tiistai 6. joulukuuta 2022

Hyvää itsenäisyyspäivää historian havinoin

(Kuva Suomen kansallismaisemaa omasta blogiarkistosta, Verla)

 Sattuipa television Yle Teemalta mielenkiintoinen ohjelma: Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto vuodelta 1968.  Suomen 51. syntymäpäivä. 

Tunnelma linnassa näytti olevan juhlava, vaikka kuva olikin mustavalkoista. Presidenttipari odotti kättelyä ensimmäiseltä ovelta.  Presidentti Kekkosella oli juhlava puku runsaine kunniamerkkeineen.  Hän vaikutti olevan mittava ja raamikas siron ja pienikokoisen rouva Sylvi Kekkosen vierellä. Sylvi ei ollut tuolloin enää niin reippaan oloinen, vaan tuki itseään toisella kädellä viereen asetetun tuolin selkänojaa vasten.  Rouvalla oli päällään harmaamusta luonnonsilkkinen mekko, valkeat kengät ja valkea silkkilaukku.   Sisääntulo-ovea vaihdettaessa oli jonkin verran odottelua. Rouva Kekkonen käytti sen istumiseen, kun taas presidentti itse seisoskeli käsi taskussaan rauhattoman näköisenä. 

Paikalle oli kutsuttu 2270 juhlavierasta, jotka muodostivat läpileikkauksen Suomesta.  Mukana oli  saamelaisia ja ensimmäisen kerran myös romanien edustajia.  Paikalle saapuu valtava määrä erilaisin tittelein varustettuja henkilöitä: kansanedustajia, vuorineuvoksia, pääjohtajia, päätoimittajia, hallitusneuvoksia, talousneuvoksia, ylikirjastonhoitajia, kaupunginjohtajia, maistereita, professoreita, korkeakoulun rehtoreita, agronomeja, oikeusneuvoksia, puoluesihteereitä, kirkkoneuvoksia, ylipormestareita, apulaispoliisimestareita, everstejä, valtakunnansovittelijoita, piispoja, arkkipiispoja, maaherroja, kenraaliluutnantteja, kenraalimajureita, kenraaleita, vuorineuvoksia,  pankinjohtajia... 

Vaikka vieraat vaikuttivat olevan enemmän ns. parempaa väkeä, mahtui läpileikkaukseen  myös joitain näyttelijöitä, joista mainittakoon mm. Joel Rinne, Birgitta Ulfsson, Lasse Pöysti (teatterinjohtaja), Tea Ista ja Eeva Kaarina Volanen.

Kirjailijoita, kuten Eeva Joenpelto, Väinö Linna, Eila Pennanen, Paavo Haavikko.

Lisäksi mukana oli urheilijoita, tanssijoita, oopperanjohtajia, taiteilijoita. Mainittakoon myös kapellimestari Jorma Panula ja elokuvaohjaaja Edwin Laine. 

Hallituksen mukana sisään astuivat mm. pääministeri Mauno Koivisto rouvansa Tellervon kanssa, Ahti Karjalainen, Kyllikki Virolainen, jonka puoliso oli ulkomaanmatkalla. 

Lopulta sisään pääsivät myös arvovieraat, eli diplomaattikunta. Hyvä ihme, mikä määrä eri maita oli lähettänyt suurlähettiläänsä edustamaan maamme itsenäisyyspäiväjuhlaan!  Lisäksi helposti kättelyjonosta tunnistettava " 1 mustakin suurlähettiläs", kuten selostajat kertovat.  Ei menisi nykypäivänä ehkä läpi tuo kommentti...

Suomalaisista kättelijöistä, etenkin moni naisista,  niiaa ja kättelee jotenkin alamaisen oloisesti. Tulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat, jossa kylän naisväki tervehtii herrasväkeä. 

Vastaanottosalin seinustoilla seisoivat suorissa riveissä kadetit.  Etualalla myös runsas valokuvaajien määrä. Lehterillä kurkistelivat toimittajat. 

 Runsas vierasmäärä johdatettiin viereiseen peilisaliin nauttimaan virvokkeita.  Linnassa oli 900 litraa boolia, jonka kerrottiin kuluvan viimeiseen pisaraan.  Kahvikuppeja oli aseteltu paikoilleen 3000 kappaletta ja niihin kaadettaisiin jatkuvasti lisää kahvia. 

Linna oli koristeltu Kultarannasta tuoduilla kukilla, kuten krysanteemeilla ja kieloilla. 

Kättelyn  jälkeen presidenttipari vetäytyi Keltaiseen saliin korkea-arvoisimpien vieraiden kanssa.  

Linnasta oli käytössä juhlien aikaan 1. ja 2. kerros, sekä 3. kerroksesta, presidentin yksityistiloista osa. 

Juhlaväki oli selostajien mukaan pukeutunut mustaan, valkoiseen, hopeaan, kultaan, turkoosinsiniseen ja punaiseen.  Kansallispukuja oli muutama.  Hämmentäviä housupukujakin löytyi pari.  Paljon näkyi hihattomia kotelomekkoja, huiveja, stoolia, pukuja yhdellä olkaimella. Yksi printtikuviollinen mekko erottui nykyaikaisin vivahtein joukosta.  Puvuissa oli yksityiskohtina liehukkeita, halkioita, uurrettuja selkiä.  Niin syviä kaula-aukkoja ei näy, kuin nykyisin.  On kapeita, tyköistuvia mekkoja ja yllättävän paljon myös nk. tunika- tai takkimallisia asuja.  Shifonkia oli käytetty sekä housuissa, takeissa, että hihoissa. Ajan henkeen kuuluivat ilmeisesti myös irtohihat ja hansikkaat.  

Hiukset olivat naisväellä upeasti laitettuja. Löytyy loivasti aseteltua kiharaa, korkeita nutturoita, jopa tötteröitä.  Paljon on lakkaa kulunut! 

Juhlan taustamusiikista vastasi upeasti Helsingin varuskuntasoittokunta Arvo Kuikan johdolla. Juhlassa kuultiin mm. Suomalaisen ratsuväen marssi 30 -vuotisessa sodassa, Sillanpään marssilaulu, Kotimaani ompi Suomi, Aamulla varhain, Partiomarssi ja monta muuta nykyisinkin linnan juhlissa kuultua, kotimaista sävelmää. 

Ensimmäisenä tanssina oli luvassa Kultaa ja hopeaa (joka on kylläkin Franz Léharin sävellys).  Tanssia ei kuitenkaan televisiolähetyksessä enää näytetty.  Selostajien mukaan tiedossa oli kuitenkin vielä valssia, tangoa ja foxtrottiakin. 

 Televisiolähetyksen selostajat Liisa Laine, Juhani Lehtola ja Seppo Tikka hämmensivät valtavalla nimitietoudellaan! Ei tuolloin ollut käytössä nimitietoja internetyhteyksineen!  Kuinka kauan on täytynyt opetella ja pitää nimi-/ kuvasulkeisia, jotta pystyi tunnistamaan noin monta vierasta?  Kaikkia nimniä ei mainittu, mutta suuri määrä kuitenkin.  Välillä samaa arvonimeä kantavat vieraat saapuivat peräkkäin, kuin heidät olisi aseteltu näin jonoon. Ehkä olikin?  Tuolloin olisi ollut "helppo" tehdä tunnistus. 

 Selostajat käyttivät lopuksi Jörn Donnerin sanontaa: Juhla alkaa tuntua väsähtäneeltä klo 10 maissa, laimenee kello 11 ja päättyy lopullisesti klo 01. Sen jälkeen juhlijat valloittavat lähialueen yöravintolat. 


 Itse aion osallistua kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlan musiikkiosuuteen orkesterin mukana.  Esitämme Koiviston polskan, Maasalon Juhlamarssin ja Maamme -laulun (yhteislaulun säestyksenä). Ohjelmassa on monia muitakin esittäjiä.  Juhla striimataan ilmeisesti kaupungin omalle kanavalle. 

Tämän myötä toivotan Teille Kaikille tasapuolisesti hyvää itsenäisyyspäivää 2022! 105. syntymäpäivä! 54 vuotta myöhemmin, kuin tuo alun tapahtuma. 


(kuva omasta blogiarkistosta)

lauantai 3. joulukuuta 2022

Matkan kohokohta

Barcelonan nähtävyyskierroksella hypättiin bussista Del Poble Espanyolin kohdalla.  Alueelle pääsee jykevästä portista, jota vartioivat patsaat. 


Alueella on kaikenlaista käsityötä, taidetta, näyttelyitä ja tapahtumia. 



Sen on tarkoitus kuvata arkkitehtuuriltaan Espanjan eri osia pienoiskoossa.  Kävelimme kapeita katuja, jyrkkiä portaita, tunnelmallisia kujia.  Kaikkialla oli pieniä ravintoloita, jotka tarjosivat oman maakuntansa mukaisia ruokia.  Meillä ei ruokailu ollut vielä ajankohtaista, joten kuljimme vain katsellen ja  kierrellen. 


Erästä portaikkoa kuljettuamme päädyimme valtavaan telttaan, jonka oletimme olevan jonkinlainen konserttialue.   Kurkistimme sisään ja mitä ihmettä!?  Siellä oli näyttely Hobiteista ja Taru Sormusten Herrasta -hahmoista ja tarinoista!!  Siis wau!   Pitkän ja uuvuttavan kulkemisen aiheuttama väsymys katosi kuin silmäniskusta, kun hyökkäilin pitkin telttaa edestakaisin kuvaamassa kaikkea 😂

Bilbo kirjoittaa muistelmiaan viimeiseen saakka. 


Pelottava ilmestys tämä jättiläinen, mutta onneksi tiedän, että se kivettyi jo aikoja sitten auringonvalossa! 


Paikalla oli myös koululuokka, joka oli melkein yhtä innostunut kuin minäkin. 

Nyt hengittämättä, että sormusaave ei huomaa meitä! Äläkä Frodo havittelekaan laittavasi sitä sormusta sormeesi nyt!


Hellyttävä Klonkku, alias Sméagol parhaimmillaan.  Kala maistuu. Se seuraa mielenkiinnolla, mitä sen uudet ystävät (kiusanhenget) ja kiltit (iljettävät) hobitit oikein puuhaavat.  
Suonikkaat jalkaterät ja kädet...  lihasta ja jännettä koko hobittimainen olemus. 


Sauron, kaiken pahuuden ilmentymä!  Tuokaa mahtisormus minulle, jotta voin hallita teitä kaikkia pahuudella!


Haltiaovi aukenee vain harvoille.


Loputtoman sitkeä, vahva ja mitään pelkäämätön kääpiö Gimli, joka kääpiöiden tavoin vihaa haltioita, kunnes huomaa saaneensa yhdestä ystävän. 


Oikealla ystävyyden ansainnut Legolas (suosikkihahmoni). Niin ketterä, nopea, kepeä ja taitava! 
Aragorn vasemmalla, kuningasainesta. 



Ylpeä haltiakuningas upealla ratsullaan! Legolasin isä. 





Ilkeät örkkiveijarit Lurtz ja toisen nimeä en muista (yritin tosissani etsiä nimeä netistä, oli pakko luovuttaa..., kerro sinä?). 



Sormusaave ei huomaa läsnäoloasi, mikäli sinulla ei satu olemaan taskussa taikasormusta, joka hallitsee kaikkea.



Gandalf tietää aina, mitä tulee tehdä!



Mies antoi minun rauhassa hyökkäillä edestakaisin. Ymmärrystä riitti olla hoputtamatta 😂

Näin päättyi viimeinenkin matkakertomus Barcelonasta. Tästä paikasta ei ole juuri lainkaan kuvia, koska kameran tallennustila loppui kesken 😂😂😂😂😂


maanantai 28. marraskuuta 2022

Eläinystävät

 Neulominen venähtää joskus aika myöhäiseen, mutta ei hätää, seuraa on aina.  Osa saattaa jo olla nukkumassa, mutta nämä kaksi yleensä eivät.  Toisaalta ne ehkä osittain teeskentelevät olevansa hereillä 😄 Merri on ainakin hyvin rennossa olotilassa.  Frodo on väsynyt, koska on malttanut jäädä Merrin viereen, eikä sen päälle, kuten yleensä.  Sillä on vielä naamanpesut tekemättä.   


Harvakseltaan näitä yhteisiä hetkiä näkee, juuri tuosta äsken mainitusta syystä.  Merri on varmaan ihan hermoraunio, kun keskellä yötäkin Frodo saattaa ilmestyä meidän sängylle ja  käydä "halaamaan" Merriä jälleennäkemisen riemusta.  Tämä aiheuttaa aina Merrin siirtymisen muualle, jolloin Frodo saattaa vallata sen paikan, tai poistua kokonaan huoneesta, saatuaan  jonkinlaisen elonmerkin Merristä. 


Tästä kirjasta (jonka olen varmaan joskus esitellytkin?) löytyi ohje Lumi Karmitsan Repolaisiin.  Malli näkyy tuossa kannessakin vähän kirkkaammilla väreillä, kuin minun versioni. 



Nämä ketut ovat varmaan yöjalassa, kun taivas on noin pimeä.  Jotain niillä on meneillään, kun ovat kokoontuneet porukalla metsän laitaan, lumisateeseen.  Kuuluuko mitään hiljaisessa metsässä?  Ei risahdustakaan. Lumi hiljentää äänet. 


Käytin lankana ohjeesta poiketen Nallea, jota kului 140grammaa. Puikot kokoa 3 (aloitussilmukoita oli 17/ puikko).  Sukat sopivat jalkaan, joka  on kokoa 42. 
Oli tosi kiva malli  neuloa!  Jälleen oikealle ja vasemmalle jalalle oma ohjeensa 😉 Tällä kertaa en tyrinyt.  Laitan näissä eriparimalleissa aina oikeaan sukkaan jonkun merkin heti resoriin ( esim. silmukkamerkin).   



Päivät kuluvat ihan huomaamatta.  Eilen hämmästyin, kun lehdessä luki, että hyvää adventtia!  Minulta oli mennyt ihan ohi, että 1. adventti oli jo nyt!   Ensin ajattelin, että joulu on ihan kohta, sitten olin jo ehtinyt ajatella, että eihän nyt ole vielä edes joulukuu ja sitten onkin  yht´äkkiä adventti.  
  
Rytmitön vuorotyö sekoittaa ainakin minun pääni jotenkin ihan kokonaan.  Välillä en tiedä onko maanantai vai perjantai, vaikka tavallaan tiedän, niin jokin alitajunnassa sanoo, että asia on toisin.  Eihän tästäkään selostuksesta saanut mitään tolkkua 😂
 Joka tapauksessa joulu tuntuu kaikesta huolimatta olevan vielä tosi kaukana. Vai onko? 

Pysykää te edes jonkinlaisessa kuosissa ja aikataulussa, minä putosin jo kelkasta 😅

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Makujen maailma

 Eräs tuttu suositteli minulle myskikurpitsakeittoa hyvänä ja maukkaana  reseptinä.  Minulla meni joitain aikoja etsiessä moista kurpitsaa, mutta löytyihän se lopulta vähän isommasta kaupasta (lähikaupastakin löytyi tämän jälkeen).  

Ohjetta seuraten aloitin halkaisemalla myskikurpitsan. Se ei ollut mikään helppo homma, vaikka työkalukin oli näin jykevää laatua!  Miekka kivessä tai puukko kurpitsassa, vain valittu henkilö saa teräaseen irti 😄


Sanoisinko, että kauniin värinen sisus!   
Välillä hyppäsin koneelta katsomaan, miten se ohje menikään.  Kaiva  siemenet pois.  Lusikalla lähti oikein hyvin.  Yllättävän vähän tässä olikin siemeniä, vaikka on näin iso kurpitsa. 
  Koko komeus kellistettiin uunipellille, leikkauspinta alaspäin.  Haarukalla iskin reikiä kuoreen ja valuttelin sitten öljyä päälle.  Kurpitsa uuniin pehmenemään 200 asteeseen 45 minuutiksi. 

Samaan aikaan toisaalla:  
Kattilaan kuorin ja paloittelin pari porkkanaa, pari perunaa, ison sipulin ja kasvislientä sekaan.  Hieman jäähtyneen myskikurpitsan kaavin kattilaan antamaan makua jo keittovaiheessa.  Kuorenkin olisi voinut laittaa, mutta sitä minä en arvannut tehdä...   Ei ollut vielä aloittaessa tietoa, onko keitto edes syötävää, joten en uskaltanut tehdä liian epäilyttävää temppua laittamalla kuorta joukkoon.  Sekin kyllä pehmeni uunissa aika hyvin. 

Keitoksen kypsyttyä soseutin sen sauvasekoittimella. Lisäsin joukkoon ruokakermaa ja kiehautin vielä hetken. 

Ihan oikea ohje on ainakin TÄÄLLÄ

Mies maistoi sitä kerran ja kyseli sitten, että onko meillä mitään RUOKAA?   Minä sain siis syödä kattilallisen myskikurpitsakeittoa yksin. Se oli oikein hyvää, mutta useamman päivän lusikointi sai lopulta vatsani niin sekaisin, että en hetkeen tee uudelleen 😂   Sen verran voin avata tunnelmia, että oli aika ankea päivä töissä...


Isänpäiväksi tein mokkapaloja pitkästä aikaa.  Minulla on huonoja kokemuksia päällisen levittämisestä ja siksi kai on tullut tätä niin harvoin tehtyä.  Montako pellillistä olenkaan paistanut niin, että päällinen jämähtää ennen aikojaan kakkulevyn päälle..  Ei mikään kiva näky. 
Lasten asuessa vielä kotona, innostui toinen pojista välillä tekemään mokkapaloja.  Kerran oikein pyysin, että tekisi, kun oli seuraavana päivänä jotkut kekkerit tiedossa.  Kakkulevy vietiin terassille jäähtymään, liinalla peitettynä.  Eipä aikaakaan, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta, kuinka varis veteli vielä lämmintä herkkua napaansa!   Poika joutui tekemään uuden mokkapalalevyn. 

Keittiöremontin jälkeen uunimme on hieman edellistä leveämpi ja kaikki pellin kokoiset leivonnaiset tuntuvat jäävän liian ohuiksi.  Olenkin alkanut tehdä kaiken 1,5 -kertaisena.  Niin syntyi tämäkin mokkapalapellillinen.  En oikein tykkää tummasta kaakaosta ja käytin vaaleampaa, siksi pintakin jäi näin vaaleaksi. 


Tulisempia makuja tarjoilee Turkinpippuri, joskin vain sukkien muodossa. 


Ohje sukkiin löytyy Fazer x Novita sukkalehdestä. Sonja Nykäsen suunnittelemat Tyrkisk peber.  Lankana käytin ohjeen Muumitalosta poiketen Nallea, jota kului 105 grammaa kolmosen puikoilla.  Ohjeessa toinen sukka oli tehty vastaväreillä, mutta minun värisilmääni tuo ei passannut. 
Liekit nuolevat jalkaterää, jonka koko on n. 39. 

Tykkään myös tuosta takaosan raidoituksesta.   Tämä malli oli nopea neuloa. 


Merrin salainen haave: voisipa aina syödä nappuloita.....

Frodo on jo hiljalleen päässyt eroon tavastaan ryöstää Merrin ruuat. Se on oppinut, että Merrin lopetettua se voi sitten mennä nuolemaan tyhjän kupin, oliko maku sama, kuin omassa kupissa. 


Odotellessa voi käydä huonosti. Voi jäädä ilman nappuloita.  Frodo ei jostain syystä arvaa tulla oma-aloitteisesti tämän ns. aktivaattoritornin  luokse syömään, jos Merri on siinä.  


Lopulta, valvovan silmän alla, Frodokin saa syödä nappuloita. 


Ei kuitenkaan kaikkea. 


Yhteinen mielenkiinnon kohde katkaisee syömisen täysin.   Ulkoa kuuluu ääniä!!   Tuleeko joku??  
Ei tule. Jatketaan syömistä. 



Makuja on monia. Jokainen valitkoon omansa 😉

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Jalat ja rahapussi kiittävät

 Kuten matkakertomukset, myös messukertomukset ovat erilaisia. Jokainen kokee asioita omalla tavallaan. 

Me ajelimme Tampereelle neljän sukupolven voimin, auton täydeltä 😊 Matka oli sen verran pitkä, että paikan päällä ei oltu vielä ovien avaamiseen aikaan, vaan vasta lähempänä puolta päivää. 

Auton parkkeeraus oli selkeästi ohjattua toimintaa, mutta autoja oli liikenteessä niin paljon, että paikka löytyi parkkipaikan kaukaisimmasta nurkasta.  Lämpimästä autosta kylmään ulkoilmaan siirtyminen oli raakaa  peliä.  Miten yhden asteen pakkanen voikin tuntua niin kylmältä tähän vuodenaikaan.   Keväällä ollaan  noiden lukemien aikaan jo suorastaan kuumissaan.  Onneksi olin varautunut korvaläpillä ja sormikkailla, vaikka ne lähtöhetkellä naurattivatkin.  

Liput messuille maksoivat 14-16 euroa päivästä riippuen. 

Messut olivat levittäytyneet 4 hallitilaan, joista jokainen oli aivan täynnä ihmisiä.  Paikan päällä tarvittiin siis erityisen pitkää vieteriä, kun joutui matelemaan eteenpäin ja jonottelemaan, jos halusi jotain katsoa. Moni juttu jäi tarkemmin katsomattakin, kun myyntitiskin edessä oli ihmismuuri.  

Myyjiä oli laidasta laitaan: oli harrastelijoita, ammattilaisia,  yrityksiä, järjestöjä.....     Oli erilaisia työnäytöksiä, kuten kangaspuilla kudontaa,  nypläystä,  ompelua, brodeerausta jne, sekä se yksi juttu, joka on ihan jokaikisillä markkinoilla, missä tulee käytyä, eli vihannesleikkurin esittelyä 😂   Aina löytyy uudenlaisia leikkureita ja vihannessilppua.  Anteeksi, jos nauroin tärkeälle asialle. On minulla kotona itsellänikin vihannesleikkuri, ehkä vähän vanhaa mallia, mutta kuitenkin 😉

Ihastelin kauniita makrameetöitä ja tulin sanoneeksi ääneen, että olisi kiva joskus kokeilla.  Kanssakulkijoiden kannustuksesta huomasin, että eipä aikaakaan, kun pussista löytyi nämä kaksi rullaa...   Tunnustan, että en tiedä yhtään, mitä näistä syntyy, tai onko lankaa/ narua edes tarpeeksi, tai minkäkokoiseen juttuun nämä riittävät. Myöskään solmut eivät ole ollenkaan hallussa. Heräteostos siis!  Kotimatkalla tosin tajusin, että näistä voisi myös virkata esim. korin?    Toivottavasti en kuitenkaan liian kauaa näitä kaapissa ala marinoimaan. 


Vain harvakseltaan muistin kaivella kameraa esiin. Tuntuu muutenkin nololta kuvata, jos ei sitten osta mitään.  
 Näistä tontuista tykkään. Ostin viime vuonna yhden potkukelkkatontun.  Äiti osti nyt porolla/ hirvellä ratsastavan tontun. Toipilastonttua emme tunnistaneet 👀 Mistä se mahtoi olla toipumassa? 


Yhdellä seinustalla oli kierrätyspukunäyttely. 



Parhaana, tai ehkä silmiinpistävimpänä ihastuin Paula Malleuksen Mokka -pukuun.   Mallin hiuksetkin sointuvat puvun väreihin. 
Nähdäänkö kenties tämän vuoden linnanjuhlissa tällainen?   Olisipa hienoa, jos linnan pukukoodina olisi tänä vuonna kierrätys, tavalla tai toisella. 


Näihin "hatturasioihin" ihastuin.  Mökillä voisi olla tällaisia ja sopisivat nätisti mökkiteemaan.  Kannen reiästä voisi pudottaa säilöön tyhjiä pulloja, tai puuastiaan voisi sijoittaa esim. muovinkeräyspussin. 
Ideana mainio, mutta en lähtenyt kanniskelemaan mukanani.   Nappasin kuitenkin verkkokaupan (Vanerikko) osoitteen, jos satun innostumaan myöhemmin. 


Erilaisia lankamyyjiä oli vaikka kuinka monta. Oli erilaisia villalaatuja ja värjäysmenetelmiä. En silti ostanut yhtään lankaa! (vai lasketaanko tuo makramee?).   Ajattelin, että kotona on jo riittävästi ja niillä pitäisi pärjätä. 
Sen sijaan kävin hipelöimässä vaikka kuinka monessa kangasmyynnissä.  Eihän niitäkään olisi tarvinnut ostaa, mutta ei niitä voinut täysin vastustaakaan 😊
Oikeassa reunassa on puuvillakangaspaloja. 
Vasemmanpuoleiset ovat trikoota. Jonkinlaisia suunnitelmia on olemassa. 




Päivän aikana oli muotinäytös, jota katsomaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä.   Me olimme tyytyväisiä siitä, että käytävillä oli tuolloin väljempää. 

Yksi ostos jääköön tuonnemmaksi.... näytän sen sitten, jos, ja kun siitä jotain kehkeytyy. 

Yhdessä hallissa oli nk. jouluteemana  kaikenlaisia syömisiä ja juomia. 
Maistiaisia oli monessa paikassa 😄
Mukaan lähti  karjalanpiirakoita, kuivalihaa, saaristolaisleipää, makuhunajaa ja metrilakua.  
Kotimatkalla piti vielä käydä syömässä huoltoasemalla.  Olin torkkunut jo kolmet unoset siihen mennessä.  Syödessä tajusin, että en ollut juonut kahvia, kuin aamulla! Ei mikään ihme, että nukutti. 


Merrillä oli jo ihan kamala ikävä kotona.  



Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Mieli on jo vähän jouluisempi, kuin ennen messuja. 

Heikunkeikun ja uutta viikkoa kohti! 

torstai 17. marraskuuta 2022

Kirpputorilöydöksiä

 Ei ole tullut todella pitkään aikaan käytyä kirpputorilla.  Noissa paikoissa on aina vähän vaihteleva tilanne: välillä löytyy kaikenlaista, välillä ei yhtään mitään. 

Tänään menin äidin kanssa kirpputorille avoimin mielin ja palasin täysin sylein 😂   Yhden kissanpedin jätin kuitenkin ostamatta, kun huomasin loppusumman nousevan turhankin paljon.   Voihan sen hakea sitten vaikka myöhemmin.... 

Sekin aina mietityttää, että ei oikeastaan tarvi mitään, mutta silti tulee osteltua kaikenlaista, kun on niin halpaa.  Sisäinen Sulo Vilen herää henkiin.  Onko sinussa sisäistä kirppishamstrailijaa? 

Tällaisen kierroksen jälkeen voi sitten pitääkin taas usemman kuukauden tauon. 

Tämä kissa on hyvin pieniruokainen. Se ei myöskään tärvele kukkiani, eikä oksenna matolle.  Halvaksikin se tulee, kun on paastolla.  

Meillä on tällainen iso, litteä, puinen kissa ennestään.  Tämä ei ole litteä, vaan pullea. 



Merri halusi heti tietää, onko sen kestettävä taas uutta kissatulokasta. Se varmisti, että uusi kissa ei aiheuta harmia ja osaa käyttäytyä. 


Frodokin oli kiinnostunut tulokkaasta. Sitä kyllä vähän epäilytti, että  joutuuko se nyt jakamaan Merrin huomion jonkun toisen kissan kanssa. 


Onko Jorid Linvik tuttu nimi?  Hänellä on aivan ihastuttavia neulemalleja. Olen joskus ostanutkin niitä yksittäisinä nettikaupasta. Näkyy nytkin löytyvän kyseinen suunnittelija Ravelrysta, omalta nettisivustoltaan, Instagramista ja Facesta. 
Eihän tällaista kirjaa voi jättää ostamatta! 


Alla muutama otos kirjasta.



Saman suunnittelijan toinenkin kirja.


Muutama maistiainen tästäkin kirjasta. 


Ja Wau!   Alla oleva kirja on ehdoton opas asiasta kiinnostuneille!  Kukapa ei olisi kiinnostunut Hobiteista ja Keski-Maan muista asukkaista???  (Ei varmaan kukaan teistä 😂). 


Minä olen kertakaikkiaan hurahtanut näihin maisemiin ja tapahtumiin. 


Tässä kohtaa väläytän vain muutaman kuvan kirjan sivuilta, mutta vakuutan, että tämä ei tule jäämään tähän! 😁  Odottakaa ja hämmästykää! 



Löysin myös pari tosi kivaa paitaa. 



Kumpikin oli juuri sopiva, sekä väreiltään, että malleiltaan mieleinen.  


Voiko joku vastustaa blyyshipipoa?  Ehkä kuvan perusteella voi, mutta kun siihen on kerran koskenut, se vie mennessään.... 
Olen siitä kummallinen käsityöihminen, että en tykkää pitää neulottuja pipoja.  


Nähtyäni jouluisia teippejä tajusin tarvitsevani juuri niitä.  Ihan oikeasti!   Aina ei voi tietää, mitä tarvitsee, ennen kuin näkee, vai mitä?


Jos eurolla saa näin nätin, jouluisen sohvatyynyn päällisen, voiko sen jättää ostamatta?  Ei tuolla hinnalla kannata ainakaan alkaa itse ompelemaan, vetoketju ja kaikkea.  Veikkaan Merrinkin tykkäävän tästä kankaasta 😄


Vielä kaksi tukevaa lehtikoteloa. Minulla on pahvisia lehtikoteloita käytössä käsityölehdilläni, mutta pitkäaikaisessa käytössä ne ovat alkaneet lösähdellä liikuteltaessa.  Näistä minulla oli siis aivan huutava pula! Hyvä ostos! 😍


Nyt en oikein tiedä, voivatko kissat nukkua oikein missään, kun jäi se kissanpeti ostamatta.....