Eräs joulutarina

Ajattelin kertoa, millainen oli minun jouluaattoni.

Jouluaattoa edeltävänä iltana pääsin töistä kello 22.  Kotona oli sauna odottamassa, joulusauna.
Nukkumaanmenoa pystyi venyttämään niin paljon kuin huvitti, koska aattonakin oli vasta iltavuoroon meno.

Aattona nukuin pitkään. Taisin herätä siinä 10 aikoihin.  Aamupala kutsui tavalliseen tapaan; kahvia ja 2 leipää. Tällä kertaa leivän päälle pääsi laittamaan kinkkua ja sinappia, koska joulukinkku oli jo paistettuna.

Hautausmaalla ehti pyörähtää ja vähän pikakylässäkin.  Eväiden tekoa, ruokailua ja  lopulta töihin kotihoitoon.

Töissä aamuvuorolaiset vielä kirjasivat viimeisiä juttujaan ja pitivät samalla raporttia iltavuorolaisille; muista tarkistaa lääkkeenjako, vie asiakkaalle avaintenluovutuspaperi, seuraa ja kirjaa asiakkaan muuttuneesta voinnista jne. Kaikki taskuvihkoon muistiin. Iltalaiset tekivät aluksi nimenhuudon. Moni asiakas oli muokannut käyntejään joulun pyhinä,  kun omaisia oli paikalla. Osa käynneistä jäi vielä puhelinsoiton varaan, tuovatko omaiset asiakkaan kotiin, vai jääkö hän yöksi.   Osa asiakkaista sairaalassa tai lyhytaikaispaikalla, varmistus, että käynnit on keskeytetty maksun hyvitykseksi.

Ennen ensimmäistä asiakaspaikkaa ehti vielä vähän aikaa tehdä kirjallisia töitä, joita on aina rästissä enemmän ja vähemmän; voimavarakartoitus ja  hoitotuen hakeminen. Hieman taas etenivät.

Laatikossa on vielä jäljellä joulukukkia. Eri kukkakaupoissa oli taas kampanja : osta kukka yksinäiselle vanhukselle tai jotain sellaista. Kukkia tuli aivan valtavasti, enemmän, kuin minään vuonna.  Lisäksi tuli  muualta muutama ruoka-avustuskassi ja iso kasa lasten tekemiä joulukortteja.   Korteissa on hyvän mielen lisäksi sekin puoli, että muistisairas ihmettelee seuraavat päivät, kuka se "Siiri" tai "Mikko" on, joka siihen korttiin on kirjoitettu, onko joku sukulainen tai naapuri.   Kaikki taisivat lopulta saada kukan tai muun lahjoituskassin, kun niitä tuli niin runsaasti.

Ennen lähtöä kerätään avaimia, vietäviä kukkia, lääke- ja hoitotarvikepussukoita, verenpainemittari, kertakäyttöhanskoja ja -kengänsuojia jne.  Ja mikä tärkeintä: käydään vessassa!  Matkan varrella ei niitä vessoja oikein ole 😉

Ensimmäiset käynnit ovat usein  niitä, joissa käydään illan aikana 2 kertaa.   Käynneillä mm. annetaan lääkkeitä,  tarjotaan, syötetään tai valvotaan ruokailua, käydään vessa-asioilla, vaihdetaan vaippoja, voidaan siirtyä sängystä pyörätuoliin tai päinvastoin,  Jokainen käynti näkyy mobiililaitteessa, johon kirjataan käynnit ja voidaan tarkistaa, mitä aiemmin on kirjoitettu.  Mikäli kesken illan tulee joltain asiakkaalta tai omaiselta puhelu, voi mobiilista tarkistaa, kuka käynnin on tekemässä ja soittaa hänelle asia.  Välillä tuntuu, että puhelin on aina käteen tarrautuneena, kun siellä on kaikki tulevat ja menneet asiat käyntiin liittyen. Usein luen jo käynnille mennessäni aiemmin tehtyjen käyntien kirjauksia, niin ei tarvitse käyttää siihen aikaa asiakkaan luona.  Joskus tuntuu, että ihmiset katsovat pitkään, kun joku kävelee puhelimeen tuijottaen ulkona, kas kun ei putoa monttuihin kävellessään...
Ruokatauko katkaisee iltaa, joskin usein huomaa jääneensä jo siinä kohtaa jälkeen käynneistä.  Useimmiten asia korjaantuu illan aikana tavalla tai toisella.
Huvittavaa on, kun joku on todella huonokuuloinen (no ei se tietenkään), ja pitää puhua todella kuuluvasti. Sitten menet seuraavaan paikkaan ja jatkat samalla volyymillä. Aika äkkiä tulee kommentti, että älä huuda. 😅
Käynnit jatkuvat samoissa merkeissä. Lisäksi vaihdetaan yöksi isompia virtsapusseja, mittaillaan verensokereita, vaihdetaan yövaatetusta, poistetaan tukisukkia, rasvataan ihoa, avataan vuoteita,  pidetään mielialat rauhallisina, voidaan lisätä pari palaa keskeneräiseen palapeliin, suljetaan verhoja ja kaihtimia, jutellaan jouluisia juttuja.  Joillekin kotihoidon käynti on päivän ainoa ihmiskontakti. Haluan kohdata asiakkaan ensisijaisesti ihmisenä, en asiakkaana. Kotona asiakkaalla on muutenkin suurempi itsemääräämisoikeus, kuin laitoksessa. Mikäli hän kieltäytyy hoidosta, eikä suosuttelukaan tehoa (siinä olemme kyllä kehittyneet mestareiksi), ei ketään voi väkisin hoitaa.
Lopuksi varmistetaan, että ulko-ovi on lukossa.

Käyntien välit surautetaan joko autolla tai kävellen, etäisyydet vaihtelevat.  Keli voi olla ajoittain huonokin ja pimeässä on vaikea löytää uusien paikkojen osoitteita.  Usein etsitään kännykän valossa oikeaa avainta nipusta, että pääsee sisään.

Päivän päätteeksi palataan toimistolle "ihanasti" tupakan- tai muun asian tuoksuisena.  Palautetaan avaimet ja kirjataan koneella mittausarvot asiakkaan tietoihin.
Vielä viimeiset tapahtumien vaihdot työkavereiden kesken ja sitten kotiin.

Kotona odotti Merri ja sen toinen palvelija.

Joulu meni jotenkin ohi kotioloissa, mutta näkyi kyllä asiakkaiden tapaamisissa. Ihmisillä oli joulukoristeita, kuusiakin, joululaulut soivat. Kaikki eivät kuitenkaan ole jouluihmisiä.
Jotkut viettivät joulua yksin, joillain oli omaisia ja ystäviä käynyt, tai olivat itse heidän luonaan.
Joillain kaapit täynnä ruokaa, joillain kaapit lähes tyhjät, pieniruokaisia kun ovat.
Joku siellä jo herkistyi kiittelemäänkin, kun oikein joulunakin tullaan tekemään käyntejä.
Pyhät menevät pian ja arki jatkuu.  Jokaisesta itsestään on kiinni se, miten sen aikoo käyttää ja millä mielellä kohdata.  Voiko lähímmäiselle tuottaa iloa ja juhlan tunnetta muulloinkin, kuin jouluna?

Oma kotijouluni tuntui alkavan vasta tapaninpäivänä, kun oli ensimmäinen jouluvapaa.
Muutama päivä lepoa ja sitten taas sorvin ääreen!

Näihin tunnelmiin......Sartsa