Raparperista asiaa

Terassivalusta jäi sementtiä yli. Päätin tehdä pitkästä aikaa muutaman valetun raparperinlehden. 

Mökin pihassa oleva hiekkakasa loi oivalliset puitteet valuihin. 

Käytössä oli alla olevan kuvan mukaista tavaraa.  Tuote on melko graavia, sisältäen pieniä kiviä.  Olen joskus tehnyt vastaavia juttuja kuituvahvistelaastilla, joka on sileämpää. 

Sekoitin ämpärissä pienellä puutarhalapiolla sopivan massan. Kuivatuotteeseen lisätään varovasti pieniä määriä vettä, kunnes massa on sopivaa, ei liian vetelää. Tärkeää on muistaa myös hengistyssuoja, että pölyä ei mene hengitysteihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, niin oli helpompi sekoitella. 

Kotoa olin napannut muutaman lehdykkäisen oikein varsineen päivineen 😁 

Lehdet asetellaan ruotopuoli ylöspäin, jolloin valetun tuotoksen päälle jää lopulta ruotojen vaot. 

Lehdet suditaan ruokaöljyllä, jotta irtoavat helpommin 

En laittanut massaa aivan koko lehden alueelle.  Aiemmin olen huomannut, että valoksilla on taipumusta myös haljeta helposti, kun niissä ei ole mitään rautaverkkovahvisteita. Kyllä kai sellaisiakin voisi laittaa, jos haluaisi tukevamman laatan. Näiden päällä ei ole tarkoitus kävellä, vaan ne ovat koristeita. 

Kokeilin tehdä yhtä kuppimuotoon. Minulla oli suuria hahmotusvaikeuksia, että sain valun oikealle tolalle. Ensin kaivoin kuopan, mutta tajusin, että lehdiruodot jäävät tuolloin kupin alle, näkymättömiin.  Sitten tein kumpareen ja siirsin lehden sen päälle. Laitoin runsaasti massaa ja lisäsin vielä hetken päästä lisää. 

Vuorokauden jälkeen lehdet sai käännettyä toisin päin ja raparperinlehdet irrotettua.  Seuraavalla kerralla annan lehtien kuivaa lisää ennen kääntämistä ja irrotan kuivahtaneen raparperinlehdenkin vasta vähän myöhemmin, ainakin noiden uomien kohdilta.  Halkeaminen tapahtuu helposti juuri niistä kohdin. Etenkin tuon kuppimaisen lehden kanssa kävi sitten köpelösti juuri sen takia, että se ei ollut varmaankaan tarpeeksi kuivunut ja halkesi.  Tuollaisen päälle voisi ehkä lisätä vielä seuraavana päivänä lisää massaa vahvikkeeksi, ennen kuin betonilehden kääntää. 

Raparperinlehtien ruodot olivatkin todella korkeita ja jämäköitä suoristella. Sementtiä oli hankala saada aivan suoralle lehdelle. 

AIEMMAT BETONILEHDET ja MUUT kokeilut olen maalannut spraymaalilla. Ne ovat kestäneet jo vuosia meidän pihalla. Talveksi olen kantanut ne varastoon. 

Lisää rakennustavaraa haettuamme, ehdimme pyörähtää matkalla myös Verlan torilla. Riihessä oli tukinuitto -näyttely. 

Verlassahan on vanha pahvitehdas, mutta tukkeja on Verlan kautta uitettu jo 1700 -luvulla  Kymijokiväylän sahoille. LINKKI 

Sotien jälkeen koskella uittivat puita, 10 -tuntisina päivätöinä, noin parikymmentä miestä. Uittoa säädeltiin puomeilla, mutta tukkeja pääsi silti karkuun ja upposikin.  Uponneita tukkeja hakemaan oli palkattu sukeltajia. Mahtoi olla aikamoista hommaa!  Virtaavassa, varmaan kylmässäkin, vedessä sukellella isoja tukkeja pintaan.  Verlassa kerrotaan olevan muutama asuinrakennus, jotka on tehty uppopuista. 

Vanhoista kuvista tähyilin näkymiä Pytinkiin ja sen ympäristöön. Alla näkyy vähän erilainen näkymä alueelta, kuin nykyisin.  

Tukinkäsittelijöiden työkaluja. 

Uitossa apuna käytettiin myös veneitä. Osa veneistä oli pieniä laivoja ja osa soutuveneitä, tai moottoriveneitä. 

Tukinuitto on varmasti ollut raskasta työtä, eivätkä pitkät työpäivät olleet lastenleikkiä.  Rahan- ja etenkin leiväntarve tekee ihmisistä supersuorittajia. Perheelle on saatava ruokaa.  

Tonttu pääsi mökille ja kotiutui hyvin.

 

Vielä kuvia raparperinlehtien sijoittelusta.

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Pihajuttuja ja lomailua

Minulla alko viikon loma! Hieno juttu ja kelitkin on hienot. Samalla lopetin työelämässä yhen pitkäaikasen vastuuhomman. Palaan töihin huomattavasti "vapaampana  henkilönä". Vissiin...😊

Olen huomannu itessäni yhen typerän piirteen. On nimittäin vaikea olla tekemättä mitään.  Huomasin sen taas heti, kun eka lomapäivä oli vasta aamupäivässä.  Tää ei tarkota ollenkaan sitä, että tekisin jotain hyödyllistä, tai järkevää. Tekemistä pitää kuitenkin olla. Jos ei muuta, niin ne puikot käsissä.

Leikkasin nurmikon, kun voikukat alko olla päävärinä. Sitten huomasin, että kesäisiä juttuja on vielä rappujen alla jemmassa. Siellä oli pari betoniruukkuakin, jotka olin jättäny maalamatta syksyn korvilla. Toinen niistä sai kultaisen värin ja pääty betonilippalakin ja kivileppäkerttujen seuraan.

Toisesta tuli kilikilimaalilla vihreä. Voi olla, että se ettii vielä paikkaansa. Nyt se pääty betoniraparperinlehden ja maalatun betonisammakon lähelle. 

Vieressä vitriinikaappi, jossa näkyy vielä yksi punanen, aiemmin maalattu ruukku. Näissähän on siis kaikissa käytetty pyyhettä, joka on kasteltu betoniin ja muotokuivattu ruukun päällä ylösalasin. 

Tää harakka taitaa ihailla ihanaa sinitaivasta. Minul on monta näitä puulintuja. Yksi tuttu tekee näitä myyntiinkin ja joka kesä ostan ainakin yhen. Vanha kirsikkapuu jäi koristepuuksi pari vuotta sitte, kun suivaannuin siihen, että linnut vetelee kirsikat napaansa aina, ennen kun miä ehin tehä mitään. Ollaan sitte kaikki ilman kirsikoita. 

Yhessä välissä kävin puutarhalla ja ostin kaikenlaisia taimia. Mm. nää muratit löyty. Muistin, että kellarista taitaa löytyä just 4 pientä ruukkua ja simpukka-amppelit.  Laitoin ne kirsikkapuuhun roikkumaan. 

Samalla siistin puun juurella olevan kukkapenkin. Siinä on jotain random -liljoja ja kitukasvuset kärhöt. Tästä ammattisanastosta päättelette varmaan, että en ole mikään hortonomi. 😉

Tossa takana on muuten meiän hevoskastanja, jonka yritin kerran jo kukistaa, kun se oli niin valtava roskaaja. Se oli kasvanu sellaseksi salkomaiseksi. Pistin sen kylmästi aika matalalta poikki. Aattelin, että varmaan kuolee pois... toisin kävi. Nyt se on oikea puska!  Eikä muuten oo kukkinu ikinä!  Voiko joku selittää miksi?

Kävinhän miä myös vanhempieni mökillä, jossa myös istuteltiin kukkia.  Heitin talviturkinkin ja se tuntu ihanan raikkaalta. 

Merri ei oikein innostunu tosta kukkien istuttelusta, mutta Arttu sen sijaan osallistui ihan pyytämättä. 😊

Sieniä eri muodossa yms. (ei tosikoille)

Täs kuvas ei oo mitään ihmeellistä. Paitsi minulle. Oli pakko ottaa todiste. Min suurin kanttarellisaalis ikinä! Eli koko elämässäni! Eli koko sienestysurani aikana!  😍

Vuodesta toiseen nään tuttujen ja tuntemattomien ottamia kuvia niiden valtavista kanttarellisaaliista. Joka vuosi olen itekin lähteny innoissani ettimään, että missä niitä on??!!  Viime vuonna tuli toiseksi paras saalis, eli 10 sientä...  Kyllä vetää mielen matalaksi, kun toiset kehuu niillä ämpärillisillä, joita vain kantavat metästä kotiin. Mutta nyt! Tässä on puoli muovipussillista, mut se on mulle ihan mahoton määrä. Voi sitä tunnetta, kun lopulta löysin näinkin paljon. En tiiä pitääkö taas varttua kymmeniä vuosia, että löytyy  seuraava ennätysmäärä. 

Betonikuran vääntäminen se ei ota loppuakseen. Nää on tehty vaiheittain. Lakit on tehty muiden kertojen ylijäämäkurasta muutama kerrallaan, ennen kun ees tiesin, mitä niistä tulee. Mallina on ollu Jättis -jätskin muovikupuli.  Sienien varret on tehty vessapaperirulliin. Maalattu irtonaisina spray -maalilla ja kiinnitetty betonilla. 

Vielä on pitäny tehä pari pyyhebetonipurkkiakin.  Olen vieny niitä lahjoiksi, niin tein lisää. 

Tästä piti tulla nk  kukka-astia, eli oli tarkotus laittaa ämpäri tohon keskelle, jolloin reunoille ois vielä laitettu betonia. Kurat kuitenkin loppu kesken, enkä viittiny tehä lisää. Päädyin tekemään nk. koristelaatan painamalla lasisia ja muitakin koristekiviä pintaan. Pari "kultahippuakin" löyty. 

Ekoilla betoninkäyttökerroilla yritin tehä kumihanskojen kanssa käsiä. Laitoin ne vatiin pyyhkeen päälle vaakatasossa kämmenet ylöspäin. Ei oikein onnistunu, kun ei ollu vielä sitä liimalaastia mukana, kuten myöhemmissä  annoksissa. Valoksesta tuli niin heikko, että sormet katkeili ihan järestään hanskaa irrottaessa. Toisesta kädestä meni kaikki sormet ja toiseen jäi vain tää keskari. Meinasin heittää koko sotkun pois, mut mies sattu näkemään ja ihastu tähän käsitorsoon Toivoi sitä maalattuna autotalliin.  No. Tein sille sitte vielä jalustan ennen maalaamista, eihän se muuten ois pysyny pystyssä.  Maalia pintaan ja valmista tuli. Sinne se on nyt viety tallin hyllylle. 

Tässä vielä todiste, että chi hua hua sukkia tuli tehtyä kahet. Toiset näyttää nyt vähän harmahtavilta, kun niiden valkonen on luonnonvalkosta, kun toisissa  on ihan valkosta.  Nyt saan langankulutukseen vielä toisetkin 110g.

Väriä pintaan

Nyt olen tussannut jo ihan kyllästymiseen asti ton betonin kanssa. Pyyhebetoniruukut  maalasin spray -maalilla, kuten muutkin tekemäni jutut.  Tästä punasesta tykkään eniten.

Tää on valkonen.

Metallinhohtosininen.

Kultaa käytin eniten. Päälystin betonilla mm.tän pullon ja lasten vanhoja muovileluja.

Yks auto sai sinisen värin ja vielä yks pyyhekin tuola. 

Pari uutta raparperilehteä. Suhautin maalia vielä vanhojenkin päälle lisää. Ne on hyvin kestäny vuosia ulkona läpi vuoden. Nää ei oo sellasia, että niiden päällä vois kävellä. Ne on vaan koristeita. 

Maalauksen alkuun pääsin miehen autotallivarastoista löytyneillä spray -maaleilla, mut lopulta piti mennä kauppaan ostamaan muutama pullo lisää.  Hanskojen käyttökin jäi aluksi, mut sit jouduin putsaamaan käsiä niin monta kertaa kynslakalla, että alko toi hanskahommakin muistumaan mieleen. 

Muutama juttu on vielä keskeneränen. Niistä varmaan joskus myöhemmin. 

Lopuksi vielä kaikille tiedoksi, että Enkuli on asettanu pitkästä aikaa musiikkihaasteen! Mukavaa!  Nyt pitää vaan keksiä, mikä liittyy kappaleeseen. Ehin noi rumpusukatkin jo tehä aiemmin.  Käykäähän muutkin kattomassa!

Puuta ja betonia

Vihdoin sain tän maalaamani lootan lakattua. Loppusilaus jäi aiemmin jotenkin isona hommana toteuttamatta. Tarkotus oli lakata pensselillä, mut nyt suihkutin lootan lakalla, kun se suihkupullo on ollu muutenkin käytössä kivien yms. takia. Loota on ostettu kirpparilta. Maalasin sen pohjavärillä ja käytin sabloonaa pöllöjen maalaamiseen.  Tässä voi joskus viedä lahjan jollekulle. Loota on ihan normaalikokoisen, esim. viinipullon kokonen. Ehkä se on alkujaankin jonkun juomaliikkeen tuote. :) Voihan tähän laittaa esim. glögipullon jouluna.  Värit ei kyl oo mitenkään jouluset. 

Lisää kuraa ja lisää ihmeteltävää. Nää on jatkojalostusta vaille. Yritän saada inspiraation, miten toteuttaisin näiden sijoittelun ja missä se sitten lopullisesti sijaitsisi, kun pihalla on tota asettelutilaa jotenkin vähänlaisesti, vaikka tilaa oliskin. Eihän niitä voi nurkan taakse viiä. Kuka niitä siellä kattelisi. Ei toisaalta sellaseenkaan paikkaan, jossa ovat tiellä. Varmaan maalaan ainakin osan näistä. Noiden saappaiden kohalla kihoaa vähän hiki ottalle, että kuinka saan noi pullot tuolta pois. Saappaat varmaan saan, mut pullot?? Toivottavasti en painanu niitä liian syvälle. Pinnat on kyllä öljytty. Vielä pitäis tehä lisää kuraa muutamaan juttuun, mut se tuntuu jotenkin vaivalloiselta. Nimittäin se alottaminen. Muutenhan homma on suhteellisen helppoa. 

Noi pienet pyöreet on tehty Jättis -jätskien muovikupuihin. Muutama juttu on päälystettyjä muovileluja. Pari raparperinlehteä käytetty myös muottina. Niihinkään en laittanu mitään raudotuksia, kun tarkotus oli tehä vaan koristelehtiä. Iso koiranmuotonen kukkaruukku on päälystetty, pari pyyhettä on taas upotettu betoniin ja sit on noi saappaat. Vähä huonosti näkyy tos vasemmalla myös toi lasipullo, joka on päälystetty. Siitä tuli itse asiassa aika kiva. 

Ompelua ja tuunausta

Minul on yks lempparipaita, jonka mukaan olen vapaalla kädellä leikannu jo 2 uutta paitaa. Tässä on niistä toinen.  (eka vanhassa blogissa).Vähä kirjava, mut menettelee. Kangas löyty omien varastojen kätköstä. 

Ostin jo uuetkin crocsit, mut sit kaivoin nää taas kehiin, kun löysin linkin tuunattuihin sandaaleihin ja kenkiin. Mieheltä löyty tallista kullanväristä kilikilimaalia. Eikös kulta oo nyt muotivärikin. Vanha väri on saanu vuosien varrella vähä maalikosketuksia remonttien yhteydessä. :)

Kattokaas, miten komeet ne nyt on! Wau, sanon miä. Sitä en viel tiiä, miten ne käytössä toimii, muuttuuko esim. jalkapohja kultaseksi. 

Toisessa maalipullossa riitti kultamaalia tähän aiemmin betonista valettuun lippikseen. 

Kerroin vissiin, että sain lahjaksi valmisbetonia ja liimalaastia. Tänään turasin niiden kanssa tossa pihalla. Ainakin kura tarttu nyt paremmin, kun pelkällä valmisbetoniseoksella. Pitää kattoo, kun ne on  kuivunu ainakin huomiseen, että pitääkö tehä vielä vahvistuskuraa esineiden päälle. Paikkasin vielä kertaalleen sen pyyhkeestä aiemmin tekemäni betoniruukun, että sain reunoja vahvemmiksi. 

Meillä on taas kissa hoidossa. Maisa testailee ystävällisesti tota min väsäämää raapimistelinettä. Tosin matotkin näyttää raapimiseen kelpaavan. 

Leikitäänpä betonilla

Pussinpohjallinen valmisbetonia löyty tallista ja tein siitä kuraa. Kokeilin erilaisia juttuja, joista kaikki ei tosiaankaan onnistunu...   

Tässä lippalakki, joka ei enää ole käytössä.  

Tää pyyhejuttu on tavallaan aika hauska. Ensin tuli vaan vähä liian pehmonen, mutta tein muutaman päivän päästä lisää kuraa, jota suttasin ulkopintaan. Nyt on ihan jäpäkän tuntunen. En tiiä, pitäiskö vielä maalata jollain, vai jätänkö näin.

Sain lahjaksi nyt uuen valmisbetonisäkin ja siihen kaveriksi kiinnityslaastisäkin, jotta on parempi tarttuvuus. Pitää varmaan kokeilla uuelleen niihin epäonnisiin tuotoksiin. 

Tänään löysin viimeinkin itteni mattopyykiltä! Miten se homma on lykkääntyny näin pitkälle, vaikka matonpesu on tosi hauskaa hommaa. Matonpesualtaissa puljaaminen on helppoa. Tosin siinä aina kastuu vaatteet. Olen kyl näköjään kehittyny, kun nyt kastu vaan lähinnä paian helma. :)

Pihajuttuja

Sammakkokokoelmaan lisää väkeä. Mulla onkin kaiken maailman sammakkopatsaat kerääntyny vuosien varrella. Toi keskimmäinen oli ennen betoninvärinen,  mut maalasin sen nyt vihreeksi. Vasemman puoleinen on maalattu kivi. Se oli vaan kokeilu ja saa jäädä yhteen.  Oikeanpuoleisen löysin kahella eurolla markkinoilta. Oli betonin värinen ja kruunusta oli vähän sakaran päät murtunu. Sekin sai pintaan maalin ja sakaroihin liimasin akryylihelmet.  Kaikissa suihkutettavaa lakkaa päällä. 

Joku on muuttanu tänne, mut mitään liikettä ei oo näkyny. Ovikin on lukossa, eikä ikkunoista näe tirkistellä sisään. :)

Pieni, muovinen kukkaruukku sai pintaansa pikkukiviä. Liimasin ne kuumaliimalla. Ovi on pieni puupala.

Paikkansa pieni asumus löysi tästä kaatsikuormasta pelastetusta vanhasta pesuvadista. 

Nää patjanjouset kaivelin esiin kaatsille menevistä patjoista. Näitä on 2. Ne vielä hakee paikkaansa ja oon sovitellu niitä eri paikkoihin.  Sekin on auki, että miten niitä koristelen, vai annanko olla noin. Onko jollaan ideoita?

Mummon vanha painekattilakin on käytössä. :)

Lisää sammakoita. Mulla on 2 pataa; iso ja pieni. En muista mistä ne on tullu. 

Halusin kokeilla tehä kakkuvuokasta amppelin. Vuoka löytyi kirpparilta. Valitsin väärät lobeliat, ne ei roiku ollenkaan. No. Olen pitäny tätä tossa lecaharkkopylväiden päässä kuitenkin. 

Tänä kesänä olen tehny useamman sekaistutusruukun. Tässä hopeaputous, lobelia ja samettiruusu. 

Isompi pata kököttää tässä. Siinä on veljen tekemä metallipylväs, jossa kiemurtelee ruusupapua. Istutin ne niin aikasin, että latvat pääs paleltumaan ja kasvu on ollu tosi hidasta. Latvat haarautu myös. 2 ruusupapua laitoin amppeliin ja ne roikkuu tyngäksi leikatussa kirsikkapuussa ja kasvaa ylöspäin. 

Myös miehellä täytyy olla käsitöitä. Työn alla Pontiac vm -80.