perjantai 24. kesäkuuta 2022

Arboretum Mustila

 Alkuviikosta kävin  tutustumassa Mustilan Arboretumiin Elimäellä.  Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta-aikana metsä kukkii upeasti! 

Atsalea -kuvilla lähdetään liikkeelle.  Tietäjät tietää vähän tarkempiakin faktoja kasveista, minä en aio yrittää. Ihailin vain kukkamerta.



Olimme liikkeellä kolmen sukupolven naisväen voimin. Arttu oli ainoa miespuolinen osallistuja. 


Annan kuvien puhua puolestaan.



Paikkapaikoin oli levähdyspenkkejä, tai ehkä penkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan metsää ja kukkia. 


Riippukeinujakin löytyi! 


Alla pari kuvaa magnolioista. 



Kultasade täydessä kukassaan! Siinä taitaa olla aika lyhyt kukinta-aika ja oli hienoa, että nähtiin tämäkin. 


Arttu kävi venyttelemässä metsäkirkossa.  



Alppiruusualuetta alla.



Otin pienen videonpätkänkin alppiruusukomeudesta. 
Tälle koristepuulle en tiedä nimeä...


Näiden kuvien myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta! 


Frodo ja Merrikin toivottavat hyvää juhannusta!

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Luontopolkupotpuri

 Korona on selätetty, jos ei pientä jälkiväsymystä oteta lukuun.  Useamman  päivän päivityskatkoskin on päihittetty, hankkimalla uusi läppäri. Vanha sanoi itsensä irti ihan yllättäin. Alle 3 vuotta vanhaa Lenovoa ei saanut enää korjaajakaan kuntoon.  Onneksi sai kuitenkin kuvat ja tiedostot otettua talteen.  Koneiden takuuaika on tietenkin vain 2 vuotta, joka oli ylittynyt.  

Kotona vietetyn ajan jälkeen piti lähteä vähän ajelemaan.  Kimolan kanavan kupeeseen oli  reititetty uusi luontopolku (ainakaan meillä ei ollut siitä aiemmin tietoa).  


Tässä opastetaulun tietoja ja kuvaa itse kanavan ja vesireitin kulusta.  Sulkuhan on melko tuore rakennelma ja mahdollistaa kulun kahden suuremman vesiväylän välillä.  Kirjoitinkin siitä jo viime vuonna TÄÄLLÄ


Auto jäi parkkipaikalle kanavan tälle puolelle ja luontopolku lähti tuolta kallion alta. 


Reitti oli merkitty hyvin kylteillä ja valkoisilla merkeillä. 


Tässä ensimmäinen nähtävyys! 😉


Alla itse luontopolun reitti.  Matkaa tuli kaikkine kiemuroineen 5 kilometriä autolta takaisin autolle.  Haastavaksikin mainittu reitti vähän mietitytti näin sairastelun jälkeen ja useamman pysähdyksen joutuikin tekemään etenkin ylämäkiä kulkiessa. Hetkeä kauempaa ei kuitenkaan malttanut paikoillaan olla, koska hyttysarmeija oli valmiusasemissa jokaisessa pysähdyspisteessä. Onneksi olin laittanut hupparin lämpimästä ilmasta huolimatta.  Huppu tiukasti päässä kuljin koko reitin, vaikka hiki virtasi.  


Mustikoita näyttää tulevan.  Luontopolun varrella on varmasti paljon sekä marja- että sienisatoa syksymmällä. Onko kukaan vielä löytänyt kanttarelleja? Ei varmaan. 


Polun varrella oli hyvin monipuolista luontomaisemaa. Välillä kuljettiin suon reunamilla. 


"Suopursu kukkii, rahkasammal peittää metsät, maat..." 


Sitten matka tyssäsi!  Vesi peitti reitin ja se oli suljettu. 


Hyvin oli merkitty tämäkin paikka ja kiertotie löytyi helposti. 



Ja millainen kiertotie!?  Juuri ja juuri päästiin kuivin kengin tuolta vasemmalta laidasta takaisin polulle.  Tulviva metsä oli vaikuttava näky kuivettuneine puunrunkoineen. 


Kauneutta jälleen kukkien muodossa. 


Olisiko tämä työmaa samaisen tulvan aiheuttajan työmaa?  Majavaveijaria ei näkynyt. 


Kuten sanottu, polku oli hyvin vaihtelevaa. Alkuopasteessakin sanottiin, että reitti on haastava.  Voimille se kävikin kaikkine ylä- ja alamäkineen.  
Kun on pitkään ollut yhdessä, on huumorintajukin samanlaista.  Keskustelu kulki tähän malliin:
-Täällä ei ole mitään esteetöntä kulkua, kuten monissa muissa luontopoluissa.
-Ei ainakaan pyörätuolilla kannata tänne tulla.
-Paitsi jos on vahva työntäjä! 
- Tai sähköpyörätuoli! 
Kuningasajatukset poukkoilivat jutusta toiseen.  Monessa luontopolussa on ihan oikeasti ollut jonkinlainen pyörätuolireitti. Täällä olisi päässyt uimaan, jos olisi päässyt rullailemaan tännekään asti. 
Polku kulki aivan vedenrajassa.  Oli puunjuurta ja kiviä, jopa kaatuneita puunrunkoja.  Ei tässä nyt itsekään mikään teini enää ole ja piti olla varuillaan, että jalka ei luista, eikä nilkka nyljähdä. 


Kallionkolot ja luolat ovat aina mielenkiintoisia.  Asuuko siellä ehkä metsänpeikko, vai luolaleijona?


Jyrkkää rinnettä välillä ylös, välillä alas. Mies viilettää tuolla  ylhäällä, kun minä vasta ryömin mäkeä ylös alhaalla 😂


Hienot näkymät metsälammelle. 
Nuotiopaikalla sauhusi vielä. Joku oli käynyt grillailemassa. Vähän ihmeteltiin nuotiopaikan sijaintia. Vesi on tuolla alhaalla, eikä nuotion vieressä ollut edes vesitynnyriä. 



Kaatuneesta kyltistä selvisi lammen nimikin. Valkialampi. 


 Loppumatka kulki hiekkatietä pitkin kanavalle johtavalle tielle.  Tätä jättikieloa ihmeteltiin. 
Itikat kulkivat oppaina loppuun asti. Hupparin ansiosta selvisin vähin vaurioin. 


Ison tien varresta lähtivät raput alas kanavalle.  Loppurutistus vielä reisi- ja pohjelihaksille 😁, jotka olivat yllättävän voimissaan vielä sairastelun jäljiltä.  Ehkä ne olivatkin vaan liikuntaa vailla (kuten aina...). 


Ei veneitä näkyvissä... 


Kanootilla tai vesijetillä kulkeville sulun läpi kulkeminen on varmasti jännittävämpää, kuin veneilijöille. 


Hiljaista on kumpaankin suuntaan.  Kylttien kohdalta läpimenoaika sulusta on n.30 minuuttia.  En tiedä, montako kulkupeliä sulkuun mahtuu yhtäaikaa. Varmaan riippuu koosta. 


Tämä luontopolku oli erilainen ja kaunis. Tällainen rakentamaton reitti on luonnonmukaisempi, kuin ne pitkospuut ja rappurakennelmat, mitä on tullut  vastaan muilla reiteillä.  

Auringonpaistetta ja valoa päiväänne! 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Inkerit

 En keksinyt taas mitään neulottavaa aiempien kirjoneulesukkien jälkeen ja tartuin tähän malliin ihan hetken mielijohteesta.  Malli on Satu Niskasen suunnittelema Inkerit, joihin löytyy ohje  Kauneimmat käsityöt -lehdestä 3/-22 (esittelinkö tätä lehteä jo tuolla aiemmin...?).  


Ohjeessa sukat oli tehty 7 -veikasta, mutta katsellessani silmukkamääriä totesin, että minä teen nämä Nallesta. Puikot ovat kokoa 3.  Käytin punaisena sävynä Taikanallea, siksi sävy vaihtelee.  Ohjeessa sukat on neulottu keltaisesta ja oranssista.  Meinasin mennä aivan solmuun, kun aloitin omilla väreilläni jotenkin nurinkurisesti ohjeeseen nähden. Lankaa kului 140g. Sain taas vajaita keriä vähemmäksi.   Lopputuloksena sain ohjeessa mainitun kokoiset sukat, eli 38-40.   



Täällä on vietetty paljon aikaa ulkona, koska ilma on ollut mukavan lämmin.  Mikä on sen makoisampaa, kuin ottaa päiväunet ulkona?  Itsekin olen muutaman kerran torkahtanut keinuun, vaikka pelkäänkin aina, että alan kuorsata niin kovaa, että kuuluu naapuriin asti 😂 Luulevat vielä, että meillä on alettu remontoimaan ja saha soi. 
Oli pakko ottaa tämä kuva, kun Frodo oli tässä ensin ja Merri meni ihan vapaaehtoisesti tuohon viereen. 


Kissojen ulkoilutilassa roikkuu joskus aiemmin ostamani liitutaulu, josta puuttui kokonaan Frodon nimi ja syntymäaika. Nyt on korjattu ja siistitty Merrinkin tietoja. 
Tuo puinen "riippusilta" pitäisi poistaa tuosta edestä, kun siihen ei ole uskaltautunut, kuin 1 kissa ja sekin vahingossa.  Näyttää kivalta, mutta ei toimi käytännössä. 


Minä olen itse asiassa ollut koronassa viikonlopulta lähtien. Tartunnalta en voinut välttyä, kun tuli perhepiiristä.  Olen ollut jo niin kauan sairaslomalla uupumuksen takia, että tulin melkein iloiseksi, kun sain koronan, eli "oikean sairauden".  Älkää nyt ottako ihan todesta tuota asiaa.  Se kertoo varmaan vaan sen, mitä jokainen, jolla ei ole näkyvää sairautta, pyörittelee päässään.  Varsinainen sairasloman syy on jo selvästi helpottamaan päin ja olen optimistinen sen suhteen, että palailen puolipäiväisenä töihin ensi kuussa. 

 Kohtuullisen vaisu on ollut  koronani. Kurkkukipua, päänsärkyä, pientä nuhaa ja köhää.   Välillä on vähän huono olo ja olenkin ollut paljon terassilla istuskelemassa.  Tylsyyttä tappaakseni leikkelin muutamasta lehdestä osuvia tekstejä ja kuvia tulevia kortteja varten.  Selaan kyllä samoja, silputtuja lehtiä moneenkin kertaan, kun ei koskaan voi tietää, mitä aihetta lopulta tarvitsee.  Yleishassuja tekstejä voi kuitenkin leikellä varastoon.

Olen kuunnellut äänikirjoja, tällä hetkellä Martti Suosalon Tähän astista elämää.  Mukava kuunnella tätä kirjaa, kun taiteilija on itse lukemassa. 
Löysin äänikirjapalvelusta myös Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoihin kaksi osaa, joita en ollut vielä lukenut.  Luin jo toiseksiviimeisen, eli  Näkijän ja nyt olen lukemassa  päätösosaa, eli Tekijää.  Olen halunnut lukea nämä, vaikka ne ovatkin palvelun kautta.  Välillä on kiva ihan lukea, eikä aina kuunnella.    Äänikirjojen kokeilu oli minun kohdallani kyllä ihan naulan kantaan osunut juttu.  Olen kuunnellut  valtavan määrän kirjoja tämän vuoden puolella.  Samalla voi tehdä jotain ihan muuta, kuten askarrella, leikata nurmikkoa, lenkkeillä, tai käydä vaikka suihkussa 😂


Askarteluun liittyen sain Maaritilta tällaisen paketin!  Vanhoja puhelimen kuoria ja kisukortti 💖. Niin hienoja, että on sääli, kun niille ei ole enää oikeaa käyttöä.  Omaan nykyiseen puhelimeeni en ole edes nähnyt näin hienoja kuoria missään.  Mistä sinä tykkäät eniten?  Minä tykkään tuosta unisiepparista ja perhosista, mutta mustassa on jotain fantasiamaailmaan viittaavaa, jännittävää.  Nyt olen vähän huuli pyöreänä, mitä näistä voisi tehdä. Saa heitellä ehdotuksia! 


Vielä pitää laittaa kuva aiemmin näyttämästäni atsaleasta. Nyt se kukkii!  Ostin viime kesänä 3 atsaleaa ja muistaakseni kaikki eri värejä. Vieressä toinen, jossa punaisia nuppuja!  Mahtavaa! Minä  olen sittenkin onnistunut pitämään ne hengissä.  Toinen vaihtoehto on se todennäköisempi, eli nämä ovat erittäin sitkeitä kasveja 😅

Siitä aiemmasta raparperimehun keitostakin pitää vielä mainita, että meidän mehumaija ei tietenkään käy remontissa vaihdetun induktiolieden päälle....     Nyt jää kyllä mehut keittämättä.  Keksin jotain muuta. 


Pysykäähän terveinä! Kesällä ei ole erityisen kiva sairastaa. 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Pihaotoksia

 Pihalla kukkii ja kasvaa kaikenlaista. Mikään puutarhaihme en ole, joten kasvit saavat huomiota ja hoitoa säännöllisen epäsäännöllisesti. 


Syreenit ovat vanhoja, edellinen asukas oli jo istuttanut ne.  Muutama vuosi sitten ne on vedetty täysin matalaksi ja kasvaneet jälleen täyteen mittaansa.  Osaako joku sanoa, miksi joukkoon ilmestyy aina myös kuolleita oksia?  Otin tästä kerran juurakon ja istutin pihan toiselle puolelle. Siinä on sama juttu; yksi haarake alkaa aina kuivua ja kuolee kasvettuaan ensin jonkin aikaa. 


Pari alppiruusua on ostettu muutamia vuosia sitten syysalesta. Kumpikin on vielä hengissä, mikä on suuri voitto meidän pihassa 😃  Violetti ei vielä kukkinut kuvan ottamishetkellä.  
Mökin metsäiseen ympäristöön on myös istutettu vuosien aikana alppiruusuja ja ne ovat hyvässä hapessa. 


Tämän pitkän kukkapenkin tein vasta viime kesänä.   Norjanangervo on lähtenyt hyvään kasvuun, vaikka jänikset söivät kaikki sen oksanpäät.  Tämä jopa näyttää vähän kukkivan. Sopivan sitkeää tekoa tähän talouteen. 


Penkki on oikeastaan tehty ostamilleni atsaleoille, mutta jouduin siirtämään tähän ainakin väliaikaisesti pari kärhöä. Ostin niille äskettäin tuet.  Olisi hienoa, jos näillä olisi ihan oma penkkinsä, johon voisi ostaa lisääkin kärhöjä.  En ole keksinyt mihin päin pihaa sen voisi tehdä ja minkälaisen. Olkoon toistaiseksi tuossa.  Toinen on keltakukkainen ja toinen violetti. Älkää kysykö lajikkeita...


Jäniksille maistuivat myös atsaleat. Kaksi on saatu vähän huononpaan jamaan, mutta tämä yksi näyttää  ihan reippaalta.  Niissä kahdessakin on silmuja, joten hengissä ovat.  Nuo notkuvat kasvit tuolla keskellä ovat viime syksynä istuttamiani sipulikukkia, kuten ne alun narsissitkin.  Nämä pienemmät eivät edes kukkineet.  Ovathan nuo lehdetkin ihan kivoja katsella... 


Arovuokot leviävät hurjaa vauhtia toisessa penkissä. Ne kestävät kissojen kaiveluakin erityisen hyvin. Kukkameri ainoastaan lasehtii korkeammalta kummulta sen alaosaan 😂  Pitää kysyä naapurilta, haluaako hänkin arovuokkoja.    Hän oli laittanut valkovuokkoja muutama vuosi sitten pihalle ja niistä on osa levinnyt aidan alta meillekin.  Yhteistä hyvää siis 😊


Riipparaita on kaikkina vuodenaikoina Merrin suosikkipaikka pihalla.  Se pitää siellä majaa.  Ärsyttää tietysti, kun se pitää välillä jakaa Frodon kanssa. 
Viime vuonna isuttamastani Walkerin hernepuusta ei ole kuvaa, mutta sekin on menestynyt yllättävän hyvin. Se on tämän kohotetun kukkapenkin toisessa päässä. 


Meidän pihalta oli juuri sinä vuonna paleltuneet kaikki isot omenapuut, kun muutimme tänne.  Silloin tällöin olen istuttanut uusia, mutta aina ne kuolevat...   Olemme jänisten suosikkiruokala, siitäkin huolimatta, että puut on verkotettu talveksi. Viime talvena oli niin paljon lunta, että verkot olivat ihan vitsi.  Jäniksiä varmaan nauratti, kun naukkailivat verkon yläpuolelle jääneitä osia. 
Yksi puu kuoli taas lopullisesti ja päätin miehen poissaollessa kaivella sen ylös ja istuttaa paikkaan uuden puun. Se on tässä etualalla.  Kuvan perusteella näyttää, kuin se olisi edelleen montussa, mutta ei se ole, on siinä multakekoa ympärillä 😄   Sehän minua huvittaa, että mies ei ole vieläkään huomannut puun vaihtuneen 😂


Tykkään näistä amppeleistani.  Olen saanut lähivuosina lahjaksi kukkia ja mansikkaa näissä amppeleissa. Nyt ostin  ruukkujenvärisiä kukkia ja istutin niihin.  Hauskat, kun ovat samaa sävyä ja tulee väriä pihalle. Itseistutettu kukantaimi on halvempikin, kuin valmiiksi amppelissa oleva.  Kyllä ne siitä kesän myötä leviävät. Vaaleanpunainen on jo nyt levinnyt siitä, mitä se oli ostettaessa. 


Hahaa!  Uusi lempipaikka! 


Kissat ovat valjaissa ja narun perässä pihalla. Eiväthän ne tietenkään suostu olemaan samassa paikassa koko ajan. Etenkin Merri haluaa, että narua siirretään pihalla eri paikkoihin.  Tämä piilo löytyi tallin vierustalta.  



Raparperit ovat sitkeitä ja muhkeita, vaikka ne kasvavat näennäisesti aivan huonossa paikassa.  Olen suunnitellut keittäväni mehua raparpereista ja viime kesänä pakastamistani, pahanmakuisista mansikoista. Ne ovat jääneet syömättä. Ostin laatikollisen mansikoita, kuten joka vuosi, ja pakastin ne. Olivat harvinaisen pahan makuisia.  Mehuna varmaan menisivät ihan hyvin. Saa sitten kohtapuoliin parempia mansikoita pakkaseen. 


Leppoisia kesäpäiviä Sinulle!