 Mikähän siinä on, että kissoja aina kiinnostavat kaikenlaiset laukut?  Mökille lähtiessä katoavat aina kuin olemattomiin, mutta muuten ollaan kyllä valmiita pakkautumaan mukaan kassiin.  

Monta kuvaa on jäänyt hautumaan ja melkein unohtunut.  Saattaa olla joku näistä jo toistamiseen, mutta ei haitanne ketään. 

Alla olevan tyynyompeluksen kanssa olen niin myöhässä, että tyynykin päätyi jo mökille.  Keittiön tuolien päälystämisestä jäi aikoinaan epämääräisiä tilkkuja. Leikkasin niistä, ja farkuista palasia, jotka ompelin yhteen. Tyynyn kummallekin puolelle tuli 12 palasta.  Vetoketjukätköni alkaa hiipua sopivan pituisten ja väristen ketjujen osalta.  Yksi vaaleanpunainen soveltui tähän tyynyyn. 

Unna lapinkoira kävi kylässä. Intoa riittää, mutta osaa rauhoittuakin, kun sopiva paikka löytyy.  

Olen ollut huono lenkkeilijä. Arttu on liikuttanut minua silloin tällöin, kuten minäkin sitä. Se on hauskaa seuraa, kun se jaksaa pienestä koostaan huolimatta kävellä ihan reippaan lenkin, mutta vauhti ei päätä huimaa, kun pitää haistella kaikki uudet paikat. Yritänkin käydä sen kanssa sellaisissa paikoissa, joihin äiti ei lähde.  Tälle reitille Arttu ei kuulemma äidin kanssa ole suostunut edes lähtemään.  Meille se on ollut ihan vakioreittiä.  

Arttu kohtaa tosi usein kotinsa lähistöllä näitä ruokarobotteja.  Hauskoja tilanteita on ollut. Nyt minäkin pääsin todistamaan yhtä niistä.  Ihan tuttuja olivat kai toisilleen, koska eivät pysähtyneet juttelemaan :) 

Pyysin tuttavaa vuosia sitten tuomaan vironvillaa reissultaan tuliaisiksi. Sain 3 kiekkoa tällaista. Ei ole lankaa, vaan hahtuvaa.  En ole osannut tehdä näistä oikein mitään. On aika haperoa ainakin yksiltään käsiteltäväksi. Olisiko vinkkejä?

Yhdelle kiekolle olen keksinyt käyttöä pannunalusena. 

En toki sellaisenaan, vaan pienille kerille pyöriteltynä. Olen ommellut pallerot kiinni toisiinsa vahvemmalla langalla.  Tein 2 jo vuosia sitten. Palleroita jäi, mutta halusin nähdä, kestääkö tuollainen pannunalusta mitään, vai purkautuuko. Hyvin on kestänyt. Nyt tein vielä yhden alustan jäljelle jääneistä punaisista hahtuvista.  Noita toisia värejä ei oikein huvittaisi tällaiseen käyttää. Punainen sopii hyvin vaikka joulukattaukseen.  Jonkinlaista lankaahan tämäkin on, joten laitan langankulutukseen 144 grammaa. 

Mikäli kiinnostuit pipareista, niin ohje tulee tässä: 

SOKERILEIVÄT:

250g margariinia

1,5dl sokeria

1,5tl leivinjauhetta

1tl vanilliinisokeria

5dl vehnäjauhoja

Pyöritä taikinasta palloja, kasta sokeriin ja paista 12-15 minuuttia 200 asteessa. 

Alla olevan kuvan olen napannut netistä todistusaineistoksi.  Olen joskus kysellyt ihmisiltä, muistavatko he pallomaisen Peikkojäätelön lapsuudesta. Ei kukaan muista.   Minulla oli pitkään vielä lelulootassakin tuo muovinen pallo.  Jäätelön makua en muista, mutta hyvää se oli!   

Tänään kävin pitkän paussin jälkeen kampaajalla!  Viimeksi kävin helmikuun puolivälissä ja silloin laitettiin permanentti. Uskomatonta, miten kiharaa on edelleenkin. Kuvassa ei ole tehty mitään muuta, kuin annettu hiusten kuivaa. Minulla ei myöskään ole luonnonkiharaa hiusta.  Hiukset ovat olleet sen verran pitkät, että olen saanut ne ponnarille. En ole yhtään ahkera laittelemaan hiuksia, vaan enemmänkin aina helpoimman kautta.   Tällä kerralla kampaaja laittoi minulle vaaleita raitoja ja leikkeli pahimmat latvat pois.  Kuivaa on vieläkin. Vaaleat raidat ja permanentti eivät ole pitemmän päälle hyvä yhdistelmä.   Kumpikin lähtee pois vain kasvamalla ja latvat kuivuvat. 

Palaan taas lempiajatukseeni, että jos olisin faarao, niin ottaisin päivittäin öljykylpyjä. Iho olisi pehmeää kuin vauvalla.  Hiusasia ei välttämättä olisi nykyistä parempi.  Faaraoilla ei ehkä ollut hiuksia, vaan peruukki tai sitten se päähine, joka peitti koko pään?   No, eipä olisi mitään hiusongelmiakaan 😂

Vähän on ollut sellaiset fiilikset, että umpihangessa kahlataan, vaikka ei ole sitä luntakaan.   Nyt kun näihin sanontoihin päästiin, niin jatketaan sitten sillä ajatuksella, että tuleen ei saa jäädä makaamaan, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus! Olkoon se sitä myös Sinulle! 

Joulukukka Amaryllis

 Syksy etenee, säät viilenevät ja syysväsymys iskee itse kullekin.  Merri nauttii ulkoilusta, mutta vetäytyy mielellään myös päivälevoille.  Takajalan venytys tässä meneillään.

Kannen sukkamalli houkutteli ostamaan lehden, vaikka omat hyllyt jo notkuvat lehtiä ennestään. 

Sukkien nimi käy ilmi ulkoasusta, vaikka ei lehdestä sitä lukisikaan. Selkeä Amarylliksen kuva muotoutuu varren etuosaan neuleen edetessä.  Mallin on suunnitellut Sonja Nykänen. Lankaohjeistus koski Kaupunkilankaa, mutta minä painelin yläkertaan ja kaivelin lankalaatikoitani.  Löysin oikeat väriyhdistelmät Nallesta, joka vastasi ohjeen puikkosuositusta. Sukista tuli kokoa 38-39.  Lankaa kului 157 grammaa puikoilla nro 3. 

Resori on tosi nätti ja kuviot myös takana  jouluisen kauniit. 

Kantapäässä oli vähän erikoinen pintakuviointi. Huomasin jossain vaiheessa, että pieleen meni sittenkin.....   purin koko kantalapun ja aloitin alusta. 

Kantapäät ovat minun mielestäni muutenkin neuleen "heikko kohta", jos näin voi sanoa.   Jos tekisin toiset, neuloisin jotain muuta pintaneuletta. 

Malli on tosi kaunis!  Kyllä näiden takia kannatti lehti ostaa.  Sitten vaan käänsin sivua ja jatkoin seuraavaan malliin.... :) 

Frodolla on meneillään etutassun venytys. Kissat ovatkin paljon notkeampia, kuin neuloja itse, mikä ei liene kenellekään yllätys. 

Tuttava lähetti vanhan kuvan jostain 90 -luvun alkupuolelta.  Siinä meidän Misu -kissa seikkailee pihalla.  Tähän liittyy myös sellainen tarina, että tämä tuttavapariskunta oli lähtenyt keski-Suomesta kesälomareissulle ja päätyi meille keskellä yötä. He eivät raaskineet meitä herättää (tai sitten emme heränneet ovikelloon), vaan pistivät teltan  pystyyn meidän pihalle.  Misu oli tietenkin ollut hommassa mukana, halusi tutustua telttaan ja tikkasi siihen muutaman puumerkin, kun ovi ei auennutkaan heti.  Jotain ääniä kuitenkin kuului sisälle ja menimme ovelle ihmettelemään, mitä meidän pihalla oikein tapahtuu. Kyllähän siinä jo auto tunnistettiin, mutta mieheni ehti lohkaista, että ei tämä mikään leirintäalue ole!  Kyllähän siitä riitti naurua pitkäksi aikaa 😂

Misua on kyllä ikävä. Se oli vahva ja itsenäinen kissaneiti.  Teki selväksi tiellä kulkeville isoille koirillekin, että tämä on minun tieni.  Surullista kyllä, jouduimme etsimään Misulle uuden kodin, kun kumpikin lapsistamme oli pahasti allerginen, eikä selkeää syytä tuntunut löytyvän.  

Aivan  uskomatonta, miten aika rientää! Nyt aletaan taas olla viikonlopussa, vaikka edellinen vasta oli.  Ei sen puoleen, että sillä olisi mitään vaikutusta muihinkaan päiviin, tai arkeen, mutta siitä näkee ajan kulumisen helposti. Väsymys on sitä luokkaa, että päiväunet on otettava joka päivä.  Näinkin hauskan meemin, jossa pohdittiin, montako minuuttia aamuheräämisen jälkeen voi alkaa suunnitella päiväunia.   Se on myönnettävä, vaikka en syksystä oikein pidäkään, että ilma on mukavan raikas hengitellä näin viileänä. 

Toivottelen taas hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Taidetta ja unennäköä

 Syksyn hämäryydessä ja pimeydessä on jännittävää osallistua taas taidetapahtumaan metsikössä.  Vesisateesta huolimatta väkeä oli aika paljon liikkeellä. 

Taidetapahtuma on järjestetty kuulemma useampana vuonna. Meille se tuli tutuksi vasta viime vuonna.  Tänä vuonna houkutteli mennä, vaikka satoikin. Pikkutyttökin oli mukana perheineen.  

Moottorisahalla tehdyt patsaat olivat hämäryydessä jännittäviä.  Tyttösellä oli taskulamppu, eikä pelottanut ollenkaan. Hänestä oli jännittävää myös seurata noita nuolia, joilla ohjattiin kulkemaan poluilla eteen päin. 

Aina vähän matkan päässä oli erilaisia taidejuttuja, kuten saksofonisoittoa, huilunsoittoa, rummutusta, vaskisoittimia, tanssijoita, runonlausujia...    Parasta olivat kuitenkin patsaat ja nuolet.  3 -vuotias jaksoi hyvin kulkea koko pitkän reitin.  

Tätä apinaa en muista ennen nähneeni arboretumissa. 

Pimeydessä antoivat valoa erilaiset lyhdyt ja tulet. 

Merrillä oli jännitystä ihan kotikulmilla.  Se pääsi kävelemään läheisen joen rantaan.  Laituri ei sitä pelottanut. 

Kalojako teki mieli, kun kieli jäi lipomaan suupieliä. 

Olen nähnyt taas niin kummallisia unia. Alkaa mietityttämään, mitä se alitajunta yrittää minulle oikein kertoa. 

Viime yönä näin pitkän unen siitä, kuinka äitini vanhan kioskin kulmilla juttelin jonkun kanssa. Näin ilveksen napanneen koiran suuhunsa ja jolkottavan ohitse.  Hetken päästä se yritti toista, pienempää koiraa ihan lähellä ja yritin hätistää sitä pois.  Ilves puri minua käsivarteen ja pohkeeseen.  Tuli isot mustelmat, mutta ei verta. 

Pari yötä sitten olin töissä, menossa asiakaskäynnille. Minulla oli iso reppu selässä ja olin tietenkin myöhässä.  Rappukäytävässä oli ihmisiä ja kävi ilmi, että talossa oli remontti.  Raput oli korvattu tikapuilla. Minua pelotti kamalasti, mutta lähdin kiipeämään epävakaita tikkaita pitkin ylöspäin. Puolessa välissä oli edellinen kulkija pysähtyneenä. Hän meni avuliaasti tikkaiden alapuolelle käsillä roikkuen.    Olen joskus ennenkin nähnyt unta kerrostalojen rappukäytävistä, joista portaat ovat poissa.

Jotkut unet jäävät pitkäksi aikaa mieleen, jotkut vain hetkeksi ja joitain ei muista aamulla enää ollenkaan.  Näen aina unia, vaikka ottaisin vain pienet päivätorkut (joita olenkin viime aikoina ottanut tiheästi).  Aika väsynyt olo, jos vielä 2 tai 3 tunnin jälkeenkin tuntuu vaikealta herätä.    Ehkä valmistaudun olemaan seuraavassa elämässäni kissa, joka nukkuu kellon ympäri ilman sen kummempia ihmettelyjä. 

 

Kesäunelma -toppi

 Aiempi neulepaita onnistui niin hyvin, että päätin katsastaa muutkin KAL -neuleohjeet Novitan sivulta.   Sieltä löytyi sitten kokeiltavaksi  Kesäunelma -toppi. Kesällä lämpiminä päivinä istuttiin Frodon kanssa ulkona neulomassa. 

Välillä piti jonkun tarkastaa, onko neulottu oikein, vai onko virheitä. 

Toppi neulottiin ylhäältä alas. Ohje oli selkeä.  Kuten arvata saattaa, minulla oli taas ihan omat lankaideat...  Ohjeessa neuvottiin käyttämään Novitan Cotton Feel lankaa.  Minulla oli kotona WYSin Wonder Wool 4ply -lankaa. Sävyn tarkempi nimi on kauniisti Forget me not. Lanka on 100 prosenttista villaa, mikä ei kuitenkaan ihotuntumassa tunnu yhtään karhealta. Se onkin tarkoitettu myös vauvaneuleisiin.   Tietenkin lanka oli taas ohjetta ohuempaa ja valitsin isomman koon, kuin muuten olisin valinnut.  Puikotkin olivat paksummat, kuin langan ohjeistuksessa.  Lankaa kului 227 grammaa. 

Pitsineulos oli helppo neuloa ohjeen mukaan.  Sitten piti tehdä korotettuja kerroksia takaosaan. En tainnut ihan osata tuota kerrosten kääntymäkohtaa nätisti neuloa, kun jokaisesta on jäänyt tuollainen selkeästi näkyvä kohta neuleeseen.  Päätin, että en häiriinny siitä, vaan jatkan neulomista.   Kostutin neuleen lopuksi ja nuokin kohdat vähän tasaantuivat. 

Helman ja hihansuiden päättelyistä jäi aivan liian kireät. Purin ne ja tein joustavamman päättelyn, jonka löysin netistä.  Ohjeessa luki vain, että päättele löyhästi.  Peruspäättelyllä se ei ainakaan minulta onnistunut. 

Onhan se jännä nähdä, että meikäläisen patiksetkin on niin valtavat että ei mahdu kädet hihoista läpi kunnolla. 

Tein topista aika reilusti pitemmän, kuin ohjeessa, ehkä jopa vähän liikaa. Kostutuksessa pituutta tuli vielä  vähän lisää, kun nuo yläosan pitsineuleet vähän oikenivat. 

Laitanpa tähän vielä pari kuvaa mökiltä, jossa kävin sieniä keräämässä tässä muutamia päiviä sitten.  Saunan terassille oli eksynyt pikkuinen sisiliskonpoikanen.  Näitä otuksia mökillä on paljonkin. 

Puuvajasta kävin useampaan otteeseen hakemassa puukorillisen. Puiden takaa alkoi hiljalleen näkyä pää... ajattelin, että ompa tumma ja karvainen hiiren pää, kunnes tämä jähmeä lepakko alkoi levitellä siipiään ja siirtyä parempaan jemmaan puiden takana.  Vähän huono kuva tuli, kun oli niin hämärä paikka. 

Sieniäkin löytyi ihan kivasti. Yllättävän paljon kanttarelleja vielä, kun taas rouskuja oli aika vähän.  Suppilovahveroitakin keräsin jonkin verran, vaikka en itse niistä paljon välitäkään. Niitä on kuitenkin kiva kerätä ja niiden ohi on metsässä vaikea kävellä keräämättä.  Puolukoitakin keräsin vähän, mutta olivat mökin pihassa jo aika vähissä ja rapisivat maahankin.  

Uimassa en ole käynyt pitkään aikaan enää.  Vesi oli taas laskenut.  Se oli matalalla jo keväällä ja siitä lähtien se on hiljalleen laskenut koko ajan.  Kohta vesi katoaa rannasta ja häipyy muualle. Onko se sitten enää edes ranta?  Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi! 

Kissakahvila Purnauskis

 Kävimme ensimmäistä kertaa vierailulla Tampereen kissakahvilassa (nettisivu).   Paikka löytyi melko helposti ja parkkitilaakin oli ihan kahvilan edessä.  Paikalle voi tulla etukäteisvarauksella, tai suoraan  jonottamalla. Odottelimme hetken aikaa ovella. Meille kerrottiin, että viikonloppuisin on vähän enemmän vierailijoita.  Pääsymaksu on 6e/ henkilö ja sillä rahalla saa olla kahvilassa 1,5 tuntia.  Aika menikin todella nopeasti, eikä tuo etukäteen pitkältä tuntunut aika ollut lainkaan ylimitoitettu.   

Kahvilan kerrotaan olevan Suomen ensimmäinen kissakahvila. Se on perustettu 2014. Palkintojakin on se on ehtinyt saada mm. palvelusta ja sisustuksesta.  Kissoja on vaihteleva määrä. Tällä hetkellä siellä oli 15 kisua. 

Alla oleva kuva napattu paikan nettisivulta. Tuo iso ikkuna on kiva, kun siinä lepäsi nytkin jo muutama kissa, joita jo kadulta pääsi ihailemaan. 

Alla olevasta kollaasista löytyy paikan vanhin kisu Hugo, 10v.  Muut kissat ovat puolesta vuodesta viiteen vuoteen välillä.  Tarjoilija kertoi kissoista ja niiden tottumuksista aina pöydän luona käydessään.  Saimme myös pienen määrän kissan kuivaruokaa tarjottavaksi kissoille.  Kysyin ihmetellen, eivätkö kissat yhtään tappele keskenään, tai hermostu jatkuvista vierailijoista.  Hyvin harvoin on kuulemma ollut mitään ongelmia kissojen yhteiselossa.  Kissoja ei näyttänyt lainkaan häiritsevän ihmismäärä. Päin vastoin. 

Tästä veijarista tulee mieleen Sam -kissa, joka käy välillä meillä kylässä. 

2 sohvanvaltaajaa viettämässä yhteistä laatuaikaa.  

Näitä kirjavia kissoja on 2. Ne ovat vielä aika nuoria ja leikkisiä. 

Kahvilan seinillä on kaikenlaisia kiipeilypaikkoja ja hyllyjä, joihin kissat voivat vetäytyä, jos haluavat olla rauhassa. 

Sieltä on myös helppo väijyä, mitä kaverit puuhailevat. 

Etenkin pitkäkarvaiset kissat kuulemma tykkäävät harjaamisesta. Se onkin varmaan välttämätöntä turkin siisteyden kannalta. Meillä kyllä Frodokin tykkää kampaamisesta, vaikka sillä on ihan tavallinen turkki. 

Ovella koputetaan ja odotetaan, että henkilökunta tulee päästämään sisälle.  Kengät jätetään oven luo.  

Nämä kaksi kaverusta haistelevat ulkoilmaa avoimen verkon läpi. 

Syntymästään töpöhäntäinen Sohvi -kisu napittaa tulijoita rohkeasti silmiin. 

Minulle ei täysin auennut, ovatko kissat aina kahvilassa, vai ovatko ne henkilökunnan omia.   

Kahvilassa tarjottiin makeita ja suolaisia syömisiä. Tarjoilija otti tilaukset ja toi ne pöytään.  Hintavertailu muihin kahviloihin on turhaa, koska  päälimmäisin asia tällaisessa paikassa on kuitenkin se kissojen seurassa oleminen.  Ei kukaan taida mennä kissakahvilaan vain kahvittelemaan. 

Kahvilassa voi nettisivun mukaan pitää myös yksityistilaisuuksia, kuten kissanristiäisiä tai muita pikku tilaisuuksia. 

Kuopion kissakahvilassa olemme käyneet muutaman kerran. Tämä  Purnauskissa käynti oli ensimmäinen kerta.  Netin mukaan kissakahviloita on lisäksi myös Helsingissä Helkatti ja Turussa Mirri, sekä Punahilkan kissakahvila Kouvolassa.  

Oletko käynyt jossain näistä, tai tiedätkö vielä muita kissakahviloita? 

Samaan aikaan toisaalla....

...Sam, Frodo ja Merri ihmettelemässä, missä se palveluskunta taas oikein luuraa!??

KAL -paita

 Sain mainion kuvan Merristä 😍 Se on selvästi ylpeä jostain tekemästään jutusta ja odottelee ehkä palkintoa.   " Katso nyt minua! Minä se olenkin oikein komea kolli ja rakastettava kisuli!". 

Nyt kun Merri on lunastanut paikkansa jutun pakollisena kissaosiona, siirrytään neuloksiin.  

Kyllästyin jatkuviin villasukkaneuloksiin ja päätin kesällä tarttua Novitan Suvisointu -kaliin.  Perinteissä pysyäkseni valitsin tietenkin ihan toisen langan. Sellaisen, jota jo löytyi kotoa.  Näin ollen kokokin piti säätää uusiksi.  Valitsin isomman koon, kuin mitä muuten olisin valinnut.   Lanka on kivan tuntuista, ei villaa.  Nimeä ei vyötteissä ollut, mutta lanka koostuu pellavasta, viskoosista ja puuvillasta. Sopii siis minun herkälle hipiälleni. 

Raidat tuovat  neuloessa tunteen, että työ valmistuu nopeammin.   KALissa oli mahdollista valita lyhythihainen versio tai peräti mekko.  Ajattelin tällaisella paidalla olevan eniten käyttöä, jos se vaan olisi minulle sopiva.  Yleensä itselleni tekemät jutut eivät ole lopulta sopivia tai muuten vaan kivoja.  Olisin ehkä valinnut jonkun muun värin, jos olisin voinut.  Nappasin kuitenkin langan omista kätköistäni.  En koskaan meinaa luottaa siihen, että joku lankamäärä riittäisi näin suureen työhön.   Tähän meni lankaa 464 grammaa.  

Joskus alta kahdenkympin  ikävuosien neuloin paljon villapaitoja ilman mitään ohjetta.  Tästä paidasta tulee mieleen yksi punavalkoinen, jonka neuloin itselleni.  Pidin sitä paljon.  Tuntuma on samanlainen.  

 KALin ohjeen mukaan oli helppo neuloa.  Se oli pilkottu sellaisiin palasiin, että eteneminen oli selkeää.  Minulla on kai vähän kärsimätön luonne, kun luen isompia ohjeita. Inhoan sitä, että ohje etenee ja sitten yht´äkkiä sanotaan,  että jo aiemmin opastetun osuuden siinä ja siinä osassa tehdään myös kavennuksia tms.   En meinaa malttaa lukea ohjetta kokonaisuudessa ennen aloittamista. Aina sitä ei oikein edes ymmärrä, kun neule ei ole alussa vielä hahmottunut mielessä. 

TeSan tyylillä halusin napata kuvan paidasta jossain muualla, kuin kotona.  Tässä porukassa en vaan meinaa erottua joukosta. 

Tuosta yläkuvan Hiljaisesta kansasta tulee väkisinkin mieleen taas se aiemminkin mainitsemani kauhusarja From, jos joku sen on katsonut 😂

Syksy etenee. Minä sen sijaan olen jämähtänyt paikoilleni.  Onneksi on näitä karvakamuja ympärillä. 

Nythän alkaakin olla taas viikonloppu, joten hyvää viikonloppua juuri Sinulle!