Luontopolkupotpuri

 Korona on selätetty, jos ei pientä jälkiväsymystä oteta lukuun.  Useamman  päivän päivityskatkoskin on päihittetty, hankkimalla uusi läppäri. Vanha sanoi itsensä irti ihan yllättäin. Alle 3 vuotta vanhaa Lenovoa ei saanut enää korjaajakaan kuntoon.  Onneksi sai kuitenkin kuvat ja tiedostot otettua talteen.  Koneiden takuuaika on tietenkin vain 2 vuotta, joka oli ylittynyt.  

Kotona vietetyn ajan jälkeen piti lähteä vähän ajelemaan.  Kimolan kanavan kupeeseen oli  reititetty uusi luontopolku (ainakaan meillä ei ollut siitä aiemmin tietoa).  

Tässä opastetaulun tietoja ja kuvaa itse kanavan ja vesireitin kulusta.  Sulkuhan on melko tuore rakennelma ja mahdollistaa kulun kahden suuremman vesiväylän välillä.  Kirjoitinkin siitä jo viime vuonna TÄÄLLÄ. 

Auto jäi parkkipaikalle kanavan tälle puolelle ja luontopolku lähti tuolta kallion alta. 

Reitti oli merkitty hyvin kylteillä ja valkoisilla merkeillä. 

Tässä ensimmäinen nähtävyys! 😉

Alla itse luontopolun reitti.  Matkaa tuli kaikkine kiemuroineen 5 kilometriä autolta takaisin autolle.  Haastavaksikin mainittu reitti vähän mietitytti näin sairastelun jälkeen ja useamman pysähdyksen joutuikin tekemään etenkin ylämäkiä kulkiessa. Hetkeä kauempaa ei kuitenkaan malttanut paikoillaan olla, koska hyttysarmeija oli valmiusasemissa jokaisessa pysähdyspisteessä. Onneksi olin laittanut hupparin lämpimästä ilmasta huolimatta.  Huppu tiukasti päässä kuljin koko reitin, vaikka hiki virtasi.  

Mustikoita näyttää tulevan.  Luontopolun varrella on varmasti paljon sekä marja- että sienisatoa syksymmällä. Onko kukaan vielä löytänyt kanttarelleja? Ei varmaan. 

Polun varrella oli hyvin monipuolista luontomaisemaa. Välillä kuljettiin suon reunamilla. 

"Suopursu kukkii, rahkasammal peittää metsät, maat..." 

Sitten matka tyssäsi!  Vesi peitti reitin ja se oli suljettu. 

Hyvin oli merkitty tämäkin paikka ja kiertotie löytyi helposti. 

Ja millainen kiertotie!?  Juuri ja juuri päästiin kuivin kengin tuolta vasemmalta laidasta takaisin polulle.  Tulviva metsä oli vaikuttava näky kuivettuneine puunrunkoineen. 

Kauneutta jälleen kukkien muodossa. 

Olisiko tämä työmaa samaisen tulvan aiheuttajan työmaa?  Majavaveijaria ei näkynyt. 

Kuten sanottu, polku oli hyvin vaihtelevaa. Alkuopasteessakin sanottiin, että reitti on haastava.  Voimille se kävikin kaikkine ylä- ja alamäkineen.  

Kun on pitkään ollut yhdessä, on huumorintajukin samanlaista.  Keskustelu kulki tähän malliin:

-Täällä ei ole mitään esteetöntä kulkua, kuten monissa muissa luontopoluissa.

-Ei ainakaan pyörätuolilla kannata tänne tulla.

-Paitsi jos on vahva työntäjä! 

- Tai sähköpyörätuoli! 

Kuningasajatukset poukkoilivat jutusta toiseen.  Monessa luontopolussa on ihan oikeasti ollut jonkinlainen pyörätuolireitti. Täällä olisi päässyt uimaan, jos olisi päässyt rullailemaan tännekään asti. 

Polku kulki aivan vedenrajassa.  Oli puunjuurta ja kiviä, jopa kaatuneita puunrunkoja.  Ei tässä nyt itsekään mikään teini enää ole ja piti olla varuillaan, että jalka ei luista, eikä nilkka nyljähdä. 

Kallionkolot ja luolat ovat aina mielenkiintoisia.  Asuuko siellä ehkä metsänpeikko, vai luolaleijona?

Jyrkkää rinnettä välillä ylös, välillä alas. Mies viilettää tuolla  ylhäällä, kun minä vasta ryömin mäkeä ylös alhaalla 😂

Hienot näkymät metsälammelle. 

Nuotiopaikalla sauhusi vielä. Joku oli käynyt grillailemassa. Vähän ihmeteltiin nuotiopaikan sijaintia. Vesi on tuolla alhaalla, eikä nuotion vieressä ollut edes vesitynnyriä. 

Kaatuneesta kyltistä selvisi lammen nimikin. Valkialampi. 

 Loppumatka kulki hiekkatietä pitkin kanavalle johtavalle tielle.  Tätä jättikieloa ihmeteltiin. 

Itikat kulkivat oppaina loppuun asti. Hupparin ansiosta selvisin vähin vaurioin. 

Ison tien varresta lähtivät raput alas kanavalle.  Loppurutistus vielä reisi- ja pohjelihaksille 😁, jotka olivat yllättävän voimissaan vielä sairastelun jäljiltä.  Ehkä ne olivatkin vaan liikuntaa vailla (kuten aina...). 

Ei veneitä näkyvissä... 

Kanootilla tai vesijetillä kulkeville sulun läpi kulkeminen on varmasti jännittävämpää, kuin veneilijöille. 

Hiljaista on kumpaankin suuntaan.  Kylttien kohdalta läpimenoaika sulusta on n.30 minuuttia.  En tiedä, montako kulkupeliä sulkuun mahtuu yhtäaikaa. Varmaan riippuu koosta. 

Tämä luontopolku oli erilainen ja kaunis. Tällainen rakentamaton reitti on luonnonmukaisempi, kuin ne pitkospuut ja rappurakennelmat, mitä on tullut  vastaan muilla reiteillä.  

Auringonpaistetta ja valoa päiväänne!