Farkuista osa 18

Minulle jäi paljon farkkuja, kun napsin niistä vain takataskuja.  Leikkasin punteista pitkiä kaistaleita ja ompelin ne putkiloiksi.  Kääntäminen oli hankalaa putkiloiden kapeuden takia.  Se kävi ihan työstä! 

Teen näitä juttuja aina useana päivänä, vähän kerrallaan.   Aluksi ei suunnitelma aina ole ihan aukoton, mutta kehittyy matkan varrella.  Olen tällaisestakin jutusta nähnyt kuvia  Pinterestissä ja askarteluvideoissa, joten oma keksintö ei tämäkään ole. Vain lopputulos on omanlaiseni. 

Silitin putkilot litteiksi ja pujottelin ne ristikoksi. Värejä piti hahmotella pitkään, että samanvärisiä ei olisi tullut liian lähekkäin.  Ylijäämät oli tarkoitus lyhentää myöhemmin. 

Tiivistin vielä ristikkoa ja laitoin nuppineuloilla kiinni toisiinsa.  Reunukset oli tarkoitus ommella siistimmin, mutta en arvannut jättää keskiötäkään pelkälle ristikolle, kun ajattelin sen leviävän ajan myötä ikävästi. 

Ompelin yksisuuntaisesti suoralla tikillä putkilot toisiinsa. Toisin päin  jätin tikkaamatta, että jäisi edes vähän ilmavuuden tuntua ja tulos näyttäisi vielä pujotellulta.  Vähän turhan tiiviiksihän tuo jäi alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. 

Olin ajatellut laittaa reunoille jonkinlaiset reunuskaitaleet, kuten alalaitaan sommittelinkin (alakuvassa).

Lopputulos näytti kuitenkin kivemmalta, kun taittelin päät nurjalle ja ompelin reunoille kaksi tikkausta. Ylijäämät leikkasin pois. 

Alakuva otettu työn nurjalta puolelta. 

Alla lopullinen tuotos. Farkkumatto, tai istuinalunen, miten vaan.  

Tässä kohtaa mainittakoon vielä, että yhtään ompelukoneen neulaa ei katkennut !  Se oli suoranainen ihme! 

Kävin ulkonakin kuvaamassa ja Merrin mielestä tämä oli selvästi sen makuualusta 😅

Olin ajatellut viedä tämän mökille, mutta käyhän se näinkin.  Kesän myötä  Merristä on alkanut taas lähteä karvoja vaikka kuinka. Parempi maata tuon päällä, kuin varsinaisilla tuolinpehmusteilla, joilla muutkin istuskelevat.  Toisaalta olen jo itse tottunut siihen, että vaatteeni muistuttavat enemmän tai vähemmän kissankarvaturkkia.  Kotona sillä ei ole mitään väliä, mutta  esim. soittopuvun karvaantuminen ei ole suotavaa.  Se pitääkin pukea vasta vähän ennen lähtöä, eikä sen jälkeen pidä enää käydä mihinkään istumaan 😆

Frodo harrastaa ajoittain villiyskohtauksia ja juoksee edestakaisin riehu päällä. Meillä on sellainen leikkiputki, jota se kurmottaa ja juoksee sen läpi vauhdilla.   Sitä se harrasti eilenkin  ja kova kahina kävi.  Lopulta huomattiin, että sillä oli jäänyt tassu kiinni ja puristuksiin putkesta roikkuvaan lelupallon naruun.  Naru piti ihan leikata pois, se oli niin tiukalla.  Frodo oli tyytyväinen saamaansa apuun. Onneksi oltiin kotona. Miten se olisi siitä itse selvinnyt, jos kukaan ei olisi auttanut?  

Nyt ei muuta kun farkut jalkaan ja menoksi!  Sitten kun ne on tarpeeksi kuluneet, niin silputkaa ne mielikuvituksellisiin muotoihin! 

Kivaa päivänjatkoa!