Kissanhännästä kissaan

 Kissanhäntä oli ensimmäinen kuvauskohde päädyttyämme Joensuuhun.  Botania, eli kasvitieteellinen puutarha on mielenkiintoinen, vaikka se olisi nähty ennenkin.   Viimeksi kävimme täällä lasten ollessa pieniä. Perheen kanssa matkustaessa pääsymaksut tekevät usein ison loven rahapussiin.  Lapsista oli toki pienempi hinta, ikärajan kanssa.  Vanhimman kanssa oli juuri tuo ikäraja ylitetty, mutta mehän "lainkuuliaisina" kansalaisina kerroimme kaikkien olevan vielä rajan alapuolella.  Noloksi teki tilanteen se, että vanhin väitti äänekkäästi vastaan. Lipunmyyjänä ollut mies sanoi vain pojalle, että kyllä sinä nyt olet nuorempi 😅

Tällä kertaa maksoimme mukisematta aikuisten pääsymaksun molemmilta kävijöiltä. 

Kasvihuone on valtavan suuri ja siellä on kostea ja lämmin ilma.  Kulkureitit oli tehty mielenkiintoisiksi ja viihtyisiksi. Tuoleja, penkkejä ja pöytiä oli aseteltu sinne sun tänne, jotta näkymää voisi istuskella ihan rauhassa katselemassa. 

Muutama villieläinkin pilkisteli kasvien joukosta. 

Hauskasti aseteltuja kukka-asetelmia. En osaa päättää, onko tämä mielessäni viulun väärinkäyttöä, vai vanhan tavaran uusiokäyttöä. 

Pihapiiri on siisti.  Upeat penkki- ja pöytäasetelmat  tekivät paikasta mielenkiintoisen. Puutarhassa järjestetään myös konsertteja. 

Itseäni ihmetytti enimmäkseen nuo bonsaipuut, joita oli pihalla useita.  

Parasta olivat kuitenkin upeat perhoset! Yritin löytää netistä niille nimeä, mutta en löytänyt. Sen sijaan lukiessani muistin, että vuosia sitten botaniassa olikin tosiaan useita perhoslajikkeita, sekä muutama papukaija.  Botania on ollut lopettamisuhan allakin.   Onneksi se on saanut jatkaa, sillä kokemus oli hieno!

Vietin eräänkin hetken ja nappasin eräänkin kuvan, että saisin näistä kaunokaisista edes jonkinlaisen kuvan siivet levällään. Siipien alaosa on ruskea, mutta yläosa upean sininen. Perhosia lenteli vähän väliä joka puolella, mutta niiden kuvaaminen lennon aikana oli suoranainen haaste. 

Alla taitaa olla paras otos niistä sadasta, jotka yritin napata. Lisäksi huomaan, että tuo alempi sininen läntti onkin jonkun vierailijan sininen T-paita 😆

Kävimme pyörähtämässä myös Joensuun torilla ja Taito -korttelissa. 

Pari yötä vietimme Punkaharjulla.  Emme ole kovin paikallaanpysyää sorttia , joten päädyimme heti seuraavana päivänä piipahtamaan Savonlinnassa.  Linnaan en päässyt, vaikka  olisin totisesti halunnut siellä taas käydä (ehkä kahdennenkymmenennen kerran..). Tuo arkijärki kuitenkin totesi, että se on  nähty jo.  Siispä tyydyin kuvaamaan pilvisellä säällä tuota upeaa rakennelmaa kauempaa. 

Tori tuli kierrettyä ja vanhat mukulakivikadut käveltyä. Minua ihmetyttää tuo nk. vanhakaupunki, kun se ei oikeastaan näytä vanhalta muutoin, kuin tuon kadun osalta.  Mikä mahtaa olla kaupungin vanhojen talojen historia, vai ovatko ne ehkä tuhoutuneet joskus kauan sitten?  Netistähän tuokin tieto tietysti löytyisi.  

Takaisin majapaikkaan ajelimme vielä kuuluisan Kerimäen kirkon kautta. Mies pelkäsi, että nyt joutuu taas Hytermän saarelle. Siitä on tullut aikamoinen vitsi lähipiireissä.  Paikkahan on siis todella hieno monimuotoisine luontoineen. Olen käynyt siellä lapsena muutaman kerran ja aikuisenakin kerran.  Yrityksiä on kuitenkin ollut useampi.  Kerran yritin viedä mieheni sinne, mutta veneen avain löytyykin yli 20 kilometrin päästä Kerimäeltä. Avain haettiin, mutta se ei käynyt veneen lukkoon. Toisella kerralla pääsimme vesille asti, mutta soudimme vastatuulessa väärään saareen. Kolmannella kerralla pääsimme kohteeseen 😅. Nyt sekin on kuulemma jo nähty. 

Tämä kirkkohan kerrotaan olevan maailman suurin puukirkko.  Se on rakennettu 1847.Seurakuntalaiset ovat olleet rakentamassa kirkkoa työvelvollisina. Jokainen 15-60 -vuotias mies oli velvollinen osallistuman vuorollaan rakannustöihin. Kirkko valmistui kolmessa vuodessa.  Pohjakaavaltaan se on esitteen mukaan lyhytsakarainen kaksoisristikirkko. 

Penkkejä on noin 1670 metriä, istumapaikkoja löytyy yli 3000 ja seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla n.5000 ihmistä. 

Lampeteista on saatu kirkkoon valoa. Onneksi ei ole syttynyt tulipaloa. 

Isoilla pönttöuunilla on pidetty kirkkoa lämpimämpänä kovilla pakkasilla.  Esitteessä lukee, että nykyisin kirkkoa ei voi lämmittää millään. Siksi se ei ilmeisesti ole käytössä kylmimpinä vuodenaikoina, paitsi jouluna. 

Kangasalan urkutehtaan ääneltään 20 -kertaiset urut asennettiin kirkkoon vuonna 1894. 

Kirkko on siis aivan täydessä käytössä edelleen. 

Miksi kirkon piti sitten olla niin iso?  Syyksi on epäilty mittavirhettä tai piirustusten vaihtumista.  Todellisin syy on kuin kuitenkin kirkkoherran ajatus siitä, että puolet koko seurakunnan asukkaista on mahduttava kirkkoon, myös juhlapyhien aikana. 

Kirkon kunnossapito on vaativaa ja kallista hommaa. Ulkomaalaus on tehtävä noin 25-30 vuoden välein, viimeksi vuonna 2009. 

Pakko laittaa vielä tuo alakuva... 

Punkaharjulla on upea luonto ja harjumaisema.  Maisematie tuli ajeltua ja ihasteltua näkymiä. 

Mainittava asia Punkaharjulla on myös pieni leipomo, joka löytyi kylältä. Maailman parasta tosca -piirakkaa!! Menkää heti sinne ja maistakaa! 

Alla oleva patsas lienee yksi näkyvimmistä asioista Punkaharjulla. 

Retretti on jälleen avattu yleisölle.  Siisti ja lähes arkinen ulkomuoto pitää sisällään ihmeitä. 

Tuonne alas lähdettiin kulkemaan oppaan perässä. Kallioon on louhittu luolasto, joka on edelleen muokkausvaiheessa. Tulevina vuosina tullaan ilmeisesti näkemään vielä laajempi kokonaisuus.  

Heti alkumetreillä kävi selväksi, että kovin huonojalkaisena tänne ei kannata ainakaan yksin lähteä.  Taluttelin erään rouvan tästä alamäkeä seuraavalle tasanteelle. Myöhemmin huomasin, että hän olikin päättänyt palata, koska kulkureitit olivat loppuun asti kovin kaltevia ylä- tai alamäkiä. 

Luolaston seinämiä, lattiaa ja vedenpintoja  oli käytetty hyväksi digitaalisten kuvien heijastamiseen. 

Ääni kuulosti myös erilaiselta, hieman mystiseltäkin maan alla. 

Tämän taideteoksen metalliset ja kiviset nuottitelineet odottelevat kai soittajia jostain mytologiasta. Mitään kevyttä musiikkia eivät varmaan suvaitse.  Ensimmäisenä tuleekin mieleen Vuorenpeikkojen tanssi.

Näyttelyn aiheena oli kuitenkin Kalevala.  Sammon taonta ja ryöstö.  Seinäpintoihin kuvastui pieniä filminpätkiä ja tarina eteni seinältä seinälle, liikuttaessa tilasta toiseen.  Kalliopinnan epätasaisuus korosti kuvien sisältöä. 

Retretin pihapiiristä löytyi lisää taidetta.  Ylinnä Hiien hirvi (Jussi Nykänen & Ilai Elias Lehto), on aika vaikuttavan näköinen ilmestys. 

Alla keskellä on Saasteenkerääjä (Kaisu Koivisto). 

Muiden teosten nimiä en valitettavasti tullut ottaneeksi ylös.  Monet näistä oli tehty luonnon- tai kierrätysmateriaaleista. 

Moottorisahataidetta oli myös.  Nämä ovat niin hienoja, että luulen muitakin työkaluja käytetyn. 

Ulkorakennuksessa oli vielä lisää taidetta. Alla Puoli se puoltaan ettii -teos (Outi Piiroinen). 

Nettiä selaillessa osui silmiin Hobitti -kahvila! Sinne piti ehdottomasti päästä, koska se oli kotimatkan varrellakin. Paikka on ilmeisesti enimmäkseen kesäkahvila, mutta oli vielä auki.  Sijainti on "keskellä-ei-mitään". Pienet kyltit opastivat kääntymään paikan pihaan.  Taas tuo mokoma aurinko-varjo -yhdistelmä pilasi kuvat.  Kahvila on tehty vanhaan talliin. Ovena toimii, kuinkas muutenkaan, Hobittikolon pyöreä ovi. 

Hobittihan on käsitteenä hyvinkin tunnettu fantasiapiireissä, mutta jos joku ei tiedä, mistä puhutaan, niin kyseessä on Tolkienin tarinoihin perustuva Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti- kirjat. Kahvilasta löytyi kaksi aivan oikeata, hobittivaatteisiin pukeutunutta hobittia 😊

Sattui aurinkoinen ilma ja juotiin herkulliset kakkukahvit ulkopöydän ääressä. Servetit oli aseteltu lautasille virkattujen kivipainojen alle. 

Sisällä oli myynnissä käsitöitä. 

Kahvin kanssa löytyi pullaa ja piirakkaa, mutta minä näin oikeastaan vain nuo netissäkin mainostetut juustokakut, jotka olivatkin herkullisia. Ainakin tuo 3 suklaan juustokakku.  Toinen hobiteista tarjoili tilauksen pöytään. 

Kahvilan nurkalla vielä osuva kyltti!

Käykää ihmeessä jos liikutte Hobitti -kahvilan kulmilla. Kannattaa tarkistaa aukioloajat. 

Pysähdys Lappeenrannassa, jossa mies kävi ihastelemassa autonosia niille tarkoitetussa paikassa ja minä kävin vanhan kaupungin puolella käsityöpuodissa ostoksilla. 

Näkymä kukkulalta satamaan ja  Saimaalle on aina yhtä kaunis. Tuolloin sattui vielä kaunis ilmakin. 

Hiekkaveistosten aiheena oli tänä vuonna pelit, tai kuten alla: Spelit. 

Alla oleva teksti kuvasi kotiinpaluuta parhaiten 💝