lauantai 29. helmikuuta 2020

Arttu kylässä

Minä olin ulkoilemassa  narussa, kun Arttu tuli kylään. Se kävi haistamassa minua jo siellä pihalla, mutta sillä oli niin kiire sisään, että se ei silloin oikein ehtinyt minua ihmetellä.  Sisällä se kyllä hämmästyi, kun en ollutkaan kotona..... luuli minua kai naapurin kissaksi siellä pihalla 😉
Arttu varmaan ajatteli, että tässä talossa asuu Merri ja sinne sisään on päästävä!

Tulinhan minäkin sitten sisään. Huomaatteko, miten jännitys-/pelottelumittarini toimii? 


Artulla on toinenkin tavoite; se haluaa maistella minun ruokiani. Onneksi palvelijat ehtivät taas hätiin ja nostivat ne korkeammalle. Artun vatsa ei kestä minun herkkuruokiani. 
Arttu sai kuitenkin oman vesikupin. Minä tietysti luulin, että se saa jotain parempaa, kuin mitä minulla on ja kävin äkkiä maistamassa. Ihan samaa oli...

Arttu haluaa aina lähelle, mutta kun MINÄ paukutan sitä tassulla takapuolelle, niin johan suunta kääntyy! Eihän minulla ole edes kynnet esissä 😅  Välillä nostin vaan vähän etutassua, niin Arttu pelästyi jo sitäkin.  Se näytti kuulemma siltä, kuin olisin ollut hidastetusta elokuvasta. 

Aamu oli ensin aika rauhallinen, joten nyt oli hyvää aikaa juosta peräkkäin Artun kanssa. Välillä vaihdettiin jahtaajaa.  Väsyessäni otin huilaustauon ja hyppäsin ylemmäs. Sieltä se kaveri alhaalta katseli ja ihmetteli, miten pääsin näin ylös. 

Artun häntä on aina pöyhkeä, joten en minäkään halua näyttää miltään naruhännältä. Arvatkaa, ottaako koville pitää häntäkarvoja pörhöllään niin kauan?


Totta puhuen Artulla riitti virtaa paljon pitempään kuin minulla. Yritin leikkiä piiloa, että olisin voinut jäädä piiloon torkkumaan, mutta Arttu löysi minut aina.  Pakko oli kellahtaa kumoon ja katsella toisella silmällä sitä Artun touhua.  Sanoin sille että olisi hiljaa, vaikka yleensä en sano yhtään mitään. Arttu ei ymmärtänyt ja ihmetteli maukumistani.  Voi tietysti olla, että se yritti vastata haukkumalla, mutta en minäkään puhu koiraa. 


Arttu ei olisi halunnut lähteä kotiin, mutta eihän siinä muu auttanut. Artun palvelija nappasi sen mukaansa ja vei autoon.  Arttukaan ei kuulemma tykkää autoilusta.  

Tule sitten Arttu taas toisen kerran käymään!  Miaaauuuuu......

torstai 27. helmikuuta 2020

Sinikan sydänsukat

Pitäisikö vaihteeksi tehdä sukat? No mikä ettei??  Niitähän harvemmin tulee tehtyä 😂


Päätös näiden sukkien tekemiseen syntyi hetken mielijohteesta, kun katselin vanhoja lehtiä. Yleensä en ehdi lehtiä paljon vilkuilemaan, kun mallit ja neulokset löytyvät netistä tai sitten niitä ei edes ole. 
Tämä malli löytyi Novita syksy 3/2016, nimi on Sinikan sydänsukat, suunnittelija Sinikka Nissi. 
Aikani katselin omaa lankakokoelmaani ja päädyin näihin väreihin. 
Minusta nämä sopivat yllättävän hyvin yhteen . 


Sukka on kokoa 38 ja reilun pituinen. Lankaa kului 215g. Puikot 3½.  Päättelyä oli jonkin verran, mutta tein sen seuraavien sukkien neulomisen välissä; muutama neulontakerros ja muutama päättelylanka. 
Mallin värimaailma oli tämän näköinen. 


Samassa lehdessä oli muutama muukin ihan kiva malli, tai ainakin kuviomalli. 
Sukat olivat jotenkin kapean näköiset ja ajattelin, että ei ainakaan minun jalkaan mahdu. Terässä silmukoita oli vain 12 puikollaan.  Uskalsin kokeilla vasta valmista sukkaa omaan jalkaan ja kas! Nehän mahtuivat ja istuivat, kuin siihen tehdyt!  
Varastopussiin menevät kuitenkin nämä sukat, odottelemaan parempia päiviä ja oikeaa käyttäjää. 


Lopuksi vielä Merrin kiintiökuva. 

"Mä oon niin söpö!"



tiistai 25. helmikuuta 2020

Mummolassa, osa 2 tai enemmän

Mummo tykkää, kun menen käymään siellä välillä.  Se on vähän outo paikka, kun ääniä kuuluu oven takaa ja seinien, ja katonkin!  Ihan kuin siellä talossa asuisi muitakin, joita ei koskaan näe! Mitä ne edes on???? 


Tällä kertaa en halunnut parvekkeelle. Katselin läheiselle pyörätielle ikkunan läpi.


Kaappien ja pöytien aluset on tarkistettava varoen. 


Mummon koiran ohi on kuljettava niin nopeasti, että kukaan ei ehdi ottaa kunnon kuvaa. Ihan turhaa muutenkin. En halua koiran kanssa samaan kuvaan. En ainakaan tuollaisen, joka ei reagoi mihinkään. 


Mummolla on menopelinä joku rollamoottori. Tarkistan, onko pyörän laakerit paikoillaan. 
Näyttävät olevan. Ei muuta kun turvallista matkaa, mummo!!


Minulle laitetaan aina vesikuppi ja nappulakuppi.  Nappulat maistuvat mummolassa paremmilta, kuin kotona.  Herkkunaksujakin voi mummolta saada.  Joskus nuo herkut unohtuvat kotiin palattua kuljetusreppuni sivutaskuun. Arvaatteko, mitä sitten tapahtuu? Otan ne tietysti sieltä pois!  Vetoketjun avaaminenkin on ihan helppoa, jos on tarpeeksi hyvä tavoite.  Minigrip -pussi on vähän vaikeampi avata, mutta siihen voi puraista reiän!  Ja jälleen nappulat ovat minun, minun ja vain minun....
Onhan minulla se reissuhiekkalaatikkokin aina mukana. Pelkäävät , että käyn mummon nurkassa pissalla. Minä olen pissannut väärään paikkaan vain kerran.  Se oli ihmisten vika, kun eivät näyttäneet, missä on vessa!  Velipojan takki kahisi ihan hiekkaiseen malliin.....  siitä ei kyllä kiitosta herunut. 

Aion mennä mummolle vielä joskus uudelleenkin, mutta kotona on kuitenkin paras paikka meikäkissalle! 

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Saa käyttää mut ei oo pakko!

Merri lupasi päätellä reissusukkien langanpäät. Se harkitsee, mistä aloittaisi.  Toisaalta sillä on vielä "takki" päällä ja se miettii, josko menisi kuitenkin vielä ulos. 


Itsehän ne päättelyt piti lopulta tehdä. 
Sukat, joita on tehty taas siellä sun täällä.  Lankana 7 -veljestä ja kulutus 205g. Puikot kokoa 3½.  Jalkaan kokoa 38. 

Tänään oli vähän outo tilanne, kun kävin palvelutalossa kyläilemässä ja neulomassa.  Siinä 5 miestä ja 2 naista katsoi televisiota, jossa kerrottiin miesten lisääntyneestä kosmeettisten aineiden käytöstä.  Hiljaisuuden vallitessa porukka, ikähaarukaltaan kai 70-100 vuotta ihmetteli varmaan itsekseen tätä maailman menoa ja käsittämättömyyttä. 
Yksi naisista kysyi, onko televisiossa  puhuva henkilö mies vai nainen. 
Varmaan 1930-1960 -luvuilla olisi moinen touhu aiheuttanut jonkinmoisen kohun. Tummeli oli ehkä ihan ok aine tuolloin?  😁


Vihreää taustaa vasten sukat näyttävät ihan erilaisilta. Tuo vaaleanvihreä nousee enemmän esiin.  Mikäli se ei olekaan teistä vaaleanvihreää, on tämäkin väri yksi niistä, joissa olen jollain tavoin värisokea 😂



Tuolla aiemmassa juomajutussa tuli pari ehdottelevaa kommenttia eri juomavaihtoehtojen neulomisesta.  Katselin huvikseni netistä, löytyykö valmiita neulekaavioita, kuten mitä ihmeellisimpiin asioihin nykyään löytyy.  Ei löytynyt tällä kertaa. 
Päiväkahvin lomassa annoin mielikuvituksen lennellä ja ruksittelin mallia moisiin ehdotelmiin. Sukaksi asti näistä ei ole, mutta aihiota olisi. 
Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (tunnetun sketsihahmon sanoja lainatakseni). 


Ylempi kertookin jo itse mitä aikoo sanoa, mutta alempi voi olla vähän oudompi... tuo teksti jäi vielä vähän aihioksi, kun paperi loppui kesken. 
Värit mukaan ja neulomaan! Valmiiseen työhön ehkä vähän  silmukoita jäljitteleviä pistoja sinne sun tänne. 


Pienessä päässäni jo sekoitin aiemman ja alemman, joten ehdin tehdä jo yhden  ylimääräisenkin juoma-aiheen. En tiedä tunnistaako sitä...? 
Tuo risti tuolla ylhäällä huvittaa, että onko tämä nyt sitä raittiuskasvatusta vai alkoholivalistusta?


Samalla join itse tietysti vain kahvia!  😂

perjantai 21. helmikuuta 2020

Kissojen ystävä

Kiltti Liisa -täti lähetti meille paketin!  Sisältä löytyi mm. kaloja. Osa kaloista on jo aiemmin Liisalta tulleita.  Oranssi  lentokala on lennellyt jo useita satoja kilometrejä!  Punainen kala on toiminut kopittelukalana kiipeilypuussa.  Kultakala on saanut olla vähän rauhallisemmassa tilassa. 
Nyt tuli punakampela ja kilohaili! 


Hmmmm. Mikä näistä nyt olisi syötävin??


Kultakala kyllä houkuttelisi... vai onko tässä vielä sen Väinö -koiran hajuja..?


Toisaalta tämä kala lentää aika hyvin, vaikka onkin painavampi, kuin tuo oikea lentokala. Sitä jahdatessa syntyy upeita nelitassuhyppyjä!
(oletko käynyt Facebookin Silmukkasoikoon -sivulla katsomassa pieniä videopätkiäni?)


Liisa osaa tehdä myös uusia kissoja! Näin söpö kissakoriste, vähän kuin sydämenmuotoinen oli paketissa. Se löysi paikkansa kirjahyllystä, jossa on maljakko, jossa on kukkia.  Tuonne enkelin viereen. 


Liisa laittoi myös kortin, jossa kysyy, onko aiemmalla kisukassilla ollut käyttöä.  On ollut! Pidän sen aina autossa, että olisi kassi myös suunnittelemattomia kauppareisuja varten.  Kassi on myös mukavan tilava, joten isommatkin ostot mahtuvat 😀
Se on niin ohutta kangasta, että sen voi taitella pieneksi ja laittaa vaikka taskuun!  
Hyvä kassi ja käytössä on, kiitos! 


Olen lukenut/ nähnyt muistakin blogeista Liisan ystävänpäiväpaketeista.  
Olet kyllä tosi ystävällinen!! 

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Ei alaikäisille

Outoja toiveita on kiva yrittää toteuttaa , vaikka ei ihan nappiin aina menisikään. 


Päälipistely vai jälkipistely?  Kumpi onkaan oikea sana? Se ei ole minun lajini.  Hermot olivat tosi kireällä ja kirjaimetkin meinasivat mennä väärin päin.  Toisesta sukasta kuitenkin näkee, että on jo hieman enemmän "kokemusta", kuin ensimmäisessä. 


Näiden sukkien kuvio-ohje löytyy itse asiassa Facen Voihan villasukka -ryhmän ohjeista. Se oli siellä isompana, joten muokkasin siitä tällaisen pienemmän version (luetaan: olipahan vähemmän myös jälkipistoja!). 
Lanka on Nallea, kolmosen puikot ja langankulutus 105g. Aloitin 16 silmukalla/ puikko. Samoilla määrillä menin loppuun asti.  Sukan koko on 43. 


Mikä parasta, langat löytyivät heti kotoa! 

Näin lomalla on ihanan rauhallista; ei aamuherätyksiä, ei kovinkaan pakollisia menoja, ei kellon vahtimista.  Voi käydä kahvittelemassa ystävän kanssa, neuleet tietysti mukana.  Voi käydä ulkona syömässä (ei tarkoita pihalla..). Voi tehdä rohkeitakin päätöksiä kevään osalle....

Voi vääntää lankavaraston myrkynhyrskyn!  Voi eritellä Seiskat, Nallet  ja muut langat kasoihin ja valita niistä ihan sattumanvaraisen väriyhdistelmän, aloittaakseen jotain kirjavaa juuri löytyneen ohjeen mukaan. 

Voi ja voi!  Voi turkanen miten vaikeaa on taas aloittaa siivoaminen.....

Merrikin on iloinen, kun kotona on useammin joku sen kanssa.  
Merrin kuvaa ei tällaiseen juttuun voi laittaa. Se on alaikäinen.  Lupasin, että teen  Merristä  ihan oman juttunsa. 


Ja vielä tervetulotoivotus uudelle lukijalleni!  Jos sinulla on blogi, niin tulen mielelläni vastavierailullekin 😊

maanantai 17. helmikuuta 2020

Konsertissa


Hetki ennen konserttia..... tuolit tyhjinä, soittajat valmistautumassa kuka mitenkin. 
Vaatetusta kohennellaan, virvokkeita nautitaan, jaetaan yhteinen jännitys. 
Käsillä on yhdessäoloa ja hetkessä elämistä, kaikkien soittajien rakkaus musiikkiin.


Nuotit esillä, teline asennettuna...



Soittimia löytyy puhaltimista erilaisiin lyömäsoittimiin; trumpettia, huilua, klarinettia, pasuunaa, baritonia, tuubaa, erilaisia lyömäsoittimia, fagottia, bassoklarinettia, saksofonia eri kokoisina. 

Konsertin aiheena mm. elokuvamusiikki lännen mailta. Isoja teoksia, pienempiä teoksia. Jokaiselle jotain erityistä soittamista, sekä "takapotkuja" ja taustalirutuksia (soittajan tarkkaavaisuuden tarkistamiseksi 😉 ). 
Harjoitukset on yleensä pienemmässä  tilassa ja isomman tilan akustiikka ja muiden soittimien kuuleminen ovatkin ihan erilaisia.  
Virheitäkin sattuu, mutta ne sivuutetaan tyylillä 😁


Katsomo vielä tyhjänä...

Juontaja pistää parastaan luodakseen kuulijoille mielikuvamaailmaa ennen kappaleen kuulemista. 
Huumoriakaan ei pidä unohtaa. 

Kapellimestari soittajien edessä, selin yleisöön, luotsaten musiikin laivaa (anteeksi hassu kielikuva) eteenpäin. 

Väliajalla kahvilan antimia...



Pääsin (=jouduin) "kukkaistytöksikin" .  Lopuksi kapellimestari ja juontaja tuli kukitettua. 

Näin päättyi 1,5 vuoden harjoittelu näiden kappaleiden osalta.  
Kämmenet kihisten odotellaan uusia kappaleita kokeiluun 😍

Tilanne kotona: 
Merri: Siis mitä!!! Et voinut avata sitä kaappia ja surauttaa sitä vetoketjua siitä mölytoosasta!!  Ei ole reilua! Joudun mennä ulos, vaikka on kylmä. Alakerran sohvallekin kuuluu vielä liian kovaa, mutta taidan mennä sinne. 
Siis tosi noloa! Lopettaisit jo!!


(Aiemmin olen kirjoittanut soittamisteni vaiheista TÄÄLLÄ)

Soitatko sinä mahdollisesti jotain soitinta? Tai laulatko?

lauantai 15. helmikuuta 2020

Ystävänpäiväsukat

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni yhteisneulontaan. Facebookin Taimitarharyhmä, jota ylläpitää  sukkasuunnittelija Niina Laitinen.
Tämän yhteisneulonnan nimi oli Ystävänpäiväsukat. Ohje aukeni päivittäin hiukan. Aloitin pari päivää myöhässä, mutta sain toiset kiinni melko nopeasti. Päivittäin en ehtinyt neuloa, mutta toisina päivinä meni useampi mallikerta. Lopulta, kun enää kärki puuttui, meinasi innostus loppua. Miksi? Mahtoiko se johtua siitä, että ei tullut enää mitään uutta kirjoneulepätkää, vaan ihan tavallinen kärkikavennus 😅 Kirjoneulepätkiä oli kiva odotella ja jännityksellä avata, että mitähän nyt on keksitty.
Lopuksi tietysti päättely, joka ei ole lempilajini sekään, vaikka langanpätkiä oli tosi vähän, kun olin valinnut väreikseni vain kahta. En halunnut sukista niin kirjavaa värimaailmaa useilla eri väreillä.


Sukissa oli kolme kokovaihtoehtoa; kapea, normaali, leveä. Valitsin normaalin. Sukat ovat minulle oikeastaan ihan sopivat. Toisaalta en tehnyt niitä itselleni. En edes tiennyt/ tiedä kenelle ne päätyvät. Laitan ne valmiiden töiden pussukkaan odottamaan hetkeään. 

Sukissa löytyy ainakin karamellejä, sydämiä, tikkareita....
Tiedättekö ne irtokarkit, sydämenmuotoiset isot lämäreet, joissa on toinen puoli valkea? No ne ovat hyviä! 
Herkkutikkareista tulee mieleen kakkutikkarit. Niitä innostuin kerran itsekin tekemään. Iso työ oli, mutta hyviä olivat. 

Pakko oli kaivaa tämä kuva esiin, kun tuli mieleen! 
juttu vanhassa blogissani TÄÄLLÄ



Tuota alla olevaa kuvaa katsellessa olen yht´äkkiä näkevinäni  tekstin ...mmmmmmmmm... ! Onko se todella?? Pidin ihan neutraalina kuviona!  Jos on tuo, niin aika hyvä oivallus on!


Teräosan jäätelötötteröt eivät erotu kunnolla kaksivärisyyden takia. Muuten pidän värivalintojani oikein hyvinä. 


Sukan suulla on myös oma jipponsa. Tässä mustassa se ei hirveän hyvin näy, mutta ei ole ihan perussukansuu. 

Lanka on Nallea, puikot kokoa 3 ja langankulutus 150g. Sukat sopivat jalkaan 38-39.


Voisin osallistua tällaiseen yhteisneulontaan toistekin. Aikataulu oli kuitenkin oma, vaikka ohjeita aukeni päivittäin.

Onkohan jotain muita yhteisneulontoja olemassa, kyselee nimimerkki Tietämätön Ummikko
En tarkoita sellaisia, jossa on joku pakonomainen aikataulu.



Pitihän Merrinkin päästä kuvaan (kiintiökuva). Se on ihan väsynyt ja ihmettelee, mitä täällä taas puuhataan, kun ei kukaan lähde nukkumaan.  Sukat näyttävät Merrin vieressä ihan kutistuneilta varrestaan 😂

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävyydessä on tärkeää....



YHDESSÄOLO

LUOTETTAVUUS

RAKKAUS

TOISEN hyväksyminen sellaisena kuin on

JOUSTAVUUS hyvässä hengessä

TOISEN komppaus

JAKSAA kuunnella

OLLA mukana sekä ilossa että surussa

 PYSYÄ vierellä

JATKAA juttua pitkänkin ajan jälkeen

OLLA tukena tarvittaessa

ITSE ystävyys

MOLEMMINPUOLINEN kuunteleminen

KUNNIOITUS

VOI olla oma itsensä

OLLA vierellä ylä- ja alamäessä

AITOUS ilman ehtoja

VÄLIMATKA ei haittaa

LÄMPÖ

ELINIKÄISYYS

YSTÄVÄT ovat kuin tähdet, ovat olemassa vaikka ei heitä aina näkisikään.

MUKANA arjessa ja juhlassa

LÄSNÄOLO

VIIHTYMINEN

YHTEISET KOKEMUKSET

NAURAMINEN

YSTÄVÄ on kuin villasukka, joka talvella lämmittää

YSTÄVÄ ymmärtää jo puolesta sanasta

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE  TOIVOTTAVAT MERRI JA SARTSA!

TERVETULOA UUSI LUKIJA (jos sinulla on oma blogi, se ei näy profiilissasi?)

(KÄYTÄN TÄSSÄ KOMMENTTEJA, JOITA TULI ARVONTAAN OSALLISTUNEILTA)

tiistai 11. helmikuuta 2020

Arvonnan voittaja

                                                     Rumpujen pärinääääää

                                       Arvonnan voitti arvontageneraattorin mukaan

                                                                 JANNNA!!

                               Tämä setti lähtee sinulle, kun saan ne pakettiin ja postiin.



Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!  Kokoan kommenteistanne Ystävänpäiväjutun  💗

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Uutta etsimässä

Selailtiin lehtiä ja etsittiin sopivaa mallia. 
Maia on innokkaasti  mukana etsinnöissä. 


Sam on enemmänkin kiinnostunut Aku -lehdistä. 


Merri on jo lehtensä valinnut, siinä ei kauaa mennyt. Lopun aikaa voi ottaa nokosia. 


Haluaisin tehdä jonkin isomman neuleen, mutta langatkin on vielä valitsematta. Villaista en yksinkertaisesti voi pitää. Tänään kävin lankamyymälässä katsastelemassa vaihtoehtoja. Baby wool voisi olla ratkaisu?  Sopiva paksuuskin olisi. Nyt mietin, mitä väriä voisin pitää. Moniväriset nk.islantilaistyyppiset neuleet ovat kauniita, mutta tiedän oman makuni, enkä voisi niin kirjavassa kulkea.  Ehkä valkoinen ja harmaa? Tai valkoinen ja musta? Valkoinen ja punainenkin voisi mennä? Tai musta ja punainen? Itseni ja mustan makuni tuntien päädyn luultavasti vaalean mustaan ja tumman mustaan! 

Vaan eipäs hätäillä! tulikin erikoinen  ja uusi haaste/ toive sukkien malliksi. Niitä tässä sitten heti aloittelin. En tiedä osaanko, mutta aina pitää yrittää,  Lisäksi jokin uusi aina kiinnostaa, etenkin, kun ei varsinaisesti ole ohjetta. 


 Töissä olen surkutellut uudehkon reppuni sivupussukkaa, joka repesi melkein heti, kun reppu oli ostettu.  Sivutasku on juuri sopiva koko käsidesille, joka on hyvä aina olla lähellä.  Ehdin jo miettiä, missä alan käsidesiäni kuljettamaan, kun rattaat hitaasti pyörähtivät pääkopassa. No tottakai se täytyy korjata parsimalla! 


Tästä tuli minusta aika hyvä!  Ensin ajattelin, että pitäisikö virkata paikkalappu, mutta lopulta päädyin vaan ihan parsimaan ja hyvä tuli! Toimii ihan täydellisesti. Risa tasku harmitti niin vietävästi, että nyt tuntuu, kuin olisi isommankin homman tehnyt. 


Alkaa olla taas konsertin aika!  Kenraaliharjoitukset meinasivat mennä minulta ohi, kun iski pahemman luokan dementia juuri ennen H -hetkeä.. onneksi olin laittanut ajan puhelimen kalenteriin ja 10 minuuttia aiemmin se kilautti muistutuksen. No aika myöhäistähän sekin oli, kun ottaa huomioon, että istuin vielä yöpaidassa ja hiukset pystyssä aamupalapöydässä.  Onneksi on tuota vauhtia veressä niin en ihan hirveästi myöhästynyt. 

Normaalissa harjoitustilassa ei ole tuota piccolon telinettä ja soittimien vaihto kesken kappaletta on vähän hankalaa. Olen käyttänyt ylimääräistä tuolia käden ulottuvilla.  Konserttisalissa on telineet, joihin löytyi piccoloteline! Mahtavaa!  Nyt on homma hanskassa, eikä ainakaan ole telineen vika, jos tuutista puskee ulos vikaääniä. 



lauantai 8. helmikuuta 2020

Uudet lempisukkani

Kanssaneuloja on taas mukana!
Sam seuraa, että puikot kilkkaavat oikeassa rytmissä. 


Tein itselleni sukat 7 -veljestä dyyni -raitalangasta.  Raidat eivät jostain syystä tahtoneet mennä täysin tasan kahdessa kerässä. Jouduin 2 kertaa säätämään toista sukkaa, eli ottamaan pätkän lankaa pois välistä. 
Lankaa kului 120g, puikot kokoa 3½.


Varressa on tällainen kuvio. Vasen etupuoli, oikea takapuoli.  Näissä raitaisissa ei niin hirveän hyvin näy tuo kaunis neuloksen vaihtumiskohta. 


Päädyin tekemään juuri tätä mallia, koska minulla on tällaiset jo ennestään ja olen pitänyt niitä tosi paljon.  Ohje löytyy Novita syksy 2010 -lehdestä.


Pituus on puoleen pohkeeseen. 


...jotta näkyisivät vähän yli kengän yläreunan. Rakastan näitä kenkiä! 


Sam rakastaa neulomista 💓