Luettua

 Aurinko itsessään, Aurorasta alkanut vampyyrikirjasarjan viides osa

Kirjoittaja: Kuusenoksa Anu

kovakantinen, sivuja 343

Varjokustannus

Mikael, vampyyrin ja puolivampyyrin lapsi, on kasvanut aikuiseksi.  Lapsuuden traumat  ajavat häntä koston tielle; vampyyrit on tuhottava maailmasta.  Mikaelin voimilla se saattaisi jopa onnistuakin.   Hänen rinnassaan sykkii sydän, mutta samaan aikaan hänellä on vampyyrien ominaisuuksia.  Vastakohtana vampyyrien yöenergialle, on Mikaelilla sisällään auringon voima.  

Tuhoavilla kostoretkillään Mikael törmää henkilöön, jonka mieli ei tottele hänen käskytyksiään.  Nainen päätyy Mikaelin matkaan ja rakkaus lähes taltuttaa kostonhimon. 

Maailma ei kuitenkaan jätä Mikaelia rauhaan.  Hän on erikoisuudessaan uhka vampyyrikansalle, kuten Judas aikoinaan.  

Uuden rakkaan, Raelynin kautta, Mikael houkutellaan ansaan, joka lähes päättyy vastustajien tuhoon.  Heillä on kuitenkin hihassaan odottamaton tieto; Mikaelin kuolleeksi luulema äiti on elossa. 

Mikael lähtee saamansa suunnan mukaan etsimään äitiään, päätyen meren keskellä olevalle saarelle, Atlantiksenakin tunnetulle.  Maailma on siellä seisahtunut ja elämä, sekä kuolema, kulkee omia polkujaan.  Löytyy odottamattomia sukulaisia, voimallisia vastustajia, sekä urhoollista apua. 

Samaan aikaan tarina kehittyy moneen suuntaan. Uutena päähenkilönä on Mikael, mutta aiempien kirjojen päähenkilöt ovat edelleen olemassa ja ajavat omia asioitaan.  Vampyrisotien jäljiltä suurin osa kuolleista heräsi uudelleen henkiin ja edeltävien kirjojen tutuiksi tulleet hahmot jatkavat elämäänsä. 

Kaiken energian alku, Amir ja Farid, ovat kaikkivoipaisia ja ajavat omia asioitaan. 

Lisäksi Olevainen  ja Olematon  mittelevät voimiaan. 

Kirjailija palautti monet suosikkihahmot kuolemasta aiemman kirjan aikana.  Tarinassa on saatu jopa perusteltua, miksi osa vampyyreistä palasi, osa ei. Ratkaisu oli oikea, joskin nyt jäädään kaipaamaan Judasta ja Gaelia.   Mielenkiintoinen ilmiö jatkossa lienee saippuaoopperamainen sukulaisuusverkosto verilinjojen rinnalla. 

Sarjan alussa esiin noussut tietoiskumaisuus etenkin Bardiyan kertomana on tasaantunut luontevammaksi, tilanteeseen paremmin nivoutuvammaksi.  Vanhojen vampyyrien elämänkokemus jopa Bysantin ajoista tähän päivään,  on  vastasyntyneiden vampyyrien rinnalla valtava ja käsittämätön.  

Kertomuksen alusta alkaen on myös huomattavissa kerronnan selkeytyminen ja hioutuminen alkavasta kirjailijasta kirjasarjan kirjoittajaksi.  Juonenkäänteet ovat joustavia ja ennelta arvaamattomia, kirjoitustyyli sujuvaa.  Jos nyt jostain pitäisi mainita, niin taistelukuvauksissa on muutama lukijan ajatuksia katkova kohta, joka kuitenkin nivoutuu kiinteästi kokonaisuuteen.

Kirjailija tuo useita kertoja esiin ihmisten elämän vääjäämättömän tuhon luonnonmullistusten, ilmastonmuutosten  ja maapallon roskaantumisen myötä.  Ilman ihmisiä ei ole vampyyrejäkään, ainakaan tässä muodossa.  Aurinko antaa elämän ihmisille ja maapallolle, näin käänteisesti myös yöolennoille, vampyyreille. Jääkö maapallon tuhouduttua jäljelle enää tyhjä energia?

Mitä mahtaa tapahtua jatkossa?  Varmaan seuraava osakin saadaan?   Onnistuuko Amirin kiero suunnitelma?  Miten kehittyy Bardiyan perheonni tulisieluisten sukulaisten kanssa? 

Ja päälimmäisenä, mutta ei vähäisempänä; Jaksaako Mikael todella uida Atlantiksesta takaisin mantereelle? 😂