Kävelyllä

 Vihdoinkin voin sanoa käyneeni kävelyllä, kuten Villa Emilia blogissa heitettiin haasteeksi.  En ole viime aikoina jaksanut/ viitsinyt paljon lenkkeillä. Kävelyllä käyminen on kuitenkin paljon kevyempi  juttu, kuin lenkkeily, joten sen onnistuin tekemään. 

Ensin laskeudutaan lenkkarit jalassa kodin rappuset alas ja ihmetellään kukkaa, joka sinnikkäästi luo väriloistoaan syksyksi taipuneeseen kesään. 

Asumme kahden tien risteykseeen jäävässä kulmassa. Yleensä lähden autolla tuohon toiseen suuntaan, mutta kävelylle voi lähteä  tänne alas päin, jossa pääsee pyörätietä pitkin oikaisemaan toiselle tielle.  Viimeinen katsaus omaan pihaan, jossa miehen kesäauto edelleen kököttää siinä uskossa, että syksy ja talvi on peruttu.

Hiekkaisen pyörätien alkupäässä on mutka....

.... joka kaartuu pitkähköksi suoraksi. 

Eipä mennäkään sinne, vaan poiketaan polulle. 

Huomioittehan kirkkaan, aurinkoisen ilman! 

Polku on kyläläisten useasti käyttämä, koska näkyy näinkin selkeänä lehtienkin alta. 

Hetken päästä ollaan jo joen rannassa. Satunnaisia veneitä on siellä täällä. 

Laituri on aivan lehtien peitossa. Piti kokeilla, onko se liukas, että en putoaisi jokeen.  

Siellä Kymijoki virtaa alas päin tyynen näköisenä pinnaltaan. 

Yläjuoksulla  näkyy Voikkaan silta, josta olen kirjoitellut TÄÄLLÄ.  

Koivujen reunustama polku jatkuu joen suuntaisesti alajuoksuun päin.  Näyttää ihan joltain satumetsältä, vai kuinka? Missä piileskelevät haltijat ja menninkäiset?

Ylitetään jonkinlainen oja. Joku on päättänyt rakentaa pienen sillan, josta päättelen, että polku on usein käytössä. 

En oikein tiedä, mistä ojan vesi saa alkunsa. Tuleeko se jostain jokea kohti, vai onko jokivesi valunut ojaan. 

"Onko vastahasi koskaan tiellä Pitkäsääristen, 

tullut pitkäsääri mies ja vaimo pitkäsäärinen?"

(Fröbelin Palikat)

Palataan tielle. Yksi ärsytyksen aihe  pilaa päiviäni silloin tällöin. Se on tämä valokuitukaivelu. Äkkiäkös tästä kävellen kulkee, mutta autolla pitää hidastaa lähes seisahduksiin, kun asfaltti on rikottu niin terävästi.  Meidän omalla tiellämmekin on vastaavia tällä hetkellä.  Töissä näihin törmää vähän väliä ja minulta hajosi rengaskin viime kesänä.  Kestää tosi kauan, ennen kuin nämä aukot täytetään asfaltilla.   

Yritetään palautua zen -tilaan äskeisen purkauksen jälkeen. 

Leikkikentällä ja matonpesupaikalla ei ole ketään.  

Vihdoin koitti määränpää, eikä tämäkään postaus ilmesty ilman eläinten kuvia 😄

Koko vierailun ajan yritin saada kuvaa, mutta  kumpikaan ei ollut paikallaan. Vasta lähtiessämme istuivat touhuamiseen väsyneinä ovella hyvästelemässä. Unna istumassa ja Ruut makaamassa. 

Malla -kissa näyttää vasemman sivuprofiilinsa. 

Mikon parempi kuve on oikea kylki. Se jopa kääntyi katsomaan, kun kutsuin sitä nimeltä. Kissat osaavat poseerata!  Nyt ei häslätä, nyt kuvataan!  😺😺

Täältähän piti sitten vielä kävellä kotiinkin.....  😂

Aika vaihtaa parempaan

Kissojen hammashoidon jälkitarkastus on tehty ja on lupa syödä kuivaruokaakin.  Vaikka lääkärireissu ei ollut kovin mieluinen kummallekaan kissalle, olivat nappulat kuitenkin Merrin elämän täyttymys. 

Minulla on ollut villasukkakausi jo useita kuukausia, jos lie ollenkaan edes katkennut kesän aikana 😂

Tällä hetkellä mieluisimmat sukat ovat olleet nilkkasukat, jotka ovatkin olleet ahkerassa käytössä.  Vähän ovat nyppyyntyneet, mutta ei se ole menoa haitannut. 

Katsotaanpa sitten pohjapuolta.... 😦

Reippaasti heiluvat puikot tämän tästä, mutta omissa jaloissa on jo täysin risat ja hiutuneet sukat. 

Huhtikuussa 2023 yksi meidän Kässäklubin tuttu laittoi minulle kuvan kissasukista.  Ne jäivät jostain syystä mieleen, vaikka en käynyt niitä neulomaan vielä pitkään aikaan. Kerran, kun ei ollut tietoa, mitä tekisin, aloitin näitä sukkia nk. reissuneuleena. 

Jo puolen vuoden kuluttua sain sukat valmiiksi! 😂 Näissä taisi olla erityisen iso työ. 

Mustassa langassa nuo kissankarvat näkyvät erityisen hyvin. Onneksi sukkien aihekin on kissa, joten kissankarvat vain lisäävät aitoutta. 

Lanka on Nallea, jota kului 60 grammaa, puikoilla numero 3.  Sukat ovat minun jalkaani, eli kokoa 38.  Alkuperäisessä kuvassa värit olivat vastakkaiset toisessa sukassa. Minä halusin kuitenkin kaksi samanlaista sukkaa. 

Kun palelee, laitetaan sukat. 

Jos se ei auta, laitetaan niiden päälle villasukat. 

Frodo ei paljon nappuloista välittänyt, vaikka oli ollut pari viikkoa taukoa. Hitaasti se ilmestyi paikalle katsomaan, että mitä täällä tarjoillaan.  Frodo nukkuu usein yläkerran rappujen yläpäässä superlonien päällä. Tuolla on ns. käsityöhuoneeni, joka on ottanut minusta niskalenkin jo jonkin aikaa sitten...    Se kaipaisi siivousta, mutta en tiedä, mistä voisi edes aloittaa, kun lannistun jo katsomisesta 😉

Merri on niin muru, kuten Frodokin 💕

Seuraava hammashoito vajaan vuoden kuluttua kummallekin. 

Joululahjasukat etenevät hissukseen. Vaikka aloitin mielestäni tänä vuonna jo ajoissa, olen silti jotenkin myöhässä, ainakin tuntuu siltä.  Niin monet sukat on vielä tekemättä.  Haluan antaa kaikille läheisilleni sukat tänäkin vuonna. Eilen valmistuivat yhdet aika suuritöiset. 

Mukava aurinkoinen päivä tänään. Ajeltiin äidin kanssa maatilatorille. Tehtiin pienet ostot ja juotiin hyvät kahvit.  Vapaa viikonloppu tuntuu nyt jotenkin erityisen mieluisalta. 

Aurinkoista päivää juuri Sinulle!

Säkkikangas

 Palataanpa niihin kahvisäkkeihin, jotka saimme äidin kanssa taannoin makukahveja ostaessamme.  Säkit kutkuttivat mieltä päiväkausia. Mietin joka päivä, mihin niitä voisi käyttää. Johonkin halusin käyttää, koska olivat niin kivoja. 

Lopulta Merri otti ohjat käsiinsä. Säkit levitettiin pöydälle, jonne Merrikin sai suunnittelun takia poikkeuksellisesti kiivetä. Merrihän on aina mukana, kun tehdään jotain kankaista 😻 Mitään ei voi levittää mihinkään ilman Merrin osallistumista. 

Tämän projektin toinen osio on  kauan sitten virkkaamani  2 verhokappaa.  Ne ovat niin vanhoja, että olen jossain vaiheessa värjännytkin ne punaisiksi, niin sain niihin uutta puhtia.  Jouluverhoina olen käyttänyt sellaisenaan, tai niin, että joku toinen verho on ollut osittain tuossa päällä. 

 Tästä ajatuksesta lähti tämäkin projekti. 

Leikkasin säkkikangaspusseista sopivan kokoiset osiot tekstien ja kuvien osalta. Yhdestä pussista riitti hyvin yhteen kappaan.  Kangasta jäi vielä ylikin. Sen käyttö on edelleen mietinnässä 😄

Ikkunaa on kamalan vaikea kuvata.  Alempi ikkuna on hiukan kapeampi, joten verho jää vähän laineille.  

Verhot eivät ole kiinni toisissaan, vaan ainoastaan samalla klipsulla kiinni tangossa.  Ompelin vain saumoja kappaleisiin, en muuta.   Tykkään verhoista kovasti. Samanlaisia ei taatusti ole missään 😂 Kahvisäkeistä verhoiksi!  Aion jättää nämä ikkunoihin myös joulun ajaksi.  Käyvät oikein  hyvin myös jouluverhoiksi. Tämä siitäkin huolimatta, että vielä ei jouluta.  Nämä ovat sellaiset neutraalit verhokapat, eli käyvät hyvin syksyynkin. 

Ilman Merriä hommasta ei tietenkään olisi tullut mitään.  Mittaus ja suunnittelu veivät oman aikansa. 

Äidin kanssa käytiin uusilla ostoksilla 😍  Ensimmäiset joulu-/ käsityömyyjäiset piti käydä katsastamassa.  Myynnissä oli kaikenlaisia käsitöihin liittyviä tuotteita, sekä niiden valmistamiseen tarvikkeita. Neuleita oli eniten, mutta sattuneista syistä niitä ei lähtenyt matkaan. 

Viime vuonna kävimme samoissa myyjäisissä ja ostin hiuskiinnikkeen, joka oli ympäriinsä kiedottu pöperölangalla. Olen viime aikoina käyttänyt sitä usein, kun hiukset ovat vihdoinkin kasvaneet riittävän pitkiksi. Sama myyjä oli taas paikalla. Ostin samanlaisen hiusklipsun, mutta sinisenä. Yllytyksestä ostin myös kaksi virkattua hiuslenkkiä. 

Lakkahillo on harvinaista herkkua, vai pitäisikö sanoa, että ostan sitä harvoin.  Itse en lakkoja keräile. Lapsena kyllä perheen kanssa kerättiin. 

Sytykekäpyset tulevat tarpeeseen. Meillä on 2 takkaa, joita lämmitetään sitä ahkerammin, mitä pitemmälle talvi etenee. 

Kankaat ovat suuri heikkouteni... ihan vain siksi ostin tuon hiirulaiskankaan. Sen vasemmassa ylänurkassa oleva siili näyttää kuuluvan kankaaseen, mutta se on oikeasti uudenlainen silityskuva. 

Juhlavat kuoret suklaalevyille piti myös ostaa. Näitä ostaessani ajattelin, että Repolainen varmaan sanoisi, että olisit tehnyt itse....  ehkä otankin näistä mallia 😜, tai sitten syön vain suklaat (joita ei siis ollut mukana, mutta ainahan ne voi ostaa, sovitella ja syödä itse). 

 Ilmat viilenevät. Yksinäinen arovuokko on lähtenyt toiselle kukintakierrokselle ja saanut vielä herhiläisenkin houkuteltua kukintoaan ihmettelemään. 

Pian lähtee viikkokin taas uudelle kierrokselle.  Jännä, miten ainakin minä ajattelen viikon olevan rinkula, jossa viikonloppu on ylhäällä ja lähtee siitä taas laskeutumaan maanantaita pitkin eteen päin 😃  Kuukaudet näen mielessäni kuin laskeutuvina portaina, josta noustaan hissillä joulukuusta suoraan takaisin tammikuuhun.   Miten sinä näet ajankulun?  

Onda -sukat

 Kissojen suut alkavat olla jo paremmassa jamassa, ainakin käyttäytymisestä päätellen. Edelleen Merriä harmittaa nappuloiden puuttuminen, mutta se on saanut ylimääräisiä annoksia märkäruokaa niiden tilalla.  Lääkkeet olen saanut annettua hämmästyttävän hyvin. Antibiootissa (antiloopissa) täytyy olla joku hyvä maku, koska Merri on jopa nuollut viimeiset, pöydälle tipahtaneet tipat parempiin suihin 😋 Merrin suu on myös huomattavasti raikkaamman hajuinen, kuin aiemmin.  

Sarjassamme oudot sukkapyynnöt, on seuraava sukkapari.    Siihen löysin Pinterestistä ruudutetun logon, joka kuitenkin oli silmukkamäärältään hieman liian iso.  Levitin sen kahdelle puikolle ja osittain niiden viereisille puikoille   kaartuen.  Loppuosa jäi mustaksi.  Minähän en jälkipistoja tee, jos ei ole pakko.  En myöskään halunnut kierrättää punaista lankaa turhana mustilla osioilla, enkä osaa sitä tikapuutekniikkaa.  Tein ihan omat ratkaisut, eli resorin jälkeen jatkoin kuvion osalta neuletta edestakaisneuleena.  Näin sain neulottua punaisen kuvion järkevästi. 

Kuvion jälkeen jatkoin taas mustalla suljettua neuletta. Ompelin avoimeksi jääneen sauman siististi umpeen. Tarkoitukseni oli jättää sauma sukan taakse, mutta kuvion nähtyäni, tajusin, että se on laitettava sisäsivulle. 

Kuvio piti näin ollen tehdä peilikuvana toisen jalan ulkosivulle.  Kuvion valmistuttua tajusin, että tekstiä ei tietenkään voi kääntää peilikuvaksi 😂 Elämä on jatkuvaa oppimista!  Tekstinpurku ja uudelleen neulominen. 

Logo on hieman liian laaja, ei voi mitään. Nyt voi katsoja arvailla, onko kyseessä Jane Fonda -sukat, Honda -sukat, tai kenties anakonda. 

Sukat ovat kokoa 39. Lanka on Nallea, koska Venlaa minulla ei ollut mustana.  Koska kuvion silmukkamäärä aiheutti päänvaivaa, käytin liian pieniä puikkoja, että neule ei laajenisi liikaa. Puikot siis kokoa 2.  Lankaa kului 116 grammaa.  Kissankarvojakin kului jonkun verran, ainakin neuleen pintaa katsoen todettuna. 

Sukkia aikoo käyttää moottoripyöräilevä Lady. 

Nyt jäin miettimään, millaisella logolla varustetut sukat olisivat sopivat minulle.  Auton merkin mukaan kuvio olisi niin lyhyt, että voisin jopa harkita jälkipistelyä. Pyörä (johon en ole pariin vuoteen koskenut) taitaa olla merkkiä Tunturi. Ehkä huilun merkin mukaan,  Miyazawa? Rieker -sukat kenkien mukaan?  Tykkään neuloa, joten sukat lankamerkkien ja valmistajien mukaan voisivat tulla kyseeseen... Ehkä jään vielä jatkamaan tätä ajatustyötä 😄

Frodokin on toipunut hammashoidoistaan ja iloitsee siitä, että ei ole enää pakko ottaa lääkkeitä. Antibioottikuuri (antilooppikuuri) on loppu.  Maussa ei ollut vikaa, mutta kyllähän kissan täytyy saada päättää, avaako se suun toisen pyynnöstä, vai omasta halustaan. 

Oudot neulepyynnöt ovat minusta aina mukavimpia. Joutuu miettimään,  miten tätä nyt lähtisi toteuttamaan. 

Tänään, vapaapäivänä, hieman neuletaukoa hieronnan jälkeen. Soittoharjoituksiin on kuitenkin mentävä. Ehkä se ei ole niin lihaksia rasittavaa?  😀 

Värihaaste oranssi

 Repolaisen värihaasteessa on värinä oranssi.  Ensin luulin, että eipä taas meiltä tällaista löydy, ei.  Vaan sitten alkoikin löytymään!  Aidot Hankkija -hatut vuodelta ties mikä,  valmistajana Keskimäen neulomo Ilmajoelta (jopa puhelinnumero löytyy lapusta ! ).  Tuoreempaa tuotantoa Sartsan ompelimosta tuossa Merrin käsittelyssä. 

                                                           Ihmisen lelu ja kissan lelu. 

Hyödyllinen silppuri. 

3 kuvaa Prahan lentokentältä, kun muistin siinä kohtaa, että minun oli tarkoitus kuvata jotain oranssia siellä missä kuljen.  Aika viime tippaan  jäi.  Mies sanoi, että tuollaisten asioiden kuvaaminen ihmistenilmoilla on aika epäilyttävän näköistä touhua 😂

Meillähän on sipulipurkki  ja pöllö! 

Nuottikasastakin löytyi jotain oranssia. 

Loppusilaus. 

Kummallakin kissalla oli hammashoito eläinlääkärissä. Varasin Frodolle ajan ihan vain siksi, kun Merri piti viedä. Merrillähän on ollut sitä hammassyöpymää. Onneksi vein molemmat, sillä sanomista oli Frodollakin!  Merriltä lähti 3 hammasta, Frodolta 2!  

Merrillä on I -tyypin etenevä sairaus, hammassyöpymä. Lääkäri varoitteli, että voi varautua siihen, että joka reissulla lähtee hammas tai useampi 😢 Sairaudelle ei kuulemma mahda mitään.   

Frodolla oli nuoresta iästään huolimatta poikkeuksellisen paljon hammaskiveä ja pahaa ientulehdusta, jonka takia piti ottaa kaksi jo lähes irronnutta hammasta pois. 

Kyllä oli surkeaa sakkia, kun viimein päästiin kotiin.  Kummallakin tikit suussa. Nappuloita ei saa syödä kahteen viikkoon!  Ehkä sitten, jos ne ensin liottaa.  Kipulääkettä ja antibioottikuuri (antilooppikuuri 😅) . Yllättävän hyvin sain annettua lääkkeet ruiskulla suupielistä sisään. Antibiootti  (antilooppi) piti liottaa pieneen vesitilkkaan ja vetää ruiskuun, että homma onnistui. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Syöpyneet ja kipeytyneet hampaat ovat varmaan todella kipeitä kohtia suussa, mutta kissa ei tunnetusti valita kivuistaan.  Seuraava hammashoito on tehtävä jo vajaan vuoden kuluttua. 

Hinta kahden kissan hoidosta oli kiitettävät, reilut 600e, huh, huh!  Tämä oli kaupungin eläinlääkäri, ei yksityinen, jossa hinta olisi noussut varmaan vielä korkeammaksi.  Lääkkeet ja jälkitarkastus onneksi kuuluivat hintaan. 

Käsityöt ovat nyt hiljalleen sillä mallilla, että kaikkea valmistunutta ei voi näyttää ennen joulua.  Neulottu on kuitenkin joka päivä 😍

Oranssinhehkuista syksyä juuri Sinulle!