Yhteisneulontaa

Taimitarhan Ystävänpäiväsukat  on yhteisneulontaprojekti, jossa aukeaa ohje päivittäin vähän kerrallaan. 

Sam ymmärsi heti sanan yhteisneulonta. 

Kyllä minä lupaan olla tässä vaan paikallaan ja katsella puikkojen heilumista. En koske mihinkään. En varmasti! 

No jos kuitenkin vähän vaan kokeilen...en haukkaa kuitenkaan...olen varovainen.
Huomasitko tuon yhden kohdan? Silmukka on jäänyt vähän löysälle.

Katsoppa ulos ikkunasta...haukkaan sillä aikaa vähäsen.

Yhteisneulonta on ihan mahtavaa! Ainakin Samin mielestä 😸😁

Valitsin aika ärjyt värit näihin Ystävänpäiväsukkiin.  Tässä ollaan nyt yksi päivä jäljessä. Tänään en ole ehtinyt ohjetta vielä edes vilkaista, enkä varmaan ehdikään. 

Työpäivät ovat venyneet tavallista pitempään ja kotona on silmät ihan ristissä.  Neulomisaikakin on lyhyempi. 

Merri on saanut Samin ja Maian taas yökylään pariksi päiväksi ja juoksutouhua on riittänyt.  Pojat painii välillä, Maia katselee.  Ulkona käydään viilentymässä.  Aamulla oli kissantassukaappikin siirtynyt paikaltaan! Tassupehmikkeet antavat ilmeisesti kaapillekin vauhtia! 

Onko jollain muulla sama yhteisneulonta meneillään?  Kaisun ja Hepsin tiedänkin 😊

Neulomisiin!  t: Sartsa

Käsityöjännitystä ja -lamaannusta

Yritin tuossa aiemmin väittää, että neulominen ei oikein luista, kun ei huvita.  Monta asiaa on kesken, mutta eilen piti vielä aloittaa uusi projekti, Taimitarhan Ystävänpäiväsukat 2020. Tähän sain inspiraation   Tau(v)onpaikan Kaisun yllytyksestä.  Ohjehan siis avautuu päivittäin lisää Facebookin Taimitarha -sivulla ja suunnittelijana on Niina Laitinen. 

En ole minäkään  ollut aiemmin missään yhteisneulonnassa mukana. Yhtenä syynä on ollut se, että en halua tehdä mitään missään määritellyssä ajassa. Tahdon tehdä  omassa tahdissa, on se sitten hidas tai nopea. 

Ainakaan en  taivu määriteltyihin väreihin, vaan valitsin ihan omat!  😏

Liityin mukaan hieman myöhässä, enkä ole ehtinyt  vielä tehdä neljää ohjeosiota. Vasta kaksi on valmiina. 

Tämä on yllättävän mukavaa, etenkin, kun tämä ei ole ainoa työ, että pitäisi odotella jatkoa. Välillä voi tehdä jotain ihan muuta. 

Sitä ihan muuta riittää kyllä...

Piti oikein hämmästellä, miten monta hommaa on keskeneräisenä.  

Reissukäsityönä on aina jotkut yksinkertaiset sukat, joissa ei tarvitse katsoa mitään mallia. 

Huom! Töissä en ole näitä tehnyt, vaikka rekvisiittaa näkyykin takana...😅

Polvipituista sukkaa taas tulossa. 

Silmättömät eläinsukat tekeytyvät.  Nyt on alkanut tuntua siltä, että ketut kaipaavat myös nenää, vaikka ohjeessa ei sitä olekaan.  Mitä enemmän katson, sitä enemmän siitä näyttää puuttuvan tuo nenä. 

Olisi kiva askarrella jotain, kun käsityöhuoneessa on jos jonkinlaista materiaalia. Vaan ei. Ei huvita.  Käyn välillä istumassa ja odottamassa inspiraatiota. Sitä odotellella voi virkata pipon. 

Voi myös hämmästellä, miksi ihmeessä tämä toisen pipon aloitus jäi aikanaan kesken??   En tiedä, onko minulla enää tätä lankaakaan! Kuviosta päätellen tätä on kuitenkin jonkin aikaa joutunut pyörittelemään, että on päästy tähän pisteeseen. 

"Vanha kissa", uudet lelut ja leikit.  Tässä voi nukkua, istua tai odottaa, että joku tajuaisi kantaa ympäri huushollia. 

Saapasjalkakissan sukua

Olipa kerran Pinterest -niminen ideapankki, josta löytyi kuva aivan suloisista tossuista.
Virkkaaja päätti etsiä lankaa ja kokeilla, mitä niistä syntyisi. Hän valitsi langoiksi sellaisia, joista ei voinut tehdä mitään muuta, ja joita oli niin vähän, että niitä voi hyvällä syyllä kutsua jämälangoiksi.
Koukkua hän joutui etsimään vähän kauemmin, eikä löytänyt mieleistään.  Hänen piti ottaa hieman liian pieni koukku, kokoa 3.  Sillä hän nyhräsi tossut alusta loppuun, vaikka lanka oli kaksinkertaista.

Aluksi syntyi ympyrä, jossa oli 12 pylvästä. Seuraavalle kerrokselle virkkaaja lisäsi pylväitä tasaisin välein joka toiseen ja välillä jokaiseen pylvääseen.  Kolmannella kerroksella hän alkoi laajentaa puoliympyrän muotoon toista ympyrän puoliskaa. Aluksi hän teki kiinteän silmukan, sitten puolipylvään ja lopuksi pylväitä, päättäen kerroksen taas madaltuviin pylväisiin ja kiinteään silmukkaan. Tälläkin kerroksella piti lisätä pylväitä muutama.  Näin virkkaaja jatkoi vielä toisen ja kolmannenkin kerroksen.  Pyörylän sivuun muodostui lippa joka seuraavalla koko työn kiertävällä kerroksella alkoi kupertua, koska ylimääräisen lipan kohdalla piti vuorostaan kaventaa muutama pylväs.

Työ jatkui vartta pitkin ympyrän muotoisena, kunnes tossu oli sopivan pituinen.
Virkkaaja oli aiemmin käynyt mittaamassa jalan, johon tossu olisi tulossa.  Iloa tuotti lankojen päättely, jota ei tarvinnut tehdä ollenkaan!  Langat sai surutta laittaa solmuihin ja jättää päät piiloon!
Lankaakin kului 60g, pienentäen virkkaajan lankavarastoa omalta osaltaan hitusen.

Virkkaajan kanssa samassa talossa asui satumaisen Saapasjalkakissan sukulainen Merri.  Se kävi välillä esittelemässä tassujaan ja mittaamassa, onko tossu sopivaa kokoa. 

Tossut valmistuivat nopeasti ja kokokin oli oikein mitoitettu. Virkkaaja ompeli vielä käsin tossuihin kynnen näköiset mustat viirut. 

Hän katseli työtään tyytyväisenä.  Merrikin kävi tarkistamassa, tuliko tossuista toiveen mukaiset. Se oli äskettäin ollut ulkona ja sillä oli vielä ulkoiluvaatteet päällä. 

Laitapas emäntä nämä tossut nyt minun jalkaani, se sanoi. Virkkaaja laittoi tossun kerrallaan pehmeisiin tassuihin. Hän pelkäsi niiden kuitenkin olevan väärän kokoiset.  Merri oli kuitenkin tyytyväinen ja alkoi heti kehrätä. Se katseli tossujaan herkistyneenä ja pyysi ottamaan kuvan, joka lähetettäisiin Saapasjalkakissalle.

Merri ei halunnut kokeilla tossujen kanssa kävelyä, koska ne olivat sen mielestä pyhätossut. Se sanoi, että kokeillaanko emäntä näitä tossuja tuohon pöydänjalkoihin?  Se olisi aika hassua. 

Virkkaaja päätti olla kissalle mieliksi ja kokeili, miten tossut sopisivat pöydän jalkoihin.  Aina voi vähän hassutella, hän ajatteli. 

Merrin mielestä tossut sopivat hyvin pöydänkin jalkoihin. Koreissa oli sen leikkitavaroita, joten tossujakin voisi hyvin säilyttää  tuolla tavalla. Lattiakaan ei naarmuuntuisi.

Merri ja virkkaaja olivat molemmat tyytyväisiä lopputulokseen.   He päättivät pitää tuumaustauon ja miettiä, mitä seuraavaksi tekisivät.

Sen pituinen se.

Puikkoterapiaa kissoille

Puikot käsissä voi saada kovin läheistäkin seuraa. Lanka ei niinkään kiinnosta, mutta puikot...

Sam tässä tarkkana seuraa, jos tarvitsee räppäistä käpälällä jotain puikkoa.  Se on asettunut tiiviiseen tuntumaan neulojan jalan kupeeseen.  Neuloessa täytyy varoa, että tarkkailija ei satuta itseään ! 

Merrikin on kiinnostunut puikoista, mutta tyytyy seurailemaan tilanteen kehittymistä vakiopaikaltaan. Tyynytunnelin läpi on riittävä näkyvyys.

Lopputulos täytyy myös tarkistaa. Sam tutkii erityisesti jalkaterän päällä olevaa pääkalloa. Pelottavaksi se ei sitä kuitenkaan koe.  Toteaa arvioiden, että lankaa taisi kulua se 110g? 

 Pitää paikkaansa. 

Katsokaa tuota tyytyväistä ilmettä!  Sukat taisivat läpäistä tarkistuksen 😀

Vastineeksi Sam halusi  Kissavalokuvaamon tuplakissakuvaukseen. 

No onko se edustavan näköinen?

Punainen eri muodoissa

Neulominen tuntuu nyt jotenkin nihkeältä ja pakonomaiselta. Eteneekin hitaasti.
Käyn välillä yläkerran käsityöhuoneessani pyörimässä ja miettimässä, mitä muuta voisi tehdä. Askartelu ei jostain syystä ollenkaan innosta, vaikka olisi materiaalia ties mihin.
Virkkauslankojakin on monenlaisia, pieniäkin määriä eri värejä.  Ystävänpäivän hengessä tartuin tähän vaaleanpunaiseen ja tein pienen liinan. Muistan tehneeni tällä mallilla joskus lasinalusia, mutta taisi olla silloin ohuempi lanka.  Liinan halkaisijaksi venytettynä tuli hieman vajaa 30cm.  Vaaleanpunainen näytti niin valjulta, että päätin virkata viimeisen kerroksen vähän ärjymmällä pinkillä.
Lankaa kului huikeat 20g!!
Neulojen kanssa venytin kostean liinan paksun pyyheliinan päälle yöksi.

Ohjetta piti tietysti useaan otteeseen syynäillä ja laskeskella pylväiden määrää.  4 silmää näkee aina paremmin kuin 2 silmää. Kun katsoo läheltä, näkee tietysti kaikkein parhaiten.  Merri joutui useaan otteeseen puuttumaan työn kulkuun. 

Minulla on varastossa myös muutama kiekko virosta tuotua hahtuvalankaa. En ole saanut neulottua siitä mitään (esim. tossuja, lapasia  huovuttaen).  Kerran aloin keriä pieniä keriä yhdestä kiekosta. Nyt niitä on jo aika paljon. Mitä niistä syntyy?  Yksi idea on mielessä, mutta olisi mukava, jos joku keksisi jotain yllättävää, miten voisin näitä käyttää.  Lankaa on muutenkin vielä 2 kiekkoa, joten näistä syntyy vielä monta asiaa. Ideoita siis! Please!

Kaikenlaisia huonoja uutisia on nyt ilmassa ja niiden kanssa on elettävä.  Millekään niistä ei oikeastaan voi mitään. On vaan mentävä päivä kerrallaan ja katsottava mitä tuleman pitää.
Luulen, että paras keino tasata ajatuksia on nyt tuo neulominen ja Criminal Minds.

Rentouttavaa lauantai-iltaa Teille Kaikille!

Piilosilla

Olen Väijyjä! Suuri Saalistaja!
Lähestyn sinua salaa....vakoilen saalista ensin varovasti...vain puoli päätä nurkan takaa...

Istu vaan siellä sohvalla...olen tarkkaillut sinua jo hyvän aikaa! 

Yritätkö mennä salaa alakertaan?

Mitä nyt on tekeillä? Miksi olet nurkan takana väijymässä? Löysin sinut heti!  Kuuluiko täältä se vetoketjun ääni? Aiotko taas soittaa sitä mölyvekotinta??

Huono piilo! Heti löysin!

Missä se on??? Olisin voinut vaikka vannoa, että nurkan takana on joku! 

Haha! Kylläpä nyt naurattaa! Tottakai pelästyin, kun olitkin toisella puolella! 

Tulin ulkoa, etkä ollut ehtinyt edes piiloon! Surkea esitys.  Mene parempaan piiloon. 

Kumpaa kautta kannattaisi lähteä hiipimään?

Etkö mami jaksa enää leikkiä???? Tämä oli hauskaa! 

Kiehkurat

Kaikki päättyy aikanaan. Tätä sukkaa aloittaessa huomasi äkkiä, että etenemisvauhti on melkoisen hidasta.  Mallikerta kerrallaan se kuitenkin eteni ja teki minulle lopuksi jopa kepposet kokoa arvioidessa.

Kuvioinnissa ja resorissa käytettiin koko ajan kierrettyä oikeaa silmukkaa, jolloin kuvio hieman nousi pinnasta.
Kantapään takaosa on vahvistettua, mutta pohja ei. Outoa.  Uutta ohjetta kokeillessa ei aina oikein ymmärräkään, miten homma etenee, ennen kuin se alkaa muotoutua. Näin kävi tämän kantapään kanssa. Olisin ihan hyvin voinut tehdä vahvennettua siihenkin, mutta en arvannut, kun en tiennyt, mikä tulee olemaan lopputulos kantapään suhteen.
Näkyyhän siinä noita nimensä mukaisia kiehkuroita...

Lanka on syksyllä Karnaluksista ostettua 72%puuvillaa ja 18%polyamidia ja 10%polyesteriä.  Melko hyvää neuloa, ajoittain hieman löyhää kierteeltään.  

Tein vähän aikaa sitten samantyyppisestä langasta sukat ja niistä on kantapäät jo kuluneet puhki, vaikka oli vahvistettua neuletta.  

Lankaa kului 80g, jäljelle jäi siis vielä 120g muuhun neuleeseen. 

Puikot kokoa 2½.  

Ohjeen löysin tästä lehdestä. Se on ilmestynyt viime vuonna. Tämä oli ensimmäinen malli, jonka lehdestä tein. Selatessa ei nyt ihan heti tule edes mieleen, minkä muun haluaisin tehdä. Jätetään hautumaan. 

Malli on Jorma Saarisen suunnittelema Kiehkurat.  Minulla ei ollut samaa lankaa, mutta  puikkokoko täsmäsi.  Silti minun lankani taisi olla ohuempaa, koska en pystynyt tekemään vartta noin pitkäksi. Alkoi tuntumaan, että tulee liia kapeaa. 

Terään olisi pitänyt tehdä kuitenkin 5 mallikertaa. Minunkin lankapaksuudellani 4 mallikertaa oli jo liikaa. Sukan kooksi oli määritelty 38-39.  Kärjessä piti olla vielä 1 erilainen mallikerta ennen kavennuksia, mutta senkin jätin väliin ja kavensin omineni sukan loppuun. 

Alusta asti oli mielessä, että nämä ovat minun jalkaani.  Varren aikana en rohjennut edes sovittaa, kun näytti niin kapealta. Vasta teräosassa aloin sovitella. 4 mallikerran jälkeen tajusin, että iso tulee. 

Loppukavennukset tehtyäni voin huokaista helpotuksesta. Sukka on lähes sopiva. Vähän lyhyempikin olisi terä voinut olla, mutta kyllä näitä voi pitää.  

Tosin uskallan pitää näitä vain sunnuntaisin, sohvalla istuessani, kun jalat ovat ilmassa, johtuen tuosta pohjan ohkaisuudesta. 😁

Maia -tyttökissa kävi kylässä. Se käveli suoraa tietä Merrin ruokakupille ja nuoli kupin puhtaaksi. 

Laitoin molemmille  vierastarjoiluksi nappuloita.  Maiaa eivät nappulat kiinnostaneet.

Vaan mitä teki Merri? Se oli aivan haltioissaan, koska se nykyään rakastaa nappuloita.  Se haluaisi niitä koko ajan. 

Merrin napostellessa Maialla oli aikaa käydä kokeilemassa poseerausta peilin edessä. 

Arvonnan voittaja

Arvonta-aika päättyi eilen.
Osallistujia oli  tuohon arvontajuttuun 42, eli kaikki kierrätysjutun alle kommentoineet.

Voittaja on Virpi  Onnea!!

Muistutan vielä, että muoviomenat eivät lähde mukaan....

Omavaraisuutta ja ostoksia

Meiltä hajosi jääkaappi.  Se oli jo ollut pitempään rikki, ennen kun tajuttiin. Lämpötila olikin jo reilusti yli 10 astetta.  En edes halua ajtella, mitä se teki ruuille.  Totenpahan vain, että vatsa on toiminut ihan hyvin...

Ihmeen viileältä tuntuivat  lasihyllyt, niin siksi oli kai jäänyt moinen jääkaapin lämpöhalvaus huomaamatta.   Mikäs siinä muu auttoi, kun astella jääkaappikauppaan ja ostaa uusi.  Vieressä oli samanikäinen pakastin, joka pääsi samalla vaihtoon. Ostaja löytyi nopeasti.
Onneksi meillä on vanha arkkupakastin, jonne sain kaikki tavarat tungettua. Pakastin piti sulattaa, mikä olikin suurta hupia ja ihmetystä Merrille. Se jaksoi istua tai maata koko sulamisen ajan pakastimen vieressä.  Ripsahtelua ja rapsahtelua kuului vähän väliä. Lisäksi putoili vähän isompia jääpaloja, joita pääsi tassun kanssa kokeilemaan ja vähän puttailemaankin ympäri lattiaa.

Elämä ilman jääkaappia onkin vähän hankalaa, vaikka olisi kellari. Ihminen on niin tottunut kaikkiin "ylellisyyksiin" nykymaailmassa.  Pari päivää on ihmetelty, mitä syötäisiin ja yritetty tyhjentää samalla pakastinta.  Uuden kaapin kuljetus ei onnistunut ihan heti. 

Puita hakiessa tuli mieleen, josko luonto epänormaaliudessaan olisi puskenut krookuksia esiin talon seinustalla. Ei ollut. Sen sijaan silmään osui porkkanan vihreitä naatteja ja kun vetäisin niistä, löytyi mullan alta porkkanoita! Tammikuussa isompia porkkanoita, kuin mitä syyskuussa konsanaan!  Sellainen puutarhuri minä olen!  Aina pitää olla vähän outo, se on hyväksi 😆

Sukkaneuleessa on langan väri vaihtunut.  Neule on aloitettu palvelutalossa, jatkettu kahvilassa.

Hieman kimurantimpi neulekin on edistynyt aika hyvin. Pitkällä jalkaterässä jo ollaan. 

Tästä se lähtee taas työviikko käyntiin.  Toisten torstai on meikäläisen maanantai!

Mukavaa viikon päivää kaikille!

Dyyni Sartsan tyyliin

Vuoden ensimmäinen valmistunut neule tarkistettu.

...ja läpäissyt tarkistuksen. 

Tarkistaja  halusi vain muistuttaa, että turha niitä tavaroita on siihen lattialle levitellä. Tyynykin kuuluu olla sohvalla. 

Näitä pitkiä, reilusti polveen asti sukkia syntyy reissukäsitöinä.  Käytän yleensä aina tätä samaa silmukkamäärää. Aluksi 15s/puikko. Resorin jälkeen 16 s / puikko.  Siitä hiljalleen kavennetaan nilkkaa kohti, jossa jatkuu 13 s/ puikolla kärkeen asti.  Mikäli en tiedä kuka sukat saa, teen yleensä omaa kokoa, 38.  

Puikot ovat kokoa 3½.  Lankana 7 -veljestä Dyyni.  Värit ovat mielestäni poikkeuksellisen kivat.  Lankaa jäi vielä, joten taidan tehdä itselleni jossain vaiheessa vähän lyhyemmät sukat. 

Langankulutus vuodelle 2020 alkaa 210 grammalla. 

Nämä sukat ovat olleet työn alla jo jonkin aikaa, kun valmistuvat niin hitaasti.  Yhden silmukan palmikkoa runsaasti, enkä keksinyt, miten tekisin sen ilman palmikkopuikkoa. Ohjeessakin on käytetty apupuikkoa.  Yhden silmukan pyörittely ylimääräisellä puikolla on varsin ärsyttävää. 

Erästä ei ärsytä mikään.
Hyvät hermot on. Silloin kun väsyttää, on nukuttava.  Mamman hommiakin on vahdittava vaikka kuinka myöhään, että se osaa tulla nukkumaan.  Eihän siellä sängyssäkään ole muuten jalkoja, joihin voi nojata, kun itse menee nukkumaan.
Sen toisen palvelijan jalkoihin en halua nojata, kun se välillä hermostuu minuun.  Ihan turhaan minusta, vaikka yritin vaan vähän kokeilla, ylettyykö kynsillä peiton alta jalkaan.  Enhän minä nyt muuten käyttäisi kynsiä, kun minulla on vaan pehmotassut, mutta en voi tietää osuuko mihinkään, jos en peiton alla vähän ojentele kynsiä.

Jotkut eläimet viihtyvät sohvan lämmössä, jotkut eivät välitä lumesta ja pakkasestakaan. 

Tästä ulkona otetusta kuvasta voi jo vähän päätellä, että meikämandoliini on käynyt lenkillä! 😮 Pistin heti lenkkeilyn käyntiin. Loppuvuodesta en sitten tiedä miten kulkee...

Pitkistä sukista tuli mieleen, että TUPLA -ARVONTA on vielä sukkien osalta kesken.  Muutan sääntöjä ja arvon sen ennen aikojaan . Viimeinen päivä osallistua arvontaan on 10.1. Vielä ehtii siis käydä osallistumassa kommentoimalla kyseistä postausta, johon tuossa tuo linkki.