Kissanpäiviä (ja vähän koirankin)

Minulla on ollut viime aikoina taas erityisen mukavaa. Minulla on monta kaveria. Siitä todistuksena tämä pakettikin!   Sain paketin Pepsiltä ja Maxilta. Sieltä löytyi heidän kaverikirjansa, upea jouluinen kuvakortti, sekä pari herkkupatukkaa minulle! Slurps!

Mamma tätä minun puolestani täytteli, kun sanelin, mitä pitää kirjoittaa. Pyysin häntä valitsemaan myös edustavimman kuvani kirjaan. 

Ei ole vielä edes joulu, mutta minä sain toisenkin paketin!  Se on Liisa -tädiltä yllätyspaketti! 

Sieltä löytyi TOSI hieno kassi, jonka Liisa on itse tehnytkin!  Mistä onkin löytynyt noin hienoa kierrätyskangasta ??  Mami luuli ensin, että tämä on sellainen essu, jonka hän vetäisee päälleen, kun on minulla ruokinta-aika.  Minä näytin, että katsoppas tätä; tämä on sinun uusi kauppakassisi!  Kokeilinkin, ja totesin, että se on riittävän tukeva maitopurkeille, kun se kesti minutkin. 

Minulle Liisa oli näperrellyt vielä tällaisen kalan. Liisa on kalojen tekemisen mestari! Ihailen tätä ensin jonkin aikaa, kun en tiedä mitä lajia on.  Se vanha oranssi on ihan pettämätön. Olen juossut sen perässä jo pitkään!
Kiitos Liisa!

Tämän hauskuuden lisäksi minulla oli  kotonakin kavereita.  

Knut ihastui tähän raapimisalustaani ja vietti siinä kai öitäkin.  Tässä se istuu onnensa kukkuloilla ja poseeraa kameralle.  

Siv, pikku sirpukka. Se on Knutin samanikäinen sisko, mutta on paljon pienempi. Tosin molemmat ovat minua pienempiä ;) 

Molemmat ovat vähän arkoja. Siv kähisi minulle edellisellä kyläilyllä koko ajan. Nyt se kähisi vain, kun olin liian aktiivinen leikkikaveri. 

Nyt kerron siitä, kun mukaan astui Nuutti -koira!!

Nuutti olisi halunnut leikkiä minun kanssani, mutta minulla meni ensin aika paljon aikaa näyttää, että nyt ollaan minun reviirilläni. Enhän minä mitään pahaa sille aikonut, mutta pidinpähän vaan pientä jännitystä yllä....

Meinasi se välillä minulle jotain kuiskatakin, mutta en saanut selvää.  Oikeastaan otin jopa pienet puolitorkutkin siinä tilannetta seuratessani.

Knut -kissa päätti pysyä kaukana, eikä sitä nähty koko koiravierailun aikana. 

Katsokaapa kuitenkin kuka tuli paikalle ihan uteliaisuuden ajamana! Siv, rohkea tyttökissakaverini! Sekin muuttui yht´äkkiä noin suureksi!

No mehän tehtiin sitten Sivin kanssa suunnitelma ja saarrettiin se Nuutti -koira sinne keittiöön. Se oli pöydän alla ja me tuijotimme sitä pöydän molemmin puolin.  Alkoi sitä kai hieman pelottaakin meidän kanssa.  

Ihan kavereina me lopulta erottiin. Sivin kaveruudesta en ole ihan varma, kun nuo tytöt on niin oikukkaita. 

Nuutti -koiran lähdettyä leikimme vielä kolmestaan, kun Knut -kissakin saatiin sieltä alakerran sohvan alta pois.  Me kerrottiin Sivin kanssa sille koko juttu.  Siv tuossa juuri näyttää NÄÄDÄN kanssa, mitä se olisi tehnyt sille vaaralliselle koiralle, jos olisi päässyt tarpeeksi lähelle.

Kaverit ovat lähteneet, nyt voin taas keskittyä isäntäväkeen.  Mamilla oli joku vikana kun se puhisi ja piteli päätään, joku migreeni kuulemma. Se otti lääkettä, kävi moneen kertaan saunomassa, pihalla seisomassa ja vaikka mitä. Paras lääke olin kuitenkin kuulemma minä. 

Kyllä minä mamia hoidinkin koko päivän. Olin moneen kertaan sen sylissä. Illallakin vielä menin sen jalkojen viereen nukkumaan (niin kuin aina), ja varmistin, että se nukkuu hyvässä asennossa, eikä liiku mihinkään.