Sitä sun tätä

 Merrikin osaa esitellä puutarhaa. Ei sillä kyllä hirveän peljon ole esittelemistä, jos halutaan nähdä jotain kukkivaa. Loppukesästä istuttamani hortensia on kukkinut runsaasti. Hyvin on näköjään juurtunut.  Myös muut kesällä istuttamani uudet kasvit, kuten Walkerin hernepensas ja atsaleat, sekä norjan angervo ovat lähteneet hyvään kasvuun.  Hernepensas kärsi kesän kuivuudesta, mutta kastelun myötä se aina lähti vihertämään uudelleen. Ehkä se ensi kesänä jaksaa näyttää jo rehevämmältä. 

Vanha pensashanhikki on saanut jo lähtökäskyn, mutta aina se yrittää osoittaa, että käsky on väärä. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa vaaleanpunaisin kukkasin.  Sittemmin kukinta on ollut niin runsas, että käsky on peruttu. 

Atsaleojen istutuksen myötä uuteen kukkapenkkiin pääsivät myös 2 vanhaa kärhöä, jotka olivat vuosia aivan rötjäisiä. Nyt ne ovat osoittaneet kiitollisuutensa juurtumalla muhevampaan kasvupaikkaan hyvin. Yksi kukkakin ilmestyi pitkästä aikaa.  Kunnon tukia niillä ei vielä ole, mutta tilauksessa on, ehkä ensi kesälle? 

Kaverin innoittamana, vähän kilpailumielessäkin istutetut perunat olivat yllätys. Laitoin useisiin ämpäreihin, isoihin kukkaruukkuihin ja astioihin perunoita kasvamaan. Varret olivat tosi pitkiä ja kuivuuskin välillä vaivasi. Kaikkien astioiden pohjassa ei ollut edes reikiä ja nyttemmin vesisateiden yhdeydessä perunat opettelivat uimaan, joten tyhjensin nämä ämpärit jo pois.  Siellähän oli oikeasti ihan syömäkelpoisia perunoita!

     Sekin oli mukavaa, että voitin kisan, vaikka olisin tietysti suonut kaverillekin potaatteja istutuksistaan 😉

Monena vuonna olen suunnitellut ostavani lisää krookuksia, mutta aina on iskenyt joko laiskuus, tai yllättävä talvi (eihän silloin voi istuttaa).  En ole myöskään oikein keksinyt, mihin sipuleita työntelisin. Talon seinustalla niitä on ennestään joitain.  Tänä kesänä, kun innostuin kaivelemaan kaikkien puskien juuret siistimmiksi, päätin laittaa sipuleita niiden juurelle.  Sain yhden pussillisen lahjaksi ja istuttelin sen jo innoissaan multiin, kunnes kuulin, että ei niitä vielä saa istuttaa...  No, sinne ne nyt upposivat! 😏

Kauppareisulla näin, että nythän niitä on vasta tullut kauppaan, ja ostin lisää sipuleita.  Voi olla, että tuli taas ylilyönti, mutta ei voi mitään.  

Sain raahattua itseni kerran jopa sienimetsäänkin. Kamppeet mukana ihmettelin autossa ajellessa, että jopas jotakin! Tässä sitä nyt mennään sittenkin.  Parissa paikassa kävin ja löysin 5 kantarellia, muita sieniä en ollenkaan...  Nämä alemmat olivat ainoastaan kuvauksellisia.  Vaikka lähteminen on vaikeaa, on metsässä kulkeminen silti rauhoittavaa.  Metsän tuoksut ovat vahvoja ja raikkaita. 

Lukemiset loppuivat jo ennen lomaa, joten tein pitkästä aikaa kierroksen kirpputorilla. Mukaan lähti useampikin pokkari.  Jääprinsessan ehdin  jo lukea ja se oli hyvä, joten jatkoin saman kirjailijan Kivenhakkaajalla. 

Toisen kerran pyörähdin Fida -lähetyskirppiksellä.  Sieltä löytyi yllättäin 2 paitaa, molemmat täysin sovittamatta sopivia. Yleensä en tykkää nappipaidoista, kun ne aina kiristävät jostain kohtaa, mutta nämä olivat sopivia! Hyvää tuuria.  Vaatteet olivat tuolla muutenkin kivasti lajiteltu värisävyittäin.  Omat suosikkivärit oli kiva selailla läpi ja hypätä oudompien värien ohi.  Täytyy mennä joskus toistekin. Alakuvassa paidat  on vielä pesemättä ja silittämättä, oston jäljiltä. 

Arttua on käyty katsomassa ja ihmetelty yhdessä, miksi Merri ei tullut kylään?? 

On tavattu ystäviä Kässäklubin merkeissä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa 😂 Yksikään noista suklaista ei ole minun! Yritän olla suklaalakossa, kun en kerran pysty pitämään kohtuuden rajaa.  Porkkanatuorejuustokakku oli kyllä hyvää. 

Pitkään aikaan ei olekaan tullut naurettua niin kovasti.  Kyllä nauru on tärkeä asia, vaikka poski- ja vatsalihakset väsyvätkin. 

3 työpäivää ennen lomaa!   Mukavia asioita odotettavissa...