Kis kis Kippurahäntä

 

Merri on nähnyt jo niin monta kesää, että sitä eivät paljon helteet heilauta. Aamusta pihalle ja hiirijahtiin. Riipparaidan alla on sen päivystyspaikka. Karvoja lähtee tosi paljon ja Merri tykkää kovasti siitä, kun sitä kammataan tai nypitään käsin. Se pyörii maassa ja kehrää, kun pölly käy.  Sen koko olemus on pienentynyt, kuten aina kesäisin. 

Onhan sillä tietysti kova homma, kun on vahdittava kaikenlaisia pihahommia. Välillä palvelijat kitkevät, leikkaavat nurmikkoa ja kantavat puita. Merri kannustaa ja hoputtaa, että kaikki puut tulee kannettua liiteeriin ilman turhia taukoja. 

Samoin ei ole tämän pikkukaverin laita.  Se on ollut pihalla ihan reporankana, puoliunessa ja odotellen kevyttä tuulenvirettä.  Öisin se  on nukkunut häkissä ulkona ja antanut Merrin vallata sängyn kokonaan.  Frodo on yleensä jo heti aamusta ovella jonottamassa, että pääsee ulos, mutta helle on tainnut viedä siltä ulkoiluhalut minimiin.  

Kippurahäntä

(suom. kansanlaulu)

Kis, kis, kis, kis kippurahäntä,
huomenna mennään Lappeenrantaan,
mitä sinne tekemään?
Kissanpoikia pesemään

Ilman mitään tuoteyhteistyötä minun on pakko vähän mainostaa tätä mainiota verkkokauppaa!  Tilasin nimittäin miehelleni nimpparilahjaksi sukat, joihin on painettu omien kisujen kuvat.  Taidan olla nettimainonnan uhri, mutta sieltähän tämäkin idea tuli vastaan.  Kaiffari on pieni kotimainen sukkatehdas, jonne voi lähettää haluamansa kuvan, jonka he sitten painavat valittuun sukkamalliin.  Tilaukseen voi valita useamman "nassun", jotka lisäävät perusmaksua ( jossa 1 nassu kuuluu hintaan) 1,5 eurolla. Postikuluineen 31.40, ei toimitusmaksua. Vähän tyyriit sukat, mutta oiva ja persoonallinen lahja, jos sellaista etsii. 

Naapurin mies täytti tasaisia ja meidätkin oli kutsuttu juhlimaan.  Siinäpä jälleen oiva hetki tehdä onnittelukortti hylsykirjan mallisena! Tällä kertaa jättikokoinen, eli talouspaperirullista koottu.  Jouduin vähän sensuroimaan näiden kuvien kanssa, kun osassa oli niin henkilökohtaisia asioita. Osan kuvista jätin siis pois ja osassa on lappu nimen kohdalla. 

Näin isoon hylsykirjaan piti jo oikein vaivata älynystyröitä, että sai kaiken tilan täytettyä.  Rullia on siis 3 ja niiden sisällä pitkä irtokortti. Kaikki pinnat on päälystetty askartelupaperilla, sekä kuvin ja tekstein. 

Näistä näyttämistäni sivuista tykkään eniten tuosta trumpettiaiheesta.  

Synttäreillä kuultiin trumpettia, kuten myös minun huiluani. Oli hyvää ruokaa, tanssia, laulua ja hyväntuulista juhlaväkeä vesisateesta huolimatta. 

Ahaa! Merrikin tunnistaa alla olevan kamunsa, Gizmon! 

Laitan loppuun vielä kuvan päivänsankarille valmistetusta upeasta kakusta, jossa sankari itse istuu kalastamassa. Kuva on vähän huono, kun oli vastavaloa. 

Minulla on huomenna kovin erilainen päivä. Olen nimittäin 4 kuukauden sairasloman jälkeen lähdössä töihin. Puolikasta päivää heinäkuun ajan.  Pitäkää peukkuja, että homma lähtee käyntiin...

Nyt villasukkaa jalkaan!

 Pieni vakooja työn touhussa!  Frodo ei voi vastustaa omaa, eikä etenkään Merrin valjaiden narua. Merri -parka ei pääse mihinkään, kun Frodo hyökkää naruun kiinni.  Kesken päiväunienkin pitää nousta katsomaan, mitä Merri tekee.  Onneksi Merrillä on isojen poikien touhut. Paistia tulee taas siihen malliin, että kohta laitan lehmänkellon sen kaulaan.  Pari hiirtäkin on tosin löytynyt, mikä on hyvä asia. 

Menin ulos aurinkoon kuvaamaan Nallesta tekemiäni nilkkasukkia. Langankulutus 50grammaa. Vakooja siellä kuvan sivussa taas...

Frodo joutui tarkistushommiin, kun kerran livahti salaa kuvaan.  

Nämä sukat aion pitää itse, koska väri on niin mieleinen. Ai onko näissä jotain väriä? 😂 Onhan siinä ne minun mieleiseni. 

Pidin muuten villasukkia viimeksi tänään, kun kävin tuolla yli 30 asteen helteessä leikkaamassa nurmikkoa. Teräkässaappaat hölskyvät muuten jaloissa. Oli aika kuumaa menoa ja piti tauottaa välillä. 

Juhannuksena oltiin parina päivänä päiväseltään mökillä. Siellä oli jo niin monta kissaa ja koirakin, että  omat kissat jätettiin kotiin viettämään vähän rauhallisempaa juhannusta.  Frodo ei vielä kertaakaan ole jäänyt yhdenkään koiran lähelle, jotta saisi edes vähän siedätyshoitoa.  Merri olisi pärjännyt Artun kanssa kyllä ihan hyvin. 

Maia on kiinnostunut kukista, on se sitten sisällä tai ulkona.  Nyt ei sentään rouskuttanut näitä parempiin suihinsa!

Samia naurattaa, kun Maia on aina niin "iloisen" näköinen. 

Nämä kissat pelkäsivät Arttua aiemmin, mutta nyt näyttää pyyhkivän oikein hyvin. Sam ottaa tässä tuijotuskisaa Artun kanssa. 

Me muut saunoimme ja uimme, paistoimme lettuja ja tikkupullia, sekä hikoilimme.   Minä olen lähipäivinä putsannut orapihlaja-aidan alusia kotona ja kädet ovat aivan naarmuilla, sekä mäkäräisen puremilla. Lisänsä toivat mökillä itikat.  Paras apu kutinaan on Aloe vera, mutta muitakin salvoja olen hölvännyt.  Viileään veteen pulahtaminen auttaa myös vähäksi aikaa.   

Juhannusaikaan kävin hoitamassa myös näitä kissoja, Mikoa ja Mallaa. Miko on tuo, jossa on enemmän valkoista.  Ne ovat vähän arkoja, mutta tulivat haistamaan ja pyörimään lähelle, kun laitoin ruokaa. 

Merristä vielä tällainen vanhempi kuva, jossa se on kiivennyt pihallamme olevaan tammen runkoon.  Kuiviin runkoihin on kiinnitetty puisia lintuja, liekö Merri niitä tavoitellut. 

Merri kävi eläinlääkärissä rokotuksessa. Se oli koko ajan täysin hiljaa ja paikoillaan.  Ilmeni, että Merrillä on molemmissa silmissä sarveiskalvolla jotain harmaata jälkeä. Niissä on joskus ehkä ollut joku haavauma, jota ei ole huomattu.  Merri on välillä siristänyt toista silmää, mutta ei sen kummempaa.  Kissa pyörii paljon puskissa ja ryntäilee ulkonakin, joten eihän se mikään ihme ole, jos osuu silmään.  Nyt ei tarvitse tehdä mitään, jos silmät eivät vaivaa sitä.  

Seuraavalla reisulla on putsattava hampaat. 

Kotona annoin vielä yhtenä päivänä matokuurin kummallekin kissalle, koska Merri näyttää syövän ulkona kaikenlaista. Frodokin jahtaa koppakuoriaisia ja kärpäsiä, jotka myös voivat olla pöpöjen kantajia. Tietysti molemmat kissat on muutenkin madotettava yhtäaikaa.  Frodo vetäisi oman annoksensa ruuan seassa, mutta Merri joutui ottamaan omansa ruiskusta suuhun pienen painin jälkeen. 

Juhannus on juhlittu ja joulua odotellaan.... 🎅

Minun piti kirjoitella ihan muita juttuja, kuin näitä kissoja taas, mutta näin siinä jälleen kävi...

Arboretum Mustila

 Alkuviikosta kävin  tutustumassa Mustilan Arboretumiin Elimäellä.  Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta-aikana metsä kukkii upeasti! 

Atsalea -kuvilla lähdetään liikkeelle.  Tietäjät tietää vähän tarkempiakin faktoja kasveista, minä en aio yrittää. Ihailin vain kukkamerta.

Olimme liikkeellä kolmen sukupolven naisväen voimin. Arttu oli ainoa miespuolinen osallistuja. 

Annan kuvien puhua puolestaan.

Paikkapaikoin oli levähdyspenkkejä, tai ehkä penkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan metsää ja kukkia. 

Riippukeinujakin löytyi! 

Alla pari kuvaa magnolioista. 

Kultasade täydessä kukassaan! Siinä taitaa olla aika lyhyt kukinta-aika ja oli hienoa, että nähtiin tämäkin. 

Arttu kävi venyttelemässä metsäkirkossa.  

Alppiruusualuetta alla.

Otin pienen videonpätkänkin alppiruusukomeudesta. 

Tälle koristepuulle en tiedä nimeä...

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille hyvää juhannusta! 

Frodo ja Merrikin toivottavat hyvää juhannusta!

Luontopolkupotpuri

 Korona on selätetty, jos ei pientä jälkiväsymystä oteta lukuun.  Useamman  päivän päivityskatkoskin on päihittetty, hankkimalla uusi läppäri. Vanha sanoi itsensä irti ihan yllättäin. Alle 3 vuotta vanhaa Lenovoa ei saanut enää korjaajakaan kuntoon.  Onneksi sai kuitenkin kuvat ja tiedostot otettua talteen.  Koneiden takuuaika on tietenkin vain 2 vuotta, joka oli ylittynyt.  

Kotona vietetyn ajan jälkeen piti lähteä vähän ajelemaan.  Kimolan kanavan kupeeseen oli  reititetty uusi luontopolku (ainakaan meillä ei ollut siitä aiemmin tietoa).  

Tässä opastetaulun tietoja ja kuvaa itse kanavan ja vesireitin kulusta.  Sulkuhan on melko tuore rakennelma ja mahdollistaa kulun kahden suuremman vesiväylän välillä.  Kirjoitinkin siitä jo viime vuonna TÄÄLLÄ. 

Auto jäi parkkipaikalle kanavan tälle puolelle ja luontopolku lähti tuolta kallion alta. 

Reitti oli merkitty hyvin kylteillä ja valkoisilla merkeillä. 

Tässä ensimmäinen nähtävyys! 😉

Alla itse luontopolun reitti.  Matkaa tuli kaikkine kiemuroineen 5 kilometriä autolta takaisin autolle.  Haastavaksikin mainittu reitti vähän mietitytti näin sairastelun jälkeen ja useamman pysähdyksen joutuikin tekemään etenkin ylämäkiä kulkiessa. Hetkeä kauempaa ei kuitenkaan malttanut paikoillaan olla, koska hyttysarmeija oli valmiusasemissa jokaisessa pysähdyspisteessä. Onneksi olin laittanut hupparin lämpimästä ilmasta huolimatta.  Huppu tiukasti päässä kuljin koko reitin, vaikka hiki virtasi.  

Mustikoita näyttää tulevan.  Luontopolun varrella on varmasti paljon sekä marja- että sienisatoa syksymmällä. Onko kukaan vielä löytänyt kanttarelleja? Ei varmaan. 

Polun varrella oli hyvin monipuolista luontomaisemaa. Välillä kuljettiin suon reunamilla. 

"Suopursu kukkii, rahkasammal peittää metsät, maat..." 

Sitten matka tyssäsi!  Vesi peitti reitin ja se oli suljettu. 

Hyvin oli merkitty tämäkin paikka ja kiertotie löytyi helposti. 

Ja millainen kiertotie!?  Juuri ja juuri päästiin kuivin kengin tuolta vasemmalta laidasta takaisin polulle.  Tulviva metsä oli vaikuttava näky kuivettuneine puunrunkoineen. 

Kauneutta jälleen kukkien muodossa. 

Olisiko tämä työmaa samaisen tulvan aiheuttajan työmaa?  Majavaveijaria ei näkynyt. 

Kuten sanottu, polku oli hyvin vaihtelevaa. Alkuopasteessakin sanottiin, että reitti on haastava.  Voimille se kävikin kaikkine ylä- ja alamäkineen.  

Kun on pitkään ollut yhdessä, on huumorintajukin samanlaista.  Keskustelu kulki tähän malliin:

-Täällä ei ole mitään esteetöntä kulkua, kuten monissa muissa luontopoluissa.

-Ei ainakaan pyörätuolilla kannata tänne tulla.

-Paitsi jos on vahva työntäjä! 

- Tai sähköpyörätuoli! 

Kuningasajatukset poukkoilivat jutusta toiseen.  Monessa luontopolussa on ihan oikeasti ollut jonkinlainen pyörätuolireitti. Täällä olisi päässyt uimaan, jos olisi päässyt rullailemaan tännekään asti. 

Polku kulki aivan vedenrajassa.  Oli puunjuurta ja kiviä, jopa kaatuneita puunrunkoja.  Ei tässä nyt itsekään mikään teini enää ole ja piti olla varuillaan, että jalka ei luista, eikä nilkka nyljähdä. 

Kallionkolot ja luolat ovat aina mielenkiintoisia.  Asuuko siellä ehkä metsänpeikko, vai luolaleijona?

Jyrkkää rinnettä välillä ylös, välillä alas. Mies viilettää tuolla  ylhäällä, kun minä vasta ryömin mäkeä ylös alhaalla 😂

Hienot näkymät metsälammelle. 

Nuotiopaikalla sauhusi vielä. Joku oli käynyt grillailemassa. Vähän ihmeteltiin nuotiopaikan sijaintia. Vesi on tuolla alhaalla, eikä nuotion vieressä ollut edes vesitynnyriä. 

Kaatuneesta kyltistä selvisi lammen nimikin. Valkialampi. 

 Loppumatka kulki hiekkatietä pitkin kanavalle johtavalle tielle.  Tätä jättikieloa ihmeteltiin. 

Itikat kulkivat oppaina loppuun asti. Hupparin ansiosta selvisin vähin vaurioin. 

Ison tien varresta lähtivät raput alas kanavalle.  Loppurutistus vielä reisi- ja pohjelihaksille 😁, jotka olivat yllättävän voimissaan vielä sairastelun jäljiltä.  Ehkä ne olivatkin vaan liikuntaa vailla (kuten aina...). 

Ei veneitä näkyvissä... 

Kanootilla tai vesijetillä kulkeville sulun läpi kulkeminen on varmasti jännittävämpää, kuin veneilijöille. 

Hiljaista on kumpaankin suuntaan.  Kylttien kohdalta läpimenoaika sulusta on n.30 minuuttia.  En tiedä, montako kulkupeliä sulkuun mahtuu yhtäaikaa. Varmaan riippuu koosta. 

Tämä luontopolku oli erilainen ja kaunis. Tällainen rakentamaton reitti on luonnonmukaisempi, kuin ne pitkospuut ja rappurakennelmat, mitä on tullut  vastaan muilla reiteillä.  

Auringonpaistetta ja valoa päiväänne!