tiistai 31. joulukuuta 2019

Pyöreitä asioita

 Täällä toivotetaan Teille Hyvää Uutta Vuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille ja kaikille muillekin vierailijoille, kommentoijille, rapsutuksia ja silityksiä lähettäneille, kiinnostuneille, Blogiystäville!



Merri ei ole enää mikään kissanpoikanen. Se alkaa olla jo ihan aikamiehen kokoa!  Vielä kun vähän pörhistää turkkia pakkasella, niin näyttää ihan pallolta!

Pommeja täällä on paukuteltu jo pitkin viikkoa, eikä se näytä Merriä häirinneen, mitä nyt vähän korviaan heristellyt. Joillekin paukuttelu alkaa siitä, kun ensimmäisiä pommeja aletaan myydä.  Uutisissa mainittiin myös yhdestä varastokontista, jonne oli murtauduttu. Toiseenkin oli yritetty, ilman tulosta.

Itse olen tuijotellut ilotulitteiden väriloistoa vain kaukaa. Jokainen lähellä pamahtanut pommi säpsähdyttää. Vuosia sitten olimme useamman perheen voimalla läheisellä koululla katselemassa itse lähetettyjä raketteja. Sinä vuonna ei ollut lunta ja pata kaatui. Raketteja alkoi lentää katsojiin päin. Yksi tuli minua reiteen, mikä ei ollut se pahin, vaan nuorimmainen, vyötärönkorkuinen, seisoi vieressäni. Onneksi ei osunut!  Olisi siltä korkeudelta osunut paljon pahemmin.  Jalkakin oli pitkään kipeä, ehkä vähän revähtikin. Korjaantui lopulta itsekseen (kuka nyt lääkäriin menisi...). Housuihin jäi musta rinkula, mutta kangas pysyi ehjänä!


Jouluksi tuli askarreltua noiden suukkotähtien lisäksi tuollainen pyöreä koriste. 2 cd -levyä vastakkain ja siihen liimattu nk. mandalamuotoon helmiä, paljetteja yms.
Sen verran askartelua, että pääsi taas toteamaan, että lanka on minulle se ominaisin materiaali. 😃

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Eräs joulutarina

Ajattelin kertoa, millainen oli minun jouluaattoni.

Jouluaattoa edeltävänä iltana pääsin töistä kello 22.  Kotona oli sauna odottamassa, joulusauna.
Nukkumaanmenoa pystyi venyttämään niin paljon kuin huvitti, koska aattonakin oli vasta iltavuoroon meno.

Aattona nukuin pitkään. Taisin herätä siinä 10 aikoihin.  Aamupala kutsui tavalliseen tapaan; kahvia ja 2 leipää. Tällä kertaa leivän päälle pääsi laittamaan kinkkua ja sinappia, koska joulukinkku oli jo paistettuna.

Hautausmaalla ehti pyörähtää ja vähän pikakylässäkin.  Eväiden tekoa, ruokailua ja  lopulta töihin kotihoitoon.

Töissä aamuvuorolaiset vielä kirjasivat viimeisiä juttujaan ja pitivät samalla raporttia iltavuorolaisille; muista tarkistaa lääkkeenjako, vie asiakkaalle avaintenluovutuspaperi, seuraa ja kirjaa asiakkaan muuttuneesta voinnista jne. Kaikki taskuvihkoon muistiin. Iltalaiset tekivät aluksi nimenhuudon. Moni asiakas oli muokannut käyntejään joulun pyhinä,  kun omaisia oli paikalla. Osa käynneistä jäi vielä puhelinsoiton varaan, tuovatko omaiset asiakkaan kotiin, vai jääkö hän yöksi.   Osa asiakkaista sairaalassa tai lyhytaikaispaikalla, varmistus, että käynnit on keskeytetty maksun hyvitykseksi.

Ennen ensimmäistä asiakaspaikkaa ehti vielä vähän aikaa tehdä kirjallisia töitä, joita on aina rästissä enemmän ja vähemmän; voimavarakartoitus ja  hoitotuen hakeminen. Hieman taas etenivät.

Laatikossa on vielä jäljellä joulukukkia. Eri kukkakaupoissa oli taas kampanja : osta kukka yksinäiselle vanhukselle tai jotain sellaista. Kukkia tuli aivan valtavasti, enemmän, kuin minään vuonna.  Lisäksi tuli  muualta muutama ruoka-avustuskassi ja iso kasa lasten tekemiä joulukortteja.   Korteissa on hyvän mielen lisäksi sekin puoli, että muistisairas ihmettelee seuraavat päivät, kuka se "Siiri" tai "Mikko" on, joka siihen korttiin on kirjoitettu, onko joku sukulainen tai naapuri.   Kaikki taisivat lopulta saada kukan tai muun lahjoituskassin, kun niitä tuli niin runsaasti.

Ennen lähtöä kerätään avaimia, vietäviä kukkia, lääke- ja hoitotarvikepussukoita, verenpainemittari, kertakäyttöhanskoja ja -kengänsuojia jne.  Ja mikä tärkeintä: käydään vessassa!  Matkan varrella ei niitä vessoja oikein ole 😉

Ensimmäiset käynnit ovat usein  niitä, joissa käydään illan aikana 2 kertaa.   Käynneillä mm. annetaan lääkkeitä,  tarjotaan, syötetään tai valvotaan ruokailua, käydään vessa-asioilla, vaihdetaan vaippoja, voidaan siirtyä sängystä pyörätuoliin tai päinvastoin,  Jokainen käynti näkyy mobiililaitteessa, johon kirjataan käynnit ja voidaan tarkistaa, mitä aiemmin on kirjoitettu.  Mikäli kesken illan tulee joltain asiakkaalta tai omaiselta puhelu, voi mobiilista tarkistaa, kuka käynnin on tekemässä ja soittaa hänelle asia.  Välillä tuntuu, että puhelin on aina käteen tarrautuneena, kun siellä on kaikki tulevat ja menneet asiat käyntiin liittyen. Usein luen jo käynnille mennessäni aiemmin tehtyjen käyntien kirjauksia, niin ei tarvitse käyttää siihen aikaa asiakkaan luona.  Joskus tuntuu, että ihmiset katsovat pitkään, kun joku kävelee puhelimeen tuijottaen ulkona, kas kun ei putoa monttuihin kävellessään...
Ruokatauko katkaisee iltaa, joskin usein huomaa jääneensä jo siinä kohtaa jälkeen käynneistä.  Useimmiten asia korjaantuu illan aikana tavalla tai toisella.
Huvittavaa on, kun joku on todella huonokuuloinen (no ei se tietenkään), ja pitää puhua todella kuuluvasti. Sitten menet seuraavaan paikkaan ja jatkat samalla volyymillä. Aika äkkiä tulee kommentti, että älä huuda. 😅
Käynnit jatkuvat samoissa merkeissä. Lisäksi vaihdetaan yöksi isompia virtsapusseja, mittaillaan verensokereita, vaihdetaan yövaatetusta, poistetaan tukisukkia, rasvataan ihoa, avataan vuoteita,  pidetään mielialat rauhallisina, voidaan lisätä pari palaa keskeneräiseen palapeliin, suljetaan verhoja ja kaihtimia, jutellaan jouluisia juttuja.  Joillekin kotihoidon käynti on päivän ainoa ihmiskontakti. Haluan kohdata asiakkaan ensisijaisesti ihmisenä, en asiakkaana. Kotona asiakkaalla on muutenkin suurempi itsemääräämisoikeus, kuin laitoksessa. Mikäli hän kieltäytyy hoidosta, eikä suosuttelukaan tehoa (siinä olemme kyllä kehittyneet mestareiksi), ei ketään voi väkisin hoitaa.
Lopuksi varmistetaan, että ulko-ovi on lukossa.

Käyntien välit surautetaan joko autolla tai kävellen, etäisyydet vaihtelevat.  Keli voi olla ajoittain huonokin ja pimeässä on vaikea löytää uusien paikkojen osoitteita.  Usein etsitään kännykän valossa oikeaa avainta nipusta, että pääsee sisään.

Päivän päätteeksi palataan toimistolle "ihanasti" tupakan- tai muun asian tuoksuisena.  Palautetaan avaimet ja kirjataan koneella mittausarvot asiakkaan tietoihin.
Vielä viimeiset tapahtumien vaihdot työkavereiden kesken ja sitten kotiin.

Kotona odotti Merri ja sen toinen palvelija.

Joulu meni jotenkin ohi kotioloissa, mutta näkyi kyllä asiakkaiden tapaamisissa. Ihmisillä oli joulukoristeita, kuusiakin, joululaulut soivat. Kaikki eivät kuitenkaan ole jouluihmisiä.
Jotkut viettivät joulua yksin, joillain oli omaisia ja ystäviä käynyt, tai olivat itse heidän luonaan.
Joillain kaapit täynnä ruokaa, joillain kaapit lähes tyhjät, pieniruokaisia kun ovat.
Joku siellä jo herkistyi kiittelemäänkin, kun oikein joulunakin tullaan tekemään käyntejä.
Pyhät menevät pian ja arki jatkuu.  Jokaisesta itsestään on kiinni se, miten sen aikoo käyttää ja millä mielellä kohdata.  Voiko lähímmäiselle tuottaa iloa ja juhlan tunnetta muulloinkin, kuin jouluna?

Oma kotijouluni tuntui alkavan vasta tapaninpäivänä, kun oli ensimmäinen jouluvapaa.
Muutama päivä lepoa ja sitten taas sorvin ääreen!

Näihin tunnelmiin......Sartsa

perjantai 27. joulukuuta 2019

Merrin syntymäpäivä ja parhaat palat elämän varrelta

Minä Merri, Merri The Cat, alias Meriadoc  (elokuvan mukaan), olen tänään 2 vuotta! 
Synnyin siis 2 vuotta sitten synnyinkotiini jossa äitini hoiti minua. Isääni en ole nähnyt, vain äiti tietää kuka se on, mutta ei kerro.  Asuin synnyinkodissani 3 kuukautta muiden kissojen ja koirien ja ihmisten seassa.  Sieltä muutin nykyiseen kotiini, jonne kotiuduin helposti.

Koska kukaan ei usko, että olen ollut pieni rääpäle, niin tässä on todistusaineistoa!


Opin heti olemaan valjaissa ja pääsin ulkoilemaan. 


Oikeastaan pääsin ihan minne vain....


Unet pitää saada ottaa rauhassa. Onneksi siihen oli mahdollisuus monessa paikassa. Täältä minua ei aina löydetty helposti. 


Sain tällaisen teltan, jota olin aina toivonut!!


Paras paikkani oli, ja on edelleenkin, tämä sohvan kulma. Tässä sohvalla me koko perhe vietämme aikaa yhdessä. 


Välillä istuen, välillä maaten...


Tämä kuva on otettu, kun ihmissiskoni vielä asui kotona. Meillä oli pelotteluleikki meneillään. 


Ihmissiskoni otti meille kisun, rakkaan Maian, joka oli minulle heti lemmikki. Vietimme paljon aikaa yhdessä. 


Kunnes ne molemmat muuttivat pois ja oli hetken aika yksinäinen olo.


Mummolasta löytyi ihan samanlainen sohvannurkka, kuin kotoa! 


Mummolassa on myös parveke, josta voi ihmetellä ikkunan läpi ulkona kulkijoita.  Aina pitää ensin tarkistaa, että mummolla ei ole hiirenloukkua viritettynä. Meillä on mummon kanssa vähän erilainen tapa pyydystää hiiriä. Se on kuitenkin meidän yhteinen harrastuksemme. 


Tätä hommaa olen aina rakastanut!  Ensin pitää kömpiä maton alle, sitten odottaa rauhallisesti, että joku huomaa ja tulee kurmottamaan minua maton läpi. Kehruukoneeni käynnistyy välittömästi tuplateholla!



Tässä on kiipeilytelineeni. Sen päällä tykkään leikkiä piipunrassin tms. pyydystystä. Ihminen heittää, minä otan kiinni, päästän irti, ihminen noukkii ja jälleen heittää.


Maia saikin sitten veli-kissan. Olin aluksi vähän epäluuloinen ja kateellinenkin. Sam on kuitenkin hyvä tyyppi! Sen kanssa vasta syntyykin parhaat painit! 


Minulla on vähän outoja tapoja....


Tässä ensimmäinen jouluni!  No en minä tuota puuta kaatanut, jos te sitä mietitte. 



Tämä kori on minulle rakas. Siinä on hyvä nukkua ja siinä voi myös nauttia  kyydittämisestä. Ihmiset kantavat koria mielellään.



Tässä olen saanut parhaan kalaleluni! Se on minulla käytössä vieläkin! Teen upeita nelipistehyppyjä, kun kala lentää.



Tämä harrastus oli enemmänkin pienten kissojen hommaa. Nykyisin en enää niin tykkää maton sisällä kyyditsemisestä.


Matto on kuitenkin hyvä olla olemassa. Siinä voi tehdä esim. tämän kissoille tyypillisen kiertovenytyksen. Tässä on minun versioni.


Minulla on tällainen kantokassi, jossa voin olla, kun mennään mummolaan, tai muuten vaan ulkoilemaan.


Tämä nappula-automaatti on myös ihan peruspäiviini kuuluva laite.  Ihmiset ajattelivat, että voisin olla omatoiminen ja ottaa itse ruokani. Tämä ei kuulemma ole mikään palveleva ravintola jatkuvasti. 


No entäs hän??  Hän on Arttu, kaveri, jonka energia on ehtymätön!  Kyllähän minäkin Artusta tykkään. 


Tämä ei ole minun valitsemani kuva! Enkä ole ollut missään tekemisissä tämän vahingon kanssa. Minulla ei ole tapana tuhota mitään.



Syyllinen löytyy tästä porukasta.  Siv ja Knut ovat olleet elämässäni pienestä pitäen. Ensin olin pienempi ja sain Knutilta päihin innokkuuttani. Nyttemmin olen itse kasvanut suurimmaksi. 


Mökillä olen ollut useasti. Se on kuitenkin joka kerta vähän jännittävä ja pelottavakin paikka.  Laiturilla on rauhallista katsella maisemia. Joskus voi nähdä joutsenenkin. 


NÄÄTÄ tuli taloon!!!

Maisa oli aluksi hirveän uhkaava. Minä en siitä välittänyt ja sain kuin sainkin Maisan kesytettyä. Sanoin sille, että jos se aikoo olla meillä, niin meidän pitäisi vetää yhtä köyttä. Uskoihan se sen lopulta. Tarjosin sille mm. nappuloita.



Mamin kanssa askartelu ja touhuaminen on erityisen mukavaa. Joskus tuppaa nuo tuotokset vähän naurattamaan.....


Toisaalta pilkka sattuu omaan nilkkaan ja hymy hyytyy. Tarvitsen aika usein apua tämän ulkohihnani kanssa. Tämä on aika nolo tilanne....kurki kävi kimppuun.


Olen siisti ja puhdistan itseni päivittäin. Tämä kynsien nyppiminen hampailla ei kuitenkaan ole kaikkien läsnäolijoiden korville sopivaa viihdettä. 


Tykkään olla iskin sylissä....


...ja nukkua mamin jaloissa. 


Tästä ulkoiluhäkistä tykkään erityisesti. Sinne haluan aina heti aamusta, oli sää mikä tahansa. 



Tässä vielä  viimeinen kuva minusta. Haluan kiittää teitä kaikkia blogivierailijoita, kun laitatte aina minulle rapsutuksia ja silityksiä virtuaalisesti. Moni olisi halunnut minut kotiinsakin, mutta ymmärrättehän, että en voi lähteä täältä oman perheen luota noin vain. 
Lähetän teille kuitenkin nyt virtuaalikehräykset ja hennon maukaisun!! 



tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää joulua

Toivotamme Teille Blogiystäville ihanaa ja rauhallista joulua!!!



Terveisin Merri ja Sartsa

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulu on jo ovella

Minulle joululeivonnassa tärkein tehtävä on taatelikakku. Siitä tulee lapsuuden maut mieleen.  Yleensä kuivat kakut eivät ole niin kovin innostavia juttuja, mutta tämä tekee poikkeuksen.  Taatelikakkuja on monenlaisia, mutta harva maistuu tältä, kuin tämä äidiltä saadun ohjeen mukaan tehty.
 Jostain syystä minulla on tapana toistaa samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Ehkäpä siksi näitä kakkujakin on nyt syntynyt jo 6 kappaletta.  Vielä suunnittelen, josko tekisin  2 lisää.  Olen jakanut kakkuja jouluviemisiksi. Töihin voisi viedä yhden....jos sellainen olisi, eli jonkun pitäisi käydä kaupassa ostamassa taateleita.
Taateleitakin on erilaisia. Tähän kakkuun ostan aina sen palikan mallisen paketin. Kerran erehdyin ostamaan pussitaateleita, ja ne olivat selvästi kuivempia.

Eipä täällä paljon muuta ole leivottukaan; nämä 6 kakkua, hiukan pipareita (joista "rosvo" vei osan taikinasta) ja vähän torttuja.
Jouluruokia en aio tehdä. Asian voi ymmärtää niinkin, että en oikein osaa... eikä jostain syystä ole tullut innostustakaan.  Lapset ovat joskus sanoneet, että NYT on hyvä  porkkanalaatikko tms.  Tällöin on kyseessä ollut Kuuluisien Äitien tekemä tuote.
  Miehellä on suunnitelmissa tilata pizzaa, kun on Merrin kanssa kahden kotona jouluaattona.  Tässä on kai tarkoitus rikkoa niitä vanhoja joulurutiineita. Minulla on heti alkuviikosta 3 iltavuoroa.  Jouluruokailufiilikset eivät ole ihan huipussaan. Tapanina päästään kylään syömään.


Leipoessa totesin käteväksi tämän kirpputorilta löytyneen telineen. 
Vihko on todella vanha. Ohjeet on kirjoitettu  suuren innostuksen vallassa useita kymmeniä vuosia sitten. Onhan tätä vihkoa tullut käytettyäkin.  Äskettäin tuli mieleen, josko tekisi tuoreemman version, johon keräisi ne parhaimmat ohjeet, joita kirjoittamisen jälkeen on oikeasti tullut käytettyä. 

Mikäli haluatte tämän ohjeen, niin laitan sen tähän selkosuomeksi, jos tuo vihko on parhaat päivänsä nähnyt. 

Säilyvä taatelikakku

1pkt kivettömiä taateleita
3dl vettä
1½dl sokeria
200 g margariinia (käytän laktoositonta Keijua)
2 kananmunaa
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3½ dl vehnäjauhoja

Pilko taatelit kattilaan ja mittaa sinne myös vesi ja sokeri. Keitä aineet soseeksi. Jäähdytä puolilämpimäksi ja sekoita rasva soseeseen. Jäähdytä ja vatkaa munat yksitellen taikinaan. Lisää kuivat aineet.
Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. 
Kypsennä 175 asteessa noin tunti. 
Kakun maku paranee säilytyksen aikana. Leivo se siis pari viikkoa ennen käyttöä (??? viikkoa??? no näin olen ohjeeseen kirjoittanut, en ole kyllä toteuttanut tätä osuutta)

Taateleissa on luvatusta kivettömyydestä huolimatta joskus kivi tai kaksi.  Joulunajan hammasvaivat  voi estää esim. vetämällä taatelit soseeksi sauvasekoittimella. Tässä vaiheessa kuuluu pieniä kilauksia, jos mukaan on jäänyt kivi.   Sen jälkeen otan käyttöön kikka kolmosen:  vedetään käteen kertakäyttökäsine ja tunnustellaan vielä taikinanalku ja poistetaan mahdolliset kivet.  Olen tällä keinolla ottaut tosissaan sen hammasasian, joka ei ole mikään naurunasia. 

Teen taikinan tuplana, koska uuniini mahtuu 2 kakkuvuokaa kerralla. 


Asioiden toistosta puheenollen, tätä mallia olin tehnyt vasta yhdet.... 
Langankulutus 110g.  Nyt voin sanoa, että ennen joulua ei valmistu enää yhtään käsityötä (99.9% varmuudella). 


Merri: Lupaatko, että tämä mölytoosa ei ala vinkumaan ja ulvomaan, jos haistan tätä?? Jos narraat, niin juoksen ulos tai alakertaan! 
Haistan huilua, kun kerran niin olen kuullut  kehotettavan.  
Yleensä  mulkaisen pahasti ja lähden pois, kun kuulen sinun avaavan sen mölytoosan päälyskotelon vetoketjun.  


Nyt riitti....lähden varmuuden vuoksi....pidä se metelikoneesi!

No niinpä pidänkin! Tänään olisi vielä toistamiseen soittokeikka kauneimmissa joululauluissa. 
Muutama päivä sitten soitettiin koululaisille heidän ruokataukonsa ajan.  Olisipa aina näin innostunutta yleisöä! Taputuksia ja hurrauksia sateli. Pienet koululaiset nauttivat erilaisesta koulupäivästään, ja kouluruokailustaan.  
Tällaisia soittokeikkoja on ollut nyt jo 4-5. Olemme käyneet soittamassa joulun alla ja kevätkauden viimeisinä päivinä. 
Palkkioksi olemme joulun alla saaneet  syödä kouluruoan.  Joka kerta on ollut oikein hyvä ruoka. 

Vielä 2 yötä jouluun.......... 

perjantai 20. joulukuuta 2019

Valoa kansalle

Kaupungin puistossa oli hieno valotaideteos -kokoelma.

Kyseessä on Alexander Reichsteinin kiertävä kokoelma: He olivat täällä.
Paikallisen historian hahmoja ja haamuja valoveistoksina.
Ajatuksena on ollut herättää henkiin entisaikojen ihmisiä, jotka ovat asuneet alueellla tai sen lähistöllä eri aikakausina.Taustalla soiva klassinen musiikki luo hienon tunnelman hämärtyneeseen puistoon.


Mikä ei kuulu joukkoon?





Tämä kiinnosti eniten paikalle tulleita lapsia. Teoksiin ei saanut koskea, mutta joku siellä aina ehti vähän tönäistä puussa riippuvaa keinua ja aavelasten leikki näytti todemmalta. 




Tausta ei ole oikein hieno, kun oli vaikea saada sellaista kuvakulmaa, jossa ei olisi eläviä ihmisiä. 


Kuvat puhukoon puolestaan.  Älkää antako taustaromppeiden häiritä...

Itse lisäsin valoa pimeyteen, laittamalla elämän puuhuni valaistuksen.