Asuntomessuilla

Tämän vuoden asuntomessut järjestetään parast´aikaa Kouvolassa. Messut on rakennettu vanhalle pioneeripataljoonan alueelle Korialle. Se sijaitsee Kymijoen rannalla. Kasarmeja on alettu rakentaa 1911 ja viimeinen pioneerikompanja on muuttanut sieltä pois 1994.
Alueelta on purettu paljon rakennuksia, mutta osa on vielä jäljellä ja niitä on hyödynnetty myös messuasuntoina.

 En muista ikinä käyneeni asuntomessuilla aiemmin ja yllätyin positiivisesti. Katsottavaa oli vaikka kuinka paljon.  Moneen kohteeseen oli kuitenkin valtavat jonot, eikä niihin jaksanut näin kärsimätön jonottaja odotella sisäänpääsyä.
Kohteita oli yli 30. Niiden joukkoon mahtui monia eri asumismalleja; omakotitaloja eri materiaaleista, päiväkoti, kerrostaloasuntoa taiteilijatyyliin, paritaloja, rivitaloja, yksiötä, kaksiota ja vaikka minkä kokoista, saunoja, ulkorakennuksia jne.

Jostain syystä kuvasin paljon erilaisia lamppuja. Taitaa olla lampun tarve tässä taloudessa. Monta kivaa lamppua löysin,  mutta ei niistä mikään käy meidän olohuoneeseen.
Tämä lamppu on vähän tällainen jatkojohtotyylinen, mutta silti yllättävän hyvännäköinen.

Tämä oli hieno! Narulla päälystetty lamppu. 

Näistä härpäkelampuista tykkään kovasti, mutta ne roikkuvat niin alhaalla, että en voi meille sellaista hankkia. 

Yksi kohde oli soluasuntokompleksi kauemmin elämää nähneille. Asuntoihin on kuulemma jo haku päällä. 

Tämä taloryhmittymä piti sisällään useita 4 soluasunnon taloja. Niiden lisäksi tähän pieneen "kylään" kuului yhteistalo. 

Jokaisessa talossa oli yhteinen pieni olohuone. Eikö ole ihanaa jättikuviollista tapettia?!

Joka talossa neljä soluasuntoa, joissa jokaisessa oma keittiösoppi.

Jokaisella oma wc ja pesutilat.

Oma terassi lasituksilla.  Näitä lasituksia oli muutenkin paljon monessa talossa. Mieleen tuli, että aika hikiset paikat on istuskella tuollaisessa, jos aurinko paistaa. Katotkin olivat monesti lasia. 

Toisaalta lasitukset tuovat lisäaikaa terassilla istuskeluun  kesän molemmin puolin. 

Kaikkiin asuntoihin oli tehty erilainen sisustus. 

Apuvälineitä oli jo ajateltu etukäteenkin.  

Yhteistalossa oli iso terassi...

...ja nk.ruokailutila, joissa voi pitää vaikka juhlat. 

Tässä taas hieno isojen kuvien tapetti. 

Monessa paikassa oli myös tee-se-itse -koristeita. 

Ruumishuonekin oli huomioitu 😂

(no tämä oli kyllä tiilienvalmistuksen historiaa esittelevä tila).

Väriä elämään!

Alue oli kaikin puolin siisti ja ruokailuteltassa hyvä noutopöytä. 

Autojen parkkeeraus maksoi 10euroa ja sisäänpääsy messualueelle  26euroa yli 16 -vuotiailta, perhelippu 52 euroa ja erityisryhmälippu 17 e. Messuilla on erilaista ohjelmaa eri päivinä, mm. konsertteja. 

(Tämähän alkoi vaikuttaa jo ihan mainostukselta, vaikka ei ollut kyllä tarkoitus 😂)

Asuntomessut Kouvolassa ajalla 12.7.11.8.2019
Ensi vuonna messut järjestetään Tuusulassa

Yhdistelmäaluset

Nämä lasinaluset saivat alkunsa Pinterestistä löytyneestä  ohjevideosta.  Olen joskus kauan sitten tehnyt pieniä pöytäliinoja kankaasta ja virkannut niihin reunat.  Näihinkin on reunat virkattu, mutta hieman eri tekniikalla.
Kuten kuvasta näkyy, tykkään eriparisista mukeista 😊

Kätköistä löytyi muuhun tarkoitukseen leikattuja sydämiä, jotka ovat jääneet käyttämättä. Ne ovat pellavaista kangasta, kuten käyttämäni lankakin. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että kankaan muoto ja langan paksuus eivät olleet kaikkein helpoimpia ratkaisuja.

Ompelin reunat ensin ompelukoneen siksakilla. Seuraavaksi tein reunaan, päälipuolelle tuollaisia   nk. ketjupistoja.

Seuraavaksi virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita.  Niihin käytettiin pohjana noita ketjupistoja, joiden läpi lanka aina vietiin 

Toisella kerroksella virkkasin joka kolmanteen kiinteään silmukkaan 3 ketjusilmukkaa ja 1 kiinteä silmukka. 

Tarkoitukseni oli kirjoa vielä jokin hyvin pieni kuvio punaisella tai valkoisella tuohon sydämen päälle, mutta kokeilun jälkeen totesin, että se ei siihen sovi.  Paremmalta näyttää näin yksinkertaisena. 

Höyrytin aluset reunoineen ohuen kankaan läpi silitysraudalla. 

Merri osallistuu aina yläkerran askarteluhuoneessa tapahtuviin asioihin, paitsi jos ne kestävät sen mielestä liian kauan. Ensin se vaanii rapuissa niin, että vain korvat vähän näkyvät. Sitten se hyökkää huoneeseen ja kiertää vakituiset ihmettelypaikkansa, päätyen usein ikkunan eteen lipaston päälle makaamaan.
Mikäli vain käyn yläkerrassa, niin Merri  keksii mennä tämän kaiteen päälle kävelemään ja sieltä onkin toisella puolella aika pudotus rappusiin. Merri ei ole edelleenkään niitä kaikkein ketterimpiä kissoja, vaikka jalkoihin onkin tullut voimaa.  Varmaan se nauttii siitä huomiosta minkä se saa, kun se keikkuu kaiteella ja jalat lipsahtelevat puolelta toiselle. 😂

Mukavaa kesäpäivää toivottavat Merri ja Sartsa 😻😍

Kirja-arvostelu: Kymmenentuhannen kuningatar

Aiemmin ilmestynyt Prinssi jolla ei ollut sydäntä 2017 ja Seireenit 2018

kirjoittanut Anu Kuusenoksa

kuvitus Antti Tahvanainen

Varjo kustannus

tuotemuoto pehmeäkantinen

sivumäärä 364

Auroran tarina on saanut arvoisensa päätöksen.

Kaksi aiempaa osaa ovat nostaneet Auroran kurjasta, pahoinpidellystä lapsesta arvostetun vampyyriprinssin puolisoksi. Pariskunnan lapsen synnyttyä, alkoi koko vampyyrikuntaa järisyttänyt Kalliston aika.  Vaikka tuon julman hallitsijan pää päätyikin pölkylle, sai hän aikaiseksi valtavan mullistuksen kuolemattomien keskuudessa. Verilinjojen voimasuhteet muuttuivat ja Bardiya joutui pelastamaan perheensä muokkaamalla heidän muististaan kaiken vampyyreihin liittyvän. Aurora eli  jälleen  Suomessa, kotitalossaan ja kasvatti yksin heidän yhteisen lapsensa Ameratin, jonka mielenterveys näytti olevan vaakalaudalla koko lapsuuden. Aurora itse tunnettiin paikallisena kylähulluna.

Tilanne muuttuu Bardiyan ilmestyttyä uudelleen kuvioihin ja palautettua Auroran muistin. Amerat on tällä välin alkanut etsiä itseään hieman tarkemmin. Hän saa pian todeta olevansa todella erityinen, ja kuuluvansa aivan muualle, kuin kotimaahansa.  Vampyyrimaailman kuohunnan keskellä päähenkilöt rakastuvat, rakastavat ja rakastelevat. Uusia henkiauroja nousee energiaan.

Julmuus näyttää koko kasvonsa tarinan huipentuessa megalomaaniseen, yllättäväänkin loppuun.

Kertomus aaltoilee välillä kiihtyen niin, että monta asiaa tapahtuu yhtä aikaa, melkein liian monta. Lukijan on keskityttävä, pitääkseen langanpäät käsissään.  Hetken päästä lähes junnataan paikallaan, kunnes päädytään taas nopeisiin juonenkäänteisiin. Kerronta on kehittynyt ensimmäisestä osasta ja teksti on kaikin puolin selkeämpää.

Auroran tarinan alkaessa, tuntuu Suomen ja suomalaisuuden sekoittaminen vampyyritarinaan jotenkin absurdilta. Viimeisessä osassa se  limittyy helpommin ja uskottavammin kokonaisuuteen. Haisevat pissavaipat, vanhan talon Leea –salpaiset kaapinovet  ja saunan tuoksut, sekä vanhat lauteet  tuovat oman suolansa tarinaan. Mikäli tarinaa lukisi käännettynä versiona joku muu, kuin suomalainen, en osaa kuvitella, avautuisiko näiden sisin olemus. 

Vampyyrihenkilöiden värikäs kirjo tuo mielenkiintoa tapahtumiin. Ihminen vampyyrin sisällä on elänyt elämänsä eri kulttuureissa, valtioissa, tai jopa eri aikakausina. Kaikki tuo ilmentyy heidän nykyisyydessään, vaikka verilinjat ovatkin vahvimpia vaikuttajia. Tarina kertoo, miten hämmentynyt on uusi vampyyri, kuten hänen luojansakin. Opetellaan yhdessäeloa, itsensä löytämistä ja kuuliaisuutta.  Hahmoja on runsaasti, mutta silti lukijalla pysyy mielessä kuka kukin on. Uusien hahmojen taustaa kuvataan tarinan puitteissa ja he limittyvät aiempaan, tuoden vanhoihin hahmoihinkin uutta näkökulmaa. Kaiken mystisen keskellä Amir, jonka hahmo ei tunnu koskaan aukeavan lopullisesti.

”Edes silmäproteesin puuttuminen ei häirinnyt Auroraa. Hän tunsi miten kaunis oli Bardiyan silmissä. Enää ei tarvinnut epäröidä eikä epäillä vilpittömyyttä. Aurora otti kaiken vastaan – rakkauden tunteen ja ihailun”. Tämä kohta tuntui jotenkin erityisen voimalliselta lukiessani.

Kirjasarjaan on ilmeisesti luvassa vielä itsenäinen jatko-osa.

Trilogian juoni muodostaa  selkeän kokonaisuuden, jonka käänteet eivät ole missään vaiheessa ennalta-arvattavia. Lopussa ajatus palaa alun lähtökohtiin ja  hahmottaa nekin nyt hieman uudessa valossa.

Kirjailija on onnistunut luomaan ensiteoksistaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Itselleni tämä viimeinen kirja oli pitkään aikaan mielenkiintoisinta luettavaa.  Suosittelen koko sarjaa ilman muuta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet fantasia -kirjallisuudesta.
En näe tarinaa myöskään mitenkään heikompana, kuin kansainvälisestikin julkisuutta niittäneet vampyyriteokset. Nyt puuttuu vain se henkilö, joka uskaltaa tehdä tästäkin elokuvan.

Vierailuja

Olette oikeassa! Tämä ei ole Merri, eikä kukaan meillä vierailleista kissoistakaan. Tämä on kirjakauppakissa Nappi.  Se ei vierastanut minua yhtään, vaan nautti rapsutuksista ja silityksistä, vaikka vasta tavattiin. Napilla on vekkulit silmät ja suloiset tassut.

Napin tapasin kirjamessuilla. 

Myllykoskella on vanha rautakauppa, joka on nykyään kirjakauppa ja kahvila. Pihalla Suomi -aiheiset kivet ilahduttivat kulkijaa. Näyttää hyvältä, kun pihalla on jotain ihan poikkeuksellisen väristä "harmauden" keskellä. 

Sisällä  voi nähdä jopa kangaspuut. Hieman erilainen kirjakauppa -look siis. 

Täällä järjestettiin  kirjamessut. Tapasin kirjailijoitakin..tai ainakin yhden....koska muita en tunnistanut😏

Muu ohjelma meni minulta ohi, kun olin paikalla vasta illemmalla.  Ohjelman mukaan oli ollut ainakin musiikkia ja kirjailijahaastatteluja. Messut kestivät useamman päivän. Tapahtumatilaa oli sekä sisällä, että ulkona ja ulkohallissa. 

Aiemmin kesällä kävin Taide Ruukin taidenäyttelyssä.  Silmiinpistävin taideteos taisi olla tämä.

Näyttelyt vaihtuvat tietyin ajoin. Taidetta voi ihailla, ostaa tai lainata. Lisää vaikuttavuutta tilaan tuo sen aiempi käyttötarkoitus, eli se on ollut ennen tehdastiloina. 

Tuolta löytyy myös miniasuntomessut, jossa oli aivan ihania nukkekoti- yms. rakennelmia.  Tässä kuva yhdestä ihanuudesta. 

Tässä on kyseessä oheistapahtuma oikeille asuntomessuille, jotka löytyvät täältä. Itse en ole vielä siellä käynyt, mutta tarkoitus olisi kuitenkin. 

Merri kävi naapurissa kylässä. Siellä oli kaikkea kiinnostavaa; uusia hajuja, näkemistä, ääniä, luukkuja, portaita ja häh... mikä täällä ääntelee.. ei näy mitään...

Ai se olikin Gizmo. Ai jaa. Näkyy nukkuvan. Ettei vaan kuuluisi kuorsaustakin..?

No en minäkään tähän aio jäädä ihmettelemään. Nukkukoon. Täällä on kuulemma siilikin ollut. Menen haistelemaan sen hajuja.

Työ on vienyt aikalailla voimat ja pää surisee vähän ylikierroksilla. Tänään vielä yksi mies peruutti minun parkissa olevan autoni takapuskuriin. Meinasin jo riemastua, kun oli muutenkin tiukka aikataulu. Onneksi ei tullut mitään korjattavaa, vaikka toisen auton kuljettaja tarjoutuikin lyömään nyrkillä irvistävän osan takaisin paikalleen. 😏 Ihan itse sain työnnettyä sen kohdilleen  ja pidettyä innokkaan tuholaisapurin kauempana.

Huomenna kuitenkin odotettu vapaapäivä, eikä aamulla tarvitse herätä kellonsoittoon  Mikäs sen parempaa. 😊

Arvonnan voittaja

Arvonta-aika on päättynyt ja on aika kasata kaikki kommentit runoksi. Aloitin tuolla ensimmäisellä värssyllä ja kokosin runon tuolla viimeisellä värssyllä. Loput ovat Teidän tuotoksianne.
Aivan ihana runo saatiinkin aikaan 😍


Avaan silmät pimeässä,
mietin missä?
Tuuli ympärillä ujeltaa.
Jokin varpaitani koskettaa...

Kostea pieni kuononpää,
sipaisee varpaitani,
pieni rusankon-poika
säpsähtää...,
oi nukahdinko keinuun?
miten kaunista sointua tuuli pitääkin,
kuuntelen, ja haaveilen.
Pimeässä, piha keinussa istuen

Ei paista aurinko, ei kuu,
on vain tämä ja hiljaisuus.
Tuuli ujeltaa, tuoden tuoksun mukanaan.
Kesäyön unelias tahti,
pian aurinko nousee, on aika uuden päivän.

Mustarastas vaikenee öisestä laulustaan,
mietin pelkäsinkö pimeää, vai öistä rapinaa,
menen piha keinustani sisälle
mutta mikä tuo ääni on, joka tulee keittiöstäni...

Keittiössä kiiluu kaksi hiileä.
Ovat kuumia, eikä viiliä.
Sytytän valot.
Kissa sieltä kurkkaa ja sanoo..

ja katin kontit,
minä mikään kissa ole
olen kotitonttu Uolevi
ja jos juuri nyt en saa viiliä talkkunan kanssa pöytään
niin joku kuolevi.

Sikin sokin sukkaset,
takki sekä rukkaset,
takkikin ihan nurinpäin.
Kuka kaiken sotki näin?
Kotitonttuko?

Parempi valot sammuttaa,
muuten alkaa kammottaa.
Palaan ovelle
ja juoksen taas pihalle.

Vaan mitä siellä nään,
jonkun villin pään!
Kuka hän on,
tiedä en,
mutta ainakin peloton.
Tästä aion ottaa selvää!

Heräsin
olin nukahtanut pihakeinuun
se villipää oli pörrötyyny
mitä olin puristanut
rintaani vasten
olin nähnytkin unta
vai olinko...
Vapisin kauttaaltani.

Huokaisin helpotusta
turhaan sydän pomppii kauhusta
itselleni nauran,
se oli unta vaan..
Kepeästi nousen istumaan,
jalat reunan yli roikkumaan.
Silloin joku varpaisiini
nappaa kiinni!

Oi kuinka fiini,
tuo pienen pieni siili.

Ilman onkea ja matoa
on turha pyytää kalasatoa.
Siis riennän kaupan tiskille
ostan ruokaa piskille
ja siilille silakoita
itselle uusia perunoita

Annoin kuppiin silakoita,
toiseen kuppiin nappuloita,
(koiranruokaa siis)
mutta siitä viis
koira söi silakat, jäi siilille nappulat.
Pitäis keittää perunoita,
ettei mahan murinoita
tarvitsis enää kuunnella.
Voiskohan jo rauhoittua!
Ei ihan vielä
joku istuu keinussani...

Olen Ullasfiina.
Nyt päättyy tämä piina!
Veljeni Uolevi, se sinua pelotteli.
Tahtoi varmaan esiin tuoda
miten helppoa on suoda
rauha kaikille eläimille;
mustarastas, kissa, siili, mato,
silakka, koira, rusakko.
Kaikille täytyy ruokaa riittää,
siitä vatsat kiittää!


Voittajaksi päätyi arpalipuketyylillä  NILA, joka saa lunastaa voittonsa lähettämällä yhteystietonsa sähköpostiosoitteeseeni 

 sartsa.piccolo@gmail.com

Palkintohan oli tämä sukkapari

Kiitos Teille ja ihanaa, että osallistuitte tämän runon tekemiseen 😊

Kylmyyttä ennustaen

Villasukkaa, villasukkaa   ....  kylmää pukkaa.....

Näitä sukkia on tehty ties missä, kun ovat olleet reissukäsityönä. 

Otin kuvan, miten teen kantapään. Kerään aina tuplasilmukat kantalapun reunasta ja neulon ne sitten vielä kiertäen yhteen. Näin reunasta tulee tiivis, eikä jää reikiä. 

Myös kantalapun pohjaosaa vahvistan nostamalla aina edellisen silmukan juuren tuntumasta kaverin seuraavalle silmukalle ja neulon ne yhteen. 

Sukat ovat 7 -veljestä, jota kului 3½ puikoilla 210g.  Langan väri on synttärikakku (vai oliko täytekakku).  Ovat jalkaan kokoa 38-39.

Nämä ovat hyviä reissukäsitöitä ja lankaa saa kulumaan. Ainoa harmi on se, että haluan raitojen kohdentuvan toisiinsa ja välillä sama väri ei meinaa millään löytyä ilman pitkää kerän purkamista. 

Seuraava  pari on aloitettu samalla kaavalla. Silmukoita puikoilla aluksi 15, resorin jälkeen 16, siitä hiljalleen kavennellen nilkkaan ja terään, joissa 13. 

Näin upeissa maisemissa tuli neulottua ystävän kanssa.  Samalla hörpittiin kahvia ja syötiin JÄTTIMÄISET korvapuustit 😋

Merri on päättänyt jatkaa autoremonttia, kun se näyttää valmistuvan liian hitaasti. 

Naru jää kyllä jatkuvasti kiinni jonnekin ja saa olla päästelemässä. Ei näytä kissaa haittaavan. Kun naru loppuu, niin kissa jää siihen viereen istumaan tai makaamaan ja odottamaan pelastajaa. 

Maisa on katsellut tilannetta ulkohäkin sisäpuolelta.Se on niin ihastunut ulkoiluun, että ei tahtoisi tulla edes yöksi sisälle.  Näinköhän sen omaan kotiin ilmestyy joskus ulkohäkki...

Vielä on pari päivää yhteiseloa, joka on sujunut aivan mahtavan hyvin alun hankaluuksien jälkeen. 

Lähtökohtahan oli se, että ei voitu olla samassa huoneessa ilman Maisan murinaa ja sähinää. Nyt käydään samalla ruokakupilla, samassa vessassa, haistellaan neniä ja takapuolia. Sängyn on Merri saanut pidettyä omassa hallinnassaan.

Kyllä tulee taas hiljaista, kun Merriltä kaveri lähtee.

Lasi viiniä, kiitos!

Tai ehkä jopa koko pullo? Tai kaksi? Laatutavaraa. Merkkiä ei valitettavasti voi näyttää, että ei mene mainostamiseksi 😊

Hilde´s Vinsokk

ohje löytyy TÄÄLTÄ

Käytin Venla -lankaa, kulutus 120g. Puikot kokoa 2½. Sopivat jalkaan kokoa 39. 

Neuloin näitä aika kauan ja välillä korjailin, kun oli rivi hukassa. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. 

Pohjassakin vielä viininlehtiä.

Maisan ja Merrin yhteiselo on alkanut  hiljalleen sujua, Maisa vietti ensimmäisen vuorokauden meidän alakerrassa, takan päällä. Merri kävi välillä tarkistamassa, onko tilanne rauhoittunut. Ei ollut. Illalla Maisa laskeutui yllättäin alas ja teki omia tutkimusretkiään. Yöllä Merri tuli tavalliseen tapaansa sänkyyn nukkumaan. Maisa keksi, että se tuleekin meidän sängyn alle. Siitähän se riemu repesi keskellä yötä. Merri meni tietysti katsomaan, mitä sieltä sängyn alta löytyy ja toinen murisi, sähisi ja raapi sängyn alla. Arvatkaapa nukuttiko siinä patjan toisella puolella...

Ajattelimme, että Merri pääsee ulos "turvaan", jos Maisa heittäytyy oikein hankalaksi. Ikkuna aukaistiin aamulla ja Maisa halusi heti ulos!  No oliko Merrillä asiaa luukun toiselle puolelle? Omasta mielestään kyllä!

Onneksi tilanne on vaatinut vain totuttelua ja kissat pystyvät olemaan jopa samassa häkissä ilman nahinaa. Vähän tulee vielä sähinämuistutusta Maisalta. Maisa muuten yritti kiivetä häkin verkkoa pitkin ylös ja katonrajasta ulos! Onneksi ei ollu aukkoa. Ihmetyttää silti tuo suoritus. Pystysuoraa verkkoa kynsien varassa!

Maisa on ollut paljon ulkona. Se selvästi oikein nauttii olostaan.

Tänä aamuna yllätin Maisan käyttämästä poikien vessaa!  Merri tietysti on käyttänyt Maisan vessaa jo monta kertaa 😉

Mukava nähdä, kuinka kuitenkin tulevat toimeen, vaikka alku oli hankala.

Muistutus arvonnasta, joka vielä voimassa!

Kesytystä ja totuttelua

Meillä alkoi nyt kesytys.  Maisa on tullut meille lomalle. Itse se ei ehkä koe vielä olevansa lomalla, vaan hieman hämmentyneenä ihmettelee, mitä sille on tapahtunut.  Murina, sähinä ja terävät kynnet ovat Maisan salainen ase.  Merri on tilanteesta ihmeissään ja haluaisi tietysti uusia tuttavuutensa Maisan kanssa. Maisa on ollut aiemminkin meillä lomalla.
  Maisa on ketterä ja vahvajalkainen. Se viihtyy korkeilla paikoilla, joihin Merri ei muutenkaan oikein pääse. Ei Merri sinne haluaisikaan, kun Maisa on siellä! Lähellä pitää kuitenkin olla ja ikään kuin tiedustella, onko kaikki hyvin siellä korkeuksissa.
  Minun jaloissani hyvin nukutun yön jälkeen Merri tassutteli toiseen huoneeseen. Luulin jo hetken, että nyt kävi huonosti, kun kuului ihan kamalat äänet. Kumpikin kissa kai pelästyi, mutta ei onneksi käynyt tassuiksi toisiinsa.  Merrikin, vaikka on lyhytkarvainen, sai aikaan melkoisen häntäpuuhkan, kun palasi takaisin. 😅

Tilanteen kehittyessä laitan uusia kuvia. 

Lukeminen on mukavaa, mutta se on jäänyt viime vuosina selvästi vähemmälle.  Fantasiakirjallisuus kiinnostaa, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee.  

Twiligt  lontoonkielellä on nyt selätetty. Aikaa meni monta kuukautta, kun luin aina niin vähän kerrallaan. Olen katsonut ko. elokuvan monesti ja lukenut kirjan myös suomeksi.  

Varjojen kaupungit I-III on tiiliskiven painoinen, 1300 sivuinen kirja, joka ei ole kovin miellyttävää iltalukemista painonsa puolesta; kädet väsyvät 😊 Sain kirjapinon keväällä ja tämä on yksi niistä. Huomasin lukiessani, että olen nähnyt ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan.  

Innokkaasti vartuin myös tuota Kuusenoksan loppuosaa tuolle vampyyrisaagalle. Se on ollut kuitenkin nätisti paketissa edelleen. En antanut itselleni lupaa avata sitä, ennen kuin edelliset on luettu. Nyt kun on vain yksi kirja enää kesken, voisi ehkä jo vilkaista...?

Joku nyt tietysti miettii, miksi minulla on 2 kirjaa yhtä aikaa kesken, kun on muutenkin hidasta.  Se johtuu siitä, että toista luen iltaisin sängyssä ja toista päivisin keittiössä  😏

Matonpesukin on jo käynnistynyt. Kuivumisen kanssa on nyt vähän haasteellista, kun ilmat vaihtelevat.  

Maalle rakennetut matonpesualtaat ovat minusta hieno keksintö. Vesistöön ei mene pesuaineita. Silti voi reilusti läträtä veden kanssa. Silloin, kun pesupaikalla on tyhjempää, vaihtelen toisessa altaassa huuhteluvesiä ja toisen päällä pesen toista mattoa.  Selkäkään ei väsy, kun ei tarvitse kurkotella alaspäin.  Monessa paikassa on myös mattomankeli, jonka läpi voi lasketella märän maton, ja siitä irtoaa vielä vettä pois. 

Kesä jatkuu! Nautitaan siitä, satoi tai paistoi, töissä tai vapaalla  😊

Arvonta-aikaa vielä jäljellä!