Mitä sinä näistä tekisit?

Näetkö kuka tähän on maastoutunut?

Artusta ei kannata alkaa mitään tekemään, kun se on jo valmis paketti. Sen sijaan minulta löytyy kaapeista ja kätköistä  mitä ihmeellisintä tavaraa.  Heräsin näitä taas ihmettelemään, kun työkaveri kiikutti minulle nämä sairaalan ns. kertakäyttödosetit, jotka olivat menossa roskiin.  Ovat niin kivan näköisiä, että hamstrasin ne taas itselleni jemmaan.  Ehkä niistä voisi joskus tehdä jotain...? Vaan mitä? Siinäpä kysymys!  

 

Joskus olisi kiva askarrella, mutta ilman ideaa ei synny mitään järkevää.  Aina ei tietysti varsinaisesti järkevää synny ideankaan kanssa.  

Mitä tekisit näistä pahvisista henkareista? Ehkä niihin voisi laittaa jotain roikkumaan? 😂

Muutama DVD -levyn kansi on jemmassa. Mitähän niistä..? 

Wc -rullia ja talouspaperirullia. Olen jemmannut niitä, koska olen Pinterestissä nähnyt kivoja kuvioita ohuista suikaleista. Haaveena oli tehdä taulu... ei vaan näy sitä taulua nyt missään, mutta materiaalia olisi.  Sellaisia taskullisia korttivihkosia olen myös joskus tehnyt (pocket card ehkä nimeltään?).  

Palapelin palasia löytyy, samoin kuin pelikortteja.  Viimeksimainittuja olen käyttänyt korteissa. Palasista oli suunnitteilla taulu tai muu, jolloin olisin maalannut palaset käyttöä varten. Pohja on jo olemassa! 😁

Pääsiäismunien sisuksia.... CD -levyjä... 

Noita leyjä olen joskus yrittänyt pilkkoa tuloksetta. Niiden päällekin voisi virkata jotain. 

Kissalle on syntynyt muutama lelu, mutta ne eivät ole kauaa jaksaneet viihdyttää, vaikka on ollut namia sisällä.  En tiedä tykkäisinkö itsekään namirasiasta, jota ei koskaan saa auki. 

Erilaisia kehyksiä. Varmaan halvalla saanut, kun on kori täyttynyt! Jotain näillä voisi kehystää, mutta mihin ne sitten päätyisivät? Ehkä mökille voisi vessan seinille tehdä kollaasin...

Vanhoja kortteja. Osassa on niin kivoja kuvia, että ei niitä raaski laittaa yhden katselmuksen jälkeen poiskaan. Joulukortteja voisi tehdä vanhojen korttien materiaaleista. Entä muut kortit? 

Olen myös tehnyt ompelemalla laatikoita korteista. Haitarikorttejakin on tehty. 

Huovuttuvasta langasta pyöritettyjä palloja, joista olen tehnyt yhden pannunalusen. Osa huopuvasta langasta on vielä kiekkoina...  En ole osannut tehdä siitä mitään neuloen. 

Tyhjiä lasipurkkeja, joista olen tuunaillut erilaisiin tarkoituksiin, kuten kynttiläpurkeiksi, säilytyspurkeiksi, koristeiksi. (Tuolla takana on tuo merkillinen musta häkkyrä, jolle ei ole löytynyt uusiokäyttöä).

Kaikenkokoisia purkkeja, rasioita, laatikoita...

Kuka voisi olla niin julma, että heittäisi pois Harry Potter tyynyliinan, jossa on kulma rikki?

Toisella puolella on toisenlainen kuva. Niitä voisi käyttää johonkin muuhun, mutta mihin?

Tätä Novitan Teos -lankaa minulla on tosi paljon, enkä keksi, mitä siitä tekisin. Mitä sinä siitä tekisit?

Puikot kokoa 5, 100% akryyli.  

Dermosil -tilauksista jää tällaisia laatikoita, joissa on kannetkin. Niihin voisi lajitella jotain (esim. lankaa 😁).  Sellaista olen suunnitellut, että yksiväriset lankajämät, kuten musta, voisi olla lajiteltuina pieniin pusseihin ja yhteen laatikkoon. Eri värjäyseristä tulee eri sävyisiä, mutta toisen värjäyserän mustaa voi käyttää esim. resoriin, tai raitaan.  

Merri väsähti jo tähän katselmukseen. Laatikot  ovat ainoat, mille se keksii käyttöä. Paras miettiä päiväunien yli, jos vaikka tulisi ideoita. 

Selailen kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti esim. Pinterestiä uusien ideoiden löytämiseksi. Onhan niitä ideoita, mutta toteutus ontuu.  Blogeistannekin löytyy paljon ideoita. 

Onko sinulla mielessä mitä voisin tehdä näistä, tai oletko tehnyt vastaavanlaisesta "rojusta" jotain?   Voisin tietysti kasata kaiken ja viedä johonkin päiväkotiin tms., mutta toistaiseksi aion piilotella näitä vain täällä kotona.  Ehkä arvastittekin, että kuviin pääsi vain murto-osa romppeesta 😂

Onneksi minulla on erillinen huone käsityö- ja askartelutavaroille, kun lapset ovat muuttaneet kotoa jo aikoja sitten. 

Loma on nyt lähtenyt "käyntiin" ja tällä hetkellä ainakin aurinko paistaa heleästi. Sain nurmikon leikattua, vaikka olikin olo kuin sarjamurhaajalla: sammakonpoikasia hyppi pitkin nurmikkoa! Hyi kamalaa! En kuitenkaan jäänyt tutkimaan maastoa ennen leikkurin työntelyä. Osa pikkuisista hyppeli sivummalle turvaan, mutta ehtivätkö kaikki? Siinäpä kysymys! 

Sitä sun tätä

 Merrikin osaa esitellä puutarhaa. Ei sillä kyllä hirveän peljon ole esittelemistä, jos halutaan nähdä jotain kukkivaa. Loppukesästä istuttamani hortensia on kukkinut runsaasti. Hyvin on näköjään juurtunut.  Myös muut kesällä istuttamani uudet kasvit, kuten Walkerin hernepensas ja atsaleat, sekä norjan angervo ovat lähteneet hyvään kasvuun.  Hernepensas kärsi kesän kuivuudesta, mutta kastelun myötä se aina lähti vihertämään uudelleen. Ehkä se ensi kesänä jaksaa näyttää jo rehevämmältä. 

Vanha pensashanhikki on saanut jo lähtökäskyn, mutta aina se yrittää osoittaa, että käsky on väärä. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa vaaleanpunaisin kukkasin.  Sittemmin kukinta on ollut niin runsas, että käsky on peruttu. 

Atsaleojen istutuksen myötä uuteen kukkapenkkiin pääsivät myös 2 vanhaa kärhöä, jotka olivat vuosia aivan rötjäisiä. Nyt ne ovat osoittaneet kiitollisuutensa juurtumalla muhevampaan kasvupaikkaan hyvin. Yksi kukkakin ilmestyi pitkästä aikaa.  Kunnon tukia niillä ei vielä ole, mutta tilauksessa on, ehkä ensi kesälle? 

Kaverin innoittamana, vähän kilpailumielessäkin istutetut perunat olivat yllätys. Laitoin useisiin ämpäreihin, isoihin kukkaruukkuihin ja astioihin perunoita kasvamaan. Varret olivat tosi pitkiä ja kuivuuskin välillä vaivasi. Kaikkien astioiden pohjassa ei ollut edes reikiä ja nyttemmin vesisateiden yhdeydessä perunat opettelivat uimaan, joten tyhjensin nämä ämpärit jo pois.  Siellähän oli oikeasti ihan syömäkelpoisia perunoita!

     Sekin oli mukavaa, että voitin kisan, vaikka olisin tietysti suonut kaverillekin potaatteja istutuksistaan 😉

Monena vuonna olen suunnitellut ostavani lisää krookuksia, mutta aina on iskenyt joko laiskuus, tai yllättävä talvi (eihän silloin voi istuttaa).  En ole myöskään oikein keksinyt, mihin sipuleita työntelisin. Talon seinustalla niitä on ennestään joitain.  Tänä kesänä, kun innostuin kaivelemaan kaikkien puskien juuret siistimmiksi, päätin laittaa sipuleita niiden juurelle.  Sain yhden pussillisen lahjaksi ja istuttelin sen jo innoissaan multiin, kunnes kuulin, että ei niitä vielä saa istuttaa...  No, sinne ne nyt upposivat! 😏

Kauppareisulla näin, että nythän niitä on vasta tullut kauppaan, ja ostin lisää sipuleita.  Voi olla, että tuli taas ylilyönti, mutta ei voi mitään.  

Sain raahattua itseni kerran jopa sienimetsäänkin. Kamppeet mukana ihmettelin autossa ajellessa, että jopas jotakin! Tässä sitä nyt mennään sittenkin.  Parissa paikassa kävin ja löysin 5 kantarellia, muita sieniä en ollenkaan...  Nämä alemmat olivat ainoastaan kuvauksellisia.  Vaikka lähteminen on vaikeaa, on metsässä kulkeminen silti rauhoittavaa.  Metsän tuoksut ovat vahvoja ja raikkaita. 

Lukemiset loppuivat jo ennen lomaa, joten tein pitkästä aikaa kierroksen kirpputorilla. Mukaan lähti useampikin pokkari.  Jääprinsessan ehdin  jo lukea ja se oli hyvä, joten jatkoin saman kirjailijan Kivenhakkaajalla. 

Toisen kerran pyörähdin Fida -lähetyskirppiksellä.  Sieltä löytyi yllättäin 2 paitaa, molemmat täysin sovittamatta sopivia. Yleensä en tykkää nappipaidoista, kun ne aina kiristävät jostain kohtaa, mutta nämä olivat sopivia! Hyvää tuuria.  Vaatteet olivat tuolla muutenkin kivasti lajiteltu värisävyittäin.  Omat suosikkivärit oli kiva selailla läpi ja hypätä oudompien värien ohi.  Täytyy mennä joskus toistekin. Alakuvassa paidat  on vielä pesemättä ja silittämättä, oston jäljiltä. 

Arttua on käyty katsomassa ja ihmetelty yhdessä, miksi Merri ei tullut kylään?? 

On tavattu ystäviä Kässäklubin merkeissä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😂 Yksikään noista suklaista ei ole minun! Yritän olla suklaalakossa, kun en kerran pysty pitämään kohtuuden rajaa.  Porkkanatuorejuustokakku oli kyllä hyvää. 

Pitkään aikaan ei olekaan tullut naurettua niin kovasti.  Kyllä nauru on tärkeä asia, vaikka poski- ja vatsalihakset väsyvätkin. 

3 työpäivää ennen lomaa!   Mukavia asioita odotettavissa... 

Unimaailma

 Yöllinen Elämämme

kirjoittanut Tommola Anna, joka on vapaa toimittaja ja kirjailija, työssään paneutuut tieteeseen ja terveyteen, mutta nauttii myös unista viihteenä

Kirja perustuu kirjailijan omiin tutkimuksiin, kokemuksiin, kyselytuloksiin ja muiden tunnettujen unitutkijoiden tutkimuksiin. 

Kirjassaan hän pohtii mitä nukkuessa tapahtuu, mikä tarkoitus unilla on, mistä ne tulevat ja voiko unia ohjailla.  Miksi ihminen (ja myös todistetusti jotkut eläimet) uneksuu ja voiko unista päätellä tai ennustaa asioita?  Myös kehosta irtautumisen kokemus tai enneunilta vaikuttavat unet ovat pohdinnan alla. Voiko kaksi ihmistä nähdä samaa unta yhtäaikaa?

Mielenkiintoista on, että monilla ihmisillä on samankaltaisia unia vuosisadoista toiseen ja eri maailman kolkilla; paetaan jotain, lennetään, nähdään pelottavia hahmoja, muutetaan.  Kirjailijan mielestä unia ei kuitenkaan kannata alkaa selkeästi tulkitsemaan, vaikka joillain unilla onkin selkeä yhteys päivän tapahtumiin. 

Unia voi hänen mukaansa myös ohjailla, opettelemalla ja harjaannuttamalla mieltään. Valveilla voi esimerkiksi tiedostettuna tehdä jotain liikettä, esim. puristaa käden nyrkkiin tajutakseen olevansa täysin valveilla.  Unessa henkilö saattaa pohtia, onko unessa vai valveilla. Tällöin saattaa alitajunta tuottaa tuon nyrkin puristuksen, jota voi unessakin testata. Unta ohjailemalla voi esim. muuttaa pahan unen suuntaa tai lopettaa toistuvien unien kaavan. 

Unia ja omia tuntemuksia voi kuka tahansa "tutkia" kirjoittamalla uniaan ylös. Näin voi pohtia uniensa tarkoitusta tai sitten vain viihdyttää itseään. Unet kun voivat olla myös huvittavia ja viihdyttäviä, kuin hyvä elokuva.  Ne vaan tuppaavat unohtumaan niin nopeasti. 

Mitä unista sitten voi saada tai oppia? Niiden väitetää olevan alitajunnan tapa purkaa päivän tapahtumia.  Monia esimerkkejä löytyy myös siitä, että luovat persoonat löytävät unistaan inspiraatioita töihinsä. Joku on jopa laittanut kellon soimaan tiettyyn aikaan, jotta heräisi varmasti kesken unen ja alkanut heti maalata taulua, tai säveltää.  

Näen itse paljon unia ja joitain muistan vielä pitkienkin aikojen päästä. Miksi ne ovat jääneet mieleen, en osaa sanoa.  Monet unet ovat aivan selkeästi yhteydessä päivän tapahtumiin, osa on aivan järjettömiä.  Lentounia on varmaan nähnyt monikin. Ne ovat minullekin jääneet mieleen.  Usein lentäminen tapahtuu hieman maan pinnan yläpuolella, kun joku juoksee perässä. Korkeammalle ei tunnu pääsevän.  Kerran istuin yläkerran ikkunalla, lasten vannassa ja  vanna lähti lentoon. Tunne unessakin on vapauttava, kunnes järki muistuttaa, että näin ei voi tehdä ja alkaa putoaminen. 

Kuolleet ihmiset ja menneisyyteen jääneet paikat saattavat seurata uniin joko samanlaisina, tai hieman muuntuneina. 

Minua olisi kiinnostanut lukea unissakävelystä, mutta kirjassa vain sivuttiin aihetta. Sitä lajia on tullut harrastettua lähes koko elämä. Aivan viime vuosina ei niinkään. 

Kirja oli mielenkiintoinen, suosittelen unista kiinnostuneille. 

Pasianssi rentouttaa

                                                       Ruutua, herttaa, ristiä pataa

                                                    kortteja sataa!

                                                          Kunkku ja ässä

                                                      lopputulos tässä.

Ei ollut mitään ideaa, mitä neuloisi ja sitten päädyin neulomaan pelikorttisukkia, tai pasianssisukkia.  Maa -kuviot löytyivät Pinterestistä, loppu omaa tuotantoa. 

Lanka on Nallea, kulutus 85g,puikot kokoa 3. Aloitussilmukoita 14. 

En taas ole muistanut, että kuvioneule valkoisella pohjalla, vahvat värit mukana kulkien, ei ole hyvä idea.  Värit kuultavat läpi.  No ehkä nämä jonkun jalkaan sujahtavat.  Kokoa sukilla on 39-40. 

Yllä kuva ilman rautalankavenyttimiä ja alla venytettyinä. 

Luonnonvalo on taas aivan erilainen värien suhteen.  Ystävän kanssa kävimme kahvilla ja neulomassa. Minä olin ottanut mukaan nämä pääteltäviksi ja siihen se aika sitten menikin. Lankoja oli yllättävän paljon, tai sitten vaan kahvi ja jutustelu veivät osansa 😁

Merri päätti haastaa minut korttipeliin.  Eiköhän leikitä puutarhuria!  Minä kylvän, sinä keräät! 

 

Lomalla löytynyt, edes jonkinlainen stressittömyys, alkaa olla taas kateissa. Muutama päivä töissä ja ollaan takaisin samassa tilanteessa, kuin ennen lomaa.  Mikään ei ole muuttunut, eikä varmaan muutukaan, kun ei hoitajia näytä löytyvän. Hoitajapula on jo suurimmassa osassa maata melkoisen hälyyttävä.  Sisäinen hoitajuus käy melkoista kamppailua pään sisällä, kun aika ei tahdo riittää ja haluaisi kaiken olevan hyvin tehty, paperitöitä myöten.   Päivät venyvät ja osa tekee ylimääräisiä vuoroja vähän väliä. 

Uusia ohjeita ja sääntöjä tuntuu tipahtelevan kuin tyhjästä. Uusia asiakkaita pumpsahtelee harva se päivä.  Jokainen pitäisi kohdata ihmisenä, ei asiakkaana. 

Onneksi on mukavia työkavereita, joiden kanssa saadaan hankalatkin tilanteet hoidettua. Ainakin tiedän, että ollaan samassa veneessä 😄

Pakko tunnustaa, että Spiderpasianssi on minulle  yksi tie purkaa stressiä. Pää täytyy vaan jotenkin tyhjentää. Pysäyttää edes hetkeksi rattaat, jotka pyörittelevät päivän (tai seuraavan päivän) töitä.  Yksinkertainen asia, kuten väri- tai numerojärjestyksen löytäminen ilman mitään sivuhuomautuksia tai sääntömuutoksia. Kukaan ei heitä ylimääräisiä korttipakkoja peliin kesken kaiken.  Ei liian helppoja lopputuloksia, mutta kuitenkin mahdollisuus päästä loppuun. 

Kesäloman jakaminen kolmeen osaan on harmillista, mutta myös siinä mielessä mukavaa, että osa on vielä pitämättä!  Kesäloman jälkeen 2 viikkoa töitä, kevyt aloitus.  Pian on taas viikko lomaa!  Sitä odotellessa... 

Viihtyisää viikonloppua juuri Sinulle!

Kissanhännästä kissaan

 Kissanhäntä oli ensimmäinen kuvauskohde päädyttyämme Joensuuhun.  Botania, eli kasvitieteellinen puutarha on mielenkiintoinen, vaikka se olisi nähty ennenkin.   Viimeksi kävimme täällä lasten ollessa pieniä. Perheen kanssa matkustaessa pääsymaksut tekevät usein ison loven rahapussiin.  Lapsista oli toki pienempi hinta, ikärajan kanssa.  Vanhimman kanssa oli juuri tuo ikäraja ylitetty, mutta mehän "lainkuuliaisina" kansalaisina kerroimme kaikkien olevan vielä rajan alapuolella.  Noloksi teki tilanteen se, että vanhin väitti äänekkäästi vastaan. Lipunmyyjänä ollut mies sanoi vain pojalle, että kyllä sinä nyt olet nuorempi 😅

Tällä kertaa maksoimme mukisematta aikuisten pääsymaksun molemmilta kävijöiltä. 

Kasvihuone on valtavan suuri ja siellä on kostea ja lämmin ilma.  Kulkureitit oli tehty mielenkiintoisiksi ja viihtyisiksi. Tuoleja, penkkejä ja pöytiä oli aseteltu sinne sun tänne, jotta näkymää voisi istuskella ihan rauhassa katselemassa. 

Muutama villieläinkin pilkisteli kasvien joukosta. 

Hauskasti aseteltuja kukka-asetelmia. En osaa päättää, onko tämä mielessäni viulun väärinkäyttöä, vai vanhan tavaran uusiokäyttöä. 

Pihapiiri on siisti.  Upeat penkki- ja pöytäasetelmat  tekivät paikasta mielenkiintoisen. Puutarhassa järjestetään myös konsertteja. 

Itseäni ihmetytti enimmäkseen nuo bonsaipuut, joita oli pihalla useita.  

Parasta olivat kuitenkin upeat perhoset! Yritin löytää netistä niille nimeä, mutta en löytänyt. Sen sijaan lukiessani muistin, että vuosia sitten botaniassa olikin tosiaan useita perhoslajikkeita, sekä muutama papukaija.  Botania on ollut lopettamisuhan allakin.   Onneksi se on saanut jatkaa, sillä kokemus oli hieno!

Vietin eräänkin hetken ja nappasin eräänkin kuvan, että saisin näistä kaunokaisista edes jonkinlaisen kuvan siivet levällään. Siipien alaosa on ruskea, mutta yläosa upean sininen. Perhosia lenteli vähän väliä joka puolella, mutta niiden kuvaaminen lennon aikana oli suoranainen haaste. 

Alla taitaa olla paras otos niistä sadasta, jotka yritin napata. Lisäksi huomaan, että tuo alempi sininen läntti onkin jonkun vierailijan sininen T-paita 😆

Kävimme pyörähtämässä myös Joensuun torilla ja Taito -korttelissa. 

Pari yötä vietimme Punkaharjulla.  Emme ole kovin paikallaanpysyää sorttia , joten päädyimme heti seuraavana päivänä piipahtamaan Savonlinnassa.  Linnaan en päässyt, vaikka  olisin totisesti halunnut siellä taas käydä (ehkä kahdennenkymmenennen kerran..). Tuo arkijärki kuitenkin totesi, että se on  nähty jo.  Siispä tyydyin kuvaamaan pilvisellä säällä tuota upeaa rakennelmaa kauempaa. 

Tori tuli kierrettyä ja vanhat mukulakivikadut käveltyä. Minua ihmetyttää tuo nk. vanhakaupunki, kun se ei oikeastaan näytä vanhalta muutoin, kuin tuon kadun osalta.  Mikä mahtaa olla kaupungin vanhojen talojen historia, vai ovatko ne ehkä tuhoutuneet joskus kauan sitten?  Netistähän tuokin tieto tietysti löytyisi.  

Takaisin majapaikkaan ajelimme vielä kuuluisan Kerimäen kirkon kautta. Mies pelkäsi, että nyt joutuu taas Hytermän saarelle. Siitä on tullut aikamoinen vitsi lähipiireissä.  Paikkahan on siis todella hieno monimuotoisine luontoineen. Olen käynyt siellä lapsena muutaman kerran ja aikuisenakin kerran.  Yrityksiä on kuitenkin ollut useampi.  Kerran yritin viedä mieheni sinne, mutta veneen avain löytyykin yli 20 kilometrin päästä Kerimäeltä. Avain haettiin, mutta se ei käynyt veneen lukkoon. Toisella kerralla pääsimme vesille asti, mutta soudimme vastatuulessa väärään saareen. Kolmannella kerralla pääsimme kohteeseen 😅. Nyt sekin on kuulemma jo nähty. 

Tämä kirkkohan kerrotaan olevan maailman suurin puukirkko.  Se on rakennettu 1847.Seurakuntalaiset ovat olleet rakentamassa kirkkoa työvelvollisina. Jokainen 15-60 -vuotias mies oli velvollinen osallistuman vuorollaan rakannustöihin. Kirkko valmistui kolmessa vuodessa.  Pohjakaavaltaan se on esitteen mukaan lyhytsakarainen kaksoisristikirkko. 

Penkkejä on noin 1670 metriä, istumapaikkoja löytyy yli 3000 ja seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla n.5000 ihmistä. 

Lampeteista on saatu kirkkoon valoa. Onneksi ei ole syttynyt tulipaloa. 

Isoilla pönttöuunilla on pidetty kirkkoa lämpimämpänä kovilla pakkasilla.  Esitteessä lukee, että nykyisin kirkkoa ei voi lämmittää millään. Siksi se ei ilmeisesti ole käytössä kylmimpinä vuodenaikoina, paitsi jouluna. 

Kangasalan urkutehtaan ääneltään 20 -kertaiset urut asennettiin kirkkoon vuonna 1894. 

Kirkko on siis aivan täydessä käytössä edelleen. 

Miksi kirkon piti sitten olla niin iso?  Syyksi on epäilty mittavirhettä tai piirustusten vaihtumista.  Todellisin syy on kuin kuitenkin kirkkoherran ajatus siitä, että puolet koko seurakunnan asukkaista on mahduttava kirkkoon, myös juhlapyhien aikana. 

Kirkon kunnossapito on vaativaa ja kallista hommaa. Ulkomaalaus on tehtävä noin 25-30 vuoden välein, viimeksi vuonna 2009. 

Pakko laittaa vielä tuo alakuva... 

Punkaharjulla on upea luonto ja harjumaisema.  Maisematie tuli ajeltua ja ihasteltua näkymiä. 

Mainittava asia Punkaharjulla on myös pieni leipomo, joka löytyi kylältä. Maailman parasta tosca -piirakkaa!! Menkää heti sinne ja maistakaa! 

Alla oleva patsas lienee yksi näkyvimmistä asioista Punkaharjulla. 

Retretti on jälleen avattu yleisölle.  Siisti ja lähes arkinen ulkomuoto pitää sisällään ihmeitä. 

Tuonne alas lähdettiin kulkemaan oppaan perässä. Kallioon on louhittu luolasto, joka on edelleen muokkausvaiheessa. Tulevina vuosina tullaan ilmeisesti näkemään vielä laajempi kokonaisuus.  

Heti alkumetreillä kävi selväksi, että kovin huonojalkaisena tänne ei kannata ainakaan yksin lähteä.  Taluttelin erään rouvan tästä alamäkeä seuraavalle tasanteelle. Myöhemmin huomasin, että hän olikin päättänyt palata, koska kulkureitit olivat loppuun asti kovin kaltevia ylä- tai alamäkiä. 

Luolaston seinämiä, lattiaa ja vedenpintoja  oli käytetty hyväksi digitaalisten kuvien heijastamiseen. 

Ääni kuulosti myös erilaiselta, hieman mystiseltäkin maan alla. 

Tämän taideteoksen metalliset ja kiviset nuottitelineet odottelevat kai soittajia jostain mytologiasta. Mitään kevyttä musiikkia eivät varmaan suvaitse.  Ensimmäisenä tuleekin mieleen Vuorenpeikkojen tanssi.

Näyttelyn aiheena oli kuitenkin Kalevala.  Sammon taonta ja ryöstö.  Seinäpintoihin kuvastui pieniä filminpätkiä ja tarina eteni seinältä seinälle, liikuttaessa tilasta toiseen.  Kalliopinnan epätasaisuus korosti kuvien sisältöä. 

Retretin pihapiiristä löytyi lisää taidetta.  Ylinnä Hiien hirvi (Jussi Nykänen & Ilai Elias Lehto), on aika vaikuttavan näköinen ilmestys. 

Alla keskellä on Saasteenkerääjä (Kaisu Koivisto). 

Muiden teosten nimiä en valitettavasti tullut ottaneeksi ylös.  Monet näistä oli tehty luonnon- tai kierrätysmateriaaleista. 

Moottorisahataidetta oli myös.  Nämä ovat niin hienoja, että luulen muitakin työkaluja käytetyn. 

Ulkorakennuksessa oli vielä lisää taidetta. Alla Puoli se puoltaan ettii -teos (Outi Piiroinen). 

Nettiä selaillessa osui silmiin Hobitti -kahvila! Sinne piti ehdottomasti päästä, koska se oli kotimatkan varrellakin. Paikka on ilmeisesti enimmäkseen kesäkahvila, mutta oli vielä auki.  Sijainti on "keskellä-ei-mitään". Pienet kyltit opastivat kääntymään paikan pihaan.  Taas tuo mokoma aurinko-varjo -yhdistelmä pilasi kuvat.  Kahvila on tehty vanhaan talliin. Ovena toimii, kuinkas muutenkaan, Hobittikolon pyöreä ovi. 

Hobittihan on käsitteenä hyvinkin tunnettu fantasiapiireissä, mutta jos joku ei tiedä, mistä puhutaan, niin kyseessä on Tolkienin tarinoihin perustuva Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti- kirjat. Kahvilasta löytyi kaksi aivan oikeata, hobittivaatteisiin pukeutunutta hobittia 😊

Sattui aurinkoinen ilma ja juotiin herkulliset kakkukahvit ulkopöydän ääressä. Servetit oli aseteltu lautasille virkattujen kivipainojen alle. 

Sisällä oli myynnissä käsitöitä. 

Kahvin kanssa löytyi pullaa ja piirakkaa, mutta minä näin oikeastaan vain nuo netissäkin mainostetut juustokakut, jotka olivatkin herkullisia. Ainakin tuo 3 suklaan juustokakku.  Toinen hobiteista tarjoili tilauksen pöytään. 

Kahvilan nurkalla vielä osuva kyltti!

Käykää ihmeessä jos liikutte Hobitti -kahvilan kulmilla. Kannattaa tarkistaa aukioloajat. 

Pysähdys Lappeenrannassa, jossa mies kävi ihastelemassa autonosia niille tarkoitetussa paikassa ja minä kävin vanhan kaupungin puolella käsityöpuodissa ostoksilla. 

Näkymä kukkulalta satamaan ja  Saimaalle on aina yhtä kaunis. Tuolloin sattui vielä kaunis ilmakin. 

Hiekkaveistosten aiheena oli tänä vuonna pelit, tai kuten alla: Spelit. 

Alla oleva teksti kuvasi kotiinpaluuta parhaiten 💝