Kaikenlaista nähtävää

 Toukokuulta asti olen ottanut kuvia niistä harvoista paikoista, joissa kesän aikana on tullut poikettua kahvilla tai muuten vaan.  Ajatuksena oli,  että laittaisin tänne kuvat.  Ei ole tullut laitettua, kun on ollut aika hiljainen kesä kirjoittelun suhteen.  Nyt tulevat sitten kaikki yhdellä kertaa. 

Piika ja Renki on tainnut jo sulkea ovensakin kesän jäljiltä.  On "ollut niin kiirettä", että ehdittiin käydä siellä kesän aikana vain kerran.   Siellä on kahvila, jossa aina hyvät pullat ja paakelssit. Lisäksi on käsityömyymälä ja ylhäällä taidenäyttely. 

Näyttelyssä valitsin mieluisimmat työt kuviin. 

Merja Hämäläisen Kaarnalaivalla kaukomaille ja Kylläpä savuttaa. Hänen töitään olen nähnyt muuallakin ja tykännyt.  Kuvissa on ehkä miljoona yksityiskohtaa. 

Hilkka Jämsän Motor car kuiskit ja Hiiri -pelimannit. 

Veikeät hiirihahmot ovat luonteikkaan näköisiä ja näyttävät oikeasti liikkuvan. 

Tästä hypätään yhden kuvan verran Kausalan aseman kahvilaan. Se on satunnaisesti auki muulloinkin, kuin kesäaikaan.  Kahvilan lisäksi löytyy lahjapuoti. Paikka on persoonallinen ja mikä parasta, siellä on maailman parhaat pullat!   Nykyään muistan pulla-asioista aina Rouva Kepposen 😄

Anjalan makasiinikahvilassa saatiin hyvät päiväkahvit ja istuskeltiin auringonpaisteisella terassilla. 

Yläkerrassa oli Pihojemme pikkuystävät -näyttely.  

Nämä  pikkkutarkat pikkuystävät olisi mukava tavata näin suurina versioina vaikka yön pimeydessä. Voisi kuvitella avaruuden hyönteisiksi. 

Anjalan kartano on kahvilan vieressä. Se on 1600 -luvulla Ruotsin kuninkaalta Wreden suvulle lahjoittama tila Ankkapurhan alueella, Kymijoen rannassa. 1750 -luvulta n.50 vuotta eteen päin joki toimi Ruotsi ja Venäjän rajajokena.  

Kustaa III -sodan jälkeinen rauhan liitto solmittiin kartanolla 1788.  Sotiminen ei kuitenkaan loppunut ja vanha kartano tuhoutui tulipalossa. Nykyinen rakennus on 1800 -luvun alkupuolelta. 

Vaikka kartano oli pitkään suvun omistuksessa, päätyi se aikojen kuluessa monellekin omistajalle, valtiollekin. Nykyään se on taas Wrede -suvun omistuksessa.  Tilat ovat vuokralla nuorisosäätiölle. 

Kartanoon on vapaa pääsy. Nyt siellä oli  Kankurit kartanolla -näyttely. 

Kauniita käsitöitä upeassa miljöössä. 

Äidin kanssa pohdimme eri tiloissa, miltä elämä kartanolla on mahtanut tuntua. 

Isäntäväen viettäessä aikaansa saleissa, on palvelusväki touhunnut täyttä vauhtia keittiössä valmistelemassa monen ruokalajin päivällistä, mahdollisesti useille vierailllekin.   Takat on täytynyt sytyttää ja tulia ylläpitää.  Lähes jokaisessa huoneessa oli valtava takka.  Keittiön suuri uuni ei varmaan ole ollut niitä tasaisimpia ruuanlaittopaikkoja. Tulta on täytynyt säätää moneen otteeseen ja valvoa kattiloita ja patoja sekoittelemalla keitoksia. Lopulta kiikuttaa kaikki tarjoiltavat ruuat herrasväen pöytiin  jonnekin kartanon saleista.  Jalat ovat olleet koetuksella.  Keittiöapulaiset ovat kantaneet kuumia ja painavia tarjottavia varoen läikyttämästä tai tiputtamasta niitä. 

Matonkuteista ja kankaista voi tehdä muutakin, kuin kangaspuissa kudottuja tuotteita.  Näin isossa tilassa tällainenkin teos on upea. Meidän olohuoneeseen se ei mahtuisi. 

Mitä siellä ullakolla mahdettiin säilyttää...?  Portaatkin olivat niin alaviistoiset, että henkensä kaupalla on rappuja kuljettu. Ehkä ne ovat ajan saatossa lasehtineet sellaisiksi.   Siinä on taas piikoja ja renkejä juoksutettu hakemaan ullakolta tavaraa. Jossain romaanissa on kerrottu palvelusväen välillä jopa majoittuneen ullakkotiloihin.  Kenpä tietää tämän luukun kulkijoista.  

Kenenkähän olohuoneeseen nämä päätyvät, kun kartanon juhlasali siivotaan.  Ehkä nämä jätetäänkin kartanon kummituksille?

Siinä on jo heti yksi kummitus...     herrasväkeä hän ei ainakaan ole vaatetuksesta päätellen.  Aika modernisti pukeutunut palvelijaksikin. 

Seuraava käyntikohde oli  Iitin rantamakasiini. 

Kahvila on kivassa ympäristössä.  Sisältä löytyy myös vanhan tavaran ja käsitöiden myymälä.   

Tämä vedessä olevan kiven päälle "istutettu" pata on minusta tosi kaunis ja hieno idea.  olisi kiva nähdä kasvien istutus ja hoito-operaatio. 

Kahvin siemailu ulkoterassilla oli rauhallinen hetki. Pääskyset lentelivät ympärillä ja järvellä näkyi veneitä.  

Iitin kirkonkylän kylätalossa on kaiken kesää vaihtuvia näyttelyitä. 

Tällä kertaa Auli Steffen töitä. Yllä ruuanlaitto -aiheinen taulu ( en muistanut katsoa nimeä)  ja alla Neulojan unelma.

Tästä siirrymme ITE -taiteeseen Jätkän Onnelaan. 

Taiteilija Ensio Tuppurainen (1924-2014) tuli entiseen kauppakiinteistöön myymälänhoitajaksi ja osti myöhemmin rakennuksen asuinkäyttöönsä.  Hän asui perheensä kanssa tuossa Vekaranjärven varuskunnan lähellä sijaitsevassa kodissaan, jossa syntyi suuri määrä hänen tekemäänsä taidetta. 

Lukija voi itse päätellä mihin kyltit viittaavat. Monet vaikuttavat olevan kovin kantaa ottavia. 

Eläinhahmot ovat hyvin oikean näköisiä. 

Osa kylteistä näyttäisi olevan suunnattu varusmiehille, tien kunnossapitäjille, päättäjille, verottajalle.....  

Muistan jo nuoruudestani, miten näitä patsaita ihmeteltiin ohi ajaessa.  

Jätkän Onnela ei ole enää asuinkäytössä.  Aluetta ylläpitää nykyään tukiyhdistys.  

Sisälläkin olisi ilmeisesti ollut näyttely, mutta nyt se oli suljettu. Pääsimme kulkemaan vain piha-alueella.   

Lopuksi vielä kukkataidetta syntymäpäiviltä, joille meidätkin oli kutsuttu. 

Hyvää viikonloppua! 

Töttöröö ja pum pum

 Hamina Tattoo on upea tapahtuma, joka kestää useita päiviä. Olisi hienoa olla paikan päällä vaikka joka päivä, mutta välimatka ja työt estävät.   Ehdin jo kuvitella mielessäni tilannetta, että asuisinkin Haminassa. Miten mukava olisikaan hypätä tapahtumien pyörteeseen vaikka työpäivän jälkeen.  Toisaalta voisi olla paikan päällä asuntoautolla koko viikon.  No, realiteetit tulivat vastaan, joten täytyy olla tyytyväinen, kun edes yhtenä päivänä pääsin paikalle.  Tuo päivä olikin sopivasti torstai, jolloin tapahtumassa oli tarjolla myös  paraati. Kaikki soittokunnat ja orkesterit marssivat raatihuoneen torille säntillisissä riveissä ja upeissa univormuissa.  

Paraatin avasi Laivaston soittokunta Suomesta.  Esittelylehtisen mukaan soittokunta on ollut Haminassa viimeksi 2022. Se on Merivoimien edustusorkesteri, joka on kotimaan lisäksi esiintynyt viime vuosina kansainvälisissä sotilasmusiikkitapahtumissa mm. Lontoossa, Oslossa ja Bremenissä. 

Oikealla harmaissa puvuissaan Puolustusvoimien varusmiessoittokunta Suomesta.  Se koostuu nuorista asevelvollisista, jotka suorittavat asepalveluksensa soittokunnassa.   Heidän kerrottiin olevan tapahtumassa mukana  joka vuosi.  Tosin kokoonpano on soittajien tuoreuden takia aina eri.   Varusmiessoittokunnalla on myös showband, joka kiertää  maata yksinkin.

Punaisissa ja mustissa asusteissa paikalle on marssimassa Swiss armed forces central band. Se on Sveitsin asevoimien soittokunta. Se koostuu 80 muusikosta. Soittokunta esiintyy ympäri maailmaa.  

Hatunnosto ruotsalaisille! Nainen kapellimestarina!  Royal swedish navy band saapui kymmenen vuoden tauon jälkeen Tattooseen. Se on kotoisin Karlskronasta ja on yksi kolmesta ammattimaisesta sotilassoittokunnasta Ruotsin puolustusvoimissa. 

The royal canadian mounted police pipes, drums and dancers. Soittokunnassa on muusikoita kahdeksasta eri jaostosta ympäri Kanadaa. Soittokunta toi  erilaisen musiikillisen tuulahduksen säkkipilleineen. 

Nuo punavalkoiset naiset ovat siis ne tanssijat. 

Varusmiessoittokunnan rumpuryhmä ja kivääritaitoryhmä.  Suomen sotilasmusiikki -sivustolta löytyi tieto, että kivääritaitoryhmään voi hakeutua, mikäli ei hae soittokuntaan puhallinsoittimella.  Ryhmään pääsy vaatii myös fysiikkaa  ja motorisia taitoja.  Aseita käytetään rytmittämään, niitä heitellään ilmaan ja pyöritellään taidokkaasti. 

En saanut paraatin yhteydessä  kunnon kuvaa  alla olevasta The marine band of the royal Netherlands navysta.  Se on Alankomaiden Kuninkaallisen laivaston virallinen musiikkiyksikkö. Sen kotipaikka on Rotterdamin satamakaupunki.  Se esiintyi ensimmäistä kertaa Haminassa.  Kuva on otettu Bastionissa,  Marssishow -tapahtumassa.  

Samassa showssa kuvasin Rakuunasoittokunnan. Se on Lappeenrannasta kotoisin oleva soittokunta, joka esiintyy pääasiassa Itä-Suomen alueella.  

Rivit vaikuttavat olevan vähän sekaisin, mutta meneillään on juuri kuviomarssiosuus. 

Tattossa oli tänä vuonna teemana Itämeri.  

Marssishowssa esiintyi myös Kotkan seudun musiikkiopiston lauluryhmä. 

Ihan pakko mainita vielä  juontajana toiminut YLE:n uutisankkuri Jussi-Pekka Rantanen, jolla on aivan käsittämättömän taidokas ulosanti useilla eri kielillä.  

Hamina Tattoossa oli myös paljon ilmaiskonsertteja, Tattooklubi-iltoja, tapahtumia ja musiikkia lapsille, vanhojen pihojen esittelyä, käsityömyymälöitä, torimyyjiä........    

 

Parin vuoden päästä taas uudelleen! 

Sitten hyppäys nykyhetkeen.  Pihalla kukkii vielä kolmas kärhö näin komeasti!  

Kissat ovat olleet kesällä paljon ulkona valjaissa ja naruissa.  Frodokin on oppinut kärsivällisyyttä, eikä heti irrottaudu valjaistaan, vaikka olisikin hetken jumissa.   Jasmin -pensaan alla on hyvä ja viileä lepopaikka.  Merri tuli tietenkin katsomaan, mitä kuvataan. 

Ruoka-aikaan sisälle on ihan jonoa. 

Ruukussa näkyy myös yksi onnettomista kalloistani.  Otin ne liian myöhään kellarista. Saa nähdä, jaksavatko vielä loppukesästä kukkia, vai ei.    Ne ovat muutenkin nyt koeajalla ennen häätöä. Viime kesinä ovat kukkineet tosi vähän ja huonosti.  Keväällä laitoin mullan sekaan kanankakkaa. Jos ei vieläkään ala homma virkistyä, niin lähtö on lähellä. 

Tällä hetkellä Merri on taas vuosittaisessa hammashoidossaan.  Käyn hakemassa sen kotiin reilun tunnin päästä. Toivottavasti hampaita ei tällä kertaa olisi tarvinnut poistaa...     Mietin myös eläinlääkärin laskua.  Kunnallinen eläinlääkäriasema lopetti  tarkemmat hammashoidot.  Niitä tehnyt eläinlääkäri perusti oman vastaanoton.  Hän on ollut erittäin asiakasystävällinen ja asiantunteva.    En halunnut viedä Merriä isolle eläinlääkäriasemalle, josta sitä vastoin ei ole kovin hyviä kokemuksia, vaan valitsin tämän tutun lääkärin.     

Kissa on joka tapauksessa hoidettava, joten mennään laulun mukaan: kaikkihan on maksettava eikös juu? Mitä tässä maailmassa velkaantuu! 

Toivottelen kaikille mukavaa uutta viikkoa!  Minulla alkaa taas pitempi työputki, mutta onneksi edessä päin häämöttää vielä pari viikkoa kesälomaa syyskuun puolella. 

Kasvikysymys

 Aloitetaan siitä, että meidän pihalle olen istuttanut tämän riippahernepuun.  Alkuvuosina se oli aika kitukasvuinen, mutta nyttemmin jo rehottaa ihan hyvän näköisenä. 

Entä  alla olevan kuvan kasvi ?  Älkää välittäkö rikkaruohoista siinä ympärillä.   Luulin tätäkin rikkaruohoksi, mutta sepä ei lähtenytkään mihinkään. Sille on kasvanut todella tiukat juuret.  Mistä se mahtaa olla tullut ja mikä se edes on? Liittyykö se jotenkin tuohon aiempaan puuhun? 

Parista pensaasta keräsin punaiset viinimarjat pois ja riivin mukaan kituuttavan näköisiä mustia viinimarjojakin mauksi.  En ole ehkä kymmeneen vuoteen keittänyt mehua. Nyt tuli mieleen, josko taas kokeilisi. Meillä on mehun menekki ollut olematonta, mutta nyttemmin vähän lisääntynyt.  

Ongelmaksi muodostui se, että keittiössämme on nykyisin induktioliesi, johon tämä oiva mehunkeitin ei enää sovikaan.  Ajattelin viedä keitokseni mökille, mutta sitten tuli mieleen ostaa ihan yksittäinen irtolevy, jota voi käyttää vaikka pihalla.  Hyvin toimii!  

Se vanha (häälahjarahoilla ostettu) rikkoutunut pakastin piti kiikuttaa kaatopaikalle.  Nykyinen aktiivisessa käytössä oleva pakastimemme on myös nikotellut jo jonkin aikaa. Alkoi pelottaa, että se sylkee vettä pitkin keittiön lattiaa.  Ostimme keittiöön uuden ja kannoimme sen vanhan alakertaan, jossa on viileämpää ja tila on avoin.  Tuo malli ei tainnut tykätä nk. kaapin sisällä olemisesta.   Ei sinne mitään tarvitse laittaa, jos kaikki mahtuu uuteen pakastimeen, mutta onhan varalla. 

Tämä tarina siis liittyi siihen, että saimme keittolevyn edullisesti pakastinkaupan yhteydessä. 

Minulla on tapana lisätä sokeri vasta valutettuun mehuun.  Valmista mehua tuli n.3 liltraa. Laitoin sen muovipulloissa pakastimeen, kun meidän kellarin viileys on välillä aika epävarmaa. 

Mökillä kävin yöpymässä työpäivän jälkeen.  Jotenkin sinne meno saa työpaineista kiehuvan pääkopan aina hiljentymään. Pari tuntia metsässä sienikierroksella sai viimeistään hermot tasaantumaan. 

Sitä vaan ihmettelen, että tapahtuuko tämä oikeasti minulle?? Ämpärillinen kanttarelleja!!!    Olen löytänyt ihan kivasti jo aiemminkin, mutta nyt: ÄMPÄRILLINEN! En ole ikinä löytänyt näin paljon kanttarelleja kerrallaan. En meinaa vielä näin jälkikäteenkään tajuta, miten tämä voi olla mahdollista. Olen erityisen kiitollinen tästä saaliista!  

Sain kerättyä myös 2 litraa mustikoita. Nyt on saldona  11 litraa. Pikkuhiljaa hyvä tulee! 

Kissoja on ehkä ollut tavallista vähemmän viime aikoina?  

Merri löysi hyvän paikan ja asennon. 

Frodo huomasi Merrin tyytyväisyyden ja tuli heti juonikkaaksi.  Kuvan ottamisen jälkeen Merri oli jo muualla ja Frodo makasi Merrin tilalla. Merri on aivan liian kiltti. Toisaalta Frodo on äärettömän sitkeä. 

Olisin halunnut laittaa kuvia tämän päivän Hamina Tattoo  näkymistä, mutta kuvat eivät oikein ota siirtyäkseen.   Laitan sitten myöhemmin.  Oli tosi upea päivä.  En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä tulee  soittokuntien ja orkestereiden näkemisestä ja kuulemisesta. Olen niin kasvanut tuollaiseen musiikkiin itsekin, että kunnioitus on suurta tuota tapahtumaa kohtaan.  Menee monin verroin ohi Euroviisujenkin, jos olet sattunut lukemaan siitä, miten paljon ne minua ilahduttavat 😍

Jos tuohon kasvikysymykseen joku osaa vastata, niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Jään odottelemaan...   

Farkkua, puuta ja muuta

 Uutisissa on aina loppukevennys. Täällä on alkukevennys. 

Äiti ehti napata kuvan rivitaloasuntonsa keittiön ikkunasta.  Joutsenperhe oli lähtenyt kävelylle!   Tuosta on n.100 metriä joelle.  Mitähän ihmettä linnuilla on mielessä??   Onneksi Arttu ei ollut ulkona, eikä nähnyt pesuetta ikkunastakaan.  Autoja, pyöriä, tai koiranulkoiluttajia saattoi silti tulla vastaan tällä kävelyretkellä. 

Meidän pihalla kukkii kaksikin erilaista kärhöä. Tykkään niistä tosi paljon ❤️ 3 muuta kärhöä on vielä nupuilla tai mietiskelee, että mitähän tekisi seuraavaksi.    En ole ollenkaan reipas puutarhanlaittaja, mutta joskus tulee noita yksittäisiä ideoita ja niiden toteutuksia. Muutama vuosi sitten kaivoin näille kärhöille ihan ikioman penkin. Siinä ne nyt sitten tukipilareineen ovat, vaikka kitkijä onkin aika laiska. 

Terassilta löytyy tuulettumassa oleva, uusi kissankuljetuskoppa.  Se haiskahti vähän "tehtaalle" ja jäi ulos tuulettumaan oston jälkeen.  Hämmästyttävää kyllä Merri päätti käydä testaamassa sitä! Yleensä nämä vempaimet kierretään kaukaa, koska ne tarkoittavat aina autoilua.  Frodo kyllä viettää pitkiäkin aikoja kopassa, mutta silloin koppa on jonkun toisen kissan ja Frodo on valloittanut kopan.   Vanha hankalan muotoinen koppa päätyi netin roskalavalle ja poistui jonkun muun käyttöön.  

Meillä on myös musta tällainen. Välillä tarvitaan kahta, jos mennään vaikka mökille. Ei tule kuuloonkaan, että näitä kissoja laittaisi samaan koppaan. Merri saisi varmaan hermoromahduksen siinä ahtaudessa. 

Sain alkuvuodesta yläkerran käsityöhuoneeni siivottua ja järjesteltyä aika hyvin. Sitten tytär muutti meille vähäksi aikaa ja typistin tavarani yhteen huoneeseen, miten vaan onnistuin ne sinne tunkemaan.   Nyt on toinen huonekin ollut taas vapaana ja pitäisi tehdä sama järjestely ja siivous uudelleen.   Päätin tehdä aiemmasta jotain poikkeavaa ja lajitella lankavarastoni 🫣 Siitä ei todellakaan ole tulossa kuvia....   Joitain merkillisimpiä keriä voin jossain vaiheessa näyttää, jos vaikka keksisitte, mitä niistä voisi tehdä. 

Langat ovat olleet vähän kaikkialla. Pääosin kuitenkin entisen vaatehuoneen (nykyisen sekaisen askarteluhuoneen) lattialla. Joskus niissä oli joku järjestyskin.  Lankoja on siis myös ..no... ihan kaikkialla.  Nyt ne on kaikki jollain lailla lajiteltuina siellä tyttären tyhjäksi jättämässä huoneessa.  Minulla on nyt siis kirjaimellisesti lankahuone!   Ette ehkä usko, mutta muutama outous päätyi  roskiinkin 🫣 Lisäksi tein ison muovipussillisen vietäväksi kierrätyskeskukseen, jonkun muun iloksi/ harmiksi. 

Seuraavaksi pitäisi siivota nuo askartelutavaroita täynnä olevat hyllyt järjestykseen.  Niihin en edellisessä siivouksessa arvannut koskea lainkaan (lue: liian iso projekti!). 

No. Varsinainen asiahan oli se, että Nekku -tytär oli minun kanssani yhtenä päivänä ihmettelemässä tuota lankalajittelua. Samalla häneltä syntyi kivoja juttuja omaan kotiinsa.  

Vanhasta valokuvakehyksestä tuli seinälle säilytystasku. Farkkua tietenkin! ❤️ Pieni kuivakukka, lokerikosta löytynyt pinssi ja vanha puuhelmi -kaulakoru. 

Nekun kotona taulu päätyi seinälle sillä ajatuksella, että siitä löytyvät esim. aurinkolasit. 

Olisiko ollut viime kesänä, kun olimme mökillä ja Nekku kaiveli koppivarastosta vanhan, puisen kynttilänjalan. Remontista oli jäänyt petsimaalia ja puun värinen kynttilänjalka muutti näköä.   

Nyt löytyneet puuhelmet päätyivät tuon kynttilänjalan koristeeksi.  Aika tyylikästä!   Kynttilä on ledi. 

Töitä on saanut painaa oikein urakalla, kuitenkin ilman urakkapalkkaa.   En ole ehtinyt tänne blogiinkaan hetkeen kirjoitella.  Nyt tuli pieni rako ennen iltavuoroon lähtöä.   Pitää alkaa varmaan koota hermoja ennen töihin lähtöä, joten heipat sitten taas!