Rudolf

 Pari viikkoa sitten mökillä oli vielä näin kaunista, joskin syksyistä. Ilma oli aurintonpaisteesta huolimatta koleaa ja kosteaa.  Mökki on nyt laitettu talviteloille. Mikään ei tietysti estä menemästä milloin vain mökkeilemään, jos siltä tuntuu, etenkin, kun lunta ei vielä ole tullut.  

Pelargoniat kukkivat vielä täyttä häkää ja nuppujakin on runsaasti. Sääli, kun kukaan ei ole näkemässä. Pitkä, pimeä talvi tulee taas.  Luulen, että aloitan kevään odotuksen nyt!  

Koko syksy on ollut hankalaa aikaa voinnin puolesta.  Olen ollut pitkällä sairaslomalla uupumuksen takia (taas!).   Juuri kun pääsin vähän töihin kiinni, niin kompuroin puuliiteristä tullessa ja nilkasta menivät  nivelsiteet.   Jumittaminen on siis jatkunut.  Yritin aiemmin pakottaa itseni lenkille silloin tällöin. Nyt, kun jalka ei ole kunnossa, niin lenkille lähtö on ollut mielessä monet kerrat.  Ulkoilu on jäänyt vähiin ja raitista ilmaa on ikävä.  Kyllähän kissojen kanssa voi patsastella pihalla milloin haluaa ;D   

Onhan ollut aikaa neuloa...  

Jouluisia ajatuksia on mielessä pyörinyt, kun syntyi  jälleen jouluaiheiset sukat.  Minulla on iso kasa mallilehtiä, joita harvoin tulee selailtua.  Olen ottanut  joihinkin aiheisiin liittyviä lehtiä eri kasaan.  Jouluaiheisista lehdistä on helppo selailla, jos jouluttaa.  Alla olevasta 2025 -vuoden lehdestä löytyi tämä malli. 

Minna Metsäsen suunnittelemat Rudolf -sukat 7 -veikasta. Käytin 3,5 numeron puikkoja. Lankaa meni 181 grammaa. Sukat ovat kokoa 40-42.  Lehdessä on  ohje lasten ja aikuisten kokoihin, sekä lasten ja aikuisten  villapaitaan. 

Pieniä värimuutoksia tein niiden lankojen mukaisesti, mitä kotoa löytyi.  Lisäksi vähän rekvisiittaa kuvaukseen... kultainen poro. En tiedä, mistä se on meille tullut. Se on aika söpö. 

Muutama päivä sitten Tyttö oli meillä hoidossa ja kävimme kävelyllä tuossa ihan lähimetsikössä.  Siellä oli 4 kaurista! En ole koskaan ennen nähnyt niitä täällä, vaikka naapureista jotkut ovatkin nähneet. Olipa erikoista.  Tyttö oli kaiken lisäksi käynyt äskettäin Korkeasaaressa ja nyt oli näin lähellä noin isoja eläimiä vapaana. Jännittävää! 

Tänään mies ilmestyi töistä tällaisen kukkakimpun kanssa.  Kukat eivät olleet minulle, mutta sain  laittaa ne maljakkoon ;) 

Viikonloppuna juhlitaan Repolaisen upean kortin mukaisia kemuja.  Kortissa "aidot autot ja kissat" ;)  Kiitos jälleen personoidusta kortista Repolainen 😍

Nyt mennään siis 60 mittarissa ja 100 lasissa! 

Karkkikeppi -sukat

 Edelleen aiemman joululehden tunnelmissa ollaan. 

Mia Sumellin Karkkikeppi -sukat, joita piparmintunraikkaiksikin lehdessä mainostetaan.  Lanka on 7 Veikkaa, puikot kokoa 3,5, kulutus 242 grammaa.   Kaikki löytyivät jo valmiiksi.  Ensin luulin tuota vihreää mustaksi, kun lehden kuvasta muka niin katsoin.  Aloin ihmetellä, miksi joulusukissa on mustaa, kunnes tajusin, että arviointivirhe meikäläiseltä ;)  

Nämä sukat ovat paksummasta langasta, kuin ne edellilset ja valmistuivat siksi paljon nopeammin. Tosin tuo poikkiraita oli aika puuduttavaa neuloa.  Sukat ovat kokoa 38-39. 

Takaosan pystyraitainen kiilaosa on hauska yksityiskohta muuten vinoraitaisissa sukissa. 

Kävin kiertelemässä kirpputoreilla. Yht´äkkiä näin hyllyssä tutun nallen!  Lapsena meillä oli ilmeisesti äidin lapsuudesta jääneet nallet, iso musta ja ruskea vähän pienempi.  Ne oli täytetty sahajauhoilla. Niitä piti käsitellä varovasti, että ei tulisi reikiä. Kädet ja jalat pyörivät nivelissään ympäri.  Pinta tuntui jännän kovalta täytteen takia.  Lopulta nallet säilytettiin ullakolla, enkä tiedä, mihin ne viimeiseksi päätyivät, varmaan hävitykseen. 

Hämmästyin todella, kun näin samanlaisen nallen kirpparilla. Onko näitä vielä olemassa muualla kuin museoissa??!!  Jäi hintakin katsomatta muulta hämmästykseltä. Piti napata kuva muistoksi. 

Netissä kerrotaan kyseisten lelujen olevan peräisin jostain 1900 -luvun alulta.  No ei meidän äitikään silloin ole syntynyt, eli jostain saanut varmaan perintönallen hänkin.  Sahajauhonallen sanotaan olevan esikuva itselleen Nalle Puhille!   Tuo nallehan on tosiaan saman mallinen, kuin sahajauhonalle.  

Eipä tule nyt kissankuvia!  Hämmästyitkö?  ;D    Seuraavaksi sitten synttäripäivitys. En kerro kenen. 

Hyvää viikonlopun keskimmäistä päivää! 

Joulukukka Amaryllis

 Syksy etenee, säät viilenevät ja syysväsymys iskee itse kullekin.  Merri nauttii ulkoilusta, mutta vetäytyy mielellään myös päivälevoille.  Takajalan venytys tässä meneillään.

Kannen sukkamalli houkutteli ostamaan lehden, vaikka omat hyllyt jo notkuvat lehtiä ennestään. 

Sukkien nimi käy ilmi ulkoasusta, vaikka ei lehdestä sitä lukisikaan. Selkeä Amarylliksen kuva muotoutuu varren etuosaan neuleen edetessä.  Mallin on suunnitellut Sonja Nykänen. Lankaohjeistus koski Kaupunkilankaa, mutta minä painelin yläkertaan ja kaivelin lankalaatikoitani.  Löysin oikeat väriyhdistelmät Nallesta, joka vastasi ohjeen puikkosuositusta. Sukista tuli kokoa 38-39.  Lankaa kului 157 grammaa puikoilla nro 3. 

Resori on tosi nätti ja kuviot myös takana  jouluisen kauniit. 

Kantapäässä oli vähän erikoinen pintakuviointi. Huomasin jossain vaiheessa, että pieleen meni sittenkin.....   purin koko kantalapun ja aloitin alusta. 

Kantapäät ovat minun mielestäni muutenkin neuleen "heikko kohta", jos näin voi sanoa.   Jos tekisin toiset, neuloisin jotain muuta pintaneuletta. 

Malli on tosi kaunis!  Kyllä näiden takia kannatti lehti ostaa.  Sitten vaan käänsin sivua ja jatkoin seuraavaan malliin.... :) 

Frodolla on meneillään etutassun venytys. Kissat ovatkin paljon notkeampia, kuin neuloja itse, mikä ei liene kenellekään yllätys. 

Tuttava lähetti vanhan kuvan jostain 90 -luvun alkupuolelta.  Siinä meidän Misu -kissa seikkailee pihalla.  Tähän liittyy myös sellainen tarina, että tämä tuttavapariskunta oli lähtenyt keski-Suomesta kesälomareissulle ja päätyi meille keskellä yötä. He eivät raaskineet meitä herättää (tai sitten emme heränneet ovikelloon), vaan pistivät teltan  pystyyn meidän pihalle.  Misu oli tietenkin ollut hommassa mukana, halusi tutustua telttaan ja tikkasi siihen muutaman puumerkin, kun ovi ei auennutkaan heti.  Jotain ääniä kuitenkin kuului sisälle ja menimme ovelle ihmettelemään, mitä meidän pihalla oikein tapahtuu. Kyllähän siinä jo auto tunnistettiin, mutta mieheni ehti lohkaista, että ei tämä mikään leirintäalue ole!  Kyllähän siitä riitti naurua pitkäksi aikaa 😂

Misua on kyllä ikävä. Se oli vahva ja itsenäinen kissaneiti.  Teki selväksi tiellä kulkeville isoille koirillekin, että tämä on minun tieni.  Surullista kyllä, jouduimme etsimään Misulle uuden kodin, kun kumpikin lapsistamme oli pahasti allerginen, eikä selkeää syytä tuntunut löytyvän.  

Aivan  uskomatonta, miten aika rientää! Nyt aletaan taas olla viikonlopussa, vaikka edellinen vasta oli.  Ei sen puoleen, että sillä olisi mitään vaikutusta muihinkaan päiviin, tai arkeen, mutta siitä näkee ajan kulumisen helposti. Väsymys on sitä luokkaa, että päiväunet on otettava joka päivä.  Näinkin hauskan meemin, jossa pohdittiin, montako minuuttia aamuheräämisen jälkeen voi alkaa suunnitella päiväunia.   Se on myönnettävä, vaikka en syksystä oikein pidäkään, että ilma on mukavan raikas hengitellä näin viileänä. 

Toivottelen taas hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Kesäunelma -toppi

 Aiempi neulepaita onnistui niin hyvin, että päätin katsastaa muutkin KAL -neuleohjeet Novitan sivulta.   Sieltä löytyi sitten kokeiltavaksi  Kesäunelma -toppi. Kesällä lämpiminä päivinä istuttiin Frodon kanssa ulkona neulomassa. 

Välillä piti jonkun tarkastaa, onko neulottu oikein, vai onko virheitä. 

Toppi neulottiin ylhäältä alas. Ohje oli selkeä.  Kuten arvata saattaa, minulla oli taas ihan omat lankaideat...  Ohjeessa neuvottiin käyttämään Novitan Cotton Feel lankaa.  Minulla oli kotona WYSin Wonder Wool 4ply -lankaa. Sävyn tarkempi nimi on kauniisti Forget me not. Lanka on 100 prosenttista villaa, mikä ei kuitenkaan ihotuntumassa tunnu yhtään karhealta. Se onkin tarkoitettu myös vauvaneuleisiin.   Tietenkin lanka oli taas ohjetta ohuempaa ja valitsin isomman koon, kuin muuten olisin valinnut.  Puikotkin olivat paksummat, kuin langan ohjeistuksessa.  Lankaa kului 227 grammaa. 

Pitsineulos oli helppo neuloa ohjeen mukaan.  Sitten piti tehdä korotettuja kerroksia takaosaan. En tainnut ihan osata tuota kerrosten kääntymäkohtaa nätisti neuloa, kun jokaisesta on jäänyt tuollainen selkeästi näkyvä kohta neuleeseen.  Päätin, että en häiriinny siitä, vaan jatkan neulomista.   Kostutin neuleen lopuksi ja nuokin kohdat vähän tasaantuivat. 

Helman ja hihansuiden päättelyistä jäi aivan liian kireät. Purin ne ja tein joustavamman päättelyn, jonka löysin netistä.  Ohjeessa luki vain, että päättele löyhästi.  Peruspäättelyllä se ei ainakaan minulta onnistunut. 

Onhan se jännä nähdä, että meikäläisen patiksetkin on niin valtavat että ei mahdu kädet hihoista läpi kunnolla. 

Tein topista aika reilusti pitemmän, kuin ohjeessa, ehkä jopa vähän liikaa. Kostutuksessa pituutta tuli vielä  vähän lisää, kun nuo yläosan pitsineuleet vähän oikenivat. 

Laitanpa tähän vielä pari kuvaa mökiltä, jossa kävin sieniä keräämässä tässä muutamia päiviä sitten.  Saunan terassille oli eksynyt pikkuinen sisiliskonpoikanen.  Näitä otuksia mökillä on paljonkin. 

Puuvajasta kävin useampaan otteeseen hakemassa puukorillisen. Puiden takaa alkoi hiljalleen näkyä pää... ajattelin, että ompa tumma ja karvainen hiiren pää, kunnes tämä jähmeä lepakko alkoi levitellä siipiään ja siirtyä parempaan jemmaan puiden takana.  Vähän huono kuva tuli, kun oli niin hämärä paikka. 

Sieniäkin löytyi ihan kivasti. Yllättävän paljon kanttarelleja vielä, kun taas rouskuja oli aika vähän.  Suppilovahveroitakin keräsin jonkin verran, vaikka en itse niistä paljon välitäkään. Niitä on kuitenkin kiva kerätä ja niiden ohi on metsässä vaikea kävellä keräämättä.  Puolukoitakin keräsin vähän, mutta olivat mökin pihassa jo aika vähissä ja rapisivat maahankin.  

Uimassa en ole käynyt pitkään aikaan enää.  Vesi oli taas laskenut.  Se oli matalalla jo keväällä ja siitä lähtien se on hiljalleen laskenut koko ajan.  Kohta vesi katoaa rannasta ja häipyy muualle. Onko se sitten enää edes ranta?  Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi! 

KAL -paita

 Sain mainion kuvan Merristä 😍 Se on selvästi ylpeä jostain tekemästään jutusta ja odottelee ehkä palkintoa.   " Katso nyt minua! Minä se olenkin oikein komea kolli ja rakastettava kisuli!". 

Nyt kun Merri on lunastanut paikkansa jutun pakollisena kissaosiona, siirrytään neuloksiin.  

Kyllästyin jatkuviin villasukkaneuloksiin ja päätin kesällä tarttua Novitan Suvisointu -kaliin.  Perinteissä pysyäkseni valitsin tietenkin ihan toisen langan. Sellaisen, jota jo löytyi kotoa.  Näin ollen kokokin piti säätää uusiksi.  Valitsin isomman koon, kuin mitä muuten olisin valinnut.   Lanka on kivan tuntuista, ei villaa.  Nimeä ei vyötteissä ollut, mutta lanka koostuu pellavasta, viskoosista ja puuvillasta. Sopii siis minun herkälle hipiälleni. 

Raidat tuovat  neuloessa tunteen, että työ valmistuu nopeammin.   KALissa oli mahdollista valita lyhythihainen versio tai peräti mekko.  Ajattelin tällaisella paidalla olevan eniten käyttöä, jos se vaan olisi minulle sopiva.  Yleensä itselleni tekemät jutut eivät ole lopulta sopivia tai muuten vaan kivoja.  Olisin ehkä valinnut jonkun muun värin, jos olisin voinut.  Nappasin kuitenkin langan omista kätköistäni.  En koskaan meinaa luottaa siihen, että joku lankamäärä riittäisi näin suureen työhön.   Tähän meni lankaa 464 grammaa.  

Joskus alta kahdenkympin  ikävuosien neuloin paljon villapaitoja ilman mitään ohjetta.  Tästä paidasta tulee mieleen yksi punavalkoinen, jonka neuloin itselleni.  Pidin sitä paljon.  Tuntuma on samanlainen.  

 KALin ohjeen mukaan oli helppo neuloa.  Se oli pilkottu sellaisiin palasiin, että eteneminen oli selkeää.  Minulla on kai vähän kärsimätön luonne, kun luen isompia ohjeita. Inhoan sitä, että ohje etenee ja sitten yht´äkkiä sanotaan,  että jo aiemmin opastetun osuuden siinä ja siinä osassa tehdään myös kavennuksia tms.   En meinaa malttaa lukea ohjetta kokonaisuudessa ennen aloittamista. Aina sitä ei oikein edes ymmärrä, kun neule ei ole alussa vielä hahmottunut mielessä. 

TeSan tyylillä halusin napata kuvan paidasta jossain muualla, kuin kotona.  Tässä porukassa en vaan meinaa erottua joukosta. 

Tuosta yläkuvan Hiljaisesta kansasta tulee väkisinkin mieleen taas se aiemminkin mainitsemani kauhusarja From, jos joku sen on katsonut 😂

Syksy etenee. Minä sen sijaan olen jämähtänyt paikoilleni.  Onneksi on näitä karvakamuja ympärillä. 

Nythän alkaakin olla taas viikonloppu, joten hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Tapaamisia

 Meillä oli pojan kissat hoidossa muutamia päiviä.   Malla ja Kiri eivät aiemmin ole olleet meillä hoidossa.  Kaikki kissat näyttivät olevan hämillään tilanteesta.  Merri olisi ollut kaikkein sopeutuvaisin, mutta sekin hämmentyi jatkuvasta sähinästä ja jonkun vastaantulijan uhittelusta.  Yöt olivat hankalimpia.  Hoitokissat liikkuivat pimeässä, vaikka eivät päivällä niinkään liikkuneet, etenkään Kiri.  Frodokin on usein öisin liikkeellä ja pimeästä kuului vähän väliä murinaa ja rähinää ja sähinää.  Täytyy sanoa, että kukaan ei nukkunut kunnolla.  Merri olisi ehkä nukkunut, mutta sekin oli jatkuvasti pää pystyssä sängyllä, kun  oli varuillaan yllättävän hypyn varalta.   Suoranaisia tappeluita ei kuitenkaan onneksi tullut. 

Malla lähti aika nopeasti liikuskelemaan  ympäriinsä.  Kävi ilmi, että se on jopa Merriäkin nälkäisempi kissa.  Pienikin rapina keittiön suunnalta sai sen luulemaan, että ruokaa on tarjolla. Mikä pettymys, kun ei ollutkaan. Se torkkui varmuuden vuoksi usein keittiössä.   

Kumpikin kissa on kotiutunut eläinsuojeluyhdistykseltä.  Mallalla oli aluksi veli, mutta sen terveys petti  reilu vuosi sitten.   Nämä kissat olivat aluksi todella arkoja. Vieläkään Malla ei oikein tykkää silittelystä, vaan väistelee. 

Välillä piti leikkiä Tyttösenkin kanssa. Kissojen raapimistelevisio löysi uutta käyttötarkoitusta.  TV:n päällä on 2 hamsteria; Hamtaro ja Hantaro. Lisäksi leikeissä mukana poneja ja pupuja. 

Kiri, joka  tykkää kovasti sylittelystä ja silittelystä, osoittautuikin sitten aremmaksi kissaksi.  Sen pääasiallisin ajanviettopaikka oli alakerran sohvan alla. Välillä kävin kaivamassa sen sieltä ja se asettui sohvan päälle.  Yöllä se jostain syystä lähti aina liikenteeseen.   Viimeisenä hoitopäivänä se liikkui päivälläkin, joskin aika arasti. Puolitoista päivää se oli täysin syömättä, mutta sitten alkoi nälkä antaa periksi. 

Kiri on ihan mahdottoman elastinen ja rento, kun kokee olonsa turvalliseksi. Sylissäkin se melkein roikkuu ja painautuu parempaan asentoon. 

Kirikin on tosi söpönen kisu.  Se oli porukan nuorin, vasta vuoden ikäinen.    Omassa kotona kumpikin kissa tykkää koirakavereistaan, joiden kanssa voi vaikka painia.     

Varsinaiset pitkän linjan sukat valmistuivat kesän kuluessa.  Sukat kuuluvat Varjelumneuleisiin, joita suunnittelee Henna Haapaniemi.  Kettunen -sukat syntyivät Nalle -langasta, jota kului 62 grammaa kolmosen puikoilla.  Sukat ovat kokoa n.36. 

Lisää materiaalia käsitöihin tarjosi Vanha Rouva Zakuska -blogista.  Kävimme hakemassa sisätyynyjä, joita Merri ja Frodo tässä nyt tarkistavat. Ihan on laatutavaraa!  

 Hakureissu olikin miellyttävä vierailu kahveineen ja talo- sekä pihakierroksineen 💖 Olen pikkuisen kateellinen  noin selkeästä järjestyksestä ja  kätten töiden tuloksista.    Toisaalta on ehkä vain katsottava peiliin ja lopetettava kadehtiminen 😄

Sekin on todettava, että Vanha Rouva ei ole nimimerkistään huolimatta ollenkaan vanha!  

Kiitos vastaanotosta ja tyynyistä!  Pidetään vaihtoehdotus voimassa. 

Olin tyytyväinen, kun pääsin vihdoinkin ajan tasalle blogien lukemisessa, kunnes tajusin, että tuo blogilistani ei päivity lainkaan...    ehkäpä se siitä taas heräilee henkiin.  

Kerätään vielä voimia uuteen viikkoon, joka vaanii jo nurkan takana! 

Hemmo hei

 Mökillä oli tosi kova tuuli. Yöllä taas hirvitti, kaatuuko puita päälle...    

Merriä ei tuuli haitannut. Vähän veti  vaan korvia vinoon.  Merri tässä vartioi peräkärriä, jossa on vanha kiuas.... että kukaan ei vaan sitä veisi mukanaan. 

Laitetaan nyt sitten kuva siitä uudestakin kiukaasta. Siihen on ehkä tulossa vielä sellainen kivihäkki päälle.  Minä olen niin huono saunoja, että olen kokeillut nämä löylyt vasta kertaalleen. 

Useammalla mökkikerralla olen näperrellyt sukkia näistä langoista.  Minikerät, eli 10 x 10 grammaa. Pussissa langat Hemmo -amigurumia varten.  Pussi on tainnut jäädä muhimaan juuri siksi, että en oikein jaksa väkertää näitä amigurumeja.  Langankulutus varastoista pois on aina hieno juttu ja nyt oli vuorossa Hemmon ainesosat.  Ajattelin kerien kuluvan yksiin sukkiin ja otin vielä varmuudeksi mukaan vähän yhteensopivaa Nallea.  Hemmon keho on akryyliä, mutta kai sekin sukkina menee oman aikansa. 

Muistin väärin, että Hemmo on laulussakin, mutta siinä  olikin Heppu. 

"Mä olen Heppu hei, ja sinuun heti vaikutuksen tein..."  Heikki Kinnusen versiona. 

Eri väreissä on aina jännittävintä nähdä, miten värit sopivat yhteen raitoina.  Tykkään väreistä!  Lankaa kului kuitenkin vähemmän, kuin luulin.  Sukat ovat kokoa 38.  Langankulutus 60 grammaa. 

2 kissahemmoa  ikkunan kahta puolta. 

Vaihto ei suju kovin hyvin, kun kumpikaan ei väistä. 

Mukava yllätys kissoille, kun Sam ja Maia tulivat yökylään Nekun kanssa.  Nämä kissat tulevat niin hyvin toimeen keskenään. 

Maialla on tietenkin ihan oma todellisuutensa, joka silloin tällöin risteää muidenkin kanssa.  Yhteistä sille on jatkuva nälkä, kuten Merrilläkin. 

Hemmolla oli lankaa aika reilusti jemmassa, joten siitä syntyi vielä toisetkin sukat. Ne ovat ehkä kokoa noin 30. Päättelemistä oli molemmissa sukissa ihan kivasti. Lankaa kului 45 grammaa.

Vieläkään lanka ei loppunut! Pientä jatketta sinisestä ja valkoisesta Nallesta. Sukat ovat kokoa n.21.Lankaa kului 25 grammaa.  Muita, kuin Hemmon tarjoamia lankoja kului siis 30 grammaa. 

Ostin mökillekin uuden  kangasvahakankaan. Halusin sinisävyistä, jota on muutenkin mökin sisustuksessa, vaikka se onkin aika ripokirjavaa kaiken kaikkiaan. 

Hemmosta riitti lankaa kolmeen pariin sukkia!  Tässä on niin kiva väririvistökin. 

Yksi päivä oli melkein kokonaan sateinen. Tuuli oli kova useampana päivänä. Se viskoi  neulasia ja oksia joka puolelle.  Katon alla ollut terassikin oli kokonaan märkä.  Samoin lipan alla oleva ulko-oven edusta. Aamusta oli kiva vetäistä äkkiä crocksit jalkaan vessaan mennessä.  Kengät olivat täynnä vettä. 

Tämäkin kukkateline oli kaatunut tuulessa! 

Viimeinen mökkipäivä oli tuulinen, mutta sateeton. Maa kuivui hyvin ja sain kerättyä jonkin verran puolukoita.    Illat ovat  niin pimeitä, että saivat minutkin hinkumaan jo kotiin. 

Nyt tuntuu siltä, että päiväunet kutsuu... joten kauniita unia sinullekin!