Kesytystä ja totuttelua

Meillä alkoi nyt kesytys.  Maisa on tullut meille lomalle. Itse se ei ehkä koe vielä olevansa lomalla, vaan hieman hämmentyneenä ihmettelee, mitä sille on tapahtunut.  Murina, sähinä ja terävät kynnet ovat Maisan salainen ase.  Merri on tilanteesta ihmeissään ja haluaisi tietysti uusia tuttavuutensa Maisan kanssa. Maisa on ollut aiemminkin meillä lomalla.
  Maisa on ketterä ja vahvajalkainen. Se viihtyy korkeilla paikoilla, joihin Merri ei muutenkaan oikein pääse. Ei Merri sinne haluaisikaan, kun Maisa on siellä! Lähellä pitää kuitenkin olla ja ikään kuin tiedustella, onko kaikki hyvin siellä korkeuksissa.
  Minun jaloissani hyvin nukutun yön jälkeen Merri tassutteli toiseen huoneeseen. Luulin jo hetken, että nyt kävi huonosti, kun kuului ihan kamalat äänet. Kumpikin kissa kai pelästyi, mutta ei onneksi käynyt tassuiksi toisiinsa.  Merrikin, vaikka on lyhytkarvainen, sai aikaan melkoisen häntäpuuhkan, kun palasi takaisin. 😅

Tilanteen kehittyessä laitan uusia kuvia. 

Lukeminen on mukavaa, mutta se on jäänyt viime vuosina selvästi vähemmälle.  Fantasiakirjallisuus kiinnostaa, kuten alla olevasta kuvastakin ilmenee.  

Twiligt  lontoonkielellä on nyt selätetty. Aikaa meni monta kuukautta, kun luin aina niin vähän kerrallaan. Olen katsonut ko. elokuvan monesti ja lukenut kirjan myös suomeksi.  

Varjojen kaupungit I-III on tiiliskiven painoinen, 1300 sivuinen kirja, joka ei ole kovin miellyttävää iltalukemista painonsa puolesta; kädet väsyvät 😊 Sain kirjapinon keväällä ja tämä on yksi niistä. Huomasin lukiessani, että olen nähnyt ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan.  

Innokkaasti vartuin myös tuota Kuusenoksan loppuosaa tuolle vampyyrisaagalle. Se on ollut kuitenkin nätisti paketissa edelleen. En antanut itselleni lupaa avata sitä, ennen kuin edelliset on luettu. Nyt kun on vain yksi kirja enää kesken, voisi ehkä jo vilkaista...?

Joku nyt tietysti miettii, miksi minulla on 2 kirjaa yhtä aikaa kesken, kun on muutenkin hidasta.  Se johtuu siitä, että toista luen iltaisin sängyssä ja toista päivisin keittiössä  😏

Matonpesukin on jo käynnistynyt. Kuivumisen kanssa on nyt vähän haasteellista, kun ilmat vaihtelevat.  

Maalle rakennetut matonpesualtaat ovat minusta hieno keksintö. Vesistöön ei mene pesuaineita. Silti voi reilusti läträtä veden kanssa. Silloin, kun pesupaikalla on tyhjempää, vaihtelen toisessa altaassa huuhteluvesiä ja toisen päällä pesen toista mattoa.  Selkäkään ei väsy, kun ei tarvitse kurkotella alaspäin.  Monessa paikassa on myös mattomankeli, jonka läpi voi lasketella märän maton, ja siitä irtoaa vielä vettä pois. 

Kesä jatkuu! Nautitaan siitä, satoi tai paistoi, töissä tai vapaalla  😊

Arvonta-aikaa vielä jäljellä!